Yleistä

 

Yorkshirenterrierin rotumääritelmän mukainen maksimipaino on 3,2 kg. Yorkshirenterrierin koolle ei ole mainittu alarajaa ja säkäkorkeutta rodussa ei ole määritelty.

Käytännössä yorkkien painot vaihtelevat 1,5 kg ja 6 kg välillä. Suurikokoisia koiria syntyy pääasiassa kahdesta syystä; Rotu oli alunperin huomattavasti kookkaampi kuin nykyään ja vaikka kokoa onkin määrätietoisesti pyritty saattamaan tuon rotumääritelmässä mainitun ylärajan alapuolelle, koirien perimässä vaikuttavat edelleen esi-isiltä perityt geenit. Toinen syy on, että edelleenkin kasvatustyössä turvaudutaan usein kookkaampiin narttuihin, koska ne ovat yleisesti ottaen parempia synnyttäjiä. Yorkkien siirryttyä FCI-luokituksessa kääpiökoiraryhmästä terrieriryhmään on myös ollut havaittavissa, että kookkaammat yksilöt pärjäävät Euroopan näyttelykehissä aivan pienimpiä paremmin.

Koko on perinnöllinen ominaisuus, mutta siihen vaikuttaa useampi geeni, ja siksi perinnöllisyys ei ole ihan suoraviivaista. Koira voi kasvaa vanhempiaan isommaksi, jos vaikkapa isoisovanhemmissa on isokoisia yksilöitä. 8-viikkoisen yorkkipennun ostajan tulisikin ymmärtää, ettei koiran lopullista kokoa voi kukaan mennä vuorenvarmasti ennustamaan, sillä isojen esivanhempien geenit kummittelevat pitkään koirien perimässä ja voivat sopivassa yhdistelmässä tuottaa yllätyksiä vielä sukupolvien jälkeenkin. Myöskään pennun syntymäpainosta ei voida suoraan ennustaa sen tulevaa kokoa.

Tänä päivänä kääpiökoirien suosio ja erikoisuuksien tavoittelu on saanut valitettavia ja epäterveitä ilmenemismuotoja maailmalla, kun hyvin pienillä nartuilla pyritään tuottamaan mini-kokoisia jälkeläisiä. Yorkshirenterrierien kohdalla puhutaan ns teacup-yorkeista, joita myydään takaamalla niiden jäävän jopa alle kilon painoisiksi. Näin pienet yksilöt eivät kuitenkaan yleensä ole terveitä ja pitkäikäisiä.

Usein pienen koon myötä rotuun tulee myös muita ei-toivottuja ominaisuuksia kuten hieman pyöreämpi kallo ja ns. baby face -kasvot. Pienillä yksilöillä on myös todennäköisemmin enemmän hammasongelmia kuin isommilla. Ne ovat myös alttiimpia erilaisille tapaturmille. Ei siis ole mitenkään erityisen toivottavaa jalostaa minikokoisia yorkkeja.

 

Tuleva aikuispaino

 

Pennun kasvu syntymästä tai luovutusikäisestä aikuiseksi on mielenkiintoinen ja vaihteleva prosessi. Toiset kasvavat nopeasti ja saavuttavat lopullisen kokonsa jo alle puolivuotiaina, toiset kehittyvät hitaammin ja kasvavat melkein vuoden vanhaksi asti. Monet vankistuvat ja lisäävät painoaan jopa kolmevuotiaiksi.

On hyvin vaikeaa ennustaa koiran tulevaa painoa, vaikka tuntisi sen taustan. Edes kasvattaja ei voi mennä takuuseen omien kasvattiensa tulevasta koosta. Yhden pentueen sisällä voidaan tietysti tehdä joitakin johtopäätöksiä vanhempien koon, pentujen syntymäpainon ja niiden varhaisten elinviikkojen perusteella, mutta sekään ei läheskään aina pidä paikkaansa. Myös hampaiden vaihtumisen ajankohta, rungon kehittyneisyys, nartuilla ensimmäisen juoksun ajankohta ja muu yleinen kehitys antaa viitteitä koiran kasvuvaiheesta. Yleisesti voidaan kuitenkin todeta, että yorkit, kuten muutkin kääpiökoirat, kehittyvät fyysisesti melko nopeasti.