Patellaluksaatio

Patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno on suhteellisen yleinen yorkshirenterriereillä. Polvilumpion sijoiltaanmeno voidaan varmasti todentaa vasta yli 12 kk ikäisellä koiralla virallisessa polvitarkastuksessa, jonka tekee paikkakuntasi polvioikeudet omaava eläinlääkäri.

Patellaluksaatio on synnynnäinen ja jaetaan vian vakavuuden perusteella neljään eri asteeseen 1-4. Lievänä vaiva ei yleensä vaikuta suuremmin koiran elämään, mutta vaikeimmat tapaukset voidaan joutua hoitamaan kirurgisesti.

Yorkshirenterrierin patellaluksaation sallitut yhdistelmät jalostuksessa ovat PEVISA ehdoissa:

• Sallitut yhdistelmät ovat: 0/0+0/0, 0/0+0/1, 0/0+0/2, 0/0+1/1, 0/0+1/2, 0/0+2/2 ,0/1+0/1, 1/1+0/1 ja 1/1 + 1/1

Legg-Perthes

Legg-Perthesiä eli reisiluun pään kuoliota tavataan jonkin verran etenkin monilla terrieri- ja kääpiökoiraroduilla. Taudin syy on tuntematon, mutta muutokset johtuvat reisiluun pään verenkierron häiriöstä, joka johtaa luun kuolioitumiseen. Legg-Perthesin tauti on perinnöllinen ja sen on epäilty periytyvän autosomaalisesti eli väistyvästi ainakin manchesterinterriereillä, yorkshirenterriereillä, kääpiövillakoirilla, kääpiöpinsereillä ja mopseilla.

Legg-Perthesin tautiin sairastunutta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Trakeakollapsi

Trakeakollapsi on henkitorven rakenneheikkous, jossa henkitorven rustorenkaiden heikentyminen johtaa henkitorven asteittain etenevään litistymiseen, joka aiheuttaa koiralle hengitysvaikeuksia ja yskää. Trakeakollapsi on erityisesti vanhojen ja vanhenevien koirien ongelma.

Painonhallinta, rasituksen välttäminen ja hengitysilman ärsyttävien aineiden vähentäminen ovat tärkeä osa hoitoa. Nykyään trakeakollapsia voidaan hoitaa myös leikkauksella.

Maksashuntti

Maksashuntti on synnynnäinen maksan verenkiertohäiriö, jossa sikiöaikainen maksan verisuonitus ei sulkeudu normaalisti syntymän jälkeen. Tällöin osa verestä ohittaa maksan, maksa toimii vajaalla teholla ja myrkyt pääsevät kertymään elimistöön. Maksashunteista valtaosa on synnynnäisiä, vaikka vanhemmalla koiralla shuntti voi syntyä myös esimerkiksi hepatiitin tai sydänvian seurauksena. Maksashuntti voi olla maksan sisäinen tai ulkoinen. Oireet voivat olla aluksi lieviä ja paheta iän myötä, siksi maksashunttia ei useinkaan voida todeta luovutusikäisellä pennulla. Oireiden voimakkuus riippuu myös siitä, kuinka suuri osa verestä pääsee ohittamaan maksan.

Joitakin yleisiä oireita ovat mm ylireaktiot rauhoittaviin aineisiin, hyperaktiivisuus, keskittymiskyvyttömyys, hetkittäinen sokeus, masentuneisuus, krampit, pään puskeminen kovia pintoja vasten, heikkous, kuolaaminen, oksentelu, huono ruokahalu, ylenpalttinen juominen ja virtsaaminen, tasapainohäiriöt ja toistuvat virtsatulehdukset tai virtsakivet nuorella iällä.

Maksashuntti on perinnöllinen sairaus, joten tälläistä koiraa ei tulisi käyttää jalostukseen.

Lonkkaniveldysplasia

Lonkkanivelen kasvuhäiriö eli lonkkavika on koirien yleisin luuston ja nivelten kasvuhäiriö, jota tavataan myös yorkshirenterriereillä. Se voidaan määritellä myös perinnölliseksi lonkkanivelen löysyydeksi, joka johtaa reisiluun pään ja lonkkamaljan riittämättömään kontaktiin, josta seuraa koiralle usein nivelrikkoa. Lonkkavika voidaan todentaa röntgenkuvauksella.

Koiraa, jolla on todettu lonkkaniveldysplasia ei tulisi käyttää jalostukseen.

PRA silmäsairaus ja siihen liittyvä kaihi

PRA (Progressive Retinal Atrophy) on etenevä verkkokalvon surkastuma on sokeuteen johtava tauti, jossa verkkokalvon valoherkät solut, tapit ja sauvat rappeutuvat vaihtelevalla nopeudella. Yorkshirenterrierien PRA-tyyppi on prcd, joka on yhden geenin peittyvästi periyttävä sairaus. Prcd-PRA geenitestillä, joka tehdään koiran verinäytteestä, voidaan tutkia koiran alttius saada tämä silmäsairaus. Kantajaksi testatut eivät itse sairastu prcd-PRA:han, mutta jalostuksessa ne tulee aina yhdistää prcd-PRA:n osalta terveeseen yksilöön.

Distichiasis, trichiasis ja ektooppinen cilia

Ylimääräisten ripsien oireet riippuvat karvan paksuudesta ja kasvusuunnasta. Ohuet, ulospäin suuntautuvat karvat aiheuttavat tuskin lainkaan oireita, kun taas paksummat ja silmän pintaan osuvat karvat sitä vastoin voivat aiheuttaa eriasteisia ärsytysoireita: lievää vuotamista ja räpyttelyä tai voimakkaampia kipuoireita ja jopa sarveiskalvovaurioita.

Ektooppinen cilia kasvaa luomen sisäpinnan sidekalvon läpi ja aiheuttaa lähes aina voimakkaat kipuoireet (siristys, hankaaminen ja vetistys) ja sarveiskalvovaurioita.

Ylimääräisten ripsien merkitys koiralle on usein melko vähäinen, jolloin koiria voi käyttää jalostukseen terveen kumppanin kanssa. Vakavia tapauksia (ektooppinen cilia ja selkeitä oireita aiheuttavat distichiat) ei kuitenkaan pidä käyttää jalostukseen.

Kivesvikaisuus

Kivesvikaisuutta esiiintyy kääpiökoirissa hieman yleisemmin kuin muissa roduissa. Koirilla kiveksien laskeutuminen tapahtuu vasta syntymän jälkeen ja alle vuoden ikäisestä pennusta ei voida vielä varmuudella sanoa onko sillä pysyvästi molemmat kivekset vai ei ja tämä voidaankin todeta eläinlääkärin tarkastuksessa vasta yli 12 kk ikäisenä.

Useimmissa tapauksissa kivesvikaisuus on ns piilokiveksisyyttä eli kivekset ovat olemassa, mutta toinen tai molemmat kiveksistä ovat jääneet vatsaonteloon tai nivuskanavaan. Nuorilla koirilla saattaa esiintyä myös ns hissikives, jossa toinen tai molemmat kivekset voivat välillä vetäytyä näkymättömiin ja palautua myöhemmin takaisin kivespussiin.

Kivesvikaisuus lasketaan perinnölliseksi viaksi ja sen vuoksi kivesvikaista koiraa ei tulisi käyttää jalostukseen.

Purentaviat

Yorkshirenterrierillä tulisi olla täydellinen, säännöllinen ja täysihampainen (6 x 6) leikkaava purenta, eli alaleuan etuhampaat koskettavat kevyesti yläleuan etuhampaiden takapintaa. Hampaiden tulisi olla oikea-asentoiset ja tasaisessa rivissä. Eri asteiset purentaviat ja hammaspuutokset eivät ole rodussa kuitenkaan harvinaisia ja pennun purennasta voi olla täysin varma vasta kun se on täysikasvuinen.

Purentavika on yleisimmissä tapauksissa vain kosmeettinen haitta, eli koiraa itseään se ei normaalisti vaivaa. Kuitenkin koiraa, jolla on paha purentavika tai huomattavia hammaspuutoksia ei tulisi käyttää jalostukseen.

Häntämutka

Koiranjalostuksessa synnynnäistä häntämutkaa yleensä pidetty merkkinä rodun huonontumista eli degeneraatiota ilmaisevana oireenaa.  Varmimmin häntämutkan voi todeta vasta noin 6 kuukauden iässä, sillä nikamapäiden luutuminen alkaa useimmilla koirilla vasta 4 kuukauden iässä.

Häntämutkaista koiraa ei tulisi käyttää jalostukseen.