kaikille myös meiltä!

Täällä ilta ja yö vietetään myöskin ihan kotosalla, kun ei vielä tiedetä, että miten rankka kokemus tämä Muffelle oikein onkaan.

Tähän mennessä se ei ainakaan ole ollut paukkeesta moksiskaan, kiinnostuneena se parvekkeelta vaan on katsellut. Toivotaan, että sama fiilis pysyy. ;)

meneehän tämä uusivuosi näinkin, kotona kökkiessä.

No, ei se mitään, halusin vain toivottaa kaikille yorkki-ihmisille kaikkea hyvää alkavalle vuodelle!

Meillä eletään mielenkiintoisia aikoja, lunnikoirani Prisca on joulukuun alussa astutettu, ja maanantaina UÄ- tutkimuksessa nähdään montako "salamatkustajaa" siellä on...
; )

pitkään aikaan en olekaan yhdistyksen sivuilla käynyt, mutta nyt tuli sekin puute siis korjattua. katselin kuvagalleriaa, ja aivan ihania kuviahan sinne oli laitettu!

Etenkin kuva Kaunottaresta ja Pontsosta oli aivan huippu. Herranjestas. pennun KIRSU näytti samankokoiselta kuin kaverin kynsi! ; ) hupaisa aisapari.

Iloista uutta vuotta kerran vielä kaikille.

Pia ja "sakki"

( toivottavasti tämä näkyy, minun koneellani keskustelu jostain syystä vilkkuu???)

Täällä on myös yksi onnellinen Smilain Victoriuksen jälkeläisen omistaja!
Yorkkini nimi on Muffi ja se on vähän yli vuoden ja kaksi kuukkautta. Mulla on myös kohta 12 vuoden ikäinen yorkki vaari Onni.

Löytyyköhän täältä Muffin veljiä jotka olisi syntyneet 17.10.2004?

Se oli torstai (kk:n ensimmäinen) .
Tervetuloa joukkoon.
Tosin jos on kamalasti pakkasta, niin täytyy pikkuisen miettiä. Se pukeutuminen näet.

Minulla on nyt 16,5 vuotias yorkki, joka on saanut jo kahteen otteeseen uuden koiran kumppanikseen ja sopeutunut tilanteisiin tosi hyvin. Yorkkityttömme ollessa 7-vuotias muutti perheeseemme 5-vuotias howavart-narttu, josta tuli pian yorkkimme paras ystävä. Koskaan ei ollut ongelmia lauman hierarkiassa eikä missään muussakaan asiassa, sillä molemmille koirille tuntui olevan selvää ettei välejä tarvitse selvitellä (ehkä johtuen suuresta kokoerosta). Hoffi puolusti aina pienempäänsä vieraita koiria kohtaan ja oppi nopeasti varomaan pientä ystäväänsä eikä tallonut vahingossakaan päälle tms. Lenkeillä nämä kaksi suunnistivat peräkkäin kuin "majakka ja perävaunu".

Tänä vuonna yorkki-vanhuksemme sai uuden suuren rodun pennun seurakseen, koska hoffimme muutti koirien taivaaseen viime syksynä. Aluksi yorkki-tyttö osoitti mieltään tilanteesta, koska huomio pakostakin kiinnittyi enemmän uuteen tulokkaaseen. Mutta huomatessaan, että se saa edelleenkin saman huomion ja samat etuoikeudet kuin ennenkin, alkoi se ottaa kontaktia pentuun itse. Se nukkuu välillä pennun pedissä ja käy "pussailemassa" pentua ja tuntuu muutenkin piristyneen huomattavasti. Nyt yorkkimme ollessa näinkin vanha, olemme eristäneet sille oman huoneen, jossa se saa rauhassa levätä, kun olemme poissa. Muuten olemme opettaneet pennun käyttäytymään nätisti yorkin seurassa. Tämä on onnistunut kehumalla pentua ja sanomalla sille sanan "nätisti", aina kun se lähestyy yorkkiamme kauniisti ja rauhallisesti. Tämä on muuten isomman rodun pennun kanssa hyvä käsky monessakin tilanteessa, sillä pentumme osaa nyt käyttäytyä rauhallisesti myös vieraiden pienten koirien kanssa ja saa siitä kovasti kehuja näiden omistajilta.

Yorkkimme on edelleen koostaan (2,7 kg ja 18 cm) huolimatta hyvin itsevarma tyttö, joka hampaattomanakin osaa kertoa isommalle, kun ei halua seuraa. Toki pitää aina ottaa huomioon se, että iso koira voi vahingossakin satuttaa pienempäänsä ja tilanteisiin pitää puuttua, jos pentu riehaantuu liikaa. Mutta silti omien kokemuksieni mukaan yorkkimme on tyytyväisempi koirakaverin kanssa kuin yksin ja mielestäni kaikki "tervepäiset" koirat todellakin oppivat varomaan pienempiään, jopa nyt 70 cm korkea ja 42 kg painava 10 kk:n ikäinen pentumme.

Hei,
Minulta löytyy myös Smilain Victoriuksen pentu nimeltaan Lulu. Lulu täytti tänään 12 viikkoa ja on aivan ihana söpöläinen!

Hei Nana, on täällä Järvenpäässä ainakin yksi neljä ja puolikuinen Onni-poika. Olis ihan kiva tavata viimeistään siinä vaiheessa kun olet saanut oman söpöläisesi.

Puhdasrotuisen koiran syntymäaika on painettu sen rekisteritodistukseen, ja siihen on meidän voitava luottaa. Yorkkipennun ikää ei voi ulkopuolinen mennä arvelemaan tai arvioimaan kuin suuntaa-antavasti. Eri linjojen välillä on huomattavia eroja mm. koon ja karvanvärin kehityksessä.

Kuten jo monesti aiemminkin olemme tällä palstalla todenneet, vaihtelee aikuisten yorkkien koko vielä tänäkin päivänä suuresti, tyypillisesti puolestatoista kilosta viiteen kiloon. Siitäkin huolimatta, että koirien vanhemmat olisivat kolmekiloisia. Tämä johtuu siitä, että koirat olivat alunalkaen paljon kookkaampia kuin nykyinen rotumääritelmä sanoo, ja siitä että kasvattajat mieluusti yhä edelleen käyttävät siitokseen melko kookkaita narttuja (pienten narttujen synnytyksiin liittyy enemmän riskejä).

8-viikkoinen pentu painaa tyypillisesti jonkin verran päälle kilon. Kasvattaja on kuitenkin aina paras henkilö arvaamaan oman kasvattinsa tulevaa ulkonäköä, niin koon kuin muidenkin ominaisuuksien osalta. Tosin kokenutkaan kasvattaja ei voi koskaan varmuudella ennustaa 8-viikkoisen pennun lopullista ulkoasua...

No nyt laitoin kuvan Kaunottaresta uusi pipo päässä:) oli kyllä vaikea saada otettua, kun neiti oli niin väsynyt ettei meinannut jaksaa edes istua. Aivan ihania nuo muutkin uudet kuvat tuolla kuvagalleriassa<3

Kaarina vilautteli ensi viikon Tapiolan tapaamista viestissään, mutta 3 pvä. on
tiistai, ja muistelen että puhuimme tapaamisesta aina kuukauden ekana
torstaina?? Onko päivä siis muuttunut vai tuliko Kaarina vaan "paino-
virhe"?
Emilialle - mukaan vaan, aina mahtuu joukkoon lisää yorkkeja ja omistajia!! Toivottavasti pakkanen ei jäädytä tapaamista!

Assi-yorkkini painoi 4kk ikäisenä tasan 2kg. Aika isolta siihen nähden pentusi minusta tuntuu. En ole mikään asiantuntija, mutta olen kuullut, että joistakin pennuista kasvaa rotumääritelmään nähden paljon suurempia. Voisikohan pentusi olla tämmöistä vähän suurempaa "lajia"? Assi painoi 6kk täyttäessään n.2,700kg, enkä vielä tiedä, nouseeko sen paino lisää.

Voisikohan joku päätellä pentusi ikää esim. turkin perusteella, jos epäilet sen olevan vanhempi. Kokeneet kasvattajat ja esim. yhdistyksen rotuneuvoja tai jalostusneuvoja voisivat antaa Sinulle varmempia neuvoja. Ehkä kannattaisi vielä kysyä ensin pentusi kasvattajalta, miksi pentusi mahtaa olla niin painava.

Kysyisin tietääkö joku miten voi tarkistaa koiran iän, jos myyjä väittää sen olevan 10vkoa.
Yorkkini painoi kahdeksan viikkoisena 1,8kg onko se normaali paino?

Itselläni on Smilain Victoriuksen pentu, Peppi on sen nimi. Peppi on juuri täyttänyt vuoden ja on hyvin pienikokoinen, utelias ja puuhakas. Tosin se on vähän arkajalka :)

Sitten minulla on myös 10- vuotias yorkki vanhus... :)

Oliko teillä ollut jokin Yorkki tapaaminen? Millainen se oli? Ja missä se oli? Ja viimeinen kysymys: Onko sellaisia tulossa lisää? :D

Ps: Hyvää uutta vuotta kaikille Yorkkien omistajille ja muillekkin! :D (Näin etukäteen.)

...poika löytyy täältä meiltäkin.

Muffe on nimeltään ja ikää on nyt 11 kuukautta. Kovin on sosiaalinen ja seurallinen, eli sitä kaverin hankintaa mietitään täälläkin.

Muutaman kuukauden olen näitä keskusteluja seuraillut ja nyt sitten rohkenin jättämään puumerkin itsestäni.

Erityisesti meitä kiinnostavat nuo teidän tapaamiset, olisi kiva löytää Muffelle oman kokoista leikkiseuraa ja tässä Tapiolassa sopivasti asutaan. Mahtuisikohan sinne mukaan?

Jos yorkkisi ei ole hirveän vanha esim. 15 vuotias niin uuudelle tulokkaalle olisi aikuinenkin hyvää seuraa, vanha koirasikin varmaan piristyisi!

Minulta löytyy myös yksi iloinen Smilain Victoriuksen pikku poika! :)

Hei!

Onko kenelläkään suunnitelmissa kevät/kesäpentuja Pirkanmaan suunnalla? Itse kun haaveilen narttupennusta mieluiten kesällä, jotta ehtisimme pennun kanssa olla ja tutustua rauhassa...=))

Olisi mukava, jos pentue olisi edes samalla puolella Suomea.

Hei!

Onko kukaan suunnittelemassa kevät/kesäpentuja Pirkanmaan suunnalla? Itselläni haaveasteella narttupentu....=)

Joku kyseli ym. yorkkipojan jälkeläisistä. Koiranet tiedoston mukaan koiralla on tähän päivään menneeä 21 pentuetta 66 pentua. Joten sangen laajasta suvusta on kyse!!

Hei onko kenelläkään kokemusta/mielipidettä mitä kannattaisi tehdä kun perheen nuorin yorkki mikä on tottunut elämään kolmen yorkin laumassa on nyt jäänytkin ypö yksin. Hän on aina ollut huomion kipeä.

Ongelma johon kyselen neuvoa onkin, että kannattaako tällaiselle ottaa toinen koira nyt kaveriksi vai antaa sen jäädä ainokaiseksi ja ypö yksin. Joutuu olemaan kyllä päivät yksin. Vai aiheuttaako toisen koiran ottaminen siihen jonkinlaista häiriökäyttäytymistä ja mustasukkaisuutta siinä määrin että uusi tulokas joutuisi liian koville?

Kertokaa jos jollain on kokemusta tälaisesta tilanteesta

minä täällä sitä yorkkia paljon kaipailen vaikka en edes ole aikuinen... olen 11-vuotias ja minulla on 9-vuotias veli.
Perheeseemme kuuluu tietenkin myös isä ja äiti. Jos haluat vastata meille suoraan, laita viesti äidin sähköpostiin terhilohela@luukku.com

onkos kenelläkään pk seutulaiselle tulossa
yorkia tai on jo sellainen söpö pikkku/iso
kaunis söpötteliä?minulle lennähtää tänne
järvenpäähän tammi/helmikuussa yorki vauva

ggmj.opid kkuh8753m n,m

Voi hellanlettas tuota Annin takkia, että oli päällä vielä tuhat kertaa söpömpi kun paketissa! Pitänee hankkia meittinkin neideille kunnon vermeet ennenkun lähdemme taas Lappiin hiihtelemään. Ja Johanna, annas nyt tulla Kaunotar pipoineen tuonne galleriaan!!
Marille edelleen paljonpaljon lämpimiä ajatuksia..

Onko teillä kenelläkään Victoria Smilain Yorkin pentuja? :D Kysyn ihan mielenkiinnosta sillä itselläni on yksi:)

Joku tiedusteli missäpäin pentuja odotellaan.
Asumme Iisalmessa.Vielä ei olla varmoja onnistuiko astutus.
Ihanaa olisi jos onnistui.

Voi Maria! Teillä on ollut surullinen joulu. Voimia teille kumminkin kovasti, sinulle ja Rocky rassukalle. Mutta nyt Akulla on varmaan nyt hyvä olla, ei oo kipuja ja koirien taivaassa on varmaan ollut mukava joulu, paljon luita ja leikkikavereita ja vaikka mitä :)

Meidän koiruudet on tänä vuonna jättänyt herkut hieman vähemmälle, tytöillä on ollut juoksut ja ajatukset vähän muualla. Ne järjestikin oikein hauskan joulukuvaelman, Pinky ja Rasmus siis, vanhempieni olohuoneessa jouluaattona kun isä luki jouluevakeliumia. Kyllä meinasi mummilla mennä glögit ja tortut ihan vallan väärään kurkkuun ja sukulaiset muistaa kyllä tämän joulun, kuviltelkaa kun sain taas olla tosi ylpeä tosta kauhukolmikosta. Onneksi Rasmus on kastroitu että ei tarvii pelätä että kohta on karvakorvia hoidettavana. Että terveiset siinä vaan taas niille mähösille jotka mua dumas alkusyksystä, että oon vieny Rasmukselta kaikki ilot kun oon sen kastroinu. Että ilonen joulu on ollut, ei oo paljon Rasmusta huolet painanu, ei edes tulevaisuuden vastuusta. Koirilla onollut oikein läheinen ja intiimi joulu. Ne on saattaneet laihtuakin.

Mukavaa joulunpyhien odotusta kaikille kavereille, pitäkää hyvää huolta koiristanne uutena vuonna ( meidän marsut NIIIN jää kotiin tänä vuonna jos toi nylkytys ei lopu )

p.s. Muistakaa, 3.tammikuuta seuraava yorkkatapaaminen Tapiolassa :)

Hienoa, että haluat tietoa asioista, niin pidetään huolta koiruuksistamme.

Kokemattomana haluan kertoa, että paras taho on neuvotella oman eläinlääkärin kanssa. Häneltä saa asianmukaiset ja yksityiskohtaiset tiedot ja ohjeet. Muutenkin on turvallista olla yhteydessä asiantuntijaan, jos mahdollisesti tarvitsee apua synnytyksenkin yhteydessä, mikä on aika yleistä tietojeni mukaan.

Onnellisia Odotuksen Aikoja!

Kiitos. :( Vähän väliä pyörii pienessä mielessä, mitä jos meidät olisi heti huolittu pieneläinsairaalaan, olisko Aku sillä pelastunut (perjantai-illalla kunto oli kuitenkin vielä suhteellisen hyvä kun ekan kerran käytiin päivystäjällä ja päivystäjä olis meidät halunnu heti lähettää Helsinkiin, mutta siellä olivat kuulema tosi nihkeitä. Tosin kun me vihdoin päästiin sinne, ei nihkeydestä ollut tietoakaan, varmasti näkivät kuinka huonossa kunnossa koira oli). Olisiko tuon voinut jotenkin välttää...Mutta eipä kai tuolle oikein mitään voinut, enhän mä pysty siihen vaikuttamaan että ne kivet meni sinne virtsaputkeen. Se, mitä sen jälkeen tapahtui, selviää vasta patologin raportista. :( Sen jälkeen menee tuhkattavaksi ja pääsee tuohon metsärinteeseen. Itkukin pääsee aina välillä, varsinkin aamulla kun avattiin lahjoja ja siellä oli Akulle paketti. :(

Uusi koira varmaan tulee Rockyn kaveriksi, mutta ei vielä hetkeen, tokko vielä edes ensi vuonna. Rocky on jonkun verran normaalia vaisumpi, mutta on silti kuitenkin iloinen.

Mistä päin Suomea olet..kysyy nainen, joka miettii yorkkityttöä itselleen edes vähän samalta suunnalta kuin itse asuu. Haaveissa on kesäpentu.

Kiitos etukäteen vastauksestasi!

Otan osaa!!!

Ihan kamalalta tuntuu teidän puolesta.

otan osaa, kuinka surullista!! En osaa oikein edes lohduttaa mutta onneksi sulla on se toinen koiruus joka varmaan auttaa tässä emäntää. Tippa täälläkin silmässä.

Otan osaa menetykseesi. Itse menetin yorkkityttöni heinäkuussa ja vieläkin tuntuu pahalta.

Meiltä taitaa jäädä yorkkipalstailut. Aku sairastui ja käytiin päivystäjällä eilen illalla ja yöllä ja sieltä lähdettiin ajamaan Helsinkiin pieneläinsairaalaan. Aku oli kuitenkin niin huonossa kunnossa ettei lääkäri antanut oikeastaan mitään toiveita paranemiselle joten Aku siirtyi sateenkaarisillalle. :( Alunperin päivystykseen mentiin virtsaamisvaikeuksien ja oksentelun takia. Virtsaputken tukki kaksi kiveä jotka oli tarkoitus leikata Helsingissä mutta kunto oli yöllä ja matkalla romahtanut (ja kivetkään eivät olleet enää ongelmista suurin) joten ei ollut oikeastaan mitään enää tehtävissä. :(

Koiramme astutettiin pari viikkoa sitten.Miten pian huomaa onnistuiko?
Tisut on kasvaneet.Voisko johtua tiineydestä vai jostain muusta?

Kävin heti katsomassa olisiko Kaunottaren kuvaa kuvagalleriassa uusi pipo päässään vaan ei ollut, mutta toivon mukaan lähiaikoina saadaan sellainenkin kuva näytille.

Meiltä päin myös kaikille hyvää joulua:)!!! Ja sain muuten tehtyä valmiiksi sen pipon ja oli ihan hyvän kokoinenkin meidän Kaunottarelle. Ei siis tarvinnut pienentää ohjetta. Ja on aivan yli suloisen näköinen Kaunottaren päässä<3

ja terveiset kaikille palstalaisille ja yorkki-immeisille, ja vielä kerran suurkiitokset Tuulikille ja "järjestävälle seuralle" Hämeenlinnaan kun jaksoitte organiseerata meille ikimuistoisen ja ratkihauskan syyspäivän Pöystilässä - toivottavasti taas ensi vuonna tavataan samanlaisissa merkeissä!

Kiva kuulla että Skidi tarkenee takissaan - se olikin kyllä kun tehty Skidille! Meidän neidit ei yhtään tykkää kun takkeja puetaan, mutta eipä tällä kelillä tarkene ilmankaan. Sitäpaitsi eihän tässä auta ruveta kun pipojen kudontaan, Pirita oli löytänyt aivan oivallisen ohjeen netistä, kiitos siitä! Voipi kyllä olla että parempi puoliskoni kieltäytyy lopullisesti ja kertakaikkiaan lähtemästä pipopäisten karvakuonojen kanssa valoisaan aikaan ovesta ulos...

Ihanaa ja rauhaisaa joulua kaikille!!!

Urhon rakkaalla Julia-neidillä on varmaan juuri samanlaiset fleecetossut kuin Romeolla, ja vielä tarranauhaa siellä tassun alla niin ei ole niin liukkaat - ja kestävätkin pitempään!

Kuin myös Tuulikki sinulle Oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua! Käväisin tuossa kääpiökoirat nettipalstalla ja olin näkevinäni nimesi siellä sihteerin paikalla. Ilmeisesti et ole yhdistystyötä kokonaan jättämässä.
Mutta kaikille muillekin yorkki-ihmisille ja yorkeille toivotan Hyvää joulua sekä Eijalle kiitokset vielä hyvästä toppapalttoosta jonka kesällä meille myit. Nyt sitä on sitten tarvittu jo useamman päivän ajan kun pakkaspoika on aloittanut talven työrupeaman. Aina kun puen takin Skidin päälle, mieleeni tulee Helmi joka juoksi pitkin Pöystilän nurmikenttää :-D sekä aurinkoinen ja mukava päivä yorkkien parissa.

Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

Merry Christmas and a Happy New Year!

Yorkshirenterrieri ry

Myös omasta puolestani toivotan kaikille "palstalaisille" Hyvää Joulua ja Onnea tuleville vuosille!
Näissä kuvioissa tuskin enää tapaamme, joten kiitän kaikkia menneistä ja muistakaa halata koirianne.


Terveisin

Tere Minna ja pojat,
minä sain ystävältäni sellaiset fleece-kankaasta ommellut tossut, joissa oli tarranauha ommeltu varteen, sillä pystyi hyvin kiristään ne jalan ympärille. Muuten ne oli ihan sellaiset lapasen näköset pussukat.

Eilen käytiin eka kerran niitä kokeileen. Sisällä kun pistin ne Romeolle jalkaan oli näky kyllä melko hauska; poitsu pomppi kuin aropupu, teki hauskan näköisiä loikkia ja ojenteli takajalkoja vaakatasoon, oli todella huvittava näky! Sitten lähdettiin ulos, niin ei se enää niistä ollut moksiskaan, ja toden totta ne lämmitti jalkoja; ei nostanut kertaakaan tassuja ilmaan, kuten on yleensä tehnyt jo muutaman asteen pakkasella, eli hyvät olivat.

Jouluterkkuja kaikille toivottelee Soile ja Romeo

Ei kellään olis ulkotossuihin minkäänlaista ohjetta? Onhan niitä tuolla myytävänä mutta tulloo aika tyyriiksi kun kahdelle koiralle pitäis ostaa. Täällä Tornion korkeudella on talvisin meleko kylymä ja pissillä on käytävä kelilä ko kelilä. Tassut ne ensimmäisenä on ihan kontassa ja siihen se meno sitten tyssääkin. Multa ei tuo ompeleminen oikein onnistu mutta täti tekee mitä vain mutta kaavat täytyy kuulemma olla. Jäädään tänne viltin mutkaan pitämään peukkuja :) Oikein rauhallista ja pukkirikasta Joulua kaikille karvakorville ja emännille/isännille. T: Riku ja Väikkä

Ystäväni teki chihulleen tuon pipon ja kavensi sitä kuulemma vaan tuosta "naaman ympäriltä" koiralle sopivaksi ettei valu silmille/niskaan..ihan hyvältä näytti:) Eikä koira kuulemma edes kammoksu pipoa kun se ei liiskaa korvia lyttyyn..ihana se kyllä on:)

www.yappyfashion.fi katsokaapa, sivuilla näkyy olevan yorkki mallina.

Oi aivan ihana tuo pipo:)!! Pitää varmaan itsekin tehdä tuommoinen Kaunottarelle joululahjaksi. Tuon pipon ohjehan on kiinanharjakoiralle, niin mitä luulette, että pitääköhän sitä ohjetta pienentää? Jos joku on tekemässä omalle yorkille tuon pipon, niin voisiko kertoa, miten on ohjetta pienentänyt tai kuinka paljon.. Itse olen aika vähän kutonut/virkannut, joten en osaa pienentää sitä oikein. Mutta kiitos, jos joku jaksaa taas vastata:)

Kiitos Sinullekin vinkistä! Olihan todella hyvännäköinen pipo! Ehdin jo ostaa Assille Lahdesta korville tulevan kaulurin, kun en löytänyt hupullista takkia (joihinkin liikkeisiin tulee ehkä ensi vuoden puolella). Mieli tekisi kyllä kokeilla sitä pipo-ohjettakin, oli se niin hauska...

Elina ja kaikki muutkin, katsokaapas täältä piponteko-ohjeita:
http://www.kolumbus.fi/mwiivon/pipoohje.htm

Aivan ihana minusta, kiitos vaan vielä kerran Katjalle vinkistä! Taaville ollaan parhaillaan kutomassa tällaista, saas nähdä mitä herraa tuumaa kun ekan kerran isketään päähän.......

Kiitos Sinulle hyvästä vinkistä! Sain jo sellaisenkin neuvon, että on saatavilla hupullisia takkeja myös koirille. Saa nähdä, löydänkö sellaista Lahdesta. Sitä ennen kokeilen varmaan sukkaideaasi.

Hyvää Joulua kaikille jorkki-ihmisille!

minä olen leikannut pitkävartisesta sukasta kärjen pois ja vetänyt sillä korvat niskaa vasten. ei ole nätti, mutta ainakin paukkupakkasilla parempi kuin ei mitään!
koira näyttää todellakin kuulapäältä sukanvarsi silmillä ja täyshaalarit päällä, joten varaudu kummasteleviin katseisiin.

Ehtisikö joku joulukiireistään huolimatta ystävällisesti neuvomaan. miten parhaiten pystyy suojaamaan yorkin korvia pakkaselta? Kiitos etukäteen mahdolliselle vastaajalle!

ROP- ja VSP-koiran kuvat löytyvät nyt Näyttelyt-sivulta. Lisää kuvia Messarin näyttelystä on tulossa lähipäivinä.

Huomenna "kuvausryhmämme" käy katsomassa paikan päällä, mihin maahan menevät Pohjoismaiden Voittaja -tittelit:-) Tulkaa muutkin paikalle!

Kiitos Lotalle vastauksesta:) Pitää joo varmaan soittaa sille lääkärille.. Aika törkeetä kyllä, jos itse joudun maksamaan uuden eläinlääkärikäynnin sen takia, että lääkäri on kämmänny..Mut toivotaan että en:)

olisiko mahdollista saada osallistuvien yorkkien kuvia ja tuloksia tänne sivuille?
olisi kiva päästä tunnelmaan vaikka ollaankin kaukana!

En ole sinun apuasi pyytänytkään, osta vaan venäjältä koiras

Hei sinä joka olet huolissasi ulkomaalaisista koirista ,ja korkeasta hinnasta.Käypä tutustumassa esim venäläisiin yorkkeihin ja kasvattajiin, jotka ovat pärjänneet paremmin maailmalla kuin suomalaiset yorkit.Suomessa yorkki kasvatus on lapsenkengissä verrattuna venäjään.Tuskin rekisterikirjoja väärentämällä saa jalostettua euroopan voittajia.Kyllä kateus on paha sairaus ja sillä ei koirien jalostusta paranneta. Mulla on yksi yorkki ja se on tosi kaunis terve ja iloinen vaikka sen isä on venäläinen valio koira. Ja silloin kun olin hankkimassa koiraa mulla oli kolme rotua vaihtoehtona, esim chihuahuat maksoivat 1500-2000 euroa ja maltankoirat 1400 euroa.Kaikki nämä rodut on pienikokoisia ja synnyttävät vähän pentuja.Ja jos pennun vanhemmat on näyttelyssä palkittuja, eiköhän se hinta ole kohdallaan.Ja jos sinusta tuntuu,että englanti on ainut maa ,missä on terveet ja hyvät koirat,ole hyvä ja hae koira sieltä.

Soittaisin kyllä eläinlääkärille ja kysyisin tuosta hampaasta. Kuulostaa, että sinne on jäänyt juuret ja se voi todella vaikka mädäntyä/tulehtua.
Kärsivällisyyttä hampaiden pesuun! Hyvin monet koirat inhoavat sitä. Voit vaikka totutella harjaamaan hampaita omalla sormellasi kun koirasi on sylissäsi. Puhu samalla rauhottavasti niin hän huomaa, että homma on ok! Ja voit muutenkin välillä vaan katsoa hänen hampaita, jolloin hän tottuu että suuhun mennään! Sinnikyys kyllä yleensä palkitaan!!! Toivottasti näistä neuvoista on apua!

Moikka:)
Tarvitsisin vinkkejä yorkin hampaiden pesuun. Olen nyt useasti yrittänyt pestä pentuni hampaita mutta ei siitä tule yhtään mitään:D! Rimpuilee sylissä, puree harjaa, lipoo huulia koko ajan ja on muutenki vaan vaikeaa yhtäaikaa nostaa sen huulia ja harjata samalla.

Ja sitten tämmöinen kysymys, että onko normaalia että 8kk ikäsellä pennullani, jolta poistettiin maito kulmahampaat ihan oikeaan aikaan, niin on jäljellä toisesta ylämaitokulmurista juuret, jotka näkyvät uuden kulmahampaan takana? Toisessa ylä kulmahampaassa, joka poistettiin samalla ei ole mitään merkkejä vanhasta maitokulmurista. Onkohan eläinlääkäri tehnyt jonkun virheen poistaessaan hammasta? Eikö hampaat tulisi poistaa ihan juurineen päivineen?? En kyllä itse tiedä mutta siltä kyllä tuntuu.. Ja vanhan hampaan juuri joka näkyy on aika tumma.. Eikai se voi tulehtua ym.?

Tämä asia alkaa vasta pikkuhiljaa kirkastua, siis jos yksillä ja samoilla koirilla on teetetty paljon pentuja, niin silloinhan vahinko voi sattua Suomessa, esim. joku sairaus voi ilmetä kun on liian läheiset sukulaiset, samat isovanhemmat vaikka koirilla, joilla pentuja tehdään.Entäs sitten kun putkahtaa Venäjältä uros, joka on vaikka 35 koiranpennun isä. APUA!Ja mitäs me tiedetään, miten papereita rajan takaa tehdään, sieltähän saa ihmisetkin uuden henkilöllisyyden helposti.
Uskomattomia nuo hinnat, joku pyytää pennusta 1200E, ja kaksi vuotta sitten oli 1000E. Miten hinnat voi nousta noin paljon?Kyllä ahneutta riittää. Yksikin kasvattaja sanoi, että heidän rahat menee yorkkeihin, ei viinaan. Ihmeellinen huomautus, kun ajattelee, että jo sillon oli tutkintapyyntö tehty, koska ei olleet ilmoittaneet koirien myynnistä tulevia tuloja.On kyllä paljon sitten mennyt rahaa viinaan ennen yokkeja, kun ajattelee pimitettyjä vuosituloja!Yhä enemmän yorkkeja, yhä enemmän rahaa,paljon samannäköisiä yorkkeja...
Jos haluaa jalostaa, on paras ostaa koira Englannista tai kauempaa...

Varo, ettet osta koiraa pentutehtaasta tai maksa varausmaksua koirasta, jota ei ole olemassakaan. Kuusamosta on kuulunut hurjia juttuja viime aikoina. Katso vaikka www.toydogs.net/keskustelu.

Olen aivan samaa mieltä ns. matadori-urosten käytöstä kuin sinäkin (se onkin toinen asia, mikä on minua huolestuttanut). Tarkoitukseni ei ole hyökätä kenenkään kimppuun erityisesti, vaan lähinnä tarkoitukseni olikin saada näistä asioista keskustelua, jotta niihin osattaisiin kiinnittää huomiota. Tosiasiahan on, että yorkki-kanta on Suomessa todella pieni jajalostukseen käytettävien koirien määrä vielä paljon pienempi.

Olen jostakin ikävästä jalostuskömmähdyksestä kuullut, myönnettäköön, että se on kuulopuhetta. Kuitenkin, esim Kennelliiton kasvattajan peruskurssiln materiaaleissa vakavasti varoitetaan aiemmin mainitsemani sukusiitosprosentin ylittämisestä (6,25%=serkusparitus). Onko Lummelammen asiantuntemus paljon parempi kuin oppaan laatijoiden?

Pahoittelen vielä sitä, jos joku on kokenut, että juuri häntä vastaan hyökättäisiin. Yhteistyöllä ja asioista keskustelemalla varmaan päästään eteenpäin.

Onko kukaan ottanut yorkshirenterrieriä Kuusamosta? Jos olette niin mistä?

onko sinulla tiedossa rotumme kasvattaja, joka on omassa kasvatustyössään käyttänyt linjasiitosta, jonka seurauksena on paljastunut perinnöllisiä sairauksia, jotka tämä kasvattaja on pimittänyt/pitänyt omana tietonaan. Vai miksi vihjaat, että meidän tulisi tutustua KoiraNetin sukusiitosprosentteihin ja ymmärtää tehdä johtopäätökset. On nimittäin niin, että ihmiset sortuvat mustamaalaamaan toisia (jotta tunne omasta vajavaisuudesta ei tuntuisi niin suurelta) ja jopa levittämään perättömiä väitteitä.

Jos sinulla on tiedossa rotumme tietyissä linjoissa olevista vakavista vioista/sairauksista, sinulla lienee myös asiasta lääkärin lausunnot. Ole vastuuntuntoinen ja lähetä se/ne yhdistyksen jalostustoimikunnalle. Vasta silloin vihjailuistasi tulee totta.

Koiranetissä minun huomioni kiinnittyy esim. yorkshirenterrieri narttuun jolla on teetetty kuusi pentuetta; kerran vuodessa koko aikuisiän. Rodussamme on uroksia, joilla on Suomessa jälkeläisiä 50- jopa yli 80. Miten tämä vaikuttaa erityisesti pitkällä tähtäimellä kantaamme. Ja mitä jalostusteoriat sanovatkaan siitosmatadooreista ja tämän tyyppisen "jalostuksen" seurauksista.

Mitä sinä Arja nyt oikeastaan ajat takaa?

Olen aiemmin lukenut Lummelammen samaisen kirjoituksen. Entä esim. silloin, kun periytyvä sairaus ei heti näy pennuissa, mutta myöhemmin paljastuu vakava perinnöllinen sairaus sukusiitetyillä koirilla. Onko sukusiitos ollut silloin kannattavaa? Onko oikein tuottaa sairastumisalttiita koiria siksi, että linjoissa piilevät viat tulisivat kasvattajalle näkyviin konkreettiisesti? En ole ehdottoman ulkosiitoksen kannattaja, mutta ei sekään välttämättä pelkkää arpapeliä ole, jos on tutustunut sukujen koiriin.

Jalostuskoirien mnestys on aika helppo saada selville, mutta runsaasti sisäsiitoksia tehnyt kasvattaja ei välttämättä kuuluta maailmalle mahdollisista epäonnistumisista valinnoissa ja vikoja kantavista lijoistaan (vaikka ne olisivatkin hänelle itselleen paljastuneet). No, ainahan voidaan peräänkuuluttaa sitä kasvattajan vastuuta ja toivoa, että sitä löytyy.

- Ohessa SKKY:n puheenjohtajan, arvostetun ulkomuototuomarin näkemys suku-/ulkosiitoksesta:
Tuleva koiranomistaja kyselee koirien sukusiitosprosentista. Meillä näyttää olevan nykyisin vallalla käsitys, että koira on hyvä ja terve, jos sen sukusiitosprosentti on mahdollisimman lähellä nollaa. Jos koiran sukutaulu on täynnä pelkän ulkosiitoksen tuloksena syntyneitä koiria, silloin koiran jalostusarvo on mielestäni nollassa, eikä tuloksia voi mitenkään ennustaa, eli kasvattaminen on pelkkää arpapeliä (varsinkin, jos ei tunne sukutaulussa olevia koiria/linjoja). Kasvattajien tarkoituksenahan on tai pitäisi olla parantaa rodun ominaisuuksia, ja parhaiten tämä onnistuu käyttämällä ns. sukusiitosta ja hyviä periyttäjiä. Hyvin taitava ja rotunsa tunteva kasvattaja käyttää joskus jopa sisäsiitosta vahvistaakseen haluttuja ominaisuuksia ja tuodakseen esille mahdollisesti linjoissaan piilevät viat. Luomuviljelijät ja pentutehtailijat ovat sitten aivan oma lukunsa, sillä he eivät ole välttämättä kiinnostuneita mistään muusta kuin pentujen tuottamisesta markkinoille ja rahantulosta. Eli sukusiitosprosenttiin tuijottamisen sijasta kannattaa aivan ensimmäiseksi katsoa tuloksia, joita kasvattaja on koirillaan saavuttanut, ja tutkia myös sukutaulussa olevien koirien saavutukset. Ns. "kokonaisvaltaisen koiranjalostuksen" ja nollasukusiitosprosentin kannattajat jättäisin omaan arvoonsa. - Kirsti Lummelampi

Toivottavasti yorkki-kasvattajat kiinnittävät tarpeeksi huomiota myös jalostuskoiriensa sukulaisuussuhteisiin. Jos tätä ei tehdä, ovat Suomen yorkit kohta kaikki keskenään "lähisukulaisia", koska yorkki-kanta on kuitenkin melko pieni. Vähintään suositeltavaa on, ettei sukusiitosastetta 6,25% ylitettäisi ilman todella painavia perusteita. Kennelliiton netistä löytyvästä jalostustietojärjestelmästä löytyy ainakin jonkin verran "avartavaa faktaa".

Jalostuskoirilta vaadittava näyttelymenestyskin on kaksipiippuinen juttu. Jos vain muotovaliot hyväksyttäisiin jatkamaan sukua, niin yorkkiemme geenikanta pienenisi entisestään, mikä tuskin on suotavaa. Tietenkään jalostukseen ei pidä silti käyttää rotutyypin vastaisia tai muuten viallisia tai sairaita koiria.

tulipas pirut mieleen kun luin tuon koska nartulla saa teettää pennut - kysymyksen.
toivottavasti ymmärsin kysyjän aikeet väärin, mutta nyt tuntuu, että kysyjää miellyttävä vastaus olisi tämmöinen : heti ensimmäisestä juoksusta ja sen jälkeen 2 kertaa vuodessa niin kauan kuin nartussa henki pihisee.
jos mikään muu ei kiinnosta kuin teettää koiralla pennut, niin oh-hoh...

kopiompas tähän Shoínobu Nordgrenin aikaisemmin kirjoittaman mielipiteen pennuttamisesta!


"Vielä kerran yorkkin pennun hinnasta

Olen harrastanut yorkkeja yli 30 vuotta ja suomen yorkkejakin seurannut 20 vuotta. Siten voisin sanoa että olen sivusta katsonut suomalaisten yorkkien touhua monella tavalla. Suomalaisten yorkkien pentujen heikosta tasosta huolimatta niillä on korkea hinta. Melkein aina yorkkien pentuja on niin vähän että siitä syntyy myyjän markkinat. Se aiheuttaa yorkien pennunteettäjäin kovan rahanahneuden ja suuren moraalin puutteen! Älkää ostako huonotaosisia pentuja kovalla hinnalla. Älkää uskoko vaikka vanhemmat ovat kuinka hyviä, se ei tarkoita, että pennutkin ovat hyviä. Olen kerholehteen no 2/03 kirjoittanut mielipiteeni jalostuksesta ja juuri pennun hinnoittamisesta, siitä osan kirjoitan tähän palstalle:
Seuraavaksi kertaan jo Japanissa oppimani Yorkien jalostuksen perusohjeet:
1. Selvitä, sopiiko uroksen ja nartun suvut jalostukseen.
2. Selvitä, onko jommankumman suvussa perinnöllisiä vikoja. (Esim. purentavika, kivesvika, hammaspuutokset, luppakorvat. Toki em. vikoja saattaa esiintyä vaikkei ko. geenejä suvussa kulkisikaan).
3. Onko narttu sopivan kokoinen. Ei yli 3,1 kg (eli ei yli rotumääritelmän mukaisen painon) eikä alle 2,45 kg (mahdollisesti synnytysvaikeudet).
4. Onko narttu sopivan ikäinen. (1. astutus aikaisintaan 2. juoksusta, joskin mieluummin vasta 3. juoksusta. Ensisynnyttäjänä ei kuitenkaan yli 3-vuotias.)
Mikäli Yorkiet eivät täytä näitä perusvaatimuksia, olisi harrastajan järkevää luopua jalostamisesta. Huolestuneena olen seurannut sivusta ja huomannut jopa kerholaisissamme ihmisiä, jotka jatkavat jalostamista tietäen, että 2. kohdassa mainitut sukuviat periytyvät selvästi jälkeläisille. Siis he eivät yksinkertaisesti välitä suvuista tai vioista. Heille riittää, että on uros ja narttu ja pentuja syntyy! Tiedän, että nyt jotkut Yorkien omistajat ajttelevat: "Meillä on oikeus tieettää pentuja" tai "mitä se muille kuuluu, miten minä teetän pentuja!".... Olen myös kuullut näkemyksiä, että jostakinhan se jalostaminen on aloitettava - siis siinäkin tapauksessa ettei oma Yorkie täytä rotumääritelmää. On totta, ettei kukaan pääse heti huipulle vaan korkealaatuiste Yorkien kasvatus vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja paljon työtä. Mutta kuinka moni pentujenteettäjä ihan oikeasti yrittää parhaansa Yorkien tason nostamiseksi Suomessa? - ilmeisesti ei kovin moni sillä 20 vuotta Suomessa Yorkeja harrastaneena voin sanoa, ettei rodun taso ole ainakaan kovinkaan paljon noussut vaikka tuhansia pentuja on teetetty. Eikö tästä voi jokainen tehdä johtopäätöksen, ettei pentujenteettäjät ole 20 vuoden aikana tehneet parastaan sillä muutoin edes jonkinlainen tason nousu olisi nähtävissä.
Väistämättä minulle tulee mieleen, että ehkä suurimmalle osalle pentujen teettäjistä on riittänyt, että he ovat saaneet pennuistaan isot rahansa.
Kun olen puhunut Yorkien tason parantamisesta, olen usein myös kuullut vasta-argumentin: "Olen vain "koti-Yorkkien" teettäjä tai "Ihmiset jotka ovat hankkimassa Yorkieita toivovat lemmikki-Yorkkia". Mutta kun ei ole olemassakaan luokkaa "koti-Yorkki"! Yorkki on Yorkki, vai mitä? Mielestäni on täysin kummallinen ajatus, että "koti-Yorkkien" taso saa ollakin matala. Eikö meidän olisi syytä ajatella, että mitä korkealaatuisempi Yorkie, sitä parempi, vaikka se olisikin vain perheen lemmikki?
Jokaisessa tapauksessa pitäisi pentujen teettämisen peruslähtökohta olla rodun tason parantaminen. Mikäli pentujen teettäjällä ei tätä asennetta ja lähtökohtaa ole, ei ole ollenkaan kohtuutonta, että heidän motiiveina pidetään rahan ahneutta ja moraalittomuutta.
Heitä me emme voi kutsua jalostajaksi vaan "pennuttajaksi tai pentutehtailijoiksi". Piittaamattomuudesta ei voida syyttää ainoastaan nartun omistajia sillä puoliksi vastuu on myös urosten omistajilla.
Entäpä sitten pentujen hinnoittelu? Nykyään pentujen hinnat voi jokainen määritellä itse omantuntonsa mukaan. Minusta Suomessa pennut hinnoitellaan aivan liian kalliksi, vaikka pentujen laatu on huono. Epäloogista! Johtuuko tämä myyjän moraalin puutteesta vai rahan ahneudesta? Normaalistihan tuotteiden hinta määräytyy laadun mukaan: korkealaatuiset tuotteet ovat kalliita ja huonolaatuiset edullisia. Miksi tämä loogisuus ei toteudu pentukaupassa vaan kovan kysynnän vuoksi kaikki Yorkkien pennut -laadusta riippumatta ovat saman hintaisia. Onko tämä ihan oikein? Esimerkiksi Japanissa näyttelykoirat ovat kaikkein kalliimpia. Keskihintaisia ovat lemmikki-Yorkkit, joilla ei kuitenkaan ole varsinaisia vikoja.
Edullisimpia ovat ne pennut, joilla on esim. purenta-, hammas-, kivesvika tai luppakorvat. Mielestäni em. hinnoittelu on reilua ja näin ostajat ovat tietoisia mitä he ovat ostamassa.
Voihan olla, että jokaisella on oikeus teettää pentuja, mutta muistakaa, että siihen liittyy myös vastuu ja velvollisuus. Älkää menkö rahan perään!
Toivon, että suomalaiset Yorkien pennuttajat opiskelisivat rotumääritelmää, jalostuksen perusasioita ja parantaisivat näin osaltaan Yorkie-harrastajien moraalia ja omaatuntoa!


Shinobu Nordgren, jalostustoimikunnan jäsen <040-5608116 puh.>
Tuesday, November 04, 2003 at 19:38:22 (EET)"

kyllä niitä avuliaitakin kasvattajia löytyy, jotka opettaa kädestä pitäen näyttelyt ja turkinhoidon!
ne ei vain välttämättä mainosta täällä - tai mainosta yleensä ollenkaan.
"omani" on kyllä melkoinen kultakimpale, ja kolme koiraa olen häneltä jo hommannut.

MILLOIN MIELESTÄNNE NARTTU ON SOPIVAN IKÄINEN PENNUTUKSEEN.MIKÄ ON EHDOTON IKÄRAJA MITÄ ENNEN SITÄ EI SUOSITELLA.

Hei Juuli, ymmärrän kyllä', että haluat myös neuvoa sellaisilta, joilla on kokemusta, eli on ollu Yorkki pitkään, parempi vielä jos useampi. Kunhan kerkiän, kirjoitan sulle, mä oon nimittäin huomannu, että ei saa helposti neuvoja, ei varsinkaan kasvattajilta, eikä varsinkaan sellaiselta kasvattajalta, joka vuodessa myy 45 pentua. Mä on jopa kuullu,että kasvattaja on kyllästyny alituisiin kyselijöihin, mikä on ihan väärin. Tulee ihan sellainen tunne, että yorkista ei saisi mitään kysellä, eikä varsinkaan näyttelyvalmisteluista, avunannosta puhumattakaan...Mun mielestä ei kaikkea saa selville kirjoista.

minulla on tarkoitus hommata itselleni pieni koira joista yorkshirenterrieri on yksi vaihtoehdoista. meillä on rottweiler ja haluaisin kommentteja jorkin ja ison koiran yhteisolosta.

Me käydään Kajaanissa kyllä välillä vierailemassa, mutta varmaan siellä suunnalla on yorkkeja harvassa!?! En asu enää siellä, mutta olen joskus miettinyt samaa asiaa.... :)

Itselläni on 1,5-vuotias yorkki poika...ja ihana sellainen!! ;) Tiedä vaikka joskus törmäillään. Niin pieni on maailma!!

Kivaaa joulun odotusta kaikille!!

Moi vaan kaikille!

Minulla on yorkki-poika joka on kuukauden päästä 9vee ja vielä tosi villi ja vilkas..kokoa hänellä on paljon: säkä 34cm ja painaa n.6kg..Onko tiedossa muita tälläsiä "isoja" tyttöjä/poikia?
Onko Kajaanissa mitään yorkki-tapaamisia tulossa tai onko Kajaanissa ylipäätään yorkkeja..en ole ainakaan nähnyt muilla..?



Terveisin: J.K

Ensi viikonlopun jättinäyttelyissä (yhteensä 15 000 koiraa!) arvostellaan yorkit seuraavasti:

Lauantaina 17.12. Voittaja 2005 -näyttely: 17 yorkkia, kehä 84, klo 10.45, tuomarina Anne-Mari Haugsten Hansen Norjasta

Sunnuntaina 18.12. Pohjoismaiden Voittaja 2005 -näyttely: 17 yorkkia, kehä 43, klo 13, tuomarina Svend Lövenkjaer Tanskasta

Kiitos kaikille ystävällisyydestänne!

Joo, olen huomannut kyllä sivuilla olevat kasvattajien yhteystiedot. Olisin vaan halunnut kysellä jos tiedätte muitakin kasvattajia lisäksi, kun pentuja on niin vähän ja harvoin saatavilla.

Mutta koitanpa selvitellä niitä lisää itsekseni.

Hyvää joulunodotusta kaikille yorkkifaneille!

Kasvattajia löytyy kohdasta KASVATTAJIA!

En tunne yorkshirenterrierirotua kovin hyvin ja kuulisinkin mielelläni asiantuntijoiden mielipiteitä. Mitä hyviä piirteitä rodussa on sinun mielestäsi? Entä mikä on huonoa, jos täytyisi sanoa?

Ovatko koirat yleensä terveitä? Onko jotain rodulla usein esiintyviä sairauksia?

Ovatko yorkshirenterrierit tottelevaisia/fiksuja? Millaisista aktiviteeteistä erityisesti pitävät?

Moikka,

Olen hankkimassa yorkkipentua keväällä ja toivoisin teidän
henkilökohtaisia kokemuksia koiran hankinnasta. Miltä kasvattajalta
olette koiranne hankkineet? Miten homma on toiminut käytännössä?
Oletteko olleet tyytyväisiä?

Toivon vastauksia sähköpostiini juuli81@luukku.com.

Ensi keväänä toivottavasti minullakin on oma pentu ja voin
osallistua enemmän yhdistyksen keskusteluihin ja tapahtumiin.

t. Juuli

Itse olen myös 7,5 kuukautta sitten muuttanut ruokavaliotani. Olen jättänyt pois kaiken lisätyn sokerin, vehnäjauhomössöt ja jos haluan kokata jotain viljapitoista, käytän täysjyvätuotteita. Muutoin vältän viljatuotteita. Eli taakse jäänyttä elämää on kaikki limut, karkit, sipsit, höttöleivät ym. Kesän sairastelin vielä kuten aiemminkin mutta tämän syksyn olen ollut ihmeen terve ja vatsani kestää paljon paremmin maitotuotteita (olen laktoosi-intolerantikko). Ostin pari kuukautta myös uuden tyynyn vanhan tuhouduttua (Misulla oli pissitulehdus ja pissi siihen ja se hajos pyykkikoneessa). Se on hypoallergeeninen tms, siinä on kangas joka estää pölypunkkien pääsyn tyynyn sisään, haihduttaa kosteutta jne. Maksoin magneetin kera siitä 85 euroa (pitäis kestää n. 10 vuotta käytössä) ja mielestäni oli kyllä kannattava kauppa vaikka ensin vähän mietitytti hinta. Itselläni ei ole siis allergiaa, mutta ainakin itse koen oloni paljon terveemmäksi. Paljon vähemmän flunssatyyppisiä oireita ym.

Minulla on koira-allergia, astma ja kolme yorkkia. Allergia saatu sillä pysymään kurissa, että kotona on jatkuvasti päällä ilmanpuhdistin, tekstiilit on helposti pestäviä ja pölyä kerämättömiä ja koirat pestään säännöllisesti. Allergia ja astmaliitosta saa hyviä ohjeita siihen, miten kodin saa pidettyä mahdollisimman pölyttömänä ja mitkä tekstiilit on suositeltavia.

Omat elämäntavat on kanssa varmaan aika tärkeitä, ainakin multa poistui itseltäni melkein kaikki ruoka-aineallergiat kun lopetin namien, limun ja muiden lisäainepitoisten juttujen syömisen. Jotenkin tuntuu, että koirien kanssa tulee liikuttua ja puuhattua niin paljon, että elintavat on vaan muuttuneet terveellisemmiksi koko ajan - kyllä sekin terveyteen vaikuttaa. Lemmikki kuitenkin hoitaa ihmistä kokonaisvaltaisesti! Koirat ja minä syödään luomuruokaa - niin ja koiran kunto on kanssa tärkeä, jottei turkki hilseile yhtään ylimääräistä tms. Koirat vetää meillä Symppiksen holistisia raksuja ja helokkiöljyä. Ja kissakin pestään kahden vkon välein. Shampoot on tottakai hellävaraisia ja tähän tarkoitettuja. Allergiaa voi aiheuttaa myös ties mikä siitepöly ja muu mitä koira kantaa turkisssaan.

Lapsen allergia on tietysti vähän eri juttu, enkä todellakaan ole suosittelemassa koiranpitoa jos lapsen terveys kärsii. Terveys on kultaakin kalliimpi juttu eikä astma todellakaan ole mukava juttu. Kannattaa kumminkin etsiä hyvä allergialääkäri, joka ymmärtää ja on valmis etsimään vaihtoehtoja. Joskus asiat vaan saattavat järjestyä pienellä ylimääräisellä vaivannäöllä - mulle kävi niin, etten enää tarvitse lääkkeitä kuin flunssan iskiessä :) Toivon teille terveyttä koko perheelle, toivottavasti saatte pitää lemmikkinne!

Omistan 16,5 vuotiaan yorkki-nartun ja olisin kiinnostunut tietämään löytyykö täältä muita "mummo" tai "vaari" -ikäisiä yorkkeja. Meidän tyttö on vielä hyvässä kunnossa, lenkeillä käydään kun säät sallivat ja muuuten nautitaan pihalla olosta. Ruokakin maistuu hyvin, tosin munuaisten vajaatoiminta havaittiin keväällä, joten erityisruokavaliolla ollaan (myös sen vuoksi, että kaikki hampaat on jo poistettu...). Silti tyttö yrittää "nakertaa" toisen koiramme luita antaumuksella, ja pitää muutenkin nuoren herran kurissa... eli luonnetta löytyy vielä vanhoillakin päivillä.

Jackie Ransom: A Dog Owners Guide to Yorkshire Terriers
<-tuo oli minun mielestäni ihan hyvä kirja yorkeistä. Oli kyllä jonkin verran puutteita ja englanniksi mutta ainut yorkki kirja, mikä löytyi kirjastosta, siis Oulusta.

Ja joku kysyi aikaisemmin haukkumisesta.. Meillä tehosi tosi hyvin sumutepullo:) Ei tarvinnut kuin muutaman kerran käyttää ja loppui räksyttäminen kokonaan ja nykyään riittää pelkkä "ei"-sana. Vaikka yorkit ovatkin herkkähaukkuinen rotu niin uskon, että kunnon koulutus aikasessa vaiheessa tehoaa kyllä haukkumiseen. Tuolta keskustelu palstan koulutus osasta löytää hyviä vinkkejä pysyväisvaiheen haukkumiseen -> www.koirat.com.

Ja sitten vielä tällainen asia.. Että kiinnostaisiko ketään yorkkitapaamiset Oulussa päin? En edes tiedä lukeeko kukaan muu oululainen yorkin omistaja tätä palstaa.. Mutta jos lukee, niin olisi tosi mukavaa tavata koirapuistossa ja nähdä muitakin yorkkejä:)

karvaa ei oikeastaan trimmata, eikä varsinkaan jos meinaa näytelmiin mennä. siellä koiralla TÄYTYY olla pitkät karvat. mitään ohjesääntöä koiran karvojen kynimiseen ei siitä johtuen ole joten lyhennä miten lystäät jos lyhytkarvaisena hauat pitää. epilointia tai vahausta en kuitenkaan suosittele =D. itse käytän saksia, leikkuria en edes omista.
kuvagalleriasta löytyy kuvia yorkeista eripituisissa karvoissa.
otsatöyhtö laitetaan ponkkarille jos karva on sen pituista että kiinni saa.
kelaa keskustelupalstaa alaspäin niin terveyskeskusteluakin löytyy.

Jäsenmaksujen suuruudet löytyvät näitten kotisivujen Liity jäseneksi! -sivulta Jäsenanomuslomakkeen Jäsentyyppi -valikosta.

Nuorisojäseneksi voidaan hyväksyä alle 18-vuotias.

Tiedän, että tämä palsta on tarkoitettu muillekin kuin minun kysymyksilleni...mutta sama pää kesät talvet...=)))

Eli en löytänyt tästä sivustosta tietoa jäsenmaksun suuruudesta? Minkä ikäinen on nuorisojäsen?

Kiitos taas...=))

Vielä muistaessani, mitä ovat yleisimmät sairaudet yorkeilla? Onko rotu ylipäätään tervettä?

Kiitos taas etukäteen kaikille vastaajille!

Kiitos nopeista vastauksista! Tosin huomaan, että taitaa tässäkin asiassa olla niin montaa miestä kuin mielipidettäkin. No, lohdullista oli se, että saksilla pärjää..ajataanko kuono-osuus koneella vai saksilla sekin? Taitaa muuten koiran näkökyky kärsiä, jos sille ei mitään tehdä?

Rotu on viehättävä, tempperamenttinen ja leikkisä! Haluan saada jo etukäteen tietoa hoidosta, ettei tule yllätyksiä vastaan...rotu kun muuten on outo..vielä.

Onko muuten esim. kirjastossa jotakin hyvää kirjaa olemassa ks. rodusta. Teillä kun on jo tietoa, jota yritän sitten imeä..ei tarvitse sitten kaikkea oppia kantapään kautta...=))

Kiitos taas etukäteen teille ja vinhaa Joulunodotusta!

Yorkkeja, kuten muitakaan koiria ei ole tarkoitus hirttää näyttelykehässä (mitäs iloa siitä rop:ista sitten kotona olisi, jos kehään kuukahtaisi =D ) vaan saada kävelemään pää pystyssä.
Koira näyttää huomattavasti ryhdäkkäämmältä ja on helpompi arvioida kun se kulkee pää pystyssä, harmi vain että kehä yleensä tuoksuu hurmaavalle -karkkeja ja pissaa - ja yorkkikin kun on koira niin tottakai se haluaa haistella. Kehä ei vain ole haistelemista varten ja siksi hihna on kireällä mutta ei se hirttämistä silti tarkoita.
Eiköhän siihen puutu jo tuomaritkin jos koiraa oikeasti pahoinpideltäisiin kehässä.

Ja koosta, kuten jo aikaisemminkin jo totesin, niin Mäkkis on sen 19 senttiä korkea ja painaa 1,7-1,8 kg. Sen veli Urho on 24 senttiä korkea siitä hartioiden kohdalta ja painaa 2,8 kg. Niiden kaveri Alice (corgi) on n 10 cm Urhoa korkeampi ja painaa 13 kg. Sillä on täysin erilainen ruumiinrakenne ja painoa vastaavasti.
Yorkkeja on myös isoa mallia ja isot koirat painaa enemmän vaikka olisivat ihannepainossaan. Että se 10 kg yorkin ei todellakaan tarvitse olla ylipainoinen, se nyt ei vain sovi rotumääritelmän rajoihin!

Mikä on säkä ja mistä se mitataan, onko se koiran korkeus?Mistä koiran korkeus mitataan,onko se selän korkein kohta vai hartioiden?Onko määritelty, miten korkea(iso) yorkki saa olla?Olen joskus kuullut että 19cm(säkä?), ja paino 3,1kg, mikä ei siis liity siihen että yorkki on iso, vaan yorkki on huomattavan ylipainoinen, jos 19cm:nen koira painaa 6kg.Miksi näyttelyissä vedetään Yorkkeja kuristushihnalla niin että ne kulkevat pää pystyssä?

Itse asiassa yorkkia ei varsinaisesti trimmata ollenkaan! Vain tassukarvoja, korvakarvoja ja pyllypuolta siistitään saksilla. Myös karvan pituutta voi hieman lyhentää saksilla. Rotumääritelmän mukaan yorkilla kuuluu olla pitkä turkki. Jotkut omistajat kuitenkin leikkaavat yorkin turkin lyhyeksi, koska se on silloin helppohoitoisempi.

Heippa!

Miulla on kaksi poika yorkkia joiden turkkia pidän lyhyenä! "kampaajalla" käydään n. 4kertaa vuodessa kerta per koira on 50-60e täällä helsingissä! Silloin karva vedetään melko lyhyeksi galleriassa kuva alfred ja casper! Tarvittaessa leikkaan hompsuttavia karvoja sieltä täältä, ja joskus leikkaan myös itse koneella.... Jälki paranee parin ensimmäisen leikkauskerran jälkeen! Ja omia hyviä kokemuksia lyhyestä karvasta on ettei lumi paakkuunu ja risut ym ei roiku! koirat on tottunut turkin hoitoon ja leikkaukseen jo nuoresta joten paikallaan pysyminenkään ei ole ongelma!

Mietin yorkkia rodukseni kesän kynnyksellä. Tirkinhoidosta en tahdo löytää tietoa netistä, Miten yorkkeja trimmataan, koneellisesti vai saksin vai sekä-että? Mistä nypitään karvaa? Itselläni on ollut villakoira, joten olen tottunut turkinhoitoon kyllä. Mitä trimmaus maksaa keskimäärin?

Kiitos etukäteen vastauksistanne!

Löytyykö kohtalotovereita, eli lapsella todetaan koira-allergiaa. Luojan kiitos lukema ei ollut pahimmasta päästä (Prick-testissä sai kissasta täyden 10 ja koiralle tuli 5). Nenä on vuotanut, ja silmiä punoittanut, mutta ns. rajua allergiakohtausta ei ole tullut. Kävimme allergioihin erikoistuneen lääkärin luona keskustelemassa siedätyshoidon aloittamisesta ja lääkäri ilmoitti että siedätys voidaan tehdä mutta koko sen ajan pitää luopua koiran pidosta. Siedätys kestää 3 vuotta ja ajatus koiran antamisesta pois koko siedätyksen ajaksi tuntuu aivan kauhealta. Ajatus on kuin joutuisi luopumaan omasta lapsestaan.
Juttelin naapurin kanssa ja hän tiesi tapauksen jossa siedätyshoito oltiin tehty ja he eivät luopuneet siedätyksen ajaksi koirastaan. LÖYTYYKÖ KETÄÄN JOLLA OLISI SAMANLAISIA ONGELMIA TAI TUTTAVIA JOTKA OVAT OLLEET TÄMÄN ONGELMAN KANSSA TEKEMISISSÄ ??? Laita s-postilla meiliä, kiitokset.

Hei! Oli tarkoitus tulla Akkun kanssa, mutta minulla muuttui päivän tekemiset hieman . Enkä sitten muistanut koko asiaa ennen kuin illalla.
Yritänpä tammikuussa uudestaan.

Ollaan kyllä Minnin kanssa tulossa. Kiva nähdä taas!

Heippistä kaikille! Onkos kukkaan tulossa tapiolaan tänään moikkailemaan? ja pitämään hauskaa!

Täällä on 10-vuotias yorkkipoika, säkä 32 cm ja paino noin 6 kg. Se vaihtelee 5,8-6,2 kg välillä. Hammaskivenpoistossa on käynyt jo noin 4-5 vuotiaasta. Muutama hammas on enää tallella mutta homeopatiasta ollaan löydetty apua hampaisiin. Virtsakiviä todettiin reilu vuosi sitten ja tänä kesänä nivelrikko. Virtsakiviä hoidetaan ruokavaliolla, homeopaattisilla ja tarvittaessa antibiootilla (esim. nyt kun tuli mappikiteitä). Myös nivelrikko on hyvässä mallissa homeopaattisten avulla, se ei aristele jalkojaan nyt yhtään. Muutoin ollut terve. Pari kesää sitten käärme puri sitä ja melkein kuoli. Eipä oikeastaan muutoin ole mitään sairauksia ollut, ainakaan niin että muistaisin. Toki pari hammastulehdusta mahtuu mukaan.

Huh, kyllä saa olla pitkä selkä, jos säkä on vain 20 cm. Mäkkiksen (1,7-1,8 kg) säkäkorkeus kun on tuon 19-20 cm.
Nämä nykyiset eivät ole käyneet ell kuin rokotuksilla yms normaaleilla jutuilla, mutta Eetu sairasti vanhana. Oli virtsakiteitä ja sydänprobleemia mutta suurin ongelma taisi olla suussa - limakalvot tulehtuivat melko käsittämättömällä tavalla uudelleen ja uudelleen. Polvessakin taisi olla häikkää, liikkumistyylistä päätellen.

Jääräpäisyyskin vaivasi aina välillä =D

Vanhuus ei tule yksin, ikävä kyllä.

Minulla on uutenavuotena 9vuotta täyttävä yorkki uros, joka on tosi iso poika...
Pitkä selkä,säkä n.20cm, poika painaa n.6kg ja luppakorvat..Oletteko nähneet tai kuulleet vastaavaa? Luonteeltaan on tosi valpas ja vilkas..on kyllä pari vuotta sitten sairastellutkin...onko teidän yorkit olleet miten terveitä?

Meidän neideistä Helmi on kokolailla kova haukkumaan. Se kompensoi pikkuista kokoaan äänellään, aina kun alkaa jännittää tai pelottaa niin haukku kuuluu. Ulkona se tosi innoissaan tervehtii kaikki koirat mutta useimmiten jännittää niin että se räksyttää - ja kuitenkin häntä heiluu. Olen yrittänyt opettaa koiria hiljaisiksi nykäisemällä narusta ja sanomalla EI. Lila onkin jo asian oppinut mutta Helmillä on vielä kasvatus vaiheessa...

Helmi haukkuu myös silloin kun se oikein innostuu esim. kun neidit vetää sisällä kilpajuoksua ja kähisee leluista. Sunnuntaina se haukuskeli pelkkää elämäniloa kun ulkona oli uutta puhdasta lunta - oli ihana katsella kuinka pikku koira innostui peuhaamaan lumessa! Lila katseli coolina vieressä ja tuhahteli kun "pikkusiskoa" lapsetti..

Tapiolan miitinki jää tälläkin kerralla meiltä väliin, olen loppuviikon Tukholmassa työmatkalla. Harmin paikka, pitäkää hauskaa meidänkin puolesta, seuraavalla kerralla tulemme kyllä varmasti mukaan!

Moikkis vaan,

muistaahan kaikki, että torstaina on kansallinen yorkkiatapaaminen Tapiolan koirapuistossa klo 18 alkaen! Jeee!!!!
Tervetuloa kaikki uudet ja vanhat tyypit;)
Meidän Ryhmä Rämä ei valitettavasti pääse tällä kertaa karkeloihin mukaan, mulla on työkiireitä.....;( Täytyy muistaa että koirat ja kissat tarvii sitä raksua kuppiin ja hoitaa velvollisuudet. Ensi kerralla sitten! Yorkkitapaaminenhan on joka kuun eka torstai Espoon Tapiolassa.

Pitäkäähän hauskaa meidänkin puolesta! Terkut kaikille karvakuonoille. Ja myös teidän yorkeille.

Meillä Aku on aika hyvin osannut yhdistää haukun elämäntilanteeseen. Eli vanhempien luona toimi ovikellona. Kun se asui mun kanssa kerrostalossa, naapurit jopa kysyi, osaako se edes haukkua. Sitten rivarissa oli huono ovikello joten ovikellon virkaa esitti sielläkin. Sitten muutettiin isompaan kerrostaloon, jossa se reagoi herkemmin ääniin (tosin tämä kyseinen asunto oli se jossa se lopulta ei pystynyt olemaan ahdistukseltaan). Tosin siellä se louskutti kun Morttikoira oli hoidossa, koska se louskutti. Eli joukossa tyhmyys tiivistyy.

Rocky on myös alunperin ollut kova poika haukkumaan, ja sittenhän mulla oli kaksi räksyä. Esim. lenkillä Rocky saattoi epävarmuuttaan haukkua muita koiria, ja Aku tietysti yhtyi kuoroon.

Täällä maalla ovat saaneet tossa pihalla louskuttaa, ja niinhän siinä on käyny, että meteliä niistä lähtee. Aku räksyttää kun se ajaa Rockya takaa ja kaikki vahdittavat pitää haukkua. Onneksi pahin vahtiräksytys on vähentynyt, kun uutuudenviehätys on kadonnut. Tosin sisällä ei tarttis haukkua kun innostutaan...Rocky haukkuu ikkunasta, Aku taasen Rockylle...

Mä olen noi hiljaiseksi saanut sillä, että otan tiukasti turpavilloista kiinni jos se turpa ei tukkiinnu käskystä. Tuijotan päin ja komennan tiukasti. Jos ei tehoa, uudestaan turpavilloista kiinni. Ja on tehonnut. Tämä siis jos räksyttävät vaikkapa toisia koiria innoissaan lenkillä (silloin harvoin kun niitä muita näkee). Kun Rocky totutteli hevosiin, niin otin koirat lyhyelle, väistin polun viereen ja kyykistyin ja silittelin koiria ja juttelin. Samalla kuitenkin komensin heti, jos Rocky alkoi haukkumaan (täällä törmää enemmän hevosiin kuin toisiin koiriin).

Yleensä nykyään riittääkin komennus tai kevyt nyppäsy hihnasta komennuksen kanssa ja Rocky jää vain vinkumaan eikä alota räksytystä. Varsinkin Akulle tuo turpavilloista kiinni ottaminen on ollut kaikkein tehokkain rauhoitustapa, jos se käy ylikierroksilla niin kummasti ne korvat palaa käyttöön.

Akulla on edelleen veristä pissaa kun rakko alkaa tyhjenemään, mutta oli lääkekuurista apuakin - sisälle pissailu loppui. Mä en edes ajatellu että sillä mitään tulehdusta tai kiteitä olis, ajattelin että virtsakivet vie rakosta sen verran tilaa että joskus hätä yllättää. Mutta onneksi vein silti pari viikkoa sitten pissinäytteen lääkärille ja saatiin lääkekuuri.

Meillä on samannäköinen yorkki poika Luru.
Luppakorvat ja paksu hiukan kihara karva.Karva takkuuntuu helpommin
kuin toisella sileämpi karvaisella.

ihan selvästi on kyllä yorkki, eikä silkki !

... ehdottomasti!

Kyllä kuvan herra ainakin mun silmään yorkilta näyttää:)

Voi olla, että jos voimakkaasti kiellät haukkumisesta, koirasi ehkä kuvittelee teidän haukkuvan mukavasti "kuorossa". En itse ole kumpaakaan koiraani kieltänyt haukkumasta, vaan parin haukahduksen jälkeen vähän kehunut, jolloin haukku on tavallisesti loppunutkin. -Jossain on neuvottu (Tuire Kaimio: Pennun kasvatus??) opettamaan koira haukkumaan käskystä ja siten saamaan haukkuminen hallintaan. Pimeällä liikkuessasi koira saattaa vaistota, jos olet itse jännittynyt, vaikka kai koira voi muutenkin pelätä pimeää...

Toinen asia: löysin äskettäin uuden mielenkiintoisen linkin, joka ehkä kiinnostaa muitakin. Eli Ulkomuototuomarit ry:llä on keskustelusivut osoitteessa
www.saunalahti.fi/umt/
Kovin vilkasta ei ajatustenvaihto siellä tuntunut olevan, mutta sivut eivät ehkä ole vielä kovin monien tiedossa. Sivuilla voi esittää kysymyksiä ulkomuototuomareille.

Edellinen viesti oli 20.11.05. Nyt lähetin Harryn kuvan galleriaan, mutta se on ilman tekstiä.

Hej!

Olen suht uusi yorkin omistaja ja minun leikattu uros ( yksivuotias) haukkuu hyvin paljon. Tätä tapahtuu sekä sisällä ja ennen kaikkea ulkona. Joskus on sellainen tunne että se haukkuu kaikkea mitä liikkuu ja vaikka ei liikkuisi. Epäilen että se yrittää pelästyttää "roistot" koska se haukkuu huomattavasti enemmän pimeällä. Onko muilla samoja kokemuksia ja vinkkejä siitä miten sen saisi loppumaan?

Elise

Hei,nyt Otto tarvitsee lellittelyä, sylissäpitämistä ja tehdä mitä se tahtoo. Ota valokuvia, koska pian Otto on koirien taivaassa.On sitten muistoja.Ihan kyyneleet tulee silmiin, muista oman koirani viimeisen syksyn, miten sydänlääkkeitä ym. sai, mutta kerran tuli huono yö, se vain puuskutti ja oli levoton. Aamulla vein eläinlääkärille ja vielä otettiin kuva.Oli niin páha tilanne, että oli tehtävä päätös.
Muistan kun koirani lähti. Se on elämäni kovin paikka.Jaksamista Otolle ja Katjalle.

Virtsakiviä käytiin kuvauttamassa tuona aamuna jolloin kohtaus tuli ja se rasitti kai liikaa, mutta jotain hyvääkin, Otto luulee olevansa elämänsä kunnossa, nartut,ruoka ja luut ovat mielessä:) ..ja kukaan ei raaski enää hoputtaa lenkillä tai olla rapsuttamatta, sehän passaa Otolle;) Eli ei sen olo taida kovin kurja tällä hetkellä olla. Päivä kerrallaan.

Vaikka en ikinä ole teitä tavannut, niin kauhealta tuntuu minustakin. On todella rankkaa kun koira on sairas - ja vielä pelätä pahinta koko ajan.
Mekin toivotaan että kuukaudet muuttuiskin vuosiksi.
Voimahalaus!

Olen todella pahoillani Oton vuoksi. Teillä on varmaan nyt aika rankkaa. Ystävällistä, että vastasit kuitenkin!

Mä en oikeen jaksa innostua noista koulutuksista, ehkä pitäis mutta kun ei nappaa:)
Otto käppänän kanssa oltiin ahkeria agilityn harrastajia ja kilpailtiinkin..
Meidän Otto muuten sai sen viimeisimmän yorkkitapaamisen jälkeen illalla sydänkohtauksen ja ultrassa selvisi että läppä oli revennyt..täällä siis elellään nyt sydänlääkkeitä popsien ja valitettavasti ennuste ei ole kovin hyvä, kuulemma kuukausista puhutaan ja toivotaan että muuttuvat vuosiksi:(

Meille käy kyllä, että mennään yhdessä ja Aatukin voi tietenkin tulla. Olisi varmaan kuitenkin viisaampaa aloittaa mäyräkoirien harjoituksissa, koska siellä oli vähemmän koiria. (Kun olimme vinttikoirien harjoituksissa, niin siellä sattui juuri sillä kertaa olemaan vähemmän koiria kuin tavallisesti, silti niitä oli kohtalaisen paljon.) Jos ei ole koiran kanssa kovasti kierrellyt näyttelyhalleja ym. vastaavia paikkoja, niin Kennelpiirin halli on kyllä hyvä totuttelupaikka... siellä esim. kaikuu aika mukavasti.

-Assille siellä on edelleen "kauhistus" lattiakaivojen metallikannet, viimeksi kiersimmekin ne vähän kauempaa. Meitä lohdutettiin, että ovat jotkut toisetkin koirat niitä pelänneet. Lähtiessä Assi halusi mieluummin poistua afgaanin ja jonkin toisen ison koiran välistä kuin kaivonkannen vierestä. Onnistuimme kuitenkin sinä päivänä loppupuolella kiertämään koko koiralauman kanssa kehää pari kierrosta. Ensimmäisillä kerroilla Assi pani tiukasti takapuolen maahan ja kieltäytyi liikahtamastakaan, kun huomasi, että perässä juoksee muita koiria...
...mutta palataan asiaan tammikuussa!

Kiitos tiedoista koskien koirien koulutuksia Lahden alueella. Minä olisin kovin innokas lähtemään mukaan, voitaisko mennä joskus vaikka kimpassa? Ja Aatukin varmaan vois olla kiinnostunut??? Voitais aloitella tammikuussa, tää loppuvuosi kun tuppaa olemaan tosi kiireinen työni puolesta. Jos kerran chichut pärjää siellä isompien joukossa, niin kyllä meidänkin yorkit!

Soitapa ihan ekana pentuvälittäjälle ja kysele tulevia pentuja häneltä. Toiseksi voisit soitella suoraan kasvattajille ja kysellä, onko pentuja tällä hetkellä tulossa. Tiedän, että esim. Lahteen on Natalialla odotettavissa pentue joulukuun alkupuolella....

Hei, olen kovasti yrittänyt etsiä pentua tuohon alkukeväälle mutta ei meinaa löytyä.. haluaisitko kertoa keneltä itse olet hankkimassa pentua? vaikka sähköpostin välityksellä?


Odotellen sitten kevätpentuetta varmaankin=)

Meidän yorkki pojalla on toinen korva lurpallaan ja eipä tuo ole menoa haitannu:) pentuna yritettiin vaikka mitä konsteja mutta ei se siitä mihinkään muuttunut, pitkään oli itseasiassa kummatkin korvat samanlaiset mutta toinen nousi joten kuten pystyyn..eikä ole ollut korvatulehduksia ym vaivoja meillä.

Minä olen ihan hullu jänskättä kun meille on tulossa yorkki narttu vauva meille tulee yorkki narttu vauva .Onko kenellekkään muullle tulossa lähiaikoina yorkkia? minä rakastan meidän yrkkia jo vakkka me ei olla sitä vielä nähtykkään jase tulee meille tammikuussa ja käydään katsomassa sitä 4 viikon kuluttua, koska seon vasta vähän yli viikon.

Meidän Carlos vaan treenaa meidän tyttöjen kanssa, mitä tehdä? Mäntsälässä on kyllä keinohedelmöitys mahdollista, mutta ois kiva saada tavallisesti pentuja. Kuka osaa neuvoa, että saadaan onnistumaan. Poika on kyllä kerran astunut, kun vanha Cottoni tassusta pitäen opasti.

Luppakorvaisuus on yorkille lähinnä kosmeettinen haitta ja rotumääritelmän vastaisena ns. ei-toivottu ominaisuus. Luppakorvien "tuuletus" ei ole kuitenkaan yhtä hyvä kuin pystykorvien, joten riski saada korvatulehduksia saattaa olla suurempi. Kannattaa siis kiinnittää erityistä huomiota korvakäytävien puhdistukseen ja kuivaamiseen esim. pesun jälkeen.

Jos yorkkisi korvat ovat vain kärjistään taipuneet (ns. semi-erect), voi niiden pystyyn nousemista vielä toivoa ja kannattaa pitää korvalehdet mahdollisimman lyhytkarvaisina.

Olin Assin kanssa vinttikoirakerhon näyttelyharjoituksissa tänään. Harjoitukset olivat hyvät, koiria oli paljon, mutta ei liikaa. Yorkkeja ei näkynyt muita, mutta mm. pari chihua oli sentään uskaltautunut mukaan, joten Assi ei ollut ainoa pieni koira.
Harjoitusten päätteeksi tuli esiin kuitenkin, että harjoitukset olivat vinttikoirakerhon tämän vuoden viimeiset. Vetäjäkin on vaihtumassa, koska nykyinen muuttaa pois Lahdesta. Harjoitukset kuitenkin ilmeisesti jatkuvat ensi vuoden puolella, mutta alkamisaika klo 20 saattaa muuttua aikaisemmaksi. (Harkkamaksu oli muuten 1e).
Mäyräkoirakerholla pitäisi olla vielä kahdet harjoitukset. Viimeinen kerta on 16.12. ,jos en maininnut sitä aiemmin.

Yorkkini on vuoden vanha, eikä korvat ole pystyssä. Tiedän ettei korvat enää nousekaan, mutta onko asialla haittapuolia? (terveydellisiä)

jos saat alkuperämaan selville, niin voisit kysellä sen tatuointinumeron perusteella koiran tietoja maan kennelliitosta. voihan se kyllä olla suomalainenkin tatuointinumero ja silloin oikea osoite olis suomen kennelliitto...

saisitkos koiran kuvaa nähtäville nettiin?
tiedätkö mistä maasta koira alumperin tulee?

Minulla on 4-v uroskoira. Sain sen sen ystävältä ja minulle sanottiin, että se on yorkki, mutta se on isompi ja korvat eivät ole pystyssä. Muuten on kyllä ihan yorkin näköinen, on minulla kuvakin. Se koira on tuotu ulkomailta ja ei ole mitään rotupapereitä vain passi ja rokotukset, mutta sillä on tatuointi. Mistä saan tietoja

Jos kaipaatte näyttelyharjoituksia, niin Lahden Mäyräkoirakerho (anteeksi, jos kerhon nimi ei ole ihan oikein) järjestää parillisina viikkoina harjoituksia perjantaisin klo 18 Salpausselän Kennelpiirin tiloissa Renkomäessä. Harjoitukset eivät ole kovin tiukkapipoisia ja sisältävät tilanteen mukaan näyttelyhrjoittelua ja vähän tokon alkeita.

Halli on hiukan kaikuva ja Assi tuntuu vaativan jo tiloihin totuttelua. Tänään olimme mäykkyjen harjoituksissa toista kertaa ja oltiin kyllä pikkuisen edistytty.
Olemme aiemmin käyneet pari kertaa myös Vääksyn Koirakillan toko-harkoissa. Maneesissa, jossa harjoitukset ovat, on Assi viihtynyt paremmin, johtuisiko kiehtovista hevosenkakkakikkareista vai mistä lie.

-Lahden vinttikoirakerhokin järjestää näyttelyharjoituksia parittomina viikkoina tiistaisin klo 20, myös Kennelpiirin tiloissa. Kuulopuheen mukaan nämä harjoitukset ovat olleet ehkä liiankin suosittuja, koska kävijöitä on ollut tosi paljon. Kaikkiin näihin harjoituksiin ovat kuitenkin ei-jäsenetkin tervetulleita. Mäykkyjen harjoituskertamaksu on 1e, Vääksyn Koirakillan toko-harkat keskiviikkoisin klo18 2e/kerta. Vinttikoirakerhon maksu lienee samaa luokkaa.

odotappas pari viikkoa =D
eihän ne hajut silloin alussa vielä niin paljon haittaa - meilläkin meni pari ensimmäistä viikkoa ihan ok - mutta kun tärppipäivät lähestyy niin johan alkaa koirat hiipparoimaan ihan eri tahtiin!

kokeileppa semmoista suihketta, jonka pitäisi peittää nartun tuoksut. meillä mäkärä suihkutettiin sillä vaikka oli ainoa koira talossa, kun en halunnut riskeerata muiden urosten lähentely-yritysten kanssa.
suihketta ruiskittiin eteiseen (tuoksut levisi repusta) myös silloin kun naapurin nartulla oli juoksut ja urhon elämä alkoi olla vaivalloista.

Mun Kaunottarella (nyt 7kk) alkoi eka juoksuaika viime sunnuntaina. Meillä ei ole kyllä ollut mitään ongelmia sen suhteen, että Pontso olisi liian kiinnostunut Kaunottaresta. Nuuhkii ja nuolee vaan mutta ei mitään sen suurempia rakkaudenosoituksia, vaikka Pontso on 1,5v. ja eikä siltä ole viety palleja:) Hyvä vaan näin, kun suunniteltiin aluksi, että minä joudun lähtemään vanhempien luokse asumaan siksi aikaa, kun Kaunottarella on juoksu.

Onko kukaan teistä muuten harrastanut yorkin kanssa tokoa? Itse olen sitä tässä paljonkin miettinyt ja varmaan mennäänkin heti kun seuraava alkeiskurssi vaan alkaa:)

meillä on homma rauhoittunut kun mäkärä ei enää tuoksu hyvälle. eipäs se muutenkaan niin villiä ollut, kun jompikumpi lähti aina "lomalle" kun alkoi tuoksut urhoa houkuttelemaan liian paljon. että jos haluaa rauhan taloon, niin suosittelen nartun leikkaamista!

mäkä yrittää useasti parkkeerata samaan paikkaan kuin urho. yleensä urho odottaa jo sängyssä (hyi minua) kun on nukkumaan panon aika. se istua nököttää tyynyt vierellä ja odottaa että me mattimyöhäisetkin saavuttaisiin paikalle. useasti urho mönkii peiton alle ainakin aluksi ja jotenkin kummassa mäkärä sitten lösähtää koko suurella ruhollansa juuri siihen samaan kohtaan. nämä ovat niitä harvoja kertoja kun urho ilmoittaa, että tuota ei hyväksy - murisee mäkärälle. muuten pikkuneiti saa tehdä melkein mitä vain.

osittain päällekkäin nukkuminen on ihan ok, mutta "tukehduttaminen" on nou-nou.

hyviä viikonloppuja kaikille!

Meillä toinen koira ei niin kovin piittaa pusuttelusta ja likistelystä, Aatu yorkki taas rakastaa hellyyttä ja kyhnäystä..sen verran Aatu on saanut kaveriaan pehmitettyä että pusuja saa antaa mutta se on kyllä yksipuolista suukottelua. Toinen koiramme haluaa myös nukkua ylhäisessä yksinäisyydessään ja Aatu tekeekin niin että kun koirapappa nukkuu sikeästi niin varovasti hiipien hivuttautuu ihan lähelle ja tosiaankin toisen päälle, haukottelee makoisasti ja nukahtaa..se on jo oppinut että jos kaveri herää niin likistely loppuu siihen:)

Joo, eihän se hormonitoiminta siihen leikkaukseen kokonaan pääty. Meillä on edelleen aika villi meininki Lotan juoksujen aikaan. ;)

Pari iltaa sitten näin elämäni ensimmäistä kertaa, kun Reetu ja Lotta nukkuivat PÄÄLLEKKÄIN. Reetu alla ja Lotta päällä, täysin muina "koirina". Onko muilla samanlaisia kokemuksia?

Fred Peddie Kanadasta arvostelee yorkshirenterrierit ensi viikonvaihteen kansainvälisessä näyttelyssä Jyväskylässä.

Yorkit (7 kpl) arvostellaan lauantaina 19.11. noin klo 13.45 kehässä 4.

Nyt on Skidin pallit pois ja toipuminen leikkauksesta on sujunut mainiosti. Ekan illan ja seuraavan päivän Skidi oli sellainen reppana, mutta taas on virtaa vaikka muille jakaa. Juuli-neidillä on nyt juoksu ja ei tunnu pallien poistaminen yhtään vähentäneen Skidin paritteluhaluja. Vaikka sillä on se tötterö päässä ja Juulilla juoksuhousut jalassa, niin edelleen on ihan hektinen olo pikku-ukolla. Skidiä ei tunnu häiritsevän yhtään vaikka on se kaulus kaulassa, välillä Skidi äityy niin kovaan menoon, että tötterö kolisee pitkin oven pienoja ja tuolien jalkoja eikä Skidi ole itse moksiskaan.

Otan osaa, pikkuemännän koulussa oli viime talvena oikein h..tinmoinen riesa nuo päätäit ja meilläkin niitä tuhottiin pariin otteeseen kaamealla tökötillä täishampoolla. Puhumattakaan muista siivoussulkeisista, huhhuh ja yäk.
No samaa mietin silloin täällä kun on karvakuonoja talossa. Ihmisen päätäit eivät kuulemma tartu koiraan, ei siis tarvitse käsitellä koiraa mitenkään. Taitaisi pentukoira sitäpaitsi tuupertua siihen tököttiin, on aikamoista myrkkyä...

Samoin jos koirasi sattuu saamaan koiratäitä, niin ne eivät tartu ihmiseen, kertoili eläinlääkäri naapureillemme kun koiransa oli saanut täitartunnan jostain koirapuistosta. Äklöjä ötököitä ovat kyllä kummatkin, ja leviävät kun kulovalkea yleensä syksyllä.

Tässä ihmettelen muuten, tänään on tasan kaksi vuotta kun Lila muutti meille. Miten ihmeessä me pärjättiin ennen sitä??

Ihmisen päätäi ei tartu koiraan, mutta se voi joskus väliaikaisesti majailla koiran turkissa ja tarttua sieltä sitten uudelleen ihmiseen. Siksi ainakin ihmisen kanssa samassa sängyssä nukkuva koira kannattaisi varmuuden vuoksi pestä (koirille tarkoitetulla) täishampoolla samaan aikaan, kun muukin perhe saa hoitonsa.

Lastemme tarhassa on menossa täi-epidemia. Tietääkö kukaan voiko ihmisen päätäi tarttua koiraan ja koira levittää sitä eteenpäin? Täytyykö koira myös käsitellä samalla kun ihmisten päät pestään ( omalla shampoolla) ja voiko sen käsittelyn tehdä myös pentukoiralle? Meillä pieni 14 vkoinen Pippi-yorkki ja ottaisin mielelläni kaikki neuvot vastaan!!!

Lauantaina 19.11.klo 13.30 alkaen yhdistyksen syyskokous, jonka jälkeen vietämme yhdistyksen pikkujoulua Kennelliiton kerhohuoneisto, Espoo

Tervetuloa kaikki valitsemaan yhdistykselle uutta puheenjohtajaa sekä hallituksen jäseninä. Nyt on tilaisuus vaikuttaa yhdistyksen toimintaan tulevina vuosina.

Royal Canin sponsoroi arpajaisia, arpajaisvoittoja vastaanotetaan mielellään.

Onnistui sittenkin se kuvan lähetys. Suurennuslasilla, kun tarkkaan katsoo, huomaa, että koirista näkyy sentään kaksi (tosin taitaa toinen olla omani). Kävijätkään eiivät kaikki valitettavasti osuneet kuvaan. Toivottavasti kuvaustuuri on ensi kerralla parempi tai taitavampi kuvaaja paikalla.

Me jäätiin sinne vielä muiden jälkeen ja se sade lakkasi..niinpä tietysti!
Ihanaa että tuli mukaan näitä uusiakin tuttavuuksia, kiva oli myös nähdä että alussa niin kovin ujotkin hauvat intoutuivat juoksemaan ja nauttimaan kavereista:)
..ja Taavi se ei edelleenkään näe kuin Oton;)

Hiekkaa tuli tuliaisina varmaan kilo kotiin:)

Tihkusade vähän haittasi tapaamistamme, mutta oli todella mukavaa, että saimme niitä toivomiamme "yllätysvieraita". Toivottavasti myös tapaamme jatkossa. -Yritin lähettää galleriaan yhden hätäisesti nappaamistani kuvista, mutta lähettäminen ehkä epäonnistui (tietokonetekniikka ei ole oikein alaaani). En kyllä saanut kävijöiden lisäksi kuvaan kuin yhden jorkeista, olivat niin nopeita käänteissään, ettei kameran laukaisin pysynyt perässä. (Sateen vuoksi en monta yritystä tehnytkään)

Hyvää syksyn jatkoa kaikille!

Käytiin eilen lääkärissä. Lääkäri totesi, että hampaat ovat kohtuullisessa kunnossa (ne mitä jäljellä on), eli vielä ei tarvita hammaskiven poistoa. :) Kokeili myös nivelet eikä ne pahalta kuulostaneet, vasemmanpuoleiset jalat tosin hieman rutisivat. Mutta...tällä kertaa sillä on jotain mappikiteitä pissassa, joten taas syödään antibioottia ja vaihdetaan ruokaa...:(

Vanhuus ei tule yksin, ja jos Juliuksen näyttely- ja siitoskustannuksia ei lasketa, niin kyllä Aku kalleimmaksi tulee kun vähän väliä täytyy jonkun asian takia hypätä lääkärillä. :( Onneksi vaivat eivät vielä ole sitä laatua, että tarvitsisi miettiä yhteisen taipaleen päättämistä

Sisäsiisteydestä ei ainakaan mulla ole mitään kovin rohkaisevaa sanottavaa, Aatu 3-vuotta tekee yhä öisin pisuja paperille,jos paperin ottaa pois/unohtaa laittaa tulee pisu matolle tai lattialle..joinain öinä tulee useampikin pisu, paras saavutus oli n.kuukausi sitten 3pissaa ja 2 kakkaa kello 23-05 välisenä aikana..pistäkää paremmaksi;)
Puolustuksekseni voin sanoa että koulutuksessa ei voi olla vikaa kun muut (erirotuiset) koirat on saatu sisäsiisteiksi..

..kerran vielä:)

Hei,

ja kiitoksia neuvoista koskien hampaita. Ja vaimoista sen verran, etten nyt toki puolivuotiaalle rupea morsmaikkua etsimään, ajattelin vain kysästä samalla kun kirjoitelen, että onko kokemuksia siitä, saako näytetyttämätön koira vaimoa ollenkaan:)

Sisäsiisteydestä ei kellään ollut sanottavaa ?

kyllä minäkin olen saanut olla mukana, toisaalta ell tietää, että kestän verta joten pyörtymisen vaaraa ei oikeastaan ole.

pakko olla vähän pilkun*ija, mutta hammaskivea ei kynnellä pois saa. tai sitten pitää olla kyllä teräskynnet!
plakin ja jo osittain mineralisoituneen plakin saa kynnellä raaputtamalla irti, mutta oikea hammaskivi vaatii jo järeämpiä työkaluja.
jos plakin poistaa säännöllisesti ei hammaskiveä (kovettunutta plakkia) keräänny. plakin pitää saada mineralisoitua rauhassa useamman päivän ajan ennenkuin se on "kivikovaa".
kunnon harjaus väh. pari kertaa viikossa pitäisi riittää hammaskiven poissapitämiseen - ja homma helpottuu huomattavasti kun käy eläinlääkärillä putsaamassa hampaat kunnolla ja aloittaa säännöllisen harjaamisen sen jälkeen.
yorkeille parhaaksi harjaksi olen todennut TePe:n Compact Tuftin. Mahtuu suuhun ja on tarpeeksi, mutta ei liian jämäkät harjakset.

http://www.tepe.se/backoffice/bildbank/upload/CompactTuftP.jpg

Rovaniemellä sain olla mukana kun Niitulta poistettiin 4 kulmuria. Maitohampaat
eivät lähteneet itsekseen ja uudet oli jo tulossa kovaa vauhtia. Olen aina ollut mukana kun koirille on tehty toimenpiteitä. Toivottavasti saan olla jatkossakin!

Tuli noista eläinlääkärikäynneistä mieleen, että mieheni oli katsomassa edesmenneen koiramme kulma-maitohampaiden poistoa ja yllättyneenä totesi, että hänhän pyörtyy ihan justiin. Onneksi lääkäri huomasi tilanteen ja talutteli mieheni tukevasti istumaan. Mies oli itsekin yllättynyt koska aiemmin ei tällaista ole sattunut.
Tänään menee meidän Skidi kastroitavaksi ja samalla poistetaan hammaskivet. Mua kyllä myös pelottaa tuleva tapahtuma koska Skidiä ei ole aiemmin nukutettu. Meille nimittäin tuli sijoitukseen Juuli niminen welsh corgi cardigan narttu, puolitoistavuotias ilopilleri. Olin jo kokonaan luopunut uskosta, että meille ei löydy sopivaa koiraa ollenkaan, vaan nyt sitten onnisti. Juuli on Riihimäeltä ja erittäin kiltti ja tottelevainen tytteli. Skidi tietysti päädyttiin kastroimaan, koska sitä ei ole tarkoitus käyttää suvun jatkamiseen. Samalla toivomme, että luonnekin hieman notkistuisi kun se on edelleen niin mahdoton machoilija. Ei riitä, että se komentaa vieraita koiria vaan kylään tulevat ihmisetkin pitää hurjana vastaanottaa vaikka olisi ihan tuttujakin ihmisiä. Ei mene oppi perille näissä asioissa ollenkaan, vaikka kuinka ollaan pitkäjänteisesti asiaan paneuduttu ja näitä ikäviä luonteenpiirteitä yritetty karsia. Kyllähän terrierin pitää olla terrieri, mutta rajansa kaikella.

Helsingissä on Saiturin Pörssi ja myös Tarjoustalo, joista voi ostaa pukusettejä halvalla. Setissä on tonttulakki ja ns. puku. Ei saisi mainostaa, mutta kerronpa nyt kuitenkin!

Oletteko muistaneet heijastimet!

terveisin

Ainakin joulupuku on myytävänä www.Yappyfashion.fi- sivuilla ja siellä oli aivan ihania kenkiä koiralle, ainakin minun yorkkini tassut palelevat talvisin. Hammaskiveä olen poistanut koiraltani kynnellä rapsauttaen sen pois hampaasta ja hyvin on lähtenyt, kunhan on varovainen, ettei kynsi satuta ientä.

Kuvagalleriassa on kuvia yorkeista, joilla on päällä joulupukin puvut. Onko jollakin tietoa mistä saisi ohjeet puvun tekoon? Hauska joulukortti aihe!!!!

En mä oikein tiedä...vanhempien paikkakunnalla olen saanut olla aina kanin kastraatiota myöten mukana katsomassa, mutta täällä Porissa...ekalla kerralla sain olla hammaskiven poistossa mukana kun oli tuurari. Sen jälkeen on molemmilla käyttämillämme lääkäriasemilla sanottu, ettei saa tulla operaatioon mukaan. Toisella perusteltiin sillä, että omistaja voi vaikka pyörtyä ja sitten siitä on häiriötä ym. Toisaalta ihan ymmärrän, jotkut voivat olla heikompaa tekoa, mutta itse ainakin haluaisin olla mukana. Toisaalta kyllä ymmärrän senkin, että omistaja voi olla aikamoinen häiriötekijä, ainakin minä suuren suuni kanssa. ;)

voihan sitä koiraa parissa näyttelyssä käyttää, että saisi jonkinlaisen lausunnon koiran hyvistä ja huonoista puolista. sitten olisi helpompi alkaa hakemaan sitä narttua, joka "paikkaisi" koirasi heikkoja puolia. ja puolivuotias on ihan pentu vielä, turhan aikaista minusta alkaa morsiamia hakemaan!
ja sitäpaitsi - vaikka koirasi vanhemmat olisivat minkälaisia multichampioneja, niin se ei takaa että pentu on samaa luokkaa. en tarkoita pahalla, mutta on tullut huomattua, ettei tittelit periydy.

Toivottavasti saadaan myös Hannibal omistajineen mukaan ja viimeksi mukana ollut yorkkineitonen jonka nimi on päässyt unohtumaan:(
Toiveissa olisi taas tavata uusiakin yorkin omistajia!

Sanoit Mari että operaatioon ei saa nykyisin mennä mukaan, miksi ihmeessä?
itse olen kyllä joka kerta ollut mukana, viimeksi tämän vuoden puolella..paikasta kiinni siis. Meidän Aatu nukahtaa kyllä herkästi ja herääminen kestää kauan verrattuna hieman isompiin koiriimme..olen kyllä aina varmistanut vielä varmuuden vuoksi lääkäriltä että ottaa pienen koon huomioon (vaikka ei Aatu pienimmästä päästä olekkaan) ..mikä monesti on eläinlääkäreitä selvästi hieman ärsyttänyt..vaikka tarkoitus ei toki ole ollut heitä työssään neuvoa;) Kastraatiokin meni hyvin vaikka kadonnutta kivestä piti loppujen lopuksi metsästää jostain mahan puolelta ja haava oli iso pikkukoiralle, samoin hampaiden ja hammaskiven poistosta on selvitty kunnialla ja koirakin lopulta tullut tolkkuihinsa.

Sopimanne aika on meillekin ihan hyvä. Toivotaan, että saataisiin mukaan joku yllätysvieraskin vielä. Eihän meillä kuitenkaan ole Lahden seudun ainoat yorkit...

Meillä ei ole koskaan ollut mitään kummempia vaikeuksia. Pikemminkin, että Aku on sen verran sitkeä, ettei se meinaa torkahtaa, eli on välillä kyllä "tolkuissaan" ja yrittää nousta, joten sitä on tarvinnut pitää kiinni (sitähän ei syvään uneen laiteta hammaskiven poistoa varten vaan rauhotetaan ja tujaus nukutetta). Nykyään ei saa enää mennä operaatioon mukaan, joten en tiedä miten sujuu. :(

Välillä sille on laitettu heräämispiikki, välillä olen pyytänyt ettei sitä laiteta. Samana päivänä Aku kuitenkin herää aika nopeasti ja syö vaikka lääkäri sanoikin, että todennäköisesti ei pysty syömään samana päivänä. Aku saattaa jopa yrittää hypätä autosta kotiintullessa, jos ei ole nopea.

Tokihan Aku on paljon isompi kuin helmi, joten onhan se tietysti hieman eri asia, mutten usko että siinä mitään ongelmaa tulee jos lääkäri vain on asiansa osaava.

..siis sovittiin:)

Sovitiin tänään Piritan kanssa että tavattaisiin koirapuistossa lauantaina kello 13.. toivottavasti sopii sinulle!

Meille eläinlääkäri sanoi, että maitohampaat poistetaan sitten kun uudet hampaat ovat kasvaneet puoleen väliin vanhoja hampaita.

Hei,

minulla on reilu 6kk vanha Yorkkipoika Vertti, ihana mies. Edellisestä koiravauvasta on aikaa yli 16v, joten kaikkea ei enää muista...pakko kysellä.

Meillä on tullut jo pysyviä hampaita vauvahampaiden "alle" eikä yhtään vauvahammasta ole vielä irronut. Kuinka kauan uskallan odottaa, ennen kuin menen hammaslääkäriin irrottamaan edelliset, ettei purenta vaurioidu.

Edellinen koirani oli yhtä mini (alle 1.6kg) ja hänelle hammaslääkärit, rauhoitus ja nukutus oli yhtä kärsimystä, niin en hennoisi mennä, ennen kuin on pakko ?

Mihin aikaan teillä herrat ovat oppineet sisäsiistiksi ? Meillä tehdään ulos aina jotakin ja hyvin on ymmärretty mistä on kyse, kotona kuitenkin paperilla käydään päivällä aika ahkerasti, vielä 4-7kertaa päivän/illan aikana (yöllä ei paperilla käydä, kuin äärimmäisessä hädässä) ja joskus jopa kakatkin. Pelkään, että jos nyt otat paprut pois, saattaa pissaaminen tapahtua pitkin kotia, ei kiva...

Entä vauvat...saako kotiyorkki vaimoa, kun en millään haluaisi näyttelyjä koluta. Poika on kaunis ja terve, lienee hyvät paperitkin, näin sanottiin, tosin maailmalta, Riikasta meille tullut.

terv Susanne ja Vertti

mäkkikseltä (1,7 kg) vietiin "turhat tavarat" ja hammaskivi samalla.
koira oli ihan ok jo seuraavana päivänä, eikä mitään ikäviä sivuvaikutuksia ole tullut vastaan. suosittelen!

toivottavasti Tapiolan treffeillä oli viime viikolla porukkaa, vaikka emme päässeet mukaan, piti hoidella äidin velvollisuuksia vanhampainkokouksessa koululla..
Olen viemässä Helmiä hammaskiven poistoon, ja tässä olemme pähkäilleet että josko tilaisimme sterilisaation samoin tein, kun en missään tapauksessa aio Helmiä pennuttaa. Onko teillä kokemuksia näistä? Aku ja Mari ovat ainakin konkareita hammaskiviasioissa, oliko teillä ongelmia nukutuksen kanssa? Hirvittää kun Hemppu on niin pikkuinen.. samoin tietysti mietityttää tuo sterilisaatio kun lääkärin mukaan haava on lähes kymmensenttinen..

Miten olisi ensi lauantai tai sunnuntai n. klo 14 ? Silloin ei ainakaan vielä ole pimeää. Säävaraus kai olisi voimassa, vesi- tai räntäsateella ei varmaankaan mentäisi... Muukin kellonaika sopisi meille, mielellään ei kuitenkaan kovin aikaisin. (Kirjoitan viestiä uudelleen, kun ensimmäinen ei näyttänyt ilmestyvän palstalle. Toivottavasti ei tule kahteen kertaan)

Miten olisi ensi lauantai tai sunnuntai esim. n. klo 14? Silloin ei ainakaan ole vielä pimeää. Säävaraus kai on joka tapauksessa, vesi- tai räntäsateella tuskin lähdetään... Muukin kellonaika sopii meille, mutta mielellään ei kauhean aikaisin.

Mekään ei ehditä arkena ennen pimeän tuloa sinne..
Eli viikonloppuna sitten? Mitenkäs teille sopis?

Ihanaa, että saadaan lisää yorkkeja mukaan! Teretulemasta mukaan !!!
Olen minäkin miettinyt tuota valaistusasiaa ja nythän tulikin sitten selväksi, että pimeetä on. Pitäisköhän meidän yrittää joskus viikonloppuna mennä päiväsaikaan kun vielä on valoisaa??? Kunnes tulee lunta siis. Viikolla en valitettavasti kyllä juurikaan ennen kuutta ehdi, päivistä käy ke, to, pe, la ja su.

Taavi tossa vieressä hymyilee ja venyttelee ihan siihen malliin, kuin tajuaisi saavansa naisseuraa puistoon..... :-D. Kiva, että pääsee Otto-käppänä vähän rauhaan Taavin kiihkeiltä lähentelyiltä......Täytyy kyllä sanoa, että kun ikää on kohta jo 11 kk, alkaa ilmeisesti pahin hormonimyrsky rauhoittua. Ainakin pehmolelut ovat saaneet viime aikoina olla suht rauhassa...

Mukavaa, Katja, että näin pian huomasit viestini. -Kävi kyllä mielessä, että kuudelta on jo pimeä. Kuvittelin kuitenkin, että puisto olisi ilman muuta valaistu. Täytyy tietenkin mennä sinne sitten aikaisemmin...

Aku on käynyt hammaskiven poistossa varmaan jostain n. nelivuotiaasta lähtien ja varsinkin viime vuosina kaksi kertaa vuodessa hampaiden harjaamisesta huolimatta. Viimeisen parin vuoden aikana koiralta jouduttiin poistamaan n. 7 hammasta ja pari putosi, tänä vuonna ei ole poistettu yhtään. Tarkistin koiran papereista tahdin, merkinnät löytyvät 2001 vuoteen asti.

1.8.2001 Hammaskiven poisto
huhtikuu 2002 Hammaskiven poisto
joulukuu 2002 hammaskiven poisto
21.7.2003 hammaskiven ja 3 heiluvan hampaan poisto
6.2.2004 hammaskiven ja 2 hampaan poisto
5.10.2004 2 heiluvan hampaan poisto ja hammaskiven poisto
22.2.2005 hammaskiven poisto.

Koira on nyt noin 2 kuukautta syönyt homeopaattisia sekä kesällä puhjenneeseen nivelrikkoon että virtsakiviin. Kävin tänään hakemassa lisää homeopaattisia ja keskustelin homeopaattimme kanssa hampaista. Hän sanoikin, että todennäköisesti koiran aineenvaihdunnassa on ollut häikkää, eikä koira ole pystynyt käyttämään hyväksi kaikkia ruoan ravintoaineita, jonka vuoksi on ollut noin paljon ongelmia hampaiden kanssa (luulin että johtuu siitä että on kääpiörotu jolloin on paljon hammasongelmia pienen suun takia.) Nyt nämä homeopaattiset, joita olen syöttänyt, ovat vaikuttaneet koiran elimistön kykyyn käyttää ravintoaineita paremmin hyväkseen (ja vahvistavat luustoa ja niveliä), ja hammaskivitilannekin on selkeästi parantunut (pesen edelleen päivittäin hampaat). Juuri äsken tarkistin, ja näyttäisi siltä että voitais päästä ensi vuoden puolelle heittämättä ilman hammaskiven poistoa. :)

Eli näyttäis että hammaskiveä muodostuu huomattavasti aikaisempaa vähemmän. :) Tämän jos olisi aiemmin tiennyt...

Ja tosiaan, ensin olin noista homeopaateista sitä mieltä, ettei ne tehoa kunnolla Akun niveliin, mutta aikaa ei ollut kulunut tarpeeksi. Enää se ei aristele niveliään ollenkaan, ja takapihallekin juoksee kuin yleinen syyttäjä (ennen hoitoa jouduin kantamaan sen levon jälkeen ulos, ja menemään itse myös takapihalle koska se ei muuten mennyt terassilta pissille ja se käveli tosi varovasti ja kankeasti) oli vuorokauden aika mikä tahansa. :D Tänäänkin metsässä hyppeli puunrunkojen yli kuin aropupu. :)

Eiköhän me kohtapuoliin saada taas tapaaminen aikaiseksi, kävin keskiviikkona kuuden maissa paavolan koirapuistossa ja keljutti kun huomasin että eihän siellä ole valoja ollenkaan! Siinä vieressä kävelytiellä on toki valot mutta ne ei kyllä yhtään auta nyt kun ei luntakaan ole..oli vähän avuton olo kun ei koiriaan nähnyt ollenkaan:( Esitin kyllä jo toivomuksen että sinne valot saataisiin, mutta tuskin siihen ainakaan heti tulee parannusta..lumen tulo tietty vähän auttais..Mitenkäs Pirita ja Taavi,koska ehtisitte?? Pojilla onkin onnenpäivät kun tulee pieni yorkki neitonen paikalle, aiemmin ovat tytön kaipuussa liehitelleet toisiaan..ja Tellukin on ainakin meidän puolesta tervetullut joukon jatkoksi, on mun kääpiösnautserivaari Ottokin ollut mukana lähes joka kerta..viimeksi toimitti juuri tätä tytön virkaa ja sai kokea Taavin tulisen lemmen;)

Emme valitettavasti Assin kanssa arvanneet viimeksi lähteä yorkki-tapaamiseen, koska Assin rokotukset eivät olleet vielä täysin voimassa. Nyt lähtisimme mielellämme mukaan, jos vielä aiotte kokoontua koirapuistossa. Meille esim. kellonaika 18 olisi ihan hyvä. Päivistä kävisivät parhaiten ma, to, la tai su. Assille tekisi ihan hyvää tavata muita yorkkeja. Tellun ottaisin mielelläni myös mukaan, vaikka se onkin eri rotuinen (phalene, ei ainakaan "syö" yorkkeja).

Pennut menee mainostamattakin...

Sitä vähän arvelinkin ja myös tarkoitin. Kummallista, että kasvattajat eivät mainosta itseään, kun ilmaiseksi saisi?

Yhdistyksen pentuvälittäjä ei saa pentuvälittäjän roolissaan kertoa muista kasvattajista kuin niistä, joiden pentuja juuri sillä hetkellä on yhdistyksen pentuvälityksessä. Hänen tehtävänsä on välittää jäsenkasvattajien pentuvälitykseen ilmoittamia, yhdistyksen välityskriteerit täyttäviä pentuja.

Kaikillä jäsenkasvattajilla on mahdollisuus veloituksetta ilmoittaa yhteystietonsa kotisivujen Kasvattajia-sivulla.

Yhdistyksemme pentuvälittäjä tietää varmasti myös muita kasvattajia, yhteystiedot linkin Yhteystiedot alla. ;)

kyselin vain ku suomessa on varmaan muitakin kasvattajia, ja yorkkien omistajia että jos joku tietäis mut pitää sit alkaa soitteleen=)

Tulossa ollaan myös tältä suunnalta!

Hei,
oliko siis huomenna klo18?
Tulossa ollaan!

T:katja, eetu ja jimi

jenni,

Löydät kotisivujemme (www.yorkshirenterrieri.fi) sivulta "Kasvattajia" jäsenkasvattajiemme yhteystietoja.

Tapiolan yorkkitapaaminen huomenna torstaina klo 18. Olemme tulossa Minnin kanssa!

Pitäisi olla kuukauden ensimm. torstai-iltana (klo 17??)

Olen tulossa Akkun kanssa sinne, ellei sada pikku-ukkoja.
Nähdään!

Onko kellään tietoa tulevista pentueista? Ouluun odoteltaisiin yorkki-pentua=)

Mikrokoirille jouuksi
- kristallipannat
- vaatteet
- laukut
- pesämökit.

Edulliset hinnat
- nopea toimitus!

T:mi Tastaway's
http://koti.mbnet.fi/tastaway

Ps. Uudet mallistot USAsta saapuneet

Onkos kukaan tulossa tämän viikon to peuhaamaan tapiolaan! Vai muistammeko väärin? olikos kuukauden eka torstai?

KuulinTapiolan tapaamisesta ja ajattelin, että onpa kaukana täältä Itä-Helsingistä. Sitten Kuulin, että Aurinkolahdessa olis pienten koirien puisto ja sielläkin on Yorkit sattumoisin tapailleet. En ole käynyt katsomassa vielä kyseistä puistoa, mutta kiva,kun edes yksi pienten koirien puisto on Vuosaaressa.Tiedoks vaan Itä-Hesalaisille, että siellä nähdään toisiamme. En ole itse vielä siellä käynyt, mutta aion käydä tutustumassa.Jos tiedätte muita puistoja Vuosaaresta pikku-koirille, niin kertokaa.

Minulla olisi täysin tuliterä ja käyttämätön sadepuku (lahkeellinen) yorkille tai muulle pienelle koiralle. Puvun vartalo-osa on punainen ja toiset lahkeet punaiset ja toiset mustat. Vetoketju selkäpuolella. Tilasin sen Minnille puhelimitse "Artun koiratarvikkeesta" Imatralta ja se olikin liian pieni. Minni on noin 2-kiloinen. Mahtuu kyllä juuri päälle, mutta näyttää vähän kitystyneeltä. Hinta oli 30 euroa.
Puku on tosi soma.

Itse olen löytänyt 1,8 kiloiselle yorkilleni sopivia pukimia vain Stockmannilta ja suurista eläinkaupoista.

Hei!

Mistä olette löytäneet pennuille sopivia takkeja (pääkaupunkiseudulla)? Esim pienin Hurtta-malliston fleece-vuorinen mantteli on vielä 11 viikkoselle Pippillemme aivan liian iso, eikä muillakaan valmistajilla tahdo löytyä sopivaa.
Kiitos neuvoista etukäteen ja iso hali Nannelle ja Annille Hämeenlinnaan sekä kaikille 'Huvikummun' pennuille terveiset jos luette tätä!

Meilläkin oli aluksi sama juttu, ettei liikettäkään haalarit tai villurit päällä. Mutta kehumiset ja pikku kekseillä houkuttelu auttoivat. Samaten isäntäväki näytti, että on vain mentävä ulos ja se on ilman muuta selvää ja niin oli koirankin mentävä vaatteineen päivineen. Nyt se jo innoissaan työntää päätään villapaidan kauluksesta sisään, kun huomaa, että vaatetta otetaan esiin. Sadepäivinä Robinson kurahaalareineen jättäytyy jälkeen ja kuvittelee kait, että me siten jotekin palaisimme nopeammin kotiin. Tämä uusi lumi oli ihana, Robinson nufnutteli innoissaan kuonoaan lumeen.

Me asutaan Rambon kanssa täällä Ruotsissa, Norrköpingissä. Ostin takin Djur Magazinetista ja merkiltään Trixie. Se on sellainen "loimi", onko se nyt sitten mantteli?! Suojaa myös masua, kiepsautetaan selänpuolelle tarralla kiinni. Onhan se tietenkin vähän iso, mutta käännän sitä masun alla olevaa suojusta vähän takaisinpäin ja ompelin takapäätä lyhyemmäksi, niin tuntuu ja näyttää hyvältä. Rambo on uudessa kostyymissään ihan salapoliisin näköinen!=)
Kiitos vinkeistä, mepäs aloitetaankin muotinäytökset ensin kotolattialla!

Uusi koiraherruli on kyllä oikea söpöläinen. Nukkuu tietenkin vielä paljon, mutta kun ei nuku niin on oikeen sosiaalinen ja kaikessa mukana. Hassu juttu, mutta iltaisin Rambosta tulee -kuten ruotsalainen avopulisoni sanoi supisuomeksi, iltahullu!=) Se juoksee ympäriinsä kuin maratoonari ja ilmeisesti miettii samalla tyhmyyksiä, mitä on kielletty tekemästä ja toteuttaa ne sitten. Tämä alkaa yleensä kymmenen aikoihin illalla. Päiväsaikaan tämmöinen ei tulisi hänelle mieleenkään. Kai koiratkin tulevat yliväsyneiksi pikkusina, aivan kuin lapsetkin..

Ensiksi onnea uudelle kaverillesi, se kyllä vie sydämen hetkessä vai mitä!!?

Kyllä nämä pikku yorkit tarvitsevat ehdottomasti takkeja! Meidän Lila ja Helmi palelevat erityisesti tuulisella säällä, eikä sadekelikään kyllä ole mitään mukavaa! Kuten Tuulikki kertoi, ei neitokaisemme myöskään hyväksy lahkeellisia pukuja, ne eivät suostu liikkumaan ollenkaan ne päällä. Sensijaan ostin heille alkusyksystä uudet, ihanat punamustat manttelit Stokkalta, niissä on hienot heijastinsomisteet ja lämmin fleecevuori, oikein mukavat ja lämpimät ja pitävät kosteuttakin (eläinlääkärimme Tanjakin ihastui eilen takkeihin niin että sanoi hakevansa italianvinttikoiralleen samanlaisen!). Näiden kanssa ulkoilu sujuu syys- ja talvikeleillä mukavasti.

Yksi mielestäni virhe mitä teimme Lilan eli ensimmäisen yorkkimme kanssa, se kun haettiin meille kaksi vuotta sitten näihin aikoihin, eli oli ihan pentu syksyn inhottavissa räntäkeleissä; yritin lenkittää Lilaa heti alkuunsa ja opettaa sitä tekemään tarpeitaan lenkillä. Koira vapisi kun haavanlehti ja inhosi syvästi ulkoilua kehnoilla keleillä, eikä tietenkään tykännyt lenkityksestä ollenkaan, mutta marttyyrinä tulla tipsutteli emäntänsä vieressä haistelematta ja näkemättä mitään. Myöhemmin luinkin jostain pentuoppaasta, että pentukoiria ei kannattaisi hirveästi yrittää lenkittää, vaan niitä pitäisi juoksuttaa irti ja opettaa olemaan omistajansa kanssa ja lähellä. Tämä on tietysti kaupunkiolosuhteissa hankalaa, mutta meillä on kerrostalossamme onneksi suojainen sisäpiha jossa rupesimme Lilaa juoksuttamaan irti - ja siitähän se tykkäsi ja alkoi ulkoilukin maistua paremmin.

Koirissa on tietysti eroja - muistaakseni Lilan "macho"-veli Ricky on ollut aina innokas ulkoilija ja lenkkeilijä, mutta kannattaa varmaan vähän katsoa koiran mukaan mitä sen kanssa tekee. Pitäähän se tietysti opettaa ulkoiluun, mutta jos pentu pistää kynsin hampain vastaan lenkitystä niin ei ehkä kannata väkisin vetää kovin pitkiä reissuja.. :-)

Ja terveisiä muuten sille "runsaslukuiselle" joukolle jotka olivat viime viikon torstaina Tapiolan koirapuiston yorkkitapaamisessa (vai mitä Ricky)... ;-)
ja muistakaa ensi viikolla normaali KUUKAUDEN EKAN TORSTAI-ILLAN TAPAAMINEN TAPIOLAN KOIRAPUISTOSSA, toivotaan että kelit paranee!!

Meilläkin oli aluksi vaikeuksia lahkeellisen sadehaalarin kanssa, mutta tosipaikan tullen - eli vesisateella - Taavi 10kk käveli ihan kiltisti pitkän lenkin hienossa punaisessa haalarissaan eikä yhtään haitannut lahkeetkaan. Ekalla kerralla koira jämähti haalari päällään eteiseen eikä liikahtanut senttiäkään, seuraavalla kerralla jo käveltiin sisällä ympäri olohuonetta, otettiin kehuja vastaan ja vähän herkkujakin ja kolmannella kerralla siis sujui jo hyvin ihan oikeassa käytössä. Meillä on myös fleecehaalari (lahkeellinen), jonka kanssa harjoiteltiin sisällä pari kertaa ja ulkokäytössä ei sitten ole ollutkaan minkäänlaisia ongelmia. Villapaita vielä odottelee, että joku ompelisi siihen napit, mutta en usko että senkään käytössä tulee ongelmia.

Kannattaa harjoitella ensin sisällä, kehua kovasti ja palkita herkuilla. Jossain vaiheessa koira kyllä tajuaa ulkonakin, että takkihan onkin oikeestaan ihan kiva ja kätevä kun ei tule kylmä eikä kastu. Yorkkihan tuppaa olemaan sellainen, että sateeseen ei mennä kirveelläkään, mutta haalarissa kyllä. (minkä takia muuten puhutaan koiranilmasta ja kissanpäivistä? meidän Taavia ei kyllä vapaaehtoisesti saa ulos ns. koiranilmalla, mutta kissanpäiviä herra viettelee joka ikinen päivä, heh)

Uskon, että pääsääntöisesti yorkki vaatii lämmintä päälle kylmillä keleillä, mutta sekin on yksilöllistä. Edesmennyt yorkkini vietti suurimman osan elämästään keski-euroopan leudoissa talvikeleissä ja käytti takkia kylmällä ilmalla. Kun muutimme Suomeen, odotin että kylmä tulee, mutta ei: sillä oli niin paksu turkki että mitään ongelmia ei ollut (tosin oikein kylmällä säällähän nämä vesselit eivät edes suostu menemään ulos, joten se ongelma ratkeaa itsestään....). Taavilla sen sijaan on ainakin puolta ohuempi turkki ja kylmä tulee heti kun ilma viilenee. Se onkin oppinut jo hienosti, että arkiaamuisin kun on kylmää ja pimeää mennään vaan pienelle lenkille ja hoidetaan hommat nopeasti, että päästään äkkiä takaisin sisälle vällyjen väliin - siis Taavi pääsee - ja se ei edes merkkaile vaan tyttömäisesti kyykistyy kerran ja homma hoidettu! Illalla sitten käydään kunnon lenkillä ja merkkaillaan kaikki mahdollinen ainakin kilometrin säteellä kodista.

Ensin täytyy kysyä, että mistä löysit takin 13 viikkoa vanhalle? Yleensä pieniä on vaikeampi löytää. Jos takissa on puntit, voi olla hankalampi saada koira tottumaan. Jos kyseessä on mantteli, koira tottuu siihen hyvin nopeasti. Russel-ihmisen puheita ei kannata uskoa. Yorkilla pitää olla takki sateella ja pakkasella.Lisäksi pakkasella on suojattava korvia, yleissääntönä ei lenkille yli 15 asteen pakkasella.
Pentua pitää pikku hiljaa opettaa kaikkiin asioihin, myös takkiin. Ole vain kärsivällinen, kokeile takkia koiralle kotona - ihan vain ihailette ja otatte pois. Ihmeellisintä minusta on se, että ainakaan omat koirani eivät pidä kaikista takeista, niillä on omat suosikit. Kiellettyjä meillä on nimenomaan puntilliset, niissä ei liikuta pätkääkään. Sen sijaan selän ja vatsan suojaavat manttelit on hyväksytty.
Muistakaa myös heijastimet, useimmissa takeissa ne on valmiina, mutta ainahan ei takki ole päällä!

Ei onnistunut meilläkään sadetakin käyttö. Eetu heittäytyi ihan jäykäksi, eikä suostunut kävelemään askeltakaan. Luovutin vaikka takki olikin hieno. Kokeilin myös villapaitaa, sekään ei kelvannut. Hyvin meillä on pärjätty myös sateella ja kylmällä.

Hei!

Meille alkaa hienosti kotiutua pikku hurmuri, yorkkiherra nimeltä Rambo, 13vko:a. Pissityshommelit on menneet hienosti ja vaikka tänään satoi vettä, niin reipas mamma lähti eläinkauppaan ostamaan pojalle sadeasua, että pissa- ja kakkatouhut sujuisi yhtä mallikkaasti myös vesisateessa. No, kun päästiin ulos, Rambo löi jarrut ja surullisen itkun päälle. Sama homma myöhemmin. Vedin koiraa perässäni puoli kilsaa, ei pissaa, ei kakkaa. Vain itkemistä ja hangoittelua. Otin sitten takin pois, että huomaisi, että ilman sitä kastuu ja on kylmä, niin Rambo riemastui kovin ja hoiti molemmat hädät samointein.
Vastaan tuli Jack Russelin omistaja ja sanoi että turhaan pidät takkia, koiran luonto on tehty sellaiseksi että kestää vesisateen. Minä yritin kovasti sanoa, että kun ei tällä ole aluskarvaa ja pentukin vielä, muttei se kuulemma ollut syy. Hänen mielestään se saattoi olla ilon osoitus kun kerroin, kuinka koira kovemmalla sateella vapisee ja katsoo korvat luimussa kotiin päin ja haluaa syliin.
Uudessa takissa on irroitettava "syysvuori", meillä oli nyt ulkoillessa se päällä ja eläinkaupassa sanottiin että voitte laittaa talvella vielä villaista alle. Jack Russelin omistajan mielestä jo pelkkä syys/sadetakki oli aivan liikaa ja sanoi että koira paleltuu talvella jos rupeat jo nyt suojailemaan. Onko tämä totta vai ei?
Itse haluaisin alkaa Rambon totuttelemaan jo nyt pienestä pitäen, mutta hänen mielestään takki on maailman kamalin asia. Raahaanko kuitenkin vain sinnikkäästi suunnilleen makaavaa koiraa perässä niin kauan että hangoittelu loppuu (loppuukohan se) ja pitääkö paikkansa nämä Russelin omistajan puheet?

... yorkkeja on kyseiseen näyttelyyn ilmoitettu 4 kappaletta.

Näyttelyt alkavat käydä vähiin - enää muutama on jäljellä tänä vuonna.

Ensi viikonloppuna järjestetään Paraisilla terrierien ja kääpiökoirien ryhmänäyttely. Yorkit arvostellaan sunnuntaina 30.10. noin klo 11.45 kehässä 3. Tuomarina on Svein Helgesen Norjasta.

Alun alkaen Englannissa, rodun kotimaassa, punainen rusetti ja talutushihna olivat todellakin sääntö, ja voi olla, että Mervin kommentti saattaa pitää paikkansa vielä tänäkin päivänä joidenkin tuomarien kohdalla.
Kokeilkoon se muita värejä ken niin haluaa ja uskaltaa...

Kuulin kokeneemmilta sellaista, että jotkut tuomarit eivät hyväksy näyttelykehässä yorkeilla muuta kuin punaisen rusetin.

Ensi viikonvaihteessa järjestetään Seinäjoen Areenalla kaksi kaikkien rotujen kansallista näyttelyä.

Lauantaina 22.10. klo 12.25 Hanne Laine Jensen Tanskasta arvostelee yorkit (5 kpl) kehässä 18.

Sunnuntaina 23.10. klo 12.45 Terry Thorn Iso-Britanniasta arvostelee yorkit (6 kpl) kehässä 2.

Johanna,

En usko, että sinun vielä kannattaa aloittaa nyytittämistä. Pennun turkkia ei tarvitse nyytittää, mutta jotta koira aikuisena hyväksyy nyytit, on "toimenpiteeseen" syytä totutella vähitellen jo juniorina. Ensimmäiseksi voit alkaa sitoa top-knot'ia (otsa-päälakikarvoja), ja sitten partakarvoja, jotka ovat luonnollisesti eniten alttiita kulumiselle. Nyytityksen päätarkoitushan on suojata silkkistä turkkia kulumiselta.

Nyytityksen oppii parhaiten, kun joku asian osaava (esim. pentusi kasvattaja) perehdyttää siihen ihan kädestä pitäen.

Näyttelyrusetti voi olla muunkin värinen kuin kirkkaanpunainen, mutta perinteinen punainen rusetti tuo usein parhaiten esiin pään kultaisen värin.

Onko kellään kuvia lähettää minulle? Tarvitsen lisää kuvia lehteä varten. Mielellään jos löytyisi läheltä otettuja. Muistakaa myös, että jos haluatte oman
juttunne tapahtumasta lehteen, se olisi lähetettävä 4.11. mennessä.
Kiitos etukäteen.

Mietin tässä, että minkä ikäiseltä pennulta voi alkaa nyytittämään turkkia? Kaunotar on nyt puoli vuotta ja sen turkki on noin 8 senttiä pitkä. Voisi ainakin kokeilla, että miten tuo nyytitys onnistuisi... Jos yorkki pentu osallistuu näyttelyssä pentuluokkaan, niin ruukaako silloin jo olla turkki nyytitettynä ainakin osaksi? Ja saako näyttelyssä olla yorkillä muun väristä rusettia kuin tummanpunainen? Meillä on esim. vaaleanpunaisia ja ne sopii Kaunottarelle tosi hyvin:) Mistä te muut ostatte yorkeillenne rusetteja?

Minä en uskalla jättää koiria yksin autoon. Pelkään, että auto varastettaisiin ja koirat menisi. Se olisi katastrofi, siis koirien menettäminen, ei auton!! Jätän koirat mieluimmin kotiin kauppareissujen ajaksi.

Kuten jo kerroinkin, edesmennyt Riksu-koirani oli vapaana autossa. Jokaisen
tiukemman jarrutuksen aikana se lensi mukkelis makkelis penkkien väliin. Onneksi se sieltä aina nousi, mutta häiritsi ajoani, koska aina piti katsella, miten sen kävi.
Joten nyt koirat on tiukasti boxeissaan ja boxit turvavöissä. Vahinkoja sattuu ja vapaana oleva koira autossa on kyllä vaaratekijä. Suosittelen koiran turvavöitä tai boxia.

hej ,asun ruotsissa ja minulla on 4-kuukauden ikäinen yorkki-poika nimeltään kimi.alussa kuljetimme koiraa omassa laukussaan automatkoilla, mutta koira ei oikein ollut rauhallinen siinä, vaikka luulimme. mutta kun ostimme kuljetus häkin, ja laitoimme kimin sinne , hän oli niin rauhallinen, ja alkoi heti nukkumaan siinä. nyt menee kaikki automatkat hyvin, kimi on joka kerta rauhallinen. koira on tosi ihana, olemme opettaneet kaikki pissa ja kakka hommat heti ulos tehtäväksi, ja nyt kimi pyytää melkein aina ulos , kun sillä on hätä. olemme tosi tyytyväisiä että hän on alkanut jo nyt oppimaan sen , mutta on aina pidettävä kiinni rutiineista, eli veimme kimin leikkimesen, ruokailun, ja nukkumisen jälkeen heti ulos, ja täytyy vain todeta että näin se toimii. öisin hän saa nukkua minun tyynyn vieressä jos haluaa tai olla omassa kopassa sängyn vieressä.on se vaan niin suuri ilo joka päivä olla yorkin omistaja. kimi syö royal canin penturuokaa, johon sekoitan vähän paistettua 100% jauhelihaa, ja nakertaa purutikkuja, ja kuivattuja ekologisia sian korvia. terveisiä kaikille yorkin omistajille, hyvä nettisivu lukea muidenkin kokemuksia ja saada hyviä vinkkejä. hyvää syksyä kaikille toivoo anne-marie ja kimi.

Meillä neidit matkustaa autossa vapaana penkillä, Helmi nukkuu takapenkillä ja mieluiten jonkun peiton tai rätin alla (sitä kun tuppaa autoilu pelottaa) ja Lila makelee yleensä apukuskin sylissä. Nyt tosin vois tietenkin ruveta käyttämään matkalla meidän lentolaukkua, koska lentomatkalla koirat olivat yllättävän siististi laukussa, vaikka Lila periaatteessa inhoaa syvästi suljettuun tilaan telkeämistä.

Meidän autossa on kuskin puolella seinässä sellainen nappula jota painamalla sisätilan liiketunnistin ja hälyt menee pois päältä. Alkuun vaan emme muistaneet sitä painaa kun koira jäi autoon, ja tuli tosi kiire saada mekkala pois päältä kun varashälytin alkoi ulvoa - meinas niin koira kun isäntäväki saada slaagin!

Että on ollut ihania syyssäitä, kunpa tämä jatkuis joulukuulle, ja sitten voiskin tulla suoraan talvi ja lunta ja kuivat kelit...

siis niinkö se menee??? Täytyykin heti kokeilla tuota keinoa. Onhan meillä tosin auton ohjekirjakin jossa asiasta varmaan mainitaan, mutta jos se olisikin noin yksinkertainen juttu niin sitäpä kokeillaan heti!

Jos Skidi on vapaana autossa, lukitse autosi avaimella niin ei hälyt kytkeydy päälle. Jos lukitset auton kaukosäädinavaimella, hälyt menevät automaattisesti päälle. Näin ainakin omassa autossani. Eli kun Taavi on kauppareissulla mukana, lukitsen auton avaimella kuskin ovesta.

Kiitos vastauksista. Olen nyt aika vakuuttunut, että hommaan Skidille kuljetuskopan koska se tuntuu ihan hyvältä ratkaisulta. Skidi on tähän saakka kulkenut farmariauton takaosassa. Koiraverkko eristää takaosan muista tiloista. Mutta jos takaosassa ei ole mitään muuta kuin Skidi niin se näyttää tosi orvolta siellä vaikkakin meneekin autoon mielellään. Nyt jos hommaan kopan niin sen voi kiinnittää auton takakonttiin sellaisella turvaremmillä joka on autossa vakiovarusteena, niin se on turvallistakin jos jotain sattuu. Skidi on aika nöyrä poika ja saattaa hyvinkin sopeutua koppaan vielä tässä iässä. Koppa ei ollut minusta kallis kun kävimme niitä alkuviikosta katsomassa. Olikohan jonkun 28 euroa, ja näytti Skidin kokoiselle koiralle hyvinkin tilavalta.
Meillähän on autossa sellainen ongelma (jonka ainakin Lammille yöksi jääneet hyvin tietävät ;) että hälyt alkaa soimaan autossa jos auto on parkissa ovet lukossa ja Skidi siellä sisällä riehuu nähdessään vaikka muita koiria. Silloin alkaa pillit huutamaan ja valot välkkymään. Nyt jos Skidin saisi totutettua koppaan niin tämäkin ongelma olisi sillä ratkaistu. Skidiä on kuitenkin mukava roudata mukana kun esim. käydään kaupassa, koska se tykkää olla autossa.

Meillä Aatu on koiraveikkansa kanssa takapenkillä..ovat jotenkin koomisen näkösiä kun istua tapittavat nokka menosuuntaan päin ja omilla penkeillään meidän ihmisten tyyliin:)..tuo tapa niille on varmaan jäänyt koirien autovaljaista joita meillä käytetään varsinkin pidemmillä reissulla..kauppamatkalle ym. niitä ei aina tule laitettua:) Boksiin ei meidän Aatua ole opetettu.

www.yappyfashion.fi

http://www.yappyfashion.fi

Meillä on Anni kulkenut aina autossa boxissa. Ensimmäinen kotimatka kesti
n.20 min ja ulisi ja vinkui käytännössä koko matkan.
Sisukkaasti Annia pidettiin vaan boxissa aina automatkoilla, välillä vaan radio kovemmalle ettei protestointi saanut mieltä heltymään.
En muista kauanko totuttelemiseen meni, ehkä n.1-2 kk.
Nyt olemme tosi onnellisia ja tyytyväisiä, että jaksoimme tässä asiassa olla tiukkana.

Automatkailu on todella helppoa. Anni nukkuu aina tyytyväisenä boxissaan. Asioille uskaltaa mennä hyvillä mielin, kun tietää ettei autossa voi tapahtua vahinkoa.

Boxia pidämme myös paljon kotona ilman luukkua, koska Anni tykää myös kotona siellä nukkua.

Kärsivällisyyttä kaikille yrityksessä, se palkitaan kyllä!

Nanne+Anni

Meillä on käytössä remmi, joka laitetaan normaalisti auton turvavyön lukkoon kiinni ja toinen pää Taavin kaulapantaan/valjaisiin. Ei maksanut kuin muutaman egen ja toimii. Boxikin on olemassa ja joskus käytössä, mutta autossa yleensä käytetään tätä hihnaa. Jos Taavi saisi olla vapaana, se hyppisi takapenkillä ikkunalta toiselle ja välillä puikahtaisi etupenkille. Edellinen yorkkini oppi nukkumaan omassa kassissaan etumatkustajan jalkatilassa. Koskaan ei mennyt takapenkille, suorastaan loukkaantui jos yrittikin sinne tunkea. Joskus yksin ajaessani kassi oli etupenkillä ja sidottuna turvavyöllä. Ja koira vielä kiinni kassissaan.

Taavia (silloin 7kk) opetin boxiin laittamalla sinne herkkuja ja leluja. Taavi meni sinne itse vapaaehtoisesti ja sitten lämäsin luukun kiinni ja harjoiteltiin kävelemällä ympäri taloa ja pihaa boxi kädessä. Eipä erityisemmin taida siitä pitää, mutta ei juuri pane hanttiinkaan. Pehmeä kassi kaikenlaiseen reissaukseen on haussa, kunhan vaan jostain löytäisi siedettävän näköisen joka ei maksaisi maltaita. Kassi on kiva olemassa reissun päällä, se kun on kuin pala omaa kotia mukana missä sitten liikutaankin. Tulee turvallinen olo. Edellinen yorkkini tiesi aina kassin nähdessään, että nyt lähdetään selkeästi reissuun ja MINÄ pääsen mukaan !!! Aika tarkalleen vuosi sitten se haudattiin samaisessa kassissaan, kun en olisi enää kestänyt nähdä kassia tyhjänä...

Meillä aloitettiin jo pentuna, aina kun lähdettiin autoilemaan, tytöt laitettiin boxiin. Nyt menevät itse sinne, kun vain "ovea" vähän kolkuttaa. Autossa koirat ovat aina boxeissa takapenkillä ja boxi vielä turvavöissä. Viihtyvät tosi hyvin eikä sieltä yleensä kuulu hiiskaustakaan. Lisäksi boxeissa nukutaan päivisin eli ne on aina käytettävissä. Myös näyttelyssä on suositeltavaa olla boxi, jotta koiralla on turvallinen ja rauhallinen paikka levätä.

Ensimmäistä yorkkiani en saanut boxiin oppimaan, aloitin liian myöhään. Se oli autoillessa vihon viimeinen tapaus, eli hyppi ja pomppi ja välillä oli hartioilla, välillä sylissä ja jaloissa... oikea vaaratekijä liikenteessä. Onneksi meillä ei ollut omaa
autoa, lainailin isäni autoa ja kuljin yleensä bussilla. Bussissä Riksu oli mallimatkustaja, nukkui korissaan. Jo silloin päätin, että seuraava koirani totutetaan boxiin vauvasta lähtien.

Lammilla piti muuten kysellä tästäkin asiasta, miten koirasi matkustaa autossa?
Ei vaan jäänyt aikaa, joten kertokaapas nyt.

Terveisin

Miten olette saaneet yorkkinne oppimaan kuljetuskoppiin? Skidihän on jo kolme vuotias eikä ole kuunaan ollut mihinkään pieneen tilaan suljettuna, mitenhän meidän mahtaa käydä? Syyspäivillä katselin kun yorkkinne vallan hienosti olivat kopeissaan, eivätkä hangoitelleet vastaan ollenkaan.

Uskon, että koira tulee toimeen eläimen kuin eläimen kanssa kun sen vaan totuttaa siihen jo pentuna!! ;)

Hyvää syksyä!

Voi että käy kateeksi kun lukee noita teidän juttuja. Itselläni on ollut kauhea Yorkkivauvakuume keväästä asti. Olen hommaamassa oman yorkkivauvan viimeistään ensi keväänä. Mutta olisin todella onnellinen jos joku kokemuksia omaava vastaisi todella tärkeään kysymykseen yorkeista.
Eli: Onko kenelläkään kokemuksia siitä, miten tämän rodun edustajat tulee toimeen muiden eläimien kanssa? Nimittäin minulla on noin kilon painoinen kääpiökani, tulisiko yorkki toimeen sen kanssa ja toisinpäin? Tämä kysymys on askarruttanut minua todella pitkään ja olisin kiitollinen jos joku osaisi vastata.

OK sanoo Richard leijonamieli

Moikka,

tänään Tapiolaan klo 18 alk. ollaan tulossa ainakin me, nähdään siellä mahdollisimman monen kanssa! Eija, sä oot jengipetturi...;)

Mukavaa pvää siihen asti,

Muistutukseksi kaikille, tänään olisi tarkoitus tavata Tapiolan koirapuistossa pienten puolella klo 18. Lähtekäähän mukaan!! (Itselläni on hevosenhoitovuoro Siuntiossa, en valitettavasti ole paikalla, mutta seuraavalla kerralla sitten..)

haluaisin yorkin mut mun isä on allerginen. ostan ehkä isonen koitenkin yorkin

Pentuvälittäjän kautta saa tiedot yhdistyksen pentuvälityksessä sillä hetkellä myytävänä olevista pentueista. Samat tiedot ovat periaatteessa kotisivujen "Pentuja"-sivulla.

Eli pentuvälittäjällä on ilmeisest useamman kasvattajan yhteystiedot kuin mitä kasvattajia linkin alla on? Mitä mieltä olette yorkista ensimmäisenä koirana. Olisin myös kiinnostunut näyttelyistä. Voisiko joku kertoa näyttely-yorkin turkin hoidosta?

Itse otin yhteyttä pentuvälitykseen, kun tuli yorkkivauvakuume. Ota auki "YHTEYSTIEDOT", niin sieltä löydät mm. tiedot henkilöstä joka hoitaa pentuvälitystä. Hänen kautta me saimme pari osoitetta jossa sillä hetkellä oli pentuja myytävänä. Onnea pennun hankintaan.

Yorkkikasvattajia ei ole maassamme kovinkaan monta. Jäsenkasvattajiemme yhteystietoja löydät näiltä kotisivuilta kohdasta "Kasvattajia".

Hei!
Suomessa näyttää olevan todella vähän yorkkikasvattajia tai sitten heillä ei vain ole nettisivuja. Miten heidät sitten löytää? Mistä olette koiranne ostaneet ja miten kuulitte tästä kasvattajasta?
Kiitos vastauksista jo etukäteen!

Onnea tulevalle yorkinomistajalle! Josset ole vielä liittynyt jäseneksi yhdistykseemme, liity ihmeessä vaikka näitten kotisivujen kautta, niin saat jäsenlehden 4 kertaa vuodessa kotiisi. Lisäksi sinun kannattaa hankkia joku kiva kuvin varustettu yorkkikirja kirjakaupasta (saatavana on useita erilaisia englanninkielisiä teoksia).

Tässä vastauksia kysymyksiisi:
1. Näyttelykoiran karvaa saa leikata ainoastaan korvista ja tassuista. Aikuisen koiran mantteliturkin voi tarvittaessa (jos se on kasvanut ylipitkäksi) tasoittaa lattiapituiseksi.
2. Viime vuosina suomalaiset yorkit ovat saaneet kerralla 1-8 pentua (tavallisin pentuekoko on kuitenkin 2-4 pentua).

Koiravanhempien tulee olla rekisteröityjä yorkshirenterriereitä, jotta niiden pennut voidaan rekisteröidä yorkshirenterriereiksi Kennellittossa. Pentueen rekisteröinti ei edellytä koirien käyttämistä näyttelyssä, mutta yhdistyksemme pentuvälityksellä on tietyt laatuvaatimukset välitettävien pentujen vanhempien suhteen: kummankin koiran näyttelytuloksen tulee olla vähintään EH eli "erittäin hyvä".

eli oon saamassa ton rotusen koiran synttäri lahjaks ja oon halunnu sitä jos pitkään... no haluisin siitä sellasen lemmikki koiran mut et se vois saada hyväksyttyjä pentuja... haluisin leikata sen karvan sellaseks puolentoista sentin mittaseks ja pidemmäks... haluisin kysyä että:
1hyväksytäänkö sitä sillon näyttelyissä jos sillä ei oo sellanen ''laahaava'' turkki?
2kuinka monta pentua se enintään voi saada
lisäilen kysymyksiä jos tulee mieleen...

Meille on tulossa reilun viikon päästä ensimmäinen Yorkki-pentumme.Olemme aivan haltioissamme tästä iloisesta perhetapahtumasta. Koska edessä on varmaan monta kysymystä ja hetkeä jolloin neuvot olisi tarpeen pennun kanssa, olisi kiva tutustua johonkin yorkki-perheeseen tältä alueelta, jolta voisimme kysyä neuvoa ja esim tavata ulkoilun merkeissä. Olen ymmärtänyt tältä palstalta, että Tapiolan seudulla asuu paljon mukavia yorkki-perheitä ja olisin iloinen mikäli jollakulla olisi aikaa ja innostusta auttaa meitä alkuun!

Jos joku ystävällinen ilmottautuu niin alla on yhteystietomme!

Kuulosti todella mukavalta ajatus kuukausittaisesta tapaamisesta tapiolassa! Eilenkin oli niin mukavaa, vaikka Alfred ei oikein saanut tuulta alleen että olisi uskaltanut, mutta sitten kotona matot olivatkin taas rullalla: ) Luulenpa että tämä onpi enempi Casperin heiniä tämä seurustelu puistossa! Elikkä ensi torstaina sitten tavataan taas!

Tämä tulee nyt vähän lyhyellä varoitusajalla, mutta huomisiltana eli perjantaina olis tarkoitus mennä klo 18 alkaen Paavolan koirapuistoon riehumaan yorkkiporukassa.

Tervetuloa kaikki !!!!

Yorkin painonkehitys on hyvin yksilöllistä. On pentuja, jotka saavuttavat lopullisen painonsa jo puolivuotiaina. Toiset kasvavat 9-kuisiksi, harva enää sen jälkeen. Jos pentu on puolivuotiaana vielä kovin hentorakenteinen, se todennäköisesti vielä vankistuu ja lisää massaansa.

Rotumääritelmän mukaan koiran painon tulisi jäädä alle 3.1 kilon. Näyttelykehässä kokonaisuus kuitenkin ratkaisee, tällä hetkellä esim. Keski-Euroopan näyttelytähtien joukossa on monta melko kookasta yorkkia.

Kaunotar taitaa olla samaa mallia kuin meidän suloinen ja hieno Urho. Urho on painanut 4 kk ikäisenä 2,7 kg ja 8 kk ikäisenä jo 5,0 kg. Viimeksi Urho punnittiin yhden vuoden ikäisenä ja painoa oli 6,5 kg. Urhokaan ei ole lihava, muuten vaan iso. Näyttelukoirahan saisi painaa vain noin 3,1 kg. Kaunottaresta ei taida tulla näyttelykoiraa mutta sehän ei haittaa. En vaihtaisi Urhoa mininkään toiseen koiraan vaikka se saisi mitä palkintoja näyttelyistä.

Mukavaa että Tapiolaan kokoontui toistakymmentä yorkkia ja emäntää ja isäntää vaikka ilta näyttikin varsin ankealta ja sateiselta!! Mukavaa taas oli, ja nyt päätimmekin tuolla puistossa ehdottaa, että kaikki kynnelle kykenevät pääkaupunkiseudun yorkit ja omistajat voisivat jatkossa tavata Tapiolan keskustan koirapuistossa pienten puolella aina JOKA KUUKAUDEN ENSIMMÄISENÄ TORSTAI-ILTANA KLO 18. Ensimmäinen tapaaminen olisi siis jo ensi viikolla, tulkaahan kaikki kynnelle kykenevät joukolla mukaan!!

Tapaamisiin ei ole tarkoitus ilmoittautua eikä varustautua kun iloisella mielellä, eikä niistä tarvitse ottaa paineita, mutta meistä tänään paikalla olleista tuntui että olisi mukavaa jos aina kuukauden eka torstaina tietäisi tapaavansa samanhenkisiä ihmisiä ja samanrotuisia kavereita lähimaisemissa.

Voi tietysti olla että tuleva pimeä ja märkä syksy-ja talvikausi ei saa ihmisiä kovin liikkeelle, mutta yritetään kuitenkin?!?

Kaunottareltaki:) Hö, ois pitäny itekki pyytää ne poistetut hampaat mukaan! Unohtu:( Mut muuten meni tosi hyvin. Kaunotar on jo hereillä, mutta vielä niin väsynyt ettei jaksa nousta sängystä. Onneksi ei tarvinnut itse jäädä katsomaan, kun ne hampaat poistettiin, vaan sai mennä odotushuoneeseen odottamaan.

Vähänkö Kaunotar oli ihmeissään, kun eläinlääkärin odotushuoneessa oli tosi iso irlanninsusikoira. Ei pelännyt ollenkaan ja olisi kauheasti halunnut mennä tutustelemaan:). Hieman koko eroa, kun se irlanninsusikoira punnittiin just ennen kaunotarta, se painoi 82 kiloa ja Kaunotar sitten 3,3kiloa... Mitä mieltä olette tuosta Kaunottaren painosta, kun ei se minun eikä lääkärin mielestä ole yhtään lihava? Mutta kun ikääkin on vasta 5,5 kuukautta. Jos haluaisin joskus käyttää Kaunotarta näyttelyssä, niin onko tuota painoa ihan liikaa ja haittako se paljon arvostelussa?

Urholta poistettiin kaikki maitokulmurit n 6 kk iässä. Lurkki rauhoitettiin, sitten laitettiin paikallispuudutus ikeniin ja hampaat poistettiin ihan niinkuin ihmisiltäkin: ensin irroitettiin hammasta hieman sillä "taltalla" ja sitten pihdeillä. melko kivuttoman näköisesti irtosivat, vaikka koko juuri olikin tallella. Verta tuli jonkun verran, ja sitten kun puudutuksen haihduttua tihrutti vähän, mutta ei mitään mahdottomia.
Ihan sivuhuomautuksena, että sterilaatio oli muuten yllättävän vähäverinen tapahtuma! Minä pelkäsin, että Mäkärä vuotaisi kuiviin, mutta verta tuli leikkauksen aikana vain pari tippaa!!
Minua pelotti ihan tuhottomasti (edellinen yorkki reagoi vähän ikävällä tavalla rauhoitukseen) mutta hyvin se meni. Onhan nuo aineetkin kehittyneet niin paljon viimeisten vuosien aikana, että...
Parin kulmurin mukana irtosi myös vähän luuta, taisi olla se ohut luuliuska maito-ja pysyvän hampaan välistä. Kyselin asiasta ja näytin tottakai aarteeni (hampaat otettiin tietenkin talteen!) opettajalle, ja hän arveli, että kyseessä voi olla ankyloosi. Eli hampaan ripustuskudokset katoavat ja hammas luutuu kiinni leukaluuhun. Se selittäisi että miksi hampaat eivät irtoa niinkuin niiden pitäsi.
Urho oli tottakai vähän tokkurainen pari tuntia operaation jälkeen, mutta illalla leikki maistui jälleen. Suurin ongelma taisi olla, ettei leluista saanut kovin pitävää otetta, kun hampaat puuttuivat =D

Neljä yorkshirenterrieriä on ilmoitettu ensi viikonvaihteessa Oulussa järjestettävään kansainväliseen näyttelyyn.

Yorkkien arvostelu tapahtuu lauantaina 1.10. noin klo 13.45 kehässä 6, ja tuomarina toimii Florence Fahey Irlannista. Näyttelypaikkana on Liikuntakeskus Hukka Oulun Heinäpäässä.

Hei!

Minäkin jännitin sitä hampaanpoistoa ihan kamalasti, mutta kaikki sujui hienosti. Nukutuksessa se tehtiin ja leikkausilta meni nukkuessa, mutta seuraavana päivänä homma toimi jo entisenlaisesti. Maksoi muistaakseni lähes 100 euroa. Vein sellaiselle eläinlääkärille, joka oli ennenkin poistanut yorkkien hampaita.
Kyllä kaikki sujuu hienosti!

Kiitos noista shampo vinkeistä:) Pitääpä kyl koittaa nuita Pet Silk tuotteita!

Olen tänään menossa eläinlääkäriin poistattamaan Kaunottaren yläkulmahampaat. Ois kiva tietää etukäteen vähäsen, että miten se oikein tapahtuu. Nukutetaanko/rauhotetaanko pentu, miten teidän muiden sessut on reagoinu, paljonko homma maksoi, oliko kauheen veristä hommaa(en ite kestä kauheena katella verta), miten jälkeenpäin pitää hoitaa, ym? Kiitti tosi paljon, jos joku ehtii vastaamaan:)!

Mie ja koirat ollaan huomenna tulossa myös tapsalaan moikkaamaan teitä kaikkia! Kivvooooo! Siellä siis huomenna tavataan!

Ihanaa, kun kerroit juuri ne asiat " koirujen" yhteiselosta, mitä halusinkin tietää.Tuo on varmaan monelle muullekin neuvoksi, sillä ajattelin juuri kahden eri- luonteisen yksilön sopeutumista ja totuttelua yhteiselämään. Teillä on todella upeasti toteutettu kaikki, mutta ei se ole mikään yllätys.Tiedän teidän elävän todella yorkki-ihanuudet huomioonottaen matkusteluja myöten.

Niin, ja siitä kuumeesta? Katsotaan, miten se edistyy.Haluan kertoa, että minulla on vähän kokemusta pentujen kasvattamisesta.Siksi uskon, että Julia hyväksyisi ehdoitta oman lapsensa kotipiiriin. Minulla oli yli 30 vuotta sitten ihana Siri, maltankoira, jolla teetin kolme pentuetta ja viimeisestä jätin pienen Bimbo-pojan iloksemme. Kaikki meni aivan hienosti ja kävin auttamassa muitakin jälkeläisiämme synnytyksissä."Kerron usein, että olen synnyttänyt koiranpentuja". Tiedän kyllä, mitä riskejä voi tulla ja niitähän vähän pelkääkin, kun on kuullut kaikenlaista. Toinen juttu on, että nyt minulla on aikaa, kun jätin työelämän viime vuonna ja voin paneutua kokopäiväisesti Julian elämään.
Ja kyllä me nautitaan yhteiselosta!!!!!!

Ps. Voitaisiin vaihtaa yhteystietojakin, jos menee liian henkilökohtaiseksi tällä palstalla.

Myyn tarpeettomana trimmaus/näyttelypöydän. Koko 85 x 65, pyörillä ja vetokahvalla. Kunto hyvä. Vähän käytetty, ollut lähinnä hoitopöytänä. Ovh 200€ nyt vain 100€.

Mekin olemme Minnin kanssa tulossa Tapiolaan. Muut menot saavat nyt jäädä. Emme olekaan ennen käyneet näissä yorkkitapaamisissa, joten tosi kiva nähdä teitä kaikkia!

Terv. Marja ja Minni

heissan kaikille - ehdotukseni oli 18.30 huomenna - sopinee?!? Jos vaikka nämä ilmatkin pysyisivät yhtä hyvinä kun viime päivinä niin olis oikein mukavaa!

mihin aikaan yorkkitapaaminen on?

Moikka,

nähdään vaan Tapiolassa pikkukoirien puistossa keskiviikkona eli huomenna! Mukana ainakin Ella, Rasmus ja Pinkki + Kaarina- NÄHDÄÄN siellä!

Onko Tampereella jotain pienille koirille ohjattua toimintaa? Olen Tamsk:in tokokurssilla Yorkkini kanssa, mutta olisi kiva, jos Tampereella olisi jotain muutakin pienille koirille tarkoitettua toimintaa. Tamsk:illa kuitenkin on suurimmaksi osaksi vain isoja koiria. Ilmoitelkaa toki, jos jollakin on tietoa :)

Niin, aina ei kaikki mene putkeen, kissani on hyvä esimerkki siitä. Sillä on kaksi eri naarasta käynyt astutuksessa, molemmat ensikertalaisia. Ensimmäisellä naaraalla eka käynnillä tuli raskaaksi, mutta kolme pentua kuoli eri tiineysvaiheissa ja yksi kuoli synnytyksessä - kaikki siis meni. No uusintakäynnillä jäi tyhjäksi. Meillä kävi sitten toinen naaras. Se kantoi kahta vaavaa. En ihan tarkkaan tiedä, oliko pentu sen verran suuri että oli liian kauan synnytyskanavissa vai mitä tapahtui, mutta ensimmäinen syntyi kuolleena ja toinen syntyi eläinlääkärissä (ei tarvittu sektiota). Eli meillä on nyt vain yksi tytär, nimeltään Frida, pari viikkoa on hällä nyt ikää.

Meille iski tuo toisen koiran kuume viime tammikuussa kun Lilan sisko oli meillä eka kertaa hoidossa, oli niin ihanaa kun oli kaksi koiraa talossa. Helmi me löydettiinkin sitten kohtapuolin ihan sattumalta - eikä se ollut edes myynnissä :-)
Erinäisten sattumusten kautta se sitten päätyi meille maaliskuun alussa, ja olimme kyllä pikkuemännän kanssa todella onnellisia! Joku ihmeellinen tunne tuli heti kun ensimmäisen kerran juttelin Helmistä entisen emännän kanssa puhelimessa, että tässä on meidän koira.. ja niinhän siitä sitten tulikin !!

Ennenkuin sovimme lopullisesti Helmin muuttamisesta meille, kävimme tietysti tutustumassa siihen Lilan kanssa. Heti alkuun jo näytti että koirat tulevat ihan hyvin toimeen. En kuitenkaan halunnut jättää koiria ensimmäisellä viikolla keskenään, kun pelkäsin että Lila kotonaan saattaa alkaa omistajan elkein "muiluttaa" uutta tulokasta, ja niinpä palkkasinkin veljeni tytön 16 v. (jolla sattui olemaan hiihtoloma juuri sopivasti) meille viikoksi vahtimaan neitejä ja pitämään huolta että Helmi saa rauhassa asettua taloksi. Jo eka päivänä Helmi kuulemma kömpi varovasti Lilan viereen samalle tyynylle nukkumaan kun Lila oli ensin nukahtanut, ja veljentyttö kertoi seuranneensa jännittyneenä saako Helmi lähdöt vai miten Lila suhtautuu, mutta niin neidit olivat uinuneet somasti vieri vieressä heti alkuunsa!

Kyllähän nuo välillä vähän kokeilevat kumpi on pomo, ja esim. kumpi kerkiää ensimmäisenä illalla emännän kainaloon ykköspaikalle tai kumpi ehtii ensin eteiseen vastaanottamaan kotiintulijoita, mutta todella hyvin ovat sopeutuneet elämään keskenään. On tosi mukavaa kun koirilla on toisistaan seuraa, ja tuntuu että ne tykkäävät kovasti toisistaan.

Meilläkin oli ensin mielessä pennuttaa Lila ja pitää pennuista yksi itsellä, mutta kun olen lukenut aiheesta ja kuunnellut asiaa harrastaneita tahoja niin olen tullut siihen tulokseen että ehkä on parempi jättää touhu muille... Voihan toki olla että kaikki sujuisi aivan loistavasti, mutta kun yrittää hoitaa työn ja perheen ja pitäisi penturuljanssi hoitaa siinä ohella niin mihinkään suurempiin yllätyksiin tai vastoinkäymisiin ei oikein ole voimia. Odotankin mielenkiinnolla kuulevani tarinoita teiltä jos ryhdytte pennutushommaan, olisihan se toisaalta varmaan hirmu mielenkiintoista ja palkitsevaa!

Hankimme yorkkimme aikoinaan juuri siksi, kun tyttäremme (tuolloin 12 v) halusi niin kovasti koiraa ja omaa hellittävää. Toki olimme itsekin innostuneita juuri tästä rodusta. Tyttäremme lupasi hoitaa ja ulkoiluttaa koiraa usein ja kaikin tavoin huolehtia sen perustarpeista. Tosin kävi. Muutaman ensihuumakuukauden jälkeen perushoito ja ulkoilu alkoi jäädä meidän vanhempien vastuulle. Llisäksi iski murrosikä, jolloin on paljon muitakin kiinnostuksen kohteita kuin koira!

Yorkki tarvitsee paljon huomiota. Sitä pitää ulkoiluttaa vähintään kolme kertaa päivässä säällä kuin säällä.Oletko siihen valmis, varsinkin jos sinun pitää tehdä se aivan yksin. On hyvä jakaa koiran hoitoa muiden perheenjäsenten kesken. Onko äitisi yhtään valmis auttamaan? Entäs jos sairastut? Koiran turkki on harjattava hyvin joka päivä, sen hampaat tulee pestä huolellisesti samoin kuin sen silmärähmät, tassut, sukuelimet ja kakkulijäljet jokaisen ulkoiluttamisen jälkeen. Vaikka meidän Robinsonimme on kotimestäkoira ja metsäkotikoira on se myös sohva- ja sänkykoira, siksi puunaamme sitä niin huolella.

Koiran korvat on myös aika ajoin tarkistettava punkkien varalta samoin muu turkki ja taipeet. Se on pestävä tarpeen mukaan, kuivattava hyvin ja silloin tällöin pitää turkkiakin leikata ja siistiä. Silloin tällöin tulee myös lääkärissäkäyntejä.

Yorkki on mielestäni suloisin koira, mitä kuvitella saattaa. Se on tuonut meille, kavereillemme ja naapureille valtavan paljon iloa. Kaverit ottavat sen mielellään hoitoon, kun se on niin pieni ja täppärä. Me hoidamme sitä mielellämme, vaikka tyttärellämme onkin nyt muita kiinnostuksen kohteita. Onnea sinulle koiran etsintään, muista hankkia se vain luotettavalta kasvattajalta, ettei tule ikäviä yllätyksiä. Voin auttaa sinua kaikin tavoin neuvomalla joko puhelimitse tai sähköpostitse, jos haluat. Ota yhteyttä tällä palstalla uudelleen, sitten kun asia on ratkennut ja sinulla on pentu. Ihan alkajaisiksi voisit hankkia kirjastosta pentuja käsitteleviä kirjoja. Niillä pääsee hyvin alkuun.

Meillä on 12 vuotias ihana yorkkipoika ja kokemukset ovat olleet kerrassaan upeita. Olemme aivan sekasin Sulosta. Koskaan Sulo ei ole ensimmäisenä haastamassa riitaa, mutta toki puolustaa itseään jos tuntee tulevansa uhatuksi.

Turkin olen aina pitänyt Sulolla pitkänä, ainoastaan siistimme silloin tällöin korvat, tasssut ja hiukan helmoja. Kaikki nämä vuodet olen pessyt Sulon joka toinen viikko miedolla shampoolla. Muuten menee turkin huoltoon noin 10 min.päivittäin jolloin kampaamme ja harjaamme otsatukan ja rungon.Ei ole mitään niin kaunista kuin yorkin puhdas kiiltävä turkki auringonpaisteessa. On ilo olla ulkoilemassa parhaan kaverin kanssa.

Niin paljon olemme hurahtaneet yorkkiin, että kahden viikon kuluttua kotiimme tulee uusi yorkkivauva Onni.Odotamme jo innolla sitä pivää jolloin saamme hakea Onni-pojan kotiin.

Aurinkoista syksyä kaikille!

olen ajatellut ottaayorrki pennun lähi aikoina. Äidilläni oli yorkki nimeltä jassu kauan aikaa sitten , ja sitten se nukkui pois. Äitini on melko haluton auttamaan joten Nyt haluaisin tietää että mitä pitää tietää tälläisen pikku koiran kanssa? minkä hintaisia pennut ovat ja millaisia vaatimuksia niilla on (esim.(lenkit,ruuat yms.)?Olen keskustellut äitini kanssa ja hän suostuu hommaan jos hoidan koiran itsenäisesti. Mistä tämmöistä pentua sitten kannattaisi lähteä hakemaan? Ajattelin että otan nartun, mutta meillä ei ole kokemusta kuin uroksista. Tulevatko pienet ja isot koirat keskenään hyvin toimeen? Isäni otti viime kesänä sekarotuisen koiran joka tulee kasvamaan isoksi, lisäksi hänellä on Belkkari uros, ja jos nyt otan tämän koiran haluan että se todella on minun koira ja että se pääsee mukaani isälle ja muihinkin paikkoihin.

Meillä on narttu, eikä se ole tehnyt protestipissoja kuin ihan alussa kun se oli tullut meille. Se oli jo vajaat 7 kk meille tullessaan ja sen sopeutuminen ja tottuminen uuteen kotiin oli vaikeampaa. Enää se ei juuri ollenkaan pissaile mieltä osoittaakseen. Alussa se teki myös aina asiansa (sanomalehdelle kylläkin) kun jäi yksin, mutta se meni pian ohi - sen sijaan se kylläkin haukkuu yksin kotona :( Uroksillahan on hyvinkin tavallista merkkailla reviiriään pissaamalla mihin sattuu, mikä on eri asia kuin protestipissa (edelliset koiramme olivat uroksia). Nyt meidän koiralla on eka juoksuaika ja se oli sitä ennen aika levoton ja haukkui ja vahti kotia enemmän, ja ulkona pissaili selvästi tiheämmin, mutta sisälle ei tehnyt. Yksilöllisiä ovat siis nämä käyttäytymisasiatkin.

...eiköhän noi mielenosoituspissit tulee rodulla kuin rodulla...?!

Ansku!

Kiitos vastauksestasi Ansku. Harkitsen itse pennun ottamista ja nämä kaksi rotua ovat kyllä niin lähellä toisiaan, että sitä merkittävää erottavaa tekijää olen miettinyt jo pitkään...

Satuin törmäämään ulkoillessani koiran ulkoiluttajaan, jonka kanssa tuli sitten puheeksi nämä pienet pitkäkarvaiset terrierit. Hän sanoi että näillä koirilla, niin silkeillä kuin yorkeillakin, olisi taipumus pissailla mielenosoitusmielessä. Eli siis että myös nartut tekevät tätä ja että hyvälläkään koulutuksella ei tästä ominaisuudesta välttämättä pääse eroon. Millaisia kokemuksia on?

Ansku!

Kiitos vastauksestasi Ansku. Harkitsen itse pennun ottamista ja nämä kaksi rotua ovat kyllä niin lähellä toisiaan, että sitä merkittävää erottavaa tekijää olen miettinyt jo pitkään...

Satuin törmäämään ulkoillessani koiran ulkoiluttajaan, jonka kanssa tuli sitten puheeksi nämä pienet pitkäkarvaiset terrierit. Hän sanoi että näillä koirilla, niin silkeillä kuin yorkeillakin, olisi taipumus pissailla mielenosoitusmielessä. Eli siis että myös nartut tekevät tätä ja että hyvälläkään koulutuksella ei tästä ominaisuudesta välttämättä pääse eroon. Millaisia kokemuksia on?

Emmi kyseli silkin ja yorkin eroista luonteen suhteen. Luonteet on varmasti hyvinkin yksilöllisisä. Koirakirjoissa mainitaan jotakin. En kovin merkittäviä eroja ole löytänyt. Netissä oli arvioitu asteikolla 1-10 joitakin ominaisuuksi, mm. oppivaisuus (yorkki 4, silkki 6), (turkin)hoidon tarve (y 8, s 6), ystävällisyys (y 5, s 6), liikunnan tarve (y 2, s 4) ja muut ominaisuudet menivätkin tasan, mm. vahtiominaisuus 10 - mikä ainakin meillä ilmenee haukkumisena :( , leikkisyys ja energisyys 8 jne . Itse valitsin silkin helpomman turkinhoidon takia - harjaus päivittäin ja pesu pari kertaa kuussa ja itse voi helposti saksilla siistiä sieltä täältä. Karvaa ei irtoa muutakuin harjatessa (samoin kai yorkeilla). Silkit ovat yleensä kooltaan vähän yorkkia isompia (n. 4kg, kun yorkit ovat n. 3 kiloisia), mutta kuten tälläkin palstalla on todettu, koko voi vaihdella melkoisesti. Oma silkkimme on tosi pieni, alle 2,5 kg. (1v 1kk ikää). Netissä (koirat.com ) selviää myös joitakin eroja sekä kasvattajat joilta kannattaa kysellä.

Täältä löytyy tyylikästä ja lämmintä päälle:

http://testi.accel.fi/epages/Kaupat.storefront/?ObjectPath=/Shops/yappyfashion

- täältä löytyy lämmintä ja tyylikästä pikkukoiramuotia!

http://testi.accel.fi/epages/Kaupat.storefront/?ObjectPath=/Shops/yappyfashion&ChangeAction=SetCookiePreviewStyle&PreviewStyle=8822

Eli siis haluaisin tietää millaisia eroja on silkkiterrierin ja yorkshirenterrierin luonteessa. Mikä on merkittävin erottava tekijä näiden rotujen kesken?

Ei tullut kommenttia/kokemuksia nivelrikosta, eikö sitä ole muka yorkeilla? No joka tapauksessa aloitettiin reilu viikko sitten homeopaattiset. Molemmat koirat syövät nykyään joka päivä teelusikallisen Piimaa-C:tä, sitten yhtä homeopaattista Aku syö joka päivä, yhtä maanantaisin ja perjantaisin ja toista keskiviikkoisin ja lauantaisin (näissä on huomioitu myös oksalaattikivet). Nämä kuurit loppuun ja sen jälkeen siirrytään korkeampaan potenssiin, jota ei tarvitse antaa niin usein. Ei ole Aku enää ontunut ainakaan silmiinpistävästi, mutta se vedättää mammaa kuusnolla. Se huomas että jos aamulla/illalla ei tule itse pissille niin mamma kantaa ulko-ovelle...:D

Hei,

vielä näin jälkikäteen, kiitos kaikille järjestäjille ja osallistujille tosi mukavasta ja rentouttavasta viikonlopusta Lammilla! Olimme ensimmäistä kertaa, mutta tulemme mielellämme vastakin. Oli hyvä idea jäädä yöksi (kiitos Kaarinan), sillä vielä sunnuntaiaamuna, tuhdin aamupalan jälkeen (se kahvi oli muuten erityisen hyvää!), teimme me neljä emäntää ja viisi yorkkia kävelyretken metsätiellä ja koirat saivat vielä leikkiä Pöystilän pihalla. Rantasauna lauantai-iltana oli rentouttava ja mikä auringonlasku. Tosi mukava tavata toisia yorkki-ihmisiä!

Hei,

kiva idea tämä yorkkitapaaminen Tapiolan koirapuistossa. Kyllä meillekin käy ke 28.9., kun siirretään muita juttuja. Miten muille, olisiko kuinka paljon tulossa?

No se, se riehuu meilläkin edelleen! Yritän rauhoittaa sitä neulomalla erilaisia virityksiä syyspimeäiltojen iloksi - siis Robinsonille. Viimeisessä Käsityökerho- lehdessä oli sitten hiano malli pikkukoiran villapuvusta, napit selässä ja puntit kohdallaan ja tarkka ohje. Ajattelin kyllä soveltaa ohjetta vähän helpommaksi oman koiran mallin mukaan. Mutta toisaalta! Ne pienet yorkkipallerot siellä Lammilla olivat niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin suloisia...

Terveisiä muuten sille Raimolle, joka otti juoksuaikoja Lammilla. Naurattaa vieläkin ne juttunsa!

Voi mahdoton Teitä kanssasisaria ja veljiäkin! Yllytätte lisää tähän pentukuumeeseen, joka minulla on ollut jo pari kuukautta, " salaa" Julialta.Lammilla se vain yltyi ja tällä palstalla roihahti. En osannut ensin ajatellakaan, että tämä Yorkki-touhu on näin mukaansatempaavan ihanaa. Kateelliseksikin tekee Tapiolan tapaamisen johdosta, kun täältä Tampereen seudulta on kuitenkin matkaa ajella parituntisen vuoksi sinne. Kerrottehan sitten taas kaiken ihanuuksista?
Kuinka pitkään ihminen kestää tässä kuumeessa "hengissä", sillä salainen ajatus meillä on ollut tilata babyt livenä ensi kesänä itselle. Nyt vain tuntuu, että siihen on liian pitkä aika (eikä mikään sellainen ole varmaa). Löytyykö keneltäkään rauhoittavaa reseptiä tähän hinkuun?
Eijalla kumppaneineen on käynyt hienosti keväällä, mutta pitkäänkö se kuume kesti ennen toteutumista ja miten se meidän iso-sisko Lila aluksi eka päivinä suhtautui uuteen tulokkaaseen? Ajattelin vaan, kun tämä meidän neiti Julia tuntuu tulevan päivä päivältä itsekkäämmäksi ihanuudeksi.
Hyvää syksyn alkua ja kiitokset Lammilla yhdessäolosta!

kiva kun takki pääsi oikealle omistajalle, se olikin kun tehty Skidille. Ja tuon taudin tunnistan todella hyvin mitä nyt kärvistelet, kyllä teille kohtapuolin varmaan sattuu oikea yorkki nro 2 kohdalle niinkuin meillekin kävi viime keväänä! Kun koirakuume iskee niin eipä siihen auta mikään muu....!!

Neljä yorkkia on näytillä Eckerössä Ahvenanmaalla ensi viikonlopun kansainvälisessä näyttelyssä. Yorkit arvostellaan sunnuntaina 25.9. kehässä 4 (78 koiran arvostelu kehässä 4 alkaa klo 9 ja yorkit arvostellaan viimeisenä). Tuomarina toimii Nenne Runsten Ruotsista.

tulla tupsahti eilen postiluukkuun. Olipas mukava kun tässä lehdessä oli paljon luettavaa. Kivoja kertomuksia yorkkien kesäpäiviltä Torniosta. Voi, kun joku kirjoittaisi meidän syyspäivästäkin yhtä mukavia juttuja, niitä voisi sitten lueskella ja muistella mukavaa päivää Lammilla.
Eijalle vielä kiitos toppaliivistä jonka minulle ystävällisesti möit. Se tuli koeajettua viime viikonloppuna mökillä kun tuli oltua ulkona aamusta iltaan ja tuuli oli aika napakka. Iltaisin laitettiin liivi päälle ja Skidi ei ollut siitä moinaankaan. Jos sille laittaa hihallisen puvun niin se on vähän vaivautuneen olonen, mutta tämä puku on kyllä ihan kuin Skidin mittojen mukaan valmistettu ja varmasti lämmin talvellakin.
Huh, mulla on niin kova yorkki-vauva-kuume ollu Lammilta lähdön jälkeen, että mitähän tästä seuraa. Epäilenpä, että kaksi yorkkia tulee olemaan meidän perheessä ennemmin tai myöhemmin. Mutta katsellaan kaikessa rauhassa josko jostain joku kotia kaipaava yorkki pölähtäisi eteemme.

Sopii minulle Akkulle.

Ehdottelin ensi viikon keskiviikkoa 28.9. klo 18.30 -
sopiiko?!?

Heippistä!

Milloinkas mahdollisesti tämä iloinen tapaaminen olisi tapiolassa? Tarkoitatteko nyt siis tapaamista tapiolan koirapuistossa? Täällä ollaan ihan intona! Viimeksi oli todella hauskaa!

Hei vaan täällä ainakin yksi innokas yorkki tulossa Tapiolaan. Aina valmis Ricky Macho Martini.

Ensiksi, Ulla-Riikka:
puhut asiaa - sitä ei aina itse osaa lukea omaa tekstiään niin että huomaisi kuinka joku toinen voi tulkita sitä aivan eri tavalla kuin mitä tarkoitat. Tai kommentti saa turhan painavan sävyn - kannatan itse myös suvaitsevaista asennetta itse kunkin tapoja ja mielipiteitä kohtaan. Tekstissä taitaa tulla vaan joskus kärkevähkö tulkinta...valitan "synkkää" pohjalaista menneisyyttä ja äkkinäistä luonnetta.. ;-)

Mutta siis kaikki karvakuonot ja omistajat: Tapiolan koirapuistoon?!? Kalle myös, ja huomaat että siellä saa paaaaljon uusia koirakavereita ja tapaa samanlaisia yorkkeihin hurahtaneita nuoria ja vanhempia ihmisiä ja kuulee kaikenlaista mukavaa ja hyödyllistä koirista ja muusta!! Vai joko on syysväsymys iskenyt yorkkiväkeen??

Meillä kaikilla on oma koirahistoriamme ja tarinamme siitä, kuinka päädyimme tämän ihanan rodun pariin. Kaikilla meillä on ensimmäinen yorkkimme ja miten sen kautta opimme tuntemaan ja tietämään monta tärkeää asiaa rodusta. Tarinamme on hyvin henkilökohtainen ja tunnepitoinen juuri meille, eikä sitä voi kukaan toinen kyseenalaistaa.

Yhdistyksessämme ja tällä palstalla voimme jakaa kokemuksiamme, pyytää kommentteja ja ehkä joskus jopa neuvoja toisilta yorkki-ihmisiltä. Se edellyttää suvaitsevaista ja ystävällistä asennetta toinen toistamme kohtaan. Turha uteliaisuus ja toisen mielen pahoittaminen ei kuulu asiaan. Kannattaa muistaa, että kirjoitettuina sanat saavat aivan erityistä painoa...

Tällä palstalla kaikki kirjoittavat nimimerkillä:-)

voi roimia miten haluaa, onhan se täällä nähty. Niihin ei kannata energiaa uhrata.
Sensijaan tervetuloa Johanna palstalle, on tosi mukavaa huomata kuinka toiset ihmiset pystyvät keskustelemaan täällä myös rakentavasti ja kommentoimaan erilaisia ja eriäviä mielipiteitä asiallisesti - ja omalla nimellä!

Meillä oli Lammilla puhetta yorkkitapaamisesta Tapiolan koirapuistossa pienten puolella syyskuun aikana. Sopisiko ihmisille esim. ensi viikon keskiviikko 28.9. n. klo 18-18.30?? Jos vaikka malttais olla satamatta...? Kuumaa juomaa termariin mukaan!?

Karoliinalle; Helmi on oikein "tyylikäs" pikkuisissa mustissa juoksuhousuissaan, olemme käyttäneet niitä nyt parina päivänä kun Helmin toinen juoksu on menossa. Eipä ihme että Hemppu houkutteli poikaystäviä Lammilla, joku kyllä sanoikin että taitaa neidille tulla kohta juoksu - näin oli!

voi kiiros kun vaivauduit valistamaan meitä fanaatikkoja.

minun täytyy nyt sitten repiä iloa arkeeni tästä sinun erittäin ystävällisestä vastauksesta aitoon huoleen. onneksi tuli nyt tämä minun ahdistuneen persoonani puoleksitoista vuodeksi täysin lamaannuttanut näppäilyvirhe korjattua, nyt voin taas jatkaa elämääni. vasteden voin keskittyä ahdistumaan muista yksityiskohdista tässä ahdistavassa yhdistyksessä. or not!

jos nyt tosin jaksaisit selata palstaa taaksepäin, tai olisit vaivautunut tulemaan sivuille, niin huomaisit, että ei täällä ihan pelkästään kallen ikää ole vatvottu. on kuule ollut ihan muitakin mietityttäviä keskustelunaiheita, kuin sinuä, tuohtunut koiranomistaja.
nimestäsi ei taida kellään olla haisuakaan, joten kovin henkilökohtainen hyökkäs tässä tuskin on ollut kyseessä, vai?

jos kerran näit kyselyt silloin aiemmin, niin miksi et voinut vastata silloin?

ei olisi tarvinut kenenkään miettiä, että onko kamerassa väärä päivämäärä (mitä se taas tähän liittyy kun emme tiedä koiran syntymäpäivää?), vai kuinka kauan laukaisemen painamisen jälkeen kuvat on koneelle ladattu (miten sekään viivytys kallen ikään kytkeytyy?)

minä olen tutustunut moniin iloisiin ja tutustumisenarvoisiin ihmisiin (ja koiriin) tämän yhdistyksen kautta. harmi jos sinä olet siitä ilosta jäänyt paitsi.. toisaalta jos vastaus tulee aina samalla tavalla kuin tämä palstalle tullut, niin empä ihmettele.

ja ihan omalla nimellä -

Apua... eikö teillä todellakaan ole muuta tekemistä.
Siitä on kohta 1,5 vuotta kun kuva talletettiin saitille, enkä ole palstalla sen koommin käynyt. Nyt kun vaivauduin tälle saitille, niin kaikkea sitä vatvotaan.
Onko kenelläään käynyt mielessä että ehkä kameran aika-asetus on ollut pielessä ja kameran kuvat ladattu paljon myöhemmin, tai "6 viikkoa" puhdas näppälyvirhe, tsiisus teitä fanaatikkoja.

Niinpaljon kun minä rakastan koiria ja onnellinen jo elämäni toisen Yorkin omistaja, niin ei tulisi mieleenkään hankkia Yorkkia joltain puoskarilta saatikka itsekkäästi vaatia pentua itselleni liian varhain.

Kalle on kuvass 8 viikon ikäinen, repikää siitä iloa arkeenne.

Tämä yhdistys vaikuttaa sangen ahdistavalta ja ahdistuneelta. En taida enää vaivautua.

Ulla kirjoitti yorkkiensa olevan kuin eri rotua, niin eri näköisiä ja kokoisia ovat. Luin juuri Gummeruksen Suuresta korakirjasta yorkista että sitä on "kuin kaksi eri rotua, näyttelykehien pienet max 3,1 kiloiset ja sitten puistoissa leikkivät ja katuja hihnassa mittailevat koirat, jotka ovat samaa rotua mutta voivat painaa jopa kaksi kertaa enemmän." Meillä on puolestaan vähän yli vuoden vanha silkkiterrieri, joka painaa alle 2.5 kg ! Tosi pieni silkiksi siis, mutta se tiedettiin jo hankittaessa ja näkyi myös vähän hinnassa. Kasvattaja kyllä sanoi, että ihan hyvin voi viedä näyttelyynkin, mutta ei olla viety. Pentujakaan ei ole ollut tarkoitus teettää. Kaikki luulevat silkkiämme yorkiksi, jopa yorkin omistajat ovat erehtyneet. Meitä on kaupungillakin tullut vastaan yorkki, joka oli reilusti isompi kuin meidän silkki. No, onhan silkissä myös yorkkia (ja australian terrieriä) alunperin. Hauskoja otuksia, koosta riippumatta. PS. tätä yorkkipalstaa on ihan kiva seurata.

Pet Silk tuotteet on kyllä ihan ainutlaatuisia turkkikoiralla käytettäväksi. Sarjasta löytyy vaikka mitä, ihan ammattilaistasollekin tarkoitettuja viimeistelyaineita.

Meillä kotikoiralle riittää shampoo ja hoitoaine sekä kampaussuihke.
Shampoita ja hoitoaineitakin on montaa eri laatua, rodun turkista riippuen.
Myyjä osaa kertoa yorkille sopivat tuotteet.

Hintavia ovat kertaostona mutta riittoisia, koska laimennussuhde pullossa on 1:10, myös hoitoaine laimennetaan.
Olen käyttänyt kokovartalopesussa kyllä mainittua vahvempaa liuosta ja muutoin päivittäisissä tassujen, partakarvojen ym. pesussa sitten laimeampaa.

J.K. Tuoksu on ihana hoitoaineessa, jota kuulemma jotkut ihmisetkin käyttävät omissa hiuksissaan.

Me käytetään Pet Silk-tuotteita, meillä on Conditioning Silk Shampoo joka tekee turkin ihanan sileäksi ja pehmeäksi ja helposti kammattavaksi, eikä turkki tarvitse mielestäni lisäksi hoitoainetta. Ostin Lilalle ensin jotain pentushampoota, mutta sen jäljiltä turkki jäi niin takkuiseksi ettei sen kampaamisesta meinannut tulla yhtään mitään. Onneksi löysin Stokkalta tuon Pet Silkin. On aika hintavaa, mutta sitä saa ison putelin joka on kestänyt meillä tosi kauan vaikka lotrataan kahteen karvakuonoon.

Tuulikin Barbi on muuten aivan hurmaava yorkki omassa sarjassaan, onneksi kaikkien ei tarvitse olla samasta muotista veistettyjä - terveiset Barbille! Ja kiitos Lammin kuvakimarasta, niitä katsellessa tulee uudestaan yhtä hyvälle mielelle kun Lammilla!

En ottanut nokkiini mielipiteestäsi. Tuli vain paha mieli siitä pentutehtailu-kommentista. Tuskin kukaan tietäen tahtoen ostaisi pentutehtailijalta koiraa..

On kaunotar minun ensimmäinen yorkkini ja aivan ihana sessu onkin<3 Siksi olen juuri lukenutkin tätä palstaa paljon, koska täältä löytyy tosi hyvää tietoa. Esimerkiksi en tiennyt, että yorkkien kulmahampaat pitää käydä eläinlääkärillä poistattamassa. Ennen kuin otin Kaunottaren luin yhden yorkkikirjankin ja siinä ei mainittu mitään noista hampaista, vaikka muuten oli kyllä tosi hyvä kirja. Harmi kun Pontso sitten söi sen kirjan:(

Kyselisin, että minkä merkkisiä shampoita ym. käytätte yorkeillänne? Itselläni on sellaista 2in1 pentushampoota, missä siis on hoitoaine samassa. Pitäisikö silti käyttää erikseen hoitoainetta pennulla? Sain kasvattajalta aika puutteelliset turkinhoito ohjeet niin siksi kyselen..

Ps. Aivan ihana nimi yorkille Barbi!:)

Hyvä Johanna,

Ei pidä ottaa itseensä, pentu on ehdottomasti luovutettu liian nuorena. En tunne mainitsemaasi kasvattajaa, joten epäilen kyseessä olevan yhden pentueen (luultavasti ensimmäinen) tekijä. Minä ajattelen ehdottomasti ensin koiria ja tuntien yorkin, voi tulla vaikeuksia amstaffisi kanssa. Tämä vain sinulle tiedoksi, sillä olet ehkä ensimmäisen yorkkisi kanssa tekemisissä. En tiedä!!

Maailmaan mahtuu paljon mielipiteitä, jos niistä ottaa jokaisesta nokkiinsa niin vaikeata on elää ja koiramaailmassa saa jatkuvasti kuulla ilkeyksiä (en toki esittänyt mielipidettäni ilkeyksissäni!!). Minun Barbini on ihana, mutta silti yorkkimaailmassa sitä haukutaan jos vaikka millä nimillä. Minua se ei häiritse, haukkukoon joilla on aikaa. Barbi on maailman paras ja kiltein koiruus, vaikkei nyt olekaan näyttelytasoa!

Huomasin, ettäkuvat ovat uudessa järjestyksessä. Kiitos!

Meillä on kaksi koiraa. Toinen on kolme ja puoli vuotta ja toinen kaksi. Molemmat maksoivat 1000 euroa. Vanhempi on ihan yorkin näköinen ja kokoinen, minun mielestäni, näyttelyssä sitä ei ole käytetty. Toinen onkin sitten ihan muuta. Luppakorvainen, pahasti alapurentainen ja noin seitsemän kiloa painava. Koira on tosi kivaluontoinen ja suloinen, pois sitä ei annettaisi, vaikka se ei ihan sitä olekaan mitä luulimme. Kasvattaja ei ollut valmis laskemaan hintaa kun sitä kysyimme. Olen joskus pienessä ilkeässä mielessäni suunnitellut vieväni sen ylpeänä näyttelyyn. Saattaisi tuomari kyllä kysyä minkä rodun kehään se kuuluu :-)

Olen kovasti suunnittelemassa yorkshirenterrierin pennun ottamista. Minulla on ollut edellinen yorkki 20 vuotta sitten ja kysyinkin nyt mitä pennut tänä päivänä maksavat. Ilmoitusten perusteella hinnat vaihtelevat kovasti; kovin edullinen hinta laittaa miettimään pennun alkuperää tai muuta mahdollista vikaa mutta myös kovin korkea antaa maallikolle sen luulon, että pentu on erityisen hyväsukuinen tai lupaava näyttelykoira.Sellaista en ole hakemassa vaan vaan kivan kotikoiran. Tietenkin etusijalla on kuitenkin, että koira on terve ja että sillä on paperit, rokotukset ja muut tarvittavat asiat. Nyt pentujen hinnat ovat liikkuneet 700 eur ja 1400 eur välillä. Mikä on liian vähän ja mikä liikaa?
Kiitän kovasti vastauksista jo etukäteen, on ollut kovin mielenkiintoista lukea tätä palstaa!

Kyllä taitaa olla keskustelupalstalla ihmettelyjä siitä 6-viikkoisesta pennusta joka kuvagalleriassa on, vaan siihen ei tainnut kukaan vastata.
Niin, kokoerosta sen verran vielä, että meillä oli toistakymmentä vuotta collie / yorkki yhdistelmä. Homma toimi oikein hyvin kun vain alkuun oli erityisen tarkkaavainen koirien touhujen suhteen. Colliemme oppi nopeasti, että pienempää pitää varoa. Makasi yleensä aloillaan kun toinen riehui ympärillä. Vahinkoja voi sattua myös ihmiselle kun hän ei osaa alkuun ottaa huomioon pientä yorkkia joka yleensä seurailee perhettään vaikka vessareissuille. Meille ihmisille on taitanut enempi sattua näitä vahinkoja kuin isommalle koirallemme. Usein yorkki jaloissa pyöriessään jäi jalkoihin tai sitten oli läheltä piti tilanteita, että koira meinasi jäädä oven väliin. Kaikkea on sattunut ja tapahtunut mutta ei onneksi mitään todella vakavaa. Ajan kanssa yorkki oppii itsekin varomaan tilanteita mitkä se kokee vaarallisiksi. Enää ei Skidikään työnnä väkisin päätään sulkeutuvan oven väliin kun tajuaa, että siinähän voi vaikka sattua.

minusta näiden muotirotujen sekoitusten teettäminen on p*seestä. jos koirassa ei ole vikaa niin miksi ei teetä puhtaita, rekattuja pentuja? tulee kyllä mieleen kaikennäköiset välipentueet ja muut hämärähommat.
ja ruotsissa on sekoituspentujen teettäminen ihan pelkkää bisnestä, nyt jo tunnistan pari myyjää, joilla tulee ihan jatkuvasti sekoituspentuja myyntiin, myös yorkkisekoituksia.

hintaa on ihan kauheasti ja uusia koiranomistajia huijataan ihan täysillä. kasvattaja on kuulemma "seriös" = vakavasti otettava kasvattaja, jos tietää mikä uros on pentueen isä. ja itsetehtyjä sukutauluja annetaan mukaan, ja sitten ostajat luulee että kyseessä on "puhdas risteytyspentu", kun sillä on sukutaulu. hohhoijaa. yorkin sekoituspennuista pyydetäänä jopa isompaa hintaa kuin rekatusta puhtaasta pennusta. vaan eihän se ole tyhmä joka pyytää... aina löytyy näitä, joiden mielestä riittää että pentu SAA hyvän kodin, taustalla ei ole mitään väliä.

tämän olen kyllä jo ennenkin kertonut, mutta urhoa katseltiin "sillä silmällä" sekarotuisen päiväkahviseuraksi 6 kk iässä. nartun toinen juoksu oli liian pitkällä että olisi voinut heti päässä tekeen koiravauvoja ja se narttu oli omistajan suureksi harmiksi jäänyt tyhjäksi kun ensimmäisestä juoksusta yritettiin.
eikös kuulosta vastuulliselta kasvattajalta? olisihan se tiennyt että mikä uros pentueen isä on...

että unohda koko yorkie-poo.

no, onhan tuolla yksi 6 viikkoisenakin luovutettu, ainakin kuvatekstissä puhutaan ensimmäisestä päivästä uudessa kodissa. miksi siitä ei ole nostettu meteliä? siinä kasvattajassa tuntuu olevan häikkää...

eikös se virallinen luovutusikä ole 7 viikkoa, että ei kai tässä tapauksessa ole LAKIA rikottu. itse hain koirani 9 viikkoisena ja oli mielestäni ihan ok ikä. nuorempana en olisi kyllä edes halunnu, on ne sen verran pieniä kuitenkin.
kymmenen pistettä ja papukaijan merkki niille jotka tarkistavat ulkomailta (ja suomesta) tulevan "epäilyttävän" pennun taustaa eivätkä osta första bästa pentua.

täällä joku "kotikasvattaja" aikoi jättää rekattujen koirien jälkeläiset rekkaamatta kun menevät vain kotikoiriksi. sitä en ymmärrä, en sitten millään...

joillakin tuntuu olevan semmoinen käsitys, että pentu ei "enää" 9 viikkoisena leimautuisi uuteen omistajaan ja sen takia haluavat pentunsa nuorempana. nyt en osoita sormella sinua, Johanna, vaan ihan yleisesti olen tämmöiseen ajatukseen törmännyt. täyttä huuhaata minusta, sopeutuu ne aikuiset koiratkin, kokemusta on kahdesta kappaleesta...

kuva yorkista ja amstaffista on kyllä suloinen, mutta mulla itsellä olisi sydän kylmänä koko ajan kun kyseessä on kaksi niin erikoista koiraa. varsinkin kun tietää yorkkien luonteen.

Löysin amerikkalaisilta sivuilta kaiken maailman koirayhdistelmiä kuten yorkin ja poodelin risteytyksiä jne. Ja ne on siellä lueteltu jonkinnäköiseksi omaksi roduksi ja niitä kasvatetaan kenneleissä ja on aikast hintavia. Onko se sallittua? Mun mielestä tosta Ruotsistakin löytyy joku sellainen kasvattaja?

Hei! MInulla on n.8kk bichon havanais, poika. Ja olen miettinyt että olisi ihana hankkia toinen koira ja just yorkshirenterrieri ja tällä kertaa tytön. Tarkoitus oli tolla ekalla mennä näyttelyihin, mutta sillä olikin lyhyt karva ja alapurenta ( maksoin näyttelyhinnan). Ja niin siis kysymyksiä:
1. Sopiiko luonteensa, sukupuolensa ja kokonsa puolesta koirat yhteen?
2. Suositeltavaahan olis että koirien välillä ikä olisi 2 vuotta? Pitäisikö siihen asti odottaa mun toisen koiran kanssa?
3. Jollei halua yorkista näyttelykoiraa, mikä on halvin hinta, jonka voi hyväksyä niin että ei tue pentutehtailijaa ja koira on terve?

Kiitos jo etukäteen viestistä :)

Laita vaan edelleenkin kuvia, eihän se sinun syysi ole että kasvattaja luovuttaa pennun niin nuorena. Ja oma asiasihan se on, minkäkokoisia koiria sinulla on.

Yorkkini ei ole pentutehtailijalta ostettu. Hain Kaunottaren Urjalasta. Kasvattajan nimi Kari Suokas. Kaunottaren isä: Mini shop stand by me KANS MVA FIN MVA EST MVA LTU MVA RUS MVA BLR MVA V-03 V-04 ja emä Frenta Vitsher.

Viime talvena ja keväänä, kun etsin pentua itselleni, minulle yritettiin kaupata yorkin pentua, joka oli luultavastikin pentutehtailijalta. Olin laittanut Keltaiseen Pörssiin ilmoituksen, että haluaisin ostaa yorkin narttu pennun. Ulkomaalainen nainen soitti minulle ilmoituksesta ja halusi melkeen väkisellä myydä minulle pennun, hinta 1200e ja latvialaiset paperit. Lisäksi hän kysyi, että olisiko minulla ystäviä, jotka haluaisivat ostaa muun rotuisia pentuja. Soitin tämän yorkkiyhdistyksen pentuvälittäjälle, kun asia vaikutti tosi epäilyttävältä minusta. Kun nainen soitti uudestaan, sanoin että en halua ostaa pentua, silti hän soitteli minulle vielä monta päivää ja lähetti myös sähköpostia.

Ps. Ei varmaan jatkossa kannata laittaa kuvia näille sivuille, kun siitä syntyy tällaista syyttelyä.

tuota Kaunotarta, 3 kk, kuvagalleriassa! Lammilla jo meinasi iskeä kauhea pentukuume, ja tuollaiset kuvat tuota tautia vaan lisäävät..No onneksi on kaksi ihanaa karvadaamia sentään kotona.
Sain muuten pari päivää sitten tilaamani kirjan "Yorkshire Terriers for Dummies",
ja siellä kirjoiteltiin että jenkeissä yorkkipentujen luovutusikä on vasta 12 vk. Tämä taitaisi olla hyvä täälläkin päin maailmaa, on nuo pennut niin julmetun pieniä?

Anteeki huono rotutietämykseni. Huomasin nyt vasta kuvasta, että yorkkisi on vain 7 vko. Kuka luovuttaa yorkin 7 viikon ikäisenä!!! Vai onko tekstissä virhe? Yorkki-pennun luovutusikä on vähintään 8 vko ja suositeltavaa sen yli. Minä luovutin omani vasta 10 vko ikäisinä ja kahta en raaskinut antaa pois ollenkaan!!Toivottavasti et ole suosinut pentutehtailua!

Kuvat on hienoja ja niitä on kiva katsella. Vosiko kuvat järjestää "uusin ensin" periaatteella? Ei tarvitsisi aina selata loppuun nähdäkseen uudet kuvat.

mielestäni tämä sivu on hyvä ja monipuolinen.täällä on myös ihania kuvia<3

terveisin ikuinen yorkki faniXD

Asuvat yorkki ja amstaffi (huom! staffi ja amstaffi eri rotuja) samassa perheessä. Hyvin on yhteiselo sujunut, vaikka kyllähän tuota koko eroa löytyy. Tietenkin pitää olla tarkkaavainen ettei mitään satu ja Pontso ymmärtää, että Kaunotar on paljon pienempi ja että sen kanssa pitää olla varovainen. Pontso on muutenkin tosi kiltti ja ei välitä, vaikka Kaunotar puree sitä korvista ja hännästä ja muutenkin on koko ajan härnäämässä. Kaunotar on kauhea riiviö:) ikää tällä hetkellä 5kk. Pontso pääsee sitä kuitenkin karkuun sohvalle, kun Kaunotar ei yllä hyppäämään. Leikkiminen näiltä sujuu silleen, että Pontso makoilee lattialla ja Kaunotar riehuu sitten siinä kimpussa. Muunlaista rajumpaa leikkiä eivät ole ikinä leikkineet eivätkä edes yrittäneet. Molemmilla on tietenkin lisäksi kokoisiaan leikkikavereita, joiden kanssa saa sitten ottaa kovempaa matsia.

Pääsinpä minäkin vierailemaan kotisivuillamme ja katsoman kuvia ja juttuja Lammilta. Mari kyseli aikaisemmin Fannin ikää. Tuulikin mukaan Fanni täyttää kohta viisi vuotta. Minulla oli Lammilla mukana huhtikuussa kymmenen vuotta täyttänyt Emmi, joka sijoittui juoksukilpailussa naisten sarjassa hienosti hopealle. Ella, joka oli nyytitettynä tapahtumassa täyttää jouluna kahdeksan vuotta ja pääsee siis näyttelyissä veteraaneihin. Nuorimmainen Dora on kahdeksan kuukautta, ja voitti juoksukilpailun naisten sarjan. Eli tästäkin huomaa, että vanhakin yorkki voi olla pirteä ja aktiivinen koira. Emmi ja Ella harrastavat myös agilityä ja Dorakin pääsee radalle kokeilemaan lajia kun tulee tarpeeksi ikää.
Minustakin oli kiva tavata ihmisiä, joitten kanssa olen aikaisemmin keskustellut vain puhelimessa, olen pentuvälittäjämme.

Staffista ja yorkista oli oikein nätti kuva galleriassa. Olisko yorkki ja staffi samassa perheessä vai olisiko staffi vain kyläilemässä yorkin luona tai toisin päin? Mutta kyllä varovainen täytyy olla oli tilanne sitten kumpi hyvänsä.

En löytäny kyselyä missä olis staffi mainittuna mutta sanotaampa meidän kokemukset. Koirapuistossa on paljon monenmoista vilinää ja Akun tyttöystäviin on kuulunut myös staffi, leikkikavereista bitbullia ja niin edelleen. Mutta toisaalta, kerran tuli koirapuistoon staffipentu joka samantein jyräsi Akun kompostia vasten ja väliin oli mentävä ja lähdettävä pois. Eihän se sitä ilkeyttään tehnyt, hänen leikkinsä vaan oli vähän vääränlaiset meille. Ja meillä kuitenkin on iso yorkki joten se ei ihan pienestä mene rikki. Lammillakin nähtiin, kuinka paljon se oli isompi rotukavereitaan ja kyllä siinä sai vähän olla katsomassa ettei pienet litisty kun Aku olisi halunnut painia niiden kanssa.

Toivottavasti olet nyt harkinnut tarkkaan ottaessasi staffin seuraksi yorkin. Yksi staffin tassun huitaisu voi nimittäin tappaa yorkkisi. Ja tämä ei varmastikaan ole staffin vika, sillä hänkin on vielä pentu 1 v. Minulla ei ole mitään staffeja vastaan, omilla koirillani on muutama staffipoika ystävänä, mutta ikinä en laittaisi niitä samaan kehään leikkimään.

Olen aikaisemminkin tällä palstalla sanonut, että mielestäni iso ja pieni koira ei sovi yhteen. Liian paljon kuulee surullisia tapauksia ja näistä voi syyttää vain itseään. Tiedän tapauksen, jossa cairnterrieri puri yorkin kuoliaaksi ja olivat asuneet monta vuotta samassa taloudessa eikä kokoero ollut edes suuri.

Varmasti on hienoja yhteiseloja ison ja pienen välillä, en yhtään epäile, mutta minä en henkilökohtaisesti sekoittaisi pieniä ja suuria.

JK. Lehti menee postiin huomenna ja tipahtelee postilaatikoistanne ensi viikon aikana.

Uusin lehti on sitten tulossa postissa. Ei malta odottaa!

Yorkkeja on ilmoitettu 5 kpl.

Ensi lauantaina 17.9. on Hyvinkään Wanhalla Arenalla Suomen Terrierijärjestön päänäyttely (ryhmä 3). Ulkomuototuomari Kirsti Smith arvostelee yorkshirenterrierit kehässä 4 noin klo 10. Tämä kaikille näyttelyistä kiinnostuneille tiedoksi...

Voe ei, että oli hauska nähdä noita kuvia tuolla tapahtuma kohdassa :)
Täällä me ollaan työkavereiden kanssa pidelty mahoistamme kiinni, kun olen kertonut juttuja Lammin tapahtumasta.
Terv.
Nina

PS.
Ricky Macho Martinilta terveisiä kaikille Lammilla olleille. Toivottavasti nähdään ensi vuonna uudelleen.

Meidän Aatu haukkuu jos juoksee esim. koirapuistossa muiden koirien kanssa, sellaista "komentamista"..mutta kotona ei kyllä hauku vaikka rappukäytävästä kuuluu ääniä tai ovikello soi, voipi johtua siitä että koirakaveri on hiljainen myös.
Turkin leikkaan muutaman kerran vuodessa, tulos on mikä on mutta siistinä pysyy:)

Se niin riippuu monesta asiasta. Vielä vanhempien luona asuessani koiran tehtäviin kuului ovikellona ja pihavahtina toimiminen. No muutin kerrostaloon ja siellä tosiaan naapurit kysyivät, että osaako se edes haukkua kun on aina niin hiljaa?

No sitten asuin puisessa rivitalossa jonka ovikello oli ihan surkea, joten taas Aku pääsi ovikellon virkaan. Sen jälkeen muutin isoon kerrostaloon, jossa se haukkui mm. ovikelloa, mutta ei oikeastaan muuta ennenkuin Rocky tuli taloon. Ne nimittäin haukkuivat toisiaan kun leikkivät. No ostettiin talvella omakotitalo ja siellä sitä ääntä lähtee välillä liiankin kanssa. Olen antanu niiden haukkua ohikulkijoita ja se onkin hieman rauhoittunut, kun se ei ole enää uusi juttu. Mutta yhä edelleen ne räksyttävät toisiaan leikkiessään ja varsinkin Rocky haukkuu herkemmin ikkunasta ohikulkijoita, Aku ei niinkään herkästi (Rocky ei siis ollut yorkki, Aku on).

hei,
itse kyllä harjaan koirieni turkkia melkein päivittäin, karva on pehmeää ja hienoa eli takkuja vilkkaille pikku miehille tulee helposti. Turkkia leikkaan muutaman kuukauden välein, silmien osalta useamminkin.

Meidän ukot kyllä haukkuu, parvekkeen ovea en voi jättää auki työpäivän ajaksi, ja kun olen kotona asia muistetaan hetki, kunnes taas näkyy mukavaa haukuttavaa : )

Terriereillä on luonnetta : )

Terveiset kaikille! Meillä on koira hankinnassa ja yorkie on listalla varsin korkealla. Haluaisimme pitää mahdollisen koiramme lyhytkarvaisena ja haluaisinkin kysyä, miten nopeasti sen karva kasvaa? Eli kuinka usein sitä pitäisi olla leikkaamassa? Toinen aihe joka pohdituttaa on haukkuminen. Yorkshiret eivät käsittääkseni ole kuitenkaan pahimmasta päästä "räksyttäjiä". Asumme näet varsin vilkaan kadun varrella ja ohikulkijoita riittää ympäri vuorokauden. Pystyykö koiran opettamaan "hiljaiseksi".
Jos joku teistä malttaisi vastata kysymyksiini, niin olisin syvästi kiitollinen.

kimalteli tosiaan Lilan kaulalla, kiitos Nadja! Helmille en uskaltanut moista vermettä ostaa, kun ilmankin tuntui fanklubia pyörivän jaloissa kertakaikkiaan mahdottomasti...Että voikin olla rentouttavaa ja mieltä virkistävää katsella kun kymmenittäin yorkkeja viipottaa ympärillä!

Meidän pissaongelmasta muuten väliraporttia: koko ropleemi näyttää poistuneen kun olen VIIMEIN ymmärtänyt laittaa illalla makkarin oven kiinni niin että koirat eivät pääse haahuilemaan yöllä ympäriinsä! En aikaisemmin ymmärtänyt "teljetä" koiriamme yöksi pienempään tilaan mutta koska viime viikolla meillä kolme karvaturria päättivät porukalla haukkua hesarinjakajaa, ajattelin että naapurustokin saa nukkua jos en päästä niitä yöllä lähellekään eteistä. Tämän jälkeen ei ole löytnyt lätäkön lätäkköä aamuisin!! Ettei tuotakaan tullut aiemmin ajatelleeksi...

...haistelikin Lilaa. No hieno tyttö onkin. Ihmettelinkin, kun Nellin kaulassa ei näkynyt sitä hienoa, valossa kimaltelevaa timanttipantaa (, joka Nadjalta kaiketi oli hankittu). Kaikille Robinsonin "haastajille": laitetaan matka seuraavalla kerralla pidemmäksi. Silloin löytyy todelliset lihaskimput. Mutta hauskaa oli, vieläkin hykerryttää, kun ajattelee koirien touhuja.

Asut olivat tosi hienoja. Vähän oli meillä semmoisen kotikutoisen näköistä. Oli ihanaa kuulla silti kehuja. Seuraavalla kerralla voiskin laittaa kaksi sarjaa, toisen itsetehdyille viritelmille ja toisen valmiina hankituille puvuille. Tosin tyttöyorkkien hameet ovat kyllä omaa luokkaansa (kuten Kaijan pikkuisella pampulanartulla), joten niilläkin voisi olla oma sarjansa. Varmaan meille tulee kaikille uusia hulavattomia ideoita ensi kesään mennessä.

Lisää kuvia on meiltäkin tulossa ja jossain vaiheessa video nettiin kunhan saadaan siitä parhaat palat editoitua.

Juu, kivaa oli että kiitos vaan päivästä. :) Koirat oli koko eilispäivänkin vielä aika väsyneitä. :) Ja mammakin oli niin väsynyt ettei enää jaksanut kotimatkalla poiketa tupareihin vaikka niin kovasti aikoikin tehdä. Aku ihastui ikihyviksi Helmiin ja olikos Rocky ystävystynyt Midon (?) kanssa? :) Pahoittelen Rockyn merkkausta kun nosti koipea yhden naisen kassiin. :) Huomasi että tuolla oli niin paljon menoa ja melskettä, että poikien päät meni ihan sekaisin. Esimerkiksi Aku ei ole koskaan merkannut ihmistä, mutta kovasti se Lammilla yritti (onneks oltiin just käyty kävelyllä että oli rakko tyhjä). Samaten Rocky ei ole ihmisten päälle pissinyt yli vuoteen, mutta nyt se yritti kusasta mamman koivelle...:D Rocky on kastroitu ja normaalisti se lurauttaa yhden pitkän pissan ja pari pientä ja se on siinä, kun Aku taasen ruikkii joka puskaan. Tuolla Rocky oli kuitenkin koko ajan koipi pystyssä eli huomas että tilanne on sille ihan outo.

Muuten, haluaisin tiedustella, kuinka yleistä nivelrikko on yorkeilla? Juttelin Serbanin kanssa ja hänen mielestään Akun oireet viittaavat alkavaan nivelrikkoon. Nyt sitten vaan selvitellään, miten voin häntä auttaa. :(

Kuinka vanha muuten Barbi oli? ja eikös siellä joku muukin ollut vanhempi yorkki?

Siis pieni virhe sittenkin laskutoimituksessa, eli uudelleen
37 aikuista (!!!!)
7 lasta
39 koiraa

Minun kameraani käytti Ruslan (kiitos!), joka onnistui ottamaan 153 kuvaa.
Olen niitä purkanut eilen ja vielä tänään yritän katsella sopivia nettisivuillemme.
Siis odotelkaa, kyllä kuvia tulee.

Terveisin

ikimuistoisesta yorkki-viikonlopusta Lammilla :-D Tällaisen mukavan tapahtuman jälkeen on hyvä mieli piiiiitkäksi aikaa. Kaiken kukkuraksi ilmanhaltijakin suosi tapahtumaamme levittelemällä lämpöisiä säteitään osallistujien ylle. Välillä meinasi oikein hiki tulla.
Eija kaipaili jo kuvia julkisuuteen. Heh, heh, kyllä meillä oli kamerassa sellainen yorkki-kimara missä ei ollut päätä ei häntää ;) tai jos oli pää ei ollut häntää tai toisin päin. Minusta ei ainakaan ole näin eloisan kohteen kuvaajaksi. Meillä oli monta kymmentä kuvaa digikamerassa ja eilen sitten televisiosta katsottiin koko perhe mitä kuvia kamera piti sisällään ja kyllä siinä katsellessa sai nauraa vedet silmissä meikäläisen kuvaustaitoja. Täytyy nyt oikein ajatuksella katsoa kuvat uudestaan läpi jospa sieltä löytyisi jotain julkaisukelpoisiakin otoksia.

Meitä jäi tosiaan viisi koiraa ja neljä emäntää yöksi Pöystilään. Olipa ihana kellahtaa saunan ja uinnin jälkeen puhtaiden lakanoiden väliin. Uni tuli heti. Aamulla oli todella runsas aamiainen odottamassa nälkäisiä suita. Siitä aamiaispöydästä ei olisi malttanut kulumallakaan lähteä pois. Oli kyllä sen seitsemää sorttia tarjolla ja taas sitä ihanan makoisaa kahvia josta saimme jo lauantaina nauttia. Aamiaisen jälkeen kävimme vielä porukalla muutaman kilometrin metsälenkillä. Yorkit juoksivat pää kolmantena jalkana ja niin me omistajatkin melkein jouduimme juoksemaan kun hirvikärpäset joukolla hyökkäsivät kimppuumme. Niitä sitten nypimme toistemme hiuksista ja vaatteista. Hyi olkoon, ne on iljettäviä otuksia :( Hirvikärpäsistä huolimatta viikonlopusta jäi haikea olo joka valtasi mielen heti kun lähdimme ajelemaan kotia kohti. Mutta tieto siitä, että ensi kesänä on todennäköisesti uusi yorkkien kesäpäivä tiedossa, lohduttaa mieltä. Tämä tapahtuma oli kyllä yksi syksyn kohokohdista!

Galleriassa istuksii meidän Lila, ei Nelli, Robinsonin kanssa rusetti vinossa -
tosin ei ole ihme jos menee 39 koiran kanssa nimet vähän sekaisin... ;-)
Terveisiä Pihlalle - ne teidän villapaidat oli muuten tosi ihania!!

laittakaa immeiset pian lisää Lamminkuvia tuonne galleriaan, meillä toheloilla kun unohtui kamera kotiin!

Heippa kaikille,

Kiitoksia kiitoksista koko järjestelytoimikunnan puolesta (Marja, Nanne, Nadia), minulla oli itselläni niin hauskaa, että välillä melkein unohtui seremoniamestarin hommat. Kurkku oli illalla aivan käheänä ja piti vähän ääntä availla sunnuntai aamuna. Todella antoisa päivä ja mukavaa nähdä ihmisiä, joihin on "tutustunut" tämän palstan kautta. Barbi kiittää erityisesti, hänelläkin oli hauska päivä tuomarin apuna, kilpailijoiden kannustamisessa ja Raimon kanssa muiden tehtävien hoidossa!

Tapaamisiin - tulkaa kaikki syyskokoukseen ja pikkujouluihin !!

JK. Nyt olen laskelmani tehdyt eli paikalla oli 38 kaksijalkaista ja 39 nelijalkaista.

Kiitoksia meidänkin puolesta Tuulikille ja muille järjestäjille sekä tietysti kaikille yorkeille omistajineen mukavasta tapahtumasta Lammilla ! Kylläpä oli kiva tavata teitä kaikkia ihan livenä. Taavi oli illalla Hyvin Väsynyt Pieni Koira, vaikka tavoilleen uskollisena vielä yrittikin kotona vähän riehua. Nukkumaan mentiin molemmat paljon normaalia aiemmin, ja unissaan Taavin jalat väpättivät niin kovaa, että ens vuonna voitetaan Robinsonkin juoksukilpailussa.... odottakaas vaan ! Tänä aamuna ei todellakaan lähdetty ennen seitsemää aamulenkille.

Meillä oli auto niin täynnä kamaa kotimatkalla, että tuntuu ihan kuin oltaisiin voitettu vähintään euroopan ellei amerikankin parhaan koiran titteli :-). Pokaali täytettiin ensin nappuloilla, joita sitten on naposteltu pitkin päivää ja nyt se nostettiin kunniapaikalle olohuoneen hyllylle, että kaikki sen varmasti näkevät. Vielä kun "ukki" luuli, että punainen rusetti päässä tarkoitti jotain sertiä, niin a vot, kylläpä oltiin ylpeitä ja tyytyväisiä! Ja uusia haalareita on soviteltu sekä näyttelypantaakin kokeiltu. Parasta Taavin mielestä kuitenkin taisivat olla ne monet ihan tyttöyorkit ja varsinkin pieni Fifi, jolle tässä lähtee kovasti terveisiä ja hännänhuiskutuksia.

Minullekin iski pentukuume, vaikka tuntuu että Taavi ihan just äsken vasta oli samanlainen pieni karvapallero kuin Wanni ja muut ihanat pikkuiset. Sehän on iso roikale jo ja isojen poikien metkut mielessä koko ajan, heh :-)

Vielä lopuksi täytyy sanoa, että Barbi oli kyllä aivan IHANA! Rouva (vaiko neiti?) touhusi emäntänsä mukana ihan tosissaan auttelemassa milloin kehässä milloin kehän ulkopuolella ja oli niin tohkeissaan, että! Ihana pieni pallero!

Terkkuja oikein kovasti kaikille ja toivottavasti nähdään pian uudestaan !!!

Lammilla, ja vielä erityiskiitos kisojen "tuomareille", meillä pikkuemännän posket hehkuvat vieläkin ylpeydestä kun voittivat Helmin kanssa hienon pokaalin. Hän kiittelikin itse jo tuossa aamusta täällä palstoilla : )
Tosi mukavaa oli myös tavata teitä palstalaisia kuin myös kaikkia muitakin mukavia koiraimmeisiä kaikenkokoisine ja -näköisine yorkkineitoineen ja -poikineen, puhumattakaan pikkuisista Pepistä, Fannista, Assista, Gustavista.... Yksi juttu tosin jäi harmittamaan, meidän neitokaiset (varsinkin lainakoira Milla) esittivät aivan loistavia juoksunäytteitä ennen kisaa, mutta itse kisassa eivät hermot enää pitäneetkään...Ensi kerralla toivottavasti kuntohuippu ajoittuu yorkkipäiviin, varo vaan Pihla & Robi, täältä me tullaan naisenenergialla...

Tervehdys kaikki Lammilla vierailleet yorkkisyyspäiväläiset!

Kiitos järjestäjille ja Tuulikille eritoten hauskoista kuulutuksista. Olipa mukava nähdä teidät ja kaikki suloiset neidot ja machot ja muut uroot. Robinson nukkui sikeääkin sikeämmin paluumatkalla ja aloitti jo tänään juoksuharjoitukset ensi tapaamista varten. Oli se hauskaa seurata Nopein juoksija -kisaa, varsinkin pennut olivat kovin liikuttavia. Olimme sitten koirastamme ylpeitä, kun se oli niin kova juoksija, mutta sehän onkin kotimetsäkoira tai metsäkotikoira, ts. se juoksee vapaasti lähimetsikössä ja hyppelee kuin bambi kaatuneiden puiden ylitse. Tosin tarkan silmälläpidon alaisena.

Meillekin tuli koiravauvakuume. Yhteen Nelli-nimiseen neitoon tais poika rakastua.
Barbi oli suloisista suloisin, kun se pyöri aina kehässä.

P.S. Missähän myydään koirille sopivia palkintovitriinikaappeja...

..oli tosi mukavaa:) Aatu uneksi vielä yölläkin juoksemisesta ja yorkkineidoista tassujen vipatuksesta ja murahtelusta päätellen;) ..ja omistaja sai reissusta vakavan koiravauvakuumeen!

Suurkiitos järjestäjille kovasta työstä ja muille osanottajille tunnelman luomisesta. Oli mukava nähdä palstalla kirjoittavien kasvot.

Kiitos Lammin riemukkaasta päivästä! Olemme Helmin kanssa iloisia pokaalista ja kisoista! Toivottavasti tämmöisiä Lammin keikkoja järjestetään lisää. Koirat oli kotimatkalla ihan väsyneitä mutta onnellisia. Kotiin kun päästiin niin virtaa taas riitti.

Hei Anneli!

Yhtä oikeaa vastausta ei varmaan kukaan voi kysymykseesi antaa. Paljon riippuu siitä, millaisia koirasi ovat luonteeltaan. Kaikki voi mennä hyvin - tai sitten ei. Niin paljon kuin kahdesta koirasta yleensä onkin seuraa ja iloa toisilleen, samaa sukupuolta olevat yorkit eivät todellakaan aina sovi yhteen. Jos molemmat ovat itsetietoisia ja dominoivia yksilöitä, ongelmia on tiedossa. Niin kauan kuin toinen (yleensä nuorempi koirista) suostuu alistumaan toisen tahtoon, kaikki sujuu hyvin.

Itselläni on sekä hyviä että huonoja kokemuksia samaa sukupuolta olevien rinnakkaiselosta. Parhaiten ovat onnistuneet äiti-tytärsuhteet, niissä on ollut alusta loppuun selkeä arvojärjestys.

Ihminen ei voi muuttaa koirien välistä arvojärjestystä, mutta sitä voi pyrkiä vahvistamaan osoittamalla uudelle tulokkaalle, että vanha koira on asteikossa ylempänä, kun saa esim. ruokakuppinsa ja kiitospalansa aina ensin.

Hei!

Kertokaa joilla on kaksi urosyorkkia miten olette sopeuttaneet koirat toisiinsa??
Onko ollut ongelmia ja miten vanhempi koira on hyväksynyt tulokkaan omalle reviirilleen varsinkin jos on vähän "mustankipee" emännästään?
Eli kannattaako hommata kaveria vai ovatko vihamiehiä tulevaisuudessa...

taidamme varautua yöpymistä varten makuupussein sekä lakanoin ja tyynyliinoin. Ne kulkevat auton perässä mukavasti. Luulisin, että petivaatteita on Pöystilässäkin, mutta ainakin liinavaatteista otetaan joka paikassa pieni korvaus.

Täällä meidän lähipiirissä ei onneksi ole vatsatautia liikkunut (ainakaan vielä, kopkop). Lilalla oli vuoden ikäisenä kamala vatsatauti, ja jouduimme käymään lääkärissä ja saimme läjän lääkkeitä ja ohjeita, oli kamalaa ja koira oli ihan pois pelistä.

Jos joku huolestui mainitsemistani meidän lauman alkuviikon vatsavaivoista, niin ne johtuivat pelkästään koirien syömisistä, eivät vatsataudista. Vatsatauti vetää niin ihmisen kun koirankin varsin ventiksi, eikä neitien pienet vatsavaivat kyllä menoa vähentäneet tippaakaan, mutta koettelivat kylläkin emännän hermoja..Ja viinirypäleitä ei meittin koirille enää tarjoilla, vaikka kuinka kerjäsivät :-)

Lammin tapahtuma ja varmaan useita muitakin on tulossa. Silloin tällöin tätä palstaa seuraavana olen huolestuneena lukenut liikkeellä olevasta vatsataudista ja useiden yorkkien sairastumisesta syksyn mittaan. Niin mukavaa kuin toisten yorkkien tapaaminen onkin , toivottavasti sitä malttia löytyy jättää tapahtuma väliin, jos koira oireilee tai on juuri sairastanut. Taudin kantaja se voi silti olla, samoin kuin saman perheen muut karvakuonot vaikka eivät ripuloisikaan. En usko kenestäkään olevan mukava jos upean tapaamisviikonlopun/näyttelyn tms. jälkiseurauksena ystävämme makaavat tiputuksessa. Toivon mukaan huolenaiheeni on turha ja vastuuntuntoa löytyy, niin ettei laiteta vahinkoa kiertämään. Viikonlopuksi luvassa aurinkoa ja aurinkoista mieltä niin Lammille menijöille kuin muihinkin tapahtumiin.

Nyt en tiedä, miten yöpyjät siellä toimivat, parasta soittaa Pöystilään.
Makuupussihan on tietty aina varma varuste.

Ottakaa myös "matkatuoleja" mukaan, jos jollakin sattuu sellainen olemaan.
Voi sitten istuskella ja helposti siirrellä tilanteen mukaan eikä jalat ole ihan
väsyksissä pitkän päivän jälkeen. Pyrimme olemaan koko päivän ulkona, kun ilmakin näyttää meitä suosiva ja vain ruokailut sisällä. Koirille on pihalla aitaus, jossa he saavat juosta ja leikkiä.

Paikalla on myytävänä koiranhoitotarvikkeita, rusetteja, taluttimia, harjoja, kampoja, pukuja, kasseja, muutama T-paita, erilaista yorkki tavaraa (kortteja, vihkoja). Lisäksi voi hankkia edulliseen hintaan vanhoja lehtiä.

Nähdään huomenna!

Tarviiko sinne Pöystilään makuupussit tai omat liinavaatteet?

Tarkoitus olisi ajella kotiin illalla, mutta toisaalta olis tietenkin kiva yöpyäkin ja
nauttia saunomisesta ja seurustelusta iltaan saakka. Pitääpäs vielä mietiskellä. Saara on pikkiriikkinen kooltaan, mutta pärjää yleensä hyvin itseään vanhempien lasten kanssa. Lapissa juhannuksena ystävystyi ilomantsilaisen Jennin, 11 v. kanssa, olivat hauska pari kun Jenni oli Saaraa lähes tuplapituinen ja -painoinen, mutta hyvin synkkasi. Eiköhän ainakin koirista riitä juttua! Toivottavasti makuupussit kuivuvat lauantaiksi!

Ai, on muitakin emännästä mustasukkaisia koiria? Tämäpä helpottavaa kuulla. Kyllä se varmaan luonteessa on eikä kasvatuksessa. Tämä meidän nykyinen yorkki on niin terrieriä niin terrieriä, kun taas edellinen yorkkimme oli vähän liiankin lauhkea yorkiksi. Olen huomannut sen, että jos toinen osapuoli ottaa huumorilla tämän Skidin tärkeilyn niin tilanne kyllä laukeaa nopeasti, mutta jos toinenkin koira on yhtä pänkki niin siitä ei varmasti hyvää seuraa.
Kyllä me eilenkin naurettiin kun olin saunaan mennessäni jättänyt kylpytakkini eteisen tuolille. Skidi sitä vahti niin tiukasti, että joku jos liikkui viereisessäkin huoneessa niin tämä heti murisi, että eipäs tulla tänne varastamaan äiskän kylpytakkia. Siinä se makasi niin kauan kunnes laitoin takin päälleni.
No, onpa kiva kun Saara on niinkin saman ikäinen. Toivottavasti tytöille ehtii päivän aikana löytymään yhteinen sävel. Oletteko jäämässä yöksi?
Otin eilen jo makuupussit esille reissua varten ja vein ne tuulettumaan. Eikös ne pirulaiset unohtuneet narulle ja sitten kuinka ollakaan yöllä satoi. Isäntä kantaa aamulla tonnin painoisia makuupusseja sisälle naureskellen. Arvatkaa naurattiko minua?

Minä tulin siihen tulokseen, että Reetu saa valitettavasti jäädä kotiin. Se kummiskin aiheuttaisi taas kaikki rähinät, ja sitten saisi silmät päästään hävetä. Lotan kanssa voin silitellä muitakin koiria, Reetu on liian mustasukkainen. Torniossa Lotta pelkäsi muita koiria, jospa se tottuis nyt paremmin.

Onko siellä muuten mahdollisuutta antaa koirien leikkiä vapaana? Tuli vaan mieleen jos kaikki ei tuu mieleen eikun siis toimeen keskenään niin miten sitten, remmissä vuorotellen? Meidän pojat tulee kyllä kaikkien kanssa toimeen. Ainoot ongelmat jos Rocky pelkää - tosin se ei sittenkään ole agressiivinen vaan haluaa mamman syliin ja Aku sitten kun väsähtää, näyttää hampaita ja siinä vaiheessa mamma puuttuu peliin. Avokin joutuu työpaikan edustushommiin lauantaina joten vähän pakkokin ottaa molemmat mukaan. :D

P.S. Julius-kissani tyttöystävä Oslosta aloitti juuri synnytyksen "ensioireet", toivotaan että kaikki sujuu ja tulis nopeasti. :) "oi jospa saisin olla mukana"

Saara on 9 v. eli eiköhän neidit ystävysty tuota pikaa ja saavat touhuta välillä omiaan - onpa mukavaa että Saaralle löytyy suht ikäistään seuraa!

Taidan sittenkin ottaa kaikki kolme koiraneitiä mukaan, olen nimittäin jo varsin taitava jonglööri kolmen flexin heiluttelussa :-), ja kun neidit ovat aika sosiaalisia niin niillekin tekee hyvää päästä seurustelemaan lajitovereidensa kanssa.

Saara olisi välttämättä halunnut osallistua Helmin kanssa muotinäytökseen, mutta kun äiti on niin tumpelo ompelija ettei meillä ole oikein syntynyt asusteita... Hän toki sovitti yhtä baby bornin mekkoa Helmille, mutta koiraraukka kompuroi koko ajan takatassuilla helmoihin, niin ettei siitäkään ole konstiksi...

Saara on 9 v. eli eiköhän neidit ystävysty tuota pikaa ja saavat touhuta välillä omiaan - onpa mukavaa että Saaralle löytyy suht ikäistään seuraa!

Taidan sittenkin ottaa kaikki kolme koiraneitiä mukaan, olen nimittäin jo varsin taitava jonglööri kolmen flexin heiluttelussa :-), ja kun neidit ovat aika sosiaalisia niin niillekin tekee hyvää päästä seurustelemaan lajitovereidensa kanssa.

Saara olisi välttämättä halunnut osallistua Helmin kanssa muotinäytökseen, mutta kun äiti on niin tumpelo ompelija ettei meillä ole oikein syntynyt asusteita... Hän toki sovitti yhtä baby bornin mekkoa Helmille, mutta koiraraukka kompuroi koko ajan takatassuilla helmoihin, niin ettei siitäkään ole konstiksi...

Ulla-Riikka kirjoitti, että ensi viikonlopun näyttelyihin ei olisi tulossa yhtään yorkkia. Onkohan kaikki yorkki-ihmiset koirineen tulossa Lammille niin näyttelyihin ei sitten enää riittänyt kiinnostusta. Kyllä koirilla varmaan Lammilla hauskempaa onkin :)
Ota Eija ihmeessä niitä ylimääräisiä pukuja mukaan jos sattuisi meidän Skidille olemaan sopivaa kokoa, mitä tosin epäilen, kun Skidi on sellainen kookkaampi sälli. Tarkoituksenani oli tehdä Skidille farkkutakki muotinäytökseen, mutta niin se vain jäi haaveeksi. Skidi ei myöskään ole oikein suotuisa noille vaatteille, mutta kyllä se pitää pitkähihaistakin pukua jos tarpeeksi kylmä on. Ajattelin kuitenkin tehdä Skidille itse sellaisen fleecemanttelin syksyksi, koska se tuntuu olevan mieluisampi pitää ja pukea. Saapi nähdä minkälaiset rähinät meidän pikku-ukko saa aikaiseksi jos paikalle tulee muitakin uroksia. Jostain syystä Skidi on uroksille niin pahana. En ymmärrä mistä tuokin käyttäytyminen juontaa.
Eijalta vielä kysäisen, että minkä ikäinen tyttösi on ja tuleeko hän Lammille? Meidän Stiina on tulossa mukaani ja hän on 11-vuotias. Olisi kiva jos sinne tulisi vähän kavereitakin niin ei tarvitsisi kokoajan näitä aikuisten höpinöitä kuunnella.

Oi jospa oisin voinut olla mukana... Teidän pitää sitten tehdä oikein kunnon reportaasi kuvineen Lammin tapahtumasta seuraavaan lehteen, niin me onnettomatkin päästään edes vähän osallisiksi tapahtumista.
Vielä haluan kiittää alkukesän Tornion-viikonlopusta, ihanaa kun pohjoisessakin on joskus jotain! Mulle kun on ne etelän tapahtumat niin kaukana..

Ota vaan Kaarina ne housut mukaan Lammille, olis mukava nähdä! Sain tosin Karoliinalta Sveamaasta oikein näpäkät mustat "boutique"housut jotka sopivat Helmille hyvin - kiitos Karoliina! En ole vielä tätä vaippahommelia kokeillut, meillä kun on Lilan Milla-sisko hoidossa tämän viikon ja muutenkin rutiinit sekaisin niin tuntuu kohtuuttomalta Hempulle sotkea hommia vielä housuilla...Alkuviikolla oli kyllä hulinat - Millalla ja Lilalla vatsa löysällä, Helmi oksensi, ja kaikki riehuivat niin päivällä kun yöllä että lätäköissä löytyi! Vaan nytpä alkaa hommat sujua eikä pariin päivään ole tarvinnut siivota sisältä mitään -voipa olla että nuo hienot housut pääsevätkin vain alkuperäiseen käyttöönsä, niihin juoksukisoihin, hehheh...

Kyllä on hauskaa kun liikuskelen Rusalla nyt kolmen koiran kanssa, niin minulle tuiki tuntemattomatkin ihmiset ovat huudelleet että "ai sulla onkin nyt jo kolme koiraa" ja "kylläpä ihana trio" ja muuta mieltä lämmittävää! Ihania nöpösiä kaikki, ja Milla on "solahtanut" porukkaan niin ettei kukaan osaa sanoa kuka koirista on oma ja kuka lainakoira! Vielä tässä arvon otanko kaikki kolme Lammille, vai vaan kaksi, vaiko yksi?!? Tapaamisiin, toivotaan aurinkoista keliä!

Ai niin, voisin pakata mukaan ne keväällä tilaamani hienot lahkeelliset ulkoilupuvut, jos joku olisi kiinnostunut, meidän elikot kun eivät kertakaikkiaan
niiden lahkeiden kanssa tule toimeen. Ostinkin Stokkalta uudet Hurttamanttelit viime viikolla, että on jotain lämmintä kun syyskylmät iskee.

Näyttelyistä kiinnostuneille tiedoksi että Kotkan kansainväliseen ja Porvoon kansalliseen kaikkien rotujen näyttelyyn ensi viikonvaihteessa 10.-11.9. ei ole ilmoitettu yhtään yorkshirenterrieriä.

MOikkis!

Löysin meidän tytöille tosi tosi pienet juoksuhousut Espoon Niittykummusta D&O Eläinpuodista ( Niittykummun ostarilla ), siellä on ompelija joka tekee niitä itse. Ne on olleet tosi hyvät, aikanaan haksahdin Ellalle ostamaan sellaiset tavalliset muovitetut ja sillehän tuli aivan kamala ihottuma niistä, kai ne hiosti liikaa. Voin ottaa vaikka vkonloppuna mukaan sinne Lammille nämä pienet juoksuhousut ( niissä on vielä suloinen pieni rusetti pyllyn päällä! Meidän mummin aina ihailee kun piskeillä on ne jalassa, mummi ei vaan ollenkaan tajua tätä juoksujuttua. Se luulee raukka että koiruudet on menossa johonkin juoksukilpailuihin. Menee vähän agilityt ja juoksut sekaisin mummilla.)

JA se hyvä kirja Pirita, se on Rainer Vuorisen kirjoittama Koiranäyttelykirja. Voin vaikka ottaa senkin mukaan.

Me odotetaan jo ihan täpinöissämme vkonloppua ja Lammin reissua! Jee! Nähdään siellä kaikki karvakuonot :) ja myös kaikki koirat !

Ihan piruuttani kattoin sekä www.020202.fi että www.eniro.fi reitit ja eri kilometrimääräthän niillä tuli, tosin ohjeet ovat hieman poikkeavat. Yllättävää kyllä Eniron ohjeet olivat selkeämmät, mutta 02:sen reitti oli helpompi. ;) Itse käytän siis 02:sta aina sattuneesta syystä.

Oheisena vähän ajo-ohjeita esim. Helsingistä päin tuleville: Hämeenlinnan motaria, käännytään Lahteen päin ennen Hämeenlinnaa, alitetaan Lahti-Tampere tie ja käännytään Padasjoelle ja ajetaan n. 20 km ja käännytään taas vasemmalle Pöystilään. Yorkkiviitat löytyvät, kun käännytte Padasjoelle samoin Pöystilän kulmilla.

Tässä jonkinlainen ohje, muualta tulevat joutuvat valitettavasti soveltamaan tästä oman reittinsä, kaikki ovat kyllä aina kuulemma löytäneet perille.(Myös Eniron kartta-ohjelmasta löytyy hyvät ohjeet, laita määräpaikaksi Porraskoski.Mahdollista eksymistä varten tallenna puhelimeesi varmuuden vuoksi numero Pöystilään 03-6335526 ja sinut opastetaan perille.

Tilaisuus alkaa klo 11, mutta Pöystilässä on kahvipannu kuumana jo klo 10 alkaen. Tervetuloa viettämään mukavaa päivää ja nauttimaan hämäläisen pitopöydän antimista.

Saattekin sitten ihailla Akua ja Rockya ylimittaisessa tukassa, koska ei riitä että hovitrimmaajamme käsi on kipsissä. Itse kävin eilen ensiavussa ja oikea käsi on ainakin tóistaiseksi poissa pelistä. Ja 39 asteen kuume kaupan päälle (kuumetta oli jo edeltävänä päivänä.) Että katsotaan onko meistä tulijoiksi ollenkaan. Onneksi autoni on automaatti, käsivaihteista en pysty ajamaan.

No siinä ohjelmassa, jonka lopultakin tajusin lehdestä lukea, oli että la-iltana saunomista ja uintia (järvessä luulisin).

Onko Pöystilässä uinti- ja saunomismahdollisuutta? Tietääkö Tuulikki, kenties?

Muistattehan, että yorkin kulmahampaat eivät yleensä lähde itsestään, ne on poistettava eläinlääkärin toimesta koiran ollessa nukutettuna. Tietenkin tähän on myös poikkeuksia, ja kulmahammas saattaa irrota rajun leikin yhteydessä. Eli kun rautahammas on maitohampaan puolessa välin, on maitohammas poistettava. Tämä tapahtuu n. 6 kk iässä ja on hyvin tärkeätä, että hampaat poistetaan ajoissa. Mikäli näin ei tehdä, voi koiralle tulla väärä purenta.

Tämä tiedoksenne, sillä ilmeisesti teillä on ensimmäinen koira tai ainakin ensimmäinen yorkki perheessänne. Aikanaan ekan yorkkini kanssa meinasi käydä vahinko eli tietäenkin asian menin myöhään eläinlääkärille (Mikael Ilves), joka sanoi, että koiralleni pitää laittaa raudat, jotta purenta saadaan kuntoon.
No ei niitä rautoja laitettu ja onneksi koiran purennassakaan ei sitten vikaa ollut.

Kiitos todella paljon!! Ehdin jo säikähtää todella paljon ja luulin että asia on jotenkin vakava.

Siis kyseessä on varmaan pennun maitohampaat jotka lähtee pysyvien tilalta pois:)

Mun 5kk kohta täyttävällä pennulla heiluu kaikki alahampaat edestä... Ikinä en olisi kuullut että koiralla heiluu hampaat. Onko tämä yleistä, vai jotenkin jo olisi aihe huolestua?!

Lammin ohjelma on lehdessä 2/2005, tapahtuman ohjelma on hyvin vapaa ja voimme vähän keksiä lisääkin. Pöystilässä voi myös yöpyä, siitäkin tiedot lehdessä. Aikataulun mukainen aloitus on klo 11 ja epäilen, että myöhään menee!
Tarkemmat ajo-ohjeet tälle palstalle ensi viikolla.

Tervetuloa jälleen kerran.

Jipii, mie pääsenkin Lammille!!!

Minkälaista ohjelmaa on suunnitteilla? Moneltako aloitetaan? Moneltakohan lopetellaan suunnilleen? Ihan vaan, että pitäiskö olla pe-la ja/tai la-su yö jossain lähistöllä.

Jaaha, tekniikan ihmelapsi onnistui laittamaan viestin x 3..no tuleepahan asia selväksi;)

Torstaina 8.9 klo 19 yorkkitapaaminen Lahdessa paavolan koirapuistossa. Uudetkin hännänheiluttajat omistajineen ovat tervetulleita mukaan:)

Torstaina 8.9 klo 19 yorkkitapaaminen Lahdessa paavolan koirapuistossa, kaikki kynnelle kykenevät paikanpäälle:)

Torstaina 8.9 klo 19 yorkkitapaaminen Lahdessa paavolan koirapuistossa, kaikki kynnelle kykenevät paikanpäälle:)

Yorkkineidilläni tuli 2. ja 3. juoksuajan väliksi vuosi ja kuukausi, kun se 3. juoksu nyt keskiviikkona vihdoinkin alkoi. Olin jo kesästä asti miettinyt lääkäriin menoa hänen kanssaan, kun juoksua ei kuulunut. Monien koiraihmisten kanssa tuli asiasta myös juteltua, mutta ei yorkki-ihmisten. Eli onko jonkun toisenkin yorkilla tullut näin pitkää väliä juoksuihin, vai oletteko ennättäneet käydä asian tiimoilta lääkärissä? Muuten neiti on ollut kyllä ihan terve ja keväästä asti on itseään kyllä tarjonnut kaikelle liikkuvalle ja vaikka ei liikkuisikaan (ovenpielet tms.).

... FCI1&3 ryhmille on sunnuntaina Turengin ala-asteen kentällä. Siellä ei valitettavasti esiinny yhtään rotumme edustajaa.

Ensi viikonloppuna järjestetään Hakunilan urheilupuistossa kaksipäiväinen kaikkien rotujen koiranäyttely. Yorkit (3 kpl) arvostellaan lauantaina 3.9. kehässä 7 noin klo 12.15. Tuomarina Michael Quinney Iso-Britanniasta.

Zio (synt.4.4 2005) haluaisi tietää mitä kolmelle sisarukselle kuuluu??? Olisi ihana kuulla kuulumiset ja nähdä kuviakiakin!

Ei se mitään, vähän vaan ihmettelinkin, että kuinkas jo mun toisen nimenikin tiesit !!!! :-))))))

Terkut meni silti oikeaan osoitteeseen ! Taavi tossa huiskuttelee häntäänsä ikäänkuin sanoakseen, että aivan, perille tuli.

mistähän minäkin tuon Kristiinan tempasin, taisi olla jo siinä vaiheessa Kaivarissa korvatkin täynnä vettä kun tavattiin.. :-).

Heip!

Minulla on kokemusta kaheleista linnuista kuten esimerkiksi lokeista. Toinen yorkeistani sai viimeksi tänä kesänä lokeilta hieman hartia hierontaa. Ja tuossa meidän viereisessä puistossa on varis käynyt myös kiehnäämässä kyljessä! Pelottavaa kun nuo on nin pieniä, mutta en usko että jaksaisi moinen lintu paria kiloa bodata ilmaan? Saatika jos vieressä on ihminen niin käydä nokkimaan ym. Todellinen vaara mielestäni piilee mökillämme, minkit, käärmeet, supikoirat ym. Kammottava ajatuskin että nämä söpöliinit pääsisivät aitauksestaan mökillä vapaaksi. Ja jos näin kävisi luulen että suupalaksi pääsisi melko nopeasti!

En tiedä mistä muualta saa, mutta ainakin Kitiskalta:

http://www.kitiska.com/

Kiitokset terveisistä Eija! Oli tosi kiva tavata Kaivarissa, samoin teitä kaikkia muitakin. Odotellaan erittäin innokkaana täällä Lammin yorkkipäiviä. Toivotaan vaan, ettei flunssa iske ennen sitä. Ja että kelit suosisivat, Kaivarissa oli tosi kurjaa, märkää ja kylmää.....

Tippakauppaan ollaan meilläkin menossa, huomenna nimittäin alkaa arki ja työnteko taas piiiiiiiiiiiiiiiiiitkän loman jälkeen. Taavi on nykyään alkanut ulvoa yksin jäätyään (onneks asutaan oktalossa!), joten tippoja aiotaan kokeilla kunhan vaan jostain ensin löydetään. Kun laitan ulko-oven kiinni, ensin Taavi haukkuu ja juoksee ovelta terassin ovelle, sitten takaisin taas eteiseen ja sitten ilmeisesti menee makkariin, jossa alkaa ulvoa. En tiedä kuinka kauan sitä kestää, mutta takaisin tullessa on kyllä aina hiljaista ja herra kovin unisen näköinen. Toista yorkkia ei ihan heti olla ottamassa (ellei sitten joku tule koputtamaan ovelle ja sellaista tarjoamaan... heh), joten eikun tipat peliin ja peukut pystyyn, että auttaa.

Tapaamisiin Lammilla !

P.S. Kaarina, mikä sen näyttelyopaskirjan nimi olikaan??? Sellainen täytyy ehdottomasti hommata jostain.

Tuli tässä mieleen yorkkieni kanssa lenkillä ollessani, kun näin haukan kaartelevan melko matalalla, että onko teillä ollut mitään uhkaavia tilanteita koskien villieläimiä ja koirianne? Yorkit kun ovat niin pieniä, että ilmeisesti ne pitää olla ulkona koko ajan valvovan silmän alla...

meiltä löytyy pienelle designerpöksyt, italialaista "laatua". Mäkärähän niitä ei enää tarvi - siitä tehtiin kesällä "täti" ;) .. pienimmät mitä Uumajasta löytyi, kun Mäksy painaa vain 1,7 kiloa.. pöksyt siis olleet yhden juoksun verran käytössä.
jos kiinnostaa, pistä mailia niin mie voin ne postittaa pientä korvausta vastaan, ovat nimittäin tätä nykyä vain kaapin täytteenä.

Onko sulla niitä pikkukoirien juoksuhousuja? Mistä hankit - tarvetta olis, viitaten Kaivarin keskusteluihin...hermot menee...

Minä sen hokkuspokkustippa-vinkin annoin silloin keväällä, aine on todellakin Rescue Remedy ( löytyy ihan omatkin nettisivut, tosin englanniksi ). Suomessa sitä myy ainakin terveyskaupat - kysy Bachin kukkaterapiaa - , sitten Sokos ja eläinkauppa Symppis ( www.symppis.com ).
Meillä tipat tosiaan helpottivat mammariippuvaisen Rasmuksen sopeutumista kun kun siirryin opintojen jälkeen työelämään, ihan oikeasti vaikken tavallisesti mihinkään hokkuspokkusvoodoohan uskokaan. Eläimet ei voi feikata! Ja juuri muutama vkonloppu sitten tipat todistivat erinomaisuutensa seinähullun kissan kanssa kissanäyttelyssä...hih hii! Kissa sai loistoarvostelut vaikka on ollut tunnettu tuomareiden kynsijä. Kannattaa kokeilla :)

p.s keikeksi varmuudeksi haluaisin korostaa, että se seinähullu kissa ei ole minun. Minun Mimosani on Prinsessa ja maailman kiltein ihana kisu ja yorkkien ylin ystävä. Minun hommani on toimia tämän eläintarhan väen hovimestarina.

Otinpa ja tilasin heti tuon yorkkikirjan meillekin - maltan tuskin odottaa.. Kiitokset vinkistä!

Oltiin muuten Kaivarissa sunnuntaina, mukava tietysti tavata uusia ja vanhoja tuttuja mutta kyllä oli kelit - onneksi löytyi kaapinnurkasta ylivuotinen glögiputeli, maistui hyvältä kun meidät oli pelastettu läpimärkinä kotiin! Pikkuemäntä meni heti sulamaan kuumaan kylpyyn ja kerrankin koirat oikein hyrisi kun föönasin niitä lämpimällä ilmalla kuivaksi. Toivotaan Lammille parempaa keliä! Terveiset Kristiinalle ja Taaville!

Itseltäni löysin muistilapun jossa lukee BACHIN RESCUE REMEDY (www.symppis.com) mutta nyt en takuuvarmasti mene sanomaan, että kyse olisi juuri niistä tipoista. Meillä meni ahdistukset vähän niinkuin ohi tuossa loman aikana. Osasyynä on varmaan sekin, ettei Skidi ole paljon joutunut olemaan yksin, on ollut mummoa ja mummia, hoitokoira seurana, ja lapsetkin ovat olleet kotosalla vuoronperään kun ovat flunssaa sairastelleet. Mutta syksyn mittaan näkee jos Skidi joutuu enempi yksin olemaan, palaako ahdistus takaisin.

Muistaako joku, kun joskus aiemmin tänä kesänä/keväällä joku kertoi jostakin mystisestä homeopaattisesta tms. ruusuntippavedestä, joka juomaveteen sekoitettuna saattaisi auttaa eroahdistukseen???? En sitten millään löydä sitä kohtaa tältä palstalta vaikka kuinka selailisin. Ei tullut silloin otettua nimeä ja ostopaikkaa ylös ja nyt olisi sellaiselle käyttöä.

tilasin äskettäin itselleni osoitteesta www.bookplus.fi kirjan nimeltään Yorkshire Terriers for Dummies. Kuten kannessa sanotaa se on " The fun and easy way to keep your little Yorkie happy and healthy ". Kirja on selkeä ja helposti ymmärrettävä. Tosi hyvä yorkkiopas tavalliselle ihmiselle. Voi, kun joku kääntäisi sen vielä suomen kielelle...

ono kaivarin tuloksia? harmi että järjestetään mulle niin pahaan aikaan, olisin halunnut olla paikalla. vesisateesta huolimatta!

Ainakin mulla on yorkshire Terrier by Rachel Keyes, tän ostin Lasihumppilassa olevasta kirjakaupasta, englanninkielinen.

Just. Soitin juuri hovitrimmaajallemme ja hänellä on käsi paketissa, joten Lammille tulevat pääsevät näkemään Akun ja Rockyn trimmissä a la mamma. ;) Ja saa nauraa vapaasti sitä näkyä.

Hei!
Omistan 4kk ikäisen yorshirenterrierin ja kysyisin tietääkö kukaan mitään hyviä yorkshirenterrieri kirjoja ja miten sellaisia voisi ostaa?Ei haittaa vaikk olisivat englanniksi.
Lisäksi haluaisin tietää, että onko rusetti yorkeillä pakollinen näyttelyissä ja pitääkö sen olla jonkun tietyn värinen tai -lainen?Entä onko hihnan värillä väliä?

Vai, että Kalevi Askolasta....???!!!

Tulipa vielä mieleen, että kissapuolella on tuotu markkinoille ulkomailta Pissi Pois-pesuaine. Ostin sitä kuukausi sitten Surokin näyttelystä ja vihdoin sain itseäni niskasta kiinni ja laimensin suihkupulloon ja testasin eilen. Ihan hyvin tuo näytti toimivan. Piupaw's kasvattaja jolta sitä ostin, pesee sillä mm. lattiat jne, itse laitoin vain suihkupulloon jota suihkuttelin merkattuihin paikkoihin, annoin vaikuttaa ja pyyhin pois. Tulipa vaan mieleen, että jos teillä on ongelmia sisäsiisteyden kanssa, niin voisihan sitä kokeilla pestä pintoja tällä tai vastaavalla tuotteella, koska se vie sen pissan hajun pois. Merkkailuahan se ei estä, mutta ehkä vähentää houkutusta pissiä samaan paikkaan jos se haju on saatu pois.

Käyttöalueissa ainakin on maininta että "kaikkialle minne kissa tai muu eläin on virtsannut...". Myydään ilmeisesti nykyään myös Mustissa ja Mirrissä, tosin kalliimpaan hintaan...

Kalevi Askolasta lähettää Leonille Sveitsiin kuumia terveisiä! uuu,grrrr,uuuu..susijengi auuuuuu...kohta nähdään auuuuuauuuuu...auuuu

Onnea kaksivuotiaalle neidille!

täyttää tänään 2 vuotta - onnittelut kaikille muillekin merkkipäiviänsä viettäville karvakuonoille!

Ei ole valitettavasti tietoa velipojasta, käsittääkseni hänen perheensä oli liikkuvaista porukkaa ja viimeisin tieto on Bahrainista. Hui, sinne en kyllä koiraani veisi. Olen käynyt Kuwaitissa, jossa kissoilta kiskottiin (lääkäri nukutuksessa) kynnet irti, jotteivat revi hienoja huonekaluja. Jokaisen korkean aidan takana ilmeisesti hyppi ja haukkui jonkinlainen opettamaton dobberi tai vastaava. Ihan hirvitti kulkea ohi. No sellaista, onneksi asutaan Suomessa!

Kerron heti meidän Pojulle (Lähdesuon Funny Boy) kun menen kotiin.
Onko sinulla tietoa mitä kuuluu pentueen kolmannelle, joka lähti Eestiin? Onko esim. menestynyt/käykö näyttelyissä?

... on siis ensi sunnuntaina 28.8. Helsingin Kaivopuistossa.
Yorkkien erikoisnäyttely alkaa kehässä 2 noin klo 12. Kanadalaisen Wendy Paquetten arvosteltavaksi on ilmoitettu 9 rotumme edustajaa.

Itse olisin toivonut tietoa housuista ja vaipoista pojilleni vuosia sitten. Olisi päässyt helpommalla. Nuoremmallani ei rakon lihakset pitäneet, kun se rauhoittui tai lepäsi tai oli nukahtamaisillaan.

Ensimmäiselläni oli sellainen muovilaatikko, mutta se ei taida toimia uroksilla. Nartuille paremmin, koska ne istahtavat. Urokset nostavat jalkaa ja pisut roiskuu minne roiskuu.

Tuo sisäsiistiksi oppiminen taitaa olla yksilökohtainen asia. Hämmästyin kamalasti, kun Akku (nykyinen) tekee aina ulos. Pennusta lähtien. Ehkä se sai niin paljon silloin huomiota vierailta (aikuiset ja lapset), että se ulkona hoiti homman siinä sivussa.

Tunnustan, että aiemmat koirani tekivät loppuun asti usein sisälle.

kun vastailit. Itse kuumeisesti mietin kävisikö Skidille kaveriksi tyttö, mutta taitaa tuottaa ongelmia...

Kaikki neljä on narttuja, Fanni, Barbi 5 v., Liinu ja Ninnu 2,5 v. Isot on pulskia tyttöjä ja pienet on oikeita rimppakinttuja. Syövät samaa ruokaa samasta astiasta. Se on kai se aineenvaihdunta!

Terveiset (Ritva ja kumpp.) Fannin velipojalle, heidän isänsä (Lähdesuon My Joy)
asuu aivan naapurissani.

Kun sinulla on 4 yorkkia, niin onko kaikki samaa sukupuolta?

kommenteistanne! Ja arvatkaas kuka oli koirien kanssa ulkoilemassa viime yönä klo 2.45 - hehheh.. Syynä oli tosin Lilan vatsa, sen piti päästä isolle asialle ulos ja neiti osasi hienosti mennä ovelle odottamaan että ulos pitää viedä. Ja mentiin, meikä tukka tötteröllä ja silmät ristissä molemmat koirat tietysti mukana. Naapurien silmissä alkaa viimeinenkin uskottavuus tässä rapista...No eipä ollut lätäköitä aamulla! Lilakin tosin oppi ns. sisäsiistiksi vasta viime syksynä eli yli yksivuotiaana, joten en ole menettänyt toivoani Hempunkaan kanssa. Ja kuten Tuulikki kommentoi, Lilallekin sattuu silloin tällöin vahinkoja, mutta sehän nyt ei haittaa kun homma ei ole jokapäiväistä. Ja piankos tuollaisen siivoaa, mutta olen katsonut kauhuissani kun naapurit dobberinarttu käy aamupissalla, sille jos tulis vahinko niin taitais lainehtia koko kämppä...

Marille- se saunajuttu oli kyllä omaa luokkaansa, kyllä täällä pääsi hyvät naurut - tunnen tuon hajun varsin hyvin (meillä oli takavuosina kissa 10 v ja vielä seuraavat 9 eläkkeellä mummilla) ja näinkin ilmeenne sieluni silmillä.. :) Sulla on kyllä hyvät hermot kertomuksestasi päätellen!

Yorkki oppii sisäsiistiksi hyvin hitaasti, ja erot eri yksilön välillä ovat suuret, lisäksi vielä uros ja narttu ovat erilaisia. Itse pidän rotua vähän sellaisena, ettei se ole koskaan ihan sisäsiisti! Tämän myös kerron ihmisille, jotka havittelevat yorkkia lemmikikseen. Omat neljä koiraani ovat kaikki sisäsiistejä, mutta vahinkoja sattuu silloin tällöin. Minulla on sellainen muovinen laatikko (40 x 50), pari hesaria päällä ja koirat tekevät asiansa sinne, jos hätä tulee esim. päivisin, kun ovat yksin. Liinu on 2,5 v ja hän oppi sisäsiistiksi vasta yli vuoden ikäisenä (uskokaa, että kaikki temput kokeiltiin!!!), siihen asti pissi justiinsa paikkaan, jossa sattui olemaan, myös sänkyyn!!! Soveltaa tätä ulkonakin, vaikka keskelle jalkakäytävää, ei etsi ruohikosta hyvää paikkaa niinkuin muut.
Elämä on sellaista yorkin kanssa !!! Ja hätä tietysti keinot keksii, hyvä näin jokaiella oma tapansa hoitaa "ongelma".

Kritiikistä ei kannata huolehtia, jokainen sanoo sanottavansa ja nimettömänä se on kaikkein helpointa, tosin nimettömät voi sitten jättää omaan arvoonsa! Minäkin olen tällä palstalla oman pöllytykseni saanut ja puheenjohtajana sitä tulee vielä muualtakin kiitettävästi.

Lammin tapahtumaan on tullut kiitettävästi ilmoittautuneita, vielä tämän viikon voi ilmoittautua. Ajo-ohjeet kerron teille tarkemmin lähempänä tapahtumaa.

...niin ja paras kaikista, kolli kusi 2 kertaa kiukaalle, kuvitelkaapa sitä! ;) Ekalla kerralla huomattiin siinä vaiheessa kun oli sauna kuumana ja sinne olis pitäny mennä....nyt jo naurattaa mutta sillon ei. :)

Jeps, jos ei Rocky olisi kusemista lopettanut, olisi sekin päässyt tutustumaan "juoksuhousuihin". ;)

Voin sanoa lohdutuksen sanan teille, jotka tuskailette kusevan koiran kanssa. Meillä päästiin Rockyn kusemisongelmasta (nyt löytyy ehkä kerran kuussa jos sitäkään - pissa sisältä), mutta mulla on edelleen merkkaileva kollikissa. Ja voin sanoa että se kusi haisee jos mikä! Ja sitä kun voi löytyä niin verhoista, tietokonepöydän alta, printterin paperitelineestä, kirjahyllyn takaa kuin kukkapurkin alta hyllystä, pleikkarin käyttöohjeista, talokauppapapereista.... Enää puuttuu 3 sertiä ja sitten käydään perhesuunnittelijalla, toivon mukaan siis marraskuussa. :) Ja laskettu aika on 6.9. joten saattaa pojasta tulla isukki ennen miehuuden menetystä. :) Ja jotta tää kusirumba olisi täydellinen, niin 11-vuotias mummukissani on alkanut pissimään makuupaikalleen (juuri äsken sain taas pyyhkiä pissit koirahäkistä (kissanviltti on häkin päällä) ja yks viltti pyörii pesukoneessa. Olemmekin huomenna menossa lääkäriin, josko siltä löytyisi joku pissatulehdus tai kiteitä joka aikaansaa moisen ilmiön muutoin niin siistissä neidissä.

Ja tosiaan tuosta noista kahdesta koirasta. Mä olin aikasemmin niin sitä mieltä, ettei mulla riitä resurssit kahteen koiraan, ja toisaalta se on tottakin, yksilöllistä touhuamista ei niiden kanssa kovin usein ole vaan pojat kulkee aina pakettina. Toisaalta taas ennen kun lähti kouluun/töihin, niin koiralla oli ilme että "taasko sä jätät mut?" kun nyt ne menee jo valmiiksi sänkyyn ja ilme on "heihei mamma! Nähdään illalla!" :)

Älä kanna huolta kritiikistä. Meillä on käytössä vähän samantapainen ratkaisu kahden merkkailevan uroskoiran suhteen. Olen kirjoittanut siitä aikaisemmin tälle palstalle, eikä kukaan ole ainakaan suoraan kauhistellut asiaa.
Meidän ratkaisu on suorakaiteeksi taiteltu (vastakkaiset kulmat ensin keskelle jne.)ns. jenkkihuivi, johon pilin kohdalle laitetaan pikkuhousunsuoja tai puoliksi leikattu terveysside. Sitten huivi vartalonympäri ja selkäpuolelle pari solmua.
On ainakin merkkailut pitäneet sisällään, koska meillähän ei ollut sisäsiisteys ongelmana, vaan pojat alkoivat merkkailla reviirejään, kun nuorempikin tuli sukukypsään ikään.

hätä keinot keksii..! Kukin tyylillään ja oikein hyvä näin onkin - kiitos mainiosta vinkistä, nimetön. Kyllä täällä on meikäläisen tumpelonkin maine varmaan kärsinyt jo moneen kertaan niin että ehkä muutan nimimerkikseni Nimetön, Lila ja Helmi, ettei tunnisteta ....;-)

Olen kyllä päättänyt, että en enää kommentoi tälle palstalle, vaikka sitä päivittäin seuraankin todella valtavalla mielenkiinnolla, koska olen onnellinen yorkin omistaja ja on mukava lueskella toistenkin onnellisten yorkki-omistajien kokemuksia ja noiden meidän höpönassujen edesottamuksia. Mutta se valtava negatiivinen kritiikki, jos jotain tekee eri tavalla kuin joku muu viisaampi yorkin omistaja, on saanut minut vähän vetäytymään pelkälle lukija-asteelle.

Nyt ajattelin kuitenkin kertoa oman keinoni tähän hermoja raastaavaan yorkkien pisutteluominaisuuteen, vaikka tietysti kaikki hyökkäävät nyt minua vastaan, mutta olen sitä mieltä, että hoidan koirani tavallani ja uskon, että yorkkini on ihan yhtä onnellinen kuin teidän eri tavalla yorkkiansa hoitavien kanssa.

Siis minunkin hermoni meinasivat olla riekaleina näiden jatkuvien pisulöydösten takia... pilallehan siinä menee koko talo jos siihen ei ratkaisua löydy ja yorkistani minä en tietysti tahdo luopua (siis älkää ehdotakokkaan sitä kukaan kommenteissaan...). Niinpä tein rakkaalleni muovitetusta froteesta vaippaliinan (koko noin 10 cm x vyötärön ympäry), jonka päihin laitoin tarranauhan.. aina kun poikuli on yksin kotona ja öisin, laitan vaippaliinaan Vuokkoset terveyssiteen ja pisut löytyvät sitten aamulla vaipasta, eikä lattioilta. Koirani ei ole vaipasta moksiskaan, eikä iho ole kärsinyt, koska sehän on päällä vain öisin ja joskus jos se joutuu oleen pitkiä aikoja kotona.

Eipä ole enää pissoja tarvinnut keräillä ja olen todella onnellinen keksimästäni ratkaisusta, jota olen jo muutaman kuukauden käyttänyt. Suosittelen.

Saa nähdä kuinka minut nyt lynkataan, mutta tahdoin kuitenkin kertoa tämän ratkaisuni, kertokaa rohkeasti mitä olette mieltä, yritän kestää.....

kiitos, helpottaa huomata että emme ole ainoita...

Kiitos mahtavista kuvista, Mari! Kaksi koiraa on aina parempi kuin yksi. Minusta on jännä, että Reetu ja Lotta ei koskaan juokse kilpaa. Kun minulla oli collie ja perhoskoira, ne juoksivat aina taloa ympäri. Toinen saattoi välillä juosta vastakkaiseen suuntaan ja yllättää nurkan takaa tulijan.

Lotta on 2 v. 6 kk eikä se ole sisäsiisti. Olen yrittänyt opettaa sitä tekemään pissin ulos käskystä, ja joskus onnistuu, joskus ei. Lotta on jo tuhonnut kolme isoa, paksua mattoa, kun ei niitä joka lirauksen jälkeen jaksa pestä, ja myöhemmin haju ei lähde millään.

Onneksi se käy useimmiten kylpyhuoneen pikkumatolle tarpeillaan. Myönnän, etten ole maailman paras koirankouluttaja, mutta kyllä rodussakin on vikaa. Aika monet yorkit taitaa lirautella sisälle. Reetu oppi sisäsiistiksi n. kolme vuoden ikäisenä. Opetin sen ensin haukkumaan, ja sitten haukkumaan ovella. Jostain syystä sen kalloon meni, että kun haluan ulos, menen ovelle haukkumaan. Pitänee yrittää samaa Lotan kanssa.

Heissan Mari - olihan kivoja kuvia! Meillä on ihan sama meno sukkien ja lelujen kanssa kun kuvissasi, kumpikin kiskoo murinan kera kun sukkamainoksessa!

Eilen tallilla Lila ja Helmi "painivat" lähes koko pikkuemännän ponitunnin ajan, ja sitten yhtäkkiä Helmi sai kohtauksen ja juoksi aivan karvat suorana ympyrää niin kauas kun flexiä riitti - ja ihmisillä oli hauskaa! Käytiin samalla reissulla myös koirapuistossa, olen ajatellut että Helmi lopettaisi muille koirille räksyttämisen (se on niistä kauhean kiinnostunut ja tunkee lähelle mutta sitten alkaa pelottaa ja se räksyttää) jos se saisi koirapuistossa totutella vapaana ollen muihin (kiltteihin) koiriin. Lilallekin tekee hyvää tavata muita koiria, sitä lähinnä pelottaa kaikki koirat paitsi ihan muutama vanha tuttu. Kotona on kyllä mukava että koirilla on seuraa toisistaan, ne kun joutuvat olemaan päivän keskenään (n. 8 tuntia, satunnaisesti vähemmän) - olen Mari kanssasi kahdesta koirasta ihan sama mieltä!

Yksi probleema meillä nyt on ja toivoisinkin kommenttejanne:

Helmi ei ole oppinut sisäsiistiksi vaikka se täytti vuoden jo kesäkuussa. Esim. eilen kävimme ulkona seuraavasti: aamulenkille suoraan sängystä n. klo 6.15 , kiersimme n. 30 min lenkin. Ennen kouluun- ja töihinlähtöä n. klo 7.50 pikkuemäntä käytti koirat pissalla vielä pikaisesti. Kun joku meistä tulee kotiin (vaihdellen klo 13 - 16) koirat viedään heti ulos, eilen pikkuemäntä hoiteli asian klo 15. Lähdin koirien kanssa tallille ja olimme ulkona n. klo 16.50 - 19. Pissalle klo 21.00, vielä just ennen nukkumaanmenoa klo 23. Viimeisen kerran uloslähtiessäni löysin pissan ruokailutilan lattialta, Helmi ei siis tehnyt mitään ulos kuten arvasin. Aamulla mieheni asteli kahteen isoon koiranpissaan. Hänen hermonsa alkavat nyt mennä tämän homman kanssa (hän herää ekana ja onnistuu yleensä "löytämään" nämä pissat joka kerta...) enkä itsekään viitsisi jatkuvasti parkettia puunata...

Mielestäni ulkoilutamme koiria aika usein, mikä siis neuvoksi? Onko kukaan kokeillut hiekkalaatikkoa koiralle?? Olen laittanut sanomalehtiä lattialle, joskus pissa "osuu" niihin mutta toisinaan ei. Meillä on yleensä ollut napsuja tarjolla koirille yötä päivää, mutta nyt olen ottanut ruokakupit yöksi jemmaan ettei Helmi syömisen takia liikuskelisi yöllä. Se kyllä yleensä herää kun hesari kolahtaa aamuyöstä postiluukusta, ja ilmeisesti käy sen jälkeen tarpeillaan. En ole päässyt yllättämään sitä vielä kertaakaan ns. itse teosta sisällä joten en ole päässyt moittimaan sitä asiasta. En viitsisi ruveta yökausia valvomaankaan koiranvahtina kun työtkin pitäisi hoitaa...

Ehkä keskustelemme Lammilla konkareiden kanssa lisää aiheesta - Helmi on mielestäni fiksu pikku otus, niin että en voi uskoa etteikö se oikeilla otteilla tajuaisi mistä on kysymys.

TAISIN SITTEN HÄTÄILLÄ TUOSTA KARVAN KASVUSTA LIIAN AIKAISIN.ONHAN SE TURKKI JONKUN VERRAN VIIME KUUKAUSINA KASVANUT MUTTA ON NÄKÖJÄÄN AIKAA VIELÄ KASVATELLA KUN KERRAN ON NOINKIN PITKISTÄ AJOISTA KYSYMYS.
MEIDÄN KOIRALLA ON MUN MIELESTÄ AIKA KARKEA KARVA ,SEASSA KYLLÄ PEHMEÄMPÄÄKIN.VERTAILU MUIHIN ON SIKSI AIKA VAIKEAA KUN HARVEMMIN VASTAAN TULEE TOISTA YORKKIA.VALOKUVASTA ON HANKALAMPI TULKITA KARVAN LAATUA.
VINKKEJÄ TOKI OTETAAN VAASTAAN EDELLEEN.

Kaveri lainas digikameraa.:) Kyllä kun näitä kuvia katselee, niin ei yhtään enää ihmettele, miksi meillä on kaksi koiraa ja tulee varmaan jatkossakin aina olemaan. :)

Pojat ajaa aina toisiaan takaa tuon istutuksen ympäri:
http://personal.inet.fi/koti/anna-maria.linnamaki/pojatulkona.jpg

Ollaan metsälenkillä jonne pääsee melkein ovelta (20 metriä portilta):
http://personal.inet.fi/koti/anna-maria.linnamaki/metsassa4.jpg

Sitten vähän leikitään:
http://personal.inet.fi/koti/anna-maria.linnamaki/sukkamainos.jpg
http://personal.inet.fi/koti/anna-maria.linnamaki/veto.jpg

Heihei mamma, mene vaan töihin!:
http://personal.inet.fi/koti/anna-maria.linnamaki/heihei.jpg

Ensi viikonvaihteessa järjestetään Kaivopuiston erikoisnäyttelyn lisäksi kaksi kaikkien rotujen näyttelyä, joissa kummassakin esiintyy yorkshirenterrierejä.

Lauantaina 27.8. Kouvolan raviradalla kehässä 7 klo 11.45. 2 yorkkia. Tuomarina Ritva Raita.

Sunnuntaina 28.8. Heinolan näyttelyssä kehässä 12 klo 11. 5 yorkkia. Tuomarina Marie Petersen Tanskasta.

Yorkshirenterrierin karvankasvunopeus on varsin yksilöllistä, mutta oikeanlaatuinen silkkinen karva on lattiapituinen suunnilleen 1,5 vuoden iässä, partakarvat vasta vuotta myöhemmin. Karva kasvaa siis melko hitaasti ja vaatii hellävaraista hoitoa.
Kaikilla yorkeilla ei kuitenkaan ole rotumääritelmän mukaista silkkistä karvaa vaan karva saattaa olla laadultaan karkeaa, pumpulista tai villaista. Mitä karkeampaa karva on, sitä huonommin se kasvaa eikä välttämättä koskaan maahan asti. Pumpulinen karva taas kasvaa huomattavasti nopeammin kuin silkkinen, jo puolivuotiaalla koiralla turkki voi olla täydessä pituudessa.
Karkeakarvaisia tai pumpuliturkkisia yorkkeja ei saisi käyttää jalostukseen. Kasvatustyössä ei voi väheksyä oikeanlaatuisen karvan merkitystä, kun rotuna on yorkshirenterrieri.
Mistä oikeanlaatuisen karvan tunnistaa? Oikeanlaatuinen sikkinen karva tuntuu viileältä kättä vasten ja heijastaa valoa.

olen juuri tullut yorkin omistajaksi, poika.koirani ei joudu olemaan yksin, olen sairaseläkkeellä, ja sen takia olenkin ostanut seuraksi tämän pikkuisen.
aikasemmin minulla oli pieni sekarotuinen koira, joka eli 12-voutiaaksi.
silloin olin vielä työelämässä, ja koira oli yksin päivät.
mutta aina oli huono omatunto kun olin töissä, mutta omistin sitten koiralle tosi paljon aikaa ,kun olin kotona.luulen kuitenkin, että koira kärsi yksinolosta jonkin verran, vaikka mitään ongelmia ei ollut.nyt on ihanaa kun saan olla yorkkini kanssa kaiken aikaa, mutta kun on työelämässä ei voi paljon valita, jos on koiraihminen, ja haluaa myös koiran. valinta on joskus vaikea.
terveisiä kaikille yorkin omistajille anne-marielta ja pikku kimiltä.

ONKO VINKKEJÄ TÄLLÄISEEN ONGELMAAN:MEIDÄN KOIRA ON 10 KUUKAUTTA,MUTTA TURKKI ON VIELÄ TODELLA LYHYT.LAADULTAAN SELÄSTÄ AIKA KARKEAA.MITEN SAADAAN PITUUTTA TURKKIIN.VOISKO OLLA JOKU PUUTOSTILA.VINKKEJÄ KAIVATAAN.HARMITTAA JOS TURKKI EI KASVAKKAAN TARPEEKSI PITKÄKSI.
TOISILLA TUON IKÄISILLÄ OLEN NÄHNYT HUOMATTAVASTI PIDEMMÄT KARVAT.

Meillä koirat joutuvat olemaan kaksistaan kotona maksimissaan 6tuntia päivässä, vuoroviikkoina ei ollenkaan johtuen siitä että miehellä on 3-vuorotyö ja itselläni "normaalit" työpäivät..mutta pärjäisivät toki kauemminkin:) Erään tuttavani koira on yksin 12tuntia joka arkipäivä mikä on kyllä mun mielestä liikaa..

No nyt on sitten ihan viimeinen viikko ilmoittautua Lammille eli sähköpostia (myös posti, puhelu,tekstiviesti) minulle ja olet mukana hauskassa tapahtumassa. Jo lähes 40 henkilöä on ilmoituksensa lähettäneet ja koiria vielä enmmän, älä sinäkään jää pois !!!

Minun koirani on yksin työpäivän ajan, eli matkoineen n. 8,5 tuntia. Niillä ei ole
hätää, ne nukkuvat kaiken päivää ja ilmeisesti hieman leikkivätkin keskenään, koskapa aamutossuni löytyvät aina eri paikasta minne minä ne jätin!!!
Porukassa on aina kivempaa, yksin oleva yorkki saattaa helposti kärsiä eroahdistuksesta, koska ovat niin ihmissidonnaisia. Yksinoloon pitää totuttaa pennusta asti, siten se onnistuu parhaiten. Todella hienoa, jos sinulla olisi joku
ulkoiluttaja päivisin, koirille mukavampaa tietenkin.

hei, olisin vielä kysynyt kauanko yorkkinne ovat yksin päiväsaikaan? Olen juuri siirtynyt opiskeluista työelämään ja matkoineen päivään kuluu 9 tuntia. Olen miettinyt pitäisikö hakea päiväsaikaan ulkoiluttajaa?

T: katja H, jimi ja eetu

Meillä 2 "epäilyttävistä" oloista. Tosiaan Akulla oli heikot eväät meille tullessaan ja vuosia sen kanssa ollaan töitä tehty. Tänä päivänä ei muut päältä päin pystyisi sanomaan, että sillä on normista poikkeava nuoruus ollut. Tosin se on hirveen mammasidonnainen. Rockyn historiaa en kunnolla tiedä koska en ole keskustellut Rockyn edellisten omistajien/"kasvattajan" kanssa. Mutta uskoisin Rockyn olevan pentutehtailun tulos. Kyllähän sekin jo kertoo jotain, että koira on kahden suositun pikkurodun sekoitus ja myyty sairaana ensimmäiselle perheelle (en tiedä mitä maksoivat siitä). Tästä perheestä se tuli meidän vanhemmille pitovaikeuskoirana muistaakseni 120 eurolla ja vanhemmilta mulle ja tää on viimeinen koti. Mutta luoja on sen kanssa tehty töitäkin! Sillä ei ollut minkään valtakunnan käsitystä mistään käytöstavoista kun se tuli 8 kk ikäisenä vanhemmilleni. Ei se vieläkään ole täydellinen, mutta nykyään elo sen kanssa on ihanaa (paitsi silloin kun se on käynyt herkuttelemassa hiekkalaatikolla) eikä kokoaikaista vitutusta. :D

Kun Akusta joskus aika jättää, niin tarkoitus olis ostaa ensimmäinen ihan oikea pentu ja kunnon kasvattajalta. Mä olen liian laiska turkin hoitoon, joten turkkikoira se ei ole. Aika vahvoilla on viime aikoina ollut lancashire heeler, mutta manchesterin terrierikään ei ole vielä pois suljettu. Eli pikkuterriereissä pysytään kuitenkin. :) Lankkuhiirihän on siis paimentava terrieri, jos en pahasti väärin ymmärtänyt.

Saatiin keskiviikkona kuulla huolestuttavia uutisia naapurin isännältä. Mehän aidattiin tuo yläpiha jotta koirat saa vapaasti telmiä siinä. Mä olen niitä aina laskenu tohon pihalle kun ovat halunneet mennä. No maanantai-illalla oli huuhkaja istunu kytiksellä meidän katolla ja koirat räksyttäneet sitä. Onneksi mä olin menny karjumaan koiria sisälle, jolloin oli huuhkajakin lähtenyt. Nyt en enää uskalla iltaisin laskea koiria yksinään pihalle vaan menen itse mukaan. :(

Itse katsoin Pöystilän täysihoitolan sijainnin Eniron karttahausta. Tarkka osoite on Porraskoskentie 1535.
Tuulikille kiitokset kannanotostasi koirakuumeeseeni. Tuit omaa käsitystäni asiasta ja nyt olen vakaasti sitä mieltä, että odottelemme Skidin kanssa jos joku "laillisesti" myytävä tai annettava koira tulisi näköpiiriimme. Nyt en tällä hetkellä pysty pulittamaan täyttä hintaa koirasta, liian suuri investointi, mutta maltillisesti odotamme josko jotain eteemme ilmaantuisi, vähän niinkuin "taivaanlahjana". Onneksi äidilläni on laivakoira, joka saa olla Skidin kaverina silloin tällöin. Nytkin Roosa on meillä viikon hoidossa ja kyllä Skidillä onkin ollut hauska viikko.

Hei Tuulikki ja muut,

oliskohan sinne Pöystilään mitään tarkempia ajo-ohjeita? En ihan vielä hahmota paikkakuntaa tuntemattomana, että miten sinne ajetaan.....Ei taida heillä olla omaa nettisivuakaan, jossa kerrottaisiin tarkemmin. En ainakaan sitä löytänyt. Tietty sinne vois soittaa ja kysyä, mutta tässä palstan kautta menee varmaan tieto perille mahdollisimman monelle.

Kiitos !

Miten tämän nyt sanoisi kauniisti, ettei kukaan loukkaantuisi!
Älkää ostako koiraa epämääräisen ilmoituksen perusteella halvalla hinnalla.
Saatatte näin ollen olla tukemassa pahinta mahdollista vihollistamme eli pentutehtailijaa! Koirat myydään halvemmalla hinnalla, niillä ei ole papereita ja huonoimmassa tapauksessa saatte valmiiksi sairaan koiran. Ostakaa koira tunnetulta ja hyväksi todetulta kasvattajalta, tarkistakaa kauppasopimus ja huolehtikaa, että koiralla on paperit kunnossa noutohetkellä. Jos tämä Apula-kasvattaja lupaa lähettää paperit jälkikäteen, voit olla varma, ettei niitä koskaan tule. Katsokaa www.toydogs.net/keskustelu, jossa on hyvä kirjoitus tästä asiasta
sihteeri Marjo Heikan kirjoittama. Myös Apulassa on SKKY:n linkki.
Olisiko liikaa toivottu, jos kukaan teistä ei vierailisi Apulan eikä Keltaisen Pörssin tms."koiria myytävänä tai annetaan koiria"- sivuilla, itse käyn sivuilla erittäin harvoin, ja joka kerta olen sekä surullinen että vihainen.
Virpi: ota yorkillesi seuraksi toinen yorkki - neljän yorkin omistajana voin sanoa, että yorkille parasta seuraa on toinen yorkki!! Lammilla näet koko laumani, toivottavasti kerkeän pestä ja puleerata koko joukon, ettei tule sanomista!!!

Me ei sitten päästäkään Lammille. Meille molemmille sattui työreissu. Harmittaa! Pitäkää hauskaa! Jospa ensi vuonna.

Ensi viikonloppuna on Hämeenlinnassa (Kaurialan urheilukenttä) kansainvälinen kaikkien rotujen näyttely. Näyttelyyn on ilmoitettu 5 yorkkia, jotka arvostellaan lauantaina 20.8. noin klo 12.30 kehässä 8. Tuomarina toimii Harri Lehkonen.

Yhdistyksemme neuvoo ostamaan pennun aina suoraan kasvattajalta. Lue "Oletko ostamassa kääpiökoiraa?" kotisivujemme kohdasta Pentuja. Löydät sieltä selkeät perustelut.

Lukekaa toisetkin, jos ette ole sitä vielä tehneet...

Urho on topinut vatsataudistaan vesikuurin, maitohappobakteerin, ripulijuoman ja keitetyn riisin avulla :-)

Meidän Rasmus oli ihan kamalassa vatsataudissa viime vkolla, melkein meinasi tiputusreissu tulla siitä showsta, mutta viime metreillä Rasmus-parka alkoi toipua...nyt on kuulemma pääkaupunkiseudulla pieneläinklinikan väen mukaan sellainen vatsaebola liikkeellä, että vähänkin heiveröisemmät puudelit joutuvat letkuihin. Rasmus on onneksi hieman keskivertoyorkkia suurempi ( hehhe hee, 8 kg ), ja varmaan siitä syystä hän pärjäsinkin paremmin. Onneksi kaamea tauti ei tarttunut muihin karvakuonoihin. Aloittakaa nesteytys ajoissa jos koira oksentelee paljon!

Nähdään Lammilla!

Olen nyt kesän ajan seurannut Apulan ilmoituksia kotia tarvitsevista koirista. Joko myytävistä tai annettavista. Tarkoituksemme on kaikessa rauhassa etsiä Skidille uutta kaveria, pienikokoista ja rodulla ei olisi niin hirveästi väliä, kunhan vain on luonteeltaan sopiva yorkin kanssa. Apulan myytävänä palstalla on todella paljon pienikokoisia rotukoiran pentuja myytävänä. Siellä on muutama aktiivinen ilmoittaja joilla on pentuja jos vaikka minkä rotuisia ja hinta on puolet siitä mitä suomen kasvattajille joutuu pennusta maksamaan. Sen olen ymmärtänyt, että pennut on tuotu Venäjältä tänne myyntiin. Hmm, tietääkö kukaan tästä toiminnasta lähemmin? Eräälläkin kasvattajalla on hyvin uskottavat internet sivut, eli ilmeisesti toiminta on laillista? Tietääkö kukaan lähemmin kannattaako pentua ottaa tällaiselta "välittäjältä"?

Heippa kaikille,

Lammin yöpyminen pitäisi varata suoraan Pöystilästä, puh.03-6335526 Anna-Liisa tai Timo Pöystilä.

Kiitos paljon Ranskan kertomuksesta, Helmin tuntien voin vain kuvitella, miten se on nauttinut olostaan. Kiva nähdä teidät kaikki Lammilla.

Joskus olisi kiva saada kertomuksia myös lehteämme varten. On varmaan vielä paljon ihmisiä, joilla ei ole nettiä. Kirjoitelkaa ja lähettäkää myös koirienne kuvia testillä tai ilman. Kaikki materiaali on tervetullutta, toimitus tekee materiaalistanne painokelpoisen, voitte lähettää vaikka ruutupaperille käsin kirjoitetun tekstin, kuvakin voi olla ihan tavallinen paperiversio.
Terveisin

PS. Vielä ensi viikko aikaa ilmoittautua Lammille (pieni viikon kokoinen virhe edellisessä tiedotuksessani!!!)

Olipas hauska lukea Ranskan kuulumiset. Koirat varmaan Lammilla keskenään haukkuvat nämä kuulumiset toisilleen, niin pääsevät nekin kuulemaan minkälaista Ranskassa sitten oli. Kuulosti ainakin minusta aivan ihanalta koiralomailulta.
Sellaista ajattelin kysäistä Tuulikilta ja jos muutkin ovat kiinnostuneita tietämään, että jos haluaa yöpyä Lammilla niin hoidetaanko yöpymisen maksu Pöystilän täysihoitolan kautta?
Onko kukaan muu jäämässä Lammille yöksi? Minä ja tyttöni ajateltiin yöpyä siellä koska sellainen mahdollisuus kerran on. Meidän perheen ukkoväki on samana viikonloppuna jääkiekkoleirillä ja tottahan toki meidän tyttöjenkin täytyy saada leireillä ainakin yksi yö. Ajattelin sitä lauantain ja sunnuntain välistä yötä. Innolla odotamme syystapahtumaa :-D

Lomaterveiset Normandiasta! Vietimme ihanat kolme viikkoa Kanaalin rannalla nautiskellen rantaelämästä, hyvästä ruoasta ja viineistä ja kauniista maisemista. Lilan ja Helmin ekat lentomatkat menivät todella hyvin (lähtiessä tuntuikin että perheen pää tarvitsee diapamia, ei koirat, hän oli varma että lento tulee olemaan yhtä kärsimystä..), ja perillä oli kiva talo ja pieni aidattu piha odottamassa.

Ranskassa otetaan koirat vastaan kaikkiin ravintoloihin ja kahviloihin, ja myös uimarannalle voimme mennä karvakuonojen kanssa, kunhan parkkeerasimme valvotusta rannasta vähän sivummalle. Ja hiekkaa riitti laskuveden aikaan, pari kilometriä saimme juoksennella koirat vapaana viereisen kylän rantaan - sekös oli lystiä! Helmi oli varsinainen rantakimuli, se kaiveli kuoppia ja hiekkalinnoja pikkuemännän kanssa yltä päältä hiekassa ja suolassa, juoksi välillä veteen ja pisti maata aaltoihin, ja kiusasi Lilaa vaanimalla ja hyökkäilemällä kimppuun ja sitten korvat hulmuten pakoon! Lilaneiti sensijaan oli aina aivan näreissään kun tassut kastuivat, mutta hiekalla juoksu vapaana oli sillekin mannaa.

Yritimme asennekasvattaa ranskalaisia (turha toivo tosin..) keräämällä koirien kakat kiltisti pusseihin, joita sai napata ilmaiseksi kakkapussiautomaateista pitkin kylään. Meitä katsottiinkin sitten kyllä kun joitain kummajaisia, sehän loukkaa katkerasti ranskalaisten yksilönvapautta jos vaaditaan keräämään koirien jätöksiä..

Yorkkeja oli seudulla runsaasti, mutta lähes kaikilla oli lyhyeksi leikattu turkki. Saimme paljon kavereita liikkuessamme Lilan ja Helmin kanssa, niitä kävi hellimässä yksi jos toinen vastaantulija. Etretat'ssa, missä on rannikon hienoimmat rantakalliot ja -maisemat eräskin pariskunta lopetti siltä seisomalta maisemien videoinnin kun tulimme paikalle, ja keskittyivät kuvaamaan pelkästään Helmiä!

Lomat on nyt siis ohi, mutta sovimme vuokraemäntämme kanssa jo alustavasti ensi kesän Ranskanlomasta. Nyt odottelemme pikkuemännän ja karvakuonojen kanssa innolla Lammin yorkkipäiviä niin että tytöt pääsevät tapaamaan lajitovereitaan ja vaihtamaan kesäkuulumiset!

Terveenä ollaan oltu täällä Mansen seudulla. Onneksi.

Voihan V***u jos saan sanoa...voimahalit Urholle ja omistajalle! :(

Eläinlääkärin mukan Oulussa on aika paha Parvo-epidemia. Myös Urho sairastaa Parvoa, rokotuksista huolimatta.

Ehdin iloita liian aikaisin. Urholla on edelleen ripulia. Ei onneksi kovin paha ja suuri koko suojelee kuivumiselta. Oksentelu on loppunut.

Rockylla oli muistaakseni kesäkuussa vatsatauti, Aku ei ole moiseen sairastunut kuin muutama vuosi sitten. Onneksi nämä ovat sen verran kookkaita etteivät kuivu heti, joten lekuria ei tarvittu, paastoa vaan kehiin, Akulle annoin vatsaa rauhoittavia tabletteja ja sekoitin veteen sitä...mitä lie olikin, nimet hukassa. :D Rockylle en antanut mitään, paastotin vaan.

Enää viikko aikaa ilmoittautua Lammin tapahtumaan.
Muistakaa myös kysymyksenne eläinlääkärille ilmoittautumisen yhteydessä.

Tervetuloa!

PS. Ilmoittautua voi myös sähköpostitse.

Meillä (Oulussa) on sairastunut Urho. Kerrankin Urhon suuresta koosta (ainakin 7 kg) on hyötyä. Urhon ripuli ja oksentelu alkoi eilen ja tänä iltana se vaikuttaa jo melkein normaalilta. Ihan tavallisilla apteekin lääkkeillä pärjättiin. Toivottavasti Eetu (2,8 kg) ei sairastu.

Kyselen vaan että onko teidän yorkkinne sairastunu liikkeellä olevaan vatsa/ripulitautiin? Sitä on kuulemma ainakin Tampereen seudulla liikkeellä ja itse jo pelkäsin menettäväni 4kk vanhan yorkkini viikko sitten tähän rajuun tautiin. No onneksi lääkärillä saatu nesteytys ja neljät lääkkeet sai pikkuseni virkoamaan ja nyt kaikki on kuin ennen. =]

Ensi viikonloppuna järjestetään taas kaksi kansallista kaikkien rotujen näyttelyä. Kummassakin esiintyy myös meidän rotumme edustajia.

Lauantaina 13.8. n. klo 11.30 Turun Aurassa (Auran Nuortentalo), kehässä 12, tuomarina Markku Kipinä, ja

sunnuntaina 14.8. n. klo 11 Valkeakoskella (Korkeakankaan hiihtokeskus), kehässä 12, tuomarina Zidy Munsterhielm-Ehnberg

Auran näyttelyyn on ilmoitettu 1 ja Valkeakosken näyttelyyn 4 yorkkia.

Kiitos onnitteluista! Täällä aletaan jo palata maanpinnalle.. ;)

On nuo kyllä niin hassuja otuksia. Vähän väliä saa nauraa niiden touhuille. Ne on oppineet tänä kesänä tykkäämään herneistä, söisivät niitä ihan hulluna. Hernepenkistä löytyy aina semmosia palkoja, joissa on jo valmiiksi hampaanjäljet. :)

Äsken söin niitä itse, ja yksi herne putosi lattialle. Reetu katseli hölmön näköisenä ympärilleen eikä liikkunut mihinkään. Lotta rupesi heti nuuskimaan ja pyörimään ympäriinsä, ja pian se löysikin herneen ja söi suuhunsa. Tämä taas kerran todisti sen, minkä olemme huomanneet aiemminkin, että Lotalla on paljon parempi hajuaisti kuin Reetulla. Tai sitten se osaa käyttää sitä paremmin...

Kaivarin erikoisnäyttelyymme on ilmoitettu 8 koiraa. Wendy Paquette arvostelee ne ennen puolta päivää.

Isot onnittelut muotovalion tittelistä niin päätähdelle kuin kotijoukoillekkin! Urho lähettää Reetulle härnääviä terveisiä =) Pientä tuijotusta ja hännänpään tärinää...

Mailaisitko Mervi webmasterille Lotan nimen kokonaisuudessaan (ja kaikki Joensuun näyttelyiden palkintotiedot kuten sert/cacib), niin saamme kirjattua tulokset tänne omille näyttelysivuillemme heti tuoreeltaan.

Tulipa mieleen keskustelua seuratessa että missäpäin suomea te yorkkien emännät ja isännät asutte? Kaikki ei varmaan sentään ole pääkaupunkiseudulle pakkautuneet? :)

Varsinkin nyt kun meitä on kaksi, niin ei pahemmin tuo yksinolo sureta. Varsinkin jos olen iltavuorossa, niin ei pojat montaa tuntia yksin joudu olemaan. Silti tarvittaessa kyllä kestävät 12 tunninkin koivet ristissä (tais olla joskus että mä reissussa ja avo joutu hälykeikalle).

Jos koirat täytyy saada hoitoon niin viedään vanhemmille. Tosin parit festarit on jääneet väliin koska vanhemmilla on ollut jotain menoa, hoitolaan en mussukoitani halua viedä (Aku stressaa, Rocky vois pärjätäkin). Jos taas tarvitaan pissittäjää, anoppi tulee hyvin mielellään, koiraihmisiä kun on (collien omistaja).

Onhan pari kertaa käynyt niinkin että anoppi on miesystävänsä tullu kylään kun olen vielä töissä ja kun tulen kotiin niin koiria ei näy missään kun anoppi on niiden kanssa pissillä. ;)

Opiskelijana ehkä suurin ongelma oli se raha. Tosin pieni koira ei paljon syö mutta piti käyttää hammaskiven poistossa jne. Mä tosin en oo kauheesti jaksanu bilettää, ihan normaalisti ja se ei Akun mielestä ole ollut ongelma. Eikä nuo urheiluharrastuksetkaan koiraa haitannet, vain yhdessä vaiheessa teki pahaa jättää koira harrastusten ajaksi kotiin ja se oli silloin kun koira sai olla töissä mukana (poislukien nämä kaksi viimeistä talvea edellisessä kodissa kun Aku pelkäsi).

Ja varsinkin kun niitä on nyt kaksi, tänne ne jää sänkyyn painimaan kun mamma lähtee tienaamaan voita wokkiin ja yleensä ne on sängyllä kun tulen kotiin. ;)

Kiitos Kaarinalle vastauksesta!!!!
Kyllä aika monet keinot onkin jo kokeiltu, ehkä se vaan on se omatunto kun soimaa silti liikaa.
Koiran hoitoon saaminen lienee se suurin ongelma, jos silloin tällöin saisi vapaailllan jaksaisi taas pitkään iloisesti. En missään nimessä tarkoita etten hauveleistani nyt iloitse, päinvastoin, ovat kaikkein rakkaimpia minulle. Dogsittereitä ei kuulemma asuinalueeni lähellä ole, enkä suuresta yrityksestäni huolimatta ole löytänyt naapuriakaan avuksi. No, en luovuta : )

Katja h

Onnea uudelle Suomen muotovaliolle Lotalle ja kotijoukoille!

Lotta sai kolmannen sertinsä Joensuun kv. näyttelyssä eli siitä tuli Suomen muotovalio!!!

mä opiskelen ja urheilen ja mulla on puolix oma yorkki poika.pääasiassa se asustelee porukoilla ,käyn siellä sitä viikonloppusin ja lomilla kattomas ja sit ku tiedän et on aikaa ni otan sen mun luo.välillä saan siis vapaasti mennä ja tulla ilman et tarvii kantaa huolta koirast ja porukatki saa välil lomaa.
sillo ku se o mun luon ni se o aamupv:t yksin ku oon koulus,iltapv:llä lenkkeillään ja leikitään ni sit se jaxaa olla viel illal pari tuntia jos o esim reenit.hyvin o toiminu.tietty koitan vähentää ylimääräset menot sillo minimii ku koira o mun luon mut kyllä se jaxaa ku senkaa touhuaa koton olevan ajan.

otan toisen ihan oman koiran sit ku opinnot o loppu ja tiedän et o tarpeeksi aikaa.
mut mieti tarkkaan:)

unski luuli kans pienenä et uunissa on koira,katteli ja muris;)peiliin se ei suostu kattomaan,kääntää aina pään pois.

Meidän Aatu luulee että olohuoneen lasivitriinissä asuu koira..se raasu kun näkee siinä oman kuvajaisensa..Aatu innostuu mahdottomasti kun peilikuvankin häntä vispaa mutta ei ymmärrä miksi vitriinissä asusteleva koirakaveri ei ota palloa vaikka kuinka tyrkyttäisi:) Aina kun turkkia lyhennetään, Aatu murisee vitriinille kun siellä mukamas on taas eri koira..heiluttaa sitten varovasti häntää ja taas on riemu ylimmillään kun kaveri vitriinistä vastaakin ihan samanlaisella hännänheilutuksella;) Höpsö mikä höpsö.

Enpäs ollut ymmärtänyt, että Rocky on niin pieni. Ei siinä sitten varmaan mitään ongelmaa ole. Tervetuloa vaan koko porukka.

Piti vielä sanomani että Aku ja Rocky tuntuvat paikkaavan toistensa vajavaisuuksia. Akun ollessa mukana Rocky on paljon rohkeampi toisten koirien seurassa - esimerkiksi pelkästään Rockyn kanssa on ihan turha lähteä koirapuistoon, kyllä Akun on oltava mukana, ei siitä muuten tule mitään kun Rocky pelkää niitä muita. Samaten Aku pelkää autoilua mutta matkustaa rauhallisesti jos Rocky on mukana. Ilman Rockya Aku yrittää tunkea penkkien alle, kainaloon, tärisee ja on hysteerinen vaikka sitä kuinka on yritetty opettaa. Kun Rocky on mukana niin se on rauhallisesti (vaikkei edelleenkään pidä autoilusta) ja ompa jopa intoutunut katsomaan ikkunasta ulos. :) Ja tosiaan Rockylla on painoa n. 5,3 kg. Ja jos tuntuu ettei onnistu niin voinhan minä pitää koirani kiinni. Suurempi ongelma lienee se, jos Aku väsyy koska sitten siitä tulee ärtsy, tosin osaan mielestäni lukea koiraani joten siinä vaiheessa laitan sen remmiin enkä anna muiden tulla lähelle.

Tosin Rockylle se ei ole koskaan ollut ärtsy, ja itse asiassa se on Aku joka tuntuu jaksavan leikkiä paljon enemmän, vaikka se onkin toista 8 vuotta vanhempi.

No, Aku on 6 kg ja 32 cm ja Rocky on sitä hieman pienempi, chihun ja cairnin sekoitus..

Yleensä tapahtumissa on ollut vain yorkkeja, mutta miksei "väärärotuinen" hyvin käyttäytyvä voisi tulla, tällä tarkoitan, että isomman koiran
olisi hyvä olla tottunut pieniin vipeltäjiin. Mutta huomioikaa, että vastuu on aina koiran omistajalla ja yorkit saattavat ärsyttää (terriereitä kun ovat) liiaksikin asti.

Kysyin jo aikaisemmin, eli saako vääränrotuisetkin tulla, kun meillä tuppaa nykyään kulkemaan Aku ja Rocky pakettina, niin Rockykin tulisin hyvin mielellään. :)

Ilmoittautua voi myös minulle sähköpostitse. Osallistumismaksun voi suorittaa yhdistyksen tilille, viite Syystapahtuma (jäsenet 25,- ei jäsenet 35,- ja lapset 8,50). Muistakaa myös kysymyksenne eläinlääkärille etukäteen (toivottavaa olisi ettei kysyttäisi koirien ruokailusta, koska se on niin yksilöllistä). Luvassa on varmasti mukava päivä, hyvät ruoat, arpajaiset, turkinhoito-ohjeita ja muita hyviä neuvoja, näyttelyharjoittelua, leikkimielisiä kisoja koirien kanssa (muistakaa pukukilpailu!), tarvikemyyntiä ja tietenkin vapaata touhuamista muiden yorkki-ihmisten ja yorkkien kanssa. Tapahtumaa sponsoroi Royal Canin, joten kaikki saavat vielä kotiinviemisiä. Arpajaisten tuotto menee eläinsuojelutyöhön, arpajaisvoitto lahjoituksia otetaan vastaan, päävoittona on perinteinen herkkukori.

Tervetuloa!

JK. Viimeinen ilmoittautumispäivä 29.8.

Juu oli tarkotus tulla, kun vaan muistaisin mihin oon laittanu ilmottautumislomakkeen...

Aku on niin ihana! Vähän hönö hömelo niinkuin Reetukin. Tulettehan te Lammille?!

Meidän Akulla on ollut hieman hidas sytytys...mulla on lemmikkihiiriä ollu 2 vuotta ja hiiriterra on koirien kuonon tasolla, eli sen alla on 25 cm korkeat jalat +2 cm paksuinen levy. Nyt vasta Aku äkkäs hiiret! Vahtaa niitä ja kun tulee lasin viereen niin se avaa suun ja yrittää ottaa hiiren suuhun! Paha vaan siinä on lasi välissä...:D

Mielenkiinnon vuoksi kysyn sellaista asiaa, että kun minulla on n.1,8 kg painava yorkkityttö, niin jos teettäisin sillä pentuja (todennäköisesti kuitenkaan en tytön pienuudesta johtuen), voisiko pennuista tulla minkä kokoisia tahansa? Eli onko pentujen tuleva koko sattuman kauppaa ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat? Vanhemmat, pentuekoko jne?

Sitäkin asiaa olen miettinyt, kun sanotaan, että koskaan ei tiedä, minkä kokoinen pennusta loppujen lopuksi tulee, niin itse olen ainakin törmännyt siihen luonnonlakiin, että ainakin pentueen pienin pentu jää aikuisenakin pienimmäksi ja suurin suurimmaksi. Ja koirieni kasvattaja on osunut kutakuinkin oikeaan arvioidessaan pentujen tulevan aikuispainon.

Pentuvälityksen puhelinnumero löytyy yhteystiedoista. Keskustelupalstalla emme saa puhua kasvattajista nimillä, koska se voi olla mainostamista.

TIETÄÄKÖ KUKAAAN MISTÄ SAISIMME UROSPENNUN.JOS MAHDOLLISTA OTTAISIN MIELELLÄNI YHTEYSTIETOJA ERI KASVATTAJISTA.
AJAMME IHAN MINNEPÄIN SUOMEA TAHANSA KUNHAN LÖYDÄMME ILOISEN/TERVEEN KAVERIN

Me ainakin olemme tulossa. Pitäisi vähän virkkailla tai kutoilla muotinäytöstä varten. Saas nähdä, miten luovuus lähtis liikkeelle näin kesäterässä. Onpa hauskaa nähdä paljon yorkkeja samalla kertaa ja mukava, että tapahtuma on kerrankin sopivan automatkan päässä.

Etsintäkuulutus! Hannaa ja Viviä kaivattaisiin, kyse on kesäpäivistä. Ottaisitko yhteyttä minuun tai Railiin. Jäämme odottelemaan....

Molemmissa Joensuun näyttelyissä on sertit jaossa, joten voitte saada sen puuttuvan serttinne jo lauantaina. Onnea matkaan!
Muille tiedoksi, että valion arvoon tarvitaan 3 serttiä, joista vähintään yksi sen jälkeen kun koira on täyttänyt 2 vuotta.

Joensuun kv-näyttelyyn la 6.8. on ilmoitettu yksi (1) yorkki (=Lotta). Joensuun kans. näyttelyyn su 7.8. on ilmoitettu yksi (1) yorkki (=Lotta). Kova on yritys saada se viimeinen serti. Voidaanko me saada se la kv-näyttelystä? En tiedä paljonkaan näyttelysäännöistä. APUA! Hirvee paniikki jo valmiiksi. Me muuten tullaan Lammin syyspäiville. Eli varoitus kaikille: Reetu tulee taas ärhentelemään!! Reetu ei ole ilkeä, vaan se on arka ja pelkää. Koulutuksen puutetta. Pyydän anteeksi jo etukäteen Reetun aiheuttamia rähinöitä.

Joensuun kv-näyttelyyn la 6.8. on ilmoitettu yksi (1) yorkki (=Lotta). Joensuun kans. näyttelyyn su 7.8. on ilmoitettu yksi (1) yorkki (=Lotta). Kova on yritys saada se viimeinen serti. Voidaanko me saada se la kv-näyttelystä? En tiedä paljonkaan näyttelysäännöistä. APUA! Hirvee paniikki jo valmiiksi. Me muuten tullaan Lammin syyspäiville. Eli varoitus kaikille: Reetu tulee taas ärhentelemään!! Reetu ei ole ilkeä, vaan se on arka ja pelkää. Koulutuksen puutetta. Pyydän anteeksi jo etukäteen Reetun aiheuttamia rähinöitä.

Tuulikki tuossa muistuttikin syyspäivistä. Itse odottelen tyttöni kanssa niitä innolla, mutta ketäs muita on lähdössä mukaan? Tulkaa nyt ihmeessä kaikki kynnelle kykenevät yorkit ja omistajat niin saadaan taas mukava tapahtuma aikaiseksi.

Heippa,

Näyttelyihin ilmoittaudutaan 1-2 kk ennen näyttelyä halvemmalla hinnalla ja n
2-3 vko aikaisemmin kalliimmalla hinnalla. Eli jos käyt näyttelyissä, on sinun
suunniteltava etukäteen, minne menet ja milloin menet. Match Show*ssa voi ilmoitautua paikan päällä.

Muistattehan Lammin syystapahtuman, ilmoittautuminen viimeistään 29.8.

Mistähän saa yhteystiedot ilmoittautumiseen?
Mimmihän on samaa perhettä mitä Torniosta löytyy !!!! vaik voi olla, että vielä pienempää??? kuka tietää
(vois vaikka käydä paikan päällä; matka vain n. 500 km)
Äkkiä ilmoitukset kannattaako lähteä ajaan!!!!!

Pikkuiseni on tyttö, 1,8 kg, n 20 cm, ei näyttelyissä käynyt, mutta luulen että hän olisi ollut menestynyt, mikäli karvan mitat olisivat kohallaan.
Puoltavia ovat pienuus, väritys, älykkyys (austraaliasta lähtien isät huomioon ottaen))
Näyttöhän tekisi tietenkin terää, mutta MIMMI on ....ihanin yksilö mitä maan päällä on!!! Lapsi on otettu vain omaksi lemmikiksi.

Pystyykö hän enää tekemään vauvoja, ei tarvitse itse synnyttää, mutta jos keisarinleikkaukkauksella. Eläinlääkäri sanoi viimeksi, että se voisi olla mahdollista???.
JOS PYSTYY,,,, NIIN MISTÄ SAISIN SULHASEN MIMMILLE!!!! Ilmoittakaa.
Ajatus Mimmistä luopumisesta saa jo kyyneleet silmiin!!!!

Moi Miima!

Ensimmäisen yorkkini sain ollessani tokalla luokalla. Oliver seurasi minua lukion loppuun asti. Oliver todella oli kaikki kaikessa ja mielelläni luovuin iltariennoista ja muusta haukun takia. Mutta kulut ja kustannukset olivat joskus aika suuret. Ja joskus ratsastustalleilla olisi mielellään viettänyt tovin pidempään, tai olisi koulun jälkeen kavereiden kanssa mennyt johonkin: ) Oliverin nukuttua pois olisin halunnut ottaa uuden koiran, mutta nyt minusta tuntuu että tein oikean päätöksen kun opiskelin rauhassa loppuun. Välillä tein lisäksi iltatöitä ym. ja se ei olisi ollut koiralle kovinkaan mukavaa.

Mutta nyt 3,5 vuoden odotuksen jälkeen olen taas iloinen kahden yorkin omistaja ja iloinen siitä että voin antaa paljon aikaa ja energiaa haukuille!

Yorkki on ihana kaveri ja et varmasti kadu kun itsellesi moisen karvakuonon otat! Mutta mielestäni kannattaa tarkoin harkita sopiiko eläin juuri tämän hetkiseen elämän tilanteeseen : ) Mukavaa kesän jatkoa!

Sunnuntaina 31.7. on Porissa kansainvälinen näyttely, johon on ilmoitettu 3 yorkshirenterrieriä. Ne arvostellaan kehässä 9 noin klo 15.30. Tuomarina toimii Marja Talvitie.

Ensi lauantaina 30.7. Tornion kaikkien rotujen näyttelyssä arvostelee yorkshirenterrierit norjalainen Ann Tove Strande. Arvostelu alkaa n. klo 13.15 kehässä 1, ja yorkkeja on ilmoitettu peräti 8 kpl.

voiskohan myös olla niin että nuorempi uros tietää "paikkansa" laumassa - vanhemmalla ja laumassa korkeampiarvoisella uroksella on etuoikeus narttuihin... että mitäs sitä innostumaan turhista, kun ei kuitenkaan mitään saa. ihan ajatus vaan.

ja opiskelemaan lähtevälle. jos vaikka viettäisit vuoden opiskelija-elämää ja harkitsisit sitten sitä koiran laittamista. koira vie kuitenkin todella paljon aikaa ja se opiskelijaelämäkin voi alkaa viehättämään kun makuun pääsee.

Kiinnostus taitaa olla yksilöllistä..meillä on uros joka ennen leikkaamista tuli hulluksi aina kun jossain lähistöllä oli juoksuinen narttu, ei syönyt ja vinkui yötkin sängyn vieressä ulos pyytäen ja uhkui vihaa muita "kosijoita" kohtaan vaikka muuten oli ihan kiltti myös toisille uroksille, sitä kesti muutaman viikon vaikka juoksuinen narttu ei ollut edes lähistöllä. Toinen uroskoiramme ei ole koskaan ymmärtänyt tuon taivaallista nartuista/juoksuista..:)

Yorkit ovat ihania... Tiedän...

Itse otin opiskeluaikana ensin yhden yorkin ja sitten heti perään toisen, kun oli aina lähes joka päivä niin sääli jättää pikkuinen yksin kotiin. Nyt ne ovat kaksistaan ja paljon paremmin on sujunut.

Sanon suoraan, että koirista on paljon enemmän huolta, vastuuta ja hoitamista kuin ajattelin. Esim. perjantaipäivänä koulun jälkeen ei voi saman tien rientää kavereiden kanssa illanviettoon, vaan koirat täytyy ottaa mukaan tai viedä hyvään hoitopaikkaan illan rientojen ajaksi. koiralle on tarpeeksi kestämistä jo siinä, että se joutuu olemaan koulupäivän yksikseen kotona.

Kaikesta huolimatta en ole katunut päätöstäni.

Sinuna siis harkitsisin tarkasti, onko sinulla todella nyt tarpeeksi aikaa koirallesi! vai kannattaisiko sinun ottaa se joskus myöhemmin.

Eetu-raukka vinkuu ja vikisee, kuljettaa pehmotyttöystävää pitkin taloa ja yrittää saada Urhon innostumaan "asiasta". Luulen, että jollain naapurin koiralla on juoksuaika. Miten kauan se kestää? Eetun levottomuutta on jatkunut jo kohta viikon.
Kuinka vanhana urokset alkavat ymmärtää jotain narttujen juoksusta? Urho on vajaa kaksi vuotta, eikä se näytä välittävän asiasta mitään. On vaan ihmeissään Eetun innostuksesta :-)

Olen 15 ja vuosi olisi peruskoulua jäljellä... Olen unelmoinut yorkista jo 2 vuotta ja ruvennut säästämään kyseiseen koiraan... Olen kysellyt vanhemmilta ja muilta tutuilta että kannattaako minun sitten kun menen opiskelemaan hankkia koira vai ei... Vanhemmat tietysti sanoi että ei koska muka opiskelu aikana bilettää paljon ja niin pois päin... Minä en ole sellainen ja tiedän että tarvitsisin seuraa yksinäisiin päiviin ja koira olisi suunnaton ilo! Meillä kotona on labis ja se on todella rakas minulle! Tiedän että tekin ajattelette että olen liian nuori ja opiskelu aikana ei kannattaisi... Mutta olen ajatellut paljon ja laskelmoinut että paljon suunnilleen menisi rahaa vuokraan ja paljon saan tuloja yleensäkkin... Mutta tätini kanssa olen keskustellut että jos muuttaisin hänen ja hänen miesystävän luo ja saisin oman huoneen ja maksettaisi vuokra kolmeen pekkaan nii saisin ylimääräistäkin rahaa... Mutta mitä sanoisitte! Olen miettinyt ja suunnitellut pääni puhki vain ja ainoastaa sellaisen pienen suloisen oleennon tähden... Ja jos on kokemuksia voisi myös kertoa lukisin mielelläni :)

Moikka Katja H!

Yh-mamman ajanhallintakikkailut ovat itsellenikin tuttuja, mutta meillä arki sujuu mielestäni tosi stressittömästi ja ihanasti...tässä muutamia vinkkejä, joita itse olen toimiviksi todennut:

Pyydä ystävät mukaan kävelylle tai kylään kotiin. Kouluta koira käyttäytymään nätisti kylässä, jotta voit ottaa sen mukaasi ( ja teidät kutsutaan uudestaankin ). Harrasta kaikkea sellaista hauskaa jossa koira voi olla mukana, mutta saat myös itse puuhata muutakin kun pitää flexiä kädessä: veneile, mökkeile, sienestä, telttaile, marjasta, melo ( yorkki mahtuu hyvin kanoottiin - pelastusliivin kanssa tottakai! ), käy picnicillä ja retkeile hauskoissa paikoissa - loppupeleissä sellaisia harrastuksia, joihin koiraa ei voi ottaa mukaan, on aika vähän! Pienen hyvinkäyttäytyvän yorkin voi vallan mainiosti ottaa yleensä mukaan kahvilan terassille, kokeileppa vaikka Helsingissä Korkeavuorenkadun Café Succéeta - Ella-yorkin ja mun lempipaikka!

Muista pitää huolta omasta jaksamisesta, laita välillä koira ( tai osa koirista jo niitä on useampia ) hoitoon ihan hyvällä omallatunnolla. On tosi tärkeää että koira osaa olla myös hoidossa välillä. Koiralle ei ole iloa stressaantuneesta emännästä! Jos itselläsi ei ole sopivia tuttuja/ sukulaisia ( yleensä jokaisella on tuttuja, jotka kovasti haluaisivat koiraa mutta eivät pysty ottamaan ), mahdollisuuksia on muitakin: tee vuorottainen hoitodiili jonkun toisen samassa tilanteessa olevan kanssa tai tilaa 4H-liitosta Dogsitteri ( suosittelen! ).

Lisäksi pidä mielessä kuka perheessä on pomo ja määrää tahdin - koiran täytyy saada ulkoilu yms. tarpeensa tyydytettyä, mutta ihminenkin, joka sentään hankkii raksut kuppiin, tarvitsee leponsa. Joskus on hyvä ratkaisu viedä töiden jälkeen koira lyhyelle lenkille ja antaa sitten joku vaikea herkku ( ydinluu, porkkana, siankorva ) koiralle pureksittavaksi omien päikkäreiden ajaksi.

Yksi hyvä keino on myös hankkia koirallesi koirakaveri: rankan työpäivä jälkeen koirat leikkivät iloisina keskenään kun vaan viet ne puistoon. Kaksi koiraa menee siinä kun yksikin ja itsellesi vapautuu enemmän liikkumavaraa.

Lopuksi voisin sanoa, että pyrin itse aina laittamaan koirani etusijalle, mutta pidän huolta omasta hyvinvoinnistani - muutenhan en voi pitää pienistä kullanmuruista huolta :) Ja sitten tietysti NAUTIN täysillä jokaisesta kävelylenkistä ja jaetusta hodarista, siitä että pienet karvakuonot tuo mun elämään niin paljon iloa ja onnea!

Jorkistani tuli rasta! Karvat liimautuivat yhteen,enka saa niita millaan auki.Onko kenellakaan vinkkeja.miten saisin rastaletit auki? Olen kokeillut minkkioljya ja amerikkalaista sprayhoitoainetta...,mutta tulos nolla.

Hei kaikki yorkkien omistajata!
Löytyykö toista "yksinhuoltajaa" joukoista? Utelisin miten olette ajankäyttönne järjestäneet? Arki-iltaisin en ehdi kuin lenkitellä ja leikkiä, oma kuntoilu, ystävät, lepääminen ym. jää ajan puutteen vuoksi. Välillä kaipaisi muutakin! Miten toimii teillä?

Miten helposti Suomesta saa pennun? Mikä on suunnilleen hintaluokka?

Kiitos Ritva ja Katja!! En olisi muuten tajunnut ruveta suihkuttelemaan, vaan odottanut, että luontoäiti hoitaa homman.

Lauantaina 23.7. Vantaalla pidettävään kaikkien rotujen näyttelyyn on ilmoitettu yksi yorkki. Se arvostellaan Hakunilan urheilupuistossa kehässä 15 noin klo 14. Tuomarina toimii australialainen Wendye Slatyer.

Sunnuntaiseen Kuopion näyttelyyn ei ole ilmoitettu yhtään yorkshirenterrieriä.

Meidän pojilla on käynyt tuo Ritvan kuvailema juttu useammankin kerran kun pojat ovat tuoksutelleet juoksuista narttua ja pökitelleet sen jälkeen lelujaan turhan innokkaasti..tuppi kääntyy hieman "rullalle" sisäänpäin ja karvat menevät mukana,voi turvota aika ilkeästi jos ei huomaa koirapoikaa auttaa..viileä vesi auttoi meilläkin.

Tarkoitatko Reetun "thigylla" penistä, joka ei mene takaisin tuppeen?
Jos näin on voin kertoa miten kerran kävi meillä. Meidän poju oli juossut tyttöjen perässä pili ulkona ja jotenkin sitä sisään vetäessä tupen karvat olivat jääneet siihen kiinni, niin että tuppi oli reunastaan rullautunut kaksinkerroin. En saanut sitä vedettyä paikoilleen, koska penis oli turvonnut oltuaan liian kauan paljaana.

Pieneläinklinikalta neuvottiin valelemaan penistä kylmällä vedellä turvotuksen laskemiseksi ja sen jälkeen ihan perusvoiteen kanssa sain tupen vedettyä normaalisti peniksen päälle.

Heti kirjasin ylös tuon Coat handler nimisen tuotteen. Sitä käyn heti kyselemässä huomenna Hyvinkään eläinkaupoista. Kiitos vinkistä :-D

Kauhean pitkään kestää tuo "juoksuhuippu"! Olen luullut, että se kestäisi vain muutaman päivän, ja niin se aiemmin on kestänytkin, mutta nyt Lotta on tarjonnut itseään jo viikon. Reetu-raukka on yrittänyt niin kovasti, että sen "thingy" on ihan turvoksissa eikä ilmeisesti mahdu palaamaan takaisin "koloonsa". Aamulla taas heräsin kuudelta siihen, kun Lotta könysi Reetun kimpussa. (Siis ei toisinpäin!) Yritin piilottaa Reetun peiton alle, mutta Lotta työntyi väkisin sinne ja makasi Reetun päällä! Ihan mahdotonta touhua.

Minä (ja käsittääkseni monet muutkin) käytän Coat Handler -nimistä hoitoainetiivistettä, joka lantrataan veteen. Suihkutan sillä aina turkin ennen harjaamista. Lotallahan ei käytetä nyyttejä, mutta silti turkki on hyväkuntoinen eikä juurikaan takkuunnu. Turkin laadustahan se takkuuntuminen tietysti ensisijaisesti johtuu. Lotallakin pentukarva takkuuntui helpommin.

Minä en noin pienellä uskaltaisi teettää. Pohjoisen kesäpäivillä keskustelimme Lotan mahdollisesta pennuttamisesta (se painaa vähän päälle kaksi kiloa, mutta on roteva), eikä sitä tyrmätty, mutta en kuitenkaan aio sitä tehdä, on se niin iso ja vaativa homma kokonaisuudessaan.

Meillä on kans 1,6-1,7 kg painava narttu, eikä sitä kyllä pennuteta. Minun mielestä liian riskipeliä, nartun terveydellä leikkimistä. Taitaapi olla yhdistyksenkin kanta, että pitäisi sen 2,5 kg painaa - siis ilman ylipainoa!

Hei!
En tiedä muistaako enää kukaan, kun noin vuosi sitten pohdin, miksi Aku vaihtaa karvaa. Sillähän oli toinen etujalka sekä puolet rinta- ja mahakarvoista muuttuneet paljon punaruskeimmiksi ja karkeammiksi jotka kasvoivat hitaammin kuin Akun normaali karva.

En sitten tiedä, johtuivatko virtsakivistä vai mistä, mutta nykyään ei tuota karkeaa karvaa enää näy. :) Eli karva on kasvanut normaaliksi. Mysteeri siis miksi sille moista kasvoi ja mihin se hävisi.

Minulla on ihana 1v ikäinen yorkkinarttu. Haluaisin mieluusti tehdä sillä yhden pentueen, mutta se painaa vain vaivaiset 1,8 kg. Kannattaako noin pienellä nartulla edes harkita pentuetta? paljonko pitää käyttää koiraa näyttelyssä, että pennuille saa sitten viralliset paperit? Vastatkaa te, jotka paremmin tiedätte!

Aina kannattaa kysyä...

MOikka,

itse olen huomannut, että PetSilkin silkkitipat turkkiin pesun jälkeen jätettynä helpottavat turkin takkuuntumisongelmaa. Kannattaa kokeilla! PetSilkiä myyvät hyvinvarustetut lemmikkieläinkaupat.

Mutta ei kannata lannistua, Honeyllä on nyt turkin kannalta vaikea aika meneillään, kärsivällisyyttä vaan...se kannattaa!

Föönätty ollaan ja yritetty harjata suoraksi, mutta tuntuu ettei siitä silti tule ihan suoraa. Taitaa olla niin, että on vielä vauva-karvaa. Kiitokset hyvistä vinkeistä ja rohkaisusta :)

Juu, Mäkärä tyrkytti itseään keittiön ovelle ja jopa postimiehellekkin. Tsemppiä vain sinne Lotan temppujen kanssa, kyllä se ohi menee =D Ja onnea näytelmiin! Kerro sitten miten kävi...

Turkista - föönaathan sen ihan kuivaksi ja suoraksi? Vähän kostea turkki on oikea takkupesä. Meillä on toiminut hyvin Ring5-tuotteet, se vihreä shamppoo ja erityisesti föönaukseen tarkoitettu hoitoaine. Liika hoitoaine turkissa aiheuttaa meillä sen, että kaikki pölyt jne tarttuu kiinni ja karvat takkuuntuu helpommin.
Joko Honey on vaihtanut aikuiskarvaan? Yleensä helpottaa silloin...

Meillä ainakin turkin laatu muuttui pentu ajoista..oli ihan mahdoton melkein vuoden, huopaantui ja meni takkuun, mutta nykyään pysyy ihan samalla hoidolla siistinä.

Hei!
Minulla on n. 6kk vanha jorkki-tyttö Honey. Olen harjoitellut ahkerasti hänen turkkinsa hoitoa ja tarkoituksena olisi tulevaisuudessa alkaa käymään näyttelyissä. Kuitenkin tuntuu, että vaikka pesen turkin ja laitan siihen runsaasti turkkiin jätettävää hoitoainetta ja harjaan sen märkänä, turkki silti takkuuntuu. Onko teillä jotain hyviä vinkkejä, jolla pidätte turkin kunnossa, vai onko riittävän usein tehtävä pesu ja harjaus ainoat keinot? Turkki on kuitenkin vielä liian lyhyt nyytteihin. Vai onko?

Kiitos :)

Meillä eletään rasittavia aikoja. Lotan juoksu on huipussaan, ja se ahdistelee Reetua koko ajan. Se vinkuu, haukkuu, nuolee Reetun korvia ja tarjoaa itseään. Reetu raukka ei tajua mistään mitään. Välillä yrittää kovasti ja sitten kuolemanväsyneenä makaa ja läähättää. Onneksi juoksu tuli nyt, eikä Joensuun näyttelyiden aikaan.

Sisälle pisuttelusta on keskusteltu usein mutta meidän yorkkipoika Aatu 3v. pisuttelee aika ajoin yöllä unissaan..koira siis nukkuu kaikessa rauhassa ja pissaa valuu,koko rakko ei tyhjene kerralla vaan pissaa tippuu ja tippuu..Muuten Aatu osaa kyllä tehdä tarpeensa yöllisen pisuhädän yllättäessä paperille ,mutta herätessään kesken unipisuttelun herra vaan vaihtaa tyytyväisenä paikkaa ja jatkaa tiputtelua eikä suinkaan ryntää tekemään asioitaan paperille, ei edes huomaa tapahtunutta..tiputtelu kyllä loppuu siltä erää kun lähdetään keskellä yötä ulos ja koira liruttelee rakkonsa tyhjäksi, pissaHÄTÄ sillä ei kuitenkaan ole. Johtuukohan se vaan ukkelin rentoutumisesta unen aikana vai mikä on ja onko muilla yhtä omituista ongelmaa?

Nuo Yorkshiren-terrieri pehmolelut olisivat aivan ihania, mutta mistä kummasta
niitä saa? Olen penkonut jokaisen leluliikkeen pehmotavara puolen, mutta mistään niitä ei löydy. Olisiko joku niin kiltti ja kertoisi, mistä on itse hankkinut.
Hyvää kesän jatkoa kaikille toivottavat Sami & Alex yorkki

Tässä siis linkki edelliseen:

http://cgi.ebay.com/Barbie-BFMC-Silkstone-New-York-Yorkie-Accessory-Pack_W0QQitemZ5595927683QQcategoryZ2449QQrdZ1QQcmdZViewItem

Huomaa kantolaukku!

http://cgi.ebay.com/Life-Size-Mohair-Yorkie-Yorkshire-Terrier-by-Nancy_W0QQitemZ7169684909QQcategoryZ10859QQrdZ1QQcmdZViewItem

Katsokaa hintaa!!

http://cgi.ebay.com/Yorkie-Yorkshire-Terrier-I-Believe-in-Angels-K-G-K-OOAK_W0QQitemZ7168991596QQcategoryZ10859QQrdZ1QQcmdZViewItem

Tämä on aika kamala.

http://cgi.ebay.com/ooak-yorkie-puppy-dog-by-A-Singleton_W0QQitemZ5597694879QQcategoryZ48920QQrdZ1QQcmdZViewItem

Tämä ei ole mielestäni yhtä hieno, mutta katsokaapa hintaa!

http://cgi.ebay.com/YORKSHIRE-Terrier-Yorkie-Puppy-Dog-TammyBears_W0QQitemZ5596788315QQcategoryZ3904QQrdZ1QQcmdZViewItem

Katsokaa nyt miten ihana!!

http://cgi.ebay.com/The-TINYEST-Yorkshire-Terrier-1-12-scale-Yorkie-OOAK_W0QQitemZ5597472827QQcategoryZ47178QQrdZ1QQcmdZViewItem

Minut paremmin tuntevat tietävätkin, että minulla on monta nukkekotia ja niissä monta yorkkia, mutta näin kalliisiin ei ole kyllä varaa.

meidän taavi-vaavimme - nippanappa 7 kk - onkin keksinyt oivan keinon tyydyttää miehisiä himojaan: naapurin pieni, vaikkakin tuntuvasti taavia isompi, UROSkoira kelpaa vallan mainiosti herra don juanille. ja pöllämystynyt naapurin italian volpiino ei edes taida tajuta mistä on kyse ja antaa vaavin ihan rauhassa touhuilla ympärillään...... herralta muuten nousi koipi ekan kerran jo kolmikuisena (!) ja nykyään jo monta kertaa päivässä. sisäsiistiksikin on tässä kesän kuluessa jo opittu, niin sitä pitää !!!

Meidän vähän vajaa pari vuotisella tyttö yorkilla taitaapi olla valeraskaus tms. Oltiin maalla lomailemassa pari viikkoa ja Millan rakas (valkoinen jääkarhu pehmolelu, millan panolelu) jäi kotiin. Kun tulimme takaisin oli jälleen näkemisen riemu melkoinen. Mutta nylkytystä kesti vain päivän ja sen jälkeen, nyt viikon verran, milla on kulkenut lelu suussaan ympäri kämppää ja vikissyt.. Milla kaivaa pesää joka paikkaan ja nuolee leluaan, ei nylkytä.. Tänään kun se taas inisi tyyny pesässään ja mies yritti siirtää millaa, niin se meinasi purra (luuli ilm että vauva viedään)
Eli antaako toisen olla nyt vähän sekaisin aikansa vai otetaanko pehmo pois? Agressiiviseksi ei ainakaan tarvii sekoilun mennä, mutta eihän tilanne pahene jos laitetaan pehmo jäähylle? Yleensä neiti on meissä kiinni koko ajan, nyt se nyhjöttää omissa oloissaan pehmon kanssa.. Muuttunut on koissu!

Normaalisti näyttelyihin ei saa viedä kuin näyttelyyn ilmoitetut koirat, mutta Kaivopuisto on ollut vielä avoin muidenkin tulla katsomaan. Silti mitään yorkkitapaamista/kävelyä siellä ei valitettavasti voi järjestää.
Yorkshirenterrieri ry:llä on kehän laidalla pöytä, jossa on nähtävillä yhdistyksen
kiertopalkinnot, saatavilla pientä purtavaa sekä yhdistyksen lehtiä myynnissä.
Tervetuloa kaikki katsomaan yhdistyksen päänäyttelyä upeaan Kaivopuistoon.


PS. Muistakaa myös Lammin yorkkitapaaminen, ilmoittautuminen 19.8. mennessä. Ilmoittautumislomakkeessa voi myös esittää kysymyksen etukäteen (toivottavaa) eläinlääkärille!

Ristiinan 9.7. ja Karjaan 10.7. näyttelyihin ei ole ilmoitettu yhtään yorkshirenterrieriä...

Meidän yorkkipoika kokosi itse mieluisia tyttöystäviä yhdistelemällä leluja keskenään..valmistautuminen lemmenleikkeihin saattoi kestää ikuisuuksia kun koiruus sovitteli eri leluja päällekkäin optimaalisen korkeuden löytämiseksi, kokeili sitten hieman ja muutti taas yhdistelmää jos ei ollut mieluinen:)
Kun oikea pehmoleluläjä oli koossa alkoivat tunteja kestäneet rakkaussessiot, nyt nämä touhut tosin ovat jo mennyttä elämää kun tähän tarvittavat vehkeet on nipsaistu pois:)

Edesmennyt yorkkiurokseni piti "tyttö"ystävänään äitini samanikäista kollikissaa, ja rauhallinen kissa kun oli antoi pojan touhuta selässään mielinmäärin. Välillätuolla samaisella koiralla oli käytössä myös pehmolelut tai tyyny. Nykyinen tyttöyorkkini sen sijaan asettaa itseään mielellään minun paljaiden varpaiden päälle.. ja se nyt ei ole kovin mukavaa minusta. Ei voi koivet oikosenaan enää sohvalla juurikaan makoilla ilman, että lemmenkipeä neiti pyörii jaloissa. Anna siis koirasi vain pitää pehmoleluja ystävinään.

Heips!
Oli jonkun verran taukoa yorkkipalstalta kun emolevy hajosi koneestani. Tänään saatiin uusi kone kotiin ja tietysti ensimmäiseksi nettiin. Töissä pääsi käymään sen verran että sähköpostit luki mut ei muuta ehtinytkään kun työaikana ei voi käyttää nettiä.

Paljon on vielä kahlattavaa, mutta tuosta panokaverista...meillä koirat eivät paneskele muita kuin toisiaan (69-asento näyttää olevan varsin suosittu), mutta siitoskollini Julius on rynkyttäny pupua puolivuotiaasta lähtien eli noin vuoden. Tosin kun hänellä kävi ensimmäinen nainen, tuo jättipupu vaihtui pieneen myyrään, joka on saman värinen kuin kissat itse. Nuorempana kävi vieraissa myös lampaalla, Nalle Puhilla jne, mutta ne sain jättämään rauhaan. Mä oon antanu sen panna myyrää ja pupua sydämensä kyllyydestä koska elättelen toiveita, että se antais silloin vanhan kissan olla paremmin rauhassa.

Neulon (ja virkkaan) koirille vaatteita, mittatilaustyönä, jotta tulevat omalle koirallesi varmasti sopivaksi. Teen vaatteita ympäri vuoden, on ehkä kannattavaakin tilata uudet talvivaatteet jo kesällä!
Kokoja vaatteissa on kaikki mitä nyt voi olla, alkaen chihuahuasta (tai pienemmästä) aina tanskandoggiin (tai suurempaan) asti. Eli voin tehdä koirallesi vaatteita oli se sitten minkä kokoinen tai muotoinen tahansa.
Värejä vaatteissa on kaikki mitä langoista löytyy, eli kaikki värit (melkein) sekä myös moniväriset, esim. kuviolliset ja raidalliset.
Malleja on satoja, erilaisia loimia, haalareita, takkeja, pipoja, tossuja, kaulureita, kaulaliinoja ihan mitä vain! Kaiken lisäksi sinun EI tarvitse valita koirasi vaatemallia esimerkkikuvista, vaan voit olla itse koirasi vaatteen muotisuunnittelija, eli voit itse suunnitella vaatteen, jonka sitten toteutan mahdollisimman hyvin.
Vaatteeseen voin myös esim. kirjoa koirasi nimen tai kuvioita, virkata kukkasia, laittaa heijastimen, ihan mitä vain!
Hinnat vaihtelevat hyvin hyvin paljon, joten en tässä sano minkäänlaista "esimerkkihintaa", mutta voin sanoa, että useimmat tilaajat ovat sitä mieltä, että vaatteet ovat edullisia.
Kuvia saat laittamalla sähköpostia, mutta voit myös käydä kotisivuillani (jotka ovat kylläkin kesken) osoite on: www.freewebs.com/tuppura-vaatteet

Kysymyksiä saa tottakai kysyä esim. sähköpostissani gaisa1990@hotmail.com. Kiitoksia, jos jaksoitte edes lukea jutun. :)

OIKEIN LÄMMINTÄ KESÄÄ KAIKILLE JÖRKEILLE JA HEIDÄN OMISTAJILLEEN!!!

Terveisiä Lapista, juhannus meni siellä mukavasti. Meittin Helmi päätti ryhtyä vallan porokoiraksi, sitä (2,8 kg!!) piti pidellä naru suorana ettei olisi rynnännyt jänkhälle paimeneen.. Hemppua haukkasi ilmeisesti sääski tai muu ötökkä, kun sille ilmestyi kylkeen yhtäkkiä minun peukalonpään kokoinen pahkura. Pikkuemäntä väänsi itkua että Helmillä on syöpä - yritin selittää että kun pattia ei vielä Hesasta lähtiessä ollut niin ei tuo nyt voi moista tautia sentään olla. Nyt patti onkin sulanut pois kokonaan - onko muilla vastaavia kokemuksia?!

Meidän Lilalla on myös pehmorakas, valkoinen muotopuoli myyjäisistä meille päätynyt teddykoira. Lila-neiti nylkyttää armastaan varsinkin juoksun aikaan jatkuvasti. Lila kun nyt on meidän eka koiramme, niin ihmettelin vallan kauhiast kun se rupesi puuhaan, ja rupesin miettimään oliko meille sittenkin myyty uroskoira... No eläinlääkärimme Tanja oli sitä mieltä että "fiksut narttukoirat keksivät tuon jutun ennen pitkää".. Niin että Pennille terveisiä, hormonit hyrrää muillakin.

Enää yksi työntäyteinen viikko ja perheemme suuntaa Ranskaan lomalle. Jännittää vähän miten Helmi ja Lila pärjäävät lentokoneessa, Lila varsinkin inhoaa olla teljettynä matkakassiin. Olemme toki automatkoilla treenanneet hommaa, ja nyt se sujuu huomattavasti paremmin kun eka kerralla.

Joku ehdotteli yorkkitapaamista täällä Hesassa esim. Kaivopuistossa - sopii ainakin meille oikein hyvin. Tosin edellinen tapaaminen Tapiolan pikkukoirapuistossa oli oikein onnistunut ja paikka mukava joten voisimme vaikka ottaa uusiksi siellä elokuussa lomien jälkeen?!?

Hyvää kesää kaikille, kertoilkaa lomakuulumisia täällä ja toivottavasti Lammilla tapaamme monta uutta kaveria!

Yhdyn edellisiin (Kristiinan ja Ullan) kirjoituksiin!! Totta on.

Mukavaa kesää kaikille!

Myös meidän Eetulla on "pehmotyttöystävä". En ole ollut huolissani Eetun ja tyttöystävän suhteesta. Mitäpä sitä nuori viriili koira voisi muuta tehdä kun oikeita tyttökoiria ei ole mailla ei halmeilla. Anna Pennin huvitella rauhassa :-)

Eihän sitä kerralla voi kaikkea tietää, mutta esim, ruokailuista olisi kannattanut ottaa selvää etukäteen. Kasvattajalta pitäisi tulla mukana pentuopas jossa selitetään mm, ruokailut, ainakin minä olen saanut hyvän oppaan ja numeron kasvattajalle ja käskyn kysyä, jos on jotain epäselvää.

Liian suolainen ruoka aiheuttaa ennenpitkää munuais- ja sydänvaivoja. En suosittelisi makkaraa kuin muruisina silloin tällöin. Mausteinen yleensä heittää mahan sekaisin.

Jos itsellä ei ole tietoa siitä mitä, miten paljon ja milloin koiran tarvitsisi saada syödäkseen jotta ravinto olisi oikeanlaista, niin käynti hyvässä eläinkaupassa auttaa. Myyjät osaavat kyllä neuvoa sopivat ruoat.
Itse syötän Royal Caninin Yorkshire-ruokaa. Joskus saa sekaan hiukkasen jotain hyvää, useimmiten makupalat tulevat ruoan jälkeen. Syöttämällä vain sitä mistä koira tykkää saa vaan entistä ronkelimman koiran, joka parhaassa (pahimmassa) tapauksessa syö itsensä hengiltä liian suolaisella/ravinneköyhällä herkulla. Terve koira ei kuole nälkään täyden ruokakupin viereen!!!
P*skan syönti on joskus oire puutostaudista. Puhelin käteen ja soitto kasvattajalle olisi minun ensimmäinen neuvoni.

Kiitos sille joka vastasi meille.Helpotti että joku avittaa avutonta.Kysyisin vielä pariakin asiaa,jos sopii.Voivat olla typeriäkin,mut kun ei tiedä niin ei tiedä.Pennillä on leikki koira jota se tykkää ns.paneskella.Onko se väärin?Entäs se oman paskan syöminen?Nälkää ei ole nähnyt mut aika nirppa ruuan kanssa.Syötän mitä herra haluaa.Minkä verran saa antaa ns.suolaista tai maustettua ruokaa.Maksalaatikosta esim.tykkää ja krillimakkarasta,sianlihasta,melkein kaikesta mitä itse syömme mutta ei koiranmakkarasta eikä koirien pedikriiaterioista.Mitä haittaa on liian maustetusta tai suolaisesta ruuasta?Ole sinä kiltti joka viimeksikin kehtasit mulle vastata tai joku joka ei ylenkatso meitä tai minua tyhmää tietämätöntä.Mulla on jorkki jota rakastan mutta miksi minusta tuntuu että mua ylen katsotaan.Eikös me olla koirien asialla.Yritän olla pennin parhaaks mut tarviin neuvoja.

Eetu nukkuu tammiarkussa koivun alla koirakaveriensa vieressä. Äiti oli laittanut arkkuun punaisia ruusuja ja haudalla on usein kynttilä.

me haudattiin yorkkimme omalle kotipihalle sen omassa kassissa ja lempilelu mukanaan. haudalle kasattiin muutamia kiviä koristeeksi ja siihen istutettiin muutamia kukkia sekä isompi havupuu. tarkoitus ei ole, että se näyttäisi varsinaisesti haudalta, mutta onpahan kuitenkin paikka jossa voimme polttaa talvella lyhdyssä (ei hautalyhdyssä) kynttilää ja käydä itkemässä kun siltä tuntuu.

onneksi asumme ok-talossa, sillä en olisi voinut kuvitellakaan, että koira olisi viety jonnekin kauas eläinten hautausmaalle tms. jos emme asuisi omakotitalossa, se olisi viety mökille tai vanhempieni pihalle.

Tulipa tässä mieleen, vaikka vähän ikävä aihe onkin, että miten olette toimineet koiran kuoleman jälkeen? Tuhkaus? Lemmikkieläinten hautausmaalle hautaaminen? Jos koira nukutetaan eläinlääkärissä, se ilmeisesti toimitetaan sieltä eteenpäin? Entä, jos koira kuolee kotona?

Itselläni on kaksi ihanaa yorkkia, jotka ovat toivottavasti seuranani vielä monia monia vuosia...

Onko Helsinkiin suunniteltu yorkki tapaamista/kävelyä?
esim. Kaivopusto ?
Uusi yorkkiomistaja ja tyttöyorkki 4kk.

hei virpi ja skidi!
täällä suomessakin alkaa olla huostaanotettuja koiria aika paljon, kun mietit että tahtoisit antaa kodittomalle kodin. Varmaan huomasitkin iltapäivälehdistä että Kouvolan seudulla on nyt huostaanotettu 104 koiraa samasta taloudesta, pieniä ja isoja. Kyllä löytyy, valitettavasti...

T: katja h

Ensi viikonvaihteessa järjestetään kaksi kansallista kaikkien rotujen näyttelyä. Lauantaiseen Tuusulan näyttelyyn ei ole ilmoitettu yhtään yorkkia.
Sunnuntaina 3.7. pidettävään Hyvinkään näyttelyyn on ilmoitettu 5 yorkkia. Ne arvostellaan n. klo 12 kehässä 7. Tuomarina Kurt Nilsson Ruotsista.

Tuo selityksesi sopii vallan mainiosti yorkkiini. En uskonutkaan että kyseessä olisi ollut mitään sen vakavampaa.

Kiitos vastauksestasi

Nahkakorvat ovat nimenomaan vanhojen yorkkien vaiva. Korvien lisäksi karva lähtee usein myös kuonon päältä. Karvaton iho muuttuu väriltään mustaksi.
Oireilla on myös virallinen nimi: yorkshirenterrierin korvien karvattomuus ja mustaihoisuus. Olen kuullut ell Leena Saijonmaan kertovan asiasta esitelmänsä yhteydessä Kennelliiton kasvattajapäivillä joitakin vuosia sitten, mutta vain harvat eläinlääkärit tietävät taudista.

Tautiin ei ole olemassa hoitoa. Se ei kuitenkaan kokemukseni mukaan vaivaa koiraa mitenkään ja onkin lähinnä kosmeettinen. Pakkasella korvat voivat toki paleltua tavallista herkemmin.

Ensimmäinen yorkkiurokseni piti aikoinaan lopettaa 9-vuotiaana ilmeisesti aivokasvaimen oireina saatujen äkillisesti alkaneiden pahojen epilepsiakohtausten vuoksi. Tätä sairautta ennen koiralla oli muutamia vuosia jo ollut sydämen vajaatoimintaan lääkitys. Reilu vuosi ennen kuolemaansa koiralta alkoi turkki harventua ja lopulta näytti aivan kapiselta ketulta, se alkoi myös laihtua. Silloin luulin karvanlähdön johtuvan sydänlääkkeistä tms. eikä lääkäritkään siitä mitään sanoneet. Nyt ajatellen syynä on voinut ollakin hitaasti kasvanut aivokasvain, joka on oirehtinut mm. karvanlähdöllä ja laihtumisena. Varmuutta asiaan ei tietenkään saada, koska koiraa ei kuoleman jälkeen tutkittu tarkemmin.

Hei! Onko kenelläkään minkäälaista selvitystä, miksi 10 vuotiaalle yorkilleni on kehittynyt pikkuhiljaa nyt vasta nahkakorvat. Huomasin tämän vuoden puolella että karvat korvissa alkoivat vähentyä ja nyt ½ vuodessa ne ovat täysin karvattomat, muuten koira on hyvässä turkissa.

Onko nahkakorvat alttiit näin kesällä auringon säteelle, pitääkö niitä rasvata etteivät pala karrelle.

Kertokaa jos tiedätte nahkakorvista jotain!

neuvoista koskien Skippanan ahdistusta. Kaarinan vinkki kuulosti toteutuskelpoiselta ja hän saikin minut vakuuttumaan, että tuotetta kannattaisi kokeilla, etenkään kun hinta ei ole päätähuimaava. Laitoin tuotteen tiedot ja nettiosoitteen ylös jotta lomalta palattuani voin asiaa tutkaista. Yksi asia minkä huomasin auttavan ahdistukseen on se, että jätämme Skidille ulko-oven raolleen jotta se pääsee meidän lukittavalle lasikuistille. Sieltä se näkee koko pihapiirin ja naapuruston tapahtumat, eli nyt ei ole kuulemma mourunnut niin sydäntäsärkevästi ollenkaan, eikä ole tehnyt tuhojakaan.
Chenelle ja kumppaneille tiedoksi, että asumme n. 50km Helsingistä pohjoiseen päin, eli Hyvinkään laitamilla. Käymme aina silloin tällöin Hesassa shoppailemassa ja kuljeskelemassa joten mikään mahdottomuus ei olisi jos tapaisimme yorkkien merkeissä kesän aikana. Nyt olemme lähdössä lomailemaan ja olemme poissa kolmen viikon ajan mutta lomien jälkeen taas keikun näillä nurkilla. Hyvää Juhannusta ja kesää kaikille.

Ihan kaikkien helppojen keinojen kokeilemiseksi suosittelisin kokeilemaan Skidin eroahdistukseen Bachin Rescue Remedy - kukkatippoja. Itse olen aika skeptinen kaikken huuhaa-hoitojen suhteen, mutta nämä todella toimivat! Olen käyttänyt niitä menestyksellisesti koirilleni monessa kriisitilanteessa, tänä keväänä jopa staffilta köniinsä saanut ja sydänjuuriaan myöten järkyttynyt Rasmus saatiin niillä jaloilleen. Tipat ovat täysin vaarattomia ja niitä myyvät luontaistuotekaupat, pieni pipetillinen pullo maksaa kympin verran. Tipat tiputetaan juomaveteen. Itseäni nämä hokkuspokkustipat eivät lakkaa ihmetyttämästä, ja nykyään kannankin niitä aina mukana käsilaukussa. Lisää voi lukea ainakin www.symppis.com .
-sivuilta.

Oikein ihanaa ja rentouttavaa juhannusta kaikille karvakuonoille, muistakaa pakata ensiapulaukut mukaan mökeille!

Korjaus edelliseen.

Oletteko Helsingistä, olisi kiva tavata,

Meillä on Lumijoen poikia, sieltä kannattaa kysyä,

Meillä on Lumijoenpoikia,

Tarkoitan. Meillä.

meilaä oli tämä töpseli/kapseli viritys 3 kpl peräkkäin ja koiran sängystä n. 30 sm eikä tehonnut , teho sama kuin selluliittivoiteista!!

Ensi viikonvaihteessa järjestetään Rovaniemen Ounashallissa kaikkien rotujen näyttely, johon on ilmoitettu 2 yorkkia. Ne arvostellaan sunnuntaina noin klo 12.30 kehässä 3. Tuomarina toimii Ritva Raita.

Niinpä, kyllä se toinen kaveri voisi olla hyvä lääke tähän Skidin vaivaan ja itsellä alkaa kuume nousemaan.Tosin mieleni tekisi ottaa koira josta joku joutuisi allergian tms. syyn takia luopumaan. Mutta katsomme nyt asiaa ajan kanssa eikä hätiköidä. Nyt alkaa onneksi lomat joten silloin kuljetaan silmät ja korvat avoimina, jos jostain putkahtaisi eteemme kotia tarvitseva hännänheiluttaja.

Meillä eroahdistuksesta päästiin , kun otettiin kaveri.Onnistuttiin saamaan samanikäinen kaveri. Olivat silloin n. 1v.

Omalla koirallani D.A.P-haihdutin toimi ihan hyvin (vasta toinen vaihtopullo antoi tuloksia), mutta se oli aika tyyris, joten en kokeillut sitä pitkään. Yhä herra tekee täällä huushollissa tuhoja, mutta ajan kanssa ne on muutenkin vähentyneet....

Edesmenneellä sijoituscockerillani oli eroahdistusta ja hänelle auttoi eläinhomeopaatin luona käynti ja sieltä saadut homeopaattiset valmisteet. En oikein tahdo uskoa noihin vaihtoehtohoitoihin yleensä, mutta tuon kokemuksen jälkeen oli pakko alkaa jonkin verran uskoa homeopatiaan. Kannattaa kyllä kokeilla auttaisiko teilläkin.

Aika erikoinen tuo kapselijuttu. Luulisi, että sitten pitäisi asua jossain ihan pienessä kämpässä, että se toimisi. Meillä on tilaa sen verran ja pikku-ukko huristelee tasapuolisesti vähän joka huoneess, että voisi olla ettei homma toimi. Mutta kiitos kuitenkin vinkistä, että sellaistakin on saatavana. Jos oikein epätoivoisiksi aletaan niin se voi olla, että tulee kokeiltua sitä kapselihommaakin. Mutta ihan kiva olisi kuulla onko muillakin pikkukoirilla tällaista eroahdistusta ja miten se kenelläkin ilmenee. Tänään sain onneksi Skidin äitini luo hoitoon ja siellä se saa temmeltää Rosa-laivakoiran kanssa koko päivän. Illalla voi olla veto pois kun on vielä lämmin päivä tulossa. Skidille ottaa tosi voimille nämä lämpimät ilmat. Päivisin se vain makailee paikallaan ja illalla kun viilenee alkaa virtaa taas tulvia pikkukroppaan ihan liiankin kanssa.

Kokeilimme töpseli/kapseli viritystä ,mutta ei toiminut olen kuullut myös
muilta ettei toimi.
Eläinlääkärillä kovasti kehuttiin josta sen myös ostimme.Hinta oli
muistini mukaan 35.- tai 45.-€
Kannattaa varmaan kokeilla jotain muuta ahdistukseen.

Vielä löytyy paitoja jos jonkin mallisia. Uusina tulossa fleecet syksylle ja viileille illoille sekä pinkit rimpsumekot pikkuneitosille. Aidot Swarowski pannat, remmit ja valjaat eri väreissä. Heinäkuun alussa tulossa myös uudet mökit ja pedit.

http://koti.mbnet.fi/tastaway

eläinlääkärillä ja myös joillakin erittäin hyvinvarustelluilla apteekeilla on myynnissä eräänlainen pistorasiaan kiinnitettävä "kapseli/töpseli", joka erittää jotain hormonia tms (? en nyt muista tarkkaan mitä se olikaan, ehkä joku muistaa?) ilmaan. sen kun tuikkasee seinään (samantapainen kuin esim. töpseliin tökättävät hyttyskarkottajat), se alkaa erittää tätä hyvänolon tunne- hormonia siihen huonetilaan jossa eroahdistuksesta kärsivä koira enimmäksen oleskelee. erittyvä aine on samaa jota erittyy emosta koiran ollessa pentu. tämä aine aikaansaa turvallisuuden tunteen, joka helpottaa ahdistusta. kysäisepä eläinlääkäristä, varmasti tietävät mistä on kyse. maksaa jotain kolmenkympin tienoilla, mutta on kuulemma sen arvoista. yksi "töpseli" kestää n. 6 viikkoa. oma eläinlääkärini kertoi käyttävänsä ko. tuotetta koiralleen, jonka vanha koirakaveri jouduttiin hiljattain lopettamaan.

Hei,

Olisiko suuri vaiva saada tänne eri aiheiden palstoja: yleistä, turkin hoito, ruokailu, terveys jne kuten esim coton -sivuilla: http://www.cotonit.tk/
Helpottaisi asian hakua!
Meillä on 3 vuotias cotoni ja viikko sitten tullut yorkin pentu ja olisin halunut vähän kysellä muutamista asioista mutta kelaaminen ei oikein innosta.

Muutenkin olisi erittäin hyödyllistä lukea turkin hoidosta, sairauksista ym samalla tavalla kun rodun historiasta, joka täällä jo löytyykin.

Hauskaa kesää

Meidän colliehan kuoli tuossa maaliskuussa ja nyt Skidi on meidän ainokainen nelijalkainen. Epäilen Skidillä olevan jonkin sortin eroahdistuksen, sillä kun se vaistoaa, että jää yksin niin se alkaa tärisemään ja ei mene mielellään sisälle jos se on ulkona. Eilen se oli sitten repinyt oven kamanaa raivon vallassa ja säleitä oli siellä sun täällä. Yleensä se ei kyllä tee tuollaisia tuhoamistemppuja. Muistelen, että ainakin Mari kertoi Akun eroahdistuksesta, mitenkähän tilanteen voisi ratkaista, onko ainoa apu ottaa toinen koira kaveriksi ja menisikö se sillä ohi? Marillahan on niitä karvapäitä jos jonkinlaisia ja silti Aku teki pahojansa. Tämä ongelma on tullut meilläkin nyt tässä ajan kanssa, ja tuntuu pahenevan vain. Muksuthan jää meillä näin kesälomaisin kotiin mutta nekin nukkuvat yläkerrassa puolille päivin eikä Skidi taida tajuta sitä, että osa porukasta on kotona kun ne eivät ole siinä silmien ulottuvilla.

todellakin taas tekis mieli suositella kaimion kirjaa pennun kasvatus. sen mukaan sellaista tapahtumaa ei edes pitäisi olla, jossa koirat kohtaavat toisensa hihnaan kytkettynä, vaan ohittavat toisensa siististi ja kiltisti juurikaan toisiinsa huomiota kiinnittämättä. kytkemättömänä sitten tapaillaan ja haistellaan yms.

harmi vaan, että eipäs olekaan käytännössä niin helppoa toteuttaa..... mutta harjoituksia jatketaan kovasti. :-)

Sinun yorkkisihan käyttäytyy oikein mallikelpoisesti, jos se ei ole huomaavinaan muita koiria. Sitä kutsutaan ohittamiseksi, ja sitä oikein harjoitellaan koirakouluissa. Ole siis vain tyytyväinen koiraasi! Ei sen tarvitse seurustella vieraitten koirien kanssa. Älä missään tapauksessa ainakaan pakota sitä siihen.

Jos koirasi on saanut näyttelystä sertin, on se ko. tuomarin mielestä muotovalion arvoinen.

meidän penni on 2v.uros.toiset koirat pelottavat kovasti.ei ole heitä huomaavinaan tai jos on pakko niin alistuu ja heittäytyy selälleen ja pyrkii pois.Samaistunut liikaa ihmisiin..kö?On mustasukkainen emännästä(minusta)ja tykkää touhuta miesten kanssa esim.autoremontissa ja luulee olevansa yksi"jätkistä".Ei todella välitä toisista koirista vaikka yritän viedä häntä kohtaamiemme koirien luokse.Asumme pienellä kylällä jossa on vähän pieniä koiria.jorkkeja ei yhtään.Olen leikannut pennin karvat lyhyeksi koska lyhyt karva on maaseudulla helpompi hoitaa.Kuopion jorkit vois ottaa yhteyttä.olen neuvoja vailla.Hyvä siitosuros.Kerran näyttelyssä käytettey.Sertin ja vastakkaisensukupuolenparas.Uskokaa tai älkää en tiedä mitä se tarkoittaa.en ollut näyttelyssä mukana.Jos jotain kiinnostaa ottakaa yhteyttä.Pirjo-Liisa Voutilainen,puh:0503036992

Myös Kotkassa on ensi viikonloppuna kaksipäiväinen kansallinen kaikkien rotujen näyttely. Yorkit (4 kpl) arvostellaan Kotkan urheilukeskuksessa, kehässä 10, sunnuntaina n. klo 12. Tuomarina on Hans v.d. Berg Hollannista.

Eli täälläkään ilmeisesti ole tietoutta rodusta...

Ensi viikonvaihteessa on Saarijärvellä kaikkien rotujen kansallinen näyttely. Yorkkeja on ilmoitettu 3 kpl, ja ne arvostellaan lauantaina noin klo 12.15 kehässä 7. Tuomarina toimii Soile Bister.

Kiitos kaikille järjestelyistä vastanneille ja osallistuneille hauskasta ohjelmasta ja hyvästä seurasta! Toivottavasti tapaamme uudelleen!

Mentäiskös taas poikien kanssa puistoon leikkimään? Taavi haluais niin kamalasti riehumaan kavereiden kanssa.....Laita viestiä tulemaan pirita_olli@hotmail.com. Sovitaan s-postitse tarkka aika yms.

Meilläkin oli kyllä aivan todella mukavat kaksi päivää Torniossa. Todella tärkeää ja uutta tietoa tuli roppakaupalla. Neiti onkin vedellyt sikeitä ja paikkaillut viikonloppuna tullutta univajetta sitten nämä pari päivää (väsynyt mutta onnellinen). Toivottavasti nähdään taas!

Miksi kaikilla rodun touksilla on rusetti siinä pään päällä näyttelyissä? Onko se kenties tuomarin työtä helpottaakseen silmiä tutkittaessa vai miksi?

Oli todella kivaa, toivottavasti nähdään pian uudestaan!

Uskokaa tai älkää, niin Urho kerkesi ladata patterit Uumajaan mennessä ja raahasi taas kaikki lelunsa mulle tyynyn viereen yöllä. Minä en jaksanut, koira olisi kyllä mielellään pistänyt ranttaliksi uudestaan...

Hei!Suuri kiitos Tornion kesäpäivistä!Pitkän matkan vaivat unohtui,kun saimme olla teidän iloisten ja välittömien ihmisten sekä yorkkien kanssa mahtavilla kesäpäivillä.Itikat ainakin tykkäsi meistä,kun olemme kaikki täynnä paukoroita ja kutina on melkoinen ,mutta ihmekös tuo kun vatsamme oli täynnä "lapin"mestari kokin Minnan maukasta ruokaa.Kyllä kannatti lähteä lähes tuhannen kilometrin takaa sinne "lappiin"teidän luoksenne.Hyvää kesän jatkoa sinne kaikille Railille ynnä muille jotka vastasivat järjestelyistä ! t:Aila,Jarmo;Tarja,Silvia &Sony Garlos

omistatko 8.3.2003 syntyneen yorkin joka on ostettu haminasta?
unskista oisi mukava kuulla veljistä ja vaihtaa vaikka kuvia:)

Vasta jokin aika sitten huomasin näyttelysivun pari videoesitystä. Kiitos heille, jotka ovat asian eteen vaivaa nähneet! Videoita katsellessani mielessäni heräsi ajatus, että olisiko näille sivuille mahdollista saada havainnollistava videoesitys esim. yorkshirenterrierin esittämisestä näyttelyssä. Videossa kerrottaisiin, millainen on handler parhaimmillaan ja mikä on oleellista yorkin esittämisessä. Toinen aihe, joka olisi mukava aloittelijan saada videolla nähtäväksi voisi olla turkinhoito nyytityksineen ym siistimisineen.

Toinen asia, joka tuli mieleen on, että onko yorkshirenterriereille järjestetty
jalostustarkastuksia. Jos on, niin onko tuloksia jossakin nähtävillä?

Jos joku innokas videokuvaaja jaksaisi seurata yorkshirenterrierieien näyttelyitä edelleen ja saattaisi tulokset tänne muiden nähtäväksi, niin moni joka ei kaikkiin näyttelyihin itse pääse, olisi varmasti asiasta kiitollinen. Voisikohan yhdistys harkita "hovikuvaajan" palkkaamista?

Täälläkin on jo laukut pakattu... Torniota kohti lähdetään huomenna heti töitten jälkeen. Urho ei varmaan vielä aavista kuinka kivat "synttärit" se saakaan, huomenna tulee nimittäin 2 v täyteen pikku-ukolle! Lauantaina nähdään!

Lotta ja Reetu ovat ihan täpinöissään, kun huomenna lähdemme pohjoista kohti. Toivottavasti sieltä löytyy paljon uusia kavereita. Reetua vähän nolottaa, kun emäntä taas leikki kotiparturia, huonolla menestyksellä. Se kysyikin, että mahtaako ne uskoa, että hän on yorkki ollenkaan, tuommoisella kuontalolla. :) Koettakaa kestää, myö ollaan tiältä mualta. :)

Täytyypä tulla "kuikkimaan" sinne yorkkikehän laidalle! ; )

Itse olen kanssa ilmoittanut koirani sinne samaiseen näyttelyyn, ja noiden "hirviöiden" lisäksi oli ilmoitettu vain yksi muu lunnikoira, eli lunneja on kolme.

Ei siis montaa niitäkään!

No ei se mitään.

Aika monessa rodussa tuntui olevan ilmoitettuja alle 10 ?

Itse yhdistän hyödyn ja huvin, eli olen menossa hyvän ystävättäreni luo viikonloppukylään siihen ihan viereen (:Naarajärvelle)

Ainakin mitä olen aikaisemmilla kyläreissuilla sen urheilukentän ohi mennyt auton kyydissä, niin vaikuttaisi olevan ihan ok paikka, itse en ole aiemmin Pieksämäen ( enkä kyllä pahemmin muissakaan) näyttelyissä käynyt.

Ensi sunnuntaina on myös FCI1&3-ryhmänäytttely Porvoossa Kokonniemen laskettelukeskuksessa. Sinne on ilmoitettu 1 yorkki, jonka Päivi Eerola arvostelee kehässä 1 n. klo 13.30.

Ensi sunnuntaina on Närpiössä kaikkien rotujen kansallinen näyttely, jossa arvostellaan 3 yorkshirenterrieriä. Tuomarina on Zidy Munsterhielm-Ehnberg, ja arvostelu alkaa kehässä 4 klo 11.30.

Ensi lauantaina on Pieksämäen Keskusurheilukentällä kaikkien rotujen kansallinen näyttely. Yorkit, 4 kpl, arvostellaan kehässä 17 n. klo 14. Tuomarina Tarmo Viirtelä.

Sitä vaan, että tuliko posti perille?! :)

Joo vaihdetaan vaan ettei käytetä koko ajan palstatilaa vaan kaksin keskusteluun.. Ja muutenkin on kiva et voi sit naapurista kysyä neuvoa jos tulee ongelmia. Niin ja kiitos Kristiinalle vastauksesta! Oon kyllä huomannu et oon VÄHÄN neuro koiranomistaja kun pelkään koko ajan et teen jotain väärin ja porukat jo huomautti siitä ettei se koira ole lasia. Mut eiköhän se tästä suttaannu kun vaan ilosin mielin!! =]

Oli tosi mukavaa:) Aatun häntä heilui vimmatusti koko loppuillan kunnes uni vei voiton, käppänä kaverikin sai mielettömästi onnellisia suukkoja joten taisi olla mieluinen tapaaminen:) Taavista on tosi söpö kuva (suurimmassa osassa kuvista näkyi vain yksi tai useampi epämääräinen tumma viuhahdus!) ..laitoin sen ja pari muutakin kuvaa kuvagalleriaan. Kesän mittaan olisi kiva tavata uudestaankin, levitetään sanaa lenkillä vastaan tuleville yorkkikavereillekin jotka eivät ole tätä palstaa huomanneet!

KESÄPÄIVILLE TORNION LAIVAJÄRVELLE 11-12.6.2005 ehtii viellä ilmoittautua; kipin kapin kaikki mukaan! OHJELMASSA: LEIKKIMIELINEN NÄYTTELY jossa jokainen palkitaan, turkinpituudella ei väliä kaikki voivat osallistua, leikatut turkkiset ja kotiyorkit, isot ja pienet mukaan! TAPAHTUMA ON KAIKIKKE YORKSHIRENTERRIEREILLE! Tuomarina toimii Tarja Voutilainen OHJELMASSA MYÖS: YORKKIOLUPIALAISET, hauskaa kilpailua yhdessä koiran kanssa, PEREHDYMME TURKINHOITOON johon meitä opastaa Tarja Voutilainen. LISÄKSI: KOIRAHIERONTAA, ARPAJAISET, KILPAILUA, hyvine palkintoineen ym. ILMOITTAUTUMIS MAKSU 15 E jolla saa kaiken tämän ja myöskin tarjoamme ruokailun ja mahdollisuuden yöpymiseen 4 hegen mökeissä,
Illalla on sauna ja grillikatos vapaasti käytössä!
ILMOITTAUTUMISET: Raili Rantavuoti 0400 449486 tai raili8@saunalahti.fi

Kiitos Katja, kun teit aloitteen Lahtelaisten yorkkien tapaamisesta! Tänään meitä sitten oli kokonaista 3 yorkkia puistossa leikkimässä ja kylläpä olikin hauskaa. Taavi nukkui koko kotimatkan autossa, niin poikki se oli ensimmäisestä kunnon remuamisleikistään :-). Toivottavasti näitä tapaamisia saadaan aikaiseksi useampia ja toivottavasti muitakin saadaan innostumaan mukaan. Ilmoitelkaa esim. tämän palstan kautta, jos innostutte ko. tapaamisista.

Terkkuja Aatulle ja Hannibalille Taavilta !!!

En tuossa äsken huomannut kysyä sinulta kun nähtiin, että haluaisitko vaihtaa sähköpostiosoiteita tai puhelinnumeroita mun kanssa jos vaihdetaan vaikka joskus ajatuksia noista karvapalloista tai tarvitset muuten vaan lenkkiseuraa (sitten myöhemmin)?!

Minäkin aloittelin ihan samalla tavalla, varovasti siis!! Ihan pieniä juttuja kerrallaan. Autokin aluksi pelotti, niin kuin kaikki muutkin "isommat asiat", mutta iän ja ajan kanssa pentu vaan tottui kaikkeen, luonnollisesti. Meillä ei ole jäänyt mistään "kammoa" (onneksi) vaikka olin minäkin kaikessa aloittelija ja en varmaan aina tehnyt kaikkea "oikea oppisesti", mutta eipä ole valittamista näin jälkeenpäin. On se kyllä niin IHANA otus kaikin puolin...niin kuin varmaan kaikki omistajat koiristaan ajattelevat!! Heh!

Tsemppiä teille ja toivottavasti nähdään pian!! Odotan innolla, että näen sen pienokaisen!!

Jee, tuo koirahieronta on ollut mulla sillä Asioita, jotka täytyy opetella-listalla jo pidempään. Hieno idea!

Tuskin se mitään traumoja on saanut. Pitäähän pennun kans varovainen olla, mutta ei ylivarovainen. Haluat kai koirastasi Reippaan ja Rohkean Yorkin? =D
Heti rokotusten jälkeen pentua kannattaa alkaa pitämään koiraa mukana mitä erilaisimmissa tilanteissa, kunhan vain itse muistat olla ihan lunki ja välttää semmoista säälittelevää sävyä puhuessasi koiralle. Itse olin koiran kanssa omalla pihalla ihan ensimmäisestä päivästä lähtien, mutta siellä ei nyt vieraita koiria vilissytkään.
Jos koira pelkää jotain (Urholle oli kaadetut liikennemerkit tietyömaalla ihan Maailman Karsein Juttu) niin sitten jäädään vaan ihmettelemään pitemmäksi aikaa. Minä nojailin liikennemerkkeihin ja hommailin omiani ja loppujenlopuksi koira kävi kattoon liikennemerkin, että höh, eihän tämä mitään...
Kaupungilla saa tosin olla silmät selässäkin, ettei yli-innokkaat ihailijat pääse yllättämään takaa =D
Sama juttu siten vaatteitten kans, jos niitä olet hommaamassa. Vaate päälle, ei missään nimessä naureskelua eikä voivoi-puhetta (sanoille niinkin sama, äänensävy ratkaisee) vaan reippaasti leikkimään, niin pentu ei opi inhoamaan tai pelkäämään vaatteitaan.
Oi voi, se pentuaika menee ohi ihan liian nopeaan. Urhokin täyttää 2 v 10.6. Noh, aika juoksee kun on hauskaa!

Viellä ehtii mukaan Tornion Laivajärvessä 11-12.6.2005 pidettäviin kesäpäiville!!! Kipin, kapin matti myöhäisetkin ilmoittautumaan! Luvassa on leikkimielinen näyttely TODELLA HIENOT PALKINNOT, opastusta turkin hoitoon, tietoa rodusta roppakaupalla, koirahierontaa, koirakuvaaja paikalla, arpajaiset jossa todella upeat palkinnot, Yorkkiolupialaiset, kilpailuita ja koirapelejä sekä hulvattoman mukavaa seuraa koko viikonlopuksi!!! Osallistumismaksu vain 15 e sisältää ruokailun ja mökkimajotuksen 4 hengen mökissä! Sauna ja Grillikatos käytössä koko illan ;)
Ilmoittautumiset Railille 0400-449486 tai raili@saunalahti.fi

Itse asiassa tänää oltiin vähän tossa autopaikkojen asfaltilla kävelemässä ku tultiin pieneltä autoreissulta(yritän totuttaa sen myös autossa matkaamiseen)mut ei se tykänny yhtään olla pihalla, alko vaan täristä hirveesti ja uikutti vaikka olin makupalojen kans maassa. Toivottavasti se ei saanu mitään traumaa ulkoilusta..!!

Tiedoksi kaikille kiinnostuneille, että Euroopan Voittaja -näyttelyyn Itävallan Tullniin on ilmoitettu 200 yorkshirenterrieriä! Yorkit arvostellaan lauantaina 4.6.

Totta. Onhan se parempi ottaa varman päälle (vaikka äidin maito suojaa), mutta tulkaa ihmeessä tervehtimään meitä jos näette vaikka ikkunasta tai jotain?! :)

Niin ei olla uskallettu mennä vielä pihalle muuten kuin kassissa tosin kaulapanta& hihna oli kyllä päällä. Musta tais tulla kans vähä neuro kun se Kaija varoitteli siitä ulos menosta..Tosin ei Zio edes halunnut pois kassista ulkoilureissulla, se vaan nuuski vetskarin raosta raikasta ilmaa. Mut täytyy ny kattoo uskallanko päästää ennen ekaa rokotusta sitä pihalle käveleen kun en halu et ihanalle pupulleni (se hyppii kuin pupu juostessa)tapahtuu mitään!

La 4.6. Tervakosken Urheilukentällä järjestettävään kaikkien rotujen näyttelyyn on ilmoitettu 3 yorkshirenterrieriä. Niiden arvostelu alkaa noin klo 11.30 kehässä 7. Tuomarina toimii Anne Klaas Virosta.

Su 5.6. Rauman Lähdepellon Urheilukeskuksessa pidettävään kaikkien rotujen näyttelyyn on ilmoitettu 2 yorkkia. Ne arvostellaan kehässä 5 noin klo 12.30. Tuomarina Nils Molin Ruotsista.

Su 5.6. Lohjan FCI2&3 ryhmänäyttelyyn ei ole ilmoitettu yorkshirenterrierejä.

ja uudelle perheenjäsenelle! Luvassa on vauhtia ja vaaratilanteita ja paljon hauskoja ja onnellisia hetkiä - kohta todella ihmettelet miten olet voinut olla ilman omaa yorkkia!

hieno homma, nähdään ainakin me tiistai-iltana ! Tervetuloa kaikki muutkin Lahdessa ja lähialueilla asustelevat yorkit, olis tosi kiva tavata teitä kaikkia !!!!!

Joko olette uskaltautuneet ulos?!

Kiitos vaan!!! Ja myös teille oikein hyviä hetkiä sen pikkuisen kanssa sekä ihanaa kesän alkua!! Kyllä kaikki varmasti lähtee luistamaan kun aikaa menee...eihän se pentu ole ollut uudessa kodissaan kuin vasta pari päivää!!
NÄHDÄÄN!!! :)

Kiitoksia vastauksista! Kyllähän tää tästä lähtee sujuun. On muuten ihana huomata kuinka nopsasti pentu on jo kiintynyt muhun ku joka puolelle pitäs tulla mukaan. Niin ja naapurille terveisiä että kyllä me varmasti kohta törmätään! Mutta aurinkoista kesää kaikille yorkeille ja heidän omistajilleen! =)

Se sopii hyvin, kaikki muutkin kynnelle kykenevät siis paavolan koirapuistoon ens tiistaina 31.5 klo 19.00!

Varmaan pikkuinen on vielä niin kummissaan kaikesta uudesta kun se siellä pentuaitauksessaan vikisee!! Kyllä se varmasti ajan kanssa rauhoittuu ja kun pitää sitä vaan aina pieniä aikoja siellä. Varmaan törmäilläänkin....??!!

Luota toki omaan maalaisjärkeesi uuden pennun kanssa. Mutta josset ole aina ihan vuorenvarma siitä, suosittelen lämpimästi Tuire Kaimion kirjaa Pennun koulutus. On aivan loistava opus ja kertoo kaiken mitä ikinä tarvitsee tietää koiran pennun koulutuksesta. Tosin ihan kaikkia oppeja en itse ole täysin sellaisinaan soveltanut, vaan kun yorkkini sattuu mitä ilmeisemmin olemaan keskivertokoiraa älykkäämpi (krö-höm! taitaa olla yorkeilla geeneissä...?), olemme selvinneet useimmissa jutuissa huomattavasti vähäisemmillä harjoituskerroilla.

Meillä meni myöskin ensimmäiset yöt uuden pennun kanssa tosi hienosti. Ja sanotaan mitä sanotaan koirien pidätyskyvystä, meidän pentu ei öisin lätäkköjä tee vaan pihtaa aamuun asti jos ei kukaan muukaan yöllä liiku.

Onnea ja paljon hauskoja hetkiä yorkkisi kanssa !!! Tulet jossain vaiheessa ihmettelemään miten olitkaan voinut elää ilman sitä !

Käviskö ens viikolla vaikkapa tiistai-iltana klo 19 ??? Yritän tässä saada liikekannalle niitä harvoja yorkinomistajia, jotka Lahdessa tiedän, mutten ole varma onnistuuko. Jos ei, niin Taavi on kyllä ikionnellinen ihan yhdestäkin samankokoisesta leikkikaverista, samoin Taavin emäntä !!!

Onko kenellekään koskaan käyny niin että kun yorkkipentu on tullut taloon ja odottaa sen itken yön niin pentu nukkuukin tyytyväisenä aamun asti. Pentuni tuli eilen illalla ja sammui kuin saunalyhty ja nukkui yllättävän hyvin, toisin oli sitten emännän laita, tuli nukuttua pari tuntia. Mutta ei sillä väliä, aivan ihana rotu!! Olen TODELLA tyytyväinen ihanaan pentuuni, tosin miten pennun haukuntaan kun se on pentuaitauksessa pitäisi reagoida. Olen seurustellut pennun kanssa koko päivän mutta eikö pentu silloin opi että jos vikisen niin saan seuraa? Vähän aikaa viitsii sitä kuunnella mutta se on niin sydäntä raastavaa että on pakko mennä silittelee pikkuista.. Olisi todella kiva jos neuvoja löytyisi kun ei ennen ole tuota koiraa ollut joten joskus (okei usein!!) on vähän avuton olo..

Hyvä että joku innostuu:)Saa meidän Aatu ainakin yhden touhukaverin! Ensi viikolla joku päivä kenties?

Kyllä ollaan erittäin kiinnostuneita tapaamaan muita yorkkeja Lahdessa! Paavolan koirapuisto kuulostaa tosi hyvältä, eikun sopimaan aikaa!!! Meitä Lahtelaisia yorkkeja on yllättävän paljon, kunhan vaan saataisiin sana mahdollisimman monelle.....

...Lähdepellon urheilukeskuksessa. 2 yorkkia on ilmoitettu ja arvostelu kehässä 5 alkaa noin klo 12.30. Tuomarina Nils Molin Ruotsista.

Miten monta yorkkia osallistuu Rauman näyttelyyn? Ja mihin aikaan?

Tuo pääkaupunkiseudun yorkkitapaaminen vaikutti palstalaisten kirjoitusten mukaan varsin onnistuneelta. Siitä innostuneena ajattelin että olisikohan täällä Lahden seudulla tapaamisesta kiinnostuneita yorkkeja omistajineen? Paikka voisi olla esimerkiksi paavolan koirapuisto, se on ainakin meillä hyväksi havaittu peuhaamispaikka:)

haussa. Löyykö sinulta tarpeeton kokoontaittuva trimmauspöytä? Täältä löytyisi sellaiselle tarvetta!

Leppävirran kaikkien rotujen näyttelyssä ei tällä kertaa esiinny yorkshirenterrierejä...

Tuomarinkartanon Vinttikoirakeskuksessa ensi sunnuntaina 29.5. pidettävään terrierien ja kääpiökoirien ryhmänäyttelyyn on ilmoitettu 1 yorkki. Se arvostellaan kehässä 8 noin klo 13. Tuomarina Marja Kurittu. Näyttelyyn järjestää Ladies Kennel Club.

Muistattehan, että viimeinen päivä ilmoittautua 28.5.
Ottakaa osaa ja nauttikaa yorkkiväen seurasta, kilpailusta ja hyvistä palkinnoista.
Kaikki ovat tervetulleita!

tuhat egeä

Olen ostamassa koiraa ja haluaisin tietää kuinka paljon te suurinpiirtein maksoitte omasta koirastanne. Olisi tosi kiva jos voisitte vastata niin pian kuin mahdollista!
Kiitos!

tosin USA:ssa laitetaan kastroiduille koirille omistajan niin halutessa myös silikooniproteesit... että tällaista

Kiitos pikaisesta vastauksesta :) Aloitan heti opettamisen, Skidi on niin innokas oppilas, että ihan ilolla sille näitä uusia temppuja opetan. Täytyy vain toivoa, että oppilaalla riittäisi malttia tämän tempun kanssa koska se on hieman hätäinen ukkeli. Aloitan jonkun tempun opettamisen ja se muovaakin siitä ihan omanlaisensa, mutta ei se mitään, temppu kuin temppu, pääasia että itsellä, katsojilla ja tempun tekijällä on hauskaa.

ja kerron, mitä löysin googlaamalla netistä. Eli tsekatkaapa näiltä sivuilta, kuinka vasectomia tehdään koiralle: (kyllä, sitä tehdään koirillekin, vaikkei se kovin yleistä tunnu Suomessa olevankaan)

http://personal.inet.fi/koti/vauhtinakki/koiran%20vasektomia.html

Muuten, toi ristiinrastiin-temppu kuulostaa tosi hyvältä ! Aion sen opettaa meidän vauvalle kunhan vähän vielä kasvaa. Kiitos neuvosta !!!!!!!

Tuon jalkojen pujottelun meidän poika ainakin oppi niin että kävelin hitaasti eteenpäin, namipala kädessä kumarrellen ohjasin koiraa pujottelemaan oikeista kohdista ja toistin käskyä (meillä oli ristiinrastiinristiinrastiin..)..lopuksi annoin tietysti namun jota se tavoitteli.Pikkuhiljaa vähensin ohjaamista sitä mukaa kun koira alkoi tajuamaan mitä tehdä..hauva oppi kunnolla pujottelemaan pelkällä käskyllä muutaman viikon rauhallisen harjottelun jälkeen:) Harjoittelun iloa!:)

Akulle kelpasi vallan mainiosti Frolicit kun käytiin vielä tokossa. Ne tosin piti pistää neljään osaan jotta olivat sopivan pieniä eikä niiden pureskelu häirinnyt tuntia.

Rocky on taasen vieläkin nirsompi kuin Aku. Toistaiseksi ollaan pärjätty eläinkaupoista saatavalla lehmänmahasta tehdyillä massalevyillä (murretaan sopivia namipaloja) tai sitten lehmän mahakuutioita. Niissä huono puoli on, että murenevat ihan pieniksi jos niitä yrittää halkoa.

Rocky on kastroitu. Se ei ollut vielä mun joten en tiedä missä määrin kastraatio auttoi, mutta kuseminen kyllä väheni. Tosin myöhemmin sillä oli kyllä sitä stressipissailua. Rocky on kyllä nykyään pissakäytökseltään erilainen kuin Aku. Aku ruikkii joka puskan, kun taas Rocky päästää ensin pari pitkää pissaa ja sen jälkeen ruikkasee satunnaisesti. Rocky ei myöskään niinkään välitä juoksevista nartuista. Mutta ei ole lihavakaan, kyllä siitä aika usein huomautetaan, kuinka laiha se on. Onneksi se on nyt alkanut syömään paremmin, mutta Aku taas syö huonommin nyt.

Aku taasen...luojan kiitos se ei ole niin paha naisten perään kuin muiden yorkkipojat. Vapaana en viitsi juoksuaikoina pitää kun siltä häviää korvat. Pissat pitää lipittää ja tokossakin se haistoi juoksun vaikka olisi nartulta loppunut jo 3 viikkoa sitten. Pari kertaa se kerrostalossa intoutui ulvomaan, mutta syömistä ei väliin jättänyt. Casanovahan se on, mutta ei se onneksi pahasti sekaisin mennyt.

Sen sijaan vanhempien naapurin edesmennyt koira...muutenkin koko ikänsä nälkäkurki kun ei syönyt, myös lakkasi tyystin syömästä kun haisi nartut. Ja karkasi. Monasti meni naisia moikkaamaan naapuripitäjään, mutta kyllä se monasti meidänkin pihalla istui ja ulvoi kun edesmenneellä Cilvallani oli juoksu. Ei käy kateeksi.

Samaten kun asuin vielä tuolla viikkarissa, puutaloalueella kera kahden narttukissan. Kun toinen alkoi juoksemaan, niin jo alkoi ovenpielet, eteiset ja kaikki haisemaan kollinkuselta. Oli turha jättää mattojakaan narulle tuulettumaan, ne oli varmasti höystetty a'la kollinkusella. Belle ja Donna oli sentään sisäkissoja. Että se siitä haistamattomuudesta...

Taisivat hukkua kaiken muun keskustelun alle viikon alussa laittamani näyttelyilmoitukset, joten tässä vielä tiedoksi kiinnostuneille:

la 21.5. Haminan Bastionissa kansainvälinen näyttely, jossa yorkit (4 kpl) arvostelee Benny Blid, klo 13.30 kehässä 13.

su 22.5. Helsingin Tuomarinkartanossa kansainvälinen Aptus Show, jossa yorkit (5 kpl) arvostelee Kari Järvinen, n. klo 13.30 kehässä 17.

Käykää katsomassa!

Yksi ruoka joka Skidille on AINA kelvannut on eläinkaupasta ostettavat ruokapakasteet. Niitä on monensisältöisiä mm. naudan sisäelimiä on annettu omille koirille ja mahalaukkua. Olen antanut semmoisenaan, ensin tietysti sulatettuna ja hetken aikaa huoneenlämpötilassa seisahtaneena, ettei ihan jääkaappikylmänä tarjottuna. Ruokapakasteita voi antaa myös eri ruokiin sekoitettuna esim. riisiin tai liotettuihin nappuloihin. Ruokapakastepötkylät on aika isoja joten olemme sahalla pilkkoneet ne sopivampiin annospaloihin ja edelleen laittaneet ne pakkaseen ja ottaneet aina päivän-kahden annoksen jääkaappiin sulamaan. Luulen, että niitä ei voi kovin kauaa säilyttää edes jääkaappilämpötilassa pilaantumisvaaran vuoksi. Edes meidän edesmenneen colliemme vatsa ei mennyt sisäelimistä sekaisin vaikka sillä oli erittäin herkkä vatsa. Skidin vatsa kestää vaikka rautanauloja joten sille on voinut antaa sisäelimiä ihan sellaisenaankin. Makupaloina annamme myös ihan näitä jo täällä mainittuja "yorkki" koiransuklaata ja schmakos-häränlihaliuskoja.

Ollaan Skidille innostuttu opettamaan temppuja ja nyt haluaisimme opettaa sille pujottelun. Eli kun kävelen eteenpäin Skidi pujottelisi samalla jalkojeni lomasta. Täytyy nyt vain keksiä se keino miten pystyn sen opettamaan. Täytyisikö ensin opettaa pujottelu keppien lomassa? Onko kukaan kokeillut opettaa kyseistä temppua?

mutta koirille EI TEHDÄ vasectomiaa, niin että turha sitä on koirakeskusteluun sotkea, varsinkaan kun se ei nyt ole lähimainkaan sama asia kuin kastraatio.

Eli vasectomiaa ja kastraatiota ei voida keskenään "vertailla" muutenkaan toimenpiteinä koska lähtökohtaisesti ne ovat kaksi eri asiaa...

Mitä herkkuihin tulee, niin muistaakseni yorkkilehdessä (4/04?) oli hyvä juusto/ valkosipulipipariohje, en nyt ole varma olivatko varsinaisesti koirille vai ihan ihmisille mutta ainakin minun koirilleni maistuvat!

Minä annan koirilleni kiitokseksi/palkitsemiseksi Schmacos merkkisiä lihaliuskan palasia ja sellaista koiran suklaata jonka paketissa on yorkin kuva. Molempia saa ruokakaupasta.
Kivesten poistosta sen verran että yorkiltani poistettiin aikoinaan piilokives mutta toinen jätettiin ihan vaan sen vuoksi että ei lihoisi ja pysyisi aktiivisena.
(Suunnitelmissa ei silloin ollut ottaa toista koiraa)
Suurempia ongelmia ei ollut muulloin kuin naapurin nartun juoksuaikoina ja yorkki kyllä haistoi hajun meidän asuntoomme. Pari vuorokautta yleensä meni ulko-ovella inistessä. Mikään muu ei kiinnostanut.
Kun toinen uroksemme tuli ns. miehen ikään alkoi keskinäinen kilpailu ja kuseskelu nurkkiin ynnä muualle, samoin kuin tappelut ja nahistelut aika ajoin.
En vielä ole vienyt niitä kivesten poistoon mutta suunnitelmissa on molempien leikkauttaminen ilman mitään omantunnon tuskia.

minä annan juustoa, joka kelpaa aina ja joka tilanteessa. lisäksi olen antanut sellaisia marketista löytyviä punertavia pehmeitä pötköjä, jotka tuoksuvat hyvältä jopa minunkin nenääni, muistaakseni best friend gourmet sticks. sitten meillä maistuu banaani, päärynä ja omena, myös rypäleet ja yleensäkin kaikki hedelmät. ja koiransuklaanappeja puolitettuina myös joskus.

Meillä Lilan kronkelointi koiranmuonien kanssa on hävinnyt kerrassaan kun kotiin muutti toinenkin koira. Nyt neidille kelpaa kaikenmoiset napsut kun pitää yrittää syödä Helmiltä herkut nenän edestä. Painoakin on tullut rutkasti lisää, eli kohta ollaan jo laihdutuskuurijamassa! Laitoin alkuun neitien sapuskat hienosti kahdelle lautaselle ja serveerasin molemmille oman annoksen - kumpikin kävi nuuhkaisemassa omastaan, sitten äkkiä vaihdettiin toisen lautaselle ja ruvettiin syömään - toisella kun kumminkin on jotain parempaa!
Molemmat koirat ovat kyllä namujen suhteen aika valikoivia. Mitä te syötätte koirillenne kun haluatte palkita/ kouluttaa niitä? Onko jotain vinkkejä hyvistä herkuista?

Sainpa makeat naurut kun luin "Koiran" ja "Miehen" kommentteja kastraatiosta. Koira on todellakin koira. Se ei siitä mitään tajua, pystyykö se lisääntymään vai ei. Se nauttii elämästään ihan samalla lailla ilman pallejakin. Urosyorkkini on kastroitu, vaikka MIESeläinlääkäri, jolta asiaa ensin kysyin, olikin aivan järkyttynyt jo pelkästä ajatuksesta. Minulla ei ole mitään uroskoiria vastaan, joskus miesten älyvapaita mielipiteitä vastaan kylläkin.

MOikka,

juu, valitettavasti asia taitaa tosiaan olla niin, että näitä nimimerkillä kirjoittavia "joka alan experttejä", joilla o yleensä on enemmän mielipiteitä ja palavuutta kuin faktatietoa, taitaa riittää jokaiselle keskustelupalstalle, jossa vain ei vaadita rekisteröitymistä.

Yorkin hankintaa suunnitteleville tai ekan koiran tapoja opettelevalle haluaisinkin sanoa, että kaikki netistä löytyvä ei tosiaan ole totta - parhaita tietolähteitä ovat hyvä kirjallisuus, ja kokeneet harrastajat - tässä tapauksessa tietysti myös luotettavat kasvattajat.

Heh, ja vielä yksi juttu, varmuuden vuoksi: yorkki-ihmiset noin yleensä ottaen ovat ihan tajuttoman mukavaa porukkaa! Ei kannata pelästyä keskustelupalstan myrskyämista...;)

Piia S., kiitos hyvistä faktoista koskien koiran kastrointia. Ja Katja H, jos haluat vielä keskustella asiasta, voit toki soittaa myös minulle ( ks. /Yhteystiedot ). Tai voidaan vaikka lähteä yhdessä lenkille!

Mukavia kevätpäiviä kaikille karvakuonoille!

Tuli ihan kahteen kertaan kun luulin deletoineeni toisen!

T:katja h

Hei,
kiitos Kaarina K:lle hyvästä ja asiallisesta vastauksesta! Kun kuvailit Rasmusta ennen leikkausta kuulosti aivan meidän Jimiltä.
Yllätyin että asiaan suhtauduttiin näinkin voimakkaasti sekä asiattomista kommenteista. Kotieläimiin kohdistuva kiusaus ja raakuus näyttää aivan toiselta, omasta puolestani toivoisin tälläistä aktiivisuutta ja kiihkoa myös eläinsuojeluun!

Hyvää kesää,
katja h, jimi, eetu

Hei,
kiitos asiallisesta ja hyvästä vastauksesta Kaarina K:lle! Kuulosti aivan meidän Jimiltä kun kuvailit Rasmuksen käytöstä ennen leikkausta! Käy usein ylikierroksilla ja on todella usein stressaantunut, niin nartuista kuin uroksista! Asia herätti näköjään kiihkeitä tunteita ja asiattomiakin vastauksia, mielenkiintoista mitä niissä piilee takana?
Eläinsuojeluasioita läheltäkin seuranneena sanoisin että jos tässä yhteydessä puhutaan koiran "kiusaamisesta" ollaan ihanan tietämättömiä oikeasta raakuudesta eläimiä kohtaan. Toivoisin tälläistä osallistumista ja kiivautta myös niille areenoille, siellä olisi TODELLISTA tarvetta.

Hyvää kesää: Katja H

kokeile kalapullia. keitä vähän aikaa, että turha suola vähenee ja muusaa ruoan sekaan. meillä toimii. toisaalta olen sitä mieltä ettei saa liikaa passata jos ei ruoka maistu, mutta ymmärrän toisaalta hyvin, että yrittää saada edes joitan koiraan sisälle siinä vaiheessa kun se alkaa muistuttaa luurankoa.

sitä vielä itse ihmettelen tuon steriloinnin/kastroinnin kanssa, että eikö se koira sitten ole oikea koiran ennenkuin ne hormonit alkaa hyrräämään? minusta urhon luonne ei ole niin kauheasti muuttunut (muuten kuin narttuhysterian kannalta) sen pentuajoista tähän päivään. ihan yhtä utelias ja leikkisä + sosiaalinen se on nyt nuorena uroksena kuin pentuna.

Minulla on pian 4 v Iris-yorkki. Tossa suunnilleen 2 viikkoa sitten leikkasin ekan kerran turkin ihan lyhkäiseksi eli karvaa lähti suunnilleen muovipussillinen. Vähemmän olen toki leikannut aiemminkin. Sen jälkeen koira rupesi ns "nurruilemaan" eli oli vaisu ja on edelleenkin sitä jossain määrin. Myös ruokahalut katosivat osittain. No ruokahaluja koiralla ei ole valtavasti ollut koskaan, sillä on AIVAN ÄLYTTÖMÄN NIRSO mutta se on taas toinen juttu.

Tiedustelin asiaa eläinlääkäriltä ja hän oli sitä mieltä, että koira saattaa aluksi hävetä itseään ja myös ruumiinlämpötila saattaa muuttua hetkellisesti. Enpä olisi leikannut jos olisin moisen asian tiennyt. Mutta tyttö kyllä leikkii jo ja menee pallon perässä, että eiköhän se siitä.

Sitten yksi asia on, että monellakin on varmaan sama ikuisyyskysymys, että mitä koiralle syöttää kun joskus tuntuu ettei mikään kelpaa. Olen pääni puhki miettinyt, että mitä vielä kun broilerinfileet ja porsaanpaistikaan ei aina kelpaa. Kalaa en ole ikinä kokeillut antaa - jospa kokeilisi sitä. Eli kaikki vinkit koskien nirson yorkin syömistä ovat enemmän kuin tervetulleita. Kiitoksia!

Ei kai kukaan olekaan väittänyt että nartun kohdunpoisto olisi pienempi operaatio kuin uroksen kastrointi! Aiemmassa kommentissani vertasin kastrointia ja vasectomiaa. Ensi mainitussa poistetaan kivekset ja viime mainitussa vain ns. pannaan piuhat poikki. Ihmisuroon steriloinnissa on kyse nimenomaan vasectomiasta.

Yhtä kaikki, aivan liian heppoisin perustein omistajat lähtevät teettämään peruuttamattomia operaatioita lemmikeilleen. Omaatuntoaan voi tietysti ihan vapaasti rauhoitella väittämällä että halusi vain "auttaa". Useimmiten alkuperäinen ongelma oli kuitenkin jossain ihan muualla kuin estottomassa hännänheiluttajassa.

Kyseiset lääketieteelliset toimenpiteet jonkun todellisen sairauden poistamiseksi ovat toinen asia. Niiden oikeutusta tai tarpeellisuutta ei kai kukaan ole täällä kiistänyt.

Enpä ole pitkään aikaan käynyt palstalla ja ajattelin ihan pikaisesti vaan kurkata, huomenna kun pitäisi herätä varhain, (työ kutsuu)

Suosittelen tosiaan (niinkuin joku jo ehtikin) minäkin heille , jotka pohtivat koiran leikkauttamiseen liittyviä juttuja, tutustumista johonkin hyvään aihetta sivuavaan koirakirjaan.

Ainakin noissa pennutusoppaissa on selkeästi käyty läpi koiran lisääntymisfysiologia.

Vaikkakaan kyse ei ole ihan yksinkertaisista asioista, ja jokainen leikkaus harkittava tapauskohtaisesti , niin on sellaisia koiria jotka hyötyvät siitä.

En tosin tiennyt itkeäkö vai nauraa kun luin, että kastrointi on "paljon radikaalimpi toimenpide kuin nartun sterilointi" : siis milläköhän asteikolla mitattuna???

Miehille ( kenties ymmärrettävästi?) koiran kastrointi tuntuu olevan kova paikka...
; )

Kastroinnissa uroskoiralta POISTETAAN KIVEKSET. Kun narttu steriloidaan, siltä POISTETAAN KOHTU JA MUNASARJAT.

Näistä kahdesta viimemainittu (: siis sterilointi) on yleisen katsantokannan mukaan huomattavasti suurempi leikkauksena, ja siitä toipuminen vie pidemmän aikaa.

Itse olen aikoinaan opiskellut ( ja valmistunut) pieneläinhoitajaksi, siispä olen ollut monessa tällaisessa leikkauksessa mukana, myös omien koirieni leikkauksissa , eli molemmat urosyorkit leikkautin aikoinaan sekä molemmat seropinartut, joista sekä poikien että nuoremman nartun, Rompun leikkauksessa olin itse avustamassa ( "paha, paha, Pia, hyi Piaa !!! " )

Oman kokemukseni mukaan uroskoira muuttuu leikkauksen jälkeen leikkisämmäksi, mutta noin suuressa mittakaavassa ei perusolemus muutu.

Diva ( vanhempi narttukoirani) muuttui ehkä karvanverran täräkämmäksi.

Erittäin voimakasluonteisista nartuista tulee usein leikkauksen jälkeen entistä ärhäkkäämpiä, eikä sitä näille suositella.

Mistään koirasta ei tule lapsiystävällisempää, tottelevaisempaa, perusluonteeltaan vilkkaasta ja toimeeliaasta koirasta ei tule älyttömän rauhallista ( ellei se leikkauksen jälkeen pääse lihomaan muodottomaksi eikä jaksa mitään) arasta koirasta reipasta, jne kun se leikataan.

Leikkaus ei toisinsanoen ole mikään "vippaskonsti" jolla saadaan mahdolliset olemassaolevat ongelmat "ratkaistua"

uroksissa on yksilöllisiä eroja, on sellaisia jotka eivät anna juoksunarttujen häiritä olemistaan suuremmin, mutta olen myös itse tavannut ja nähnyt mm partisuroksen , jota narttujen juoksujen aikaan jouduttiin pakkosyöttämään, koska se oli niin "kierroksilla" että kertakaikkiaan olisi viikkokausiksi lopettanut syömisen.

Olin joku kuukausi sitten Canis Mythoksen järjestämällä Peter Nevillen seminaarilla, ja mm hän ( kouluttaja, etologi netistä muuten löytyy P.N:n omat sivut myös) oli sitä mieltä ettei keskenkasvuista uroskoiraa kannattaisi leikkauttaa vaan odottaa siihen että se on ei vain täysikasvuinen vaan "Täysi - ikäinen".

Nuorella uroksella , koiralllakin kun nuo hormonit kasvu ja kehitysvaiheessa heittelevät rajustikin ( siis testosteroni lähinnä) ja ennenkuin saavutetaan täysi- ikäisyys ja hormonitoiminta asettuu vakaammalle tasolle, on aivan mahdotonta sanoa ollaanko oikeasti tekemisissä sellaisen ( yleisen käsityksen mukaan) "pomottelevan , uhittelevan" uroskoiran kanssa, jonka "hoitamiseksi" helponpuoleisesti kastraatiota suositellaan.

Liian varhaisesta kastraatiosta voi siis seurata huomattavia ongelmia, joita ei sitten noin vain korjatakaan...eli toisaalta malttia tässäkin asiassa...

Lopuksi vielä pakko kertoa, että nuoremman yorkkini ; Aden kanssa jahkailin kastraatiopäätöstä hyvän aikaa, ja lopulta kuitenkin kallistuin leikkauksen kannalle ( ratkaisu, joka oli ihan hyvä!) Pariin otteeseen jopa siirsin/ peruutin leikkauksen.

Oparieläinlääkäreitä oli 2 , Elt Aimo Niskanen, ja hänen Britanniassa ( Edinburghissa ) eläinlääkäriksi opiskellut tyttärensä Mari.

Aimolla oli kastroinnin päätteeksi tapana aina todeta omistajalle, että "takaisin niitä ei sitten saa!" ; )

Tästä keksin käytännön pilan: kun Ade oli leikattu ja kopassaan heräilemässä meidän siivotessamme, menin sanomaan Marille : "Kuule, minä vaan tässä mietin, ei tämä tainnutkaan olla niin hyvä idea, saisikohan ne Aden kulkuset vielä ommeltua takaisin?" voitte uskoa, että Marin ilme oli näkemisen arvoinen!

täällähän on Miehiäkin palstoilla - ja huutoa kuului kun ruvettiin puhumaan koirapoikien steriloinnista..älkäähän nyt hyvät miekkoset... Vielä (ainakin toivoa sopii) koira ja ihminen ovat hieman eri asia - vaikka monessa hyvä koira peittoaa kyllä kehnon ukon mennen tullen ;-)
Nimim. Mies lienee ilmeisesti purkanut katkeruutensa kavalia naikkosia kohtaan nartulleen, aika kurja juttu koiran kannalta...

Mummin Onnipoika on niinikään "leikattu" puolitoistavuotiaana. Kysyin edelliseltä omistajalta miksi he päätyivät leikkaukseen, sanoivat että Onni oli sellainen touho että he toivoivat sen rauhoittavan koiraa niin että sen kanssa pärjäisi paremmin. Onni on edelleen tomera poika ja aikamoinen touhottaja, mutta ei enää uhoa muille uroksille ja tulee oikein hyvin toimeen meidän tyttöjen kanssa. Sen koiranelämän laatu ei missään suhteessa kärsinyt leikkauksesta. Ruoan kanssa tosin pitää olla tarkempi, kiloja tulee helposti lisää.

Terkkuja myös Rasmukselle, oli niin ihana herrasmies ja oikein sympaattinen kaveri, sen elämä tuntui olevan oikein mallillaan!

Palataan näihin rakentaviin keskusteluihin jos Koirat ja Miehet löytävät identiteetin itselleen. Puskista on niin mukavaa huudella..

Kysele vaan Heidi tuntemiltasi kastraateilta heidän tuntemuksistaan. Minä en kyllä ainakaan tunne ainuttakaan ihmiseunukkia...

Jos se nyt on jollekin vielä jäänyt epäselväksi niin sanottakoon selvällä suomella että kastraatiossa koiralta poistetaan kivekset. Se on täysin eri asia kuin Heidin mainitsema "vasectomia".

kiitti neuvoista, täytynee alkaa sitten totuttautua ajatukseen josko hommattaisiin punainen rusetti... (vai käviskö ees punanen pelkkä lenksu, rusetti on niin tyttömäinen....hihiii)

tiedoksi muuten vaan, että meillä on kasvamassa sellainen yorkki-sonni ettei moisesta ole tietoakaan. herra nuoriherra nosti ekan kerran koipea alle nelikuisena (!) ja samoihin aikoihin myös nylkytti minun kättäni :-). taisi kuitenkin olla vaan jokin tilapäinen hormonihäiriö, sillä ei ole sen jälkeen enää toistunut kumpikaan manööveri. mielenkiinnolla odotellaan, että mitä herra casanova sitten keksii kun ne hormonit oikeasti lähtevät hyrisemään tossa 9kkn paikkeilla....... voipi olla, että saadaan uusi upea siitossonni suomilaan. vaviskaa kaikki nuoret, alle 3-kiloiset narttukoirat etelä-suomessa !!!!!!!

Punainen rusetti tuo paremmin esille tan-värin kultaiset vivahteet, sininen muuttaa tanin väriä kalvakkaaksi. Minä sain kasvattajalta pari rusettia pennun mukana, ja nyt olen sitten itse ommellut lisää. Että voi vaihdella mielen mukaan =D
Yorkki-yhdistyksellä on ainakin aikaisemmin ollut rusetteja myynnissä. Jos keksii tavan maksaa Ruotsin puolelle, niin www.zue.se löytyy myös. Tai voihan sieltä myös käydä katseleen vinkkejä/mallia jos itse alkaa väkertämään.

Ja "Mies" ei minua ja saksia tarvi varoa, jollei ala jodlaamaan naapurin nartun perään kymmentä vuorokautta putkeen, kuseksi nurkkiin, ja nuoleskele naapurin nartun k*sia suu vaahdossa. Myös useita viikkoja jatkuva kieltäytyminen laittamastani lyx-ateriasta voi olla vaarallista, varsinkin jos tutut ja tuntemattomat jo huomauttelevat laihuudestasi. Ihmisvieraiden koipien/tyynyjen/täkkien humputtaminen on kielletyllä listalla. Kaiken huippu on kyllä se, jos saman tyynyn jakaminen minun kanssani ei riitä, vaan pitäisi päästä vieraisiin.

=D

Koira on koira, oli se sitten kastroitu tai ei. Loppujen lopuksi jokainen koiranomistaja tekee omalle koiralleen mitä itse haluaa, sillä ihminen todellakin on koiran laumanjohtaja ja siten päättää mikä sille on parasta. Ja nimimerkille Mies tiedoksi, että ei tulisi pieneen mieleenikään - tähän varmasti yhtyvät monet muutkin - kostaa koiralle tai millekään muullekaan eläimelle jonkun miehenpuolikkaan huonoa käytöstä tms. Koira on täysin viaton ja syytön siihen, miten sen ihmislaumassa muut jäsenet toisiaan kohtelevat. Tietty huonolla itsetunnolla varustetut miehethän voivat tällaisilla kuvitelmilla itseään ja toisiaan ruokkia, tosin olen lähes varma, että sinäkin kirjoitit lähinnä provosoidaksesi kuten teillä miehillä niin usein on tapana. (nyt kyllä sen verran näiden kirjoitusten perusteella heräsi mielenkiinto aiheeseen, että täytyypä kysellä tuntemiltani miehiltä joille on tehty vasectomia - siis piuhat poikki - josko heidän luonteenlaatunsa on kovasti muuttunut, maha kasvanut ja muutenkin elämänilo kadonnut....... :-). Naisväkikin varmaan osaa vastata tähän....

Toiseen aiheeseen: Tarkoitus olisi viedä pientä yorkinpoikastani kesällä näyttelyyn. Kertokaapa viisaammat, että onko uroksellakin - siis mikäli karvaa on siihen mennessä tarpeeksi - pakko käyttää rusettia? Ja jos näin on, niin onko sen todellakin oltava punainen vai onko sallittua käyttää muitakin värejä, esim. sinistä? Ja sitten vielä: mistähän näitä rusetteja saa ostaa kun en ole onnistunut vielä törmäämään? Edellinen urosyorkkini käytti aina tavallista pienehköä ihmisten hiuslenksua, joita oli saatavissa kaikissa sateenkaaren väreissä.

Kiitos jo etukäteen avusta !

Hyvä nim. "Koira",

nartun valeraskaus ei ole sairaus. Narttukoiran elimistö erittää aina juoksun jälkeen ns. "raskaushormonia" juoksun jälkeen, huolimatta siitä, onko koira astuttu vai ei. Tällä tavalla koirat varmistavat mahd. tulevien pentujen selviämisen laumassa usean nartun imettäessä niitä. Valeraskaus on siis täysin luonnollista ja palvelee laumassa pentujen jälkikasvun parasta etua.

Suosittelen sinulle jonkun hyvän koiran lisääntymisestä kertovan perusteoksen lukemista.

Toinen juttu, hajut kyllä tuntuvat huoneistosta toiseen. Jos koira pystyy haistamaan malmin monen metrin syvyydetsä, miksi ihmeessä se ei pystyisi haistamaan naapurin narttua? Ei kannata aliarvioida omaa koiraa.

Omalta osaltani päätän tähän keskustelun nimimerkillä kirjoittavien henkilöiden kanssa.

Ensinnäkin: minä rakastan pientä koiraani eniten koko maailmassa! Mikään ei ikinä koskaan milloinkaan saisi minua tekemään Rasmukselle mitään, minkä epäilisin vahingoittavan rakkaan ystäväni terveyttä tai hyvinvointia. Tämän kyseenalaistaminen loukkaa minua syvästi.

Toisekseen: minä rakastan myös miehiä. Paljon! Olen pitänyt useita sellaisia! En myöskään usko, että mikään mahti maailmassa sammuttaa rakkauttani tuohon kiehtovaan sukupuoleen.

Mutta hyvä nim. "Mies", oletko joutunut elämään selibaatissa itseään yötä päivää tyrkyttävien viehättävien neitokaisten keskellä? Jos se sinulta vaikka onnistuukin, niin voin kertoa, että koiralle se ei ole helppoa.

Ja hyvät ihmiset, älkää verratko koiraa mihinkään "luonnolliseen" olioon: koira on syntynyt ihmisen valikoivan jalostustyön perusteella, ei siinä ole juurikaan ole mitään kovin luonnollista. Koiran tärkein tehtävä on olla ihmisen SEURAeläin. Ihminen sitoutuu pitämään koirasta huolta ottaessaan sen perheenjäseneksi - jos koira ei syö, nuku, pysy pihalla tai siihen ei saa kontaktia ja se tappelee, ei kaikki ole ihan kunnossa.

Tottakai uros on vielä kastroinnin jälkeen uros! Hyvänen aika! Kai siinä koirassa on muutakin urosta ( tai vielä enemmän luonnetta ) kuin pallien sisältö. Ensinnäkin, olennon luonne ei ole sama kuin sen libido, ainakaan toivottavasti, ja toisekseen, on muistettava, ettei koira ole ihminen.

Kuten sanottu, niin koirissa kun meissä ihmisissäkin on eroja: yritetään kunnoittaa niitä ja nähdä sen omankin tilanteen ulkopuolelle. Kirjoitukseni tarkoitus toki ei ollut antaa kenellekään sellaista kuvaa, että suosittelen kastrointia rutiinitoimenpiteenä.

Meidän yorkkipoika leikattiin pari vuotiaana ja toinenkin koiramme leikattiin yhtä aikaa 10-vuotiaana kun eturauhanen alkoi vaivata. Kumpikaan koirista ei ole muuttunut luonteeltaan, yhtä reippaita ukkoja ovat edelleen..tyttöjä koiravaarimmekin liehittelee yhä, eron huomaa ainoastaan siinä että nykyään ruokahalu ja yöunet eivät mene viikoksi aina kun tapaa hehkeän neidon. Narttu unohtuu yhtä nopeasti kun katoaa näkyvistä..meillä siis kaikki hyvin ja koirat onnellisia:) ps.Pehmolelu nallekin saa nykyään nukkua yönsä rauhassa;)

Kristiina ja kumppanit. Ihan alkoi pelottaa... Koiran kohtalo on pitkälti omistajansa taskussa mutta älkää nyt kuitenkaan purkako viattomiin luontokappaleisiin mahdollista miessukupuoleen kohdistuvaa vihaanne ;-)

ai ei kärsi jos laihtuu luurangoksi eikä pysty kiihkoltaan nukkumaan?
tämmöisiäkin tapauksia on tullut nähtyä. kaikki urhokset eivät reagoi juoksunarttuihin samalla tavalla.
ja kyllä minun urokseen vaikuttaa ihan naapurikerrostalonkin narttujen tuoksut. hajuaisti kun on tallella, ja pallitkin vielä. tulevaisuudesta en tiedä.

onneksi mielipiteitä mahtuu maailmaan, ja kaikki tuntevat oman koiransa parhaiten. minä en ymmärrä typistämistä millään lailla, mutta sterikoinnin/kastroinnin kyllä. eipä se koira osaa palliensa/kohtunsa perään itkeskellä.

koira on kyllä koira, mutta minun kämpässä ei tyynyjä hässitä, tämä on minunkin kotini eikä pelkästään koiran.

Uros ei kärsi "yliseksuaalisuudestaan". Samassa taloudessa asuvien narttujen juoksuaikoina sillä on tietysti vaikeeta ja kannattaakin miettiä kaksi kertaa ennen kuin hommaa uros ja narttukoiran yhtäaikaa kotiinsa. Silloin on varauduttava siihen että juoksuaikoina eli kaksi kertaa vuodessa jommankumman olisi parasta lähteä evakkoon. Naapurikoirista selviää kyllä käyttämällä vähän kekseliäisyyttä. Heidän kanssaan voi vaikka sopia ettei koiria nartun juoksuaikoina päästetä kohtaamaan. Asunnosta toiseen hajut eivät kantaudu.

Nartun valeraskaus taas on ihan eri asia. Siinä on kyse häiriöstä tai sairaudesta joka voi joskus vaatia lääketieteellistä hoitoa. Ikävää sinänsä silloinkin jos kohtu joudutaan poistamaan. Kohdunpoisto on suuri leikkaus.

Sterilaatio on sanana vähän harhaanjohtava kun puhutaan kastraatiosta. Kastraatio on paljon radikaalimpi toimenpide. Sen jälkeen uros ei ole enää uros.

Halusin puheenvuorollani korostaa ettei kysymys ole mistään pienestä operaatiosta. Kastraatioon ei koskaan pidä turvautua vain omasta mukavuudenhalusta. Kuten jo sanoin koira on koira!

Tuttavieni uroskoiria on kastroitu, eikä mitään perusluonteenmuutosta tms. ole ollut. Aikoinaan oma tyttökoirani piti leikata jatkuvien kohtutulehdusten vuoksi, sama homma, ei perusluonteessa muutoksia. Eihän se ihmisenkään luonne muutu, mikäli ehkäisymielessä "piuhat" katkaistaan. Asiaan siis sopii suhtautua järjellä.
Meillä "koti"yorkki pestään näin pölyisellä ilmalla noin 1-2 viikon välein, riippuu siis turkin likaisuudesta. Talvella, kun on lunta ja vaatteet suojaavat karvapeitettä, pesut harvoin, 1-2 kuukauden välein. Riippuu toki tällöinkin turkin likasuudesta. Harjataan koira kuitenkin joka päivä ja tarvittaessa useamminkin.

Colliemme kastroitiin osittain siitä syystä, että se oli liian aktiivinen tyttöjen perässä juoksija ja toinen syy oli laskeutumattoman kiveksen väärä sijainti. Meillä on iso piha ja sen ympärillä runsaan metrin korkuinen aita, mutta eihän koiraamme siellä mikään pidätellyt kun joku viehko narttu kulki kotimme lähistöllä. Siitä vain hupsis ja loikkis mentiin aidan yli vaaroista piittaamatta. Lopulta päädyimme kastroimiseen koska jo koiran turvallisuuskin alkoi olla kyseenalainen kun mennä viiletettiin pää kolmantena jalkana tyttöjen perässä. Enkä voinut kuvitellakaan collietamme narun jatkoksi kun meillä on niin mahtavat puitteet koiran irtipitämiselle. Leikkauksen tulos näkyi siinä missä sen toivoimmekin näkyvän. Pystyimme pitämään koiraamme irti metsälenkeillä ja pihassa sen olematta kuitenkaan mitenkään flegu. Samallalailla se vahti pihan ja juoksi metsässä kuin ennen leikkaustakin. Ainoa ikävä seuraus leikkauksesta oli turkin huopaantuminen, mutta muuten ei ollut mitään ongelmia. En koe leikkausta vääränä jos ensisijaisesti ajatellaan kuitenkin koiran etua.

höh... jos koira itse kärsii tolkuttomasta yliseksuaalisuudesta, niin eikö sitä saa "auttaa"?
kun kerrostalossa asuu useita narttuja ja juoksuja riittää, niin kyllähän se minusta on uroskoiran kiduttamista. ja omistajan ja naapureiden kiusaamista,kun uros kiljuu ja huutaa vuorokaudet ympäriinsä.
mites sitten pahat valeraskaudet, hormooneistahan nekin johtuu. saako narttua sinun mielestä steriloida valeraskausoireiden helpottamiseksi?

Kuinka usein pesette yorkkinne? Itselläni on kaksi kotiyorkkia ja olen pessyt ne kahden viikon välein. Joskus tuntuu, että harvempikin peseminen riittäisi. Mitä mieltä olette asiasta?

Älkää hyvät immeiset hommatko uroskoiraa (tai mieluiten ollenkaan koiraa) jos menetätte ruokahalunne estottoman luontokappaleen täysin normaalin käytöksen vuoksi. Koira on koira eikä ihminen! Eivätkä kääpiökoirat ole yhtään sen seksuaalisempia kuin isommatkaan. Ongelmia tulee silloin kun kuvitellaan ettei kääpiökoira ole koira vaan lelu ilman luonnollisia viettejä.

Ja totuushan on ettei koira ole enää kastraation jälkeen sama kuin ennen. Mutta se kai oli tarkoituskin. Yök.

MOikka,

meidän Rasmus kastroitiin vajaa vuosi sitten. Kastrointia aiemmin elämä Rasmuksen kanssa oli toisinaan hieman....hmmm, HAASTAVAA, koska hän oli niin yliaktiivinen. Ulkoillessa koira veti tyttöjen pissojen luo, nuoli niitä eikä suostunut liikahtamaankaan. Sen jälkeen piti syöksyä kaikilla voimilla seuraaville pissoillle. Koirapuistossa ja lenkillä Rasmus haastoi riitaa muiden urosten kanssa ja yritti astua tyttöjä, oli niillä sitten juoksu tai ei, olivat ne kiinnostuneita tai eivät. Rasmus oli niin laiha, että selkäranka näkyi paksun turkini läpikin - ruoka ei paljoa kiinnostant. Rasmus ei nukkunut kunnolla, vaelteli kotonakin levottomana useasti ja tykkäsi myös kovasti ulvoa.

Vaikka itselläni ei aikaisempien koirien kanssa mitään suurempia tai tavallisuudesta poikkeavia käytösongelmia ole ollut, niin aloin hieman turhautua Rasmuksen kanssa - ja kääpiökoirathan tunnetusti saattavat olla ns. ylikorostuneen seksuaalisia. Tosiaan tuntui, ettei Rasmuksen ajatuksia saa muihin asioihin millään aktivoinnilla tai puuhauksella. Vaikka tietenkään tilannetta ei helpottanut kakaksi leikkaamatonta tyttöyorkkiani.

Turha kai mainitakkaan, ettei koiran kanssa VOINUT harrastaa juuri mitään keskittymiskykyä vaativaa sen enempää koirapuistossa kuin maastossakaan - heh - ihan turhaa vein sen koirahierontakurssille, kanttarellimetsästykseen, agilityyn...Ainoita temppuja mitä Rasmus ( omatoimisesti )oppi olivat lukitun oven avaaminen ( miten, en vieläkään ymmärrä ), ikkunasta pakeneminen, auton oven avaaminen jne.

Joten ajatus kastroimisesta tietysti kypsyi mielessä, ja viimeinen niitti Rasmuksen testosteronin täyteiseen elämään tuli viime kesänä mökillä, jossa Rasmuksella oli, kesken kesäisen ulkoilmalounaan, puutarhapöydän alla hieman asiaton suhde erään nuoren yorkkineitokaisen kanssa.

Rasmus siis kastroitiin, ja nykyään elämä hänen kanssaan on tasapainoista ja palkitsevaa. Toipumisessa meni muistaakseni viikon verran ja testosteropin poistumisessa elimistöstä noin kaksi viikkoa. Rasmus ei todellakaan ole mitenkään vaisu tai vetäytyvä - luonne ei siis muuttunut yhtään, vain se tyttöjen perässä läähätys jäi pois.

Myös meidän kahden välinen suhde ja yhteistyö on todellakin syventynyt huimasti!

Itse pohdin asiaa ennen leikkausta eniten eettiseltä kannalta: onko minulla oikeus tehdä tämä? Tosiasia kuitenkin on, että koirat joutuvat elämään maailmassa, jossa ihmiset hallitsevat niiden seksuaalisuutta ja päättävät, kuka pääsee lisääntymään. Rasmus ei ole niitä koiria, jotka pääsissivät.Koira ei myöskään koe seksuaalisuutta samoin kuin ihminen. Myös olen miettinyt sitä, että ehkä ei ole ihan oikein, että uroskoira joutuu elämään kauheissa himoissa ja tuskissa koko elämänsä ilman että pääsee toteuttamaan itseään.

On olemassa erilaisia uroksia, mutta meille tämä oli tosi hyvä ratkaisu. Rasmus on nykyään koko ajan sellainen, mitä se ennen oli parhaimmillaan kerran viikossa - hyväntuulinen, aktiivinen, kontaktiaottava ja miellyttämisenhaluinen.

Heh, juu ja ylipainoinen. Kannattaa laskea kastroidun uroksen ruuat aika tarkkaan....;)

Kerttu on 5kk yorkkineiti turun seudulta ja tarvitsisi hoitopaikkaa lyhyiksi ajoiksi
silloin tällöin. Jos voit auttaa kirjoittele palstalle,niin otetaan yhteyttä

Hei,
kiitos meidänkin puolestamme Tapiolan yorkki tapaamisesta, oli todella mukavaa! Olisin kysynyt uros koiran leikkaamisesta, onko kokemuksia miten vaikuttaa luonteeseen? Aina jostain kuulee että passivoi ja tekee alakuloiseksi, pitääkö paikkansa?

T: katja h, jimi, eetu

Ensi sunnuntain 22.5. kansainväliseen näyttelyyn Helsingissä on ilmoitettu 5 yorkshirenterrieriä. Arvostelu Tuomarinkartanon Vinttikoirakeskuksessa kehässä 17 alkaa noin klo 13.30. Tuomarina Kari Järvinen.

Ensi lauantaina 21.5. Haminan Bastionissa pidettävään kansainväliseen näyttelyyn on ilmoitettu 4 yorkshirenterrieriä. Yorkkien arvostelu alkaa noin klo 13.30 kehässä 13. Tuomarina toimii Benny Blid Ruotsista.

joo, ihan tosi. seuraan joka päivä suurimpia sanomalehtiä, luen netistä iltapäivälehtiä ja tsekkaan myös AINA tämän palstan jutut sekä vielä luen yorkkilehteä. silti en ole kovin suurta hälyä nähnyt lehtien palstoilla ko. salakuljetusasiasta, ennenkuin perehdyin asiaan tarkemmin yorkkilehden palstalla. siitähän oli mielestäni jo aiemmin viime vuonnakin puhetta, ainakin tällä palstalla aika laajastikin (taisi olla yksi näistä aiheista, josta keskusteltiin vielä enemmän kuin siitä missä kenenkin yorkki nukkuu). ihan hyvä että telkkarissa asiaa käsittelevät ja erittäin hyvä, että tällä palstalla asiasta on puhuttu. valitettavasti en nähnyt ko. ohjelmaa töllöstä, kun ei tule sitä yleensäkään niin paljoa katsottua, mutta hyvä silti, että joku tarkkaavainen ystävällisesti ilmoitti, että ko. ohjelmaa on tulossa telkkarista. kiitos siitä! toivotaan, että ihmiset heräävät ja edesauttavat omalle toiminnallaan mokoman salakuljetuksen loppumista ja siten myös eläinten elinolosuhteiden paranemista.

Tietoa kaipaavatkin varmaan eniten sellaiset ihmiset jotka eivät vielä kuulu mihinkään yorkshirenterrierikerhon tapaisiin valistusta antaviin yhdistyksiin! Joten todella hyvä että media otti asian taas esille!!!

Kyllä tästä asiasta on tiedotettu esim. Yorkki-lehdessä 2/2005, Koiramme-lehdessä useaan otteeseen sekä muissa valtakunnassa ilmestyvissä lehdissä.
Ehkäpä se on kuitenkin tänä uuslukutaidottomuuden aikana ihmisille parasta katsoa televisiosta, että varmasti ymmärtää!!! Tosin en tiedä meneekö perille vieläkään, kuten ei moni muukaan valistus. Innolla odotan ohjelmaa!

Kennelliiton tiedottajan kertoman mukaan tänään TV-1:n A-piste ohjelmassa olisi tulossa raportti koirien tuonnista sen Riitta Ahon tekemän tiedotteen herättämänä. Ohjelmassa haastatellaan Kennelliiton edustajaa, läänineläinlääkäriä ja jotain kasvattajaa. Samoin viikonlopun aikana on aiheesta tulossa MTV3:lla uutispätkä. Erinomaista, että asiasta keskustellaan ja pennunostajia valistetaan.

Oli tosi kiva ilta eilen, kiitos teille kaikille mukaan tulleille! Oli mahtavaa tavata noin suuri määrä ihania yorkkeja ja supermukavia omistajia :)
Koirilla oli taatusti hauskaa ja omistajat saivat vaihtaa koottuja yorkkijuttujaan...vähintään yhtä hauskaa kun koirista oli leikkiminen, oli minulle tutustuminen toisiin rodun harrastajiin - mukavaa huomata, että meillä on rotuyhdistyksessä niin ulospäinsuuntaunutta ja aktiivista porukkaa. Otetaan tämä uusiksi vielä! Ja ensi kerralla pidetään samalla picnic.

Kiitos vielä osallistumisesta, eilinen oli hieno kokemus! Vieläkin naurattaa kun ajattelen sitä yorkkien vilistystä eilen....;)
heh, ja sitä, mitä raatoja loppuillasta meidän sohvalla kuorsasi!

Terkut kaikille karvakuonoille!

ja muille Tapiolan miitingin osallistujille - oli tosi kiva keksintö, kiitokset! Sääkin sattui mitä parhain. Ensi kerralla sitten ne kaffeet mukaan!

Meidän Helmi on nyt siis ihan puhki, Lilalla sensijaan näyttää riittävän virtaa vaikka miten. Neiti makelee happamena kun ei Helmistä eikä minusta ole reuhukaveriksi, pikkuemäntäkin on ollut unten mailla jo pari tuntia ja isäntä huhkii paitojensilitysurakan kanssa jääkiekkokanava viihdykkeenä... Saara oli kerrassaan ihastunut kun kaikenkarvaisia pyöri ympärillä - taisi parikymmentä yorkkikuonoa olla kerralla puistossa. Toivottavasti näemme taas kohta uudestaan!

Tapiola antaa 10% alennuksen yhdistyksen jäsenille eli vakuutusmaksu hoitokuluilla maksaa n. 140 euroa/vuosi. If-yhtiössä 156/vuosi jne.
Tapiolassa on se hyvä puoli, että useimmat eläinlääkäriasemat veloittavat suoraan
Tapiolaa, eli et tarvitse itse maksaa ja myöhemmin hakea rahoja takaisin vakuutusyhtiöstä. Vakuutus ei korvaa rokotuksia, sterilaatiota, hammaskiven poistoa mm. eli ei mitään sairauksia ehkäisevää. Silti kannatan vakuutuksen ottamista.
Vakuutus poistaa vahingot - näin ainakin haluan uskoa!

Hauskoja hetkiä yorkkisi kanssa!

Kyselen vaan sellasta, että ootteko vakuuttaneet yorkkinne? Ja jos ootte niin paljonko sellanen seuraeläimenvakuutus on vuodessa? Tuli tässä vaan mieleen kun pentu on tuloillaan että voisi niinkin kalliin (sekä rahallisesti että tunteellisesti)
ystävän vakuutta pahan päivän varalle.

Ensi lauantaina on Virtain jäähallissa ryhmänäyttely, johon on ilmoitettu 5 yorkshirenterrieriä. Yorkkien arvostelu alkaa klo 11.50 kehässä 2 ja tuomarina toimii Astrid Aas-Lundava Virosta.

Kiitos huojentavasta tiedosta. Toivon mukaan se johtui just vatsavaivoista. Ainakaan nyt ei ole vatkaamista ollut sen illan jälkeen. Saivat nyt muu kotiväki opetuksen: mikä omassa suussa maistuu hyvältä, ei välttämättä ole koiralle parhaaksi! Meillä syödään pääasiassa tavallisia nappuloita ja ne kelpaavat hyvin. Yksi paketti markettiruokamerkeissä on sellainen, jossa normaalikokoisten seassa on tummanpunaisia, ilmeisesti lihaisia, pyöreitä ja isompia napsupalloja. Mutta nyt en muista, mikä merkki se oli. Voi olla, että a.o. tuotteen päällä on nappuloista kuvia. Meillä ne punaiset rohmuttiin aina ensin. Yritän metsästää sitä merkkiä.

Meillä tekee royal caninin mini sensible kauppansa, ne on hieman tavallisia nappuloita pienempiä.Saman sarjan yorkki ruokakin maistuu mutta ei saa yhtä suurta suosiota kuin tämä toinen, se yorkkisapuska on vielä vähän pienempää nappulaa eikä taida maistua niin hyviltä, ainakin meikäläisen nenään nuo sensiblet tuoksuvat voimakkaammin:)

Pihlan koiran ongelmat voi hyvinkin johtua ruuansulatusvaivoista. Vatsa on varmaankin ollut kipeä ja se on unissaan sitä oirehtinut. Jos ongelma meni ohi niin melko varmasti kyse oli vatsakivuista.
Mulla on myös syömisasiaa. Eli minkä kokoisia kuivaruokanappuloita yorkkinne mieluimmin syö? Minusta kun tuntuu siltä, että Skidi ei tykkää syödä pieniä nappuloita. Onkohan niitä hankala syödä vai eivätkö ne vain ole hyviä? Jos se jostain saa isompia nappuloita niin niitä se syö mielellään. Itse vaan pelkään sitä, että se saattaisi nielaista liian suuria palasia ja palanen jäisi kurkkuun kiinni niinkuin olen kuullut joskus pienelle koiralle käyneen. Toisaalta olisi hyvä kun koira rouskuttelisi nappuloita koska se omalta osaltaan puhdistaisi hampaita ja antaisi muutenkin hampaille töitä.

Moikka kaikki ulkoilijat!

Ei tarvitse ilmottautua tapaamiseen, ilmestykää vaan paikalle! Halusin tosiaan vaan kuulla, onko kukaan kiinnostunut.

Nähdään torstaina!

Osaisiko joku teistä kertoa, miksi yorkkiamme vaivasi, kun se "vatkasi" kaulaansa? Eräänä iltana tässä hiljakkoin, noin puoli kaksitoista, Robi nukkui lempipaikallaan peiton päällä pää hieman korotettuna tyynyllä. Kun menin sitä katsomaan se oli nukuksissa, mutta välillä heilutteli päätään kaulan seutuvilta edestakaisin muutamia kertoja. Aloimme olla jo tosi huolestuneita, kun se vatkaaminen noin tunnin kuluttua loppui. Pään heiluttelu ei ollut yorkille tyypillistä ravistelua esim. korvien kutinan vuoksi. Se näytti pikemminkin tahdosta riippumattomalta heiluttelulta. Koira oli jotenkin pois tolaltaan ja petiltä pois nostettuna se pisti kuonon maata myöden ja oli kuin maansa myynyt taikka tunki itsensä sohvan nurkkaan mahdollisimman onnettoman näköisenä.

Kuumetta ei ollut ja kuono oli kostea. Ei suostunut juomaan vettä, mutta pieni keksinpala kelpasi kirsun eteen tuotuna. Oli kylläkin saanut aikaisemmin illalla pari palaa suht. reippain yrtein maustettua lihaa. Voisiko johtua siitä?

Aku tuli meille n. parivuotiaana. Sillä oli jo silloin hammaspuutoksia. En tiedä olivatko syntyperäisiä, pudonneet vai poistettuja. Enkä valitettavasti muista sitäkään, missä iässä noita hampaita alettiin pesemään, mutta kyllä niitä on jo muutama vuosi pesty. Ja kaksi kertaa vuodessa käydään hammaskiven poistossa. Viime reissulla ei taidettu poistaa hampaita, mutta sanoivat että sieltä puuttuu aika monta. Ei sentään niin montaa että velliä joutuisi syömään. :) Eli mun muistikuvan mukaan siltä on poistettu 7 hammasta, 2 olen löytänyt lattialta ja muista ei sitten ole tietoa, mutta enemmän siltä niitä puuttuu. Hampaat ovatkin Akun heikko kohta. Vaikka mieli on vielä kuin nuorella ja vartalokin vielä aika vetreä (ei kukaan usko sitä kymmenvuotiaaksi), mutta ne hampaat, ne hampaat.

Pikkukoirilla olen kyllä ennenkin kuullut hammasongelmia, mm. tiibetinterrierit ovat kuulema tällaisia (erään kasvattajan parivuotiaalla kasvatilla oli jo kuolleita hampaita suussa ja hän tästä puhuikin). Rockylla onneksi näyttäisi olevan aika vahvat hampaat. Tosin Rocky rakastaa hampaiden pesua, se tulee aina viereen kyttäämään kun Akun hampaita pestään, että saako hänkin!? Aina silloin tällöin oon Rockyakin sipaissut kun se sitä niin haluaa. :)

Meillä ei ainakaan käytännössä ole tuo hampaiden puuttuminen haitannut. Välillä kieli lerputtaa kun edestä puuttuu joka toinen hammas. Ja tulehtunut hammas saattaa aikaansaada koirassa yllättävääkin käytöstä. Se tuli koettua 1,5 vuotta sitten. Koirasta tuli suoraan sanottuna hysteerinen. En ymmärtänyt edes epäillä hammasta. Epäilin heikentyneitä aistejä jne, mutta kun mentiin hammaskiven ja hampaiden poistoon, hysteerinen käytös jäi hammaslääkäriin.

Meilläkin poika alkoi uudelleen pissitellä sisällä noin vuoden ikäisenä, vaikka oli hyvinkin ollut jo sisäsiisti monen kuukauden ajan. Otimme taas sanomalehtipaperit käyttöön ja ovat edelleenkin - aina öisin tietyllä paikalla ja, jos joudumme olemaan tavallista pidempään töissä. Olemme tyytyneet siihen, että koirapoika voi joskus tehdä sisälle syystä tai toisesta, emmekä enää sitä sen kummemmin kummastele. Onneksi pissakat nyt osuvat sanomalehdelle, niinpä ei tarvitse mattoja varjella.

Onko muilta yorkeilta jouduttu poistamaan huonoja hampaita nuorella iällä? Meidän yorkkipoika täyttää kesällä kolme vuotta ja yksi pysyvä hammas poistettiin viime vuoden lopussa, oli jo lähes irronnut..nyt huomasin että taas hammas heiluu toisella puolella leukaa, molemmat hampaat ovat olleet pikkuruisia poskihampaita.Eläin lääkäri kyllä sanoi että yorkeilla on huonot hampaat mutten uskonut niiden ihan näin nuorena putoavan:) Hammaskiveä koiralla ei ole.

Haluaisin saada neuvoa mistä/keneltä voisi tiedustella "annetaan pois" yorkkeja ja muita kääpiökoiria. itselläni on kaksi yorkkia ja kolmas olisi enemmän kuin tervetullut: )

Urho on nyt ollut sisäsiisti noin puolitoista vuotta. Sen ahaa-elämyksen jälkeen se ei ole sisälle tainnut tehdä kuin pari kertaa. Viime syksynä oli paha vatsatauti ja ruikulia oli mahdoton pitää, joten laitoin sitten sanomalehtiä lattiolle. Kertaakaan Urho ei käynyt matolla, vaan aina osasi tähdätä siihen lehdelle. Sisälle se on muutaman (5?) kertaa merkannut (ei siis tehnyt pissahätää, vaan nostanut koipea), mutta ei KOSKAAN kotona. "Mummola" on kyllä täytynyt merkata kun siellä nyt asuu se himpun verran nuorempi snaku-uros eikä vieläkään ole tarkkaa tietoa siitä, että kumpi se oikein on talon karvainen herra...Urho oli kyllä paikalla ensin, mutta ei asu vakituisesti.
Anteeksi, meinasi päästä vale.. Mäkärällä kun oli juoksu syksyllä, niin Urho pissasi housuun kerran. Siis juoksi ja pissasi.
Itse olen kyllä todella tyytyväinen Urhon sisäsiisteyteen. Paremmin menee kuin uskalsin toivoakkaan!

Minä olen muuten nyt ostanut sitä Plaque-Offia ja lupaan raportoida sitten kun tuloksia on nakyvissä...tai sitten ei. Ehdottamasti paras näin pienen koiran hammasharjaksi on ruotsalaisen TePe:n harja, jossa on vain yksi "tupsu". Mahtuu suuhun ja tekee puhdasta. Ugh, olen puhunut =D

Kiitos hampaidenputsausvinkistä! Lila ei tykännyt hammasharjatouhusta YHTÄÄN eli ei pestä hampaita. Hengitys ei kyllä haisekaan ja hampaat ovat hyvässä kunnossa, tykkää nimittäin massuttaa iltaisin dental stickejä. Helmi sensijaan ei niistä juuri välitä paitsi jos Lilalta sattuu tikku tippumaan, sitten järsitään aivan kiusaamismielessä ja tositarkoituksella!! Ja kumpikaan ei voi syödä tikkua muualla kun emännän sylissä sohvalla. Ahdasta tuppaa välillä olemaan ja Lila tunkee hävyttömästi syliin ja istahtaa Helmin päälle jos Helmi on sattunut ehtimään ensin!

Eläinlääkäri sanoi että Helmillä on senverran hammaskiveä että kun syksy koittaa se pitäisi poistaa. Vaan nytpä ryhdynkin puleeraamaan Helmin hampaita tuolla Tuulikin konstilla.

Marille: samanlaisia hienohelmoja meidän neidit, sateella pitää kantaa ulos ja pisut on työn ja tuskan takana. Eipä pääse emäntä liian helpolla :)

Lila täyttää loppukesästä 2 v. ja nyt näyttää siltä että sisälle päästelyt on ohi. Vaikka Helmi-neiti lirauttelee silloin tällöin niin onneksi Lila ei ole aloittanut samaa tapaa, päinvastoin se on nyt liiankin kanssa siisti. Kaikesta oppii, nämä koiruudet ovat saaneet meikäläisen, pedantin siivousihmisen, viimeisetkin niuhotukset loppumaan, pikkuemäntä sai jo asiaan paljon rennomman otteen, vaan eipä enää kun hymyilyttää ja rättiä etsimään kun satut aamuhämärissä lehteä hakiessa astahtamaan villasukalla lätäkköön...!

Oikeasti, haluaisin tietää, onko jollakin todella sellainen yorkki, joka ei KOSKAAN lirauta sisälle?

Haiseva hengitys johtuu yleensä joko ruoasta tai hammaskivestä. Jos jälkimmäisestä (tumma töhnä hampaissa), se on hoidettava eläinlääkärin toimesta. Meillä hammaskiveä poistetaan harvoin, sillä olen käyttänyt vanhaa tapaa hammashoidossa. Kiedon sideharson sormen ympärille, laitan siihen koirien hammastahnaa ja sitten vaan sormi suuhun. Onnistumisprosentti on hyvä, jos peset säännöllisesti - aina joku hammas tulee paremmin putsattua ja etuhampaat on todella helppoo pitää siistinä. Tämä tietenkin edellyttää, että koirasi on yhteistyöhaluinen, joten on aloitettava ihan pentuna. Jotkun oppivat myös hammasharjaan, mutta pienistä koirista se voi tuntua epämiellyttävältä.
Meillä se ei toiminut, vaikka on ostettu harjaa, sormiharjaa ja muokattua harjaa
(apteekista ja eläintarvikeliikkeistä). Myös vanhemmat koirat sopeutuvat tähän tekniikkaan, siitäkin on kokemusta, kun on vaan itse kärsivällinen!

Sinulle, jonka 7 kk uros pissailee sisälle ja olisit miettinyt koiran ottoa uudestaan, jos olisit tiennyt tämän etukäteen. Onpa ikävä kuulla! Kyllä minusta näillä sivuilla on tehty hyvin selväksi, että yorkki on sisäsiisti hyvin myöhäänkin. Olisi monelle rodusta kiinnostuneelle hyväksi lukea arkistot läpi ennen koiran hankkimista. Arkisto on todellakin uskomattoman hyvä tietopankki !!! Lisäksi meillä on yhdistys, jonka hallituksen jäsenille voi soittaa ja kysellä rodusta, meillä on rotuneuvoja ja pentuvälittäjä. Tietoa kyllä löytyy, JOS haluaa. Henkilökohtaisesti minulle on soittanut moni yorkkia haluava, ja toiset ovat keskustelumme jälkeen päättäneet, ettei yorkki ole sittenkään heille sopiva rotu. Toiset taas innostuvat entistä enemmän ja jälkeenpäin kuulen heiltä hyviä uutisia uudesta perheenjäsenestä.

Esimerkkinä nyt kerrottakoon, että minun nartuistani, molemmat saman ikäisiä,
toinen oppi sisäsiistiksi alle 5 kk ja toinen vasta vuoden ikäisenä.

Keväisiä päiviä ja hauskaa kevätkävelyä Espoossa!

Meillä Akun hampaat pestään pikkulasten pehmeällä hammasharjalla ja käytetään bucadog-nimistä hammastahnaa. Saa eläinkaupoista ja apteekista.

Meillä kun tosiaan saatiin tuo aita valmiiksi, niin muutoin se on vallan mainio, mutta tulipa todettua, että jos ulkona sataa, on koiria aivan turha tuupata pihalle, koska Aku inhoaa sadetta niin, että se kusee tohon terassille, johon ei sada!

Eli sen kanssa on pakko lähteä ihan remmipisulle. :D

Koirani henki haisee välillä todella pahalle.
Olen yrittänyt syöttää sille dental stickejä mutta ei tunnu syövän ellei niitä pilko pieniksi paloiksi.
Joten kysyisin että pesettekö te koiranne hampaita ihan hammasharjalla vai millä muulla konstilla saisin koirani hampaat ja hengityksen pysymään puhtaina?

mukaan vaan! Ei varmaankaan ollut tarkoitus "virallisesti" ilmoittautua, mutta Kaarina lienee halunnut kommentteja onko ylipäätään ketään tulossa, kun viimekerran yleisömenestys oli kehnohko. Toivottavasti paikalla on monta karvakuonoa, on niin kiva katsella millaisia söpöliinejä kenelläkin on, kun oikeasti ne voivat olla niin tosi eri näköisiä (vaikka asiaa tuntemattomat eivät muka erota koiraa toisesta..) ja niitä yorkkijuttuja odotan todella innolla. Me kun ollaan pikkuemännän kanssa niin totaalisesti hurahdettu näihin otuksiin.

Tietääkö muuten kukaan missä/miten voisi opiskella koirien trimmaajaksi? Kun tuo keski-ikä alkaa pahasti painaa päälle ja kaikenmoista elämänmuutosta tässä tulee välillä suunniteltua...

Pitääkö mukaan ilmoittautua? Vai voiko paikanpäälle vain tulla?

Mullekin tuli heti mieleen pisutulehdus tai joku muu sairauden oire kun on noin yhtäkkiä alkanut, matolle pisuttelu ei merkkaamiseltakaan kuulosta..silloin luulisi pojan nostelevan koipeaan sohvan nurkkiin ym.Itse olen viileillä ilmoilla muutaman kerran huomannut että yorkkini on silloin tehnyt yöliruja enemmän..en tiedä onko sitten pisuvärkki päässyt paleltumaan vai eikö pikkukaveri ole malttanut tehdä kaikkia pisujaan ulos epämiellyttävällä ilmalla. Ota pentuajan pisupaperi taas käyttöön kunnes pissimisen syy selviää/lakkaa.

Hei!
Sisäsiisteydestä on keskusteltu tällä palstalla paljonkin, joten jos selaat taaksepäin niin varmasti löydät paljonkin kokemuksia tästä ongelmasta.
Siten tuohon juoksu-asiaan: näihin aikoihinhan nartut haisevat niin julmetun hyvältä urosten nenään, että varmasti voi tähän sisäsiisteys-asiaan vaikuttaa. Urhoksellahan se "juoksu" on päällä aina, mutta nyt on varmasti kiihkeimmät ajat käsillä =)
Takapakkeja tulee varmasti kaikille pennuille. Omani oppi sisäsiistiksi noin 7-8 kk ikäisenä. Päivät ja yöt se oli siisti varmaan jo 4 kk ikäisenä, mutta kun aktiviteettitaso nousi kun ihmiset olivat kotona niin lirujakin pääsi vähän väliä.
Juoko koira tavallista enemmän? Voisiko sillä olla virtsatietulehdus?

Onneksi ne yorkkien lirut ovat pieniä...

Hei,meillä on 7kk yorkkipoika,joka oppi lähes sisäsiistiksi n.puoli vuotiaana.Nyt viimeiset päivät n. viikon ajan poika kuseskelee sisälle minkä ehtii ja aina matoille.Mitään muutoksia ei herran elämässä ole tapahtunut,ei esim. joudu koskaan olemaan neljää tuntia pidempään yksin kotona.Huomiota ei varmasti enempää voi koira saada.En ymmärrä mikä mättää,rasittavaa..Voiko tämän ikäisellä koiralla olla jo juoksuaika?Jos näin on,voisiko kastraatiosta olla hyötyä myös tähän pissailuun sisälle?Toivottavasti joku osaisi neuvoa,jolla on kokemusta vastaavanlaisista ongelmista,jos olisin tiennyt olisin vakavasti harkinnut toista rotua.Aikaisemmin meillä oli Lhasa Apso,eikä mitään ongelmia näissä asioissa.

Yorkkitapaaminen ensi vkon to 12.05. Tapiolan koirapuistossa klo 18.30 alkaen. Tulkaa mukaan, koirat saavat leikkiä yhdessä ja omistajat höpöttää loputtomasti yorkkijuttuja, ja kerrankin joku on ihan oikeasti kiinnostunut!
Tarkemmat tiedot löydät alta keskustelupalstalta. ( Säävaraus.)
Nähdään torstaina, tervetuloa!

Oulun kaikkien rotujen näyttelyyn on ilmoitettu 6 yorkkia. Arvostelu alkaa Raatin stadionilla (kehässä 2) ensi lauantaina klo 10.15. Tuomarina on Liane Horne Australiasta.

Emäntä päätti tänä vuonna järjestää vappujuhlat ja meillä olikin aika porukka. Minäkin sain iiihanaa grillattua makkaraa, Helmi ei siitä tykännyt vaan söi kanaa. Sain napattua muutaman pikkuemännän kavereilta tipahtaneen irtokarkin jälkiruoaksi, kyllä oli hyvää, emäntä kun ei minulle anna ollenkaan sellaisia herkkuja! Se minua harmitti kun pikkuemännälle oli ostettu paukkuserpentiinejä, eihän sellaisia posauttelua kukaan kunnon yorkki kestä! Helmi tosin nukkui kun tukki olohuoneessa nojatuolissa vatsa täynnä kaiken hälinän ja metelin keskellä. Nuo lapset nyt on tuollaisia...

Yksi asia minua vähän harmittaa, Helmi on ruvennut kukkoilemaan kotona ja ottaa törkeästi minun leluja nenäni edestä! Kun meinaan sitä vähän rökittää, sekös pistää kampoihin, eikä emäntäkään anna minun purra sitä kunnolla korvasta! Ja on se sitten mahdoton kun tulee poikaystäviä vastaan, minä menen nokka pystyssä toiseen suuntaan niin Helmi se pyörii ja hyörii kaikenmaailman piskien nenän edessä, ja ikävän moni heppu onkin ihastunut siihen kovasti - vaikka minäkin, varsinainen kaunotar olen olemassa!

Surullisia uutisiakin kuulimme kun ulkoilimme isännän kanssa lauantaina. Yksi naapuruston setä tuli Helmiä ja minua kovasti paijaamaan ja kertoi että kun heidän yorkkipoikansa Onni (15 v.) oli muuttanut tammikuussa koirien taivaaseen, niin parin kuukauden kuluttua heidän nuorempi yorkkinsa Oskari oli myös kuollut ihan vaan ikävään! Nyt ei meitä yorkkeja ole meidän kulmilla enää kun kolme minun ja Helmin lisäksi, voi voi.

Me odotetaan Helmin kanssa innokkaasti ensi viikon yorkkitapaamista, toivottavasti saamme paljon uusia ystäviä! Kunhan tuo Helmi nyt käyttäytyisi poikien kanssa niin että minun ei tarvitsisi hävetä...

Paljonkos tänä päivänä yleensä yorkin astutus maksaa? Ja onko edelleen käytäntö, että tietty summa astutuksesta ja siten tietty summa per pentu? Vai mikä on yleinen käytäntö?
Kevään jatkoa!!

Ostettiin viime lauantaina aitaa ja aidantolppia, mutta niitä maan sisään tulevia kiiloja ei ollu varastossa, saatiin keskiviikkona. Avomies on tässä kolmena ehtoona tehny aitaa ja tänään se valmistui. :) Kun pojat pääsivät pihalle, niin voi sitä riemua! Leikkivät, ajoivat toisiaan takaa, pari kertaa juoksivat aitaa päinkin, kun ovat tottuneet ettei siinä ole aitaa. Ja tietysti räköttivät jäätelöautoa, lenkkeilijöitä jne...:D Niitä ei oikeen oo tässä uskaltanu pitää vapaana koska Rocky lähtee kaikkien mukaan ja naapureille, ja tässä kuitenkin kulkee hevosia, autoja ym. Nyt saa sitten olla pojat pihalla. :) Tosin ei avomies jaksanut tehdä niin isoa aitausta kuin oltiin suunniteltu, koska tämä maaperä osoittautuikin vielä luultua kivikkoisemmaksi. Voihan sitä sitten suurentaa jos joskus siltä tuntuu. :)

Meillä on huomenna tuparit ja ihan sillä silmällä pitäen yritettiin saada aita, jotta ihmiset saavat olla terassilla ja ei tarvitse varoa ettei koirat livahda. Kissat valitettavasti täytyy sulkea toiseen huoneeseen, koska kissatarhaa ei olla vielä tehty.

Pojilla on myös toinen ilon aihe. Vaihdettiin 120 cm leveä sänky 160 senttiseen, saatiin just kasaan. :) Tuo vanha oli peräti vuoden vanha. Mä kun kuvittelin että se riittää ihan hyvin, mutta aika ahdastahan siellä oli kuudelle hengelle. :D

Että tälläistä vappua täällä, hyvät vaput myös muille! :)

Menit tekemään samoja liruja kuin minäkin, Robinson. Siinä kohtaa taisi olla jokin kiva haju ja oli ihan pakko nostaa jalkaa just sille nimenomaiselle kohdalle - ainakin meillä. Minä nimittäin lirauttelin useammatkin pisulit silkkimatolle. Se, kun oli niin hieno ja tassujen alla mukava. Emäntäni ei ollut vihainen pahemmin, mutta käytti tätä jäljitelmämattoa pesulassa, mutta minun jälkeni olivat niin juuttuneet, että ne vain vähän vaalenivat. Eikä siellä pesulassa järeämpiä aineita uskallettu käyttää, sillä silloin maton nukka olisi kulunut kokonaan pois niiltä osin. Jos jätös - pieni tai suuri - on tuore, niin meillä on hyväksi koettu aniliininpunaisessa pullossa oleva vaahtosuihke nimeltä Vanish. Tosin haju on epämiellyttävä. Emäntäni lupaa etsiskellä vielä vanhan kansan konsteja meidän pissulihommeleihin, ootellaan...

Osaisiko joku vastata, miten mahdollisesti 2,5v phalenenarttu ja jorkin narttupentu tulisivat toimeen keskenään? -Onko jorkin turkin nyytittäminen/papiljottien käyttö jorkilla vaikea oppia. -Löytyykö hyviä keinoja/aineita turkin(kyse phalenen korvahapsuista) sähköisyyden poistamiseen.Phalenen turkkiin ei kasvattaja suositellut pesun jälkeen hoitoainetta, jottei turkista tulisi "pehmeätä.

Hauskaa Wappua kaikille yorkki-ihmisille ja tietysti itse karvaturreillekin.

Taavi-koira täällä vaan kyselee josko joku osais neuvoa minkälainen tahranpoistoaine auttaisi kun lirautin vahingossa väärälle matolle...... se oli villamatto vaikka tähtäsinkin viereiselle sanomalehdelle :-(

Emäntä sanoo, että marketista ostetut kaksi tavallista tahranpoisto-mukamas-ainetta ei auta, ei sitten tippaakaan. Joten onkos kellään kokemuksia järeämmistä aineista? Niitä kuulemma on, en vaan oikein tiedä mistä niitä lähtis etsimään ja millä nimellä....

Kiitos jo etukäteen !!!

P.S. se emäntä kyllä luovutti ja otti yläkerrastakin kaikki matot nyt pois :-D

Hei vaan Kaarina,

Täällä Ricky jo innostuneen odottelee koirakävelyä. Tulemme siis ilomielin käpyttelemään ja tapaamaan muitakin yorkkeja.

Terveisin

Moikka,

klo 18.30 kuulostaa oikein hyvältä. Sovitaan siis se! Tervetuloa kaikki!

oikein hyvin meille tuo 12.5. Onko puolen tunnin aikaistus ihmisille hankalaa, eli 18.30? Tiedän että pikkuemäntä palaa halusta päästä mukaan, ja hän kun joutuu jaksamaan vielä perjantaiaamulla kouluun. Käy tietysti kyllä tuo 19 aikakin. Lila ja Helmi toivovat saavansa paljon uusia kavereita!

MOikka!

Mukavaa kuulla, että kiinnostuneita yorkkikavereita on! Tapiolan koirapuisto on siis Elisan puhelinluettelon sivulla 75:78, Itätuulentietä vastapäätä, eli siis toisella puolella Etelätuulentietä. Paikalle pääsee suoraan ja helposti Länsiväylältä.

Puistoss aon erikseen isojen ja pienten koirien puli, ja minusta se on turvallinen ja hyvinhoidettu paikka.

Minusta hyvä ajankohta olisi esimerkiksi torstai 12.05. ja kellonaika noin klo 19, jotta kaikki ehtivät hyvin paikalle töidenkin jälkeen. Tapaamisen voisi toteuttaa tottakai säävarauksella.

Miltäs kuulostaa?

Kaarina K!
Luin iloissani viestin yhteisestä koirakävelystä! Meidän pojat kun tykkää ensisijaisesti yorkeista, eikä Eetu oikeen tahdo löytää samankokoisia kavereita (2,5 kg)!! Tapiola ja ajankohta sopii meille hyvin!!! Ilmoitatteko keskustelupalstalla tarkemmin ajankohdasta?

Terveisin: katja h, jimi, eetu

Mitä lie meidän yorkkiherran pikkuisessa päässä liikkunut viime yönä,sillä kun on tapana tehdä yölliset pissahädät omaan pissapaikkaan paperille, mutta kun viime yönä pissa hätä taas yllätti tämä päättikin tehdä pissansa koirien petiin, pahaa arvaamattomana nukkuvan koirakaverinsa päälle..ei ollut meidän koiravaari Otto mielissään tästä herätyksestä:) Tempauksensa jälkeen Aatu yorkki meni tyytyväisenä jatkamaan uniaan sohvalle ja minä aloin silmät sikkurassa pesemään tyrmistynyttä pissan kastelemaa koiravaaria ja pissaista petiä...

Tullaan ilman muuta jollei nyt satu sovitulle päivälle kaatosade tai räntää taivaan täydeltä - säistä ei tosiaan taas tiedä.. Eli Lila ja Helmi ilmoittautuu nyt tässä. Mikä lienee Tapiolan koirapuiston katuosoite - vai löytyykö se puhelinluettolon kartasta ilman osoitettakin??

MOikka!

Onko pääkaupunkiseudun yorkkiperheillä kiinnostusta tavata leppoisan kävelyn ja vapaan seurustelun merkeissä jossain helppokulkuisessa paikassa nyt kevään edetessä? Viime syksynä yritimme Riitta S.:n kanssa järjestää vastaavaa kokoontumista, mutta valitettavasti sen enempää ilmat ( kaatosade ) kuin toimivat yhteydetkään ( bussilakko ) eivät meitä suuremmin suosineet.

( heh, kiitos vielä Rickylle perheineen, pelastitte meidät yksinäiseltä illalta Tapiolan koirapuistossa! )

Syksyllä oli kuitenkin puhetta, että keväämällä yritetään uudestaan!

Joten, paikkana olisi taas Tapiolan koirapuisto, ja siellä pienten koirien puoli, toki paikkaa voidaan vaihtaa jos hyviä ehdotuksia löytyy. Paikan valinnassa olisi kuitenkin hyvä ottaa huomioon ainakin se, että kaikki halukkaat pääsevät sinne myös julkisilla kulkuneuvoilla, ja olisi tietysti toivottavaa, että yorkit saisivat myös leikkiä ja juoksennella vapaasti.

Ajankohtana toukokuun puolivälin tienoo voisi olla ainakin säiden puolesta passeli ( tai kuka näistä enää osaa mitään sanoa ).

Joten, ehdotukset ja mielipiteet kehiin, ja tervetuloa kaikki yorkit ja yorkkien ystävät mukaan, kokoon ja turkin pituuteen katsomatta!

Ja kaikki te etelä-Suomen reippaat yorkit omistajineen: Nappi, Lila ja Helmi, Ricky, Mortti, Emmi ja Emma, Akku ja kaikki muut, me luotetaan teihin! Tulkaa mukaan!

p.s. Voin mielelläni toimia yhteyshenkilönä ulkoilutapaamisessa. Puhelinnumeroni löytyy Yhteystiedot-kohdasta, mikäli haluat keskutella asiasta mielummin puhelimitse.

Kiitos paljon vastauksistanne! Olen kyllä kuullut että pienet koirat tärisee, mutta se vaan näytti niin... kummalliseslta, kun koko koira tärisee kirsusta hännän päähän. Se ei näyttäny kuitenkaan pelokkaalta, vaan sillä oli korvat tarkkaavaisesti pystyssä ja se katteli ikkunasta kiinnostuneena ulos. Saatto tietysti olla et se tarkkaili ympäristöä esim hyökkäyksen varalta...

Helmi muutti meille maalta, ja kun matkustimme eka kerran ratikalla, se raukka oli niin jännittynyt että yritti kiivetä ja rimpuilla pikkuemännän sylissä mutta kun ei päässyt mihinkään niin tärisi ihan kamalasti koko muutaman pysäkin matkan. Lila katseli tyynesti vieressä ja oli sen näköinen että mitä tuo tuossa nyt vouhottaa.. Toinen reissu meni jo paljon paremmin. Molemmat koirat ilmaisevat jännittyneisyytensä tärisemällä, ja esim. autolla lähdettäessä liikkeelle kumpikin tärisee ennen kun rauhoittuvat takapenkille nukkumaan koiranunta.

Juuri saamani tiedon mukaan Ana Mesto Martin onkin peruuttanut tulonsa, ja yorkit arvostelee kroatialainen Dubravka Reicher.

Oman kokemuksen mukaan yorkki (ja monet muutkin koirarodut) tärisevät monestakin syystä. Meillä esim. talvella vaatteiden pukeminen koiran päälle aiheuttaa tärinätuokion, samoin tietty kylmyys ja tuo autossa matkustaminenkin (kuten Marikin kertoi). Eli syynä voinee olla niin psyykkinen kuin fyysinenkin tekijä. Tuttavieni koiria katsellessani olen tosin huomannut esim. whippettien oleva todella mestareita tuossa tärinässä. Eli kyllä tämä koskee muitakin rotuja.

Aku tärisee joka helkutin kerta kun sen laittaa autoon. Pidemmillä matkoilla se tärinä loppuu, mutta jos joudutaan pysähtymään esimerkiksi pissatauolle, niin kun lähdetään liikkeelle, jatkuu taas tärinä. Ja Akun kanssa on autoiltu sentään koko sen ajan mitä se on meillä ollut, melkein 8 vuotta mutta se ei ole tottunut. Tosin nyt kun Rocky on mukana, Aku ottaa matkustamisen paljon lunkimmin.

Ennen Aku yritti aina tunkea kuskin syliin, jonkun muun syliin, penkkien väliin, penkkien alle jne. Nyt kun mulla on farkku, niin pojat matkustaa takapaksissa, mutta kun alussa matkustivat takapenkillä, niin sen näki heti, että Rockyn mukanaolo rauhoitti Akua. :)

Ihan tavallista tuollainen tärinä tai vapina on ja eiköhän tässä tapauksessa johtunut pelkästä jännityksestä, vaikka kyllä yorkit toisaalta palelevatkin herkästi.

Näin bussissa yorkin ja se tärisi ihan kauheasti. Onko tavallista että yorkki palelee? Vai olisiko ollut jotain muuta?

komento takaisin, nyt oulussa onkin sitten australialainen tuomari liane hors yorkeille... enhän minä pysy edes perässä...
mitään kokemuksia tästä tuomarista?

meillä kääpiösnautseri syö virtsakivivaivaisten ruokaa ja yorkki omia raksujaan, hyvin maistuu kummallekin, mutta käppänä aina hermostuu kun sillä on tapana hotkia oma ruokansa ja yorkkipojallamme taas on tapana syödä nautiskellen eli jokaista raksua ensin pidetään suussa hetki,sitten pureskellaan huolellisesti ja sen jälkeen taas nuuskitaan kaikki raksut läpi ja valitaan mieluinen..käppänä tuskastuu kun katsoo kuola valuen pikkuherran toivottoman hidasta syömätapahtumaa:) Yorkki poika nukkuu vieressä mutta ei itse osaa mönkiä peiton alle, joten herään öisin "taikatuijotukseen", otus tuijottaa tiukasti ja minä unenpöpperössä nostan peiton reunaa ja hauva pujahtaa sinne tyytyväisenä..aamuun mennessä se on usein valloittanut tyynynkin:)

Luulen, että tuo juontaa juurensa pentuajalta, jolloin ruuasta on pitänyt kilpailla sisarusten kanssa. Molemmilla koirillani oli aikansa tuota raksu mukaan ja kauemmas syömään -toimintaa, mutta ei enää pitkään aikaan. Meillä koirilla meni välillä niin toistensa kuppien kyttäämiseksi, että päätimme, että ruokakuppi on tarjolla vain 10 minuuttia kerrallaan, ei siis koko päivää. Nyt ne tietävät, että jos eivät syö kun kuppi ilmestyy, niin seuraava mahdollisuus on hyvin paljon myöhemmin. Ja hyvin on ruoka kelvannut. Molemmat on oikein hyvässä kunnossa.

Meillä Robi alkaa yleensä rouskuttamaan omasta kupistaan sillloin, kun me isäntäväkikin syömme. Illalla peittelemme ruokakupin noin yhdeksän aikaan ja aamulla pojalla onkin kova nälkä. Herkkupaloina se saa joskus puuroa ja lihaa ja kyllä siinä pää tärisee, niin mielissään se näistä ruuista on. Pikku temppuja opetamme sille ruokaa laittaessamme, joten kyllä otus makupaloja saa (esim. omenaa, kurkkua, juustoa, leivänpaloja). Hyvin maistuu vielä omatkin papanat. Se vaan on hassua, että koiran pitää hakea ruoka kupista papana kerrallaan ja syödä ne yksitellen noin viiden metrin päässä kupista.

Robi nukkuu suht levottomasti vaihtaen yöllä monta kertaa paikkaa. Aamulla se on jotensakin rasittava, kun se hyppää rinnan päälle naamaa nuolemaan heti, kun sen mielestä meissä näkyy vähänkin heräämisen merkkejä. Yleensä se käpertyy johonkin peiton koloihin donitsiasentoon tai niin, että sen selkä osuu johonkin isäntäväen ruumiinosaan (kylki, jalkakiemura tms)

onko palstalaisilla tietoa tästä Oulun näytteyihin tulevasta venäläisestä tuomarista? Minkälainen?
Juslinhan oli joutunut perumaan.

meillä Helmikin tykkää kaivautua. Lila ei ole koskaan ihmeemmin tunkenut peiton alle, mitä nyt kerran kun pikkuemäntä ja Lila olivat mummilla eka kerran vierailulla.

Mummi käytti Lilan varhain aamulla aamupisulla, sitten lähti hakemaan lehteä postilaatikosta ja palatessaan ihmetteli mihin koira on hävinnyt kun ei ollut keittiössä odottamassa aamupalaa. Ei löytynyt mistään vaikka kiersi ja huhuili koko ison talon ympäri. Mummi pelästyi kamalasti että se oli livahtanut hänen lehdenhakureissunsa aikana takaovesta karkuun. Hän heitti takin niskaansa ja rupesi haravoimaan lähitienoota ympäriinsä Lilaa etsien, sai vielä hätääntyneenä muutaman naapurinsakin talkoisiin. Ei löytynyt koiraa vaikka pari tuntia etsivät eikä kukaan vastaantulijoistakaan ollut nähnyt tuntomerkkeihin sopivaa elikkoa. Mummi oli jo soittamaisillaan paikallisradioon hälytyksen, kun hän päätti epätoivoissaan vielä kerran katsoa nukkuvan Saaran huoneeseen jospa se koira nyt kuitenkin olisi ilmaantunut sinne. Ymmärsi tällä kertaa kurkistaa myös peittojen alle, no sieltähän löytyikin autuaasti uinuvat pikkukoira ja pikkutyttö, ja mummi pääsi viimein rauhoittumaan aamukahvinsa ääreen..

Minä olenkin kovasti tässä ihmetellyt, että millainen yorkki meille tuli, kun tykkää nukkua peiton alla ! Edesmennyt yorkkini ei varmasti tullut peiton alle kun tuli liian kuuma. Sängyssä kyllä nukkui ja usein jopa poski poskeani vasten tyynyllä, mutta jossain vaiheessa yöllä piti aina välillä mennä jäähylle lattialle ettei pukannu hikeä..... Tämä uusi poika asettuu joka ilta kainalooni tai kaulaani vasten ja kaivautuu siitä peiton alle, jossa sitten nukkuu sikeästi aamuun asti eikä juurikaan liikahda. Vaikkei vielä sisäsiisti olekaan, ei tunnu olevan öiseen aikaan ongelmia pidätellä, sillä en ole kertaakaan huomannut, että olisi yöllä tullut lirejä lattialle tai mihinkään muualle. Aika vekkuli !

Peiton alla edesmennut yorkkini nukkui useimmiten talviaikaan. Nykyinen yokkineiti sukeltaa peiton alle, kun arkiaamuina kello soi ja siellä hän nukkuu tyytyväisenä, kunnes on aika lähteä aamulenkille. On se hauskaa nostaa puoliksi nukkuva koira sängystä ja laittaa hihna kaulaan ( ja talvella vaatteet päälle) ulkoilua varten. Ei ole tämä koira näitä aamun virkkuja ollut milloinkaan.

Siis Rocky ei saa syödä virtsakiviä? ;D

Tottahan se on, että ainoa koira alkaa helpommin nirsoilemaan. Jos on toinen koira, niin ne syövät reippaammin, jostain kumman syystä. Ja toisen kupissa on aina jotain parempaa!

Minua niin huvittaa tuo Lotan peiton alla nukkuminen. (Reetu ei ole siitä niinkään innostunut.) Kun aamulla lähden töihin, niin laitan Lotan suoraan peiton alle, kun tiedän että se tykkää siitä. Kerran tulin yllättäen aikaisemmin kotiin. Hurjat vahtikoiramme makasivat makuuhuoneen sängyssä. Lotta ei edes tullut peiton alta. Kun silittelin Reetua, niin peiton alta alkoi kuulua mahdoton hännän takominen patjaa vasten. :)

Eilen illalla taas seurasin huvittuneena, kun Lotta sukelsi isännän peiton alle (minun vieressäni ne eivät tykkää nukkua, kun kääntyilen niin paljon). Hyvin nopeilla pään kiskaisuilla se nosteli peittoa tieltään ja yhtäkkiä maastoutui niin littanaksi, että päältä päin ei näkynyt edes kohoumaa. Oli vissiin hyvä paikka löytynyt. :)

Meillä nirsoillaan vaikka on kaksi. Lähinnä Rocky nirsoilee koska se ei saa syödä samaa ruokaa kuin Aku (virtsakiviä). No, otin uudelleen käytännön, eli koirat saa ruoan vasta kun tekevät jotain. Esimerkiksi Akun täytyy istua ja vasta kun saa luvan, saa syödä. Rockyn kanssa ollaan vielä siinä vaiheessa, että riittää että se istuu ja vapautan sen heti, koska se ei osaa istua pidempään käskystä (toisinsanoen peffa nousee heti kun kuppi lähestyy maata).

Rocky alkoi heti syömään paljon innokkaammin, kun se joutuu tekemään jotain ruokansa eteen. Aiemminhan se saattoi parikin minuuttia notkua kuppinsa äärellä ja tuijotella Akun kuppia ja mua, että hei, ootko sä nyt tosissas?!

Käytiin poikkain kanssa sunnuntaina valokuvassa ja tänään tuli koevedokset nettiin. Tuli aika hyviä kuvia, vaikka tuo kuvaus tulikin niin lyhyellä ilmoituksella, ettei ehditty trimmiin Akun kanssa. Paikallinen koirakerho siis järjesti. Jos saan näistä itselleni nettiversiot, niin voin vaikka laittaa albumiin. :)

Olen monesti ihmetellyt tälläkin palstalla kerrottuja koirien syömättömyys/nirsoilupulmia, mutta enpä ihmettele enää. Itselläni on jo vuosia ollut aina kaksi koiraa (yokki ja jonkin toisen rotuinen), ruoka on aina syöty nopeasti koko kuppi tyhjäksi. Vuoden alkupuolella pari vuotiaan yorkkineitoni koirakaveri piti lopettaa ja tyttö jäi ainoaksi koirakseni. Eikä kulunut montaakaan viikkoa, kun ruokakupista tyhjeni vain puolet tai annettu ruoka ei heti kiinnostanut ollenkaan... tulkintani on siis: kun ei ole kaveria, ei ole tarvetta kilpailla ruuasta toisen koiran kanssa, on varaa jättää ruoka olemaan ja olla nirso. Onko muilla vastaavia kokemuksia, vai onko koiralaumassanne nirsoiluakin?

Ensi lauantain Lahden näyttelyyn on ilmoitettu 10 yorkkia. Arvostelu tapahtuu Lahden Urheilukeskuksessa kehässä 23 n. klo 14 alkaen. Tuomarina espanjalainen yorkkikasvattaja Ana Mesto Martin (kennel La Villa y Corte).

Koiran vatsavaivoihin on aina jokin syy. Usein se on ruoka, jos ei sitä vaihtamalla vaivat lopu, on mentävä eläinlääkäriin. Kyllä erikoistunut eläinlääkäri pystyy selvittämään vaivan syyn. Eihän koirien voi antaa vain kärsiä ja miettiä,
että missä vika!!! Jos ei yksi eläinlääkäri tiedä, niin on mentävä muualle.
Kokeilkaa nyt kuitenkin ensin ruoka puolta, ja sitten ehdottomasti lääkäriin.

Terveisin

Meidän pojat ja kaveritytöt ovat käyneet jo kolmisen vuotta samassa
trimmaamossa , Linnanmäen kupeessa. Tulokseen olemme olleet tosi
tyytyväisiä. Hinta on ollut 40.- /kpl, pesu/ föönäus ja leikkaus.

hienoa että olet löytänyt pennun!

Meillä ei meinannut sisäsiisteydestä tulla mitään, ja olinkin jo vakuuttunut että Lila ei koskaan opi. No voi olla että tumpeloitiin itsekin asiassa enemmän tai vähemmän mutta nyt neiti on oikein siisti vaikka vuosi meni ennenkuin alkoi olla asia tolallaan. Älä siis hermostu jollei homma tunnu luontuvan!

Toinen opeteltava asia on todella että koira pyörii jaloissa ja pystyy hiippailemaan tosi hiljaa viereesi, koko perheen oli opeteltava olemaan tallomatta pentua, se kun on niin tosi pikkiriikkinen. Eläinlääkärimme varoitteli että hänelle oli tullut paikkailtavaksi useita yorkkeja jotka olivat jääneet painavan oven väliin, koska sinnekin ne livahtavat hiljaa ja nopeasti, yleensä emännän tai isännän perään. Myös pikkuemännän (8 v.) kavereita piti vahtia ja toppuutella kun Lilaa olisi ollut niin mukava retuuttaa sylissä koko ajan, he eivät meinanneet alkuun ollenkaan uskoa että kyseessä on elävä eläin eikä pehmolelu.

Pentu myös saattaa joskus nukkua koko päivän vaikka perhe on paikalla, asia huolestutti meitä aluksi ja luulimme että Lila on sairas kun se vaan veteli sikeitä viikonloppuna. Seuraavana päivänä se oli taas ihan reipas ja ok. Samoin syöminen oli välillä aivan olematonta, taas huolestuttiin ja soittelin kasvattajalle, mutta kyllähän tuo söi sitten kun tuli nälkä, kun meillä oli koko ajan napsuja tarjolla.

Eo. jutuista tosin varmaan huomaa että Lila on meidän eka koiramme, kokeneemmat eivät varmaan olisi montakaan meidän pohtimaamme asiaa jääneet ihmettelemään...

Kerro kuulumisia kun saat pennun kotiin ja tervetuloa meidän yorkkiemäntien joukkoon!

Meillä on kaksi jörkkiä äiti 7 vuotta ja tyttö 4 vuotta. Tällä vanhemmalla on ollut pari vuotta vatsaviivoja, aikaisemmin hervemmin. mutta nyt niitä on melkein viikottain.
Sillä kertyy ilmaa suolistoon, joka kulkee suolistossa ja pitää kamalaa mörimää ja vatsa kupisee niin kuin koira olisi syönyt elävän sisiliskon, se aiheuttaa myös luonnolisesti kipuja ja tekee koirasta rauhattoman.
Joskus koira oksentaa pikkuisen limaa, ulostus on ollut aina normaalia.
Kohtaukset kestää pari tuntia tai joskus koko päivän, eikä ole huomattu että se ilma purkautuisi mistään pois.
Ruokana syövät osto ruokia, eikä syömisen suhteen tapahdu mitään tavallisuudesta poikkeavaa ennen vaivoja. usein vaivat alkaa yöllä jolloin on jo aikaa edellisestä syönnistä.
Huolestuttavaa on, että nyt tällä nuoremmalla on alkanut ollat samanlaisia vaivoja, viime yönä molemmilla yhtä aikaa.
kysyisinkin onko meidän koirilla kohtalutovereita ja mitenkä heitä on hoidettu.
ollaan käyty vaivan takia lääkärissä, mutta lääkäri on ollut yhtä ymmälllään kun mekin.

äläkä anna vieraiden nostella. Pentu yleensä hermostuu ja alkaa venkuroimaan eikä asiaan vihkiytymättömillä ole yleensä malttia pitää kiinni kunnolla.
Itse sitä oppii va´tomaan pikkuotusta tosi nopeasti, mutta vieraiden kanssa täytyy aina olla tosi varovainen ja pitää silmät selässäänkin.

Älä astu päälle!
Minulle tuo ainakin oli asia joka piti opetella. Pentu on niiiin pieni ja nopealiikkeinen. Jos joudut jättämään pennun yksin niin järjestä sille rajattu oma tila. Pentu viihtyy paremmin, ei tee tuhoja ja olo on turvallinen. Meillä tiloja rajattiin rautakaupasta ostetulla muovitetusta verkosta tehdyllä kompostikehikolla. Se on kätevä, siitä voi tehdä pienen aitauksen tai sulkea oviaukkoja.

Onnea vaan uudelle pennnulle!

ps.älä anna namuja (tai periksi missään muussakaan), ne oppii siihen nopeammin kuin mihinkään muuhun :-)

Haluaisin kokeneilta konkareilta vielä viimeisiä neuvoja mitä pitäisi muistaa kun yorkki vihdoin tulee kotiini? Tarvikkeita ym. yleistä on tullut ostettua.

Eijalle vielä erikseen terveisiä, että pentu on nyt sitten viimein tulossa!!!

Meillä maksaa yleensä n. 20 euroa. Tosin viimeksi kun käytiin, tätönen trimmas sekä Akun että Rockyn ja otti vaan 15 euroa. :)

Järjestetäänkin pienimuotoinen galluppi trimmauksen hinnasta. Oma trimmaajamme tuntuu nostavan hintaa tämän tästä. Olisikohan nyt ollut maaliskuussa 35-40euron välillä. Kun aikaiseemin se oli n. 30euroo. Käytän Skidiä kaksi kertaa vuodessa "trimmauksessa". Nyt oli kyllä viimeksi todella kivasti leikattu turkki. Turkin pituus meni aivan rungon myötäisesti ja se näytti tosi kivalta, ei ollenkaan kynityltä niinkuin silloin kun turkki leikataan kerroksittain joka puolelta aivan lyhyeksi.

Ai niin. Keneltä olette pentunne ostaneet? Ja mihin hintaan? Myiskö hän opiskelijalle?
Meneekö turkki helposti takkuun?

Kiitos todella paljon niille, jotka jaksaa vastailla!!!

Paljonko olette maksaneet turkin lyhyeksi trimmauksesta? Kuinka usein käytte trimmauttamassa?

Kiitos jo etukäteen!

Paljon uutta kivaa saapunut pikkukoirille!

On mökkiä, petiä, kassia ja kimallepantaa!

http://koti.mbnet.fi/tastaway

Meillä puremiseen tehosi aikanaan se että heti kun pentu intoutui puremaan, pentu "unohdettiin", eli samantien kädet ristiin rinnan päälle ja katse ylöspäin..pennulle ei puhuttu eikä pentua katsottu silmiin..aikansa pentu töllötti hämmentyneenä kunnes tylsistyi ja alkoi jo hetken päästä puuhailemaan omiaan..sama tehtiin uudestaan ja uudestaan aina heti kun pureminen alkoi..jo pian pentu tuntui käsittävän että puremisesta seuraa aina tylsä "murjotus" ja lopetti ikävän tapansa..mutta kaikki pennut tietysti aluksi kokeilevat hampaitaan kaikkeen ja se vähenee jo iän myötäkin..onnea opetteluun!:)

Nelikuinen urospentuni on tosi kova puremaan. Olisko kellään vinkkejä miten tätä puremista vois ohjata kohdistumaan leluihin ja luihin ihmisten sijasta? Kovasti olen yrittänyt "kivusta kiljahdella", jotta herra tajuaisi että minua sattuu kun ei ole samanlaista karvapeitettä kuin koirasisaruksilla, mutta ei tunnu menevän perille. Muutaman kerran on myös tuijotettu toisiamme tiukasti silmiin sanomana minä olen se pomo joka määrää, et sinä, mutta ei tunnu sekään kolahtavan - ei ainakaan pitkäksi aikaa...

Mikä neuvoksi?

Toisaalta voisi olla, että siitä ekasta koirasta on innostunut niin paljon, että hoitaa koiraa ja turkkia ja kynsiä ja korvia ja silmiä koko ajan. Eikä huomaa, kuinka paljon siitä voisi olla vaivaa.
Näin kävi omani kohdalla.
Ota vaan yorkki ekaksi. Näin minä ehdotan.
Mutta.... siitä turkista on vaivaa. Älä hämmästy. Jos pidät turkin lyhyenä, se on vähän helpompi.

Juu ei Akukaan aina eteensä katso. Milloin se on törmännyt vesikouruun, milloin oveen, tänäänkin oltiin poikien kanssa 1,5 tuntia tutkiskelemassa takametsämme polkuja ja pojat vähän intoutuivat leikkimään. Oli aika huvittavan näköistä, kun Akulla oli niin kiire ajaa Rockya takaa, että juoksi pientä koivuparkaa päin. :D Eihän siinä huonosti käynyt kun puun varsikin oli ehkä sentin paksu, mutta kyllä siinä tuppaa välillä naurattamaan kun Aku ei eteensä katso. :D

Mutta kyllä pojilla oli kivaa! Mä olen surkutellu kun täällä ei ole oikein missään uskaltanut pitää koiria vapaana kun liikkuu paljon autoja, hevosia ja joskus koiriakin. Tosta meidän talon läheltä on talvella menny latu, en oo siellä käyny aiemmin just ladun takia, ja viikolla naapuri vihjasikin, että siellä on hyvät lenkkimaastot. No siellä käytiin ja kyllä pojat nautti, kun ketään ei tullut koko aikana vastaan ja saivat juosta ja leikkiä ja tutkia koko sydämensä kyllyydestä! :)

Ensimmäisestä koirasta sen verran, että tosiaan turkki on vaativahko, jos aikoo pitää sen pitkänä ja lyhyenä pitokin vaatii säännöllisen trimmauksen. Ja jos ei ole koirista kokemusta, niin täytyy terroristien kanssa pitää vaari, koska nää on kuitenkin aika vahvaluonteisia, pyrkivät viemään johtajuuden. Eli helposti käy niin, että talossa onkin nelijalkainen pomo. Tosin näin voi käydä vaikka olis ennenkin koiria ollut. Anopillakin on kolmas koira menossa (collie) ja hän ei leikkaa itse kynsiä lainkaan, koira ei kuulema anna. Eli vaikka koira onkin tosi kiltti, niin arvojärjestyksessä näyttää heilläkin olevan ongelmia.

tai tohelo aikuinen, sen puoleen, on melko kauhea yhdistelmä - siis jos koiran luonne on kuin Urholla. Tuskimpa se siitä huomion vähyydestä niin kovasti kerkeäisi masentua kun olisi jo leikkinyt itsensä hengiltä. Urho kun ei todellakaan osaa varoa itseään ollenkaan. Herralla ei käy pienen pään vieressäkään, että "tämähän voisi olla vaarallista". Se juoksisi varmaan lempipallonsa perässä suoraan tiiliseinään jarruttelematta. Leikittäjällä täytyy siis olla järki pääsä ja kaikki mahdolliset tapaturmat mielessä..
Eiköhän se fyysinen trauma ole koiralle suurempi vaara kuin psykologiset ongelmat, ihan missä perheessä tahansa =D

Kiitos vinkeistä. Kävimmekin muutamia vuosia sitten Uumajassa. On vallan viehättävä pieni kaupunki ja erityisesti yksi hotelli, taisi olla nimeltän Sara Vin.

Meilläkin tämä rotu oli ainoa, joka sukelsi heti suoraan sydämeen. On totta, että piti oppia varomaan, ettei tallaa otuksen tassuille, sillä niin valppaana se on aina siellä, missä sen isännät ja emännät ovat. Täppärämpää rotua tuskin on, paitsi ehkä russelit. Yorkki on kuitenkin säyseä ja tottelevainen, mutta samalla vilkas velikulta. Se ymmärtää uskomattoman paljon ihmisten mielialoja. Sitä on hauska hoitaa, koska pinta-alaa on niin vähän. Toisaalta se on myös itsenäinen ja tarvitsee välillä omaa rauhaa ja paljon makeita unia. Se on helppo viedä hoitoon, sillä kukapa ei ottaisi näitä söpöläisiä kotiinsa. Pienten lasten perheeseen se ei ehkä kovin hyvin sovi, sillä se ei välttämättä osaa puolustautua tarpeeksi nopeasti ja voi vaikka masentua, jos ei saa tarpeeksi huomiota.

Miksi muka yorkki ei sopisi ensimmäiseksi koiraksi?

Kokemukseksta voin sanoa, että kyllä yorkki samalla tavalla kuin mikä tahansa muukin rotu sopii ekaksi koiraksi. Itselläni ensimmäinen koira oli yorkki ja sen jälkeen olin täysin myyty enkä enää voisi kuvitellakaan mitään muuta rotua hankkivani. Yorkin luonne on ihana, se on pienikokoinen ja siten helppo ottaa mukaan minne tahansa (lähes), siinä on vähän pestävää kurakeleillä (turkin hoito tietysti vaatii keskimääräistä enemmän, mutta senkin voi pitää lyhyenä niin pääsee helpommalla), sen pienet kakat on helppo korjata jalkakäytävältä vaikkapa paperinenäliinaan, se syö vähän, se on tosi fiksu ja oppii helposti sekä tavoille että temppuja, siitä EI lähde karvaa muulloin kuin harjatessa, se ei haise vahvasti koiralta, kokonsa puolesta se mahtuu hyvin myös kerrostaloon, sitä ei tarvitse lenkittää pitkiä matkoja, mutta silti jaksaa kulkea pitkilläkin lenkeillä...... jne. Suosittelen lämpimästi !!!

Meidän pojat osaa ryömiä "käskystä", pyörry=heittävät selälleen, mökötä= laittavat leuan maata vasten,nouse= nousevat istumaan etutassut ilmassa, toinen osaa myös pujotella jalkojen välissä kun kävelee hitaasti eteenpäin ja hokee ristiinrastiinristiinrastiin.. ja kun laittaa namin nyrkin sisälle ja kysyy kummassa kädessä? niin nuuskivat ja läppäävät tassulla sitä kättä missä veikkaavat namin olevan..jos menee hutiin niin kuopaisevat äkkiä toista:) Tykkäävät kovasti tehdä temppuja kun ovat niin namin ahneita:)

Itse olen sitä mieltä, että yorkki ei välttämättä sovi ensimmäiseksi koiraksi. Se ei luonteensa puolesta ole helpoin eikä perushoitokaan ole ihan kaikkein yksinkertaisimmasta päästä. Voisin itse ajatella, että jos haluaa näinkin pienen koiran (sekin tuo jo omat ongelmansa) niin silloin chihu voi olla turkkinsa puolesta helpompi. Luonteesta en tosin tiedä, mutta sitä kannattaa kysellä tosiaan muualta niinkuin itsekin mainitsit. Ekaksi koiraksi voisi olla joku keskikokoinen koira hyvä, koska se on näkyvämpi ja tavallaan totut siihen kun joku saattaa kulkea perässäsi vaikka vessaan. Jos se joku on yorkki niin äkkiä se saattaa jäädä oven väliin niin ettei huomaakaan. Näitä juttuja on sattunut ja se täytyy aina pitää mielessä kun pienen koiran hommaa, että mitä kaikkia vaaroja sillä on uhkana. Esimerkiksi minä olen ajanut lastenvaunuilla edesmenneen yorkkini päälle ja henkihän siinä rytäkässä meinasi koiralta lähteä mutta onneksi selvittiin siitä säikähdyksellä, mutta sen jälkeen koiralllemme tuli jotain aivotoiminnallisia häiriöitä, epileptistyyppisiä, eli rankka oli törmäys pienelle koiralle.

Unohdin kysyä edellisessä viestissä, että onko Yorkeilla jotain perinnöllisiä/"rotusidonnaisia" sairauksia?

Hei!
Kysymykseni on nyt suunnattu lähinnä teille, joille Yorkki on ollut ihka ensimmäinen koira. Muutkin saa tietty vastata!

Eli, sopiiko Yorkki ensimmäiseksi koiraksi?

Minulla ei siis ole ollut koskaan koiraa, ja olen suunnittelemassa sellaisen ottamista. Koira-aiheisia sivuja kolutessa olen ihastunut Yorkkiin ja Chihuun, mutta te olette ehkä hieman väärä kohderyhmä Chihu kysymyksilleni =), joten annan niitten nyt olla.

Niin oliskin hauska kun porukat kertois mitä temppuja ovat koirilleen opettaneet niin sais vähän vinkkejä mitä voisi itsekkin yrittää omalleen opettaa. Skidi osaa myös tavalliset tassunannot sekä myös sen, että vaikka makupalan laittaa sen eteen niin sitä ei saa ottaa ennenkuin lupa on saatu. Siinä onkin pieni koira täpinöissään kun se odottelee lupaa herkun saantiin. Usein piilotellaan myös juuston paloja kuppien alle ja sen pitää ensin haistaa oikea kuppi minkä alla herkku piilee ja sitten vielä yrittää saada se sieltä. Siinä joutuu monta kertaa tekemään aikamoisen homman, että saa kupin käännettyä ja herkkupalan esille.

tuo Skidin temppu!
Meidän neidit osaa kyllä istua pyydettäessä, ja Odota-komennolla tönöttävät tassut likaisina tuulikaapissa niin kauan kun emäntä määrää, mutta siinä kaikki tähän mennessä. Pitääpä keksiä uusia juttuja!
Otin muuten meidän hienoista uusista puvuista ja koirista kuvia Levillä, kamerassa näyttävätkin oikein hyviltä mutta kun siirsimme ne tietokoneelle niin kuvassa näkyy vitivalkeita hankia ja keskellä mustia läiskiä eli karvakuonomme. Vaatii siis hiukan treeniä tuo meidän kuvauspuoli..
Me odotetaan tosi innolla nyt kesälomaa, mennään maanantaina ottamaan neideille leptospiroosirokotukset Ranskan reissua varten, ja pitää varmaan lähteä kohta passikuvaan : )
Toivomme pikkuemännän kanssa löytävämme kaikenlaisia aarteita koirille Ranskasta, kunhan vaan löydämme oikeat kaupat!

Opetin Skidille uuden tempun. Ensin pyydän sen istumaan nätisti (istuu kuin ihmiset takapuolellaan) sitten pyydän sen pyörähtämään. Siinä Skidi nousee takajaloilleen ja tekee takajaloillaan kävellen ympyrän ja kun se on taas kasvot minuun päin niin sitten on herkun paikka. Näyttää aika hauskalta :=D

Mie oleskelen täällä Uumajassa, että Tukholman tarjonnasta en oikein osaa sanoa.. Djurmagazinet on ketju, joka ainakin täällä pohjoisessa myy erilaisia koiranvaatteita ihan inhimilliseen hintaan. Viimeksi kaupassa käydessäni oli trikoopukuja ja neulepukuja ja sitten niitä sade- ja toppavaatteita pikkukoirille.

Yksi hyvä liike löytyy Kirunasta - Björkis, heillä on käyttövaatteita. Tiedän, että ne on tehneet mittojen mukaan yorkkinartulle vaatteita, ja ainakin sitä toppatakin prototyyppiä oli lähetetty edestakas Umeå-Kiruna välillä kunnes tuli hyvä. Heillä on kotisivutkin! Jos haluaa rahoilleen vastinetta, niin sieltä minä tilaisin.

Netistä löytyy näitä "ruotsalaisia hulluja kauppoja", jotka myy ihan järjetömään hintaan jalokivin koristettuja pantoja yms. Dogexclusives, muistaakseni.

Höh, eipäs minusta niin paljon apua ollut. Toivottavasti löydätte etsimänne!

Piipahdimme keväisessä Tukholmassa ja löysimme sieltä aivan ihastuttavia koirahuppareita pienine etupuntteineen. Ei vielä raskittu ostaa, kun maksoivat melkein 90 €. Liike tais olla Åhlens Drottningsgatanilla. Olemme taas kesällä aikeissa poiketa Tukholman museoihin, yhdellä kertaa kun ei paljon ehdi. Ehtisitkö jossakin välissä kertoa, missä päin kaupunkia olisi yorkeille sopivia vaatetuksia?

Teitkö tämän korvien teippaus operaation pennulle vai aikuiselle yorkille, ajattelin vaan että tehoaakohan konsti enää aikuisikään ehtineellä koirurilla? Olen kuullut että korvat pitäisi teipata pentuna että siitä olisi hyötyä?

Meillä on jo yksi yorkki Napsu 1 v., erinomaisista vanhemmista, mutta kun me emme ole oikein innostuneet käymään näyttelyissä. Joten halutaan hankkia toinenkin pentu, mutta heti sellainen, mikä jostain syystä ei edes sovi näyttelyihin ja olisi myös hinnalta huokeampi. Meillä Eestissa on yorkkeja vielä aika vähän, joten etsin Suomen puolelta. Kaunista kevättä kaikille yorkeille ja niistä tykkääville!

Eve, Dionne ja Napsu Tallinnasta

Heippa! minulla on Tallinnassa jo toinen yorkki. Napsu'llamme myös yhtäkkiä korvat lopahtivat, mutta teippasin korvien taakse paperinpalat. Näin hän sitten tallusteli alle kaksi viikkoa ja nyt on korvat mitä mainiommin pystyssä! Kokeile!

Terveisin Eve, Dionne ja Napsu

Heippa kaikille,

Muistakaa lähettää näyttelyarvosteluistanne kopio (tai alkuperäinen, palautan kyllä) minulle pikimmiten. Lehteen 2/2005 yritän laittaa mahdollisimman paljon
arvosteluja vuodelta 2004. Käsittelen arvostelut per näyttely, joten jälkikäteen ei arvosteluja enää julkaista.

Kiitän etukäteen.

Adidog-paidat saapuneet pienille urheilullisille koirille! Kolme väriä, kaksi kokoa. Kotisivuilla kuva ja kokotiedot.

Hinta vain 8,50 euroa/kpl toimituskuluineen!

http://koti.mbnet.fi/tastaway

Kyllä Gustav & Evita-merkkisiä Ruotsinmaalta löytyy melkein joka eläinkaupasta =D
Ongelma taitaa olla ne LAHKEET, Urhon mielestä ihan blaah-juttu. Tämä meidän haalari on pehmeää kahisematonta kangasta ja koonkin pitäisi olla oikea, mutta... kun ei niin ei.
Loimet yms menee ilman mutinoita, joskus saa melkein tapella että koira antaa takkinsa pois sisälle tultaessa.

Tuo orava-juttu oli kyllä hauska. Voin kuvitella hyvin tilanteen. Meidänkin Robinson nakertaa käpyjä orava-asennossa, mutta haukku muistuttaa lähinnä mustanpuhuvaa jänistä. Usein kutsunkin sitä Pupuksi, jota nimeä se tottelee yhtä lailla kuin Robiakin. Suosittelen Urholle samaa kurapukua kuin meillä, jos vain löydät sellaisen jostakin.

onnittelut mätsärimenestyksestä!

Meillä jäi väliin kun en sittenkään viitsinyt lähteä Ylläkseltä sinne Roihin. Oli niin hieno ilma ettei raskinut montaa tuntia autossa istuskella.
Urho ja Mäkärä hurmasivat porukkaa oikealle ja vasemmalle, paras kommentti taisi olla kun mökin lähellä kulkevalta hiihtoladulta kuului että "Katsokaa, orava!" Pettymys oli melkoinen kun Urho alkoi leikin tiimellyksessä haukkumaan... Olisihan sitä ollut kotipuolessa kiva kertoa, että pohjoisessa oravatkin ovat tuplakokoa =D

Sydäntä riipi torstaina kun piti lähteä valumaan etelää kohti, olisihan siellä oleskellut pitempäänkin... Ei kaupungin pölyt jaksa innostaa tällä hetkellä ollenkaan.

Urholle olen kans laittanut sadehaalarin, merkki taisi olla Kappasvain. Ei suostu ukkeliini se päällä kulkemaan joten hukkaan meni sekin ostos.

Onko kenenkään yorkille käynyt niin, että kirsusta olisi lähtenyt mustaa pintaa irti? Jos on niin kasvaako se takaisin?

Yorkkipojalta lähti muutaman millin kokoinen pala sierainaukon reunasta, enempi
sisäpuolelta. Koira pyyhki kuonoaan mattoon ja katsoin heti miksi se tekee niin. Huomasin sieraimen reunassa vähän niinkuin roskan, jonka nyppäsin pois.

Verta siitä ei tullut mutta nyt on pienenpieni vaaleanpunainen kohta siinä mistä pala irtosi. Onneksi se näkyy vain jos koira nostaa päätään katsoessaan ylöspäin.
En tiedä mistä moinen ihon irtoaminen johtuu. Voisiko olla nuhan seurausta?

Terveiset kotosalta a-viruksen kourista! Onneksi karvakuonot lämmittää kainalossa kun emäntä viruu peiton alla kuumeessa!

Meilläkin sekä Lila että Helmi ovat "omineet" minut eniten perheestämme ihmisekseen. Pikkuemäntää Lila vahtii ja suojelee, ja molemmat koirat nuolevat hänet yltympäriinsä moneen kertaan päivässä. Mitään mustisoireita ei koirilla ole ihmisten suhteen, mutta kun joku meistä tulee kotiin ja kumpikin yrittää päästä tervehtimään niin Lila usein ärhentää Helmille.

Tytöt ovat tosi kovia leikkimään, ne riepottavat leluja ja painivat välillä aika hurjan näköisesti. Joskus Lilaa pitää komentaa kun se puree Helmiä korvasta tai yrittää retuuttaa sitä liian kovasti, mutta hyvin Helmi kyllä osaa pitää puolensa. Viime aikoina he ovat keksineet ruveta sidostesukkamainos-tyyliin kiskomaan joko jotain lelua tai nappaamaansa sukkaa eri suuntiin ja ärhentävät kovasti, ovat oikein huvittavan näköisiä!

Heippa kaikille,

Tapahtuma 23.4. on peruutettu, valitettavasti osanottajia ei tapahtumaan tullut
tarpeeksi. Toisaalta nyt kaikilla on mahdollisuus käydä Lahden näyttelyssä,
katsomassa yorkkien arvostelua, tuomarina on Ana Mesto.

4H-dosittereitä voin henkilökohtaisesti suositella. Itselläni käy koiria hoitamassa todella mukava tyttö, josta koirat pitävät ja minä voin rauhassa jättää koirat kotiin hänen hoiviinsa. Ehdottomasti paras ratkaisu, ei tarvitse aina olla vaivaamassa sukulaisia ja ystäviä, etenkin kun minulla on ne neljä yorkkia.

Hienoa kuulla, että Lammille on tulossa yorkkiväkeä. Ohjelmassa on kaikenlaista mukavaa tiedossa, yorkin hoito, nyytitys, paljon ihania yorkin pukuja ja muuta tavaraa myynnissä, näyttelyopastusta. Paikalla on myös eläinlääkäri, jolle osoitettuja kysymyksiä voi lähettää minulle etukäteen sähköpostilla.

Mutta älkää myöskään unohtako pohjoisen kesäpäiviä kesäkuussa Torniossa.
Siellä on taas hyvät palkinnot luvassa ja toivottavasti paljon yorkki-ihmisiä paikalla.

Tosi hyvä varmasti tuo Robinsonin kurapuku, ja ihan kivan näköinenkin. Eikä ole ollut kalliskaan. Reetulla ja Lotalla on Hurtta-merkkiset, joista on vähän lyhennetty lahkeita. Reetu etenkään ei juurikaan tykkää omastaan, sitä täytyy huijata liikkumaan eteenpäin. Jos sille esim. heittää pallon, niin kylläpä puvussa yhtäkkiä pääseekin eteenpäin. :D

Kurakelit on taas alkamassa täällä "pohjoisessakin". Mahtaakohan Lotalle edes mahtua sen puku enää, kun se on yhtäkkiä ihan kummasti pyöristynyt, tarkoitan niinkuin jotenkin jämäköitynyt. Siitä on vissiin tullut aikuinen, niisk. Nyt se jaksaa panna Reetulle hanttiin vähän vetoleikeissäkin.

Toivottavasti mekin pääsisimme Lammille, olisi tosi kiva nähdä! Ja Lotta erityisesti haluaisi saada uusia yorkkikavereita!

Kyllä sitkeys voi voittaa. Meillä Aku ei osannut leikkiä leluilla ollenkaan. Vinkuleluihin se ei koske, mutta innostuu kun niitä vingutetaan, koska oppi, että silloin saa juosta (vanha koirani rakasti vinkuleluja).

Pallon kanssa tahittiin monta vuotta, ja vihdoin löysin minikokoisen tennispallon. Tosin sekin oli talossa pari vuotta ennenkuin sain Akun innostumaan siitä. Nykyään tykkää palloista, mutta ei ole ns. pallohullu.

Solmunarusta ei ollut mihinkään, kissojen ohjatut lelut ovat sen mielestä parhaita. Ja nyt tosiaan se ihastui tuohon patukkaan - ennen ei ole osoittanut mielenkiintoa repimisleikkeihin (paitsi kissan ohjattuihin leluihin), mutta nyt innostui.

Meillä on tuo leluihin opettaminen toiminut niin, että tyrkytän sille kaikennäköstä lelua, ja aina kun se osoittaa pientäkin mielenkiintoa, niin kova kehuminen ja palkkaaminen. Palloa se ei edelleenkään tuo mulle, mutta juoksee perään ja ottaa suuhun. :)

Ja tosiaa