Hei!

Minulla olisi tarjolla trimmaus/näyttelypöytä! Pöytä on pyörillä ja vetokahvalla. Tarkempia tietoja ja hintaa voi tiedustella sähköpostilla!

Vastaan haasteeseen mielelläni - ystävämme lapsineen palasivat Phuketista vahingoittumattomina viime yönä, luojan kiitos!

MOikka,

tietääkö kukaan, mistä kannattaa ostaa trimmauspöytä?
Jos joku on myymässä vanhaa hyväkuntoista pöytäänsä ( jossa on metallinväriset jalat ), puheenjohtajalla on sähköpostiosoitteni.

Nää on SPR:N

Nordea: 221918-68000

Sampo: 800019-225005

Oko: 578007-10011649

Haastan kaikki yorkki- ihmiset kympillä Aasian katastrofin turman keräykseen
( eli laittakaa vaikka kymppi - tai muu sopiva summa-valitsemanne avustujärjestön tilille? ) KIITOS

Olen tuon saman jutun kuullut, eikä kuulematta ole jäänyt myöskään tapaukset hiihtäjistä tai sauvakävelijöistä jotka ovat kepeillä sohineet koiraa. *mad*

Täällä koirapolku on rakennettu niin, että se risteää useasti pururadan poikki. Kertaakaan ei kukaan ole mitään huudellut, mutta kyllä nuo hiihtäjät tuntuvat olettavan että ovat etuajo-oikeutettuja. Toisaalta mun piskini Aku on sen verran kamikazetyyppiä ettei se ymmärrä varoa esimerkiksi sauvakävelijöiden sauvoja, joten on mamman tehtävä huolehtia, missä koira liikkuu ettei sotkeennu kehenkään.

Joo onpa hirvittävä juttu toi mitä Tuulikki kertoi! Minä en ikinä ole Vellun kanssa viitsinnyt laduille mennä kävelylle, tekee niin pahaa jo ajatuskin siitä että hiihtäjä pyyhkäisisi Vellun kumoon yms...Meidän lähistöillä ei kyllä edes talvi aikaa saa koiria viedäkkään hiihtopoluille.
Joulu meillä meni tosi kivasti, (Vellun ensimmäinen joulu)!
Nyt odotellaankin innolla uuden yorkki pennun tuloa=)

Kylläpä Tuulikki kertoi karmaisevan jutun. Ihmiset osaavat olla todella julmia pienempiä ja heikompiansa kohtaan. Meilläpäin on ollut paljon kinaa hiihtäjien ja ratsukkojen kesken, siinä on suksisauvat heiluneet kun välejä on selvitelty. Ystäväni joutui myös kerran nokikkain hiihtäjän kanssa joka oli todella törkeä suustaan. Pulkkamäkeen joutui kävelemään latujen vieritse hetken matkaa, mutta latualue oli tampattu todella leveäksi niin että sivuitse pystyi kävelemään ilman, että joutui menemään ladun päälle. Tämä hiihtäjä ei voinut sitäkään sietää vaan oli kiroillut ja huutanut lapsen kuullen aivan painokelvotonta tekstiä ja hyvä ettei ollut käynyt ystävääni vaatteista kiinni. Ymmärrän kyllä jos laduilla kävellään ja hiihtämistä häiritään, mutta harvemminpa sellaista varmaankaan sattuu, että kukaan tahallaan näitä hiihtäjiä häiritsee. Vahinkojahan sattuu ja olen myös Tuulikin kanssa samaa mieltä, että laduilla ei saisi pitää koiria irrallaan, mutta voihan siinäkin käydä vahinko, että koira syystä tai toisesta pääsee irti. Ei silti ole inhimillistä ajaa suksin kenenkään päälle jos sen suinkin vain pystyy estämään. Kyllä tämä Tuulikin kertoma uutinen oli taas niin karmaiseva tekstiä jotta se jää mieleen pitkäksi aikaa.
Kaikesta huolimatta hyvää loppuvuoden jatkoa ja pidetään huolta pienistä karvapäistämme ja toki muistakin.

Heippa,

vanhoja lehtiä voi tilata puheenjohtajalta am. osoitteesta.

Varokaa hiihtäjiä! Viime vuonna luin lehdestä ikävän tositarinan, jossa pieni koira oli joutunut hiihtäjien eteen ja nämä koirasta välittämättä jatkoivat hiihtoaan. Koira
juoksi henkensä hädässä hiihtäjien edessä latua pitkin. Siinä vaiheessa koira ei ymmärtänyt mennä syrjään eikä kuullut mitään kutsuhuutoja. Myös hiihtäjä oli ilmeisessä hurmostilassa, kun ei pysähtynyt. Koira löytyi myöhemmin bussipysäkin katoksesta kuolleena! Älkää menkö hiihtoladuille, älkääkä pitäkö koiria vapaana latujen läheisyydessä - itse asiassa älkää koskaan pitäkö koiraa vapaana, paitsi varmasti turvallisella alueella!

Näin suksittelukauden alkaessa meidän Robinsonimme murisee ja haukahtelee erittäin vihaisena liikkuville suksille. Tietäisikö joku teistä, mitä se oikein kuulee? Se on muuten niin rauhallinen eikä koskaan hauku muille koirille taikka tyypeille.

Iloista koiravuotta 2005 teille kaikille ja kiitos Yorkki-lehden toimitukselle kivasta lehdestä ja söpöstä uudesta kalenterista. Minulta jäi jotenkin huomaamatta, miten niiitä vanhoja lehden numeroita saa ostettua?

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille yorkeille ja omistajille!

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille yorkeille ja omistajille!

HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA KAIKILLE
SEKÄ ONNEA VUODELLE 2005!

TOIVOTTAA YORKSHIRENTERRIERI RY

Välillä hengitys tuoksahtaa, tai sanoisinko haiskahtaa, pahalle, mutta välillä taas ei. Epäilenkin, että se johtuu ruuasta mitä Skidi saa koska sillä on aika sekalainen ruokavalio. Syö milloin mitäkin ja en ole sitten seurannut mitä ruokaa syötyään hengitys haiskahtaisi erityisen pahalle.

Onko tuottella ollut mitään vaikutusta Skidin "suutuoksuihin"?
Itse yritän parhaani mukaan pitää Urhon suun puhtaana, mutta henki haisee välistä niin sanoinkuvaamattoman pahalle. Voihan se johtua ruoastakin... Sitä en nyt kuitenkaan haluaisi vielä alkaa vaihtamaan.
Eipä se purkki niin paljoa maksanut (eihän mikään ole tyyristä jos se on koiralle tarkoitettu =) mutta se jauhe pitäisi antaa ruokaan sekoitettuna. Urho kun on niin hyvä plokkaamaan kaiken epämääräisen papujen seasta.

Meidän Skidi on nyt kaksi vuotias ja olen muutaman kuukauden ajan käyttänyt sellaista luontaistuotetta kuin Fragaria hampaiden puhtaana pitoon. Hampaat ovat kyllä pysyneet hammaskivettöminä ja sekin mitä alussa oli lähti muutaman viikon käytön jälkeen levynä pois. En tiedä oliko se silloin vielä niin tuore hammaskivi, että se lähti pois kun kynnellä raapaisin. Mutta yhtäkaikki, olen päättänyt jatkaa Fragarian käyttämistä niin kauan kuin siitä näyttää olevan hyötyä. Pihlalle sanoisin tuossa korva-asiassa, että jotain niissä korvissa tuntuisi olevan jos koira ravistelee päätään tämän tästä. Meidän colliella on ollut korvatulehdus ja se ravisteli usein päätään. Korvakäytävä oli tosin punainen, niin että ulkoisiakin merkkejä oli havaittavissa kun katsoin korvan sisälle. Mutta oudolta tuntuu, että koira ravistelisi päätään ihan vain huvin vuoksi, joten kehoittaisin eläinlääkärin pakeille tai ainakin soittamaan lääkärille ja kysymään voisiko pään ravisteluun olla joku muu syy.
Mukavaa joulun odotusta kaikille "yorkki-ihmisille".

Valitse osoite www.yorkie.lv. Klikkaa oikealta "See all results". Toisena on Messarin voittajat, klikkaa jompaa kumpaa, niin saat lisää tuloksia ja kuvia.

Olisiko lisää näyttelykuvia? Esim.nuorten,avoin ja valioluokan koirista?

Kysyisin kokeneemmilta minkä ikäisinä yorkin korvat viimeistään nousee pystyyn ja voiko ne jäädä pysyvästi luppaan. Omallani on täysin luppakorvat 6kk ikäisenä ja teipit pysyy ehkä pari tuntia.

onko kukaan kokeillut "plaque off animal" jauhetta yorkilleen?
periaatteessa en kyllä usko esitteen vaittämiin vaikutuksiin (esim. hammaskivi ei minun oppien mukaan irtoa muuten kuin mekaanisesti raaputtamalla) mutta mitäs sitä ei kokeilisi...ennaltaehkäisevänä hoitona =)
lähinä tuota pahanhajuista hengitystä ajattelen.
lisää infoa tuotteesta pitäisi löytyä sivulta www.biodistra.se

Nyt tarvittaisiin neuvoja. Meidän Robi-koiramme on ryhtynyt kuorsailemaan varsinkin aamuyöstä. Korvien ravistelu elikkä puistattelu on myös lisääntynyt. Korvat vaikuttavat suht siisteiltä; niistä ei irtoa juurikaan töhnää putsattaessa. Osaisiko joku teistä neuvoa, onko nyt kyseessä jokin tulehdus ja paraneeko se itsestään vai onko syytä käyttää koiraa lääkärissä?

Meillä on kuvien talletus jäänyt vähän kesken muiden kiireiden vuoksi. Yritetään hoitaa homma tänä iltana...

Eija, Saara ja Lila: Kiitoksia terveisistä! Oli kiva nähdä joitakin yorkkipalstalaisia, muihin en sitten törmännytkään!

Riippuu tosiaan kynsivaivasta. Jos "pelkää" kynsien leikkuuta vahingon takia, niin tuossa alempana jo neuvottiinkin hyvä tapa. Siten on opetettu sekä Akulle että Misulle kynsien leikkuu. Rockyn kanssa meillä taasen oli eri peli. Siltä ei oltu koskaan leikattu kynsiä ja sen takia rimpuili. Antaa hipelöidä tassuja, mutta leikkuu oli vallan kamalaa ja rimpuili paljon! Mä yksinkertaisesti hirtän sen jalkojeni väliin, leikkaan kynnet ja sitten yletön kehuminen. Kun Rocky hiffas että mistä on kyse, niin se ei parin kerran jälkeen enää rimpuillut oikein ollenkaan.

Ainiin. Mulla on nyt sitten kaksi koiraa. :D Soittelin juuri isukille ja juteltiin koirista. He tosiaan viime keväänä hankkivat Rockyn ja sitten ottivat sille kaksi kissaa eläinkodista kaveriksi. Vaan kun Rocky on pölkkypää niin ajaa kissoja ja kissat juoksee karkuun. Koirat on nyt kuukauden verran olleet yhtä soittoa maalla, ja isä sanoi ettei tästä tule mitään. Kissat eivät uskalla käydä edes hiekkalaatikolla, kusevat ja paskovat sohvalle jne. Eli jommat kummat lähtee. Koirat tai kissat. Vanhemmat pitäisivät mieluummin kissat, joten sovittiin että koittavat nyt sinnitellä siihen asti että meidän oman talon remontti valmistuu (tammikuussa) jolloin päästään omaan kotiin, otetaan koirat suoraan sinne. Koirat saavat kyllä jatkossakin mennä satunnaisesti hoitoon, mutta vain lyhyeksi jaksoksi. Tosiaan meidän kissojen kanssa Rocky tulee vallan mainiosti, mutta kun se on puupää niin se kiusaa vanhempien kissoja.

Tosiaan en uskalla niitä enää tänne ottaa, Aku kun pelkää täällä tosissaan. Vanhemmilla se ei tuhoa mitään vaikka koirat olisivat pidempäänkin yksin, täällä menee hysteeriseksi ja kaikki rikki ja lattialle, veri lentää jne.

Rocky taasen ei kuse vanhemmilla sänkyyn, meillä kylläkin. Toivoa siis on. :D

Ja osanottoni Ukon puolesta...Sateenkaarella on hyvä olla.

Näkyykö teillä muilla noi Messarin näyttelyn kuvat? Mun koneellani ei ainakaan tule näkyviin kuin se ihan ylimmäinen kuva, jossa voittajat ovat. Muiden kolmen kohdalla on vain tyhjä laatikko näkyvissä....... Onko vika sivussa vaiko minun yhteyksissäni ???

Minulle kasvattaja opetti, että yorkin silmiä puhdistetaan päivittäin pumpulilla, joka on kastettu silmien puhdistukseen tarkoitettuun aineeseen. En nyt muista sen nimeä, mutta apteekista kyllä löytyy sieltä eläintarvikehyllystä. Sellainen läpinäkyvä muovipullo, jossa sinisellä jotain tekstiä.. olikohan se peräti hauveli-nimistä tms. Jos kovasti rähmii, kannattaa varmasti käyttää tätä antiseptista puhdistusnestettä, muulloin varmaankin riittää ihan vesikin. Meillä oikeastaan hyvin vähän rähmää ilmestyi, lähinnä vain kovin tuulisella ilmalla tai jos oli flunssanpoikasta. Enkä kyllä sitten ihan tarkkaan joka pv puhdistellutkaan, jos ei mitään mömmöä silmiin kerääntynyt.

Osanottoni sinulle ! Oman yorkkini kuolemasta on 2 kk, joten kyllä täysillä myötäelän kanssasi surussa. Vähän jo alkaa helpottaa, mutta ei silti päivää ilman kyyneleitä... Kauhulla odotan joulua ilman rakasta perheenjäsentä, tekisi mieli karata jonnekin kauas pois karkuun mokomaa juhlaa... :-(

Yksi ystäväni lähetti minulle tämän:

"Tassun jälkiä taivaalla, painalluksia pilven reunalla.
Aurinkoko siellä välkehti, vaiko koirani silmää iski?
Voi hyvin rakas ystäväni.
Yhteisten hetkien muistoksi syttyy nyt kynttiläni."


Koita kestää !!!

Heippa, Minulla on n 4 vuotta vanha yorkki poika Rasmus. Haluaisin hänelle kaveriksi toisen koiran, ajattelinkin että onko kenelläkään teillä tiedossa ns.aikuisikään ehtinyttä yorkkia joka jostainsyystä etsiskelee uutta kotia. Rasmus on siis seuraa ja ystävää vailla...seurassa elämä tuntuisi niin paljon paremmalta eikä autoilukaan olisi varmasti enää niin pelottavaa. Luvassa olisi mukava koti, jossa sängyssä saa pötkötellä, paljon leluja ja puruluita ja herkullista ruokaa. Suihkuun joutuu kyllä säännöllisesti !!! Ulkoilla saa mielin määrin ja kaupungille pääsee ostoksille mukaan..mikä onkin muuten Rasmuksen mieli puhaa.

Mulle tuli niin paha mieli Ukon kohtalosta, että en edes osannut aluksi mitään sanoiksi laittaa. Otan osaa suruun...

"Eikä hänen kuvansa tuottanut minulle surua tai tuskaa enää, vaan hän oli mielessäni kuin suloinen kipu,
jonka aamulla heräävä tuntee muistaessaan yöllistä unta, elämää kauniimpaa.
Siksi ajatellessani häntä iloitsin, että olin saanut kohdata hänet, enkä toivonut elämättömäksi yhtään ainoata hetkeä,
jonka oli saanut elää hänen kanssaan, vaan tiesin,
että mittani olisi ollut vajaampi, ellen olisi kohdannut häntä."
(Mika Waltari - Sinuhe egyptiläinen)

tämä sopii minusta koirankin muistolle. Itsellä on tuska ollut aina niin suuri koiran menettämisen jälkeen, etten ole halunnut asiaa edes ajatella. Onneksi aika parantaa. Minä hautasin vanhat pystykorvasisarukseni tänä syksynä koivun alle Eetun ja Kiran viereen.

Meillä oli samanlainen ongelma, kuin tuolla aiemmin kirjoittaneella, pennun kynsien leikkaamisessa. Aluksi ihan pienenä kaikki sujui ongelmitta, sitten eräänä päivänä neiti päätti että se on nyt loppu! Kynsien leikkaamisesta tuli murinaa, puremista, suhteeton pelkokohtaus... ja tietty sitä painimista pienen koiran kanssa. Meillä auttoi se, että joka ilta aloin katsoa koiran varpaita aivan kuin kynsien leikkuta suunnitellen , koskettelin jokaista kynttä jne. ilman saksia. Ehkä noin viikon päästä otin sakset ja niillä sitten koskettelin tassuja ja kynsiä, mutta en leikannut. Ja makupalat oli tärkeitä. Vähitellen pentu alistui uudelleen toimenpiteeseen, aluksi yksi kynsi yhtenä päivänä, sitten yksi tassu jne. Koira on pian 2 vuotias ja nyt kynnet saadaan leikatuksi, kunhan ensin asiasta "neuvotellaan", mutta kun alkuun päästään onnistuu kaikki kynnet kerralla... ja sitten saa herkkuja! Uskon, että kysymys on neidin valtavasta egosta ja tarpeesta olla pomo, joten kynsien leikkuu on hyvää koulutusta koiralle myös ihmisten johtajuudesta laumassa.

oikein paljon terveisiä, oli mukava tavata Messukeskuksessa!

Voi kun mekin tulimme surulliseksi Ainon Ukon onnettomuudesta - todella kamala juttu! Ei soisi kellekään tapahtuvaksi, vaan eihän onnettomuuksille voi mitään. Oikein lämpimiä ajatuksia teille!!

Silmistä:
Yorkkien silmät rähmivät ilmeisesti aika helposti, ja sitä helpomminkun otsatukka kasvaa ja karvat saattavat kutitella silmiä. Lilan kasvattaja antoi meille ainakin hyvät ohjeet silmien puhdistamisesta päivittäin kun haimme pennun. Kostealla pumpulilla tai talouspaperilla pyyhitään rähmät pois, Pirjo näytti vielä itse kuinka homma tehdään. Putsaamme silmät siis joka ilta, koirallakaan ei ole mukavaa jos on kovia paakkuja silmänalusissa.

Otan osaa suureen suruusi! Voin vain kuvitella, miten pahalta sinusta tuntuu.

Yorkin silmät on puhdistettava päivittäin. Kostuta pumpuli veteen ja purista siitä reilusti vettä koiran silmään (käytä uutta pumpulia toiseen silmään). Pyyhi sen jälkeen märällä pumpulilla kohti kuonoa ja varmistu siitä, ettei roskia tai karvoja jää silmiin. Samalla saat kammattua parta- ja kuonokarvat.

Oli surullista lukea Ukosta ja siitä, miten tuo pieni olento löytyi tien reunasta. Voin täysin kuvitella, miltä se näytti. Osanottoni.

Meidänkin koiran silmät rähmivät eniten syksymärillä ja nyt taas, kun kelit ovat tälläiset. Pesemme pikku otuksemme likastuneet osat pienessä vadissa joka kerta, kun tulemme ulkoa. Samalla voi pestä ja huuhtoa silmärähmät pois. Lemmikkikaupoissa on myös myytävänä sellaista ainetta, jolla niitä voi kuivilteltiin pyyhkiä pois. Kannattaa aina heti ottaa, kun ne tulevat.

Ukon onnettomuus on järkyttänyt meitä ihan suunnattomasti.... Ollaan koko päivä muisteltu kaikkia kivoja tapaamisiamme näyttelyissä ja viimeksi siellä pikkujoulussa... On niin uskomatonta, että Ukkoa ei enää ole, vain muistot on jäljellä...

Toivomme teille tosi paljon jaksamista suuressa surussanne ja otamme osaa. Aika kultaa muistot.

Voi, Aino olen todella pahoillani tapahtuneesta. Tuli ihan itku kun luin viestisi.
Olen monesti ollut huolesta riekaleina kun Neten on päästänyt ulos eikä sitä pienen ajan kuluttua kuulukkaan sisälle. Aina joskus tulee mieleen, että jos se sittenkin meni tielle, vaikka se ei sen tapoihin kuulukkaan.

Iso hali sinulle!

ihan normaalia tuo rähmiminen on - toisaalta silmätulehduksessakin tulee rähmää, mutta se on kellertävää tai vihertävää.
itse putsaan koiran silmät tarpeen mukaan, mutta ainakin joka aamu. kostealla paperilla tai pumpulilla pyyhkimällä lähtee helposti pois.
erite värjää karvan jos ei putsaa. ja haisee.
onhan niitä partakampojakin, mutta minusta on helpompi ottaa rähme ensin pois ja sitten kammata, muuten saa hyvällä tuurilla levitettyä sen mömmön koko parran pituudelta.

Poikaystäväni perheellä on yorkshirenterrieri.Koira on vähän reilu puolivuotta vanha.Tahroisin tiedustella että miksi koiran silmien alle kertyy "rähmää" joka paakkuuntuu mustaksi kasaksi.
Pitäisikö koiran silmät pyyhkiä joka päivä vai pestä, jotta näitä paakkuja ei syntyisi?
Ovat inhottavan näköisiä ja luulen että koirakaan ei niistä pidä.Pari päivää kun paakut saa olla niin niitä ei saa pois muuta kuin leikkaamalla pois karvoista.Joten karvatkin lyhenevät samalla.
Onko kellään samanlaista kokemusta tai neuvoa miten menetellä?

otan osaa aino.. aivan hirveää.. meilläkin eetu päästettiin ulos itsekseen, onneksi mitään ei attunut..

mutta että ukko )= ...
otan osaa

Surullista, muuta tuohon ei voi todeta. Näitä koirien auton alle jäämisiä sattuu paljon, ja vaikka kuinka olisi tarkka ja varovainen vahinkoja tulee. Ystävälleni tapahtui koiransa kanssa niin traaginen onnettomuus, että sitä ei voi sanoin kuvata kuinka pahalta se tuntuu. Pienen koiran oma emäntä peruutti autolla koiransa päälle. Koira oli aina osannut varoa autoa ja nyt jostain syystä se sitten oli juuri auton takana kun emäntä kiireellä peruutti pihasta pois. Koira kiidätettiin heti parhaalle mahdolliselle lääkärille, mutta vammat olivat niin pahat, ettei siitä eläjää tullut. Nämä on todella surullisia asioita ja niitä ei saisi tapahtua, mutta niitä vain tapahtuu. Voimia sinulle suuressa surussasi.

Eilen illalla päästettiin Ukko ulos. Katottiin telkkaria sitten äiti meni huutamaan Ukkoa ovelta. Ei sitä kuulunut. Sitten mie menin hakemman sitä. Ei näkyny missään. Sitten lähin tielle kattoon äitin kans. Siinä se makasi kuolleena tien reunassa. Ei se koskaan ole halunnu lähteä minnekkään tielle, vaan on aina menny vanhan koiran luo leikkimään. No sille ei voi mitään...
Elämän on jatkuttava... : (

Tyhjennättekö yorkkienne anaalirauhaset esim. aina pesun yhteydessä? Täytyykö ne tyhjentää vaikka ne eivät vaivaakaan? Silloin ne ilmeisesti tyhjenee ulostaessa, vai kuinka?

Yorkeille kasvaa pitkä maahan ulottuva turkki jos sitä ei leikata lyhyemmäksi. Usein turkin näkee pätkäistynä versiona ja yksinomaan siitä syystä, että se on luonnollisesti silloin helpompihoitoinen. Itse olen nyt päätynyt pitämään koirallani puolipitkää turkkia kun se on niin kaunis. Jos turkki pätkäistään aivan lyhkäiseksi se kieltämättä näyttää hieman nyrhityltä vaikka kuinka ammattitaitoinen trimmaaja sen tekisi. Puolipitkä turkki on vielä suht helppohoitoinen kun sen pitää puhtaana ja käy sen harjalla läpi muutaman kerran viikossa. Yorkkien hinta on yleensä 1000 euron kieppeillä. Ehdottomasti kannattaa käydä tutustumassa yorkin rotumääritelmään, sieltä saa hyvin tietoa minkälainen pakkaus tämä yorkki oikein on.

Onko yorkshireitä pitkä ja lyhyt karvaisina? Katsoin galleriasta äskön kuvia ja ihastuin tummaan ja klyhyt karvaiseen yksilöön. Aivan ihania koiria! Ja minkä hintasia (noin) pentu maksaa?
Kiitos vielä etukäteen!!

Koirien tuonti ulkomailta on helppo. Jos koira tule eu maasta ,sillä täytyy olla tunnistusmerkintä-mikrosiru tai tatuointi,lisäksi rokotukset ja europassi. Mutta haluaisin sanoa että jos koiran ostaa kunnon kasvattajalta se maksaa enemmän kun suomalainen pentu ja takua ei ole minkäläistä. Lisäksi tulee vielä matkakustannukset ja rekisteröintikulut jos haluat rekisteröidä pennun suomen kennelliittoon. Kyllä suomalainen pentu on kannattavampi hankinta kun ulkomaalainen.

Jos joku halua katsoa lisää valokuvia tai videoita messarin näyttelystä- käykää vieräilemässä naapurimaan nettisivuilla- www.yorkie.lv Siellä on myös hyviä yorkkitarvikkeittä myynnissä.

Kannatan Tarjan ehdotusta ensi kevään kerhotapahtuman ohjelmasta. Lähtekäämme liikkeelle rotumääritelmästä ja muista perusasioista. Siitä on sitten hyvä jatkaa keskustelua ja opiskelua valitsemistamme erityiskysymyksistä.

Kerrottehan hallituksen jäsenet tapahtuman päivämäärän heti, kun se on päätetty!

onko päivämäärästä vielä tarkempaa tietoa?
jospas laittais kalenteriin jo nyt, ettei tulisi minun kiireiseen aikatauluun (jeah right) dubbelbookkauksia.

Kiitos Ritva toitsu-yorkki tiedoista.

Voi kun saataisiin tänne pohjoiseenkin tilaisuuksia jossa käsitellään yorkkitietoutta ihan perusasioista lähtien.

Tietääkö kukaan miten nykyään onnistuu koiran tuonti ulkomailta Suomeen? (EU maasta)Ja tietenkin ihan itselle lemmikiksi. EI MYYNTIIN!!!! Kertokaa jos tiedätte.

Terv:Asiasta kiinnostunut

Haluaisin ostaa / ottaa sijoutukseen pitkäkarvaiselle kaniimäyräkoiralleni kaveriksi yorkshiren terrierin, koska jouduin luopumaan toisesta koirastani syövän vuoksi. Mäyräkoira on minulla myös sijoituksessa. Toivottavasti tätä kautta löytäisin narttukoiran, jonka toivoisin olevan jo sisäsiisti (eli ei ihan pikkupentu vaan nuori koira, aikuinen tai jopa iäkkäämpi koira), koska vauvan vuoksi emme ihan pentua voi tällä hetkellä ottaa. Tarjoamme todella hyvän kodin koiralle. Terveisin, Päivi Nuora (gsm 040-521 8417)

Kerhotapahtumat, joissa käsitellään rotumme specialiteetteja ovat mielestäni TODELLA KULLANARVOISIA hetkiä, joita emme saisi hukata !!! Yleiset asiat kuten ruokinta, näyttelykoulutus, sairaudet jne ovat toki tärkeitä ja varmasti mielenkiintoisia. Ne ovat kuitenkin asioita, joista meidän on mahdollisuus hankkia tietoa yhdistyksemme ulkopuoleltakin. Näihin asioihin toki palaisin siinä vaiheessa, kun kerhotoimintamme aktivoituu ja niitä järjestetään useampia kertoja vuodessa.

Ehdotan, että aloittaisimme kerhotoiminnan aktivoimisen PERUSasioista eli paneutuisimme ensi vuoden huhtikuussa rotumääritelmään. Jotta saisimme tilaisuudesta mahdollisimman hyvän annin, voisimme paneutua asiaan esim lukemalla jäsenlehdestämme 1/2004 ko asiaa käsittelevän artikkelin. Paneuduttuamme ensin itseksemme asiaan, voisimme tilaisuudessa kysellä asiantuntijalta mieltämme askarruttamaan jääneistä seikoista. Mielestäni tätä tietopakettia tarvitsee meistä yorkkiharrastajista jokainen - niin pennunostaja kuin kasvattajakin! Tätä tietoa EMME mielestäni saa koskaan liikaa. Vaikka olettaisimmekin, että tiedämme rodustamme kaiken, niin olen melko varma, että tilaisuudessa meille jokaiselle tulee hetkiä, jotka pistävät ajattelemaan, onko rotutuntemukseni todellakin oikea - siis jos saavumme tilaisuuteen avoimin mielen, ilman ennakkoasennetta! Tämän peruspaketin jälkeen olisi meillä sitten hyvä pohja siirtyä seuraavan asian oppimiseen rotumme puitteissa.

Ajankohtakin oli todella nappi, sillä järjestetäänhän vuonna 2006 Suomessa Euroopan Voittajanäyttely. Haluaisihan meistä jokainen pystyä tulkitsemaan rakasta rotuamme mahdollisimman hyvin - eikö! Moni muiden rotujen arvosteluoikeudet saanut tuomari pitää rotuamme niin vaikeana, ettei uskalla anoa yorkkien rotuoikeuksia. Kuinka meille monasti huomattavasti vähemmän aikaa esim. koiran anatomiaa tutkineille yorkkiharrastajille rotumme ymmärtäminen voisi olla itsestään selvyys? Miksi emme vahvistaisi rotutuntemustamme, kun siihen kerran tarjoutuisi mahdollisuus?

Haluaisin tietää mitä rokotuksia koiralle täytyy antaa ihan pennusta lähtien, ja kuinka paljon rokotuksen ottaminen tulee maksamaan?

Kannattaa palata "taaksepäin" jos tuntuu ettei edistystä tapahdu.
Mitäpä jos kokeilisitte klikkerillä opettamista?
Itsellä ei vielä ole kokemuksia , mutta opiskelen. E
Eli opettakaa koira "naksulle" (hyvä kirja aiheesta "Koira ja Delfiini")
Jos se pelkää jo saksien näkemistä, niin kannatta ehkä lähteä liikkeelle ihan siitä, että sakset otetaan esiin, ja palkitaan koiraa aina kun se reagoi toivotulla tavalla (rauhallisesti)
Eli ei yritetäkään aloittaa mitään kynsienleikkuu-projektia, sakset esille, ja taas pois ensi alkuun.
Sitten kun koira on jo hiukan rauhallisempi, voidaan leikata vaikka yksi kynsi päivässä, ja siten, että henkilöllä a on sylissään koira ja toisessa kädessä nakinpaloja, ja hän juttelee koiralle ja syöttää nameja henkilön b leikatessa kynnen.
Kun saadaan koiralle opetettua klikkeri, niin sitä voi tässä hyödyntää.
Kuulostaa siltä, että koiranne on aika "hurjana" tai oikeammin vauhkona leikkaustilanteessa.
Itse varmaan tekisin niin, että käärisin koiran kylpypyyhkeeseen siten, että vain pää ja yksi jalka pilkistää ulos.
Tällöin koira ei pääse reuhtomaan eikä satuttamaan(puremaan) teitä , ja kun tajuaa , ettei vastarinta kannata, luovuttaa.
Tärkeintä on pysyä itse rauhallisena, ja että on varmat otteet.
Jos koira esimerkiksi leikkaamisen aikana (vaikka puremalla) pääsee karkaamaan, vaikeutuu homma entisestään, ja koira entistä pahemmin kiihdyksissä.
On varmaan todennäköistä että koira on ottanut herneitä nenään aiemmasta haaverista, joka haaveri sattuu kyllä todella helposti.
Kyllä sen varmaan kynsienleikkuuseen saa totutettua, mutta vaatii paljon aikaa ja kärsivällisyyttä, sekä rautaisia hermoja!

Yorkki ja toitsu

Hyvin itsetietoisia ovat molemmat luonteeltaan, toitsu suhtautuu vieraisiin ihmisiin
ja koiriin varautuneemmin kuin yorkki mutta muuten se on ehkä vähän rohkeampi ja uteliaampi uusien asioiden suhteen. Leikkisiä ovat molemmat luonteeltaan.

Koulutettavuudessa ei juurikaan ole ollut eroja.
Toitsu oppi asiat ehkä hiukan nopeammin ja oppi asioita vaikka ei koulutettu mutta nämä voivat johtua siitä että se otti oppia vanhemmasta koirasta (yorkki).
Toitsu kyllä tottelee kieltoa paremmin mutta sekin voi johtua sen asemasta suhteessa yorkkiin.

Toitsu on hiukan yorkkia vilkkaampi (nuorempi) ja taitava oppimaan ketteryyttä vaativia temppuja ja niitä onkin käytetty Venäjällä sirkuskoirina.

Yorkki on meillä niin pienikokoinen ja lyhytjalkainen ettei se pysy toitsun perässä, koska ei pysty hyppimään samalla tavoin ilman portaita sohvalle ja siitä olkkarin pöydälle, josta pitkällä loikalla maahan ja hurjaa kyytiä makuuhuoneen sänkyyn.

Molemmat ovat hyvin kiintyneitä omistajaansa (minuun) ja ovat oikeita mamman mussukoita ja pusupoikia.

Yorkki on meillä toitsun suhteen ”pomo” ja harrastaa ”taikatuijotusta” jos se on sen mielestä vaikka väärässä paikassa sängyssä tai muuten tekee jotain mikä ei sovi. Toitsu ehkä murahtaa pari kertaa mutta väistää.

Saalistusvietissä on eroja; toitsu ajaa takaa kun yorkki sen sijaan vaanii paikallaan ja sopivan tilaisuuden tullen hyökkää.

Heippa kaikille,

Yorkshirenterrieri-lehti on hyvä lukupaketti ja vuosien myötä osoittautunut oivaksi tietolähteeksi. Mm. nenäpunkista, maksasairaudesta ja monesta muustakin tällä palstalla esiintyneistä ongelmista, löytyy kirjoitus lehdistämme. Lehdessä 4/2004 on kirjoitus "Pikku harmeja", jossa mm. käsitellään vaikeuksia koiran kynsien leikkaamisessa.

Liittykää yhdistykseen helposti "Liity jäseneksi"-linkin kautta ja saatte tietopaketin 4 kertaa vuodessa. Lisäksi voitte tilata edulliseen hintaan vanhoja lehtiä (rajoitetusti). Tutustukaa aiheisiin "Jäsenlehti"-linkin kautta.
Huhtikuussa järjestämme kerhotapahtuman Espoossa, kesäkuussa on kesätapahtuma Torniossa ja syyskuussa syystapahtuma Lammilla. Kaikissa näissä tapahtumissa on mahdollista saada opastusta mm. yorkin hoidossa. Kaikki jäsenet perheineen ja ystävineen ovat tervetulleita tapahtumiin!

Pentuvälityksen kautta kannattaa kysellä pentuja, sinne ilmoitettaa muutkin kasvattajat pennuistaan.

Terveisin

Olemme poikaystäväni kanssa suunnitelleet yorkin ostoa puoli vuotta, olimme innoissamme kun löysimme näiltä sivuilta pentuja, mutta valitettavasti liian myöhään. Kaikki narttu pennut olivat jo varattuja, jätin numeroni toivoen, että peruutuksia tulisi, mikä oli omistajasta erittäin epätodennäköistä. Toivon, että te jo yorkin omistajat, jotka astuttavat tällä hetkellä koiraansa ottavat meihin yhteyttä sähköpostitse. Antaisimme pennulle rakastavan ja lämminhenkisen kodin.Siis ottakaa yhteyttä.

Ihana kuva galleriassa yorkista jota kannetaan rintarepussa!

Ritva, sinulla kun on sekä yorkki että venäjän toyterrieri, niin haluaisin kysyä, että ovatko koirat samantyyppisiä; luonteeltaan, koulutettavuudeltaan?

Meillä on 4,5 kk yorkki ja meidän suurin ongelma on kynsien leikkaaminen. Kun Niki oli ihan pieni (2kk) niin leikkaaminen onnistui joten kuten, vaikka se yritti päästää karkuun. Mutta nyt me ei saadaan millä leikattua sen kynnet. Kun me pidetään sitä väkisin niin se puree meitä ja murisee. Nikistä tulee tosi aggressiivinen ja se hermostuu niin ja tuntuu, että se saa jonkun kohtauksen. Onko jollakin ollut samanlaisia ongelmia? Niki on muuten tosi iloinen ja peloton tyttö, mutta kun se näkee sakset niin lähtee heti karkuun... Voisiko tämä johtua siitä, että kerran leikattiin liian iso osaa kynnestä ja siitä tuli vertaa? Antakaa joku neuvo, pliis, koska tästä on tullu tosi iso ongelma meille!

Meidän yorkilla epäiltiin kerran nenäpunkkia, kun nenä valui ja oli hengitysvaikeuksia.
Lääkäriasemalla lääkäri kyllä heti sanoi että kyseessä on nenäontelontulehdus mutta ei sulkenut pois nenäpunkkiakaan, vaan koiralta otettiin verikoe, josta tulehdusarvot näkyivät jo odottaessa ja jotkut vasta-aineet nenäpunkista muutaman päivän sisällä ja niitähän ei sitten ollut.
Tulehdus parani antibioottikuurilla.

Maailman pienin koirarotu on lyhytkarvainen chihuahua, mutta ennätysten kirjassa mainittu maailman pienin täysikasvuinen koirayksilö oli rodultaan yorkshirenterrieri.

Meidän koiraltamme poistettiin neljä kulmahammasta kahden tunnin operaatiossa. Se tuli maksamaan 90 euroa. Robinson oli aika raato sen jälkeen noin viitisen tuntia. Ja senkin jälkeen kulki hoippuen jonkin aikaa.

Se tuhina voi johtua innostuneisuudesta. Sirukin saattaa joskus innostua jostain niin paljon että unohtaa hengittää ja sitten tuhistaan ja yskitään jonkun aikaa että saadaan taas ilmaa keuhkoihin.

Meillä ei ole kulmahampaita poistettu, mutta etuhampaita ja poskihampaita kyllä. Koira nukutetaan ja samalla poistetaan hammaskivi. Aku on yleensä syönyt jo samana päivänä vaikka lääkärin mukaan sattuu liikaa samana päivänä.

En enää hintoja muista, riippuu paikasta ja siitä mitä muuta on tehty, on tainnut sijoittua 50-150 euron väliin jos en nyt pahasti valehtele. Voithan pyytää jonkinlaisen hinta-arvion. Sitä en tiedä, tarvitaanko kulmahampaaseen jotain erillistä kirurgia.

Meidän neidiltä revittiin kaikki lähtemättömät "vanhat" hampaat noin puolen vuoden iässä. Yhdeksän hampaan poisto maksoi n. 45 € eläinlääkärillä.

Kulma hampaat olivat uskomattoman pitkät yli 2cm. Eläinlääkäri sanoikin että vaikka monet luulevat että koiralta on lähtenyt vanhat kulmurit esim. leikkiessä tai itsestään tippumalla niin sinne jää aina puolet hampaasta ikenen sisään ja sitä on mahdotonta poistaa myöhemmin. Pahimmassa tapauksessa vanhahammas voi aiheuttaa tulehduksen.

Ongelmana meillä oli että Siru ei meinannut nukahtaa ollenkaan. Kyllä siinä vaiheessa hirvitti kun oli pistetty jo 4kg koiran annos rauhoittavaa/nukuttavaa ja koira vaan oli virkeenä. Siru painoi tuolloin vaivaiset 1,5kg. 5 kiloisen koiran annos tarvittiin että hampaat saatiin poistettua. Ja siltikin Siru raotti aina silmiä kun kulmahammasta irroitettiin. Oli vieläkin vähän hereillä! Puudutustakin oli laitettu monta ruiskullista. Muut hampaat lähtivät helpommin.

Kumma kyllä heräämiseen tarvittiin vain yksi piikki. Eläinlääkäri sanoikin että jos koiraa on vaiketa saada nukutettua niin se herää heti piikin jälkeen. Kun taas sellaiset koirat jotka nukahtaa heti, heräävät vasta pitkän ajan jälkeen heräämispiikistä.

Olin koko ajan Sirun mukana kun hampaita poistettiin. Näky oli kyllä välillä karmea, kun toinen makasi pöydällä "elottomana" turpa veressä. Siru oli kyllä operaation jälkeen heti virkeä ja luutakin jyrsittiin jo samana iltana.

Tuhinasta tuli mieleen, että meillä Romeo tekee aika usein silloin kun sille on antamassa jotain makupalaa, sellaista ihmeellistä nenätuhinaa... aivankuin niistäisi....ja tosiaan aivankuin tukehtuisi siihen....Onko muilla vastaavia kokemuksia? Ei siltä kyllä nenästä valu mitään....

Onko kennelläkään kokemusta nenäpunkista? Minulla on nyt reilun vuoden ikäinen yorkki-neito Vivi. Käytin Viviä eläinlääkärissä, kun Vivillä alkoi ilmetä nenäpunkin oireita => kirkasta vuoto nenästä ja sellaista aijoittaista tuhinaa niinkun ei henki olisi nenän kautta kulkenut kunnolla. Eläinlääkäri määräsi Stronghold nimisen lääkkeen joka pitää uusia kuukauden kuluttua. Siitä on kuitenkin jo viikko, kun Vivi sai lääkkeen ensimmäisen kerran ja oireita on edelleen, vähemmässä määrin kuitenkin. Kysyisin onko kenelläkään tietoa häviääkö oireet vasta, kun lääke on annettu kahteen kertaan.

Reilun viikon kuluttua yorkillani on edessä yläkulmahampaiden poisto? Millaisia kokemuksia teillä siitä on? Paljonko tuli maksamaan?
Kiitoksia vastauksista!

Meillä on sekä yorkshirenterrieri, että venäjäntoyterrieri. Molemmat ovat suurempia kuin suurin osa näkemistäni chiuahuoista.
Yorkin säkä on n.18 cm ja paino nykyisin n.2,5 kg (vähän on tuhdin oloinen nyt)
Venäjäntoyn koko on, säkä 25 cm ja painoa n. 3 kg.
Chiuahuan rotumääritelmässä määritellään vain paino, joka on 500 gr - 3 kg
Venäjäntoyn rotumääritelmässä taas ei painosta puhuta mutta säkä 18-26 cm
ja yli puolet siitä jalkoja.
Yorkin rotumääritelmän voi katsoa tuolta vasemmasta laidasta.

Itsekin olen opiskelija ja silti hankkinut vuoden sisällä peräti kaksi yorkkia. Ensin oli tarkoitus hankkia vain yksi, mutta aika pian tuli tarve ottaa koiralleni kaveri. Kaikki työsäästöt siinä menivät ja täytyi pihitellä kaikessa, mutta se kannatti. Nyt alan olla jo kuivilla vesillä, vaikka köyhä opiskelija olen edelleen.

Jos et halua ottaa vastuullesi sijoituskoiran velvollisuuksia, kehottaisin menemään vaikka osa-aikatöihin ja säästämään tai vaikka lainaamaan esim. isältä, jos siihen mahdollisuus, ja maksamaan pikku hiljaa takaisin. 1000e yorkista normaalisti pyydetään Suomessa.

Chihuahua on virallisesti maailman pienin koirarotu.

Tuli mieleen et mikäkän mahtaa olla tällä hetkellä maailman pienin koira rotu? Olen itse kuullut että Venäjällä jalostettu toy villakoira vai olikohan joku toy terrieri? Jotkut taas väittävät että chiuahua! Ja jostain taas olen kuullut että yorkshirenterrieri. Kertokaa jos tiedätte=)

Tässä pieni ohje niille muutamille, jotka villapaidan ohjetta kyselivät. Meidän Robinsonimme pituus kaulasta häntään on 35 cm ja ohjetta kannattaa tietysti muuttaa omalle koiralle sopivaksi. Lankana käytin Novitan Rustika-lankaa ja määräksi riitti juuri ja juuri yksi kerä eli 100 g. Puikot (pyöröpuikot tai tavalliset) voivat olla kokoa 5 - 7.

Luo puikoille 30 silmukkaa ja kudo suht. löysää oikein nurin neuletta sen verran, kun katsot koirallesi sopivaksi. Sovittele siis välillä. Minä kudoin kaulaosuutta n. 15 cm, jotta sain korvia varten käännökset. Siis osa kaulaosuudesta on normaalisti käännettynä kaksinkerroin, mutta pakkasilla sen saa käännettyä korvien peitoksi.

Jätä sitten lankojen avulla silmukoille kummastakin päästä 10 silmukkaa ja kudo keskeltä vatsaosuus haluamasi pituiseksi. Minulla se on n. 21 cm. Sen jälkeen pitää kutoa kumpikin selkäkappale erikseen haluamasi pituuteen (minulla se oli n 33 cm). Kavenna kumpaakin selkäosuutta häntäänpäin meneväksi aika nopeasti, jotta se on suippo juuri hännän suuntaisesti. Päättele ja ompele virkkuukoukulla palat yhteen siten, että jätät kaulaosuudesta kiinnivirkkaamatta n. 5 cm ja siitä suoraan koko niska ja selkä kiinni. Virkkaa vatsapala selkäpalaan kiinni siten, että jätät etutassuille sopivat aukot. Virkkaa vielä hännälle kiinnikke, ihan pieni lenkki vain. Se tarkoittaa pientä kierrosta ketjusilmukoita ja yksi kerros kiinteitä päälle. Villapaita päälle ja menoksi. Toki vielä voisi virkata tai kutoa pienet puntitkin, jos intoa riittää. Robinson antaa pukea tämän tamineen ylleen oikein mielellään. Ja monet ovat ihastelleet pikkukoiran asusteita.Vatsa ja turkki pysyvät kuivina.

Onko teillä kenelläkään kokemuksia myös yorkeilla tavattavasta portocavaalisesta shuntista eli maksan verisuonien kehityshäiriöstä?

Keskiajalla ihmiset nukkuivat eläintensä kanssa samoissa tiloissa. Seurauksena tästä oli, että he olivat hyvin vastustuskykyisiä erilaisille bakteereille. Toisaalta taas eurooppalaiset valloittajat veivät nämä bakteerinsa valloittamiinsa siirtomaihin, joiden ihmiset eivät niitä kestäneet.

Meillä koiramme nukkuu milloin missäkin, useimmiten jonkun kyljessä peiton päällä. Yhtään emme tunne asiasta syylllisyyttä. Ja aamulla hukka hypähtää rinnuksille nuolemaan äärimmäisen riemuissaan siitä, että heräämme uuteen aamuun.

Olemme susilauma ja toinen toistemme unileluja!

soita sille kasvattajalle ja kysy sijoittamisesta. saat parhaiten tietoa mitä se sijoittaminen tarkoittaa ja mitä sinulta sijoituskoiran saajana vaaditaan.


itse opiskelen myös ja tuli laitettua kaikki kesätyörahat + säästöjäkin koiran hintaan tässä reilu vuosi sitten. elämäni parhaita ostoksia!

Moi! Olen tässä jo jonkun aikaa halunnut hankkia koiran, erityisesti yorkshireläisen, koska ovat niin suloisia ja pienikokoisia. Ongelma onkin hinta; koska olen opiskelija (ammattikorkeakoulussa), ei minulla ole oikein varaa saati mahdollisuutta sijoittaa 1000 e koiraan, kun opintotukea tulee vain reilut 200 e kuussa (eräs kasvattaja näillä leveysasteilla pyytää tuota 1000 e koirastaan). Olen kuullut tämmöisestä sijoituskoiramahdollisuudesta, mitä se käytännössä tarkoittaa? Tällöin koiran ottaminen tulisi ilmeisesti halvemmaksi..? Kertokaa, te viisaammat. :) Kaikki tieto on tervetullutta ja haluttua, niin hyvä kuin huonokin.

Voi teitä hassut koiranomistajat... Nukkukaa ihan niinkuin lystäätte, mutta älkää olko naiiveja ja puhuko susilauman tarpeista omien nuhjaisten lakanoittenne välissä! Lukutoukka-nimimerkin käyttämä unilelu-vertaus osui aivan nappiin: juuri siitähän on kysymys teidän "susilaumoissanne".

Sanonpa minäkin oman mielipiteeni tähän sänkyasiaan...

Jos koira nukkuu sängyssä, en usko, että olisi vaaraa alleliiskaantumisesta. Itse sitä automaattisesti kääntyessään tiedostaa koiran olinpaikan ja olen myös huomannut sen, että kaksi yorkkiani osaavat myös väistää kääntymiseni. Olen levoton nukkuja. Alkuyöstä koirani nukkuvat ihan likellä minua, mutta kun kääntyily alkaa, ne siirtyvät jalkopäähän. Refleksit toimivat koiralla kyllä yölläkin...

Jos minulla olisi vain yksi koira, en ehkä laittaisi sitä yöksi yksikseen toiseen suljettuun huoneeseen, koska säälittäisi sen yksikseen joutuminen. Riittää, että se joutuisi päivät olemaan yksikseen. Mutta jos koiria on useampi, niillä on seuraa toisistaan.

Silloin kun asuin vielä kotona, niin Aku nukkui aina mun vieressä. Jos en ollut vielä mennyt nukkumaan niin Aku nukkui isän vieressä. Monta kertaa yössä se kuitenkin kävi talon läpi ja tarkasti että kaikki ovat omilla paikoillaan nukkumassa ja tuli takaisin mamman viereen. :)

Toiselle perheelle sopii toinen tyyli kuin toiselle. Eikö ole ihan sama missä koira nukkuu jos isäntäväki on tyytyväinen jarjestelyyn samoin kuin koirakin. Eihän me ihmisestkään olla samanlaisia tottumuksissaamme.

... mutta mitenhän koirat sitten "ymmärtävät" sen, että lauman = perheen jäsenet nukkuvat eri huoneissa. Siis jos kyseessä on lapsiperhe.
Itse en ole huomannut edesmenneissä tai nykyisissä koirissa mitään ahdistuneisuuden piirteitä siinä vaiheessa kun porukka katoaa omiin makuuhuoneisiinsa =)

Jalostettujenkin koirien laumakäytöksestä löytyy yhä piirteitä susien vastaavista. Ne ovat susien sukua. Sudet, joiden tapoihin ihminen ei vielä ole päässyt vaikuttamaan, nukkuvat aina laumoissaan. Laumasta erottaminen on suurin rangaistus minkä he toisilleen voivat antaa. Tämän teorian mukaan ja koirien tapoja seuranneena, allekirjoitan koirien luonnollisen tarpeen saada olla laumansa turvassa myös öisin. Omaan huoneeseen suljettu koira kokee olevansa eristyksissä vaikka koira tottuu pahempaakin kun ei parempaa ole tiedossa. En ota kantaa siihen onko koiran paikka yöllä sängyssä vai näköetäisyyden päässä laumasta...

Sen olen kyllä huomannut, että nuo yorkit on aika ketteriä liikkeissään ja varsinkin varomaan sitä alle tai oven rakoon jäämistä. Esimerkiksi kun menen Romeon kanssa ulos tai vessaan, se katsoo kyllä tarkasti minua ja hakee katsekontaktia ennenkuin livahtaa oven raosta, aivan selvästi se tietää, että jos ei ole tarkkana voi jäädä oven väliin, jännä juttu sinänsä, koska sellaista vahinkoa ei onneksi ole koskaan meillä tapahtunut. Myös jos se köllöttelee sohvalla ja joku on istumassa sen lähelle, se pongahtaa kuin vieteri ylös ja on varuillaan, ettei kukaan pääse yllättäen istahtaan hänen päälleen.

Viikonloppuaamuina, kun ei ole töihinlähtöä, Romeo alkaa totuttuun tapaansa heräileen siinä kuuden seitsemän aikaan, jolloin nappaan sen kainaloon ja me jatketaan sitten unia olohuoneen sohvalla, joskus useita tuntejakin....(eli on se vähän tottunut vieressäkin nukkuun....mutta ei lakanoissa) Se nukkuu minun kanssa siinä sohvalla,eikä kumma kyllä, liikahtele siinä, muuta kuin kellahtaa jonkun ajan päästä ihan selälleen nukkumaan, jalat kohti taivasta, ihan huvittaa katsella sitä sen asentoa. Yleensä me sitten herätään, kun sillä tulee pissahätä ja se pomppaa sohvalta lattialle ja kohta kuuluu haukahdus ulko-oven luota, luonto kutsuu....

heräsimpäs tässä toissayönä siihen että koira potkii takajaloillaan naamaan. se nukkui minun kylkeä vasten selällään kellotellen, pää siis peiton alla. näki jotain vauhdikasta unta ja potki siinä sivussa minua.
on muutenkin niin rauhaton yökaveri (vaihtaa paikkaa, raapii sänkyä ja tunkee niin lähelle että mulla alkaa ahistaan), että nyt saa tosiaan tyytyä omaan sänkyynsä yöllä. päivisinhan se kaivautuu minun sänkyyn nukkumaan. nytkin sain hakea koiran peiton alta, kun piti pissalle lähteä.
urho nukkuu aamulla tasan niin pikään kuin minäkin =)
ah autuutta...

ps. koira nukkuu tätä kirjoittaessa jalkojen päällä. läheisyyttä siis riittää vieläkin, vaikka ei sänkyyn pääsisikään.

Eipä meillä ole koskaan kukaan alle jäänyt, vaikka exmieheni kissan sterilisaation jälkeen ei kukaan muu nukkunutkaan kuin kissa...se kun oli rauhallisesti vain sängyssä tai sohvalla, siellä missä ihmisetkin. Eli väkisin se änkesi sänkyyn, eikä me sitten uskallettu nukkua kun pelättiin että litistetään tokkurainen kissa.

Eipä meillä muuten ole kukaan jäänyt alle. Mä olen oppinut nukkumaan elukka päälläni. Eli yleensä Misu nukkuu mun takapuoleni tai selkäni päällä, ja osaa vaihtaa asentoa poistumatta päältäni vaikka itse kierähtäisinkin. Jos Misu ei ole sängyssä, niin takuuvarmasti päälläni nukkuu sitten Julius tai Rocky. :D Aku ei koskaan nuku päälläni, mutta sängyssä vähintäänkin puolet yöstä. Jostain kumman syystä ei ole koskaan kukaan meinannut jäädä alle missään muussa tilanteessa, kuin että olisin meinannut istua päälle.

Rocky myös usein tunkee samalle tyynylle, ja Rocky nukkuu ketarat kohti taivasta. Aku taasen ei koskaan nuku selällään, vaan kyljellään tai kerällä. Ja usein kainalossa, meidän välissä tai jalkopäässä. Kukaan ei silti yritä nukkua Arton päällä. :D Mulla taitaa olla sopivan leveä takapuoli siihen tarkoitukseen...

Ja on tuo Juliuskin jo oppinut, ettei se enää tuu puremaan aamulla kun yrittää herättää herrasväkeä. :D Eli meillä ei ole opetettu mitään tiettyä heräämishetkeä, eli elukat ei vaadi tietyllä kellonlyömällä nousemista. Luojan kiitos.

Eläinkaupoissa on myytävänä ainakin "Dis-n-tangle"-nimistä ainetta, joka jonkin verran auttaa takkujen selvittämisessä, mikäli koira vaan antaa laittaa sitä. Lisäksi on olemassa suihkutettavaa minkkiöljyä, jota käytetään myöskin turkin hoidossa. En tosin tiedä saako sitä Suomesta, mutta olettaisin että kyllä.

Onko turkin takkuihin ja " söheröihin " muuta hoitokeinoa kuin tarmokas harjaus . Pesuaineena käytän apteekista ostettua öljyshamppoota.

Meillä oli eilen asiakasglögit ja menin tilaisuuteen suoraan töistä. Kotiuduin toki jo kymmenen jälkeen hyvin syöneenä ja pari viinilasillista nauttineena. Lila sensijaan oli murjottanut kotona koko illan ja nukkunut kun olin poissa (vaikka muu perhe oli toki kotona). Puolet yöstä se sitten retuuttikin milloin mitäkin lelua sänkyyn ja hyppi päälläni, kunnes yöpöydän laatikko tursusi koiraleluja ja olin muutamaan kertaan ärjäissyt että nyt nukkumaan sieltä. Aamulla tulin töihin umpiväsyneenä silmäpusseineni ja kaikki luulivat että mulla oli mennyt glögit tosi pitkäksi....

Nukkumisestahan sukeutuikin oikein mukava ja pitkä keskustelu. Ihan kiva lukea miten missäkin nukutaan, koirien kera tahi ilman koiria, jokaisella omat tapansa. Meillä ei tulisi kuuloonkaan nukkua koirien kanssa samassa tilassa vakituisesti, silloin ei nukkuisi kukaan koko yötä - ainakaan hyvin. Waldo (meidän collie) tuijottelisi tämän tästä sängyn vieressä ja odottelisi koska isäntäväen silmät aukeaa. Skidi tulisi riemumielin sänkyyn nukkumaan, mutta sen nukkuminen on sitä, että paikkaa vaihdetaan tämän tästä. Sitten kun se uudestaan paneutuu makuulle niin se rojahtaa paikallensa (yleensä kylkeen tai jalkoihin kiinni) ja silloin sitä viimeistään on itse hereillä. Joskus kun isäntä on ollut reissussa olen antanut koirien nukkua missä haluavat ja viimeistään aamuyöstä olen joutunut siirtämään koiraväen omiin tiloihinsa nukkumaan. Muistan kun pari vuotta sitten Skidi oli pieni yorkkivauva ja kuinka suloista oli kun se nukkui kaulakuopassa ja lämmitti niin ihanasti pehmeällä turkillaan. Silloin se nukkuikin aikalailla paikallaan koko yön. Muutoin Skidi nukkuu korituolissa tai omassa korissaan ja Waldo ulko-oven edessä koska siinä on paksuturkkiselle koiralle viileä paikka nukkua. Koirulit antavat meidän nukkua ihan niin pitkään kuin haluamme vasta sitten kun alamme itse pitää ääntä, Skdi aloittaa oven raapimisen ja uikuttamisen, että hänenkin on päästävä sanomaan omat hyvät huomenensa.

En olisi tietenkään koiraa ottanutkaan viereeni jos olisin pelännyt että se jää allemme. Meidän pikkuemäntäkin nukkui ihan vauvana kainalossani (kaikkien kasvatusoppaiden vastaisesti), ja kaikki nukuimme paremmin vierekkäin ja lähekkäin, eikä ollut pienintäkään epäilystä siitä että olisin voinut survoa vauvelia. Sama koiran kanssa - tiedän että nukkuessakin tunnistan missä koira nukkuu. Mieheni tosin pelkäsi että koira jää alle, ja siksipä koiruli nukkuukin kainalossani. Vaikka pikkuemäntä olisi tosi mielellään halunnut Lilan omaan sänkyynsä en uskaltanut sinne sitä päästää, koska lapsi nukkuu senverran levottomasti ja syvää unta että siellä koira olisi voinut joutua litistyksiin. Koira ei siis meillä ole mikään unilelu, vaan se itse nauttii suunnattomasti kun saa käpertyä lämpimään kainaloon ja nukkua turvallisesti emännän suojissa. Kaikki siis tyylillään, tämä on meidän tapamme!

Meillä koira nukkuu yönsä keittiössä ja ovi ei todellakaan ole auki! Koira on oikein tyytyväinen, on pienestä pitäen tottunut nukkumaan omassa kopassaan. Niin olemme mekin, koska harrastamme sängyssä myös välillä selaista, mikä ei kyllä oikein alaikäiselle yorkille sovi :) !

Matkoilla sitten koira saa hotellissa nukkua samassa sängyssä ihisten kanssa, tosin silloinkin jalkopäässä.

Olettehan ymmärtäneet, ettei 2-kiloisen koiran nukuttaminen samassa sängyssä ihmisten kanssa ole täysin riskitöntä? 70-kiloisen selän alle litistyminen tai sängystä putoaminen eivät tosiaankaan ole tuiki harvinaisia pikkukoirien vammautumisen syitä. Onnittelen Soilea ja muita, jotka ovat jaksaneet pysyä määrätietoisina ja epäitsekkäinä koiran nukkumapaikan suhteen. Teette sillä monella tapaa palveluksen pikkuystävällenne.
Itsekästä sen sijaan on yorkin pitäminen unileluna! Mutta jokainen tekee tietysti niin kuin itse parhaaksi näkee.

Ihan ystävällisessä hengessä ilmoitan, etten ole kirjoittanut "tollaisista ihmisistä" enkä "ihmetellyt". Enkä edes ole antanut Soilelle neuvoja. En myöskään ole ottanut herneitä nenään saatikka ollut agressiivinen. Ikävä ihminen olen varmasti, kun yleensä palstallenne lähdin seikkailemaan.

Hyvää jatkoa kaikille, olipa mukava lukea kertomuksia sänky-yorkeista. Ymmärsinkö oikein Kristiina, että Eetu on siirtynyt koirien taivaaseen? Otan osaa, tiedän kuinka vaikeata se on. Mutta uusi ihanuus auttaa, ei unohtamaan, mutta helpottaa.

Meilläkin on Aku saanut aina nukkua yönsä sängyssä, ihan alussa ei kuitenkaan uskaltanut. Kyllähän se on monta kertaa tullut mieleen, ettei sängyssä olisi niin paljon hiekkaa jos ei elukat sängyssä nukkuis, mutta enemmän se vieressä nukkuva elukka kuitenkin antaa. Rocky on kyllä pari kertaa joutunut kesken yön arestiin häkkiin, ja onkin siellä sitten nätisti aamuun asti.

Meillä onkin välillä ahdasta kun sänky on vain 120 cm leveä ja siellä nukkuu 2 ihmistä, 2 koiraa ja 2 kissaa pääsääntöisesti. :D Kerran olen Juliuksen, kissan joutunut eristämään kun kiusasi yöllä Misua. Lensi olkkariin kuin leppäkeihäs ja ovi kiinni. Normaalisti meillä ei riehuta öisin vaan nukutaan kaik yhdes koos.

Lila oli ollut meillä viikon kun sunnuntain ja maanantain välisenä aamuyönä kyllästyin ramppaamaan hiljentämässä vinkuvaa pikkukoiraa keittiössä, kaappasin koiran kuolemanväsyneenä kainaloon ja petiin ja ajattelin että miten ihmeessä jaksan huomenna töihin... nukuimme koko perhe kuin tukki aamuun asti. Siitä lähtien Lila on nukkunut meidän sängyssä.
Yleensä se käpertyy kylkeeni kiinni tai nukkuu mieheni ja minun tyynyjen välissä. Ahdasta tuppaa kyllä olemaan jos pikkuemäntä vielä hipsii yön pimeydessä mukaan porukkaan...

Kun Lilalla oli pentuna kova kiire pissalle herättyään, niin oli kätevää kun heräsin itse siihen kun se rupesi kömpimään sängystä ylös, koira kainaloon ja eteisen pöydälle (siihen se ei pissannut, lattialle olisi tullut samassa hetkessä!), kamppeet niskaan ja menoksi ulos. Lila ei voi itse asiassa mennä missään nimessä yksin nukkumaan, jos meillä on vaikka vieraita viikonlopulla ja valvomme myöhään niin karvakuonomme sinnittelee olkkarissa mukana ja kömpii petiin vasta kun saa seuraa. Aamulla sitten nukumme ruhtinaallisesti myöhään, Lila venyttelee viimeisenä sängystä! Eräät tutut koiranomistajat ovat kadehtineet kovasti tätä ominaisuutta, kun kuulemma heidän koiransa heräävät kun kello joka aamu samaan aikaan pyhät arjet, yleensä aamuseitsemältä viimeistään..

Vaikka ei kenellekään tosiaankaan kuulu, missä kukakin koiriaan nukuttaa tai päivisin pitää - noin periaatteessa - niin hyvä kun kerroit että koiran koppa on kodinhoitohuoneessa ja ovi on AUKI. Minäkin jo kauhistelin, että yöksi suljetaan johonkin huoneeseen...... Onneksi näin ei ole. Tottakai koira tottuu siihen eikä sure sellaista mistä ei muunlaisia kokemuksia edes ole.

Meillä aikoinaan oli tiukka vakaumus siitä, että koira nukkuu omassa kopassaan ja ihmiset omassaan. Alussa noin ensimmäiset 3 viikkoa se sujuikin hyvin, mutta kuinkas ollakaan, kun yorkkipoikamme kasvoi tarpeeksi isoksi, että ylettyi hyppäämään sängyllemme, kaikki muuttui. Aina nukkumaan mennessä herra tuli meidän kanssamme sänkyyn ja me uskollisesti kanniskeltiin sitä about 20 kertaa illassa takaisin omaan koppaan, joka oli sänkymme vieressä. Ja silti joka ikinen aamu herättiin kaikki samassa sängyssä. Ehkä kaksi vkoa siinä kului kunnes luovutimme. Siitä lähtien sängyssä nukkui ehkä maailman onnellisin yorkinpoikanen mutta myös hyvin onnellinen isäntäväki ! Alkuillat koira nukkui jalkopäässä, josta se sitten yön kuluessa hivuttautui ylemmäs kunnes aamuisin herättiin posket vastakkain samalta tyynyltä :-). Jalkopäässäkin piti aina koskettaa jotain kohtaa, ikäänkuin varmistukseksi, että tässä ollaan ja yhdessä. Näin meillä siis koira itse päätti nukkumapaikastaan..... :-).

Meillä on nyt kissa vähän aikaa tilapäishoidossa, kun se oma kultainen yorkkimme kuoli, mutta se pahus ei halua ainakaan vielä nukkua sängyssämme....

urho on nyt pari kuukautta taas nukkunut sängyssä minun kanssa ja sen verran itsekäs kyllä olen, että taas on kompostihäkki löytänyt tiensä minun makuuhuoneeseeni. ei tule mitään kun koira herättää yli kymmenen kertaa yössä. kun aamulla on kuitenkin ylös noustava ja lähdettävä yliopistolle, koirahan saa jatkaa uniaan ihan rauhassa... omat silmäpussit alkavat olemaan jo aasian kokoluokassa 8(
jännä juttu tässä on, että urho ei mitenköön protestoi häkkiin "joutumista". ei yhtään vinkaisua, sinne se laittaa koppaansa nukkumaan ihan rauhassa.
joten tunteekohan se itsensä hylätyksi tuolla häkissään... en usko, kyllähän se muuten pistäisi ranttaliksi ja ääntähän riittää jos koira haluaa tahtonsa läpi.

kiitos kiitos kehuista, hovikampaaja röyhistää täällä rintaansa...
meidän eetuhan se siinä karvojaansa esittelee. eikä koira nyyttejä nähnyt enää seisemänä viimeisenä vuotenaan, sen karva kasvoi ihan silmissä. täyspitkääkin sai aina välillä lyhentää, kun alkoi olemaan liian pitkä semmoiseksikin malliksi. kyllähän minä sen pari kertaa kyninkin, mutta eihän siitä pääse mihinkään että pitkä turkki on kaunis.
nuissa kuvissa koira oli jo niin vanha ettei enää keksinyt metkuja, mutta nuorempana... ei oikein naurattanut kun kolmatta kertaa viikon sisään pesi virttaojassa pyörinyttä täyskarvaista yorkkia!

oli se vain metka otus tuo eetu, vieläkin on ikävä. onneksi on urho!

Minä kyllä olen sellainen suomalainen, että uskallan omalla nimelläni kommentoida näitä asioita, eikai siitä nyt mitään harmia voisi olla jos oman nimensä tuonne loppuun laittaa mielipiteensä vahvistukseksi... eihän nämä nyt niin vakavia keskusteluja ole, että näillä nimensä mustaisi...

Mutta tosiaankin, on vähän rankkaa ottaa vastaan tuollainen kommentti, että miksi yleensä olen yorkin ottanut kun pidän sitä kodinhoitohuoneessa! Olenko tosiaankin tehnyt väärin, kun en nuku samassa sängyssä koirani kanssa? En usko, meillä vaan toimitaan näin ja toisilla toisin, kukin hoitaa lemmikkinsä omalla hyväksi havaitsemallaan tavalla. Ja kyllä meidän Romeo on tottunut vieressäkin nukkumaan; nukutaan nimittäin lähes päivittäin pienet päiväunet vierekkäin sohvalla, kylki kylkeä vasten.

Uskon, että meidän kaikkien yorkit ovat onnellisia omien kasvattajiensa kanssa, eivätkä kärsi siitä mihin eivät ole tottuneet.

Onnellisia hetkiä kaikille yorkki-faneille.

Ei tässä kukaan muu ole aggressiivinen kuin sinä itse. Jos puhutaan "tommosista omistajista" ja "älä ihmettele", niin kyllä siitä saa jo älähtää. Et taida tajuta, että sinulla on todella epämiellyttävä tapa esittää asiasi.

ja nostaa aggressioita jonkun keskustelupalstan vuoksi! Eipä täällä näytä muita kovin aggressiivisia tällä hetkellä vierailevan kun sinä. Yorkkifani. Mietipä kuinka tylysti annoit neuvojasi itse Soilelle! Asiat eivät koskaan ole mustavalkoisia, kuten tiedät. Hyvää syksyä sinulle ja yorkeillesi!

Mitä ihmettä tässä nyt on haukuttu ja läksytetty! Eikö tämä ole mielipidepalsta, jossa erilaiset ihmiset käyvät keskustelua. Eikä tuo sinunkaan Eija ja Lila paljon henkilötietojasi kerro!!!!
Yleinen tapa on käyttää nimimerkkiä, kukapa suomalainen omalla nimellään tällaisille palstoille kirjoittelisi - etenkin kun heti hyökätään!
Jostain syytä tällä palstalla on erittäin agressiivia ihmisiä, en ole muilla palstoilla vastaavaa tavannut.

Sinulla on omat tapasi kasvattaa koiraasi, olen samaa mieltä monen muun täällä kirjoittelevan kanssa että koirat oppivat eri perheissä erilaisia tapoja perheen ja kasvattajan mukaan ja sopeutuvat niihin. On kumma että ihmiset jotka alkavat haukkua ja läksyttää muita kirjoittelevat yleensä jonkun persoonattoman nimimerkin suojissa, raukkamaista!
Meidän Lila päästeli myös viikonlopulla muutamat pissat sisälle pitkästä aikaa, hittolainen! No sillä on kyllä juoksu pahimmoisin menossa, se rakastui tosi tulisesti perjantaina iltakävelyllä yhteen cotton-poikaan niin että emme päässeet eri suuntaan kun kantamalla. Eilen se karkasi tuhattajasataa naapurin pihalle, syykin selvisi kun juoksin pää punaisena huutaen eieieiei perässä, naapurin sekarotuinen Oskari-poikahan siellä oli ulkoilemassa. Kyllä on emännällä ihmettelemistä kun meidän karvakuonosta on tullut varsinainen vamppi!
Muuten Lila on kyllä ollut viime viikot tosi hienosti sisäsiisti, johtuneeko nuo viikonlopun pissat juoksuajasta - mitä sanotte kokeneemmat?!?

Niinpä niin, kyllähän Romea nukkuu kopassaan omassa huoneessaan, kun ei ole parempaan tottunut. Ja varmaan sinäkin Soile, kasvattajana, olet asiantuntija tässä asiassa, sitä en kiistä yhtään. Meillä vanhempi koira aloittaa sängyssä, mutta siirtyy sitten omaan petiinsä tai boxiin makuuhuoneessa. Mutta tämä on hänen oma valintansa!
Katsokaapa muuten kuvagalleriaa, siellä on Eetu 11 v hienossa, pitkässä turkissa - tämän koiran omistaja on todella tajunnut yorkin turkin kauneuden! Meidän koirat on myös pitkässä turkissa, tasaan vain sen verran, ettei maahan asti ihan roiku. Meillä ulkoillaan paljon sekä pihalla että lenkillä ja turkkiin tarttuu tavaraa.
Ja sitten olen todella iloinen, ettei teillä koirat hauku. Minulla on jo toinen sarja yorkkeja menossa, eikä haukkumatonta ole vielä löytynyt. No eihän ne tietty aina hauku, mutta ovikello tuntuu olevan liikaa niiden korville. Asumme omakotitalossa, joten postia ei haukuta. Ja sitten kun jengi pääsee ulos pihalle, niin kyllä ilosta haukahdellaan.... riehutaan ja nautitaan elämästä, etenkin lumesta!

Oisiko mahdollista saada niitä kuvia joita otettiin Torniossa pikkujouluissa. Osoite: anne.tapio@pp5.inet.fi Kiitos jo etukäteen.

Opittuaan sisäsiistiksi ei Nette tee sisälle kuin pakosta elikkä jos on ripulia.

Eikä tosiaankaan ole mikään räksy. Toisinaan ihmiset kysyvät, että eikö tuo koira hauku ollenkaan. Haukkuu kun ovikello soi tai yöllä kuuluu outoja ääniä.
Ja silloin jos lasken ulos pihalle haukkuu mennessään. Käy pissalla ja tule takaisin.

Kyllä toinen koira on paras kaveri päiväsaikaan jos ei itse voi olla kotona. Meilläkin oli ensin Nelli yksikseen kuutisen vuotta, Neten tultua taloon Nellinkin elämänlaatu parantui huimasti, enkä enää aattelekkaan että pitäisin pelkästään yhtä koiraa, koska töissäkin häätyy käydä siitä ei pääse mihinkään.

Käytiin eilen Neten kanssa joulunavausta katselemassa...

Kiitos lämmittävistä kannanotoistanne... Aloinkin jo miettiä että olenko tosiaan ihan tunteeton koiran kasvattaja. Romeo on tosiaankin alusta asti nukkunut kopassaan siellä omassa huoneessaan ja sehän on tosiaankin siellä vain siis öisin ja silloin kun ei olla kotona, muutenhan se on kaikki muut ajat jonkun perheenjäsenen kyljessä. Yötkin se nukkuu tosi rauhallisesti siellä ja sen huoneen avoin ovi on ihan meidän avoimen makuuhuoneemme oven vieressä, että kuulen heti jos sillä on joku huonosti, mutta ei sieltä yleensä öisin kuulu juuri mitään jos kaikki on kunnossa.

Ensiksikin totean, että yorkitkin ovat tietysti aina yksilöitä! Minun yorkkini eivät esim. hauku oikeastaan ollenkaan. Vain silloin, kun ne oikein kovasti vaativat jotain, esim. makkaraa. Mm. posteljoonia ne kyttäävät korva tarkkana, mutta eivät hauku. Riippuu varmaan mm. perimästä...

Ensimmäinen yorkkini oppi heti alusta alkaen tekemään tarpeensa yhteen nurkkaan sanomalehdelle... edes mattoja ei tarvinnut poistaa. Nykyään se tekee tarpeensa ulos, mutta olen opettanut sen tekemään tarpeensa myös vessaan lehden päälle, jos on esim. jo myöhäinen yö, enkä uskalla lähteä ulos. Asun kerrostaloalueella, joka on aika rauhatonta. Toinen yorkkini oli taas paljon vaikeampi opettaa sisäsiistiksi. Aluksi se ei tuntunut tajuavan millään, että pissat pitää tehdä vain tiettyyn paikkaan. Asiaa vaikeutti huomattavasti myös se, että pentu oli talvipentu ja hyvin pienen kokoinen, eli tärisi jo eteisessä, kun oltiin menossa ulos.

Voi olla, että mm. yorkkien sisäsiistiksi oppimisen vaikeus piilee osittain siinä, että se on yleensä ihmisten mielestä vain pieni ja suloinen sylikoira, jolle ehkä sallitaan kotona enemmän kuin isommille koirille. Onhan ne lirutkin aika pienet.

Omat yorkkini nukkuvat sängyssäni. Jos minulla olisi vain yksi yorkki, en kyllä raaskisi sulkea sitä yöksi toiseen huoneeseen. Ne kun ovat niin seurankipeitä. Jos ei halua päästää sänkyyn, mielestäni paras vaihtoehto olisi, että koiralla olisi oma kori lähellä omistajan sänkyä. Silloin se näkee, että omistaja on lähettyvillä.

Olen tullut siihen tulokseen, että kaksi koiraa on aina parempi kuin yksi. Kun ne jäävät yksin kotiin, niillä on seuraa toisistaan. Niiden ei koskaan tarvitse olla ihan yksin. Ja muutenkin on todella kiva nähdä, kuinka ne leikkivät, nukkuvat vieretysten jne. Kyllä koirallekin lajikumppani on paras kumppani.

Häntä pystyyn Soile - minä en ainakaan usko että Romeon pissailu johtuu siitä, että se ei nuku sinun kanssasi samassa sängyssä! Enkä usko kyllä sitäkään että se kärsii kun on "vain" yhdessä huoneessa yksinollessaan. Jos näin on kerran toimittu aina, niin silloin se on koiralle normaalia, eikä se muuta osaa kaivatakkaan. Uskon myös, että koiralla on turvallisempi olo, kun sillä ei ole koko taloa "vahdittavanaan" kun se on yksin.

Haukkumisesta: Urho haukkuu käskystä, jos ovelle tulee joku (ei läheskään aina edes postimiestä) ja silloin kun se leikkii.

Lasten, enkä kaikkien aikuistenkaan seuraan jätä sitä, koska Urhon luonne nyt on se että "leikin kunnes henki lähtee". Eli se ei osa varoa itseänsä ollenkaan ja leikki menee helposti aivan liian rajuksi. Lapsia se kyllä rakastaa... Juholle terveisiä, hyvin olet koiran kouluttanut =)

Sitten haluan vielä ilmaista eriävän mielipiteeni siitä, etteivät pystykorvat (metsästyssellaisetkaan) kiintyisi perheensä jäseniin ja kaipaisi näiden seuraa samalla tavalla kuin seurakoiratkin. Tuo on jo niin paksua harhaluuloa, että...

oliskohan mahdoton kokeilla sitä konstia, että ottais kissan hiekkalaatikon ja opettaisi koiran tekemään tarpeensa siihen jos ei jostain syystä pääse ulos just silloin kun on hätä? tiedän, että tämä on hyvinkin yleistä mm. saksassa ja ranskassa. yorkithan kyllä mieltä osoittaakseen pissivät sisälle, mutta kakkaavat lähinnä vain pakon edessä - siis sen jälkeen kun ovat oppineet sisäsiisteiksi. enkä kyllä menisi yleistämään, että kaikki pienet koirat ovat samanlaisia, siis lirauttelevat silloin tällöin sisälle ihan muuten vaan. eiköhän se ole yksilöllistä näissä hommissa kuten kaikilla muillakin. oma koirani oppi melkein heti kotiin tultuaan tekemään tarpeensa sanomalehdelle, johon sitten isompanakin tarvittaessa teki jos hätä yllätti, mutta n. 3 vuotiaasta lähtien ei enää edes siihen. ulkonakäynti opittiin n. 8 kuukauden iässä, mutta oli täysin omaa laiskuuttani etten aiemmin saanut sitä oppimaan. asuttiin kerrostalossa, kirjoitin gradua enkä jaksanut vähän väliä rampata ulos ja sisään. (tätä laiskuuttani kyllä myöhemmin sitten kaduin.....)

omasta kokemuksestani myös sanoisin, että KAIKKI yorkit tai KAIKKI pienet rodut eivät ole kovia haukkumaan. oma yorkkini ei juurikaan hauku. haukku tulee lähinnä siinä tilanteessa, jossa vahditaan. eli esim. jos yöllä kuuluu omituista meteliä, se haukahtaa ja herättää. ja yorkinkin voi opettaa olemaan haukkumatta. sitkeällä treenillä ja palkitsemisella kyllä tulee tulosta aikaiseksi. esim. lapsille tai polkupyörille haukkuminen on saatu loppumaan. ja siihen ei tarvitse edes komentaa enää, riittää kuin vilkaisee sinnepäin ja koira tietää miten on käyttäydyttävä. tiesittekö muuten, että englannissa on vielä tänä päivänäkin - murtohälyttimistä huolimatta - monissa moottoritien varrella olevissa majataloissa vahtikoirana sekä yorkki että tanskandogi? yorkki vahtii ja herättää, tanskandogi hoitaa sitten loput.

vielä sanoisin, että yorkki on kyllä sylikoira sanan varsinaisessa merkityksessä. se ei silti poissulje sitä, että se on reippaasti ulkoileva terrieri. oma koirani (3.5 kg) on todellinen mammankulta, joka istuisi sylissä vaikka koko päivän. ja toisaalta sitten tykkää käydä vaikka kuinka pitkillä lenkeillä. ollaan mm. käyty alpeilla vaeltamassa yorkin kanssa ! kerran kiivettiin n. 2500 metrin korkeuteen ja loppuosa matkasta lumisateessa (elokuussa pääsi yllättämään), jolloin siihen asti erittäin reippaasti askeltanut yorkkini päätti, että nyt riittää kun kastuminen ei ole kivaa ja kulki sitten loppumatkan sylissäni ja hienosti pärjättiin. perillä sitten kuivateltiin saman fleecepaidan sisällä ja kumpikaan ei vilustunut :-)

ja vielä pitää kumota sekin myytti, ettei yorkki sopisi lapsiperheiden koiraksi. kun sekä yorkki että lapsi pennusta asti toisiinsa tottuvat, ei ongelmia pitäisi syntyä. molempia toki on pidettävä pieninä silmällä etteivät tee toisilleen vahinkoa, mutta niinhän niitä muutenkin tietyssä iässä paimennetaan herkeämättä, molempia. oma yorkkini sopeutui hienosti ensimmäiseen lapseeni, vaikka sitä ennen inhosi yli kaiken lapsia. koira oli 6,5 (!) vuotias vauvan synnyttyä ja kahden vkon alkuhämmennyksen jälkeen kaikki sujui hienosti. koira jopa oppi tulemaan toimeen muidenkin lasten kanssa - jopa niiden joista me vanhemmatkaan emme järin pitäneet :-). tosin tässä täytyy sanoa, etten päästäisi yorkkini lähelle sellaista lasta, joka ei ole tottunut koiriin. enkä välttämättä suosittele yorkkia ensimmäiseksi koiraksi sellaiseen perheeseen, jossa on alle 2-vuotiaita lapsia.

mutta summa summarum, yorkin ovat yksilöitä kuten me omistajatkin ja omistaja pystyy vaikuttamaan erittäin paljon siihen miten koira käyttäytyy.

oliskohan mahdoton kokeilla sitä konstia, että ottais kissan hiekkalaatikon ja opettaisi koiran tekemään tarpeensa siihen jos ei jostain syystä pääse ulos just silloin kun on hätä? tiedän, että tämä on hyvinkin yleistä mm. saksassa ja ranskassa. yorkithan kyllä mieltä osoittaakseen pissivät sisälle, mutta kakkaavat lähinnä vain pakon edessä - siis sen jälkeen kun ovat oppineet sisäsiisteiksi. enkä kyllä menisi yleistämään, että kaikki pienet koirat ovat samanlaisia, siis lirauttelevat silloin tällöin sisälle ihan muuten vaan. eiköhän se ole yksilöllistä näissä hommissa kuten kaikilla muillakin. oma koirani oppi melkein heti kotiin tultuaan tekemään tarpeensa sanomalehdelle, johon sitten isompanakin tarvittaessa teki jos hätä yllätti, mutta n. 3 vuotiaasta lähtien ei enää edes siihen. ulkonakäynti opittiin n. 8 kuukauden iässä, mutta oli täysin omaa laiskuuttani etten aiemmin saanut sitä oppimaan. asuttiin kerrostalossa, kirjoitin gradua enkä jaksanut vähän väliä rampata ulos ja sisään. (tätä laiskuuttani kyllä myöhemmin sitten kaduin.....)

omasta kokemuksestani myös sanoisin, että KAIKKI yorkit tai KAIKKI pienet rodut eivät ole kovia haukkumaan. oma yorkkini ei juurikaan hauku. haukku tulee lähinnä siinä tilanteessa, jossa vahditaan. eli esim. jos yöllä kuuluu omituista meteliä, se haukahtaa ja herättää. ja yorkinkin voi opettaa olemaan haukkumatta. sitkeällä treenillä ja palkitsemisella kyllä tulee tulosta aikaiseksi. esim. lapsille tai polkupyörille haukkuminen on saatu loppumaan. ja siihen ei tarvitse edes komentaa enää, riittää kuin vilkaisee sinnepäin ja koira tietää miten on käyttäydyttävä. tiesittekö muuten, että englannissa on vielä tänä päivänäkin - murtohälyttimistä huolimatta - monissa moottoritien varrella olevissa majataloissa vahtikoirana sekä yorkki että tanskandogi? yorkki vahtii ja herättää, tanskandogi hoitaa sitten loput.

vielä sanoisin, että yorkki on kyllä sylikoira sanan varsinaisessa merkityksessä. se ei silti poissulje sitä, että se on reippaasti ulkoileva terrieri. oma koirani (3.5 kg) on todellinen mammankulta, joka istuisi sylissä vaikka koko päivän. ja toisaalta sitten tykkää käydä vaikka kuinka pitkillä lenkeillä. ollaan mm. käyty alpeilla vaeltamassa yorkin kanssa ! kerran kiivettiin n. 2500 metrin korkeuteen ja loppuosa matkasta lumisateessa (elokuussa pääsi yllättämään), jolloin siihen asti erittäin reippaasti askeltanut yorkkini päätti, että nyt riittää kun kastuminen ei ole kivaa ja kulki sitten loppumatkan sylissäni ja hienosti pärjättiin. perillä sitten kuivateltiin saman fleecepaidan sisällä ja kumpikaan ei vilustunut :-)

ja vielä pitää kumota sekin myytti, ettei yorkki sopisi lapsiperheiden koiraksi. kun sekä yorkki että lapsi pennusta asti toisiinsa tottuvat, ei ongelmia pitäisi syntyä. molempia toki on pidettävä pieninä silmällä etteivät tee toisilleen vahinkoa, mutta niinhän niitä muutenkin tietyssä iässä paimennetaan herkeämättä, molempia. oma yorkkini sopeutui hienosti ensimmäiseen lapseeni, vaikka sitä ennen inhosi yli kaiken lapsia. koira oli 6,5 (!) vuotias vauvan synnyttyä ja kahden vkon alkuhämmennyksen jälkeen kaikki sujui hienosti. koira jopa oppi tulemaan toimeen muidenkin lasten kanssa - jopa niiden joista me vanhemmatkaan emme järin pitäneet :-). tosin tässä täytyy sanoa, etten päästäisi yorkkini lähelle sellaista lasta, joka ei ole tottunut koiriin. enkä välttämättä suosittele yorkkia ensimmäiseksi koiraksi sellaiseen perheeseen, jossa on alle 2-vuotiaita lapsia.

mutta summa summarum, yorkin ovat yksilöitä kuten me omistajatkin ja omistaja pystyy vaikuttamaan erittäin paljon siihen miten koira käyttäytyy.

älä välitä tuommoisista räksytyksistä. Minäkin laitan koirat makuuhuoneeseen suljetun oven taakse päiväksi kun olen töissä, juuri sen takia, että eivät pääse lirittelemään ympäri taloa. Olen kuullut, että jotkut yorkinomistajat pitävät koiriaan pienissä häkeissä tai jopa boxeissa yöt, joten kodinhoitohuone on Romeolle palatsi. Sitten on näitä, jotka ovat menettäneet todellisuudentajunsa. Yorkkikin on kuitenkin lopulta vain koira. Jään odottamaan ryöpytystä...

Ensinnäkin mitä varten olet hankkinut yorkin tai ylipäänsä koiraa jos pidät sitä kodinhoitohuoneessa....
Yorkki on erittäin seurallinen rotu, sen luonteeseen kuuluu olla omistajan vieressä öisin ja muutenkin olla ihmisten kanssa, sen ymmärrän että jossain kodinhoitohuoneessa pidetään pystykorvia tai ajokoiria jotka eivät leimaudu kuin siihen ihmiseen joka sen kanssa käy metsässä. ja jolla on turkki semmoinen että se ei kestä huonelämpöä. Mulla on ollut yli 20 v. yorkkeja ja koko lauma on meidän kanssa yötä päivää, meillä ei yhtääkään koiraa rotuun katsomatta laiteta yksin toiseen huoneeseen, älä ihmettele jos se pissailee sisälle. Kyllä minäkin osoittaisin mielipiteeni tommoista omistajaa kohtaan.

En voi uskoa, että Romeon sisälle pissiminen johtuisi siitä, että se suljetaan kodinhoitohuoneeseen yöksi. Minulla on yorkit uros 5 v. ja narttu 1,5 v ja ne molemmat tekevät tarpeensa silloin tällöin sisälle. Uros pissii sisälle mielenosoitukseksi ja narttu ei mielestäni edelleenkään täysin tajua, että tarpeet pitäisi tehdä kokonaan ulos. Ne nukkuvat kanssani samassa sängyssä.

Tajuan kyllä, että vannoutuneet yorkki-ihmiset eivät halua, että yorkit leimataan "sisällelirittelijöiksi". Miksi sitten esim. USA:ssa niin yleisesti yorkeilla pidetään vaippoja?

Yorkki oppii sisäsiistiksi säännöllisellä ulkoilutuksella ja palkitsemisella, mutta se vie aikaa joskus jopa vuosia. Jotkut onnistuvat siinä nopeammin, ilmeisesti.

Yorkin pieni koko tai pieni rakko ei riitä selitykseksi vahingoille. Olen huomannut, että yorkkinarttuni pystyy halutessaan tai olosuhteiden pakosta pidättelemään jopa 12 tuntia. Edellinen perhoskoirani ei pentuajan jälkeen KOSKAAN tehnyt tarpeitaan sisälle. Eikä collieni. Eikä cavalierkingcharlesin- tai cockerspanielini.

Yorkkeja on vaikea saada, koska kasvattajia on niin vähän. Yorkki ei mielestäni sovi lapsiperheeseen, koska se on pentuna hyvin heiveröinen eikä aikuisenakaan kestä kovin rajuja leikkejä. Sen hoito vie paljon aikaa (todennäköisesti) perheen äidiltä.

Esim. cairninterrieri on jo paljon kookkaampi ja tukevarakenteisempi JA lyhytturkkinen. Onhan niitä yorkin näköisiä terrierejä, onko se nyt australianterrieri vai mikä, joka on vähän isompi eikä niin pitkäturkkinen?

En kyllä ihan allekirjoittaisi tuota, että pissaaminen johtuu siitä, että meidän yorkkimme on "omassa huoneessaan" öisin ja silloin kun me ei olla kotona, sillä tiedän kyllä paljon yorkkeja, jotka nukkuvat samassa sängyssä kuin omistajat ja silti lätäkköjä ja jopa kakkoja löytyy milloin mistäkin.

Kyllähän se on niin, niinkuin on tälläkin palstalla monta kertaa sanottu, ettei pikkukoirat välttämättä koskaan opi täysin sisäsiistiksi.

En yhtään ihmettele, että yorkki pissii lattialle vielä 1,5 v. iässä. Selvästi hän on ikävissään yksin kodinhoitohuoneessa. Yorkki rakastaa ihmisiä eikä ymmärrä, miksi hänet suljetaan yöksi yksin. Voihan koiran opettaa nukkumaan perheen lähellä omassa kopassaan tai omassa pedissään. Meillä koirat nukkuvat sängyssä, jopa peiton alla ja hyvin ovat oppineet sisäsiiteiksi jo puolen vuoden iässä. Ihan normaalit opetusmetodit käytössä eli paljon kehuja, kun onnistuu pihalle pissat ja kakat. Yorkki on kova haukkumaan, siitä ei pääse mihinkään. Toiset tosin enemmän ja toiset vähemmän. Mielestäni yorkki ei sovi lapsiperheisiin, jossa on hyvin pieniä lapsia. He eivät osaa käsitellä pientä koiraa eivätkä ymmärrä voivansa helposti vahingoittaa sitä. En myöskään suosittelisi yorkkia perheeseen, jossa se joutuu olemaan paljon yksin (haukku ongelma). Yorkki ei myöskään ole mikään sylikoira, vaan reipas ulkoilusta pitävä terrieri.
Yorkkeja on ilmeiseswti vaikea saada tällä hetkellä, mutta toisaalta odotus on hyväksi, sillä siinä varmistuu, haluaako koiran todella!

Mulla on ollut yorkki nyt 1,5 vuotta ja kyllä se vieläkin tekee lätäkköjä sisälle, tosin kyllä vain öisin, kun se nukkuu kodinhoitohuoneessa, jossa on ovessa sellainen pieni portti, ettei se pääse vaelteleen sieltä mihinkään. Siellä kodinhoitohuoneessa on sekä ulko-oven että sen portin edessä sanomalehti, johon se aika kiitettävästi on ne lätäkkönsä tehnyt. Tosin nyt se on muutaman viikon ajan aina silloin tällöin tehnyt niitä lätäkköjä siellä kodinhoitohuoneessa, öisin, vähän mihin sattuu... sitä kyllä olen kovasti ihmetellyt, kun vuosi meni sillai, että aina osui pissit paperille, en tiedä sitten mikä sen nyt on saanut muuttumaan... Mutta nyt on taas noin viikko menty parempaan suuntaan siinäkin asiassa, ja on niitä sellaisiakin öitä, ettei ole pissitty ollenkaan.

Päivisin Romeo kyllä aina haukahtelee ulko-oven edessä päästäkseen tarpeilleen, tosin jos haukuntaan ei heti reagoida, niin saattaa olla ettei herra kauan odottele ja anele vaan turauttaa tarpeensa siihen paperille, mutta näitä on sattunut tosi harvoin, koska kyllä meillä aina mennään nopeasti päästämään hänet ulos. Silloin kun koira on yksin kotona se on myös siellä kodinhoitohuoneessa portin takana ja yleensä nukkuu koko sen ajan, kun olemme poissa, eli ei tee koskaan silloin tarpeitaan sisälle.

Mutta onhan se muuten niin ihana koira, että eiköhän nuo pienet vahingot kestetä...

Olemme perheen kanssa pohtineet koiran hankintaa ja päätyneet mahdollisesti yorkkiin. Tällä hetkellä niitä tuntuu olevan vaikea hankkia. Onko tämä yleinen tilanne tämän rodun kohdalla?

Toisaalta minua on pohdituttanut tämän rodun sisäsiistiksi oppiminen. Tällä palstalla on ollut paljon kirjoituksia pitkistä ajoista, puolesta vuodesta jopa kahteen vuoteen. Onko tällaisiin aikoihin siis syytä varautua? Kuinka nopeasti voisi olla mahdollista opettaa yorkki sisäsiistiksi?

Entäpä yorkin teveys? Onko tällä rodulla jotain tiettyjä vaivoja/sairauksia joihin tulisi varautua?

Millaiseen perheeseen voisi yorkkia suositella?

Hei!

Onko kellään tarvetta trimmaus/näyttelypöydälle? Minulla olisi sellainen "poistossa". Pöytä on pyörillä ja vetokahvalla. Tarkempia tietoja ja hintaa voi tiedustella sähköpostilla roseyorks@jippii.fi

Mikäli koiranne todella haukkuu häiritsevästi, kun olette poissa, suosittelen sitruunapannan/pantojen ostamista.

Ystävälläni on kaksi snautseria, joista toinen aloitti aina koirien ollessa keskenään ison haukun, kun joku liikkui rappukäytävässä. Niinpä ystäväni osti tälle sitruunapannan ja ongelma ratkesi heti: aina, kun koira haukkuu, sitruunapanta laukeaa ja ampuu ilmaan koirien mielestä epämiellyttävää ainetta/hajua. Näin ollen aina, kun sitruunapanta on koiralla päällä, se ei hauku kertaakaan.

Tosin olen kuullut, että sitruunapanta ei sopisi kaikille koirille... Jotkut esim. saattaisivat masentua heti, kun panta laitetaan. Jos et kuitenkaan keksi muuta ratkaisua ongelmaasi, kokeile pantaa muutama päivä. Muistaakseni eläinkaupoista pitäisi saada sellainen vuokralle. Vanhoja pantoja kannattaa myös kysellä vaikka Keltaisen pörssin tai tällaisten palstojen kautta, sillä pannat ovat aika kalliita, jopa 140e.

Yorkkeja on ilmoitettu Messariin 22 kpl. Arvostelu on sunnuntaina 5.12. puolen päivän jälkeen (tarkkaa aikaa ei ole ilmoitettu) kehässä 44, ja tuomarina toimii Harri Lehkonen.

Jos mahdollista, voit koittaa lainata/vuokrata videokameraa tai nauhuria jotta saat tilanteen todellisen laidan selville.

Meillä taasen Aku menee hysteeriseksi ilmeisesti meidän asunnosta, koska se tuhoaminen alkoi taas, tiistaina oltiin 1,5 h pois illalla kun oltiin kissa-agissa ja naapurit jo ehti soittamaan että teillä on hätä. Ei riittäny että aamulla pistettiin paikat palasiksi, taas oli kämppä kuin hävityksen kauhistus, veritippoja lattialla jne (Akun suupielet oli rikki). Aku on alkanut myös käymään Rockyn kimppuun kun jäävät yksin, Rocky ei halua jäädä Akun kanssa.

En enää usko että on kyse mistään eroahdistuksesta, siinä asunnossa on se vika...rakenteet paukkuu jne. Toivon mukaan päästään pian muuttamaan omaan taloon, kuntokartoituksessa oli häikkää mutta pitäis selvitä viikon sisään että onko syytä huoleen. Onneksi vanhemmat pystyivät ottamaan koirat eilen luokseen, siellä ei Aku hysterisoi ollenkaan.

Onkos ketään menossa messariin? Mä menen sinne kissani Juliuksen kanssa ja tarkoitus olis kiertää kaikki muutkin puolet. ;)

Onpa ikävää, että taloonne on muuttanut tuollainen koiravihaaja. Ei voi paljon turhemmasta valittaa kuin kahden pienen koiran postin haukkumisesta. Onko teillä jo sisäovi äänieristyksenä ulko-oven edessä? Parasta olisi, jos koirat eivät pääsisi yksin ollessaan ollenkaan eteiseen haukkumaan.
Vaikka naapurinne onkin todella ärsyttävä, kannattaa kuitenkin vastata valituksiin äärettömän ystävällisesti ja osaaottavasti. Se vie monesti terän vihamielisyydeltä.

Ole huoletta, meidän koira oppi vasta lähemmäs vuoden ikäisenä tekemään tarpeensa ilman paperia ulos. Sitä ennen paperia kuljetettiin ulkona ties kuinka kauan ennenkuin kerran ihan vahingossa onnistui ja vieläpä ihan paljaalle maalle. Sen jälkeen kehuttiin niin maan perusteellisesti ja se oli siinä!

Olen kuullut, että esim. Ranskassa monet opettavat yorkkinsa pissaamaan kissan hiekka-astiaan. Kuulemma toimii ihan hyvin, eipä ole tullut kokeiltua. Varmaan talvipennulle voisi opettaa jos ei mielellään lähde ulos tai jos on kovin kylmää.

Asun erittäin mukavassa taloyhtiössä, johon on nyt valitettavasti muuttanut kamala kyttääjä valittaja. Hän tekee kotona töitä ja lapsenlapset ovat hoidossa jatkuvasti. Sain häneltä tänään oikein kunnon läksytyksen siitä kun kaksi yorkkiani villiintyy kun postimies astuu rappuun. Se on kuulemma sietämätöntä ja sitä jatkuu melkein tunnin kuulemma postimiehen lähdön jälkeenkin. Itse kuulen ehkä kerran viikossa kun koirani haukkuvat. Mutta pakko kai se on uskoa. Onko kokemuksia siteuunapannoista tai muista vastaavista yorkeilla?

Päivä päivältä siirrä pissapaperia lähemmäs ulko-ovea. Ota myös vähän käytetty pissipaperi ulos mukaan ja laita se paikkaan johon muutkin koirat ovat pissineet ja
jos pissa paperille ulkon onnistuu kehu kamalasti ja palkitse.
Muutoinkaan ei vielä tarvitse siistiksi oppimesta huolestua jos koira on vasta 5 kk.
Meillä oli talvipentu, joka oppi täysi sisäsiistiksi vasta n.7-8 kuukautisena.

Kokeile palkita ulos tekeminen makupaloilla. Opeta pissi-käsky.

Ovatko teidän yorkkinne oppineet helposti tekemään tarpeensa ulos? Minun 5-kuukautinen yorkkini ei millään tekisi ulos, vaan ennemmin pidättää kunnes päästään sisälle. Sitten sillä onkin jo kiire nurkkaan sanomalehden päälle, joka minulla on vielä kaiken varalta. Hyvin sinnikäs saa olla, että jaksaa odottaa ulkona, sillä hän tekee tarpeensa ulos vasta, kun on ihan pakko. Olisiko mitään neuvoja pulmaan?

Lauantaina 20.11.2004 katosi Mäntyharjulta 3-vuotias belgi tervuere uros ja 1-vuotias pk collie uros, väriltään soopeli. Molemmat koirat ovat hyväluonteisia. Koirista ei ole katoamisen jälkeen yhtään havaintoa. Belgillä on mikrosiru ja colliella tatuointi. Löytäjälle luvassa palkkio.
Yhteydenotot puh. 0400-555596 / Jari Immonen tai 040-5897474 / Sari Tyni

Yhteystiedot: Sari Tyni 040-5897474 (22/11/2004)

Koirat ovat tuttuni koirat ja koska mahdollisuudet ovat melkein joko jäihin tippuneet tai joku apannut auton kyytiin. Jos viimeinen on tapahtunut niin olisi tärkeää että tieto kulkisi mahdollisimman monelle taholle, jos joku niitä kaupittelee.
LAITTAKAA ETEENPÄIN MIHIN VAIN KEKSITTEKIN.

en ole omainen, mutta yritän "edesauttaa" etsintöjä.

Ostinpa kerran eräästä Mustista & Mirristä Robinsonille vihreän villurin. Sen niskaosassa on pieni vetoketjullinen "salalokero". Tässä taskussa on villapaidan päälle vedettävä vedenpitävä viitta, joka kiinnitetään villuriin neppareilla kaulan molemmin puolin sekä hännännokasta (16 € ).

Tästä em. pukineesta sain idean ja kaavan simppeliin koiraneuleeseen. Kerron sen ihan tuotapikaa, kun otan vähän silmukkamääriä selville. Parempia versioita oli www.katajala-sivuilla. Siellä kannattaa ehdottomasti käydä.

Eräs konsti saada näppärästi täpäkkä villapaita, on etsiä vanha tai uusi säärystin, johon pistelet reiät etutassuja varten. Tietty kannattaa reiät kantata, ettet saa koiraasi takkuuntumaan silmukoihin kesken lenkin. Ja häntää varten voi säärystimeen virkata pienen silmukan ( yksi kerros ketjua ja yksi kerros kiinteitä riittää). Myös vanhan villapaidan hihasta saa rekonstruoimalla kivoja kokokoiravartalosukkia.

Hain googlella ohjeita ja ainakin tästä linkistä löytyi aika mielenkiintoisia neuleita:
http://www.katajala.net/marjut/neuleet/linkit.shtml#lemmikit.

Olisiko kenelläkään sitä yhteiskuvaa, jossa oli kaikki mukana olevat yorkit? Olis kiva jos laittaisitte tänne kuvagalleriaan. Terveisiä minultakin kaikille mukana olijoille ja Suurkiitos Virpille siitä viitasta, tuli nopeasti perille ja sopii Romeolle tosi hienosti, yksi pieni ongelma vain on; herra ei suostu nostamaan jalkaa puku päällä, pelkää varmaan, että hieno asu sotkeutuu....

Kiitokset vielä Minnalle ja Railille pikkujoulujen järjestämisestä. Oli ihana tavata muita yorkki ihmisiä. Terveiset muillekin mukana olleille.

Mieki haluaisin sen villapaidan teko ohjeen.

Olis kiva saada tietoa enemmän esim. erilaisista koulutusjutuista, joita ihmiset ovat yorkeilleen opettaneet. Eli kuinka lasketaan viiteen, sanotaan kiitos ja mitä nyt ikinä olemmekaan keksineet koirillemme opettaa. Lisäksi turkin hoito on aina kiinnostava aihe, ruokinta, samoin terveydenhoito, esim. hammashoitovinkit. Yleensäkin ns. vertaistuki (hyi mikä kamala sana, mutta kun en parempaakaan keksi), eli millaista muiden yorkkien ja yorkki-ihmisten elämä on. Kun näitä pieniä ihania otuksia kuitenkin on vielä niin vähän Suomessa, että kaikki muiden ajatukset ja kokemukset kiinnostavat.

Tietty tuo näyttelykoulutus ym. -toiminta myös henk.koht. kiinnostaa kun en sitä vielä ole harrastanut.

Voisitko antaa vinkin mistä löysit villapaita ohjeen tai voisitko kirjoittaa sen ohjeen tänne palstalle?

Tarkoitus olisi kutoa pikkuneidillemme villapaita mut ohjetta ei löydy.

Olisiko sinulla antaa osoitetta mistä löytyisi hyviä villapaidanteko-ohjeita?

Minä ainakin olisin tosi kiinnostunut kuulemaan ja näkemään käytännön vinkkejä koiranäyttelyitä varten. Meidän perhe kun on ihan vasta-alkajia yorkkitouhuissa mutta intoa riittäisi näyttelyihinkin jos ja kun meidän Mustista löytyy näyttelytähtiainesta;-) Nyt on ikää vasta 3 kk joten aikaa olisi harjoitella.

Olimme eilen koko perheen voimin yorkkien syyskokouksessa. Varsinaisia jäseniä oli paikalla 13, joka on syysykokoukseksi kohtuullinen määrä, mutta enemmänkin porukkaa olisi tupaan sopinut.
Eilen hyväksytyssä toimintasuunnitelmassa on jäsenlehden julkaisemisen lisäksi mm. kerhotapahtumia. Nyt on oiva tilaisuus meidän kaikkien jäsenien pohtia, millaista sisältöä noihin tilaisuuksiin toivoisimme. Rodun historia, yorkin rotumääritelmä, turkin hoito, näyttelyt, yorkkien terveys etc. Vaihtoehtoja kerhotilaisuuksien teemoiksi on lukemattomia, mutta mikä kiinnostaisi ihmisiä juuri nyt? Kertokaa toiveistanne vaikka täällä nettipalstalla - vielä ehdimme vaikuttaa ensi vuoden ohjelmaan!

Kuka neuvoisi, miten opettaisimme pienen yorkkipoikamme viemään hujan hajan lattialla olevat lelut lelulaatikkoon?

Teräksenharmaa villapaita on valmis ja kuten Kaarina neuvoi, neuloin siihen pitkän pääputkiosuuden. Näin saimme hyvän tuulensuojan tulevien tuulien varalle. Tosin Robinson näyttää ihan vaarilta korvat mustanharmaan villaputken alla.

Villapaidan teko oli hauskaa ja niinpä koiramme saakin kohta joulunpunaisen villurin ja varmaankin vuodenaikojen mukaan eri värisiä luomuksia on tulossa. Ja muillekin kutomakärpäsen puremille; villapaidan tekee parissa illassa ja kokoaa kolmantena!

Lilalla alkoi toinen juoksu sunnuntaina, elikkä siis Lilan osallistuminen kokoukseen lienee toivotonta! Harmittaa kovasti koska olisi ollut mukavaa jos Lilakin olisi saanut tavata lajitovereitaan! Yritän itse päästä kuitenkin paikalle, olisi tosi mukava tavata teitä jotka olette jo tällä palstalla tulleetkin tutuiksi!

Taukoa on ollut jäsenyydessä, nyt tämän vuoden olen ollut jäsen, vaikka ei tällä hetkellä ole yorkkia.... Ajattelin kyllä että jospa tulisin sinne pikkujouluihin, ja ottaisin ainakin Divan mukaan?? Jotkut varmaan muistaa sen, Tuulikki mahdollisesti ainakin... Onhan se pennusta asti kasvanut yorkin kanssa, joten se tekee siitä MELKEIN yorkin.
Rompun kanssa sama juttu.
molemmat kyllä tunnistavat yorkit jos vastaan tulee, jäävät aina perään tähyilemään ja vinkumaan...
Eli älkää ihmiset ihmetelkö, sitä mustaa karvakasaa jolla ii-sot korvat (jos nyt saadaan hilauduttua paikalle) :)
Terveisin,
nimin. "sisäinen yorkki"

Se on tämä sama pää kesät talvet.
Pyydän anteeksi, siis sähköpostiosoitteeni on

puheenjohtaja@yorkshirenterrieri.fi

Terveisin,

Hei Tuulikki,

mikähän mahtaa olla vikana tuossa sähköpostiosoitteessasi, kun en saa postia tulemaan läpi, vaan aina herjaa ettei osoitetta ole olemassakaan... ???

Heippa,

Yhdistyksen kokoukset järjestetään Kennelliiton tiloissa juuri siksi, että se on
lähes ainoa paikka, jonne koirat voi ottaa mukaan. Tila ei ole mitenkään kodikas, päinvastoin, mutta mehän sinne luomme tunnelman.

Siis tervetuloa kaikki kaksi ja nelijalkaiset. Pyydän kuitenkin täsmällistä saapumista syyskokouksen takia.

Hei Eija! Kyllä me ajateltiin ottaa Ricky mukaan.

Anteeksi tyhmä kysymys kun en ole aiemmin ollut mukana - otatteko te koiria mukaan kokoukseen ja pikkujouluun?!?

Sure vaan.
Aina ne muistot tulevat mieleen.

Minä en voinut pariin kuukauteen istua illalla kympin uutisia katsomassa, kun siihen aikaan tavallisesti menin Emmun ja Adin kanssa kävelylle. Eli oli pakko lähteä ulos miettimään asioita.

Pari vuotta kestin olla ilman. Tosin aina, kun pieni koira tuli vastaan, oli pakko kysellä siitä ja rodusta. Eli sillä lailla minä tein surutyötä. Onneksi koirien omistajat suostuivat juttelemaan koiristaan. Eli ne sai olla terapiakoiria.

Kuten huomaat olen, aina vähän myöhässä. Ajattelen, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Justiinsa äskettäin putosi postilaatikosta joku lelukuvasto, jossa oli yorkkipehmolelu. Siinä ei kerrottu mitään ostopaikkoja, vaan oli maininta että näitä leluja saa hyvinvarustetuista lelukaupoista. En nyt muista mikä kuvasto se oli, mutta ei ollut mikään näistä markettien isoista kuvastoista tms.

Voikun olis ihanaa tulla pikkujouluhin, mutta taitais mennä vaan itkuks. Oman yorkin kuolemasta on vielä niin vähän aikaa, että surua vaan pukkaa kaiken aikaa..... Jospa kevätpuolella sitten.

Tietääkö kukaan, onko olemassa yorkin näköistä pehmolelua? Joulu lähestyy ja haluaisin eräälle koiramme pikku-hoitajalle tämmöisen lelun lahjaksi.

Tulkaa kaikki yorkit ja yorkki-ihmiset Yorkshirenterrieri r.y:n syyskokoukseen ja PIKKUJOULUUN lauantaina 20.11.2004 klo 13.30! Paikkana on Kennelliiton katutason kokoustila Espoossa (Kamreerintie 8).

Olisi kiva tietää minkä ikäisiä yorkkeja Suomessa asustaa,meidän yorkkipoika on pian 17 votta vanha.Se on muuten hyvässä kunnossa, paitsi näkö ja kuulo alkaa pikkuhiljaa mennä.

Hei vaan ja kiitos Kaarina eilisestä kun jaksoit odottaa meitä vaikka hiukan myöhästyttiin. Oli kiva tavata vaikka ilma ei suosinutkaan.

Minä, Harri ja Ricky lähdimme Vantaalta ajelemaan kohti Tapiolaa koska odotimme innolla yorkki -kävelyä. Kuis ollaakaan löysimme kyllä hyvin Tapiolan tennishallille, mutta sateessa ja pimeässä eksyimme ja kävelimme etsimään koirapuistoa ihan väärästä suunnasta. Pienen Tapiola sihgtseenin jälkeen löysimme vihdoinkin koirapuiston, joka olikin aivan tennishallin kupeessa (heh heh :) .) Siellä Kaarina kolmen yorkkinsa kanssa odotteli eikä muita näkynyt. Meillä oli kyllä ihan mukavaa sateesta huolimatta :)

no hei, kertokaa miten teillä meni ne ulkoilut ja yorkkitapaamiset??? kiinnostaa kovasti, vaikken itse tällä kertaa ollutkaan mukana. jospa seuraavalla kerralla itsekin pääsisin, vaikkapa jollekin pääkaupunkiseudun yhteistapaamiselle...?

Toivottavasti jatkossa saa näin ulkopaikkakuntalaisenakin osallistua, tänään emme ehdi mutta jos järkkäätte samanlaisia tapaamisia toistekin. Vai löytyykö Helsingistä myös tällaista aktiviteettia?!

HUPS,

menin sekoittamaan torstaina kellonajat, oikea aika siis klo 18 jälk. koirapuiston edessä...;)

MOikka kaikki Yorkkikävelylle osallistuvat!

Yorkkikävely järjestetään siis Espoon Tapiolassa to 11.11. klo 19, tavataan Tapiolan koiranpuiston edessä, siinä missä on pienten koirien puoli puistosta.

Kaikki mukaan!

Terkuin,
Kaarina ja Riitta sekä karvakuonolauma

Heippa!

Olen kahlannut yhdistyksen sivut löytämättä mitään tietoa tyypillisimmistä ongelmista rodulla. Onko yhdistyksellä jalostuksen tavoiteohjelmaa?
Mitä minun uutena pennunostajana tulisi kysellä kasvattajalta. Mitä terveystarkastuksia vanhemmille olisi tullut tehdä?

Hei ! Missä päin Tapiolaa meinaatte kokoontua torstaina?

Terveisin Ricky ja Nina

No mä olin opettanut Akulle istumiset, luoksetulot, odottamiset, pyörän vierellä juoksut, jne yksinäni. Eli se osasi käskystä pysähtyä suojatien eteen ja odotti lupaa ylittää (vapaanakin). Sain sen tottelemaan riistavietistä huolimatta, eli se pysähtyi käskystä vaikka edestä juoksi mehevä rusakko. Exä sai opetettua sen menemään makuulle, siinä en ollut itse onnistunut.

No Aku oli 7-vuotias kun tie vei koirakouluun (muutin lähelle ja pääsin treeneihin). Siellä opeteltiin ohitus, seuraaminen, pujottelu (kaikki myös häiriön alaisena), vapaahyppyä, seisomaan jääntiä seuraamisesta, istumaan ja makuullejääntiä, perusasentoja, jne. Aku rakasti koirakoulussa käyntiä. Osallistuttiin tokokilpailuunkin, jossa Aku oli ainoa ei-palveluskoirarotu. hyvin pärjättiin, mä olin ainoa joka mokasi. :D

Tänä vuonna mun oli tarkoitus osallistua sen kanssa bh-kokeeseen, mutta menin vuorotöihin, niin en päässyt koskaan treeneihin. (toisaalta mä en päässyt ekaan koulutuskertaan kun Aku oli kipeä niin ei sitten enää edes mahduttu).

Eli mulla on semmonen mielikuva, että yorkki oppii, kunhan sitä ei väsytä ja löytää sen, mikä sen sytyttää. Meillä se oli frolic-namit. Rocky sen sijaan ei ole niinkään namien perään, sillä vois tehota lelut palkkauksena (tai lehmän maha). Se täytyy muistaa että yorkki ei ole palveluskoirarotu, eli sillä ei tule luontaisesti omistajan miellyttäminen, vaan esimerkiksi Aku teki pitkälti namien voimalla. Mutta kyllä se tykkäsikin yhdessä olemisesta. :)

Terve vaan. Lieneekö liikkeellä ollut jokin tosi ärhäkkä ripulitauti? Luin vain noita Lilan ja muiden rip/oks tautijuttuja, ja kyllä meilläkin on ollut, ihan niin että meinasi hermo mennä! Priscalla on nyt se 6vko pentukin, ja kolme viikkoa sitten alkoi mahdoton (nyt jo onneksi ohi oleva) ripulirumba. Eräänä iltana vain kuului oh:n nurkasta sellainen "trööt!!"ja huoneistoon levisi "ihana " käry, aivan vesiripulilla. Oli muistaakseni keskiviikko. En tohtinut laittaa aivan vesipaastolle (vaikka olisi ehkä pitänyt) Nasun (pentu) takia, vaan laitoin 50% vettä, 50% maustamatonta vähärasvaista jugurttia ja siihen PectBalansia.Auttoi vähän, mutta lauantaina sitten soitin eläinlääkärille. Hän sanoi että kannattaa ihan vesipaastolle laittaa, kun pentukin jo syö pöperöä. Tein niin. No, illalla ostin sitten pizzan , ja "jipii" Prisca onnistui varastamaan palan pizzaa. (se on kehittänyt ruuan varastamisesta taideurheilumuodon : eilen varasti viinerin keittiönpöydältä lautaselta siten, että pomppasi tasajalkaa ilmaan, nappasi LENNOSTA herkun ja poistui paikalta. Eräs ystävättäreni oli käymässä, hän voi todistaa tämän!! ;) ) Olimme lähtöruudussa. Taas keskiviikkoon mennessä parempi, kunnes onnistui varastamaan Divan ruokaa. Jälleen lähtöruudussa. (ei kuitenkaan niin paha kuin aiemmin) meni taas puoli viikkoa ja koirat tyhjensivät roskiksen!! Olimme Priscan kanssa jälleen lähtöruudussa. (muillakin oli ripulia mutta ei ihan niin paha) Menimme eläinlääkäriin, ja saimme kaoliini/pektiini litkua, ja ohjeet syöttää I/D tä kun tämä oli tällainen pitkittynyt juttu. Seralta oli jäänyt Specificin vastaavaa nappua melkein kokonainen pussi, ja ehdotin eläinlääkärille että kokeilen sillä ja jos ei sovi, haen i/d:tä. Näin on tehty, ja vihdoin on Priscan maha kunnossa! Kun tätä rumbaa on jatkunut, niin kestää ennenkuin suoli paranee kunnolla , jipii... On noita vatsaflunssia ennenkin ollut, mutta tämä oli tosi raju ja pelottava episodi. Jossain vaiheessa jo ajattelin että mitä tästä tulee, vaikka Prisca olikin suht reipas koko ajan. Että tämmöinen tapaus. Kun soitin eläinlääkärille aikaa varatakseni , kertoi pieneläinhoitaja että olin varmaan jo kuudes ihminen ( soitin vajaata tuntia vastaanoton avaaamisen jälkeen) joka soittaa ripuliasiaa. Tästä nyt on jo vähän yli viikko, mutta tällaista on (ainakin ollut) liikkeellä!
Sijoitusasiaa: käsittääkseni uroskoiriakin sijoitetaan, mutta harvemmin. yleensä kuitenkin kasvattajalle maksetaan "takuumaksu" joka muistaakseni on n. puolet pennun myyntihinnasta. Sijoitussopimus tehdään Kennelliiton kaavakkeelle, ja yleensä on jokin takaraja, eli nartulla teetetään pentue, ja narttu siirtyy sijoituskodin omistukseen kun on tehnyt pennut tai täyttää (esimerkiksi) 4 vuotta. Eli vaikka pentuja ei olisi teetettykään, siirtyisi koira senikäisenä sijoituskodin omistukseen, koska kasvattaja voi käyttää tai olla käyttämättä kyseistä koiraa jalostukseen, miten hänen suunnitelmiinsa nyt sattuu sitten sopimaankaan. Uroskoirista en muista laitetaanko siihen, monestiko kasvattaja voi kyseistä urosta jalostukseen käyttää vai ei . Kannattaa kysyä Kennelliitosta!

Pikku karvakuonomme alkaa olla taas onneksi oma pirtsakka itsensä! Illan kuluessa pistelin menemään ravintoliuosta ruiskulla ja nyt Lila jo leikkii rakkaalla myyrällään, ja on maistanut vähän kinkkua (Lilan herkkua). Lila ei ole mielestäni ollenkaan herkkävatsainen, se vetelee pizzaa, nakkeja, juustoja, kanaa, mikä milloinkin sattuu huvittaa, eikä näistä ole ongelmia. Nyt epäilen Minnan arvuuttelemaa matokuurin puutetta, sen me nautimmekin heti kunhan Lila vähän vielä toipuu! Terveisiä Urholle ja muille kamuille ja kiitos kommenteista!!

Vatsavaivat yorkeilla voivat johtua myös kylmästä. Muistakaa siis näin syksyisin/talvisin vaatettaa koira sään mukaisesti ja erityisesti vatsapuoli pitäisi pitää lämpimänä ja kuivana.
Meillä on verkkarit päällä jo kun lämpömittari on vielä plussanpuolella (n.+5) ja kurapukua pidetään aina jos maa on märkä vaikka ulkona ei sada.

Urholla oli oikein tuhoton vatsatauti tässä kk sitten; ripuli lensi. Minun herralle ei se tuttu riisikuuri auttanut ollenkaan, mutta kalapullat stoppas ruiletin ja koira vielä tykkäs syödäkkin niitä. keittelin yhtä kalapullaa kerrallaan vedessä muutamin minuutin (että saisin ylenmääräisen suolan pois) ja sitten muusasin sen. urho olis varmaan syönyt kupinkin siinä sivussa jos olisin antanut =)

hills i/d on eläinlääkäriltä saatava "reseptiruoka" joka on omiaan juuri oikein herkkävatsaisille koirille. sitä aloin sekottamaan kalapullien joukkoon vuorokausi ripulin loppumisesta.

toivottavasti teillä voidaan jo paremmin!
itsekkin olin jo epätoivon partaalla Urhon takia, vaikka koiria mulla on jo lähes toistakymmentä vuotta ollutkin. nämä pienet on niin pieniä...

Hei! Meitä on kaksi yorkki-ihmistä, jotka ajattelimme, että olisi mukava tavata ulkoilun merkeissä.

Suunnittelimme Tapiolaa 11pnä (torstaina) marraskuuta klo 18 jälkeen.
Tulkaa mukaan.

Ensin olisi tarkoitus kävellä ja sitten lopuksi mennä koirapuistoon.
Siinä sivussa omistajat voisivat vaihtaa ajatuksia. Ja jos tuntuu kivalta, voimme jatkaa tapausta myöhmminkin.

Ajatus oli alunperin Kaarinan. Hänen yorkkinsä oli Tapiolan Stockan koirien muotinäytöksessä mukana. Ihan muistin virkistämiseksi.

Meitä yorkkejahan on täällä Espoossa vaikka kuinka monta.
Tervetuloa

Meillä on yorkki ekana koirana. Meidän Lila on reipas ja erittäin sosiaalinen ja terhakka koira paitsi hämärän ja pimeän tultua se pelkää ja säikkyy monenmoista niin että lenkit jää melkein leikkimiseen kotipihalla. Sade ja tuuli tuntuu inhottavilta, ja silloin puetaan takkia päälle. Lila on tosi reipas ja jaksaa kävellä yllättävän pitkiä matkoja, energiaa riittää ja lelut lentää illalla railakkaasti. Ruoka maistuu joskus oikein hyvin, seuraavana päivänä samalle sapuskalle käydään vain tuhahtamassa. Koira on terrieri ja luonnetta löytyy, takan hiilet on kertaalleen pengastettu pitkin olohuonetta, ja kukkamultia on mukavaa kaivella lattioille.

Koulutus on jäänyt retuperälle, Lila kun on niiiiiin suloinen, eli se lienee aikalailla pilalle hemmoteltu. Koiruli nukkuu autuaana emäntänsä ja isäntänsä välissä tai kainalossa ja näkee koiranunia. Lapsia se rakastaa mutta emännän pitää vahtia etteivät pienimmät kohtele pikku haukkua kaltoin. Sisäsiisteyden oppimisessa meni vuosi mutta kokeneemmat voisivat irvailla että omistajat tumpuloivat asiassa. En lähtisi Lilan kanssa agilityyn, mutta ehkä jollakulla muulla yorkki-ihmisellä on asiasta kokemuksia. Käypä katselemassa Lilaa ja sisaruksiaan kuvagalleriassa, sieltä löytyy muutenkin oikein ihania veijareita!

Yorkki oli meidän perheelle ainakin aivan nappi hankinta, vaikka perheen pää alkuun sanoikin että "miksei voida ottaa kunnollista koiraa kun kerran otetaan"...

Hei! Olen kiinnostunut hankkimaan yorkshirenterrierin ja haluaisin tietää niistä muutaman asian. Minkä luonteisia yorkshirenterrierit ovat ja pystyykö niiden kanssa harrastamaan esim. agilityä. Ovatko ne helppoja kouluttaa ja sopivatko ne ensimmäiseksi koiraksi?

Mulla onkin ollut suunnitteilla antaa syksyn matokuuri tässä lähipäivinä, edellinen annettiin lumien sulaessa ja kuulemma seuraava pitäis antaa kun alkaa tulla lumi maahan, neuvoi eräs kokenut koiraihminen. Kunhan saan tämän taudin hallintaan niin lääkkeet heti peliin, katsotaan tepsiikö. Niinkuin Minna sanoit, on haukulla jatkuvasti kuono maassa ja se popsii milloin mitäkin eikä emäntä kerkiä kaivella kaikkea suusta pois. Kiitos neuvosta!

Heippa. Muistattehan tarkistaa myös sen milloin olette antaneet koirillenne matolääkityksen. Meilläkin Riku oksenteli nuorempana yhteenväliin ja kun soitin siitä sitten kasvattajalle, neuvoi hän antamaan matolääkkeen. Sitä ennen oli tietenkin selvinnyt että viimeisestä annosta oli kulunut noin puoli vuotta. Uskokaa tai älkää mutta siihen loppui oksentelut kuin seinään. Iäkkäällä koiralla saattaa olla kyllä muutakin vaivaa mutta kyllä se voi olla näinkin pienestä kiinni. Vaikka sitä aatellaan että meidän koira on sisäversio, eikä sille voi tulla matoja mutta kyllä vain voi. Ainahan ne on nokka maassa kaikkea tutkimassa kun ulkona ovat.
Tämä tältä erää, mukavaa joulun odotusta kaikille. Johan ne tämän kuun lopulla laitetaan jouluvalotkin, niin uskomattomalta kuin se tuntuukin. Pukkikin sitten tulee....hui!

Meillä ei Aku oksentele kovin usein. En muista että se olisi tässä asunnossa oksentanut kertaakaan, olen asunut tässä 1,5 vuotta. Edellisessä asunnossa se oksensi vatsataudin takia, ja sitten muuttostressin takia.

Kaipa se on ihan koirakohtaista, ja voihan olla että se on syönyt jotain epäsopivaa, ei ole täysin toipunut edellisestä vatsataudista ja se iski taas tms.

heissan kollegat! Meillä Lila taas kerran eilenillalla, yöllä ja aamulla oksenteli. Edellisestä vatsataudista on vasta kaksi viikkoa. Annoin ruiskulla vettä, koirien ravintoliuosta ja oksennuksenestolääkkeen aamulla kun lähdin töihin. Nyt täällä murendin että miten pikkuinen pärjää iltaan asti kun kotiudumme. Se ei ole suostunut vapaaehtoisesti syömään eikä juomaan eilisaamun jälkeen kun ruohoa ulkoa.

Onko yorkit jotenkin herkempiä oksentelemaan kun muut koirat, onko teillä kokemuksia? Olen antanut kolmena kertana paistettua jauhelihaa Lilalle ennen vatsatautia, voiko jauheliha olla syynä oksenteluun? Veljeni tytär 3,5 vuotiaine tyttärineen oli meillä kyläilemässä tämän viikon, mietin myös onko pikkutyttö mahtanut jättää lattialle jotain sellaisia leluja/tavaroita joita Lila olisi voinut syödä?!?

Jos koiruli on illalla nuutunut, suuntaamme varmaankin pieneläinklinikalle. Muutoin yritän noudattaa viime kerran ohjeita ja lääkitystä.

Tietääkö kukaan, että annetaanko myös poikayorkkeja sijoitukseen? Siis esim. saa pennun ilmaiseksi kunhan lupaa käyttää sitä astutuksessa aina tarvittaessa? Käsittääkseni nartuilla teetetään kerran pennut ja sen jälkeen koira on oma, mutta onnistuuko sama myös uroksilla???

Meidän neitiä ruukaa aina ilmoittaa kun ollaan tehty tarpeeksi pitkä lenkki. Se hyppii jalkoja vasten ja huitoo etutassuillaan. Sitten käännytään takaisin ja kotiin päin mennään yleensä lujempaa vauhtia.

Sirullakin on ulkovaatetusta kaikenlaisille keleille. Eniten on ollut käytössä villapaita ja fleecetakki. Jos mennään pitemmille lenkeille niin otan Sirulle aina mukaan kantokassin, johon se voi hypätä kun käveleminen ei huvita enää. Sieltä se sitten katselee tyytyväisenä maailman menoa ja ilmoittaa kun haluaa taas kävelemään.

Tuotahan minäkin, että asenteesta se on kiinni. On meilläkin singutettu sukkaa ja kiskottu raskasta täkkiä yms. ees taas, eikä irti päästetä. Koira nousee kevyseti lelun perässä ilmaan eikä ihan heti irti päästä. Mistään kirjaimellisesta lukkiutumisesta tuskin on kyse... Ja ihmisillä ainakin leuat lukkiutuvat useimmiten avonaiseen asentoon =)

joo, itsellä sellainen kokemus, että yorkki kestää melko hyvin pakkassäätä, yli 10 asteen pakkaset hytisytti vasta; edellyttäen ettei ulkona siis seisoksittu vaan käveltiin reippaasti. onhan nykysin kaupasta saatavilla nykyisin takkia, vilupaitaa ym ;) . Trimmata voipi itse taikka trimmaajalla. jopa yorkkikirjoissa on malleja ja ohjeita kotiyorkin trimmii Lukkiutuvista leuoista olen minäkin kuullut. Edesmennyt yorkki Denny kyllä leikkiessä vetoleikkejä roikkui sitkeästi käydessä kiinni, vaikka ilmaan nosti! (ihan vähän vaan ja varovasti) Eli terrierin luonne siltä hapsujen alta löytyi kyllä
Enpä mene päätä pantiksi tässä asiassa laittamaan, mutta kyse ei käsittääkseni ole niinkään fysiologisesta ominaisuudesta kuin ASENTEESTA !! ;)
Eräs bulli (bullterrieri) oli jossain näyttelyssä nakannut kultaisennoutajan korvalehteen kiinni, ja ihmisvoimin sen leukoja ei saatu auki. Oli päätetty että odotetaan (ilmeisesti eri vaihtoehtoja harkittua...) kunnes bulli hellittää otteen. Oli odotettu 90 (!!!!) minuuttia ; näin minulle on kerrottu.
Terrieriä ei kannata siis aliarvioida , vaikka se pieni onkin....

Minun yorkit käyvät talvella ulkona. Vaatteita on ohuemmasta paksumpaan hyllyssä ja lenkin pituus tietenkin vaihtelee kylmyyden mukaan (pissahetki - pitkä kävelylenkki). Koirani kyllä ilmaisevat, milloin on sopiva ulkoilu tehty.

voi käydä normaalisti tai lyhyempiä lenkkejä? takin kanssa?

hei,
ystävällä tälläinen yorkki ja nyt mietin.. miten talvella ulkona käynti? eikös pikkuinen palellu pakkasessa?

Me kävimme eilen paikallisesen yorkkikerhon yorkkikävelyllä. Osallistujia oli vain 4 koirakkoa, mutta Urho otti silti tilanteesta kaiken irti. Poika juoksi ja leikki kaksi tuntia lähes taukoamatta, mutta kertaakaan en kuullut sen haukkuvan. Kahvitauolla se kyllä esitti oman kiitospuheensa ihmisväelle. Tiedeä sitten ruukaavatko nämä ruotsaliset yorkit olla vähän hiljaisenpuoleista porukkaa, mutta Urhon puheliaisuus hämmästytti paikallista väkeä. Saihan se kyllä uuden nimienkin, Elohopea... Mistäköhän sekin voisi johtua =)
Illalla väsytti sitten senkin edestä.
Tiedän kyllä että omakehu haisee, mutta nyt ollaan sitten skunkkeja - parin viikon sisään on kymmenkunta ihmistä ottanut puheeksi Urhon luonteen, tyyliin eihän tämä ole ollenkaan sulkeutunut/kyräilevä! Ovat kuulemma aiemmin tavanneet vain ylen arkoja tai aggressiivisia pikkukoiria. Tuntuu, että olen minä sitten jotain onnistunut oikeinkin tekemään, kun koira saa kehuja maailmalla (vaikka vanhempien ja kasvattajan vaikutus koiran luonteeseen onkin suuri)!
Tämmöistä tällä kertaa, lunta odotellaan kovasti!

mitä tämä "lukkiutuvat leuat" nyt sitten tarkoittaa? että terrierit narskauttavat kiinni lahkeeseen eikä sitten pysty enää suutaan aukaiseen että päästäisi irti? että leukanivelet / lihakset jumiutuisivat?

enpä ole asiaan itse törmännyt - liekö ihan urbaani legenda koko juttu?

Jos ei ole näyttelyistä kiinnostunut, niin sitä voi leikellä melkein miten vain. Aku on kahdesti käynyt trimmaajalla, muuten itse saksin sen. Välillä huonommalla, välillä paremmalla tuloksella. Kesäisin leikkaan sen n. 1 cm mittaiseksi, talvella jätän pidemmäksi.

Tanya,

Yorkki ei ole trimmattava rotu, joten mitään varsinaisia trimmauskurssejakaan ei järjestetä. Yhdistyksen kerhoilloissa on ollut tapana opastaa korvien trimmauksessa ja tassujen siistimisessä, muunlaista trimmausta ei yorkki rotumääritelmän mukaan tarvitsekaan.

Jos syystä tai toisesta kuitenkin haluaa koiransa turkkia muotoilla (eikä siis ole aikeissa viedä koiraa lähiaikoina näyttelyyn), voi sen tehdä vapaasti valitsemallaan tyylillä:-)

Muista kuitenkin, että rotumme tunnusmerkki - silkkinen karva - kasvaa melko hitaasti...

Kiitos vastauksista. Vielä olisi muutama asia, jotka mietityttävät, eli; voiko ottaa pennun jos on joskus kahdeksankin tuntia poissa? Entä mitkä sairaudet ovat rodulle ominaisia, ja miten yleisiä ne ovat? Rotumääritelmissä on vain hyviä puolia, entä ne huonommat puolet.. Asun nykyään Mikkelissä, onko tässä lähettyvillä kasvattajia? Onko yorkilla terriereille tyypilliset "lukkiutuvat leuat"? Miten lyhyeksi karvat voi leikata? Uskallanko leikata itse!? Tämä olisi ensimmäinen ikioma koira, vähän jänskättää osaanko hoitaa oikein. Ja paljon yorkki maksaa?! Tuli näköjään vähän enemmän kysymyksiä kuin pari..

Meillä siis kerrostalossa chihu/westie ja yorkki. Kun asuin kerrostalossa, jonka rapssa Aku oli ainoa koira, se ei haukkunut muuta kuin ovikelloa, ei siis postia eikä rapun ääniä (pienkerrostalo ja ylin kerros, kaks rappua ja 3 kerrosta). Nyt asutaan nelirappuisessa, seitsenkerroksisessa kerrostalossa neljännessä kerroksessa. Jo pelkästään tässä rapussa on Alfred (japsi), Ninni (chihu), Aku ja Rocky (meidän), Pokeri (schapendoe-uros), Freia (dallunarttu), Hombre (seropiuros), Rocky (seropipystisuros). En ole ihan varma, onko tänne muuttanut semmoinen pieni terrieri/sekoitus.

Täällä on sen verran koiria että noi joskus reagoi toisten koirien ääniin, muttei täällä silti mitään kuoroa ole. Aika vähän nää koirat yleisesti ottaen metelöi tässä rapussa, paitsi viime öisin on kuulunut haukkua, ollaan epäilty siis sitä koiraa joka on ehkä tähän muuttanut, haukku ei ole vanhojen koirien äänellä eikä tyylillä.

Ihan hyvin pojat viihtyy kerrostalossa. Rocky istuu nyt kissan raapimapuussa ja katselee parvekkeen ikkunasta ulos. Kun mamma selkänsä kääntää niin Rocky istuu myös keittiön ruokapöydällä katsellen ikkunasta ulos (lähinnä kai kun olen poissa kotoa). Ei mikään kovin toivottava ominaisuus. :D

Hissi on aivan ehdoton, sain tarpeekseni kun asuin kaksi vuotta pienkerrostalossa ja aina oli omat vaatteet kurassa kun Aku ei kävele portaita niin sitä piti kantaa.

Meillä on 1v ja 10kk Anni-yorkki.
Asumme kerrostalossa keskellä kaupunkia, eikä ongelmia ole ollut.

Anni haettiin meille lauantaina ja maanataina lähdettin töihin, Anni jäi yksin kotiin.
Alakerran rouva kertoi, että kahtena ensimmäisenä päivänä täältä kuului pientä vikinää.
Se ei kuitenkaan oluut niin kovaa, että olisi tullut sääli. Sen jälkeen ei ole kukaan äänistä kertonut.

Laitamme eteiseen ovet kiinni kun Anni jää yksin kotiin. Joskus harvoin, jos illalla tulee mainospostia kovalla ryminällä, saattaa Anni haukahtaa.

Anni istuu mielllään ikkunalaudalla ja katselee ulos. Ulkoilu ei näin kaupungissa tuota myöskään ongelmia. Lenkimme eivät yleensä ole kovin pitkiä, koska neidin halut lenkin pituudesta vaihtelevat aikalailla säiden mukaan. Puistoja on aika kivasti ja muita koiria tapaa usein.

Siis meillä on ainostaan positiivisia kokemuksia Yorkista kerrostalossa.
Terveisin Anni ja Nanne

Heips kaikki! Olisin kiinnostunut rodusta, mutta mietityttää sopiiko se kerrostaloon.. Kiitos jo etukäteen vastauksista.

Hei,
Olisiko kellään tietoa missä järjestetään yorkshirenterrierien trimmauskursseja ja niiden ajankohdasta ?
Kiitoksia etukäteen vastauksesta !

Muistattehan pohjoisen yorkki-ihmiset, että meillä on tulossa se yhdessäolo iltapäivä. 13. marraskuuta klo 14 alkaen. Puukeskuksen tiloissa Torniossa. Kaikki vain mukaan Rovaniemeä ja Oulua myöten ja ilmanmuuta kauempaakin jos vain mielenkiintoa on ajella. Luvassa hyvää ruokaa ja mukavaa seurustelua niin koirien kuin emäntien/isäntien kanssa. Kaikki keksimään hyviä leikkejä ja kilpailuja. Ilmoittautukaa mulle tai Railille. Yhteystiedot löydätte sieltä yorkkilehdestä. Pikkujoulu on tarkoitettu Yorkshirenterrieri ry:n jäsenille. Jos et ole vielä jäsen ja haluat tulla niin ei muuta kun jäseneksi hophop. Palailemisiin ja näkemisiin.
(yrittäkää nyt olla aktiivisia että saatais tästä ihan vakkari jokavuotinen homma, jookosta)

Kiitos kaikille nimiehdotuksista! Jäänpä pohtimaan vaihtoehtoja...

Lahdessa on tietääkseni yksi kasvattaja, Natalia nimeltään. Käsittääkseni on venäläistä syntyperää ja asustelee Paavolassa. En osaa tarkempia tietoja antaa, mutta varmaankin löytyy helposti jos esim. liikuskelet siinä uudessa koirapuistossa, joka löytyy kun kävelet kirjastolta entistä asuntomessualuetta päin. Siinä suurinpiirtein Muotoiluinstituuttia vastapäätä.

Ollaan hankkimassa yorkkia lähiaikoina, missä päin Suomea olisi lähin kasvattaja Lahdesta katsottuna..? Kiitos jo etukäteen!

Nasu olis kyllä tosi hyvä nimi vaikka onkin poika.... Molla, Hippu, Hipsu, Nipsu, MYY sopis hyvin yorkille, kuvaa luonnetta.... Hippa, Minttu, Mokka, Mandi, Mämmi..... mielikuvitus taitaa lentää jo liikaakin :-)

Entäpä Moona tai Mona?

tai pikku MYY. pippurinen ja täysin peloton!

Niin, tai joku "samaa sarjaa" oleva nimi? vaikkapa Iines?

Minnin kaveriksi sopisi toinen M:llä alkava nimi.
Oma ehdotukseni on Maisa. Sekin on lasten piirroshahmo ja käsittääkseni myöskin hiiri.

Harmi, kun Nasu olikin pojan nimi. Olisiko hyviä nimiedotuksia Minni-yorkin tulevalle kaverille? Ajattelin laittaa nimeksi Nuppu tai Pampula, mutta olisi kiva kuulla muitakin ehdotuksia...

Miehesi kannataisi ensin käydä allergiakokeissa: Monet eivät ole allergisia koirille, mutta kissoille kyllä: Miksipä ei siis päinvastoin??
USKOMUS, JONKA MUKAAN TIETYNROTUISET KOIRAT "SOPIVAT ALLERGISELLE" ON PAIKKANSAPITÄMÄTÖN!! Voimakkaimmin allergisoivat eläimestä lähtöisin olevat proteiinit, mm virtsa ja sylki aiheuttavat voimakkaita oireita jos on allergiaa. KAIKKI ELÄVÄT OLENNOT, JOILLA ON IHO; HILSEILEVÄT!! : hilse on kuollutta ihosolukkoa. Sitä, miksi jotkin alletgiset ihmiset sietävät paremmin vehnäterrieriä/ villakoiraa tai vaikka yorkkia kuin esimerkiksi saksanpaimenkoiraa tai pystkorvaa johtunee monista syistä: Todennäköisimmin siitä, että HYVINHOIDETTUA vehnistä, villakoiraa tms. pestään useammin kuin muita koiria. Eräästä allergiaoppaasta luin, että pesemällä koiran kerran viikossa saa eläinpölyn (:hilse) määrän vähenemään 85%:lla!! ( ei mitenkään mitättömästi siis...) Vehnäterrieri, villakoira ja pumi hilseilevät varmaankin ihan yhtä paljon kuin lajitoverinsa. Tosin riippuu tottakai, niinkuin ihmisiläkin ihon terveydestä ja kunnosta. Niiden turkki vain on sellainen, että hilse ei ehkä leviä ympäristöön yhtä tehokkaasti kuin muilla ( lyhyt/ karkeakarvaisemmilla) koirilla. lisäksi on tämä pesuhomma.Tästä aiheesta on
paljon kirjoituksia tällä palstalla aiemminkin ollut, ja muilla palstoilla myös.Riskit saanee minimoitua melko yksinkseraisilla konsteilla: Kämppä pidetään puhtaana ja siistinä, eläimiä EI päästetä MH:seen, ja MH:ssa käytetään Hepa-suodattimella varustettua ilmanpuhdistinta. Lisäksi eläimet pestään usein, ja huolehditaan niiden ihin ja turkin kunnosta ja terveydestä.

Onko kenelläkään kokemusta eläinallergiasta ja yorkshirenterrieristä? Mieheni oli pienenä kovasti allerginen kaikille eläimille, mutta vanhemmiten allergia on hellittänyt huomattavasti. Olemme asuneet kaksi vuotta yhdessä kissan kanssa eikä se ole tuottanut ongelmia... Tietenkin täytyisi ensin käydä kennelissä tai jonkun kotona kokeilemassa tuntuuko allergia, mutta tiedustelen näin alkajaisiksi josko kenelläkään on kokemusta allergiasta. Jotkut rodut (esim. vehnäterrieri) kun eivät niin hilseile ja sopii näin ollen paremmin allergikoille.

Itse olin ekan yorkini elämän aikana aina sitä mieltä, etten toista yrkkia hänen jälkeensä enää ota. Vaan, kävi suru pojan poismenosta niin ylivoimaiseksi jo saman päivän iltana (olin ihan fyysisesti sairas surusta), että jo seuraavana päivänä etsin yorkin pentuja. Olin sitten jotain vajaa 3 vkoa ilman yorkkia, kun nykyisin jo lähes 2-vuotias yorkkineito muutti luokseni. Nyt tiedän, että taidan olla jäänyt kiinni tähän rotuun ja tämänkin yorkin jälkeen pitää varmaan ottaa saman rotuinen. Minulla on ollu lähes koko ajan myös muun rotuisia koiria yorkin kaverina.

Olipa ikävä uutinen päivän lehdessä. Marko Björsin kadoksissa ollut Simba koira olisi sen mukaan löydetty kuolleena jostain lähistöllä olleesta kaivosta. Todella surullista :´(

Meidän Lilalla on oikein hyvä kaveri coton-tyttö Lempi, nämä molemman neidit peuhaavat keskenään tosi mielellään. Koirat liikkuvat jotenkin samalla tyylillä äkkinäisesti juoksennellen ja hyppien ja sopivat varsinkin Lempin emännän mielestä loistavasti yhteen. Lempillä ei oikein muuta kunnon koirakaveria olekaan, se pelkää yleensä toisia koiria vaan eipä meidän vilkasta Lilaa. Varsin mukavaa katseltavaa kun pölypallo ja trasselituppo viilettää nurmikolla!

Kyllä joku karvakuono olisi varmaan hyvä lohtu kainalossa, ja paljon parempi vaan ettei ole yorkki niin että saat rauhassa haudata surusi omasta lemmikistä ja saat toiselta karvaiselta kaverilta lohtua tähän.

Osanottoni myös. Suru lähtee vain suremalla ja siltikin sydämelle jää aina jokin ontto tila ja haikeus . On käsittämätöntä, miten tärkeäksi pieni koira tulee. Minä en ainakaan olisi uskonut, kun ei ole aikaisempia omakoirakokemuksia. Olemme huomanneet, että puhumme koirallemme monilla eri äänillä. Käytämme myös aivan uusia hellyttely- ja nimittelysanoja. Ilman koiraa emme ikinä olisi päässeet näille "sydämenhoitoulottuvuuksille".

Ystäväperheellämme on tyttöcotton Kiki. Se puolustaa kovasti reviiriään meidän Robinsoniltamme ja murisee uhkaavasti. Eikä se pahemmin välitä leikkiä Robin kanssa, vaikka tämä kuinka houkuttelee. Kuitenkin, kun Kiki tulee meille on tilanne toinen. Se näyttää ikään kuin alistuvan "no ollaan nyt kavereita"-tasolle ja ne toimivat ja nukkuvat sulassa sovussa. Mutta kaiketi jokainen koiruli on kuitenkin oma persoonansa. Ota vain se cottoni, jos voit, ne ovat myös todella suloisia ja söpöjä
Pihla ja Robinson

Kiitos ystävät lohdutuksen sanoista. Kuten lukutoukka totesi, kukaan ei ymmärrä niinkuin toinen koiraihminen miltä tuntuu menettää oma koira. Ja varsinkin toinen yorkki-ihminen. Aika auttaa, nyt kahden viikon jälkeen ei enää itketä 24h vuorokaudessa, mutta ikävä on silti niin kauhea, välillä tuntuu että suorastaan sydän pakahtuu... Ipin rakas lelu nukkuu edelleen mun tyynyllä, siinä on vielä sen hajut tallella. Ja valjaita ja omaa koppaa on pakko käydä välillä komerossa haistelemassa....

Kaverin kaverilla olis reilun vuoden ikäinen coton tulear, jota kovasti tarjoavat meille ainakin hoitokoiraksi, jossei ihan omaksikin, kun eron jälkeen on emännällä pitovaikeuksia. Koira joutuu olemaan kuulemma kovasti yksinään ja kärsii siitä - tietenkin. Varmaan auttaisi meidän ikävää, mutta onkohan tää liian aikaista? Uusi yorkki otetaan varmasti, muttei ihan vielä. Mahtaiskohan ne pärjätä keskenään, tyttö cottoni ja poika yorkki?

Itse käyn välillä katselemassa gallerian kuvia ihan vaan sen takia, että tulisin hyvälle tuulelle. Laittakaa vain lisää uusia kuvia joukon jatkoksi :)

On muuten ihana kuva tuolla galleriassa Lilasta ja pikkuemännästä. Ihan vängällä alkaa suupielet vetäämään ylöspäin kun tuota katselee...
Meillä on menossa tuulenpitävän vuorin ompeleminen fleece-haalariin. Tuo fleece kun nyt sattuu olemaan Urhon suosikki, mutta kun jalkakarvat menevä niin surkeaan takkuun eikä se niin kovasti lämmitäkkään kun ei ole tuulenpitävä...
Ostin nyt sitten tuulikangasta - katsotaan josko molemmat ongelmat ratkeaisivat yhdellä iskulla.
Yhden haalarin olen ostanut, olisikohan Hurtta, mutta se ei ole ollenkaan Urhon makuun, poika kävelee jalat tönkkösuorina hassusti vaaputtaen. Onhan se kiva kun omatekoiset on koiralle niin mieleiset =)

Osanotot. :(

Kun Cilva lopetettiin niin olin aika pieni eikä se silleen koskettanu. Toki itketti jne, mutta ei sitten mitään pidempään. Mutta kun käskin lopettaa Pupen...siitä on nyt 4,5 vuotta aikaa. Olen sitä mieltä että se oli Pupen kannalta ainoa oikea päätös, mutta en silti pysty vieläkään ajattelemaan Puppea itkemättä, enkä edes tiedä tarkkaa paikkaa, johon se on kotipihalla haudattu. Puppe on siis ottanut koviten lemmikkieni lopetuksesta. Se vaikutti Akuunkin, sillä meni myös ehkä kolmisen kuukautta "unohtaa" tai päästä yli Pupesta.

Osanottomme Heidille, itseäkin kylmää ajatus että joskus hamassa tulevaisuudessa se päivä koittaa ettei Lila ole enää elämäämme ilostuttamassa. Toivottavasti kuitenkin hyvin kaukana tulevaisuudessa!
Onko kukaan menossa Seinäjoelle koiranäyttelyyn? Olimme aikeissa mennä sinne hakemaan Lilalle arvostelut, mutta taas tumpeloimme ja ilmoittautumisaika oli jo ohi kun asiaan havahduin. Olemme tuolloin kuitenkin Pohjanmaalla joten ajattelimme pikkuemännän kanssa mennä katsomaan kuinka koiranäyttelyissä käyttäydytään, ja tietenkin katsomaan millaisia yorkkeja on näytillä.

Olemme kaikki hengessä mukana, Heidi. Vain toinen koiraihminen ymmärtää, mitä on menettää maailman uskollisin ystävä. Kokemuksesta sanoisin, että itku auttaa. Suru haalenee ajan kuluessa ja muuttuu lopulta katkeransuloiseksi kaipaukseksi. Ja jossain vaiheessa huomaat jo haaveilevasi uudesta ystävästä, ei vanhan ystäväsi tilalle vaan aivan uudelle paikalle sydämeesi.

Uskon, että suruun auttaa parhaiten uusi koiranpentu!

Ihmisten kommenteista on pakko sanoa sen verran, että kun 9-vuotias perhoskoirani halvaantui ja jouduttiin lopettamaan, niin kahdella työtoverilla oli erinomaisen "hyviä" kysymyksiä. Toinen kysyi: "Teitkö siitä hanskat?" ja toinen: "Juotitko sille venäläistä viinaa, kun se kuoli?" Ajatelkaapa omalle kohdalle, kun suru on suuri. Jotkut ihmiset ovat käsittämättömän typeriä.

Tosi surullinen juttu ! :( Surullisia nuo ovat aina, ja vaikea sanoa itseltä on kolme koiraa kuollut, eikä siihen oikein auta kuin aika.Vähän tyhmää edes todeta mutta niinhän se on. Pikkuyorkkini Ade joutui kolmisen (melkein neljä) vuotta sitten auton tölväisemäksi, meni koomaan ja nukutetttiin pois kolme päivää tapahtuneen jälkeen. ( ensi alkuun oli olemassa mahdollisuus että se olisi vielä vironnut, niin ei kuitenkaan käynyt) Eläkepäiviä meillä viettänyt saluki Sera oli jo melkein 12-vuotias, kun se kesän loppupuolella nukutettiin, sen sydänvika paheni niin paljon ettei ollut enää mitään tehtävissä, ja se piti sitten päästää pois.
Omalta kohdalta voin todeta että kun kyseessä on vanha ja vakavasti sairas koira jota ei enää pystytä auttamaan , niin tietenkin edessä on väistämättä lopetus. Asia on surullinen ja koiraa kamala ikävä tietenkin jälkeenpäin, mutta itse lopetustilanteessa minulla oli enimmäkseen haikea mieli.
Koiran menettäminen tapaturmaisesti on (oman kokemukseni mukaan) paljon kamalampaa ja siitä ei niin vain pääsekään yli.Jäljelle jäävät aina helposti itsesyytökset , yms. vaikka tapaturma on tapaturma, ja niitä sattuu väkisinkin, jos ei niinsanotusti kyki 4 seinän sisällä aina. Lisäksi tässä yhteydessä pieni varoituksen sana ( voi tuntua oudolta , mutta itselläni on ikävä kyllä tästä omakohtaista kokemusta) : Jos koira kuolee tai vammautuu tapaturmaisesti niin miettikää tosi tarkkaan ( siinä tilanteessa ei tietenkään aina tule niin tehtyä) kenelle kerrotte ja mitä. Jopa pitkäaikaiset hyvät ystävät voivat reagoida tosi arvaamattomasti ja erikoisella tavalla. Jos ihminen on tilanteessa jossa rakas lemmikki ja perheenjäsen on vakavasti vammautunut ja taistelee hengestään , niin siinä ei tottavie ole tarpeen joutua kolmannen asteen kuulustelun piinapenkkiin yms. Ei auta jos joku pohtii sataan kertaan miten tilanteessa on käynyt, olisiko joku voinut toimia toisin, kerrotko asian niinkuin se on jne. Eli kannattaa tavallaan ( kun kerran tilanne on vaikea) suojella itseään. Melkeinpä sama juttu jos koira on vakavasti sairas. Aina löytyy hyväätarkoittavia (?) ihmisiä jotka kyllä "tietävät paremmin" ; koiralle pitää tehdä tutkimuksia A, B, ja C, tai antaa niitä ja niitä lääkkeitä ynnä muuta. Joskus tällaisista ohjeista voi olla apuakin, ja voi tulla uutta tietoa tai näkökulmia joita kukaan ei ehkä olekaan huomioinut, mutta hyvin sairaan &/tai vanhan koiran lopettamispäätös , silloin kun se on ajankohtainen on tosi raskas muutenkin, ja siinä ei tarvita em. kaltaisia ohjeistuksia ja spekulointeja.
Kun suurimmasta surusta selviää ( se vie aikaa kyllä) niin kuitenkin mieleen jäävät ne mukavat muistot, ja hauskat tapahtumat mitä koiran kanssa on ollut, ja mitä on yhdessä koettu.

No jos Nasusta käytetään He- pronominia niin uskottava kai se on, että kyseessä on poikapossu. Vaan väliäkö sillä?? Noin niinkuin nimenä sopii mielestäni kummalle vaan!! Lunnikoirani sai pennun reilut 3 vkoa sitten, yhden ainoan! :) astutusmatkalla käytiin Ahvenanmaalla asti mikä oli kyllä episodi sinänsä ( meni hyvin , mutta jotenkin mulle tyypillisesti kauhean sählingin ra räminän kanssa... ;) ) Sanoin Priscalle että ei niitä olisi yksitellen tarvinnut sieltä asti hakea, useamman olisit saanu "tuoda" !! Jokatapauksessa tämän pikkulyylin suusta pääsi /pääsee niin sikamaisia rääkäisyjä jos/kun se suuttuu tahi närkästyy että kutsumanimen valinnassa ei ollut vaikeuksia, se on Nasu, vaikka onkin tyttö. Eli jos koiran nimeksi tulee Nasu, niin sillä on tällainen lunnikaima sitten mutta haittaako nyt tuokaan.;) ...Kirjoista noin yleensä saattaa löytää hyviä nimiä, Prisca- nimi löytyi TSH:sta . Yleensä ( yhtä lukuunottamatta) ihmiset ovat olleet sitä mieltä että ompa kaunis ja kiva nimi. Mielestäni se sopii lunnille, kun sekä lunneilla että hobbiteilla on isot karvaiset jalat ja 6 varvasta! :)

Meidän ihana pieni kultanen yorkkipoika kuoli viime viikon tiistai-iltana 8 vuoden iässä ja minä olen surun murtama. Tämä oli ensimmäinen koirani, joten aiempaa kokemusta ei tällaisesta ole. Kertokaa te ihmiset, miten olette selvinneet koiranne poismenosta? Mä olen ihan mäsänä! Ikävä on niin kauhea etten tiedä miten päin olisin. Tiedän, että ajan kanssa helpottaa, mutta tää on ihan kamalaa...

p.s. Nasu on ihan selkeesti poika

Meidän toinen koiran, venäjän toyterrieri on poika ja nimeltään Nasu.

A.A. Milne käyttää Nasusta kertoessaan HE-pronominia, joten poika se on!

Nasu on ehdottomasti poika :-)

Onhan se Nasu sentään niin vaaleanpunainen, että voisi hyvinkin olla tyttö... ainiin mutta sehän onkin possu ja possut taitaa olla vaaleanpunaisia on ne sitten tyttöjä tahi poikia ;D

Mä kun olen sitä aina kuvitellut pojaksi, onhan sillä pojan äänikin! :)

Meidän muksut on vakaasti sitä mieltä, että Nalle Puhissa esiintyvä pikkupossu Nasu olisi tyttö.

Saan piakkoin Minni-yorkilleni kaverin ja nimi on vieä vähän hakusessa. Nasu kuulostaa kivalta, mutta siskoni pohtii, onko se tytön vai pojan nimi. Kertokaapa oma mielipiteenne asiaan!

Suuret kiitokset kaikista osoitteista ja vihjeistä Kaarinalle, Marille ja Niiskulle. Olenkin tässä jo mittoja ottelemassa. Korvia suojelevaa villavaatetta ryhdyin heti kutomaan "susilangasta" Kaarinan ohjeiden mukaan. Susilanka tarkoittaa juuri Robinsonin mustanharmaata hopean väriä. Jotkut kuulemma tekevät yorkeille liivejä vanhoista säärystimistä; reiät vain sopiviin kohtiin.

Toivottavasti Simba-koira löydetään! t. Pihla ja hukka-Robinson

Vaikka kyseessä ei ole yorkki, n iin silti välitän tämän avunpyynnön.

"Tarvitsemme kaikkien apua!

Tänään iltapäivällä 11.10.04 katosi Tuulen tallin maastoon Järvenpäässä noin 1 vuoden ikäinen black/tan omistajalleen hyvin rakas norwichinterrieriuros. Jos kuulette tällaisen pienen terrieripojan löytyneen, ilmoittanette ystävällisesti välittömästi Tuulen tallille, puh. 040 5453906.

Toivotaan, että Simba-norwichpoika pääsee taas pian kotiinsa. Antakaa sanan kiertää katoamisesta ainakin kaikille, jotka asuvat Järvenpään seudulla lähellä Tuulen tallia.

Kiitos etukäteen avustanne Leena Harjapää Helsingin Seudun kennelpiiri ry"

Meillä kun maalla Aku sai olla aina vapaana niin oli oppinut toimittamaan asiansa rauhassa, juoksi sitten mamman perään kun asia oli hoidettu. Vaan täällä kaupungissa...oli Akulle kova paikka kun mamma seisoskeleekin vieressä pussi kourassa, ei kakka meinannut aluksi tulla millään. Mutta pikkuhiljaa. Ensin paikkaa etsittiin ja kierreltiin pitkään. Kakkapussia ei saanut rapistella enkä saanut puhua tai Aku ei kakannut. Aina kakan jälkeen tietysti kehuin ja vasta sitten sain ottaa kakkapussin esiin. Kyllä se siitä pikku hiljaa oppi, ettei se olekaan niin kamalaa ja nyt ei enää puheet ja kakkapussin rapinat häiritse, nyt aku kakkaa vaikka toisen koiran nenälle jos se erehtyy alle sen tunkemaan. :D

Moikka Pihla ja pikku-Robinson!

Meidän lämpömanttelit on ihan Hurtta-tuotteen, oon todennu ne käytössä kestävimmiksi, ja pienin koko on 24cm ja se kyllä on monelle chichullekin sopiva. Eli lämpömantteri on ihan takki ilman niitä koipiosuuksia, sellaisen haalarin joutuu kyllä yleensä teettämään, että saa sopivan. Materiaali on samanlainen kun lasten talvihaalareissa.

Niitä korvia oon itse kovimmilla pakkasilla suojannut itse villasta ompelemillani "afgaaniasusteilla", eli oon ihan neulonut villasukan vartta joustoneuleena, sopivan pituisen suojan, ja laittanut sen suojaamaan kaulaa ja päätä niin että korvat jää ( päätä pitkin ) sen sukan sisälle. Jos et niin välitä neulomisesta, niin tavallinen tyttöjen jumppasäärystin käy myös ihan mainiosti, katso vaan, että se on riittävän napakka. Sitten sen sukan voi laittaa senverran alas, että se menee ihan sinne takin sisälle, niin ei tuu vilu ;)!

( itse oon aika tarkka tästä korvien kuivana pitämisestä ja suojelusta, mun yhellä koiralla on ollut aikanaan varmaan TUHAT korvatulehdusta. Sitten kun näitä koiria on useempi, niin eiköhän se vielä aina tartu muille kun yksi on sille herkempi )

Muutenkin se on kyllä niin yksilöllistä, että kuinka paljon koira palelee: mun vanhin yorkki alkaa talvella tärisee jo kun otan kaulapannan esille ja neiti TIETÄÄ joutuvansa ulos. Yksi on sellainen tapaus, etten oo IKINÄ nähnyt sen palelevan. Sama on näiden asusteiden kanssa: kun tälle vilukissalle ekan kerran puin pakkasasun päälle, hän esitti oksentavansa ja nilkutti surkeena jalkaansa. Tämä, joka ei koskaan palele, juoksentelee talvitakkinsa kansaa reteesti ympäriinsä, suunnilleen henkseleitä paukuttelee ja viheltelee.

Toivottavasti nämä vastaukset auttoi. Kysele ihmeessä lisää jos joku askarruttaa mieltä!

Yorkki oppii sisäsiistiksi siinä kun muutkin koirarodut. Samoilla linjoilla ollaan Pian kanssa että hyvällä saa hyvää tulosta aikaan ja rankaisemisesta ja pelottelusta ei seuraa mitään hyvää.

Olen aiemmin palstalla kertonut omien koirien sisäsiisteyskasvatuksesta ja että
meillä yorkki ei suostunut sisälle tarpeilleen kun oli ulos oppinut. Omasta mielestäni ihan kohtuullisessa ajassa, n. 7-8 kuukauden ikäisenä (ottakaa huomioon että se oli talvipentu).

Siitäkin kerroin että nuoremman koiran tullessa ns. miehen ikään alkoivat molemmat merkkailemaan sisälle ajoittain. Kyse ei ole oppimattomuudesta, vaan
kilpailusta asemasta ja siitä että molemmat ovat luonteiltaan hallitsevia.
Siihenkään ei ole auttanut mikään, vaikka kuinka olemme osoittaaneet koirille
että vanhempi on asemaltaan tärkeämpi ja saa aina kaiken ensimmäisenä.
Ruoan, harjauksen+muun hoidon, makupalat, tervehdykset yms.

http://members.surfeu.fi/merjamakela/koirajutut.htm

Pia oli kyllä mielestäni oikeassa tuossa sisäsiisteysasiassa. Meillä on ollut kolmea eri rotua ja pari seropia aikanaan, ja kyllä kaikkein epäluotettavin sisäsiistiksi oppija on ollut näistä yorkki. Vaikka samat on menetelmät kaikkien kanssa olleet. Jopa kahdeksan kuukautinen tarhakoira joka ei sisäsiisteydestä tiennyt tuon taivaallista tullessaan meille, oppi nopeasti sisäsiistiksi eikä sen jälkeen ole vahinkoja tullut jos vatsa vain on ollut kunnossa. Ja yorkeissakin on eroja, nykyinen Skidi poikamme on sisäsiistimpi kuin edellinen yorkkimme, joka silloin tällöin merkkaili sisälle, tosin saattoi olla kuukausiakin väliä ettei tehnyt mitään ja sitten taas alkoi ruiskiminen. Mutta nämä colliet ja sheltit joita meillä on ollut eivät ole enää siistiksi opittuaan tehneet ainoatakaan pissaa sisälle. Kakat saattaa tulla jos vatsa on jostain syystä sekaisin, mutta nekin tehdään kylppärin lattialle josta ne on helppo siivota.
Sitten yhdestä asiasta haluaisin kertoa myöskin. Ystäväni osti koiran kennelistä jossa kasvatettiin laivakoiria ja shelttejä. Jostain kumman syystä kennelissä oli tullut vahinko, eli sheltti ja laivis olivat päässeet tekemään tepposensa ja näitä pentuja sitten kaupattiin parinsadan euron hintaan. Ei siinä vielä mitään, pennuthan olivat aivan ihania ja menivät heti kuin kuumille kiville. Niitä luovuteltiin jo muutaman viikon ikäisenä :( mutta ystäväni otti pennun kun se oli 8-viikkoinen, koska ei halunnut ryövätä pentua liian aikaisin emoltaan. Ihmetteli vaan kun kasvattaja olisi hövelisti tarjonnut pentua jo 6-7 viikkoisena pois. Noh, pentu sitten kotiutui ja ihmeteltiin vaan kun se niin kovasti itseään rapsutteli ja pisiä tiristeli kaiken aikaa. Eläinlääkäriin soitto ja hän kehotti pesemään pennun loisshamppoolla. Niinhän sitä pestiin ja toistettiin käsittelyä ja rapsuttelu vain jatkui. Kunnes valpas eläinlääkäri oli saanut yhden näistä samoista pennuista hoidettavaksi ja pennun turkissa oli jos vaikka mitä syöpäläisiä. Eläinlääkäri otti yhteyttä ystävääni ja määräsi kunnon aineet loisten häätämiseen ja näin asia hoitui sillä. Pissailu sittemmin jatkui edelleen, eikä voitu enää ajatella, että se olisi vain pitkittynyttä sisäsiistiksioppimattomuutta kun pentu tirautteli aina tämän tästä pisit lattialle. Lääkäri pyysi tuomaan pisinäytteen ja niinhän siitä löydettiin sitkeä tulehdus joka ei yhdellä kuurilla ainakaan ole ohi mennyt. Nyt on toinen kuuri menossa ja toivotaan, että se auttaa. Kyselin sitten jälkikäteen minkälainen kenneli oli ollut ja ystävättäreni kertoi siellä olevan aikamoisen sekamelskan ja haju oli aika tyrmistyttävä. Mutta pentukuume oli niin kova, ettei siitä siinä vaiheessa välittänyt, mutta jälkeenpäin on pikkusen pistänyt mietityttämään, että kaikenlaisia kasvattajia sitä on olemassa.

Itsellä on kokemusta koirista pikkutytöstä asti, ja olen ollut töissä koirahoitiloissa sekä eläinlääkärillä . omia koiria on ollut 12 vuoden ajan, joista 2 on ollut yorkkia (tulivat täysikasvuisina minulle) Edelleen pysyn kannassani, jokaisella tästä sisäsiisteyskasvatusasiasta on oma mielipiteensä. En ollenkaan ymmärrä, mitä Alexandra tarkoitit, että koira menee hämilleen, kun omistaja ulkona hihkuu intoa? nimenomaan korostin, että kiitää ja palkita täytyy HILLITYSTI jottei koira riehaannu suotta, ja "opetustilanteen" tulisi olla rauhallinen. Itsellä on myös ollut sijaismajoituksessa erirotuisia, kokoisia ja ikäisiä koiria, sisäsiisteydestä tai sen puutteesta on siltäkin kantilta ihan omakohtaisia kokemuksia. Tällä hetkellä itselläni on sekarot. koirat ja lunnikoira. Viimemeainittu on hankalasti siististiksi opetettavien maineessa, mutta Prisca oppi kyllä, hitaasti tosin, vaikkei vieläkään ole 100% siisti ( jos hätä yllättää, tekee surutta sisälle, vanhin sekikseni emmemmin istuu vaikka "jalat kaheksikolla") . Eli kyllähän koirat yksilöitä ovat, ja eroja löytyy myös tässä asiassa. Koiran jalannostamisen keskeyttäminen hihkaisemalla sille jotain ei mielestäni ole rangaistuksena pidettävä juttu, vaan ihan ok. Jos ruvetaan vanhanaikaiselle linjalle (johon minunkin ollessani kouluikäinen vielä pennunostajia opastettiin) että läpsäistään esim. sanomalehdellä "pahantekijää" takalistoon, ollaan ongelmissa. Koira ei ajattele kuin ihminen, eikä ymmärrä tällaista.Pahimmassa tapauksessa saa "salakusijan" , eli pentu hiippailee vähin äänin sohvan alle tai taakse tai muuhun piiloon pissille, ja vahingot voivat olla huomaamatta hyvän aikaa!! Omistaja iloisena luulee, että joo, nythän se on alkanut oppia, ja kuitenkin penturukka on aivan sekaisn.
Positiivinen palaute on kieltämättä vähän hitaammin tuloksia koulutuksessa tuova kuin pakotteiden käyttäminen, mutta tulokset ovat parempia ja ennenkaikkea pysyviä.
Jos koira tottelee rangaistuksen pelossa, se tilaisuuden tullen laistaa siitä mitä sen tulee tai ei tule tehdä, kun taas "tehdäänpäs yhdessä jotain hauskaa" - asenne tuo erilaisen tuloksen. En ollenkaan väitä että itse en koskaan käytä pakotteita, teen niin joskus, ja toisinaan se voi olla perusteltuakin, jos tuntuu ettei koira muuten opi. Silloinkin olisi hyvä miettiä, eikö todellakaan keksi muuta kikkaa. Mutta minä nyt vaan olen tällainen kukkahattu.:) Olen vakaasti sitä mieltä että "se , joka ensin turvautuu väkivaltaan on jo hävinnyt" Hauskaa alkutalvea!

En ole hampaita laskenut, mutta tosiaan hammaspuutoksia sillä oli jo kun tuli meille, 7 on poistettu ja 2 on pudonnut niin että olen löytänyt ne. Kulmahampaat ja ilmeisesti valtaosa poskihampaista tallessa, etuhampaat taitavat olla ne ongelma, nytkin otettiin yksi ylhäältä ja toinen alhaalta, edestä molemmat. Kyllä se vielä korvia ja muita syö. :)

Aku on kyllä sitkeä kaveri, se ei ikinä meinaa torkahtaa "normaaliannoksella" ja vaikka en halunnut sille heräämispiikkiä, niin kun päästiin kotiin ja olisin ruokkinut Rockyn, niin Aku olisi syönyt kaiken, vaikka lääkärin mukaan tänään ei pitäisi ruoan vielä maittaa! :) Ja illalla seitsemän jälkeen se oli jo kuin oma itsensä! Ja heti kotiinpäästyä oli pakko päästä mamman viereen sohvalle nukkumaan, lattialla ei voinut torkkua! :)

Tosiaan pissanäytteissä ei ollut viitettä virtsakivistä, siksi epäilivät munuaisia. Mutta verikokeen munuaisarvot olivat täysin normaalit, niin ottivat röngtenkuvan. Sieltä löytyi pienenpieniä kiviä. Niitä ei ilmeisesti voi liuottaa, mutta hyvällä tuurilla osa voi tulla itsestään ulos. Jos ne kasvaa niin sitten varmaan leikataan, mutta jos pysyvät tuollaisina niin niistä ei pitäisi olla vaivaa. :)

Tänään Aku sai viimeisen liha-ateriansa, söi vielä Rockynkin!

onneksi ei ollut kyse pahemmasta!
taitaa olla nuo virtsakivet tosi yleisiä rodulle, meidän eetukin joutui niistä ehtoovuosinaan kärsimään. erikoisruoka auttoi, mutta siitä ei juuri voinut lipsua... pitänee laittaa asia korvan taakse, ja tarkistuttaa urho kivien varalta sitten kun ikää on tullut enemmän.

montakos hammasta koissulla on jäljellä, vieläkö voi luita jäystää?

Sitä ollaan sitten kahta hammasta köyhempi, verikokeita ja röngtenkuvaa viisaampia ja säkillinen specifikkiä autossa. Eli virtsakivikoira löytyypi meiltä. Ilmeisesti munuaisissa ei olekaan vikaa, luojan kiitos. Mutta nyt pitää opetella ihan uusi "elämäntyyli". Ja opetella ruokkimaan koirat erikseen...

Meillä oli siis pari päivää Lilan kaverina tiibetinspanieli-yorkkipoika Onni tässä männä viikolla. Onni muutti mummolaan maalle ja nauttii siellä kovasti elämästä -mitä nyt tietysti vielä hiukan kaipailee vanhaan kotiinsa. Meille sensijaan kehkeytyi varsinainen koirakuume! Lilasta ja Onnista tuli samantien tosi hyvät kaverit, ja oli paljon helpompi jättää koirat kotiin kun heillä oli toisistaan seuraa. Lila lenkkeili tosi reippaasti - myös illan pimeässä - kun Onni oli mukana, ruoka maistui ja uloskin siis opittiin pyytämään kun Onni näytti mallia! Nyt pitäis pikapikaa keksiä mistä Lilalle kaveri, vai laitammeko pennut tilaukseen keväällä?!?

osoitteessa

http://www.huuto.net/fi/showlist.php3?status=N&seller=tara4632&bidder=&tits=&location=&cat=%25&lcat=X&start=0&num=50&index=s

löytyy osoitteesta: http://personal.inet.fi/yritys/jokimetsa/kenneli.html

Kyseinen henkilö osaa tehdä puvut mittatilaustyönä ja neuvoo miten koira tulee mitata. Mitat voi lähettää sähköpostilla. Puvut tulevat postitse. Meille tuli ihan soppeli ulkoilupuku.

Meillä tosiaan on myös kusiruikku. Sitä en tiedä onko sitä edes opetettu edellisessä kodissaan sisäsiisteyteen, mutta meille tullessaan 8 kk iässä oli aivan mahdoton. Kusi sohvalle, sänkyyn, ihmisten päälle, kassiin, joka paikkaan. Ja vaikka just kaks sekuntia sitten olis tultu ulkoa niin koipi pystyssä. Kastraatio onneksi auttoi aika paljon ja muu sisäsiisteyskasvatus, mutta täysin puhtailla vesillä ei olla vieläkään Rockyn kanssa. Keskiviikkona tulivat maalta ja tänä aikana on tullut kaksi pissaa sisälle. Ekasta en ole varma onko koiran vai kissan merkkaus (niin vähän pissaa), toka oli jo selvästi koiran....

Ahkerasti vaan ulkona, kun kiinni itse teostakaan sitä ei saa...pari kertaa sain aiemmin ja karjasin kun koipi nousi, kyllä kuseminen jäi siihen. Heti mentiin ulos ja mielestäni se kyllä vähensi sisälle kusemista. Hiukan hävetti kun käytiin viimeksi lääkärissä ja ihmettelin, että miten täälläkin haisee koiranpissa? Myöhemmin päivällä tajusin että se on mun käsilaukku joka haisee pissalle...

vaikkei kylläkään kokemuksen rintaäänellä.. Lila oppi sisäsiistiksi vasta noin vuoden iässä. Liluski on tosin eka koiramme joten lienemme hiukan tumpeloita kasvatusasioissa. Kokenut eläinlääkärimme kuitenkin viime keväänä lohdutteli meitä kun valitin näistä siisteysasioista, että ei ole ollenkaan tavatonta että nämä pienet koirat eivät opi koskaan kokonaan sisäsiisteiksi. Onneksi viime keväänä sain kannustusta asiaan tällä palstalla, en osaltani ainakaan allekirjoita tätä "kaikki koirat sisäsiistiksi puolessa vuodessa oikealla kasvatuksella"-ideologiaa. Kärsivällisyyttä siis muillekin uusille yorkkiemännille siisteysasioissa, meilläkin opittiin vaikkei välillä siltä tuntunut ollenkaan!
Meillä asusteli pari viikkoa sitten mummin synttärilahjakoira Onni 2 v. pari päivää, niin Onnilta Lila viimein oppi myös kunnolla pyytämään ulos, nyt Lila vinkuu eteisessä ja raapii ovea ihan Onnin malliin kun pitää päästä ulkoilemaan!

OMPELIMO JOINTLY SHOP
Satakunnankatu 33-35 B
28130 PORI

puh.02 6334488
fax 02 6334488

Mieluiten he mittaavat koiran itse, mutta voithan kysyä voivatko tehdä itse mitattujen mittojen mukaan.

Aina pitäisi koputtaa puuta. :D Juuri eilen illalla lueskelin täällä ja huomasin, ettei Rocky ole taas aikoihin hakenut kissankakkaa hiekkalaatikosta. No eikö tietysti nukkumaan mennessä sängystä löytynyt heti kissanhiekan murusia, eli kakkapaloilla oli käyty!

Olikos kukaan katsomassa yorkkikehää? Olisi kiva tietää tuloksia.

Urho örisi unissaan puoli viiden aikaan, enkä sen jälkeen enää unta saanut. Ei oikein hyvää lupaa pitkää päivää ajatellen.

minusta on turha syyllistää sisälle tekevien koirien omistajia - aina ei ole kyse kouluttajan kyvyttömyydestä.
minun koirani ovat sisäsiistejä, kaikki ovat oppineet ennemmin tai myöhemmin. toiset, esim talvipennut, ovat harjoitelleet pitempään. voin tietenkin puhua vain oman kokemukseni pohjalta sanoessani, että koirissa on suuriakin eroja.
ihan uteliaisuudesta alexandra, kuinka monta koiraa sinulla on ollut?

Tietysti koirien välillä on eroja - mutta erot eivät ole niin suuria kuin yleisesti luullaan - tai halutaan uskoa. Heti kun oma koira ei olekaan sisäsiisti (vaikkapa vuoden ikäisenä!) halutaan uskoa, että "koirissa on eroja, ja meidän X ei opikaan yhtä nopeasti" , kun oikeastaan kysymys on omistajan kokemattomuudesta tai kyvyttömyydestä opettaa koiraa. KAIKKI koirat oppivat sisäsiistiksi ja melko nopeasti mutta kaikki omistajat eivät opi kouluttamaan/ eivät viitsi kouluttaa oikein samassa ajassa.

"Eikä se sisäsiistiksi oppiminen ole mitenkään niin yksilöllistä, muuta kuin että kääpiökoirat ovat usein muita koiria hieman hitaampia. Pikemminkin on yksilöllistä tapa opettaa koiraansa ja menetelmän tehokkuus ja kouluttajan määrätietoisuus."

en kyllä ole samaa mieltä. koirissa ON eroja, MYÖS sen sisäsiisteyden suhteen.

Valmisvaatteista on lähes mahdoton löytää pikku "hukalle" lämmintä ylle. Se vaan kaatuilee niissä, kun kaupassa olemme haalareita sovitelleet.

Meillä onkin tulossa ensimmäinen oikea ei-pentu-talvi, joten kaikki neuvot ovat kullanarvoisia. Tuo vauvantossuvinkki oli mainio! Ja korvista puheen ollen - meidän Robinsonilla on valtavat korvat, korkeus n. 7cm. Pitäisikö ne jotenkin pitää loimussa (takaviistossa) pakkasella tai kovalla tuulella? Muistelen, että yorkeilla pakkasraja oli 15 astetta C:sta.

Ainoa vaatetus, mitä meillä tällä hetkellä on, on vihreä villapaita, jonka päällä on pienehkö sadeviitta. Se taitaa olla Hurtta-tuotteita, mutta ei lämmitä tarpeeksi. Lisäksi sadeosio lepattaa tuulella vähän missä puolella selkää mielii.

Voisitko vielä kertoa, mistä aineesta lämpömanttelinne eli yorkkinne talvitakki on? Ja vielä - minkä muotoinen se on? Onko siinä jalkaosuudet/"korvaosuudet"?
Hassuja kysymyksiä kaiketi, mutta olen iloinen kaikista tiedoista.

Talvea ja syysmyrskyjä odottelee Pihla vaan ei Robinson

Moikka Pihla!

Ainakin Kaarinan Eläinpukimo ( tällä firmalla ei siis ole mitään tekemistä minun kanssani vaikka nimi on sama, hih ) tekee vaatteita pikkukoirille mittatilaustöinä. Muistelen, että heillä on kyllä nettisivutkin.

Kannattaa kuitenkin kysellä omasta eläinkaupasta, meillä Espoossa ainakin me ollaan saatu tosi hyviä ja edullisia mittatilausvaatteita Reporanka - eläinkaupan ompelijan kautta; lisäksi hinta on lähes poikkeuksetta valmisvaatetta edullisempi.

Yorkille on vaikeaa löytää sopivia valmisvaatteita, ja lisäksi materiaalin on hyvä olla sellainen, ettei se kovasti sähköistä tai sotke turkkia ( voit verrata siihen, minkälainen pipo on vaivattomin pitkähiuksisille pikkutytöille ).

Itse oon hankkinut jokaiselle koiralleni sadehaalarin, joka on todellakin aivan ehdoton jos yhtään on itse mukavuudenhaluinen, haluaa pitää kodin ja auton siistinä tai haluaa säästää yorkin turkkia. Toinen mikä on hyvä olla mun mielestä joka koiralla, ja meillä näin onkin, on lämpömantteli eli talvitakki. Sitten moni pikkukoira nostelee pakkasella kovasti pieniä tassujaan, joten pienet töppöset kannattaa hankkia ( ennekun ne loppuvat joka puljusta niinkuin joka talvi tapahtuu ). Tassuihin voi kyllä laittaa ihan vaikka vauvan newborn-kokoa olevat sukat, mieluiten liukuesteillä, ja laittaa hiuspompulalla nilkan ympäriltä kiinni. Koira on yleensä aivan järkyttynyt sukista, mutta loikkii ulkona ilosta kun tassuihin ei satu.

Jos sulla on eka talvi tulossa oman yorkkisi kanssa, niin neuvoisin vielä pitämään huolen siitä, että pienet korvat eivät pääse paleltumaan; kovin hurjalla pakkasella yorkin paikka onkin sisällä lyhyitä pissalenkkejä lukuunottamatta. Talvea odotellessa,

Minusta tuo ainoastaan positiivisen palautteen antaminen kun koiraa opetetaan sisäsiistiksi on hirvittävän tehotonta, mutta kukinhan tietysti taplaa tyylillään.

En ole missään vaiheessa puhunut koiran hakkaamisesta tai lyömisestä - on ihan itsestäänselvää, että pelokas koira ei opi mitään.

Kun koira tekee tarpeensa sisälle ja se saadaan itse teossa kiinni (jälkikäteen on tietysti ihan turha puuttua asiaan, senkin pitäisi olla itsestäänselvyys) on minusta kova toruminen, yleensä tiukasti sanottu "EI!" todella paikallaan. Jo muutaman kerran päästä koiralla sytyttää, että sisällä ei kannata nostella tassua.Tietysti myös positiivinen kannustus, kun homma onnistuu ulkona on välttämätöntä, mutta ainoana keinona todella hidas ja vaivalloinen menetelmä. (Ihan yhtä arvaamattomana koira pitää omistajaansa kun jälkimmäinen aina välillä hihkuu intoa kävelylenkeillä...)

Eikä se sisäsiistiksi oppiminen ole mitenkään niin yksilöllistä, muuta kuin että kääpiökoirat ovat usein muita koiria hieman hitaampia. Pikemminkin on yksilöllistä tapa opettaa koiraansa ja menetelmän tehokkuus ja kouluttajan määrätietoisuus.

Ja aivan hyvin voi nyrkkisääntönä sanoa, että puolivuotiaana pitäisi jo koiran kuin koiran olla periaatteessa sisäsiisti (yksittäisiä vahinkoja ei siis lasketa).

Viime viikonloppuna olit Sirpa kysellyt sisäsiisteyden oppimisesta ja kakansyönnistä. Siistiksi oppiminen on yksilöllistä, toiset oppivat hitaammin kuin toiset. Mahdotonta on sanoa että senjasenikäisen pitäisi jo tajuta, niin paljon riippuu koirasta, kotioloista, ympäristöstä , yksinoloajoista ja monesta muusta seikasta. yksi asia on kuitenkin 100% varma: ÄLKÄÄ HYVÄT IHMISET IKINÄ RANKAISKO PENTUA, JOS SILLE SATTUU VAHINKO!!!!! Ei silloin, jos vahinko havaitaan myöhemmin, eikä silloin jos pentu saadaan "rysän päältä" kiinni!!! Pentu ei käsitä, mistä sitä rankaistaan, ja ainoa minkä se oppii, on että emäntä/isäntä on tyyppi joka käyttäytyy toisinaan arvaamattomasti ja hyökkäävästi: "siitä ei koskaan oikein tiedä..." Jos yllätät pennun pissaamasta / kakkaamasta olohuoneen matolle on jo myöhäistä tehdä paljon mitään, paitsi siivota jäljet. Jos se on juuri kyykkäämässä, sen voi kaapata syliin, ja viedä ulos tai laittaa sanomalehdelle, valvoa että se tekee tarpeensa haluttuun paikkaan ja kehua sitten.Positiivinen vahvistaminen on ylivoimaisesti paras opetuskeino tässäkin asiassa. Jos ulkona tuntuu olevan liikaa muuta mielenkiintoista, kannattaa yrittää ajoittaa ulkoiluhetki siihen kun pennulla todennäköisesti on hätä, varata riittävästi aikaa, ja tehdä ulkoilureissusta mieluummin vähän tylsä. Toistuvat " käypäs nyt pissillä" kehotukset saattavat vain villiinnyttää pennun, ja hämmentävät sitä semminkin kun se ei ymmärrä mitä tarkoitetaan. Mieluummin kannattaisi olla mahdollisimman reagoimaton, eli jos pentu haastaa leikkiin, tms niin siihen ei kannattaisi reagoida ollenkaan. Melkeinpä etsiä mahdollisimman rauhallinen paikka, joka sopii tarkoitukseen, ja itse olla aika passiivinen, ja jonkin ajan kuluttua, jonain kertana (tämä siis vaatii huomattavat määrät aikaa ja kärsivällisyyttä) pentu todennäköisesti tekee hätänsä ulos. Silloin sitä voi palkita vaikka namilla ja kehua vuolaasti. Jos koira on yhtään perso ruualle, se on oikein ajoitettuna ( ei liian nopeasti) hyvä palkinto ja vahvistus. Itselläni oli aikoinaan väliaikaismajoituksessa reilu puolen vuoden ikäinen narttukoira, joka oli ennen kotiin n:o2 luovuttamista ollut sisäsiisti, mutta uudessa kodissa sitä oli hakattu niin kovin ( pelkäsi äkkinäisiä liikkeitä, pölynimurinvartta, luutaa jne) että kolmessa viikossa mitkä vietti siellä oli unohtanut sisäsiisteyden. Kaikeksi onneksi Lady oli tosi ahne, ja makkaran avulla sain sen mieleen palautettua tämän sisäsiisteysasian vajaassa viikossa ( mikä oli ihan mukavaa, kun ei ollut mikään pieni koira) kakansyömisen syitä voi vain arvailla, joskus voi olla kyse puutostilasta , ja ei ole poissuljettu vaikka koira söisi täysravintoakin. Biotiinipillereistä voi olla apua, tai Pii-Pet pillereistä, kannattaa kokeilla! Olen myös kuullut jostain että kyseessä voisi joissain tapauksissa olla jonkinlaisesta huomionhaku (/stressi?) käyttäytymisestä? Oli syy mikä tahansa, asiasta ei kannattane tehdä suurta numeroa vaan suhtautua mahd tyynesti. ei varmaan helppoa , mutta.... Olisi kiva kuulla miten homma etenee ?? hyvää alkutalvea!

luin noita kissajuttuja ja oli IHAN PAKKO kertoa omista kokemuksistani: Kun olin oppisopimuksella Lintuvaaran pieneläinvastaanotolla sinne tuotiin lopetettavaksi kerran 2 leikattua kollipoikaa , allergian takia. Jo aiemmin oli eläinlääkäri puhunut että tosi kurjaa lopettaa Hulia ja Viliä, ne ovat niin ihania kissoja että oksat pois. uutta kotia ei jörriköille ollut kuitenkaan löytynyt.Ehdotin, että JOS ne olisivat koiriin tottuneita , voisin ottaa ne väliaikaisesti ja etsiä niille uuden kodin. Ne olivat kuulemma pienestä asti asuneet "kaikenlaisten" koirien kanssa, ja koska omien koirien pentuajan kodeissa oli ollut kissa, uskalsin ehdottaa e.m. järjestelyä. Omistaja suostui ilomielin. Alkuvaikeuksista selvittyä kaikki meni hyvin kunnes... :Romppu, joka oli silloin ihan pentu intoutui jahtaamaan Hulia joka karkasi auki olevasta ulko-ovesta , lapsiportin yli ( oli kesä, ja portti oven edessä jotta saatoin pitää ovea auki, kissat oli sisäkissoja eikä pyrkineet ulos, tai Vili kävi vähän mutustelemassa ruohoa ja kipitti aina kiireesti takaisin sisälle, Huli ei olisi pinnojen välistä mahtunut, koska oli paitsi isokokoinen myös aika pyylevä, painoi 8,5 kg) En ikinä olisi uskonut, että Huli pystyisi sellaiseen loikkaan. Lähdin perään, ja Romppu livahti mukaan portinraosta ( se oli pienempi kuin Huli) ,ja jahtasi Hulin talon takana olevaan metsikköön. Etsin kissaa vaikka kuinka kauan, tuloksetta. Karkupäivä oli harvoja poutapäiviä sinä kesänä, ja todella kurjia olivat seuraavat 3 viikkoa kun kissasta ei näkynyt vilaustakaan, ja melkein koko ajan satoi. Itse arvelin että se lymyili jonkin talon alla ( olivat luhtitaloja) eikä ollut ollenkaan tavatonta nähdä meikäläinen ahteri pystyssä kurkistelemassa josko kissaa näkyisi. Toiset sanoivat, että sen on kettu vienyt, ja toiset että se on paniikissa juossut tosi pitkälle eikä sisäkissana löydä takaisin , ja on varmaan jäänyt auton alle. Eräänä iltana naapurin kanssa juttelin vähän pitempään, ja kerroin ettei karkulaista vieläkään ollut löytynyt, siitä ei ollut näkynyt vilaustakaan. Taas satoi . Olin koirien kanssa menossa iltapissikierrokselle kun jäin Katarinan (naapuri) kanssa suustani kiinni. kiersin korttelin, ja palatessa koirat säntäsivät mh;n ikkunan alla olevan pensaan eteen , jähhmettyivät, ja vinkuivat . "Huli?" kutsuin "Miu!" kuului vastaus!! :) vein vastaan hangoittelevat koirat ensin sisälle, ja ulkona kutsuin uudelleen Hulia, joka tulikin pensaspiilostaan reipasta hölkkää!! Se oli ehkä hiukan laihtunut ja haisi mullalle, mutta muuten oli kunnossa. Jos pensaassa olisi lymyillyt vieras kissa, olisi koirat hyökänneet sen perään jahtaamismielessä aivan varmasti, niin ne tekevät aina kun kohtaavat ulkonaliikkuvan "viirusilmän" Huli oli kuitenkin jo omaa porukkaa ja sitä kohdeltiin sen mukaan, karkumatkalta palatessakin! Hetikohta tapauksen jälkeen pojille löytyikin uusi koti, jossa ne viihtyivät ja niistä pidettiin hyvää huolta. Itsekin olen enemmän koira- kuin kissaihminen, ja vaikka kahdelle 8v kissalle uuden kodin löytäminen oli viel' paljon vaikeampaa kuin olin luullut, oli se sen väärti ja tästä seikkailusta on jäänyt voittopuolisesti mukavat muistot, ja onneksi tapauksella oli myös onnellinen loppu. itse olin positiivisesti yllättynyt siitä, ettei koirat ryhtyneetkään jahtaamaan Hulia sen palatessa ( niinkuin olisin veikannut, jos joku olisi kysynyt mitä luulisin tuossa tilanteessa tapahtuvan) vaan tuntuivt toteavan, että hei, tuolla pensaassa se meidän kaveri nyt lymyää.Aika erikoista myös että kahta eri lajia edustavat aikuiset yksilöt tottuvat toisiinsa ja ennenmuuta "adoptoivat toisensa" niinkin lyhyessä ajassa. Ja niin, eläinsuojelulaissakin mainitaan että eläimenpitopaikan tulee olla riittävän turvallinen. Lähiöympäristö ei sitä ole kissalle harhailla omin nokkinensa

Kiitos Marille

Asumme Tampereella, mutta ei haittaa, vaikka ompelimo olisi kauempana. Ehkäpä he tekevät mittojen mukaan puhelimitse tilattuna, varsinkin kun heillä on jo Akusta tietoa. Voisinko saada ompelimon yhteytiedot?

Kiittäen Robinson ja Pihla

Riippuen missä asutte. Joskus aiemmin on ollut puhetta tästä mutta en muista enää mistä muut hankkivat, joku taisi tilata ulkomailta?

Itse olen niin onnellisessa asemassa että meillä on tässä kaupungissa koirien ja hevosten ompelimo. Siellä ollaan teetetty sadepuku kurakeleille ja toppapuku pakkasille. Ja halvemmiksi ovat tulleet kuin valmisvaatteet eläinkaupoissa (ja ne valmisvaatteet eivät edes sovi Akulle). Sitten ainakin täällä on toisessa eläinkaupassa jonkun eläinpukimon tuotteita, ja heiltä voi tilata omien mittojen mukaan (eläinkaupan kautta). Tiedä vaikka jossain muissakin kaupungeissa se olisi mahdollista.

Tervehdys

Meillä pieni yorkkipoika Robinson palelee vesisateen kylmentämänä ja kohta on pakkasetkin tulossa. Osaisiko joku teistä neuvoa, mistä saisi täsmävaatteita näin pienelle koiralle? Millainen olisi toimivin talvitamine?

Juu, Akulta on viisi hammasta poistettu ja kaks pudonnut niin että tiedän, sillä oli jo hammaspuutoksia kun se tuli meille. Ja lisää todennäköisesti poistetaan. Välillä sen kieli lurpattaa etuhampaiden välistä. :) Viime talvenahan Akulla hammasta kolotti ja se purkautui käytöshäiriöinä. Syyseuraussuhdetta en tajunnut ennenkuin Aku oli käynyt hammaskiven ja hampaiden poistossa ja sai lääkekuurin.

Tosiaan pohdittiin lääkärissä, että voisko toi karvan muutos johtua juuri tästä sairaudestamme... Onneksi vein Akun pissanäytteen silloin, vaikke se kuulunut alkuperäiseen suunnitelmaan eikä Aku oireillut mitenkään. Edelleen se käyttäytyy täysin normaalisti ja kauhee meno koko ajan päällä kun touhuavat.

minusta meidän eetun karvasta näki koiran saamat lääkekuurit juuri sellaisina värirantuina, mutta taisi mennä vaaleampaan suuntaan. tai jos koira oli ollut huonossa kunnossa, niin turkki kärsi vielä pitkän aikaa - sitä joko irtosi "tuppoina" tai se oli muuten vain kummallista.

minusta terve, hampaton suu on parempi vaihtoehto kuin kipeät hampaat. sääli koiraa jos se ei enää voi kaluta luita, mutta tuskin se elämänlaatua sen laajemmin huonontaa.

Käytiin tänään viemässä Akulta kontrollipissa, ja sillä on edelleen paljon proteiinia pissassa, veren määrä on vähentynyt. Tiistaina meillä on lääkäriaika, jolloin otetaan verinäyte ja poistetaan hammaskivi ja mahdolliset hampaat. :(

Onko normaalia että karvan väri "kehittyy" ja karvan tyyppi muuttuu näin vanhalla iällä? Koirat tulivat eilen maalta ja huomasin tänään, että ihan kuin joku olisi vaihtanut Akun oikean etujalan! Akun ruskean osan väri on aina ollut liian vaalea, sellainen tosi vaaleanruskea. No nyt oikea etujalka on punaruskea ja siinä kasvava karva on muuttunut paljon karkeammaksi kuin muissa jaloissa. Tuo karkeampi ja punaisempi karva on levinnyt myös ryntäisiin ja osittain vatsaan ja kylkiin. Se karva on myös lyhyempää kuin tuo vanhan värinen ja silkkisempi karva joka sillä on aina ennen ollut. Eli jalat näyttävät eriparisilta kun ne on eri väriset, eri karvanlaatuiset ja eri mittaiset karvat...trimmasin Akun muutama viikko sitten ja silloin en vielä huomannut mitään!

Meillä Aku on hyökännyt minkin kimppuun. Piharoskiksemme alla oli jotain mitä aku meni haistelemaan. Otettiin roskis pois että nähtiin mikä siellä niin innosti, ja samantein kävi Aku minkin kimppuun. Tavallaan Aku sen tappoi, tai olisi tappanut, jos isä ei olisi mennyt väliin ja ottanut minkkiä pois, siitä ei ollut Akulle vastusta. Sitä en tiedä mitä olisi tapahtunut jos Aku pienempi ois... yllättävän ärhäkkä, nimittäin kun otin Akun kiinni, se kävi mun nahkahanskoihini kiinni, mutta irrotti heti kun tajusi mitä teki.

Mistä olette hankkineet Yorkkinne?

Yorkit kuuluvat nykyään 3-ryhmään eli terriereihin. Rodun kotimaassa Englannissa asia on toisin: siellä yorkshirenterrierit arvostellaan osana kääpiökoirien ryhmää.

Moikka,

meillä on kotona kolme yorkkia ja persialaiskissa; koirat rakastavat Mimosa-kissaa ja toisinpäin! Jännä juttu on se, että vaikka kotona kissa kohdellaan prinsessana ja talon valtiaana ( noh, ruokakuppi on ehkä poikkeus tästä ) ulkona kaikki ( vieraat )kissat tuntuvat olevan vapaata riistaa ja jokainen koiristani jahtaisi niitä niin kovin mielellään. Joten olkaahan varuillanne, joskus kissan vilahtaessa pihalla kuuluu vaan kolme viuhahdusta:yorkit säntäävät kattiparan perään ja minä rukoilen kissarievun hengen puolesta ( onneksi niitä on kuulemma seitsemän ).

SENSIJAAN olen huolissani minkeistä ja piisameista, joiden pesiä on meidän ulkoilureiteillä: voiko minkki hyökätä pienen yorkin kimppuun ( nehän on kuulemma aivan sekopäitä petoja - minkit siis, hih hii )? Vaikka eipä silti, yorkeista kun ei koskaan tiedä; ainakin nämä meidän "marsut" saalistavat mökillä kaikenlaista sammakoista rottiin: YÖK! Rottakoira ei muuksi muutu!

Hei, kuuluvatko Yorkit näyttelyissä 9- ryhmään?

Niin, korjaan vielä etten voi sietää väliinpitämättömiä omistajia jotka potkasevat kattinsa ulos sillä verukkeella, että kissa on yksineläjä ja sen kuuluu olla vapaana. Kissathan eivät ole syyllisiä omistajiensa päähänpinttymiin...

Heips'!
Tiedän muutamankin kissan, jotka hyökivät koirien kimppuun. Eräällä tuttavallani on paljon kissoja, ja hänellä on myös koira ja hevosia. Olin joskus oman koirani kanssa siellä poikkeamassa pihalla, ja meinas yks kissoista repiä Pupen palasiksi, kun "puolusti" reviiriään. Kyseinen tuttava on myös 10-vuotiaan kissani Misun "kasvattaja". Misu ei ole aggressiivinen koiria kohtaan, mutta näyttää kyllä missä se kaappi seisoo ja kuka käskee.

Myös meillä ollaan joskus oltu napit vastakkain kun olen ollut Akun kanssa lenkillä ja kulman takaa tuleekin kissa. Aku onneksi on ystävällinen kissoja kohtaan ja tuokaan kissa ei sentään revennyt liitoksistaan, vaikka sydän heittikin pari kuperkeikkaa kun huomasin kissan. Myös exäni kissa ei tykännyt Akusta. Saatiin siedätettyä sitä sen verran että pystyin ottamaan Akun mukaan peli-iltoihin, mutta siinä meni raja, että Aku ei saanut käydä vesikupilla, sitten tuli huutia. Onneksi ehdin nostamaan Akun syliin ja kääntämään aina selkäni kun Belle yritti hypätä Akuun kiinni.

Ja tosiaan, kissoja ei saa pitää kaupunkialueilla irti/valvomatta, järjestyslakikin sen jo kieltää. Asiasta voi sanoa kissan omistajalle jos tietää kuka kyseinen henkilö on. Kissasta voi tehdä ilmoituksen eläinsuojeluvalvojalle tai jos on syytä epäillä kissan olevan pysyvämminkin heitteillä tai se aiheuttaa vahinkoa eikä omistaja kuuntele, loukuttaisin kissan ja toimittaisin sen eläinsuojeluyhdistyksen hoteisiin.

Omistaja sitten joko hakee kissansa sieltä tai jättää hakematta ja kissa toivottavasti saa välittävämmän kodin. Itse en voi sietää vapaasti ulkoilevia kissoja, vaikka kissaihminen olenkin ja käyn kissanäyttelyissä jne. Kun taloudessa oli vielä leikkaamattomia narttukissoja, niin voi sitä kollinkusen hajua kun kaikki naapuruston kollit kävivät kusemassa ovenpielet (eteisessä haisi), tuulettumassa olevat matot jne...silloin asuttiin rivarissa.

Usein kissan ja koiran matsi on pahemman näköistä kun mitä se oikeasti on, mutta tottakai aina kannattaa varoa, varsinkin jos matsi tapahtuu vieraan kissan välillä eikä kyseessä ole oman perheen lemmikkien keskinäiset kurinpidot.

Tuntuuhan tuo opiskelijan budjetissa, ihan totta. Mukava, että Urho on kuitenkin tyytyväinen "uhraukseen". Mitäpä sitä ei uhraisi koiran takia.
Lasten ollessa pieniä laskin joskus vaippoihin kulunutta rahaa, lopetin aika pian :-)

nut on sitten tuotakin muonaa "säkki" kaapissa. maistui urhon mielestä mannalle...
juu, eihän yorkit niin paljoa syö, mutta kyllä opiskelijan budjetissa tuntuu, kun pari viikkoa sitten ostin sen ison säkin yorkkiruokaa (400kr) ja nyt tämä maksoi 280 kr. ja viimeviikolla shamppoon ja hoitoaineen.
parempi ettei ala laskemaan =)

mulla on jo ennestään perhoskoira ja nyt ajattelin hankkia sille kaveriksi yorksin. ajattelin miettimään että annetaanko niitten karvojen kasvaa pitkiksi vai voiko ne käydä leikkauttamassa "lyhyempään-malliin" ?
olis tosi kiva jos joku viittis vastata...
kitoooss!! =)

Omistajat saisivat tosiaankin, ainakin kaupunkioloissa pitää kissoistaan parempaa huolta.
Minulla on autolle ns. tolppapaikka ja talvisin laitan ajastimella moottorinlämmittimen päälle. Jonkun kissa käy lämmittelemässä autoni päällä tai
alla. Sen tiedän tassunjäljistä konepellillä vastasataneessa lumessa.
Silloin kun lunta on satanut voi jäljistä päätellä onko kissa häipynyt mutta pakkasöinä/-aamuina, pelkään joka kerta liikkeelle lähtiessäni että kissa on jäänyt moottoritilaan tai kököttelee jossain muualla auton rakenteissa, vaikka kuinka kurkin auton aluset ja kaikki muut mahdolliset paikat.

Koirani ovat "kavereita" kissojen kanssa, joita tapaavat silloin tällöin. Yleensä kissat väistävät ja koirat haukkuvat. Erään kerran musta kissa tuli vastaan ja väisti meitä, mutta kääntyikin ja hyökkäsi koiralauman keskelle. Hirveä hässäkkä - neljä koiraa ja yksi kissa. Koirat levisivät ympärilleni kuin varpusparvi ja kissä pienimmän perään. Onneksi joku jääkiekon harrastaja oli jättänynt mailansa lavan tienposkeen ja sitä maahan hakkaamalla (ja tietenkin huutamalla kurkku suorana) sain kissan lähtemään karkuun.
Hirveä tilanne, josta ei vaurioita onneksi syntynyt. Sen jälkeen pidin kauan kiveä taskussa, jotta voin sillä pelästyttää kissan poisa - en toki vahingoittamalla kissaa. Tosin sitä ei olen tämän tapahtuman jälkeen näkynytkään! Minulla ei ole mitään kissoja vastaan, niiden omistajia sen sijaan voisi hieman "sivistää", sillä kaupunkialueella kissat eivät saa liikkua vapaana. Olkaa varovaisia, kissa on kuitenkin villieläin vapaana ollessaan.

Meille sattui myös "hauska" tapaus. Olemme muuttaneet omakotitaloon, ja pihapiirissä liikkuu viisi kissaa. Eräänä iltana lähdin koirien kanssa omalle pihalle, joten jätin ulko-oven auki ja talon tuulettumaan. Tultiin takaisin, laitettiin ulko-ovi kiinni ja riisuin ulkovaatteet. Sitten lähdin menemään alakertaan ja säikähdin sydänjuuriani myöten. (Sisä)portailla istui kaikessa rauhassa suurin koskaan näkemäni kissa! Onneksi koirat eivät olleet tajunneet/haistaneet sitä. Koirat olivat keittiössä, hain ne nopeasti syliini ja vein toiseen huoneeseen ja ovi kiinni. Sitten aloin kutsua kissaa (tässä vaiheessa koirat jo haukkuivat raivoisasti). Kissa ei liikahtanut mihinkään. Kissat ovat minusta inhottavia, mutta oli pakko mennä ja ottaa se syliin ja kantaa ulos. Se oli oikein lihava ja vetelä, yök! Mitä jos se olisi ollut eteisessä tai keittiössä koiria vastassa? Olemme tavanneet saman kissan takapihalla, ja se ei välittänyt mitään, vaikka koirat yrittivät päästä sen kimppuun. Se vain katseli, että tulkaahan, niin näytän teille. Oikein kiva, kun ei uskalla koiria päästää vapaaksi omalla pihallaan naapurien kissojen takia. Mitähän naapurit sanoisivat, jos minun koirani pitäisivät heidän pihojaan vessanaan? Nyt ei uskalla enää oven kautta tuulettaakaan. En ole kissavihaaja, en vain pidä kissoista - yhtään.

Onko muilla kokemusta jossa kissa olisi hyökännyt yorkin kimppuun?
Olin kävelyllä kahden yorkin kanssa, pysähdyin juttelemaan erään pariskunnan kanssa ja havahduin siihen, että koirat vetävät kohti tien penkkaa. Minä katsomaan, että minne menevät. Kissa istui tien sivussa ja katseli koiria. Vedin koirat pois ennenkuin ehtivät kissan luo, jolloin kissa raivoisasti hyökkäsi koirien kimppuun. Olin hätää kärsimässä, yritin saada paniikissa olevat koirat syliini ennenkuin kissa pääsisi tekemään pahojaan. Oli onni että lähellä oli myös muita sillä yksin en olisi saanut koiria suojeltua. Sain koirat syliini eikä kissa päässyt niitä vahingoittamaan, mutta jos olisin ollut yksin niin seuraukset olisivat olleet todella pahat. Kissa oli kuin riivattu, sähisi, yritti kynsiä koiria ja hypätä niiden kimppuun. Olimme kaikki aivan ällikällä päähän lyötyjä, emme olleet ikänä nähneet kun kissa käy koirien kimppuun. Onneksi oli suojelusenkeleitä mukana.

Kiva kuulla, että Urho alkaa olla kunnossa. En usko, että kukaan menee konkurssin yorkkia ruokkimalla. Ainakin meillä ne syö niin vähän, että on ihan sama mikä ruuan kilohinta on. Eikähän mikään muukaan ole liian kallista jos se koirille tulee :-)

Nyt on syöty jo 4 kalapullaa eikä ripuli ole tänä aikana vaivannut!
Tänä aamuna heitin sekaan pari papuakin, pakko sen on syödä, koska se on jo sen verran laihassa kunnossa. Kyllä minä siivoan kuhan Urho ei katoa kokonaan..
Koira on jokatapauksessa pirteämpi ja komentaa (örisee ja mörisee) jo leikkimään kanssaan. Huh!
Huomenna kokeillaan sitä I/D erikoismuonaa, sen pitäisi kuulemma tehdä ihmeitä jo parissa päivässä.
Minua vain varotettiin että se on vähän tyyriimpää kuin tavallinen ruoka - mutta eihän tuo yorkkiruokaa hintavampaa ole =)

Vellu syö Royal Canin Yorkshire nappuloita ,Cesar ruokaa ja kaikkea muuta sopivassa määrin ( riisiä,spagettia , juustoa, kurkkua ym. ) Vatsa ei ainakaan ole mennyt sekaisin ja painoa on tullut noin 2kg

Minä olen antanut joskus riisin seassa keitettyä broileria, kala ei meidän koirille sovi ollenkaan mutta nuo näyttävät olevan kovin yksilöllisiä. Joskus annoin juustoa, ainakin ihmisillä se kovettaa mahaa. Voi olla, että se on liian voimakasta. Pelkkä vesikuurikaan ei oikein ole mukava. Meillä on sellaista jauhetta (Aptus Nutrisal) jota laitetaan juomaveteen. Eetua se joskus pienepänä piristi. Onneksi tuon Eetun maha näyttäsi vanhemmiten vähän rauhoittuneen. Ennen jopa parin vieraan käynti sekoiti sen mahan ainakin päiväksi.

Toivotaan, että Urho paranee pian!

Kyllä viisikuisen pennun pitäisi jo jotain tajuta sisäsiisteydestä, vahinkojahan kuitenkin aina sattuu. Minusta pelkää tiuhaan ulkoilutus ei auta, vaan koira pitä saada rysän päältä kiinni ja torua pitää silloin kovasti. Samoin pitää kiitellä kovasti aina kun tarpeet tehdään ulos, makupaloja säästämättä. Mitä vähemmän em. onnistuu, sitä kauemmin saa siivota koiran jälkiä kotona.

Ulosteen syöminen voi joskus kieliä jostain puutostilasta. Mitä pöperöä koirasi syö?

tuota riisiä on syöty maanantaista lähtien, ell ohjeen mukaan laitoin keitettyä kananmunaa ja raejuustoa hiukkasen seakaan toisesta päivästä eteenpäin.
eetun maha rauhoittui aina tuolla riisikuurilla, mutta urhoa ei tuntunu auttavan. eikä riisi enää uponnut eilen illalla - kuppiin jäi...
nyt on sitten syöty yksi kalapulla tänä aamuna. se upposi vähän turhankin nopeasti, katsotaan mitä tapahtuu.
lonkka- ja kylkiluut ovat tulleet inhottavasti esille. surkea juttu.

Meillä sisäsiisteyttä on saanut odotella vuoden ikään asti. Urho täyttää parin viikon päästä yksi ja vieläkin "vahinkoja" sattuu. Tuntuu, ettei se vielä ymmärrä ulosmenemisen merkitystä. Eetu oli reilusti yli vuoden ennen kuin se osasi itse pyytää ulos. Ei tuohon taida auttaa muu kuin ahkera ulkoilutus.
Tuo kakansyönti menee ohi kun ikää karttuu. Se ei muistaakseni kestänyt kovin kauaa.

Kokeile keitettyä riisiä keitinvedessä. Meillä se anakin rauhoittaa mahaa tehokkaasti.

Vellu on 5kk, uros-jorkki. Sisäsiisteys on vielä täysin hakusessa,kakat ja pissat on mukavinta tehdä sisälle,kun ulkona ollessa kaikki asiat on aika pelottavia.Lenkillä anergia menee ymärille vilkuiluun joten tarpeiden tekeminen on toissijainen asia.Sisälle sitten kun kakkaa niin tulos näyttää tosi herkulliselta. Onneksi ei kuitenkaan aina kaikki mene suusta alas. Mistä apu moiseen vaivaan? Mistä tälläinen tapa voisi johtuisi? Onko kenenkään muun koira käyttäytynyt samalla tavalla?Millon on syytä alkaa olla huolissaan sisäsiisteyden puutteesta ja minkäläisia hyviä kikkoja sen oppimiseen olisi? Onko Vellu jo toivoton tapaus!

onko kellään kokemusta hills i/d ruoasta yorkilla?
nyt suositeltiin tuota ruokaa ainakin kuuriluonteisesti, pitäisi rauhoittaa herkkää stressivatsaa. ei ollut itku kaukana eilen illalla, kun urho alkoi (taas) ripuloimaan. maha on ollut sekaisin jo viikon ajan - koira on kyllä olosuhteisiin nähden pirteä (kaivoi kaikki lelunsa näkösälle eilen, ja halusi leikkiseuraa) eikä ole kuivunut.
eläinlääkäriltä saadut canicur-tabletit auttoivat vain pari päivää eikä dieettiruokakaan tehonnut. aptuksen maitohappobakteereita (?) täällä ei ole saatavilla =(
maanantai-aamuna olen kyllä ennen kukonlaulua kiskomassa eläinlääkärin ovea, kun ruokaa ei edes eläinkaupoista saa. tämä viikonloppu pitäisi pärjätä kalalla.

miten nämä rakkaat karvakasat osaavakin aina ajoittaa "sairastumisensa" aina viikonloppuun?

Laita sähköpostiosoitteesi, juoksua odotellaan.

Onko kenelläkään tietoa tulevista pentueista?

Meillä on urosyorkki, joka täyttää kohta 17vuotta. Onko muita yhtä vanhoja yorkkeja?
Koiramme on muuten hyvässä kunnossa paitsi, että näkö ja kuulo alkaa heikkenemään.
Yorkkimme syö hyvin ja lenkkeilee vielä pitkiä matkoja.

Lilalla oli kuusi sisarusta, eli siis pentuja kaikkiaan seitsemän. Sama narttu oli tehnyt vuotta aikaisemmin myös seitsemän tervettä pentua. Äitikoira on käytetty useasti näyttelyissä ja on aivan normien mukainen eli oikean kokoinen. Kyse lienee muusta kun nartun koosta pentujen määrässä.

Mulla heräsi miete, että onko noi suuret poikueet tulleet ns. normikokoisista nartuista, vai suuremmista? Onko naaraan koolla näissä pikkuroduissa merkitystä pentuluvun suhteen?

Kyselit yorkin pentuekoosta. Tyypillisesti yorkkiemo saa kerralla 1-3 pentua, mutta olen kuullut huomattavasti suuremmistakin pentueista. Yorkshirenterrieri-lehdessä 2/2004 julkaistuista tilastotiedoista ilmeni, että viime vuonna Suomessa syntyi ainakin 4 viiden pennun, 2 kuuden pennun, 1 seitsemän pennun ja 1 kahdeksan pennun pentuetta! Eli aika monta ipanaa voi alle 3-kiloinen pikkuemo näemmä saada.
Olisiko kenelläkään tietoa tunnetuimpien englantilaisten kennelien pentuekoosta? Olen ymmärtänyt, että tiukka linjasiitos pienentää pentueen kokoa - pitääköhän paikkansa?

Mummi on kärvistellyt jo useita viikkoja kovassa koirakuumeessa, kun hän on seurannut meidän touhuja Lilan kanssa ja hänellä oli kesällä tyttärenpohjan sheltti hoidossa kuukauden verran. Mummilla on perjantaina synttärit ja nytpä pääsemmekin ilahduttamaan häntä Onni-koiralla! Kävimme sunnuntaina katsomassa kohta kaksivuotiasta Onni-poikaa joka on yorkin ja tiibetinspanielin sekoitus. Omistaja haluaa luopua koirasta koska sille ei jää tarpeeksi aikaa ja huomiota ja ilahtui kovasti kun kuuli että Onni pääsisi eläkeläisten hoiviin ja maalle omakotitaloon. Voi että oli mainio kaveri tuo Onni - musta söpöläinen joka muistuttaa kyllä enemmän kooltaan ja malliltaan tiibetinspanielia kuin yorkkia, mutta kiltti ja seurallinen kun mikä! Lila ja Onni telmivät aivan onnessaan pitkän aikaa ja Lilan pikkuemännän mielestä Onni olisi pitänyt ottaa heti mukaan meille! Haemme Onnin meille huomenna, ja matka mummille on edessä sitten perjantaina. Katsotaan miten meillä menee kahden koiran kanssa!

Turkista puheenollen, Skidillä on nyt pisin turkki mitä koskaan on 2-vuotisen elämänsä aikana ollut. Rohkaistuin sitä kasvattamaan kun rouva, jonka luona käytän sitä "trimmattavana", kehui turkin laatua ja sanoi, että ei varmaan tuota ongelmia vaikka sen antaisi hieman kasvaa pituuttakin, niin hyvälaatuinen ja paksu turkki Skidillä on. Niinpä me on nyt sitten annettu turkin kasvaa, ainoastaan kasvojen ja tassujen karvoja olen siistinyt. En mielelläni laita top knotia koska jotenkin tuntuu, että se kiristää koiran päätä, ja jos sen laittaa kovin löysälle, niin sehän ei pysy kun hetken. Tosin turkki täytyy nyt pestä useammin kun se on pidempi, mutta en edes harjaa sitä päivittäin ja silti se on suht siistin näköinen. Ainoastaan valjaiden kohdalta turkin tyvi kerää pientä takkupesää, mutta sen saa helposti kampaamalla poistettua.
Mutta kohta on turkki leikattava lyhyemmäksi koska talvella pitkä turkki on aika hankala. Skidi kun tulee ja menee sisälle ja ulos ilman takkia, niin se on hetkessä täynnä lumipalleroita. Mutta eikun taas ensi keväänä alkaa turkin kasvatus, koska kyllä yorkki on niin kaunis kun sillä on vähän pidempi turkki. Tuommoinen puolipitkä turkki on kuitenkin suht helppo hoitoinen jos turkin laatu on ihan OK.

Minä olen kai esitellyt itseni, mutta otetaan uusiksi. :) Olen siis 23-vuotias, kaiketi avoliitossa asusteleva tätönen. Valmistuin keväällä tietojenkäsittelyn tradenomiksi mutta oman alan töitä ei täällä Porissa pahemmin ole, joten vastailen 118:ssa teidän kysymyksiinne. :) Ja olen viihtynyt tosi hyvin. :) Samalla opiskelen multimedian approa avoimessa yliopistossa. Kotoa löytyy eläintarha eli 11 hiirtä, 10-v.maatiaiskissa, 10 kk abykissa, 9-v rescueyorkki sekä reilu vuoden ikäinen chihuahua/westiesekoitus ja akvaario. Enempää ei eläimiä ainakaan lähitulevaisuudessa ole tulossa, koen että raja on aika lailla tässä.

Muuten ei ole mitään ongelmaa, mutta meillä on mystinen kusiluikku. Onko se Rocky - vai onko se sittenkin pissavaivainen Aku? No joka tapauksessa eilisaamun jälkeen ei ole pissoja löytynyt....kissankakkaa sen sijaan matolta, Rocky ollut asialla. :D

Mä en taida osata elää yhden elukan taloudessa, koska olen maalta ja meillä on aina ollut eläimiä. Ensimmäinen koirani oli norjalainen Cilva, toinen oli kulkukoira Puppe, kolmas oli tämä yorkki Aku ja tää Rocky on sitten vanhempien oikeasti. Koiria meillä on ollut koko ikäni, kissoja siitä lähtien kun olin 2-vuotias, akvaario 5-vuotiaasta ja hiiret tulivat kuvioihin puoltoista vuotta sitten. Niihin en kakarana saanut lupaa. ;) Mieli tekis vielä rottia, frettejä, kaneja, lisää kissoja jne, mutta järki käteen on pakko joskus ottaa. :D

Siis yorkkihan on turkkirotu, mutta karvaa siitä ei lähde kovinkaan paljon, sillä sen karva kasvaa koko sen eliniän. Turkin hoitamiseen menee paljon aikaa, jos haluat pitää sen pitkänä ja kauniina. Harjaus joka päivä, silmien puhdistus, top knot ainakin. Korva- ja tassukarvojen trimmaus säännöllisin väliajoin. Muuten yorkki ei ole trimmattava rotu. Pesu vähintään kerran kuussa, jos koira tuntuu likaiselta, pese useammin. Näyttelykoiran hoito on sitten ihan eri asia.
Yorkki on herkkä haukkumaan ja pieneksi koiraksi sillä on kova ääni, tässäkin on tosin erilaisia yksilöitä.
Rotuna iloinen, ystävällinen, rohkea ja valloittava terrieri, ehdottomasti ei mikään sohvaperuna (paitsi ainakin omani sateella!) Yorkin ruokailusta kirjoitetaan paljon, itse syötän koirilleni RC:n ligt ja sensible-ruokaa sekä Cesar+raejuustosekoitusta. Minulla on neljä koiraa, kaikki syövät samasta kupista. Tällä ruokavaliolla koirien vatsat toimivat eikä meillä esiinny ripulia eikä kovaa vatsaa. Vitamiinit yms. tulevat samalla. Lisänä laitan vielä raejuustoon oliiviöljyä turkin kiilltoa lisäämään.
Mutta tämä on minun koirilleni sopivaa ei ehkä ole sinun, kaikkea kannattaa aina kokeilla. Useimmiten meillä tulee vatsavaivoja, jos poikkean em. ruokavaliosta. Äitini silloin tällöin menee "tuijotuslankaan" eli antaa hyvää pöydästä ja seuraukset saattavat olla pahanhajuiset!!

Yhdistystoiminnasta Tiinalle kertoisin, että ei tässä meidän yhdistyksessä ole mikään muuttunut. Itse olen ollut mukana vuodesta 1992 ja olenkin todennut, että
kukot ja kanat vaihtuvat, mutta kanala (=taustaväki) pysyy! Nyt olen sinnitellyt puheenjohtajana 3 vuotta, vaikka alunperin oli tarkoitus vain vuoden verran yrittää.
Näiden vuosien aikana olen kuitenkin tavannut paljon, paljon ihania yorkki-ihmisiä, jotka ovat kannustaneet ja tukeneet jatkamaan. En halua nähdä yhdistystä ilman tulevaisuutta, älä sinäkään anna periksi!

Terveisiä kaikille.

Koska salakuljetukseen ja typistettyyn häntään liittyvä keskustelu ajautui epäasialliseksi, on palstalta poistettu kaikki asiaan liittyvät viestit.

Raili täällä huhuili niitä esittelyjä jo ikuisuus sitten, jotenpa täältä pesee (aina mukava hommata jotain muuta "juuri nyt etipaikalla tehtävää" kun pitäisi tenttikirjoja lukea =)

Minä olen Kristiina Niska, 25 v ja kotoisin Torniosta. Nyt asun ja opiskelen Uumajassa. Harrastuksiini kuuluu koirien lisäksi vähän kaikenlainen liikkuminen/urheilu (aerobicsalilla minua ei kyllä ole viimeisen vuoden aikana bongattu, kummasti on nämä aktiviteetit siirtyneet tuonne tien varteen), rullaluistelu, laskettelu ja piirtäminen; luentolehtiöiden reunat on täynnä koiria ja hevosia.. Ja niitä ei-tenttikirjoja on aina välistä kiva lukea.
.
Meille tuli kotiin ensimmäinen yorkki Railin ensimmäisestä yorkkipentueesta loppusyksystä -92. Eetu ehti suloistuttaa meidän elämää monta vuotta, kunnes nukkui pois viime syksynä kahta päivää vaille yhdentoista vuoden ikäisenä. Galleriasta löytyy kuvia Eetu 11v., muutama viikko sinne tai tänne =)

Toissa kesänä lähdin VAIN KATSOMAAN kuuden viikon ikäisiä yorkkipentuja ja sydänhän siinä suli - kuka nyt voisi yorkkeja vastustaa. Kolmen viikon tuskastuttavan odotuksen jälkeen Urhosta tuli sitten ensimmäinen ikioma yorkkini. Näyttelyt kiinnostavat joten eiköhän Urho joudu ainakin muutamassa ensi kesänä itseään esittelemään =) Tässä on talvi aikaa kasvatella karvoja.

Siinäpä ne tärkeimmät taisi olla...

Ole hyvä vaan! Hyvä, että koirasi voi nyt hyvin!

Hei Mervi P. Ei kannata loukkantua ,olen Mervi N.Joten se siitä.Jos kirjoitan niin laitan Mervi N . Okay?

Kaikki hyvin koirani kakkasi 6vrk kuluttua ison pläjän. Pyllystä tuli pehmolelun muovinen nenä.Se oli nähtävästi tukkona.Annoin koiralleni melkein dl parafiiniöljyä ja se tepsi. Kiitoksia kovasti avusta.Arvatkaa sitä hajua ja kakka määrää mitä tuli. Huh helpotus sentään..

Miten teillä menee kakka-ongelman kanssa?

Olen Tiinan kanssa samaa mieltä hyvin monista asioista, mutta erityisesti siitä, että ilmaisen mielipiteeni reilusti omalla nimelläni, tykättiinpä niistä tai ei. Erityisen huvittavaa on, että tänne on nyt ilmestynyt toinenkin Mervi, varmaan ihan oikea nimi ;) Tästä eteenpäin olen Mervi P, katsotaan jos tänne eksyy toinen sellainenkin. Muuten, jos joku esittää minun nimelläni epäilytttäviä kannanottoja, niin minä en epäile ottaa yhteyttä poliisiin, he pystyvät hyvin helposti selvittämään, mistä osoitteesta "Mervi" tai joku muu typeryyksiään laukoo.

Hyvä Tiina!!! Minä olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä.

Olen ollut mukana koiraharrastuksessa 10 vuotiaasta tytöstä lähtien; pian siis 30 vuotta. Hiljaisena pikku-tyttönä olin mukana villakoirakerhon kokouksissa, koiranäyttelyissä ja erilaisilla retkillä. Katselin ja kuuntelin ja ihmettelin miksi tädit eivät tule toimeen keskenään. Minä ja koirat olimme sivussa hyvässä sovussa.

Opinko pikkuhiljaa miten ei ainakaan kannata koiramaailmassa toimia vai olenko vain saanut hyvän kotikasvatuksen kun olen säästynyt ehjin nahoin tähän päivään ja aion selvityä jatkoassakin. Olen yrittänyt pitää ohjenuoranani seuraavia asioita:
- koirat ovat minulle tärkeintä; ei kunnianhimo, vallanhimo, raha tai muu ahneus.
- minulla on omat tavoitteeni ja kunnianlakini. Niistä en tingi.
- kilpailen vain itseni kanssa.
- muilla saa olla omat tavoitteensa ja kunnianlakinsa. Jos jollakulla on kanssani erilaiset kunnianlait, minun ei tarvitse olla hänen kanssaan tekemisissä.
- kova työ palkitaan.
- esitän mielipiteeni avoimesti ja suoraan, edessäpäin ja omalla nimelläni.
- kun tapaan toisen koiraihmisen, keskustelen hänen kanssaan vain omista ja hänen asioistaan. Minusta ei saa juttukaveria jos asia lähtee sivuraiteille. Negatiivisuus ja viha tuhoavat ihmisen itsensä; siitä ei ole mitään haittaa sille, jota vihataan.

En ole vielä ollut jäsenenä yhdessäkään koirakerhossa jossa erilaisia mielipiteitä ei olisi ollut. Erilaisuus on rikkautta ja vain erilaisia mielipiteitä kuunnellen ja kunnioittaen voimme viedä asioita parempaan suuntaan. Jos meillä ei ole yhteistyötaitoja eikä kykyä hyväksyä erilaisia näkemyksiä, syntyy eripuraisuutta, riitoja, kateutta, kaunaa ja vihaa. Näin on käynyt yorkkikerhossa. Ja samanaikaisesti tärkeät rotua koskevat kysymykset ja ongelmat ovat jääneet taka-alalle -aivan kuten minä ja koirat jäimme silloin 30 vuotta sitten.

Kun nyt muutaman vuoden yorkkikerhossa jäsenenä olleena, oman vaatimattoman korteni toimintaan antaneena ja rodun piirissä oppia hankkineena summaan yhteen tuntemukseni voin vain todeta, että olen hyvin väsynyt. Tietoa olen saanut kun olen sitä henkilökohtaisin kontaktein rotua harrastaneilta ihmisiltä kysynyt. -Kiitos siitä teille kaikille. Tulen teitä jatkossakin vaivaamaan. Olen saanut ystäviä eri leireistä... tai näin ainakin koen. Olette kaikki minulle tärkeitä. Mutta miksi olen väsynyt ja voimaton? Koen, että nämä jäsenyyteni vuodet ovat ikään kuin vieneet energiani (vaikka olen ollut ihan vain sivusta seuraaja; en kenenkään kilpailija enkä siis kenellekään uhka) vaikka tämän harrastuksen tulisi antaa minulle energiaa vaativan työni vastapainoksi. Tällä hetkellä pidän vastenmielisenä ajatusta, että minun pitäisi käydä näyttelyissä tai kasvattaa yorkkeja vaikka olen hyvin ihastunut rotuun. Olen kai pettynyt. Ja kyllä ihan oikeasti myös huolissani rodusta.

Miksi näin kirjoitan. Eihän minun tarvitse olla mukana eikä osallistua jos olen väsynyt. Riittää, että maksan jäsenmaksuni. Ystäväni, nyt minusta tuntuu, että niin taidan tehdä. Minulla on villakoirani ja pikku-Mimosa. Minulle tärkeimmät. Tiina

Miten monta pentua voi olla yorkin pentueessa?Voiko niitä olla enemmän kuin kuusi?

meiän yorkki on teikäläisen romeoon verrattuna eläkeläinen, 1.1.1998 on syntynyt, megapirtee tyyppi!
kävelee parin tunnin lenkkejä päivittäin! oon välillä yrittänyt huhuilla Vilman sisaruksia täältä, siitä on kuvakin galleriasta, mutta kuvan kohdalla lukee erehdyksessä Lilli...nimet ovat vaan menneet väärin päin! Meidän Vilman äiskä on Muusa, isää en muista!

Romeon äiti on Rebecca ja isä Riku, viralliset nimet: Äiti Lähdesuon Rosepippuri ja isä Love-Dane`s Blue Jojo. Romeo on syntynyt 5.6.2003 ja se oli poikueen ainoa poika eli sillä on siis neljä siskoa. Milloin sinun Yorkkisi on syntynyt?

Meillä oli muuten taas melkoinen säikähdys viime viikolla, kun Romeon huoneesta löytyi maanantaina töistä tuloni jälkeen lätäköitä, joissa oli verta! Ensin luulin, että se on veristä pissaa, kunnes sitten illalla se alkoi yökkiä ja mitä ihmettä, suusta tuli pelkkää vaaleanpunaista nestettä, aivankuin punaista mehua...... vertahan siinä siis oli mukana, sitten oli päivä välissä, että koira oli ihan kunnossa, joten peruin jo lääkäriajankin, mutta sitten taas keskiviikko-iltapäivällä kun tulin töistä tuli sellainen verilammikko-oksennus että tuli jo melkoinen hätä! Soitin lääkärille, mutta heillä ei ollut koko viikkona aikaa katsoa koiraa, niinpä soitin Railille eli koirani kasvattajalle, joka neuvoi menemään heti aamulla kunnan eläinlääkärin luo, ottavat kuulemma ilman ajanvarausta vastaan aamulla 8-9. Niinpä sitten odotimme aamuun, onneksi yö meni ihan hyvin. Lääkäri epäili jotain tulehdusta ja kirjoitti lääkekuurin. Päästiin ilmeisesti säikähdyksellä, koska nyt koira tuntuu olevan kokonaan kunnossa.

Hei! Olisin kiinnostunut rodun karvanlähdöstä, kuinka runsasta se on ja miten hoidetaan (pesu, harjaus, trimmaus?), lähteekö karvoja paljon yms? Ovatko Yorkit kovia haukkumaan yleensä? Olen ihastunut rotuun, mutta minulla ei ole tietoa käytännön hoidosta yleensä, aiemmat koirani ovat olleet japanin pystykorvia, joiden karvanlähtö oli todella runsasta. Olisi ihanaa, jos joku rodusta tietävä voisi kertoa minulle. Kiitos!

Kannattaa pitää taskussa tai puhelimessa aina päivystysnumero (esim meillä on nauhoitenumero jossa ilmoitetaan kuka milloinkin päivystää). Niin monta kertaa olen itsekin joutunut soittamaan päivystävälle eläinlääkärille. Milloin henki kurkussa itkien, että nyt mun koira kuolee, me tullaan! Tai ihan vaan varmistaakseni, mikä on oikea toimenpide Rockyn syötyä akvaariomoottorin osia tai kissan silmähaavan takia...Kertaakaan ei ole tarvinnut päivystysaikana mennä lääkäriin vaan lääkäri on osannut neuvoa puhelimessa (me oltais menty kyllä vastaanotolle mutta lääkärin mielestä ei ollut tarpeellista).

Esimerkiksi kun Akulla oli ollut ripulia jo muutaman päivän ja pari kertaa oksentanutkin mutta oli virkeä - perjantai-iltana alkoi kakkamaan verta niin mä jo luulin että se kuolee. Päivystävä taasen neuvoi paaston, Aptuksen tuotteita ja vatsapöpö meni sillä ohi.

Jos koira on noin kauan ollut kakkaamatta, kiikuttaisin ainakin itse sen jo hetimiten lääkäriin. Parafiini on käsittääkseni yksi parhaista "suolen liukasteista", mutta kovin säännöllisestihän sitä ei voi käyttää kun se kuulema estää joidenkin vitamiinien imeytymistä. En osaa annostelua muuten arvioida, mutta exän n. kolmikiloiselle kissalle määrättiin 2 ml, en muista annettiinko sitä kerran vai kaksi päivässä. Soitappa päivystävälle.

Haloo, Mervi älä välitä...

minusta tuo alkaa jo kuulostamaan eläinlääkärin heiniltä. jos siellä teilläpäin on päivystävää niin soitto viimeistään heti aamusta, hän osaa antaa vinkkejä siitä öljyn määrästä tai mahdollisesta muusta hoidosta.
toivon teille kuitenkin hyvin paskamaista iltakävelyä =)

Mutta koirani ei ole kakanut 5pv. Voinko antaa sitä öljyä miten paljon? Koirani on ehkä hieman kookas,mutta tosi suloinen. Eli paljon annan että kakka irtoo ? Kun sillä on ollut viime päivinä tosi vaikeaa se vain ähisee ja puhisee. Sillä on myös ilmavaivoja. Voiko se olla suolitukos? Onko vastaavanlaisia kokemuksia?

Olen kuullut, että parafiiniöljyä voisi antaa...taikka ihan jotain ihmisten ummetuslääkkeitä?! Mutta, älä huolestu vielä!! Kuulin niittäin, että yksi koira ei ollut kakannut 3-4 päivään ollenkaan ja omistaja oli hommannut jo ummetuslääkkeitä koiralla, mutta kakka oolikin irronnut seuraavalla lenkillä ja koko lääkepurkkeja ei oltu ehditty edes avata.

Apua koirallani on maha kovana. Miten saan sen kakkaamaan? Joku neuvoi ,että risiiniöljyä voi antaa,voiko? Jos voi niin kuinka paljon voi antaa?Vai onko muita keinoja? Koirani painaa n.6 kg. toivon vastauksia pikaisesti.

Apua miten saan koirani kakkaamaan? Koirallani on masu aivan kovana. Joku neuvoi että risiiniöljy olis hyvä, onko?? Jos se käy niin miten paljon voin antaa? Vai onko muita keinoja? Koirani painaa n.6kg.

Tänään kävästiin lekuria moikkaamassa. Alunperin mun piti vain Rockylta kiikuttaa pissinäyte, mutta päätin ottaa myös Akultakin. Rockyn pissi oli puhdas eikä anaaleissakaan ollut mitään, sille määrättiin Clomicalmia pissahäröön (käytöshäiriö) mutten ainakaan vielä halua sitä hakea. Akun pissasta sen sijaan löytyi verta ja proteiineja. Vatsassa ei tuntunut mitään omituista, mutta saatiin antibioottikuuri pisun takia. Sen jälkeen viedään uusi pissinäyte ja sen tuloksista riippuen tulee jatkohoito. Ja hampaita taitaa lähteä taas ensi käynnillä...:(

Toivotaan nyt ettei Akulla ole mitään vakavampaa. :(

En oikein osaa sanoa, kuluuko vettä suhteessa enemmän, koska pojat touhuavat kuitenkin niin paljon ja kun niitä on nykyään kaksi. Ehkä sitä vettä kuluu enemmän, mutta tosiaan ei Aku kuitenkaan alavireinen ole, vaan touhuaa paljon enemmän kuin jos olisi ainoa koira. Sitähän en tietenkään tiedä mitä tekevät kun ovat kotona kahdestaan.

Rocky sen sijaan on alottanut taas sisälle kusemisen. Eilen oli aamulla pissat muovipussin päällä ja kakat matolla (selkeesti Rockyn koska Aku teki aamulenkillä ykkös- ja kakkoskakan, Rocky vain kakkoskakan eikä kakannut edellispäivänä). Sitten kun tulin töistä illalla, niin istuin kustulle peitolle...vähän ajan päästä ilmestyi iso lätäkkö koiran petiin, ja vielä normaalia pidemmän iltapissan jälkeen toinen pissa mun peitolleni. Eli molemmat pojat ovat menossa lääkäriin varmuuden vuoksi. Rockystakaan ei ota selvää, että miksi se pissaa. Nuokin tapahtuvat huomaamatta, esimerkiksi se viimeisin peittopissa tuli leikin tiimellyksessä. Me kun jo päästiin niin hyvään tulokseen, n. yksi pissa sisälle per viikko, nyt on jo jonkun aikaa tuo tavoite hävitty. Rockykaan ei edes pyydä ollenkaan pissalle.

juoko aku paljon vettä? ja nukkuuko paljon? ne lääkäri sanoi myöskin oireiksi, ja ne on meidän lillillä molemmat.

Myös meillä ollaan hieman huolissaan. Akun vatsa pömpöttää hieman omituisesti. En oikein osaa katsoa, onko kyseessä koiraseuran aiheuttama ruokahalun lisäys - lihominen, vai onko vatsa oikeasti turvonnut. Käytös on aivan normaalia eikä Aku arista vatsan kopelointia. Joka tapauksessa tilaan ensi viikolle ajan lääkäriin, varmuuden vuoksi. Kysyin jo kissanäyttelyssä tutulta eläinlääkäriltä, onko syytä huoleen ja hänen ohjeensa oli käydä varmuuden vuoksi lääkärillä, koska ikääkin on jo 9 vuotta ja siellä voi jotain olla vaikkei koira mitenkään oireilekaan.

Meillä ainakin menee hulvattoman lujaa kun koiria on kaksi. :) Aiemmin jos Akulle tuli koiravieraita, piti koirat tutustuttaa ensin ulkona, vaikka koirat olisivatkin entuudestaan tuttuja. Muuten Aku rähisi ja kävi kiinni jos vieras tuli suoraan sisään. Nykyään ei onneksi ole moista ongelmaa, vaan kaikki koirat ovat tervetulleita sisälle suoraan. :) Kaitpa se oli siedätyshoitoa, tarpeeksi koiravieraita niin se rähinä loppui.

Meillä kävi Lilan veli Ricky kylässä toissapäivänä - terkkuja vaan Rickylle ja isäntäväelle! - ja että oli menoa niin sisällä kun ulkona! Koirat olivat heti kun parhaat kaverukset, ei mitään ärhentelyä vaan hurja meno ja leikki alkoi saman tien. Meille iski heti ihan hirveä koirakuume, kun katselimme noita kahta söpöliiniä vipeltämässä ja viihtymässä keskenään! Koirat olivat kyllä hupaisa parivaljakko kun Ricky 4,5 kg oli tosi paljon isompi kun Lila 2,5 kg. Saara 8 v. juoksenteli posket punaisena porukassa - älkää vaan väittäkö etteivät yorkit eivät sovi lapsiperheeseen - nämä kaksi veijaria ainakin nauttivat toistensa ja Saaran seurasta täysin siemauksin! Seuraavaa tapaamista jo odotamme innolla koko porukka!

Kyse lienee Cushingin-taudista, jossa lisämunuaisen kuori tuottaa liikaa kortisolia. Siitä on tietoa Yorkkilehdessä 4/2001, kuten Riitta jo mainitsi.

lisämunuainen on ihan perusanatomiaan kuuluva rauhanen varsinaisen munuaisen yhteydessä, eli se kuuluukin olla. tehtävänä sillä on tuottaa erilaisia hormoneja, paremmin asiaa tuntevat korjatkaa!

saiko koirasi jotain lääkkeitä? niistä voisi ehkä päätellä, minkä sortin vaiva koirallasi on.

ikävä tuommoisia tuomioita on kuulla (nim. kokemusta on), mutta onhan koirallasi jo ihan kunnioitettava ikä. pidä pienestäsi niin hyvä huoli kuin mahdollista niin pitkään kuin mahdollista ja yritä olla murehtimatta huomista. carpe diem - nauti tästä hetkistä koiruliinin kanssa.

Tulipas tuossa vaan ajankohtaisesti mieleen, että tällä hetkellä minullakin on ilo nauttia kahden yorkin seurasta.

Siskoni on viikon lomamatkalla ja toi oman yorkki-uroksensa (5kk) meille hoitoon. Itselläni on yorkki-naaras Viivi ja ikää 8kk. Nämä kaksi vipeltäjää ovat itseasiassa sisarpuolia!

On ollut kyllä oikein hauskaa seurata näiden örkkien elämää ja tekemisiä..ei ole paljon tarvinnut keksiä mitään kummempaa oheistoimintaa!! :) Ensi tapaaminen meidän ovella oli aika dramaattinen, sillä meidän neitonen Viivi, hyökkäsi täydellä temmolla velipuolensa päälle ja itkuahan siinä oli tiedossa. No, mutta. Kun pääsivät ulos hetkesi ja pihalle yhdessä temmeltämään ja tutustumaan uudelleen, niin johan alkoi asiat luistaa!!Ehkä Viivi koki uroksen tulon omalle reviirilleen liian tungettelevana ja siitä suutahti.

Sisarpuolet on ihan erilaisia ja erinäköisiä, vaikka isukki heillä on sama. Luulen, että omistajan persoonallisuus ja kasvatusmetodit vaikuttavat tosi ratkaisevasti koiran luonteeseen ja käyttäytymiseen. Omistajan persoonallisuuden tavallaan`näkee´koirasta. Tietty sukupuolella voi olla myös oma merkityksenä. Suloisuus on taatusti se, mikä koira-sisaruksia yhdistää!

Koirimukset leikkivät oikein innolla kimpassa koko aikaisesti ja kähisevät suut ammollaan toisiaan hampailla sohien, kuin merileijonat. Pallot ja nallet ovat saaneet kyytiä, sekä kaikki mitä toisella on suussa kiinnostaa kovasti.

Myös ruokailu on ollut huvittavaa seurattavaa. Vaikka kumpikin on saanut tasan samat ruuat, silti tuntuu, että toisella on parempaa ruokaa ja niinpä ne syövät ensin toisen kupin ja sitten toisen kupin -yhdessä tyhjäksi!!Heh!Ei ole meidän Viivikään paljoa nirsoillut, mitä kyllä yksin harrasti!

Ulkona käynnit on onnistunut ihan hienosti, kun kumpikin tottelee käskyjä hyvin ja suurimman osan aikaa ovat kytkettynä. Vapaana jos ovat puistossa, niin meno on aika vauhdikasta!!

Kun pennut odottelevat meitä töistä kotiin, ne ovat eri huoneissa omien tavaroiden kanssa. Välillä ovat olleet ihan vapaasti koko huoneistossa ja silloin Viivillä on pidetty juoksuhousuja yllä, ettei vahinkoa pääse tapahtumaan!!!Mutta kyllä tuntuu Viivi osaavan olla omansa päältä ja antaa nopeat lähdöt heti, jos poika yrittää pukille. Itseasiassa jäpimisyrityksiä ei ole tullut kuin kerran koko aikana..ja se loppui kyllä yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. :))

Tuossa jopa mietittiin, että entä jos otettaisi toinen koira itselle....Mutta kyllä nyt sitten kuitenkin taidetaan pitää Viivi ainakin toistaiseksi ainokaisena. Poikaa jää kyllä ikävä, kun sisko omansa pois meiltä hakee, mutta onneksi kuulumisia vaihdetaan usein ja nähdäänkin välillä!

Oikein positiivisia kokemuksia kahdesta yorkista...vaikkakin kyse oli tilapäisestä tapauksesta!!!

eli yksi iso paukama on selässä, missä on päällä rakkulan näköisiä paukamia, se leikattiin jo 3 vuotta sitten pois, tuli takasin.
lisäksi koiralla näyttäisi olevan kirppuja, koska raapii itseään kokoajan ,tosin se loppui eilen kun saatiin oikeat lääkkeet.
lisäksi kohtu/maha on turvonnut, ja se juo paljon vettä mikä on kuulemma varma merkki siitä lisämunuaisesta, + kaikenlaiset iho ongelmat mitä noi patit voisi juuri olla.

eli ihan kunnon paukamia, 1 iso tosi iso sillä on selässä, mikä leikattiin n3.vuotta sitten kokonaan pois, ja se tuli takas. iso paukama, missä on rakkuloitten näköisiä päällä. sitten koira on lisäksi kait saanut kirppuja, koska se raapii itseään kokoajan. siihen saatiin onneksi lääkkeet,eikä koira raapinut illalla enää.

kohtu on turvonnut, ja siitä sanoi että se on merkki siitä, ja myöskin kova veden juominen, että ne on varmimmat merkit lisämunuaisesta....

Anna, kuvailisitko tarkemmin paukamia? Millaisia ne ovat? Nekö kutiavat?

Itselläni on kaksi koiraa, toinen yorkki ja toinen collie. Sen huomasin nyt, kun otimme collielle uuden yorkin kaveriksi (aikaisempi kuoli), että uudelle tulokkaalle on selkeästi osoitettava paikkansa laumassa. Eli vanhempi koira on ylempänä kuin uusi koira. Teillä tosin on niin nuori tuo entinenkin koira, että ne saattavat olla aika tasaveroisiakin keskenään. Sitä eniten pelkään, että kuinkahan tuon vanhemman koiran sisäsiisteys teillä oikein säilyy kun sekin on varmaan vasta oppinut sisäsiistiksi. Mielestäni et kovin kummoisia neuvoja kuitenkaan tarvitse, koska sinulla on pennunkin hoito tuoreessa muistissa ja koska koirat ovat kuitenkin samaa rotua niin toisiinsa sopeutuminenkin voi kestää vähemmän aikaa. Mutta tärkeintä on mielestäni, että vanhempaa koiraa täytyy huomioida yhtä paljon kuin tulokastakin ja aina ensimmäisenä antaa esim. ruoka tai namipala vanhemmalle koiralle niin se tietää olevansa edelleen omalla entisellä paikallaan laumassa.

Siitä taudista löytyy ehkä tietoa Yorkkilehdessä 4/2001.
Ellei sinulla ole sitä, niin yritäpä kysellä puheenjohtajalta tai kasvattajaltasi.

Ninni, kyselepä vaikka Tiltu Antikaiselta. Hän voisi tietää.
Hänellä on känny, johon voisi soittaa.
En vain muista sitä juuri nyt.

Sain juuri kuulla, että 12 vuotiaalla yorkillamme on todennäköisesti lisämunuainen. Oireet ovat erilaiset paukamat, kova jano jatkuvasti, kutina yms.
Lisäksi maha on paisuneen näköinen.
Osaako joku kertoa enemmän siitä. Lääkäri sanoi että elinikää jäljellä MAX 2 vuotta.......on aika epätoivonen olo. Sanoi että tappaa hitaasti mutta varmasti....

alfredin kaveriksi on tulossa yorkkipentu (uros) paljon vinkkejä tulemaan.
satu

onko tietoa missäpäin espoota löytyisi koirakoulutusta? Yorkkini on jo melkein 5-vuotias,mutta koulutus kiinnostaisi!!!

Et Satu maininnut onko uusi tulokas pentu vai jo aikuinen koira.

minulla on pian 6kk vanha yorkki uros, ja toinen on tulossa jolloin Alfred on 7kk. Haluaisin kuulla kokemuksia siitä kun uusi asukki saapuu taloon. Alfred on erittäin suvaitsevainen muita koiria kohtaan, koosta, väristä ja sukupuolesta riippumatta. aikaisempi yorkkini oli taas aivan vasta kohta. Laittakee paljon vinkkejä tulemaan. Kun tämä on ensimmäinen kerta kun minulla on kerralla kaksi!

unohtu se oikea asia - pitkän linjan koiraihminen neuvoi antamaan koiralle e-vitamiiniä, sen pitäisi ilmeisesti auttaa ruokahaluttomuuteen. ostin sitten vezyme-pillereitä purkin, mutta kun ne ei kelvanneet urholle! toiset koirani ovat kyllä syöneet hullun kiilto silmissä...
soile - tamppiksessa ainakin oli muutamalla eurolla myynnissä vezymeä, jos haluaisit testata mitä romeo niistä tykkää =)

Samaa mieltä Soilen kanssa....

juuh, en minä tarkoittanut, että voi pieninä määrinä olisi pahasta. pelkään vain että tuon oman lurkin maha menee sekasin.

raejuusto on myös käsitykseni mukaan hyvä papujen vauhdittaja, ainakin urho tykkää kovasti. paras ruokahalun kohottaja taitaa kuitenkin olla ahne koirakaveri =)

Edesmennyt yorkkipoikani oli todella nirso ruuan suhteen. Pentuna söi kasvattajan ohjeiden mukaan tehtyä uuniruokaa+kuivaruokaa. Kun piti siirtyä aikuisten kuivaruokaan, niin koiran vatsa ei sitä kestänytkään. Noin vuoden maitohappobakteerikuurin jälkeen tilanne rauhoittui, mutta kuivaruokaa ei hälle enää annettu. Poika söi sitä omaa puuroaan koko ikänsä joskus paremmin ja usein heikommin.. pienikin ylimääräinen herkkupala sai heti aikaan monen päivän ripulin. Nykyinen yorkkini, nyt 1,5-vuotias tyttö, syö pääasiassa RC:n miniadulttia.... ja hyvällä ruokahalulla. Mutta syö kyllä kaikkea muutakin mitä löytää, lattialta murusia, toisen koiran kupista jämiä, ulkona hieman ruohoa, muurahaisetkin ovat hyviä jne... mutta ei riisiä!. Melkoisen terveenä on vatsa hänellä pysynyt, vain parit ripulipäivät on ollu. Uskoisin siis, että enemmänkin tuo ruokahalu on koiralle yksilöllinen ominaisuus kuin ruuasta johtuvaa.

Kyllä meilläkin on sellainen tilanne, että jos Romeolle ei laita niitä pieniä määriä lisäkkeitä sinne raksuihin, niin kyllähän se ei niihin suuresti koske ja kun koira on laiha kuin mikä, niin en minä kyllä halua, että se olisi yhtäkään päivää kokonaan syömättä....

Olen vielä kysynyt ruokavaliosta Romeon mielestäni ERITTÄIN kokeneelta ja ammattitaitoiselta kasvattajalta ja hän sanoi, että voin laittaa vähän oikeaa VOITAKIN pikkasen ruoan joukkoon jos sekin vain lisää sitä ruokahalua, että ei ne pienet makulisät mitenkään ole "kauheita ruokavalioita" koiralle, päinvastoin kyllähän hänkin haluaa eri makuja, eikä aina vain pelkkää samaa raksua, kyllä minä ymmärrän siinäkin mielessä koiraani.

Eipä ole tuohesta koirankaan suu.
Meidän yorkkipoika on aina ollut hyvin valikoiva ruokansa suhteen,eikä pentunakaan suostunut syömään eläinlääkärien suosittelemia penturuokia.
Vaivoin sai muutaman pipanan vuorokaudessa houkuteltua syömään. Koira paastosi päiväkausia kun ruoka ei ollut mieleistä. Siis siitä lähtien kun meille tuli. Eli ei oltu opetettu paremmille safkoille kasvattajankaan luona.
Ei sellaista paastoamista voinut katsella ja niinpä aloin syöttää koiralle myös paistettua porsaan- ja broilerinlihaa sekä raejuustoa.
Myöhemmin on mukaan tullut myös kana-riisi Frolic-nappulat.
Lisäksi koirani saavat kuuriluontoisesti mm. kivennäis- ja hivenaineita, sekä muita vitamiineja + helokkiöljyä.
Koirat voivat eläinlääkärin mukaan oikein hyvin; karva kiiltää, ei ole iho- tai kynsiongelmia, eikä yli- tai alipainoa.
Kaikenlaiset kuivapapanat on kokeiltu, eikä ne meidän koiriin uppoa vaikka eivät viikkoon saisi muuta ruokaa.
En pakota ihmislapsianikaan syömään epämiellyttävää ruokaa, saavat syödä sitä
mikä maistuu, kunhan se ei ole kauhean epäterveellistä.

Hei!

Meidän koiramme Rickyn perusruokavalio on papanat ja Cesari. Toisinaan laitamme kalaa, kanaa, makkaraa, vihanneksia ym., ym. Pizzat ja muut makupalat annamme kohtuudella. Mielestäni tämä ruokavalio meidän koiran kohdalla ei aja ruoka epätasapainoon. Ricky on terve ja iloinen veijari.
Taisit saada hiukan väärän kuvan edellisestä kirjoittelusta.



Terveisin

ei se ihan niin mene, että jos antaa vain papuja niin koira syö hyvin ja jos se saa muutakin niin alkaa kronkeloimaan.
rodusta riippuen koira saattaa paastota (vapaaehtoisesti) jopa lähemmäs kuukauden. oma suomenpystykorva paastosi päiväkausia. toinen pystykorva taas tyhjentää kuppinsa salamauhtia riippumatta siitä, onko sillä nälkä vai ei.
urho saa rc:n yorkkiruokaa ja piti viime talvena syömistaukoja riippumatta siitä, mitä sinne sekaan yritti pistää, aina ei edes maksamakkara kiinnostanut. enkä oikein allekirjoita tuota "pelkästään papuja" väitettäkään. tottakai on hyvä, että koiralla on laadukas perusruoka, mutta kyllähän sinne väliin voi vähän sattumiakin laittaa. jos esim. siinä yrjölän puurossa on aineksena viljaa tai porkkanaa niin tuskinpa siitä on koiralle haittaa siinä papujen seassakaan. ja annan kyllä urholle palan omasta leivästänikin. voita siinä urhon palassa ei kyllä saa olla, mutta juusoa kylläkin.

Minusta kuulostavat kyllä aika kauheita nuo koirienne ruokavaliot. Eläinlääkäri sanoi meille, ettei yorkin pitäisi syödä koiran kuivamuonan lisäksi mitään muuta, varsinkaan ei mitään Cesareita tai muita kosteita muonia. Kuivamuonassahan kaikki proteiinit ja hivenaineet ovat oikeassa suhteessa koiran tarpeisiin, muiden ruokien syöttäminen aja ruokavalion epätasapainoon.

Tietysti koko koiran ruoan voisi tehdä itse, mutta silloin pitäisi olla tarkka tietämys koiran päivittäisestä ravinnontarpeesta ja useimille se on liian monimutkaista - eli siksi kuivamuona on toiseksi paras vaihtoehto.

Meillä koira ei saa kuivamuonan lisäksi kuin POIKKEUKSELLISESTI jotain muuta - pienen herkkupalan - ja hyvinpä tuo on pipanansa syönyt. jos sen sijaan jatkuvasti antaa muuta, yorkki kyllä osaa valita ja kuivamuona jää kakkoseksi.

Tere vaan!

Emäntäni ja isäntäni syöttivät minulle pentuna Royal Caninin papanoita ja Cesaria. Nyttemmin ruokavaliooni kuuluu Cesari, kana, muikut, savustettu lohi,hedelmät, vihannekset ja papanat (pizzat, makkarat ym. ym. ym....eli melkein kaikki mitä emäntäni ja isäntänikin syö, mutta kohtuudella tietenkin). Kala on mielestäni tosi hyvää, joten suosittelen sen syömistä.
Oi voi tässä kun luettelee näitä kaikkia ihania ruokia niin taidanpa lähteä haistelemaan löytyisikö keittiöstä mitään syötävää.


Terveisin

Heippa,
mitä muonaa se sinun emäntä tai isäntä sinulle antaa, kun olet noin reippaasti kasvanut. Mulle annetaan Friskies-raksuja, joita juuri ja juuri syön niin, että hengissä pysyn.... laittaa se emäntä niihin vähän makkaraa ja joskus jopa jauhelihaa ja onhan ne herkut sitten viheliäisen vaikeaa poimia sieltä raksujen seasta, niin että siinä väkisinkin menee muutama ällöttävä raksu mukana. On ne yrittäneet muitakin raksuja mulle laittaa, mutta ne on sitten niin ällöjä, että! Illalla myöhään sitten jos ei mitään muita herkkuja ole saanut kerjättyä, niin on pakko vielä vähän kaivaa sitä kippoa, jossa on enää PELKKIÄ Friskies-raksuja, jotta taas selvitään seuraavaan päivään.

Jos sulla on jotain hyviä terveellisiä muonaherkku-ehdotuksia, kertoisitko, niin pyydän Soile-emäntääni harkitsemaan niiden tarjoilua....

Heissan

Asun Helsingissä Ruskeasuolla eli aika lähellä keskustaa Hämeenlinnantien liepeillä. Olisi tosi kiva jos pääsisitte vierailemaan meille, tai mekin voidaan hurauttaa tapaamaan teitä Vantaalle. Milla voi tietysti myös tulla mukaan, kuinka teille vaan sopii! Emäntäni sähköpostiosoite on alareunassa, joten voimme vaikka jatkaa suunnittelua sitä kautta?!

Minä olen aina ollut vähän nirso ruoan kanssa (=koiranruoan), ja haluaisin syödä samaa kun muukin perhe. Tykkään jauhelihapizzasta, kanasta, melonista, porkkanoista, appelsiinista, mansikoista.. mitä nyt nuo muutkin meikäläiset syövät. Harmi vain kun emäntäni ei anna minulle näitä herkkuja kovinkaan usein, ja joudun tyytymään koiranmuonaan. Painoni on nyt 2,6 kg, joten olen hiukan kevyempi versio kun sinä, mutta emäntäni muistelee että jo pentuna olit meitä tyttöjä selkeästi isompi.

Minullakin on poikaystävä, jota tapaan aina tiistaisin kun pikkuemäntä käy poniratsastuksessa tuossa lähitallilla. Ystäväni on musta kleinspizt ja se on kyllä ihan hullaantunut minuun, mutta minä olen kyllä välillä aika cool.

Tapaamisiin!

Lila ja Milla

Olisi tosi kiva nähdä teidät ja päästä vähän telmimään kanssanne. Olisi kiva nähdä oletteko yhtä hyvin ruokapöydässä viihtyvää sorttia niin kuin minä. Minulle maistui penturuoka tosi hyvin, joten kasvoin isoksi (4,5 kg) hauveliksi. Onneksi emäntäni ja isäntäni ovat lenkkeilleet kanssani ahkerasti, joten olen pelkkää lihasta (lihashan painaa enemmän kuin läski). Luonteeltani olen tosi kiltti ja tulen mukavasti juttuun monenlaisten koirien kanssa. Olen nimittäin pienestä pitäen päässyt käymään koirapuistossa, jossa olen tavannut tosi mukavia koiria. Minulla on tyttöystäviä 2 kpl. Perhoskoiratytöt Käpsy ja Daisy. Aluksi olin kiinnostunut Daisystä enemmän, mutta kun huomasin Käpsyn olevan vaikeasti tavoiteltava ihastuin häneen palavasti (mitä äksympi tyttö sitä ihanampi).

Missä päin Lila ja Milla asustelette???

Millalle ja Rickylle!

Minäkin olen "paperi"nimeltäni Betula eli samaa sarjaa - olisi
tosi kiva tavata teitä täällä Helsingissä, minä kun aina ilahdun hirveästi jos tapaan omankokoisiani kavereita ja että vielä oikein sisaruksia! Kävin toukokuussa kyläilemässä äitini luona Lohjalla, ja siellä oli huippukivaa kun meitä oli kahdeksan pikku koiraa viilettämässä pitkin pihaa! Siellä viihtyi hyvin myös pikkuemäntäni, olin kyllä vähän mustasukkainen kun kaikki me kahdeksan yritimme mahtua hänen syliinsä yhtäaikaa ja vuorotellen.

Minä olen tosi sosiaalinen niin koirien kun ihmisten suhteen, haluaisin hirveästi nuolaista kaikkia vastaantulevia, varsinkin lapsia tykkään pusutella. Pikkuemäntäni tosin sanoi minulle mökillä viikonvaihteessa ison YÄK kun olin juuri popsaissut ihanan pikkuisen sammakon - en kyllä ymmärrä miksi, syöväthän ranskalaisetkin gurmee-ihmiset sammakonreisiä suurena herkkuna...

Tervehdys sisaruksille! Täältä löytyy sisko, Milla (Barbarea) syntynyt myös 26.08. Lohjalla. Millasta löytyy vanha kuva galleriasta kaverinsa Leevin kanssa. Ollaan juuri muuttamassa Helsinkiin, pitää joskus nähdä Rickyä että pääsee sisarukset peuhaamaan? Olisi kiva kuulla enemmänkin Rickystä Lilasta.

Eetu on nyt vähän yli kaksi vuotta, eikä tuhonnut pentuna oikeastaan yhtään mitään. Pikkuisen pajukorin reunaa pureskeli. Urho, nyt 11 kk,on kunnostautunut vähän paremmin. Eteisen tapettia on vähän pureskeltu nurkasta, samoin portaiden reunalistaa.Urho myös jatkoi pajukorin reuna pureskelua. Joskus olohuoneen matolta on löytynyt vessasta ryöstetty paperirulla silputtuna. Viime aikoina ei ole oikeastaan tapahtunut enää mitään joten kai tuo aikanaan loppuu kokonaan.

ONKO TEIDÄN YORKKI-VAUVAT KOVIA TUHOLAISIA?! MEILLÄ ON LÄHTENYT TAPETIN PALJONA SIENISTÄ JA MATOTKIN OVAT SAANEET KYYTIÄ. ERI KARKOITTEITA OLEN KOKEILLUT, MUTTA NIISTÄ EI OLE OLLUT APUA. KAUANKOHAN SE KESTÄÄ?!

HYVÄÄ SYKSYN ALKUA TEILLE KAIKILLE! :)

Hyvän kauppatavan mukaisesti pennut olisi hyvä luovuttaa eläinlääkärin tarkastamina. Eläinlääkäri tunnustee mm. kivekset ja laittaa niistä merkinnän eläinlääkärintodistukseen. Ei ole laisinkaan harvinaista, että tässä vaiheessa pennun kivekset ovat olemassa mutta seuraavien kuukausien aikana ne vetäytyvät pois eli pennusta tuleekin kivesvikainen. Myös toisinpäin voi käydä. Urospennun kohdalla on aina arvoitus miten kivesten käy.

Uskon, että on kasvattajia, joilla on ollut hyvä onni matkassa eikä kivesvikaisia pentuja ole ollut. Ja sitten tulee se ensimmäinen. Ja se saattaa syntyä nartulle jolla ei ole koskaan aiemmin ollut kivesvikaisia jälkeläisiä. Pentu saattaa olla myös ko. uroksen ainoa kivesvikainen jälkeläinen. Kuten aiemmin kirjoitin, kivesvika on ns. resessiivisen geenin aiheuttama. Sekä uroksen että nartun tulee omata tämä resessiivinen geeni jotta kivesvikaa ilmenee jälkeläisissä. Koska kyseessä on ns. piilevä geeni, ei sen olemassa oloa voida ennalta arvioida. Kivesvikainen uroksessa tämän geenin olemassa olo on tietenkin varmaa ja siksi niitä ei tule käyttää jalostukseen.

Tämän hetkisten Kennelliiton jalostusohjeet kieltävät vain kivesvikaisten urosten käytön jalostuksessa. Geenipohja kaikissa roduissa supistuisi olemattomiin jos myös em. resessiivisen geenin omaavat urokset ja nartut tulisi poistaa jalostuksesta.

Täällä Keski-Euroopassa yksikään itseään kunnioittava kasvattaja luovuta yorkkipentuja edes 8 viikon ikäisenä. Tavallinen luovutusikä on 12! viikkoa kääpiökoirilla, kokenut koiranomistaja voi saada välillä 10-viikkoisen pennun. Sama käytäntö on voimassa jenkeissä, sikäli kuin nettipalstoihin on luottaminen.

6-viikkoisen yorkkipennun luovuttaminen on mielestäni eläinrääkkäystä, vaan eipä ole ostajakaan tutustunut rodun ominaisuuksiin yhtään, jos on itse tuohon suostunut. Kasvattaja haluaa vain rahansa pois, eli ei ole mikään oikea kasvattaja!

Hei Lila!

Minulla oli myös 26.8. 1 vuotissynttärit. Olen myös Lohjalta lähtösin.Meitä oli seitsemän kaksi urosta ja loput narttuja. Olisitkohan sinä mahdollisesti minun sisaruksiani. Minun niemeni on Ricky (Bougainvillea) ja asustelen Vantaan Rajakylässä. Minusta on kuva kuvagalleriassa. Onkohan meissä yhdennäköisyyyttä?????

Onnittelu terveisin Ricky 1 v !

Onko tosi että Kalle on luovutettu VAIN kuuden viikon iässä? Ja minkä takia kukaan ei vastaa palstalla aiemmin esittettyihin kyselyihin.Mielestäni on edesvastuutonta luovuttaa pentu kuuden viikon iässä, kun on käyty keskustelua jo 8 viikon ikäisenä luovuttamisesta ja jopa tuon luovutusiän nostamisesta.

Mitä mieltä muut olette tästä?

Toivottavasti Kalle pärjää...

Meillä on ollut kaksi uroskoiraa, collie ja sheltti, joiden kivekset ovat jääneet laskeutumatta. Kummastakin saimme asianmukaisesti puolet kauppahinnasta takaisin. Tältä collielta sitten lääkäri leikkasi vatsaontelossa olevan kiveksen pois. Siihen taisi mennä melkeinpä sama summa minkä palautuksena saimme.
Kasvattajat tosin kehoittivat odottamaan siihen vuoden ikään asti, jos ne kivekset suinkin sieltä vielä laskeutuisivat. Mutta ilman muuta kannattaa kasvattajaa informoida asiasta, että tällainen homma on nyt käynyt.

Yleensä koiran kauppakirjassa on maininta siitä, mitä korvataan, jos kivekset eivät laskeudu. Vähintään puolet kauppahinnasta voit vaatia takaisin. Koiraahan ei voi käyttää näyttelyissä (asiaan ei liity se haluatko käyttää vai et) eikä sillä saa teettää pentuja - ei edes jos toinen kiveksistä laskeutuu. Ominaisuus on perinnöllinen, enkä tiedä miten luotettavana voi pitää kasvattajan lausuntoa siitä, että tällaista ei ole koskaan ennen tapahtunut?

Ikävä juttu on se, että koirasi kasvattaja oli varmasti tietoinen asiasta jo koiraa sinulle luovuttaessaan. Pikkupennuilla tunnustellaan nimittäin aina kiveksien laskeutuminen...

Jos koirasi on nyt 5 kk ja kivekset eivät ole vielä laskeutuneet on erittäin todennäköistä, etteivät ne sitä teekään. Pahempi juttu on se, että monet eläinlääkärit suosittelevat vatsaontelossa olevien kivesten poistoleikkausta, sillä ne saattavat aiheuttaa myöhemmällä iällä esim. syöpää.

Toivottavasti ostit koirasi kunnon kasvattajalta, nyt kannattaa kääntyä siis hänen puoleensa.

___________________________________________________________________

KUKA TÄTÄ PALSTAA YLLÄPITÄÄ? EIKÖ OLE MITÄÄN KEINOA SIIVOTA POIS NOITA IÄNIKUISIA ROSKAPOSTEJA JA LINKKEJÄ????

Urospennun/nuoren uroksen kivekset laskeutuvat hyvin yksilöllisesti. Tai ne voivat ns. liikkua; välillä kives tuntuu ja seuraavana päivänä se on kadonnut.

Oman kokemukseni mukaan kives, joka on välillä paikoillaan, välillä NIVUSESSA, voi suurella todennäköisyydellä laskeutua pysyvästi paikoilleen.
Sen sijaan kives, joka on täysin kadoksissa eli VATSAONTELOSSA, ei todennäköisesti tule koskaan laskeutumaan paikoilleen. Erilaisia "ihmeitä" on kuitenkin tapahtunut. Ja erityisesti niitä tapahtui silloin kun eräs - nyt jo edesmennyt - eläinlääkäri Keski-Suomesta teki leikkauksia kivesten paikoilleenlaittamiseksi.

Piilokiveksen katsotaan johtuvan geneettisestä perimästä. Usein väitetään, että tietty uros periyttää kivesvikaa. Näin ei kuitenkaan ole. Piilokives on nimenomaisesti ao. jalostusyhdistelmän tulos (sekä uroksen että nartun tulee kantaa piilokiveksen mahdollistama perimä). En tiedä kuinka yleisiä kivesviat yorkkien piirissä ovat. Toy- ja kääpiövillakoirissa ne ovat -voitaisiinko sanoa- valtavan yleisiä. Enkä oikein tiedä, onko kukaan onnistunut jalostusvalinnoissaan sellaiseen asiantuntemukseen, ettei kivesvikoja olisi kohdalle sattunut. Ne ovat harmittavia asioita mutta melko lailla mahdottomia välttää. Kivesvikaista urosta ei tule koskaan käyttää jalostukseen. Ja jos tietystä yhdistelmästä tulee kivesvikaa, ei ehken kannata ainakaan toistaa samaa yhdistelmää. En tiedä, voiko kasvattaja oikeastaan enempää asian suhteen tehdä.

Kennelliiton kauppasopimuksen mukaan piilokives oikeuttaa ostajan saamaan osan pennun kauppahinnasta takaisin.

Kun piilokives on lopullisesti todettu, on seuraava kysymys: "Onko piilokives tarpeen leikata?". Tästä asiasta on valtavasti erilaisia näkemyksiä. Suurin osa eläinlääkärikunnasta on sitä mieltä, että piilokives tulee leikata siihen sisältyvän kasvainriskin takia. Osa eläinlääkäreistä pitää poistoa turhana. Mikäli piilokives on ns. nivusessa, on sen poisto pienehkö operaatio. Mikäli kives on vatsaontelossa, on arvoitus, mistä sieltä se tarkalleen löytyy. Vatsaontelosta kiveksen poisto on jo iso operaatio.

Viisikuukautisella yorkki-pojallani ei ole laskeutunut kivekset vieläkään. Eläinlääkäri ihmetteli sitä kun niitä ei tunnu ollenkaan vaikka hän kuinka yritti niitä etsiä. Otin yhteyttä kasvattajaan ja hänelle vastaavaa ei ole koskaan sattunut. Odotan vielä vuoden ikään. Jospa toivoa olisi??!! Onko vastaavia kokemuksia?! :)

Keväällä keskustelimme ja kartoitimme vaihtoehtohoitojen käyttöä sekä niistä saatuja kokemuksia tällä palstalla.Nyt pian 15 vuotiaalla yorkillani Mimosalla on omakohtaisia kokemuksia sekä vyöhyketerapiasta että homeopatiasta.

Mimosan toisessa polvessa on nivelrikko, joka `aktivoitui´ isoksi ongelmaksi toukokuussa. Tässä vaiheessa polvea ei voi enää leikata joten Mimosa on saanut voimakkaita kipulääkkeitä. Toinen ongelmamme on ihottuma, joka on vaatinut 2 vuoden ajan päivittäisen pienen antibioottiannoksen pysyäkseen kurissa. Kahdessa viikossa antibiootin lopetuksesta ihottuma räjähtää oireelliseksi. Aikanaan ihottumaa tutkivat useat eläinlääkärit ml. ihotauteihin erikoistunut lääkäri. Kolmanneksi hoidettavaksi asiaksi vyöhyketerapeutti nimesi Mimosan rescue-menneisyyden.

Henkilökohtaisesti kammoan synteettisiä lääkkeitä. Pyrin välttämään niitä viimeiseen asti mutta koirieni kohdalla en uskalla jättää eläinlääkärin määräämiä lääkkeitä käyttämättömäni kaappiin. Niiden käyttö kuitenkin vaivaa minua. Ja kun lisäksi eläinlääkäreiden määräämät ns. varmuuden vuoksi- antibioottihoidot ovat Koiramme-lehden artikkelin mukaan olleet viranomaisten kartoituksen parissa.

Koskapa vyöhyketerapia ja homeopatiahoito ovat olleet samanaikaista, en voi määritellä kumpi vaikuttaa ja miten. Haluaisin nähdä, että vyöhyketerapian vaikutuksen huomaa käytöksessä ja liikkumisessa. Homeopatialla pyritäänkin Mimosan kohdalla hoitamaan vain ihoa ja polvea.

Vyöhyketerapia: Käytöksen muutokset noin 2 vuorokauden ajan hoidosta; valtavasta läheisyyden kaipuusta rauhattomuuteen. Hoitovaste nyt: Itsetunnon parantuminen, lisääntynyt hännän käyttö, aktiivisempi osallistuminen perheen elämään ja aivan selvä oman tahdon lisääntyminen. Ihana Mimosa!

Homeopatia ml. ruokavalio (synteettiset lääkeaineet pois): Homeopatiaan erikoistunut eläinlääkäri määräsi homeopatian lisäksi erikoisruokavalion, joka sisältää vain kalkkunaa ja viljana quinoaa. Puuroon lisätään tarjoiluvaiheessa porkkanaraastetta. -Herkullista koirieni mielestä! Olin hämmentynyt kuullessani, että valmistamani koirapuuro, joka sisältää mm. naudanlihaa ja riisiä (ja nekin jos mahdollista -luomuna) voikin olla hyvin allergisoivaa. Kahden vuorokauden kuluttua em. hoidon aloituksesta, Mimosan vatsa muuttui kirkuvan punaiseksi ja kutiavaksi. Seuraavana päivänä oireet olivat pois.
Hoitovaste nyt: IHOTTUMA ON POISSA! Polvi ei luonnollisestikaan tule terveeksi homeopatialla mutta sen aiheuttamia oireita voitaneen helpottaa. Vaikka polvi vielä oireilee, on Mimosan halu liikkua selvästi lisääntynyt. Polvi ei ole mennyt hoidon aikana kivuliaasti pois paikoiltaan. Eläinlääkärin mukaan polven osalta homeopatian vaikutus tulee olemaan hidasta.

Lähdin kokeiluun uteliaan avoimin mielin. "Huu-haa-Tiina", ajattelivat monet. Ehkä... mutta tulokset puhukoon puolestaan.

P.S. Jätän tässä yhteydessä kertomatta "hullusta puudelistani", joka sai homeopatiaa mustasukkaisuuteen... Hänen osaltaan seuraan vielä tilannetta.

PR-Romeo on kotoisin Hämeenlinnan seudulta, jonne syntyi kuusi veljestä. Huomasin aikoinaan silloin vuosi sitten, että samana päivänä on syntynyt toinenkin pentue, jossa oli sitten tyttöjäkin. Romeokin tykkää sammakoista, se tosin vaan suukottelee niitä nätisti ja katsoo kun ne hyppelee. Ei ole muuttunut vielä Juliaksi yksikään.

ja hyvää syntymäpäivää! Tiedätkös että myös minulla on tänään yksivuotis-synttärit! Mahdatkohan olla veljeni, emäntäni kävi katselemassa kuvaasi galleriassa ja totesi että sinulla on samannäköinen söpö naama kun minullakin!
Pikkuemäntäni lupasi minulle lihakakkua synttäreille - mitähän ihmettä se mahtaa tarkoittaa? Paras lahja on kuitenkin kun lähdemme huomenna taas mökille viikonlopun viettoon, varokaa sammakot ja sisiliskot - täältä tulee hurja saalistaja turkki hulmuten!! Minä olen muuten kotoisin Lohjalta, ja minulla on kuusi sisarusta, hauskaa juhlapäivää teille kaikille!

Tervetuloa katsomaan ja jännittämään yorkshirenterriereiden puolesta Helsingin Kaivopuistoon ensi sunnuntaina!
10 yorkkia on ilmoitettu mukaan näyttelyyn. Australialainen tuomari Lyn Watson arvostelee yorkit kehässä 8 alkaen noin klo 11.

PR-Romeo onnittelee veljiään ja muita samana päivänä syntyneitä 1-vuotiaita!
Romeo tarjosi asiakkaille kakkukahvit ja sai lahjaksi puruluun ja lippalakin.

Terv. Romeo ja Riitta

Anteeksi, tuli tuota valkoista pinta-alaa vahingossa. Otan opikseni.

Miksi kuvagalleriassa oleva yorkki nimeltä Kalle on annettu uuteen kotiin jo kuusiviikkoisena? Kysyisin Kallen omistajalta mitä kasvattaja sanoi syyksi luovuttaessaan Kallen noinkin nuorena?

Tämä viesti on kopioitu applied ethology - postituslistalta. Viestissä ilmenevällä internetsivulla voit halutessasi osallistua kansainväliseen ihmisen ja koiran vuorovaikutusta käsittelevään tutkimukseen. Tutkimus on englanniksi.

Kuten allaolevasta ilmenee on luvallista, jopa toivottavaa, että viestiä linkkeineen levittettäisi muillekin asiallisille foorumeille ja postituslistoille, jotka on suunnattu koirien omistajille, joten vapaastitietoa tutkimuksesta saatte laittaa eteenpäin!

Dear all,
We are currently doing some work about the attitudes and beliefs of dog owners concerning human<-> dog communication in different countries and would appreciate it if any of you out there interested in dogs would help us. We have posted a fairly large questionnaire on the web-site below and invite you to complete it and also post the details to any other dog e-mail lists you may be involved with. The more the merrier. The link can also be placed on any relevant sites you might like to include as well.
www.saudeanimal.com.br/questionnaire
Thank you in advance for your help
Daniel

Daniel S. Mills BVSc PhD ILTM CBiol MIBiol MRCVS
RCVS Recognised Specialist in Veterinary Behavioural Medicine
Principal Lecturer in Behavioural Studies and Animal Welfare
Animal Behaviour, Cognition & Welfare Group
University of Lincoln,
Dept of Biological Sciences,
Riseholme Park,
Lincoln, U.K.
LN2 2LG
tel 44 (0)1522 895356
email dmills@lincoln.ac.uk
web page: http://www.lincoln.ac.uk/dbs/staff/d-mills.htm

Kuulen/luen mielelläni ajatuksia trakeakollapsista ja erityisesti sen ilmenemisestä/periytyvyydestä yorkeilla. Olen kuullut sairaudesta mutta kuinka yleistä se on? Kulkeeko se linjoissa? Mitä mieltä kasvattajat ja kokeneet rodun harrastajat ovat yorkkien terveystilanteesta; mitkä ovat ne sairaudet, joita erityisesti meillä Suomessa on tullut esille ja jotka näkemystenne mukaan ovat myös periytyviä? Vai ovatko sairaudet yksittäisiä tapauksia tai muutoin sellaisia, ettei niihin kannata sen enempää voimavaroja haaskata?

Useilla roduilla on jalostusohjesääntö (jossa suosituksia periytyvien sairauksien tutkimisesta ja tutkimustulosten hyödyntämisestä jalostuksessa) vaikkei rotu kuulukaan Pevisaan. Kun jalostusohjesääntöön kirjataan esim. suositus silmä- tai polvitutkimustuloksesta, tulee kasvattajan lähettää rotuyhdistykselle virallinen ell-lausunto tutkimuksesta. Tutkimustulos julkaistaan yhdistyksen lehdessä ja nyt netti-aikakautena myös rotuyhdistyksen www-sivuilla. Vain em. kasvattajien pentueet hyväksytään yhdistyksen pentuvälitykseen. Joidenkin rotuyhdistysten jalostustoimikunnat pitävät 'kirjaa' kaikista heille ilmoitetuista sairauksista, joiden sen hetkisen näkemyksen katsotaan mahdollisesti olevan perinnöllisiä (esim. epilepsia, legg-perthes, SA-tauti, polvet, lonkat, silmät...). Tietokantaan rekisteröidään vain ne tapaukset, joista omistaja lähettää virallisen eläinlääkäritodistuksen. Rekisteri on julkinen ja sitä kautta on mahdollista pidemmällä ajanjaksolla saada näkemys esim. tietyssä linjassa ilmenevistä sairauksista.

Näkemykseni mukaan silloin kun kasvattaja on jalostustyössään tehnyt parhaansa (esim. tutkituttanut koiransa rodussa ilmenevien sairausten osalta, perehtynyt jalostukseen käyttämiensä koirien linjoihin ja näin eliminoinut tahalliset riskit) ja jos silti elämä tuo eteen sairaan kasvatin, on kasvattajan tuomitseminen asiatonta. Hän on tehnyt sen mitä voi ja mahdollisesti ottanut tietoisia riskejä, joista hän luonnollisesti kertoo myös pennunostajille.

Mutta jos kasvattaja ei välitä eikä toimi rehellisesti, voi kasvatin inhimillisen hädän ja sairauden ilmetessä jo miettiä syyllisyyskysymyksiäkin.

Hei kaikki!Mulla on kaksi ihanaa yorkki-vanhusta 10- ja 9-vuotiaat.Toisella on jatkuvasti korvatulehduksia ja korvat vaan "lotisee" aina välillä. Erilaisia korvatippoja ja ab-kuuria suun kautta on kokeiltu mutta tulehdus uusii aina.Ilmeisesti korvakäytävät ovat ahtautuneet tulehduksien seurauksena,joten tulehduskierre on lopun ikää.Allergiaan en usko,sillä meillä koirat syö aika vähän allergisoivaa ravintoa.Turhauttavaa rampata eläinlääkärillä jatkuvasti korvien takia.Lisäksi vanhemmalla yorkeistämme on ilmiselviä trakeakollapsioireita, kuten mm. hengenahdistusta rasituksessa.Muuten terveinä ovat yorkkimme olleet.Toivottavasti kasvattajat tajuaa sen,että trakeakollapsi-yorkeillä ei tule teettää pentuja.Ongelma on perinnöllinen ja ehkä myös pienen rodun rakenteeseen liittyvä.Rustorenkaiden litistyminen ja hengenahdistus ei ole mukava vaiva yorkkivanhusparalla,jolla tarmoa riittäisi peuhaamiseen ja leikkimiseen mutta kunto ei kestä.Tosi valitettava sairaus mun mielestä.Mitenkähän saataisiin se rodustamme kitkettyä?Kiinnitetäänkö tarpeeksi huomiota trakeakollapsin esiintyvyyteen rodussamme.Kerro mitä mieltä olet.

Pienille koirille ei saa missään muodossa antaa ihmisten suklaata.Se aiheuttaa sydämen rytmihäiriöitä ja pahimmassa tapauksessa siihen voi kuolla.

Vain koiransuklaata voi antaa koirille!

Suosittelisin kysymään ensisijaisesti kasvattajaltasi noista ruoka-asioista. Periaatteessa yorkki voi syödä sitä mitä muutkin koirat, mutta kuivaruuista pienille koirille tarkoitetut on tietty parhaita. Puruluiden kanssa pitää olla hieman tarkempana meidän pienten koiran kans ja makupalat ovat tietty pienempiä kuin isoilla koirilla. Minä ainakin söisin vaikka kuinka ison puruluun kerralla ja vatsa tulisi varmasti kipeäksi, ellei emäntä niitä säännöstelisi. Ja noihin sitkeämpiin solmupuruluihin olen joskus meinannu tukehtua, joten niitä minulle ei enää anneta. Muuten olen kaikki ruokainen... enkä ole onneksi kovin herkkävatsainenkaan. Näin juoksun aikaan olen vain hieman huono syömään, kun kaikki hormonijutut vain pyörii pikkupäässäni.

Heippa olen kohta 4 kuukautinen yorkkiuros Vellu. Perheeni haluaisi tietää että onko jotakin ruoka-aineita mitä minulle ei saisi antaa? Minulle maistuisi kyllä ihan mikä vaan!

Koiran potilasoikeuksista on info-palstallamme Yorkshirenterrieri-lehdessä, muistaakseni nro 1/2004.

Koiran potilasoikeuksista löytyvät yhteystiedot myös Kennelliiton Uutiset sivuilta 26.2.03

Valituksen voi tehdä esim. sähköpostilla valituslautakunta@mmm.fi
Nettisivut www.mmm.fi/eva

terveisin

Osaako kukaan kertoa, onko mahdollista tehdä eläinlääkärin virheestä potilasvahinkokyselyä?
Meille kävi ikävä tapaus kun koirat leikkivät keskenään ja toinen vahingossa puraisi niin, että toisen alaluomi hiukan repesi. Päivystyksessä silmä tutkittiin ja muutoin se oli kunnossa, ei sarveiskalvossa mitään vikaa. Alaluomeen kuitenkin ommeltiin tikki ja määrättiin silmätippoja ja antibioottikuuri. Lääkäri ja lääkkeet yhteensä n.170 euroa.
Antibioottikuuri loppui perjantaina ja sunnuntaina koiran silmä oli kovin tulehtunut.
Uusi käynti päivystyksessä, jolloin huomattiin että tikki oli väärin ommeltu ja solmukohta oli haavan umpeutuessa kääntynyt silmän sisäpuolelle, jolloin se oli raapinut sarveiskalvoa. Lääkärin kertoi että tälläinen sarveiskalvotulehdus on koiralle kovin kivulias. Tikki poistettiin ja määrättiin uusia lääkkeitä nyt kahta eri silmätippaa ja kipulääkettä. Tällä kertaa käynti maksoi 87 euroa ja lääkkeet 45 euroa.
Jos olisin ollut itse mukana en olisi suostunut käynnistä mitään maksamaan, koska alunperin virhe oli pieneläinklinikalla tehty.
Tämä siis sunnuntaina. Koira piti vielä viedä keskiviikkona ko. klinikalle, silmäspesialistin tarkastettavaksi. Tästäkin käynnistä olisi laskutettu 37 euroa, mutta sitä en enää suostunut maksamaan. Silmä on muutoin kunnossa, mutta haava ei ihan ehtinyt kunnolla umpeutua ja siihen jäi pieni "pykälä", joten se saattaa myöhemmin vaivata silmätulehduksina, niin ainakin luulen.
Voiko asiasta tehdä jonkinlaisen hoitovirhekyselyn? Osaako kukaan vastata?

Kuulosti Lilan kesätouhut melkolailla samanlaisilta kuin minun.Olimme perheeni kanssa yhden viikon maalla. Ja kyllä siellä oli mukavaa kun sai juosta vapaana.

Tosin pari kertaa lähdin tietä pitkin "karkuteille" ja sain kaikki juoksemaan perässäni.Minulla kun on tosi valikoiva kuulo.En kai nyt halua kuulla käskyä "tänne heti" tms. kun olen juuri löytänyt jonkin uuden kiinnostavan jutun ja sitten seuraavan ja seuraavan...no höm sitten täytyi kyllä myöntää etten ollut ihan varma mistä suunnasta olin tullut. No emäntäni sai minut kiinni (kun annoin ottaa ;). Helpompihan sitä on sylissä palata takas kuin itse kävelemällä ;) Mutta sitten sain olla hihnassa lopun aikaa kun oltiin ulkona ja sen jälkeen päätin etten lähde enää yksin hiekkatielle.

Pari kertaa minä tyttökin kävin uimassa ja sen jälkeen tietysti saunassa. Vesi vain tuntui hirmu kylmältä ja porskuttelin hurjaa vauhtia kohti rantaa.

Pienet surisevat pörriäiset kiinnostivat minua myös kovasti vaikka sekin kiellettiin :( ...ovat kuulemma pisteliäitä ja vaarallisia kavereita.

Isot täplikkäät ruohoa syövät koirat herättivät myös kummastusta ja varsinkin niiden ääni. Minä kun urheana tyttönä puolustin muita ja murisin ja ärisin ja haukuin niille, ei ollut mitään vaikutusta...hännät heilui edelleen ja sain vain pari "muuuu" vastausta...Näin muutaman kerran myös poroja ja ne kyllä pötkivät karkuun kun vähän niille ääntä korotin. Minusta on niin hurjan hauskaa räksyttää kaikille oudoille jutuille =)

Lempiharrastukseni kesällä oli viedä lapinkoiralta namuja ruokakupista ja piilottaa ne hiekkaan. Osasin hienosti harhauttaa ja hakea namun ja sitten vielä tein pari kunniakierrosta Sakun edestä, kuitenkin niin ettei se yltänyt minuun. Ollaan muuten hyviä kamuja Sakun kanssa. Se ei välittänyt vaikka vein namuja vaan leikki mukana.

Autoin myös kovasti mansikoiden poiminnassa. Istuin aina kypsän mansikan vieressä ja ilmoitin haukkumalla että tääl olis taas yksi pallero poimittavaksi.

Koko kesä meni tosi mukavasti.Ja onneksi viikonloppuisin pääsee taas mökille nauttimaan...

Aurinkoisia loppokesän päiviä kaikille!

Kesälomat on vietetty -valitettavasti. Meillä tulee nähtävästi kesämökin osto eteen, Lila nautti niiiin suunnattomasti kolmesta viikosta maalla! Sammakot ja sisiliskot sai kyytiä ja keksipä neiti kuinka ihania mansikat ovatkaan, ja kävi niitä itsekseen napostelemassa mansikkamaalta. Uimaankin jouduttiin tämän tästä kun piti jahdata ötököitä rantakiviltä ja jalka lipsahti - vaan eipä väliä, sitten vaan muun perheen kanssa saunan lauteille nautiskelemaan lämmöstä ja kuivattelemaan turkkia! Tuli itsellekin tosi lomamieli kun katseltiin kuinka pikku koira osasi nauttia maalaisvapaudestaan täysin siemauksin!!

Meille voisi kyllä kovasti tulla poikaystävä Espoosta Lilalle päiväseuraksi, mikäli koirat tulisivat toimeen keskenään. Asumme lähellä Hesan keskustaa, niin että onko päivähoitomatka liian hankala?!? Luulen että Lila myös kaipailee seuraa päivisin, viime viikko meni ainakin täydellisesti masiksessa, kun piti päivät olla sisällä ja vielä yksin kotona.

Kohta vietämme Lilan yksivuotissynttäreitä, eikös nyt taas ole aika myös ottaa rokotukset?!

Heipat kaikille! Konekkin taas toiminnassa, yes!!! Laitan heti tähän ensimmäiseksi sen mukavan ihmisen osoitteen joka tuusailee niitä lippiksiä. Tarja Lauronen, Tuupovaara . jokimetsä@co.inet.fi
Sähköpostiosoite on siksi jokimetsä koska heillä on yritys nimeltä Jokimetsän koirahoitola.
Ja sitten mulla olis sitä muutakin asiaa. Siellä nyyttäreissä oli puhetta siitä nyytitys paperista. Jos nyt sitten oikein ymmärsin niin muitakin kiinnostuneita paperin suhteen olisi. Ilmotelkaa mulle ketkä kaikki haluaa, niin tiedän kuinka paljon sitä hommaan. Pari vuotta sitten sellanen iso rullallinen (sitä on vieläkin jäljellä) makso muistaakseni 16 euroa. Tämänpäivän hintaa en tiedä mutta ei se varmaan kauheesti ole noussut. Se näyttelypaikoilta ostettava nyytityspaperi on varmaan aika kallista ja minusta siitä ei saa kunnollisia nyyttejä, painuvat heti aivan kasaan. Väikkä on ainakin niin elohiiri ettei sen mukana pysy nyytit jos ne täytyy jättää suht löysälle. No mutta miettikää ja palailkaa asiaan niin hoidan homman jos halukkaita ostajia on.
HIIIRRRVVEEÄÄÄSSSSTTTIIIII KIITOKSIA teille kaikille jotka pääsitte tulemaan tänne meille nyyttäreihin. Meillä poikien kans oli tosi kivaa. Viimeinen kun lähti niin ulko-ovea tuijotettiin kaksi tuntia, että tuonne ne meni mutta ei tule takaisin.
Olis jo marraskuu!!! Lämmintä loppukesää kaikille taatelin tallaajille.

Hei,
Olen neljä ja puolivuotias, tosi kiltti (ja pieni, paino 2350g) yorkkiuros. Olen kipeästi päivähoitopaikan tai päiväkaverin tarpeessa. Naapurit kertoivat omistajilleni minun itkevän päivällä ikävissäni. Jos omistat pienen koiran, jolle haluat päivähoitoon kaverin, ota omistajiini yhteyttä. Asun Espoon Viherlaaksossa. P. 040 773 4614 (Heidi) tai 040 849 7401(Veli-Pekka).
Pikaista vastausta odottaen,
Nappi

Itse en kovin aktiivisesti käy näyttelyissä, kun ei oo näyttelykoiraakaan. Mutta sillon harvoin kun menen näyttelyyn, niin on saanut pettyä. Kerran oli vain yksi yorkki, kerran ei yhtään ja kun olin viime kesänä töissä niin silloin oli muutama yorkki, mutta kun olin siellä töissä niin en oikein ehtinyt näkemään niitä koiria.

Lotta kävi näyttelyssä, EH tuli, tyytyväisiä ollaan. Oli muuten upeita yorkkeja: Riqair Czistian Leon ja Riqair Lu Sparkling Diamant Latviasta. Olivat jo viiden maan muotovalioita ja nyt myös Suomen. Omistajat olivat tulleet omalla autolla Latviasta saakka ja kyllä olivat miellyttäviä ihmisiä. Näyttelyiden rikkaus on mielestäni muiden yorkkiomistajien tapaaminen. Ensi lauantaina Joensuuhun on ilmoitettu vain yksi yorkki eli Lotta :(

Puppe oli mulla jotain 7 vuotta. Se oli tarhakoira, mutta pääsi aika usein sisälle pieneksi toviksi. Varsinkin Akun tultua, leikkivät sisällä ja saivat ruoan. Puppe kun tuon kuseskelun lisäksi ei pystynyt olemaan sisällä muutenkaan kovin pitkään. Koko nuoruutensa kun oli kulkukoirana ollut, niin oli kehittänyt niin paksun turkin että sille tuli parin tunnin sisälläolon aikana jo aivan mahdoton kuuma. Puppe harrasti sisälle kusemisen lisäksi myös ihmisten merkkailua. Kerran se kusi koiraleirillä naapurin pikkuipanan päälle, sillä tais onneks olla kurapuku päällä...ja sitten naapurin koivelle. Kyllä sitä sai hävetä ja samalla pidätellä nauruaan. Kusi muuten yhdet ilopissit munkin koivelleni.

Kyllä on täälläkin taas helteet! Lenkille ei kykene lähtemään. Tänäänkin oli kova tarkoitus lähteä lenkille kun viikkoon helteiden ja mun sairastelujen takia ei olla kunnon lenkillä käyty. No se lenkki typistyi uintireissuksi tuohon joen rantaan. Tai siis Rocky kävi polskimassa ja Aku piehtaroi rannalla. Harmi ettei Akua oikein saa uimaan. Rockya taas ei uskalla vapaaksi päästää joten se uiminen oli lähinnä räpiköintiä hihnan pituudelta. ;)

kuusiviikkoisena luovutettu yorkinpentu?!?
toivottavasti tässä on nyt joku virhe.

Passikuvasi kelpaa kyllä! Viivästys johtui vain kesälomastani, mutta nyt kuvagalleria on taas päivitetty :)

mistäs niitä lippiksiä sitten saikaan?

itse olen ollut ylläksellä tapaamassa yorkkineiti lilliä, joka taapersi samoja nurmikoita kanssamme viime kesänä. tuoksui nii-iiiin hyvälle, mitähän hajustetta se käyttääkään? chanel5:ta, ehkä?!?
no jokatapauksessa minun täytyi sisäisen pakon ajamana laulaa lillille oikein kauniita lauluja hurmaavimmalla äänelläni. aariat kaikuivat oikein hienosti ylläksen jylhissä maisemissa. matte vain nauroi häpeämättömästi ja puhui jotain jodlauksesta, ei selvästikkään ymmärrä taiteen päälle.

asiasta viidenteen, miksiköhän erittäin poseerattu kuvani ei ole ilmaantunut tuonne kuvapalstalle? eikö mustavalkoinen kuva kelpaa? tietääkö kukaan?

Minullakin on ollut tarkoitus ostaa yorkki-pojalleni sellainen lippis! ;) Hankin kuitenkin jo ny valmiiksi sellaisen Hurtan ulkoilupuvun ja se on niin suloinen se päällä...

Kiitos Minnalle yorkkibileistä!
Kyllä Ukkoa väsytti loppuilta, kun oli tyttöjen perässä juossut...

Käytiin kuninkuusraveissa Ukon kanssa, kyllä ihmiset nauro sitä hienoa lippistä.
Totuteltiin ihmisjoukkoon ja siellä niitä olikin yli 21 000 ja melkein yhtä paljon murinoita ohikulkijoille, kun oltiin siinä sateenvarjo suojana auringon paisteelta, niin sen suojista aina putkahti ulos pieni räksy. huomenna uudestaan!!!...

P.S. mitkä ovat hauskimpia leluja?
Ukolla on tutti,jota se imeskelee niinkuin vauvat ainaski. ja ahkerasti.
Tutista on tullut niin rakas, että se kulkee jopa lenkillä mukana :-}

no puppehan oli ahkera!
mulla olis varmaan mennyt hermot ihan lopullisesti. toisaalta sääli kovia kokenutta koiraparkaa, mutta jopa multa löytyy se kuuluista kipuraja. hatunnoston arvoinen paikka pitää tuollaista ongelmakoiraa - eikös se puppe kuitenkin ollut sulla aika kauan?

mekin ollaan nyt oltu porukoiden tykönä koko kesä ja täältä löytyy myös toinenkin koira, 7 kk ikäinen käppänänpentu amor, joka tuntuu olevan todella varhaiskypsä. urho (vuosi ja 2 kk) pissailee välillä vieläkin pentutyylillä ja amor on ollut vannoutunut koivennostaja jo useamman kuukauden ajan.
merkkaa myös urhon (mielellään pääpäähän), jos urkkilurkki lenkillä pysähtyy haistelemaan liian pitkäksi aikaa...

saa nähdä minkälainen merkkailutilanne on syksyllä kun palataan takaisin arkielämään omaan kämppään. täällä joku nimittäin merkkailee ahkerasti nojatuolia... yleinen veikkaus on amor, koska urhon jalka ei niin kovin korkealle nouse ja ne pisut löytyvät useimmiten amorin päästä taloa. urhon ja amorin välissä on siis portti, etteivät ne telo toisiansa. se kuuluista laulun kirppu ja härkä-pariskunta =)

Tosiaan Aku on myös protestipissaaja. eli osoittaa mieltään kusemalla sisälle. Mutta täällä Porissa se tekee sitä äärimmäisen harvoin, esimerkiksi ensimmäisessä kämpässäni ei tehnyt kertaakaan (asuin 2 v), avoliittokämpässä pahimmilla pakkasilla kun en tarjennu kulettaa sitä kunnon lenkille, pissatukset eivät kelvanneet herralle. Sitä en muista onko se tässä nykyisessä kämpässä protestipissaillut, mutta vanhempien luona se koipi nousee paljon herkemmin.

Rocky on myös semmonen kusiluikku ollut, sen takia siitä eunukki tehtiinkin että sitä kuseskelua saatais hallintaan. Täällä mun tykönä se pissii ehkä 1-2 krt viikossa sisälle, mikä on huima edistys esimerkiksi kevääseen, kun pallit oli vielä tallella eikä ikääkään niin kovin paljon ollut. Nyt Mortti hoitaa kuseskelun. Tosin vielä ollaan yhdeksässä kusessa, viime yönä oli Mortti taas häkissä, ja siitä suoraan aamupissille yhdeksältä ja sen jälkeen ei ole tullut sisälle vielä. :)

Porukoiden luona Rocky kuseskelee edelleen paljon enemmän, mutta se ei olekaan mun ongelmani. :D

Ja tosiaan Akua edeltänyt koirani Puppe, se ei pystynyt kahta tuntia olemaan sisällä kusematta ellei se ollu kytkettynä. Kyseessä siis sakemannin kokoluokkaa oleva kulkukoiraseropi. Mutta siitä syyttäisin pitkälti sen historiaa enkä koiraa itseään. Että kyllä ne isotkin osaa. :D

tuttua touhua!
eetulla oli tapana "mullistella" sisälle kuseksimalla. jos vain koira tunsi itsensä tarpeeksi väärin kohdelluksi, niin kostaahan se piti... ja kaikkein "hauskinta" tässä tavassa oli, että rituaalin mukaisesti se sitten kävi hakemassa jonkun siivoamaan. eetu tuli viereen istumaan ja tuijotti ja tuijotti ja tuijotti ja sitten kun se sai tällä tyylillä ihmisen liikkeelle niin käveli edellä lätäkön luo.
pidätyskyvyn puutteesta ei ollut kyse, koska herra pidätteli sateen sattuessa iltaan asti. siis vaikka koiran kantoi sateella ulos suojaisaan paikkaan, niin mitään ei kyllä ulos tullut.
saikin sitten lisänimen pieni palopoika - sammuttaa olemattomiakin paloja =)
merkkailua/mielenosoitusta ja pidätyskyvyttömyyttä ei tosiaankaan kannata sekoittaa toisiinsa.

meilläkin merkkailu alkoi siinä vuoden iässä koiran ollessa jo sisäsiisti ja jatkui säännöllisen epäsäännöllisenä (aika harvoin eetua kyllä niin kovasti hattuun otti, että olisi pitänyt pirskauttaa nurkkaan) ihan viimeisiin päiviin asti.

onneksi näin pienet elukat ei isoja lätökköjäkään tee.

appropo sängystä, mari. urholla oli tullut huono olo päivällä ja minnes muualle sitä oloaan lähtisi parantelemaan kuin mamman sänkyyn. siinä meni sitten upouudet satiinilakanat pesuun... nooh... ei haittaa...

..Huomasin että kaikki eivät varmaan ole olleet kuvioissa mukana kun olen aiemmin noista muista piskeistä puhunut joten tarkennetaan, että Mortti on siis ystävän bichon frise/kääpiövillakoirasekoitus joka on aina silloin tällöin hoidossa meillä, ikää tulee talvella 2 vuotta. Nyt tosin viime hoitokerrasta on ollut aikaa. Rocky taasen on vanhempien chihuahua/westie-sekoitus, aivan hurmaava noin vuoden ikäinen eunukkipoika.

Mortti on käynyt meillä hoidossa n. puolivuotiaasta lähtien. Rocky tuli vanhemmille n. 8-kuisena ns. pitovaikeuskoirana. Ja että Rocky on hurmaava! Vaikka sen huonoihin puoliin kuuluukin kissankakan syönti ja kissanlelujen rikkominen sekä hedelmien/marjojen kulettelu. Nimimerkillä eräänkin kerran lakanoita vaihtanut kun niistä on löytynyt a)kissankakkaa, b) luumua c) mansikoita....mutta aivan hurmaava! Rocky tuli vanhemmille paikkaamaan koiranmentävää aukkoa. Kulkevat nykyään Akun kanssa melkein koko ajan yhdessä koska koiraseura on ainoa joka pitää Akun eroahdistuksen kurissa ja Aku matkustaakin paljon rauhallisemmin autossa kun Rocky on mukana.

Nyt kun Rocky on täällä kesän aikana viettänyt muutaman viikon, niin isukin mukaan se on muuttunut Akun ja minun seurassani selkeästi edukseen. :)

Mä päätin että tänä yönä meillä ei pissitä sisälle ja heitin Mortin häkkiin yöksi. Kyllähän se siellä vähän vinkui, varsinkin kun Rocky vielä kantoi koko leluarsenaalinsa häkin eteen, mutta siellä se yönsä nukkui ja yhtään pissaa ei sisältä löytynyt. Seitsemän ajoissa käytin koirat pissillä ja sen jälkeen Mortti sai olla vapaasti muiden kanssa. Kaikki meni hyvin - kunnes tulin suihkusta. Perhana yhdeksäs Mortin kusi löytyi...:rolleyes:

Ei ole sisällä merkkailu vain yorkkien ongelma. 11 ja puol vuotias sijoituscockerini merkkailee välillä huonekaluja tai esim. lattialle unohtuneen laukun "omakseen". Myös edesmennyt yorkkipoikani merkkailu ajoittain paikkoja sisällä. Erityisesti tätä tapahtuu koiravieraiden aikana/ käynnin jälkeen. Ja kun kerran on johonkin paikkaan koipea nostettu, niin sama paikka on houkutteleva myös jatkossa. Hajua on vaikea saada pois tavallisilla aineilla siten, ettei koiran herkkä hajuaisti sitä huomaisi. Joo, nyt sijoutuscockerini on kyllä äidilläni hoidossa, sillä yorkkitytölläni alkoi toinen juoksuaika. Lähiympäristön (ei välttämättä omat) juoksussa olevat nartut saavat myös urokset merkkaamaan sisälle... olen huomannut. Aurinkoista elokuun jatkoa kaikille!

Vanhempi koiramme (yorkki) oli pari vuotias silloin kun pentu (venäjäntoyterrieri) tuli taloon. Sitä ennen eikä vielä silloinkaan kun pentu opetteli sisäsiisteyttä se ei merkkaillut sisällä. Ei edes pahemmilla pakkasilla suostunut tekemään tarpeitaan sisälle. Vasta kun, ilmeisesti "kamppailu" pomon paikasta alkoi, alkoi myös molempien koirien sisälle merkkailu. Muutoin koirat ovat toisiinsa hyvinkin kiintyneitä ja mitään jatkuvaa rähinää ja tappelua ei ole. Kun koirat ovat olleet kaksistaan kotona, ei ole ilmennyt mitään tappelun merkkejä.

Luin juttusi...ja olisi kyllä hyvä juttu jos pääsisitte yllättämään koirat itseteossa, mutta vaikeaahan se on jos ne tekee sitä yöllä ja keskenään ollessaan! Harmi!! Olen kuullut juuri tuosta urosten "merkkailuvietistä" ja et ole ainoa, joka siitä kärsii! Jospa se leikkaaminen auttaisi asiaa, että pääsisitte eroon niistä "vaipoista". Tsemiä! :)

Mun yorkki-pentu on tällä hetkellä neljä kuukautta vanha ja se tekee tarpeensa ainostaan lehden päälle ja vessaan (siis yöllä sekä päivällä kun olemme töissä), mutta muuten kaikki tulee ulos! :) Ihmeen hyvin se on oppinut, mutta on se ollutkin työn takana!! Toki on vahinkoja sattunut muuallekkin, mutta tosi harvoin kuitenkin. Onhan se ymmärrettävää kun se on vielä niin pieni!! Olen siis tyytyväinen tilanteeseen. Seuraavaksi opettelemme vessaan pisun lopettelua. Toisaalta, mielestäni ei olisi suuri synti jos se joskus (aikuisenakin) joutusi tekemään tarpeensa vessaan kovan hädän sattuessa, koska koiran pidätyskyky ei ole sitä luokkaa mitä se isommilla koirilla on. Hyvi oppivainen kaveri toi poika on ollut. Se oppi melkein heti istumaan, antamaan tassuja ja menemään maahan, kun se oli tullut meille!! :)

Tuollainen vaippatouhu on kyllä yorkeilla mielestäni kaiken huippu! Kyllä se yorkkikin oppii sisäsiistiksi, vaatii vain vähän enemmän koulutusta kuin moni muu rotu. Koiraa pitää pitää silmällä jatkuvasti, jotta saa sen rysän päältä kiinni. Kova EI-karjaisu riittää. Kun toistoa tulee riittävästi, oppii koira kuin koira tekemään tarpeensa ulos, eikä mitään vaippasirkusta tarvita.

Meidän Leo on nyt 7½kk ja täydellisen sisäsiisti puolen vuoden iästä alkaen. Painaa 2,8 kg, eli on ihan oikean kokoinen yorkki. Hommia sai kyllä tehdä PALJON, jotta asia tuli koiralle selväksi, mutta nyt on kiva nauttia työn tuloksista!

Useamman uroskoiran, miksei myös narttujen kanssa saa varautua sisäpisseihin.
Meillä koirat alkoivat pissailla sisällä silloin kun nuorempi koira tuli sukukypsään ikään. Ne eivät pissaile kun ihmisiä on paikalla mutta keskenään jäädessä tai yöllä sitä tapahtuu. Nyt koirat käyttävät keskenään ollessaan ja yöllä "vaippoja".
Vaipat ovat jenkkihuivi, jonka sisällä puolikas pikkuhousunsuoja vartalon ympäri sidottuna. Kokeilimme myös narttujen juoksuhousuja, mutta urosten ruumiinrakenteelle se ei ollut sopiva ja sitäpaitsi nuorempi oli niin kekseliäs että oppi hinkkaamaan sen pois päältään.
Syksyllä olisi tarkoitus viedä molemmat koirat kivesten poistoleikkaukseen, jospa se auttaisi asiaan.

Jeps, meillä riittää nyt hulinaa. Aku ja Rocky lähtivät viikonlopuksi maalle kun mamma kävi Juliuksen kanssa kattinäytelmissä Helsingissä. Mortti tuli sunnuntai-illalla hoitoon ja Aku tuli maanantai-illalla Poriin. Mutta vanhempien luo jäi yksi hyvin hyvin masentunut pikkukoira Rocky, joka sekin päätettiin eilen kuskata tänne Poriin katsomaan, tuleeko Mortin kanssa toimeen. Eli nyt täällä on kolme pikkupiskiä. Muuten ei ole mitään valittamista, koirilla kivaa jne, mutta Morttiin mun menee hermot. Tai siis olis menny jo jos ei ois ollu näitä muita ihanuuksia. Se on nimittäin kussut sunnuntain jälkeen 8 kertaa sisälle...omistajan mukaan kotona ei kuse päivittäin, joten koska tää on näin yllättäin tullu niin en usko että sillä on mitään pissaongelmia, mutta saamari ei tarvi meille kusta! Ja sitten kun pitää räksyttää ja vetää lenkillä kuin höyryveturi. Mä oon kallistunu jo siihen, että Mortti ei meille enää hoitoon tule ellei siitä tehdä eunukkia. Onneksi lähtee jo sunnuntaina...Onkai se meillä ennenkin ollut mutta nyt on tällä hoitokerralla kussu useammin kuin aiemmilla hoitokerroilla yhteensä! Ikää pojalla tulee talvella 2-vuotta.

Akun kuulumisia, että se könkkää jonkun verran sitä jalkaa, johon käärme puri. Olihan se selvää että täysin ennalleen se ei palaa. Näin kuumalla ilmalla ja pidemmillä lenkillä sen huomaa.

Pikku yorkki-poikani on ny neljä kuukautta ja tänään se nosti ensimmäisen kerran jalkaa pissatessaan! Kyllä mua huvitti kattella sitä!! HEH! Se meni ihan hämilleen ja lopetti saman tien pissaamisen. Päästiin muutama metri eteenpäin, niin sitten tulikin pitkä pisu ihan tyttöjen tyylillä!! :) On se kyllä muutenkin niin vekkuli kaveri ja ihana! Oikein tempperamenttinen se osaa olla, mutta myös oikein äitin-oma-kulta-lelli-poikakin!! Se on hauskan näköinen kun päälaki on harmaa!!

Muisk!

Olen alkanut kiinnostua tästä rodusta ja haluaisin tietää, että millainen yorkki on kouluttaa?

Onpas tällä palstalla taas hiljaista.... Onko kaikki pohjoisen ihmiset ottamassa aurinkoa ja etelän ihmiset väistelevät sadepisaroita... no nythän sääennusteet lupaavat ihan päinvastaista eli pohjoiseen sateita ja etelään aurinkoa.

Me käytiin tässä viiden päivän lomareissulla pitkin etelää ja tietysti juuri kun täällä meillä paistoi aurinko, kömmittiin me siellä sateisessa etelässä... se on sitä minun tuuria. Mutta asiaan; onko teidän yorkeillanne ilmennyt moista; Romeo oli nimittäin pari ensimmäistä poissaolopäivääni ollut ihan kummallinen; siltä valui kokoajan kuolaa suusta ja se oli ihan huojunut istuessaan?? Tyttäreni oli kuitenkin kotona häntä hoitamassa, joten sen ei edes tarvinnut oudompien hoidossa olla. Onneksi se kuitenkin meni parissa päivässä ohi... ja eilen vastaanottamassa oli ihan reipas veijari.

Meillähän oli tosi kivat festit. Kiitokset vielä Minnalle hienoista kekkereistä. Mukana oli 7 yorkkia, jotka temmelsivät riemukkaasti Minnan pihalla, kätevässä isossa aitauksessa. Tosin vähän meitä sade piinasi, mutta ei se tahtia hidastanut: hauvelit saivat juosta sisällä ja ulkona ihan vapaasti, koska aitaus piti ne tallessa. Oli siellä kyllä yksi veijari, joka hoksasi heti miten aitauksesta pääsee livahtamaan ulos, mutta kun joutui ulkopuolelle, oli hätä samalla pian päästä takaisin tovereiden joukkoon.

Oli meillä niin kivaa, että päätettiin jo uusi kokoontumispäivä; la 13.11.2004, joka vietetään vähän niinkuin pikkujoulujen merkeissä. Sinne toivotammekin tervetulleeksi kaikki, jotka vain pääsevät paikalle, joten pankaahan aika kalenteriin. Paikka on Torniossa, Puukeskuksen tiloissa, kelloaikaa ei vielä päätetty, mutta palataan tällä palstalla sitten lähemmin.

No, miten meni siellä pohjoisessa ne yorkki-kestit!? :) Olisi kiva jos täällä etelässäkin järjestettäisi sellaiset...

Ihanaa!! Meidän pojalla on noussut jo molemmat korvat ylös...paitsi, että toinen korva ehkä vähän lerpattaa kummallisesti, mutta kyllä se melkein ylhäällä on! Ikää vauvallemme on kertynyt ny siis 3,5 kuukautta ja painoa on ny jo 2,1 kiloa jos ei enemmänkin, mutta olen alkanut kuitenkin miettimään josko kävisin vain kokeilemassa näyttelyissä (pentuluokassa). HHmmmm...?! :) Toivottavasti meidän pojasta ei tulisi jättiläistä!! Hahhaah! Luin vaan noita aikaisempia juttujanne kun pääsin juuri koneelle näin kesäloman loputtua.

Hei vaan kaikille !!!!

Nyt se on sitten päätetty! Lappalaisten ensimmäiset yorkkinyyttärit ovat sitten sunnuntaina 25.7. Kahvipannu on kuumana klo 14.00 alkaen. Mervi tuo suolaista piirakkaa, Soile tuo suklaista viritystä, Merja ja Aino hoitavat makkarapolitiikan ja minä itse tehen kreikkalaistyylistä salaattia. Jos jotain muita vielä kiinnostaa tulla niin tässä on menyy ja voit tuoda tullessasi jotain muuta kivaa. Tarkoituksena on vähän grillata ja sitten juopastaan hyvät kahavit. Voit lähettää meiliä tai vaikka pirauttaa: 040-7226657. Yritä ensisijaisesti soitella tai lähetellä tekstaria. Tietsikka pamahti ja netti on siskon koneen varassa (lukeminen ei tapahdu aivan reaaliajassa... :)) KAIKKI KYNNELLE KYKENEVÄT MUKAAN !!!!!!
Railikin tulee antamaan ohjeita, neuvoja ja kurinpalautusta, jos suinkin pääsee..

TERVETULOA !!! Toivottavasti arska paistaa !!!

Hei vaan kaikille !!!!

Nyt se on sitten päätetty! Lappalaisten ensimmäiset yorkkinyyttärit ovat sitten sunnuntaina 25.7. Kahvipannu on kuumana klo 14.00 alkaen. Mervi tuo suolaista piirakkaa, Soile tuo suklaista viritystä, Merja ja Aino hoitavat makkarapolitiikan ja minä itse tehen kreikkalaistyylistä salaattia. Jos jotain muita vielä kiinnostaa tulla niin tässä on menyy ja voit tuoda tullessasi jotain muuta kivaa. Tarkoituksena on vähän grillata ja sitten juopastaan hyvät kahavit. Voit lähettää meiliä tai vaikka pirauttaa: 040-7226657. Yritä ensisijaisesti soitella tai lähetellä tekstaria. Tietsikka pamahti ja netti on siskon koneen varassa (lukeminen ei tapahdu aivan reaaliajassa... :)) KAIKKI KYNNELLE KYKENEVÄT MUKAAN !!!!!!
Railikin tulee antamaan ohjeita, neuvoja ja kurinpalautusta, jos suinkin pääsee..

TERVETULOA !!! Toivottavasti arska paistaa !!!

noh, kuinkas monta meitä on sitten sunnuntaina tulossa apilatielle?
tulisi nyt vain samanlainen ilma kuin viime sunnuntaina..

Huomasin kyllä kutsusi, mutta katkerana totesin, että näin eteläsuomalaiselle matka on liian pitkä, meillä kun ei ole siellä teilläpäin edes sukulaisia joiden luona voisimme samalla piipahtaa. Kiva olisi jos meilläpäinkin pidettäisi tällaisia pienempimuotoisia yorkkitapaamisia. Ihastuin vallan yorkkiporukkaan kun kävimme kesäpäivillä ja toivon että ensi kesänä olisi samanmoinen tilaisuus tavata yorkki-ihmisiä. Niitä kun ei ihan meidän kotimme liepeillä ole ainoatakaan tai jos on niin kovinpa neljän seinän sisällä majailevat.
Toivon, että kutsuillesi saapuu paljon innokasta yorkkiporukkaa ja, että kelikin sallii pienet puutarhapartyt ;)

Halusimme erityisesti pienen pennun koska toinenkin koiramme on pieni. Urho olikin pentueensa pienin. Näin sattumalta Urhon velipojan eläinlääkärillä. Se painoi jo silloin (rokotuksen aikaan) puoli kiloa enemmän kuin Urho. Varmasti kasvattaja tiesi, että Urhosta tulee iso. Näin Urhon emon, eikä se vaikuttanut tavallista suuremmalta. Taitaa isä olla aika norsu. Olemme kyllä epäilleet, että Urhon isä olisikin Newfoundlandinkoira.
Urho on söpö ja kiltti ja viisas ja tottelevainen ja vaikka mitä eikä siitä mistään hinnasta luovuttaisi. Pienessä ilkeässä mielessä on käynyt se, että veisimme Urhon johonkin isoon näyttelyyn ja esittelisimme sen ylpeänä, kasvattajansa parhaimmistoon lukeutuvana pentuna.

Meidän pojat painaa n.3,3 ja n.2,7kg. Ovat aivan erin mallisia, Riku massiivisempi, Väikkä taas pentumaisen "kuikelo". Rikun pitäis kyllä vähän laihduttaa mutta kun ruoka on hyvää ja mamma antaa sitä tarpeeksi kun katson oikein nätisti kostein silmin ja pikkisen vikisen. Rotumääritelmässähän on kyllä että enintään 3,1kg mutta ei yorkkeja koskaan punnita näyttelyssä. Minun mielipiteeni on että jos yorkki alkaa painaa jo seitsemän kiloa eikä ole valtavan lihava vika on silloin jalostuksessa. On vain haluttu tehdä pentuja millä tahansa koirilla niin tässä on tulos. Minunkin hyvältä ystävältä kysyttiin pientä yorkki-urosta amerikkaan kun siellä on kuulemma kanta liian suurikokoista. Että kun ihmiset haluavat tehdä isokokoisilla koirillaan pentuja niin sanotuiksi "kotikoiriksi" niin ei silloin välitetä niin kauheasti mikä on lopputulos. Toivottavasti ihmiset viisastuisivat ja jos haluaa pennuttaa niin hankkisi sitä varten jalostusnartun. Siementen valintahan on taas sitten se toinen juttu. En missään tapauksessa halua moittia ketään ihan vain otin kantaa tähän paino asiaan.
Miten Virpi sinulla, pääsisitkö silloin 25.päivä meille koirasi kanssa? Onko sulla muita yorkki tuttuja?
Oikein aurinkoista kesää kaikille :)

Markettiraksuista oon kokeillu Lupat, Pedigreet, Sertit, Friskiet ja niin etelleen, Friskien miniraksut oli ainoat jotka maittoivat (ja Luppa teki noista sekä Akulle että silloiselle toiselle koiralleni Pupelle ihan karseen karvan, paskatti jne), sitte on noi Frolicsit, joita käytän koulutusnameina, myös marketista mutta ne pitää palottaa neljään osaan.

Acanaa ei saa eläinkaupoista vaan jälleenmyyjiltä, en nyt muista mitä kaikkea siinä on, mutta siinä ei ole käytetty mm. teollisia säilöntä- eikä makuaineita, ei ole vehnää jne. Eli sitä meillä syödään. Rocky syö puppya, Aku syö vuorotellen lammasriisiä ja adultia, Misu söi kissojen adultia mutta kyllästyi ja pidetään tauko (tällä hetkellä Iamsia), Julius syö kitteniä ja vanhempien kissat syö adultia. Acanalla on siis ruoat kissoille ja koirille.

RC on siis Royal Canin. Eläinkaupoista. Mielestäni se oli aika hyvää kyllä, mutta sikakallista. Yorkkiraksuissa (RC on kehittänyt yorkeille oman raksun) oli pieretysongelma, mini sensiblellä taasen röyhtäilyongelma. Maittavuudessa ei eroa.

Hill's on myös eläinkaupan raksuja mutta siitä ei meillä pidä kissat eikä koirat. Nutro on aika suosittua, meillä se menee joten kuten. Advanced on uusi ruokamerkki ja se uppoaa sekä kissoille että Akulle. EaglePack ei uponnut Akulle, Eukanubasta en muista oonko kokeillut, mutta Nutra Nuggets (tai mikä olikaan) uppoaa myös hyvin. Myös Masteryn koiraraksut upposivat Akulle tosi hyvin, mutta eivät Rockylle. Sitten opli joku Shibau tai joku sellainen, se meni jotenkuten alas.

Eli eiku kokeilua vaan kehiin. Kyllä se maittavakin ruoka sieltä joskus löytyy! :) Jos meillä vertaa maittavuutta, niin esimerkiksi Pedigreen joku 3 kg pussi kesti hyvinkin puoli vuotta, kun koira koski niihin vain viimeisessä hädässä, ruinas kaiken muun. RC:n ja Acanan aikoina koiralla on myös raksuja vapaasti saatavilla, mutta syö itse sen verran, kuin pussin kyljessä on painolle arvioitu riittäväksi. Eli ilmeisesti se on sitten kohdallaan. :) Eli Akulla 4 kg Acana-pussi kestää n. 2 kk, yorkkiruokasäkki meni kuukaudessa (2 kg).

Rocky on myös jokseenkin nirso. Esimerkiksi jos annan lihapullan puolikkaan tai pitsan reunanpalaa, niin Aku on jo hotkaissut, kun Rocky pyörittelee ja miettii, uskaltaako tota nyt syödä. Acanan penturaksut ovat sille onneksi kuitenkin uponneet aika hyvin. :) Lihasta Rocky pitäisi mutta sillä menee siitä vatsa sekaisin. Kokeilin sillä alkuviikosta nautaa pienissä erissä ja parista suikaleesta ei ainakaan mennyt vatsa sekaisin. Kissat ja Aku saa siis kupin täyteen lihaa, Rocky vain maistiaiset. Kyllä sillä huomas että kakka oli hieman löysempää, muttei silti ripulilla.

Onko nuo Acana ja Rc markettiraksuja? Mulla taitaakin olla aika suppea tietämys näistä raksuista..... Eläinkaupasta hain kahta erilaista pikkukoiran raksunäytettä, ne ei ainakaan kelvanneet.... Sitten olen kokeillut muutamia markettiraksuja, mutta nuo sinun mainitsemat nimet on kyllä mulle outoja.

Meillä on viime punnituksen mukaan painoa 5,8 kg ja säkää 32 cm. Koiralta tuntuu kylkiluut, mutta minkäs teet. Siis tuntuvat liian hyvin. Koira syö hyvin, mutta niin kauan kuin ruoka on laadukasta, ei koira saa massaa. jos syöttää huonoa ruokaa, niin sitten koirastakin tulee makkaran mallinen.

Oletko kokeillut minkä verran eri raksuja? Meillä kun nirsoilu oli ongelmana tasan niin kauan kun kokeiltiin eri markettiraksuja. Muutamat eläinkaupan raksutkin aiheuttavat nirsoilua, mutta pääosin ovat alas menneet (paitsi Hill's). Acanaa siis meillä syödään tällä hetkellä menestyksekkäästi, sitä ennen RC:tä.

Meidän vanhempi koiramme painaa 2,5 kiloa ja näyttää tosiaan hiirulaiselta "pennun" rinnalla :-)
Ei niitä oikein saman rodun edustajiksi tunnista.

Meidän nykyinen yorkki Skidi on aika tankki verrattuna edesmenneeseen yorkkiimme. Skidi painaa nelisen kiloa ja ruokahalut on hyvät. Mielestäni se ei kuitenkaan ole lihava, vaan roteva. Meille kasvattaja suositteli juuri tätä pentua koska se oli suurin koko pentueesta. Meillä kun on tuo kookkaampi koira yorkin kaverina niin mielestäni kasvattajan antama neuvo pennun valintaan oli oikein hyvä.
Mutta nyt me lähdemme lomalle neljäksi viikoksi ja pulskistutaan koko sakki. Oikein hyvää kesää kaikille!

Lipsahti pari asiavirhettä tuohon minun edelliseen viestiini... Siis näyttelyhän on Keminmaassa ja yorkit esittäytyy la 24.7.

juu, lisää kromosomeja täälläkin päin. meillä on kaksi yorkkia, toinen on 5 kilonen,ja toinen 7. mutta onnellisia ovat kuin mitkäkin!

Mahtais meidän Romeo (2.1 kg) näyttää aika hiirulaiselta tuon 7-kiloisen "collegansa" rinnalla.... Minkä painoisia teidän koiranne yleensä ovat? Romeo on nyt rapeat 1 v. ja painaa tosiaankin vain 2.1 kg. Näyttääkin tosi hoikalta pojalta ja syy on varmaan siinä, ettei oikein ruoka maistuisi. Annan sille kupillisen Friskies raksuja joka aamu, sekaan pistän milloin makkaraa, milloin jauhelihaa ja joskus maksalaatikkoa... Ranttu kun on niin täytyy tuota lisäkettä vähintään kahden päivän välein vaihdella, muuten se ei muuta kun nuuskasee kuppiansa ja kääntyy pettyneenä pois. Olen yrittänyt raksujakin vaihdella, mutta sitten se ei syö sitäkään vähää.

Ollaan me kyllä kerran jo käyty näyttelyssä (Rovaniemi 19.6.), siellä oli joku saksalainen tuomari, joka kyllä kirjoitti arvosteluun, että kokosuhteet olis kunnossa. Herra sai punaisen nauhan, ihan hyvin kun oltiin molemmat eka kertaa näyttelyhommissa.. Nyt on sitten edessä Kemin näyttely 25.7., saa nähdä kuin siellä käy.

Rotumääritelmän mukaan yorkki saa painaa enintään 3,1 kg. En todellakaan tarkoita, että teidän 7-kiloinen yorkkinne olisi nyt jotenkin "huonompi" koirana, vaan kritisoin kasvattajia, jotka teettävät pentuja liian suurilla yorkeilla. Yhdistyksen säännöissäkin lukee, että tarkoituksena on "edistää puhdasrotuisten koirien jalostusta ja kasvatusta". Kai se tarkoittaa myös pyrkimystä rotumääritelmän mukaisiin yorkkeihin?

Mitenkähän degeneroitunut rotu tämä yorkki oikein on? Meidän 9 kuukauden ikäinen "hirviömme" painaa noin seitsemän kiloa (ei ole lihava) sillä on luppakorvat ja melko paha alapurenta. Yorkki papereissa vaan lukee :-)
Turkki on upea ja paksu. Nyt se on kyllä leikattu, koska emme aio sattuneesta syystä käyttää sitä näyttelyssä. Koira on oikein söpö ja hyväluonteinen ja muutenkin terve. Palautusoikeutta emme ole ajatelleet käyttää. Jos sellaista nyt sitten edes on. Kasvattaja vaikutti asiantuntevalta ja ensimmäinen koiramme on ihan ok. Tähän toiseen hän ei ole ottanut mitään kantaa.

Onkohan näitä "hirviömalleja" paljonkin maailmalla?

Mitenkähän degeneroitunut rotu tämä yorkki oikein on? Meidän 9 kuukauden ikäinen "hirviömme" painaa noin seitsemän kiloa (ei ole lihava) sillä on luppakorvat ja melko paha alapurenta. Yorkki papereissa vaan lukee :-)
Turkki on upea ja paksu. Nyt se on kyllä leikattu, koska emme aio sattuneesta syystä käyttää sitä näyttelyssä. Koira on oikein söpö ja hyväluonteinen ja muutenkin terve. Palautusoikeutta emme ole ajatelleet käyttää. Jos sellaista nyt sitten edes on. Kasvattaja vaikutti asiantuntevalta ja ensimmäinen koiramme on ihan ok. Tähän toiseen hän ei ole ottanut mitään kantaa.

Onkohan näitä "hirviömalleja" paljonkin maailmalla?

..ja jos tuntuu ettei itsestä leikkuuseen ole, niin onhan noita kotitrimmaajiakin olemassa. Kun Aku tuli meille, käytin sen harrastajatrimmaajalla joka otti 50 mk koko hoidosta. Katsoin mitä teki ja sen jälkeen trimmasin koiran 7 vuotta itse. Halusin vaihtelua ja käytin Akua nyt tässä keväällä trimmaajalla, joka trimmaa kyllä paljon mutta pääosin kotitrimmejä ja on mm. Mortin trimmaaja. 20 euroa otti siitä että tukka lähti ja tuli kerrankin siisti. :D Mutta en tiedä meinaanko seuraavaks taas viedä vai leikkaanko itse. Eilen juuri nypein Rockyn, oli muuten eka kerta kun nypin karkkaria, mutta eipä tuo vaikeaa ollut, varsinkaan kun siitä ei tarvinnut nyppiä rodunomaista kun on seropi. :D

No uskomaton tuo mainossivu, uhkapeliä, viagraa ja mielialalääkkeitä... hmm mielenkiintoinen yhdistelmä, vai mitä sanotte...? kaikkea sitä onkin!!
Koska omat yorkkini olivat kotikoiria " keritsin" niille kesän kynnyksella "snautseritrimmin" tai oikeammin snautserilookin Adelle ja Dennylle semmoisen "polkkatukka"- leijonaharjan. Ei varmaan kuulosta v.m. kuin oudolle, mutta olipas vaan tosi kivan näköinen. Helpommalla pääsi sekä emäntä että koira. Edullisimmaksi ajan oloon tulee hankkia kone ja opiskella itse trimmaamaan. Eli jos turkinhoito tuntuu ylivoimaiselta , eikä koiraa ihan vamasti ole tarkoitus viedä näyttelyihin, niin miksipä ei villoja pätkisi helppohoitoiseen pituuteen. Takuton ja puhdas koira on onnellinen koira, oli karvan pituus mikä hyvänsä! :) Pia

Niinpä mainostavatkin, jotkut, tarkoitin, että eivät mainosta itseään KESKUSTELUPALSTALLA. Ilmaisin itseäni huonosti.

Kyllä kasvattajat mainostavat näillä sivuilla, klikkaa "kasvattajia" sivun vasemmalta! Itse asiassa yhdistyksen sivuilla on paljon muutakin kuin vain
keskustelupalsta. Suosittelen surffailemaan, käykää myös Kääpiökoirien sivuilla www.toydogs.net

Kasvattajat eivät mainosta itseään näillä sivuilla. Soita yhdistyksen pentuneuvojalle ja pyydä kasvattajien yhteystiedot. Minä ostin Reetun aikoinaan siten, että pyysin kasvattajaa ilmoittamaan, kun hänelle tulisi ns. pikkuvikainen koira, jota ei kannattaisi näyttelyissä käyttää. Sain Reetusta vähän alennustakin, niinkuin pitääkin, kun kyseessä ei ole "huippuyksilö".

Kiitos vastauksistanne! :)

Jos tänne sivuille eksyy joku kasvattaja, niin osaisiko hän vastata ensimmäiseen kysymykseeni liittyen pennun hankintaan?


Kiitos taas jo etukäteen!

Kyllästyin kampaamaan Reetun todella paksua ja pitkää turkkia päivittäin ja leikkasin sille kunnon kesäturkin. Ihan lyhyt runkoturkki ja hieman pitempi jaloissa ja hännässä ja päässä. Voi että se on nyt söpö! Silittelen sitä koko ajan ja suukottelen ja pidän sylissä. Suosittelen kaikille, jotka eivät käytä koiriaan näyttelyssä. Yorkkimaisuus säilyy ja koiralla on helpompi olla kesäkuumalla.

Itse pidän Akun turkin suht lyhyehkönä käytännöllisyyden vuoksi. Mutta miksi sitä pitkänä tarttis pitääkkään kun se on ylikasvuinen värivirheellinen ja vaikka mitä. :D

Itse syötän Akulle raksuja, ja sen lisäksi sitten lihaa eri muodoissaan, raejuustoa ja sitten aina satunnaisesti jotain namia kuten pitsan reunoja. Tiedän kyllä ettei ne vehnäpitoisuutensa vuoksi ole parasta mahdollista ravintoa, mutta mielestäni pieni määrä ei haittaa. Nyt kun Rocky on meillä myös, saavat molemmat myös tölkkiruokaa. Tarkoitus olisi lähiaikana kokeilla riisi/kanasiipisörsseliä ja laajentaa tosiaan enemmän barffauksen puolelle.

Eipä sitä käärmeen puraisua enää edes huomaa käytöksestä, ainoastaan inan turvonneesta jalasta. :)

Hei! Ettehän vaan koske niihin englanninkielisiin e-maileihin.
Ovat näköjään löytäneet meidät.
Olen hälyttänyt webmasterin apuun.

Ja vielä toinenkin kysymys:

Mistä voisin löytää kasvattajan, jonka koirat eivät ole muotovalioita (eli ei näyttely- tai kilpailukoiria)? Haluaisin pennun ihan seurakoiraksi, koska en ole kiinnostunut viemään sitä näyttelyihin tai kilpailuihin. Olen kuitenkin ollut ymmärtävinäni, että kaikkien myytävänä olevien pentujen isät ja äidit ovat menestyneitä, joten odotetaan, että pentuakin viedään kilpailuihin tai näyttelyihin.

Eli mitä kautta löytäisin tällaisen pennun?


Kiitos jälleen. ;)

Olen harkinnut Yorkki-pentua, mutta mieltäni on arkarruttanut sellainen kysymys, että kuinka suuri "vääryys" koiraa/kasvattajaa kohtaan on trimmata ko. rodun turkki lyhyemmäksi?
Mielestäni Yorkki on ihanan oloinen ja näköinen rotu, mutta en välittäisi pitkästä karvasta...

Vastauksista kiitollinen!

Minkalaista koti ruokaa annatte yorkille...? Tähän asti ollaan annettu vain niitä kuivamuonaa ja yorkki on 3v.

Minkalaista koti ruokaa annatte yorkille...? Tähän asti ollaan annettu vain niitä kuivamuonaa ja yorkki on 3v.

päivämäärä on ok, jos ei sitten ihan aamusta ole se kokoontuminen!
onpahan koirakin puhdas jo niitten näyttelyitteenkin takia - ei tarvi ylimääräistä kertaa poikaa jynssätä/kiusata =)

Tuli vaan mieleeni tällainen juttu, että olisiko Tampereella (tai lähellä) innostuneita yorkkien omistajia kokoontumaan ihan vapaaehtoisesti jossain?! Kirjoitelkaa tänne palstalle jos kiinnostaapi?! :)

Heippa kaikille pohjois-suomalaisille! Nyt tyrkkäis pikku kahvikestejä. Alustavaksi päiväksi olen miettinyt sunnuntai 25.heinäkuuta. Lauantaina on kyllä Keminmaalla se näyttely ja jos kauempaa on halukkaita tulijoita niin tuleeko liian raskaaksi? Elikkä nyt mielipiteitä tännepäin ja ilmoituksia kuinka moni pääsee. Jos tuntuu huonolta ajankohdalta monen mielestä niin siirretään. Merjan kanssa oli juttua että jos tehtäis niistä sellaset nyyttärit niin ei tule kellekkään liikaa hommaa, olisko se hyvä asia? Syötäis navat täyteen, poristais ja lellittäis koiria. Ja suhteet kuntoon yläkertaan että saatais hyvä ilma niin voitais olla kaikki ulkona. (sessuille on aitaus tehtynä ettei kukaan pääse juoksemaan auton alle) Jään odottelemaan vastauksia, sovitaanko että maanataihin 19.7 mennessä. Laittakaahan puskaradiot kiertämään ja sähköpostit liikkeelle kaikille tutuille.
Palaillaan :) T:Minna ja pojat
P.S. Jos jollekkin tämä oli uusi asia niin kokoontuminen olisi Torniossa, Apilatie 19, perille kyllä neuvotaan.

Nyt jo eilen iltapissalla ja tänään Aku yritti jo leikkiä Rockyn kanssa. :) Eli lenkillä ei ulkopuoliset enää huomaa että siinä mitään vikaa olisi, kotona se on todella rauhallinen, mitä nyt vähän aamulla yritti osallistua Rockyn ja Juliuksen leikkiin. :D

Jalka ei ole mielestäni yhtään laskenut turvotuksesta. Aamulla herätessä se vähän aikaa piteli jalkaa ylhäällä, mutta jo aamupalalla oli kuin ei mitään.

Tosiaan, Julius, tuo pieni kissanpentuni (?) on turhan utelias, mitä tulee ökkömönkiäisiin. Sitä on tänä kesänä pistänyt kimalainen ja ampiainen/mehiläinen. Kimalaisen se muisti muutaman viikon ettei sellaisia pyydystellä. Onneksi tosiaan on kyytabut kotona. Kimalaisen pistosta sen jalka turposi jellonatassuksi, mutta muutoin ei oikeastaan muuttunut fleguksi vaan paineli vanhaan tapaan. Kun amppari pisti sitä niin sain sille heti tabletin (eka kerta meni harjoitellessa kimalaisen pistossa) ja tällä kertaa ei edes tassu oikeastaan turvonnut.

onpas ihana kuulla että aku on parempana!
välistä tuntuu ettei mikään määrä varjelua ja silmälläpitoa riitä kun nämä ovat niin vikkeliä tutustumaan kaikkeen "kivaan"...

urho onnistui kymmenviikkoisena tappelemaan (söhi tassuillaan kuten kissat tekevät) jonkin hörhiläisen kanssa nurmikolla. mitään emme nähneet tai kuulleet ennenkuin urho alkoi ulvomaan. se sai piikistä tassuunsa ja meni sitten muutaman minuutin kuluessa aivan veltoksi. onneksi puolikas kyytabletti veteen sekoitettuna ja ruiskulla annosteltuna (saatiin ell nopeasti langan päähän) sai urhon taas jaloilleen, vaikka välillä näytti tosi pahalta - hyvä että se jaksoi hengittää.
eikä jästipää ole oppinut, kun vieläkin kaikki suriseva kiinnostaa niin kovasti =(

Aku tuli eilen Rockyn kanssa kaupunkiin. Vielä eilen päivällä se ei jaksanut pissalenkkiä edes talon ympäri ja jouduin kantamaan puolet matkasta. Edellisenä yönä se oli pissannut varmaan elämänsä ensimmäistä kertaa sänkyyn. Eilen ei vielä ruoka maittanut ja lääkkeet laitettiin sitten suoraan kurkkuun, tänään lääkkeet kelpasivat ja lihapullassa ja söi myös hieman jauhelihaa ja jaksaa pissilläkin paremmin. Jalka on silti edelleen tosi turvoksissa ja koira todella vaisu, mutta jalkaa saa kokeilla, ei se enää ulise. Että hitaasti mutta varmasti toivutaan! :) Astuu kyllä neljällä jalalla mutta könkkää selkeästi.

Kuinka moni on tulossa Kemin näyttelyyn? Ilmoittautuneita oli vasta 6 tähän mennessä...

Entinen espoolainen Viivi (½.v) asustelee porukoineen tätä nykyä sitten Helsingissä ja kerrostalossa. Sisäsiistiksi Viivi on oppinut ihan tässä muutaman vkon sisällä..ihan yhtään kakkaa tai pissaa ei ole enää sisälle tullut!!

Viivi on jo iso tyttö, mutta pentumaiset elkeet tietenkin löytyy yhä. Oikein on mukavaa ollut kasvatella sitä ja hauskoja juttuja on matkan varrella tapahtunut. Toivoa täytyy, että Viivi pysyy terveenä ja voi hyvin.

Toivottelen kaikille erittäin hyvää kesää ja toivottavasti tämä kesä tässä jo `alkaisi´, helteet nimittäin :))

On ollu yorkki kerrostalossa, hyvin onnistui. Mutta lenkillä käyntiä yorkki kaipaa pienestä koostaan huolimatta energinen koira kun on. Kasvattajiesta on erilaisia kokemuksia, toisista ei kuule mitään pennun oston jälkeen ja toiset pitää yhteyttä. Mutta niin on erilaisia ihmisiä meissä koirien ostajissakin. En oikein ymmärtänyt mitä tarkoitit "paljon kyselemisellä"? Kyllä minussa ainakin herättää luottamusta kasvattajaan, jos hän pyrkii selvittämään ostajaehdokkaasta koiran hankintaan, kokemukseen, elinoloihin ym. liittyviä asioita. Pitää muistaa, että jokaisella rodulla (erityisesti kääpiö) on omia erityistarpeita.

Onko kellään yorkkia kerrostalossa ihan kotikoirana???
Entäs kun olette hankkineet yorkin onko kasvattaja olut mukava???
Kyselikö paljon???

No eipä mulla muuta

Kuinkas Aku jaksaa? Ikäviä nuo tuommoiset tapahtumat mutta niitä sattuu ennalta-arvaamatta, ei niihin välttämättä osaa varautua, tai sitten pitäisi kokoajan kulkea pillerit taskussa jos käärme tai hyönteinen pääsee puraisemaan. Äitini koiraa (schipperke) puri pari viikonloppua sitten käärme? pihassa. Äiti ei tapausta huomannut ihmetteli vain koiran käytöstä. Sitten kun leuka alkoi turpoamaan arvasi, että nyt joku on päässyt puremaan. Lääkäri epäili, että se on käärme. Piti käydä kahtena päivänä peräkkäin lääkärissä kun ei meinannut millään lähteä tokenemaan. Onneksi selvisi siitä hässäkästä vaan kyllä koira lujilla oli. Toimpuminenkin kesti monta päivää. Toivottavasti Aku on kunnossa, ilmoittele vähän niin tiedetään tilanne.

olen harkitsemassa kääpiökoiran ottoa paimenkoirani seuraksi ja omaksi iloksi. Olen aina tykännyt pienistä koirista. Itselläni on perhoskoira mikä elelee nykyään äitini luona. Miten vaikea löytää yorkshirenterrieriä? Käsittääkseni ei mikään kovin yleinen rotu, ainakaan täällä Kajaanissa missä asun?
Onko vaikea saada yorkkia ns. kotikoiraksi? En ole näyttelyihminen, koira on minulle enemmänkin seuralainen ja ulkoilukaveri.

Aku on ollu nyt kaks viikkoa lomailemassa maalla, vaikka alunperin sen piti olla siellä vain viikon. No tänään oli sovittu päivä, että Aku ja porukoiden Rocky tulevat meille vihdoin. No aamulla isukki sitten soitti, että kävi huonosti...

Aamulenkillä oli Aku löytänyt käärmeen ja ennenkuin isä oli mitään tajunnut, hyppäsi Aku ojasta käärme koivesta killuen. :( Saivat onneksi naapurilta kyydin kotiin ja sieltä sitten eläinlääkärille, puhelimella sitä ei tavoitettu mutta onneksi oli paikan päällä ja sisällä vain kissa, joten Aku saatiin heti hoitoon, mutta kolmella jalalla se könkkää ja jalka on tosi kipeä. :( Juuri eilen viimeksi sanoin, että pitää kyypakkaus hankkia varmuuden vuoksi. Onhan siellä aina käärmeitä näkynyt 1-2 elävä per kesä mut koskaan ei oo mitään sattunu, tänä kesänä niitä on aika paljon siellä. Aiempaa koiraani käärme myös yritti puraista, mutta sillä oli niin paksu turkki ettei hampaat nahkaan asti päässeet.

Aku tulee nyt sitten loppuviikosta, kun tämän pahin vaihe on ohi, koska kotona on koko ajan joku kotona ja itse joudun käymään töissä. Onneksi se puri jalkaan, ei tiedä, olisko mulla enää koiraa jos olisi purrut kaulaan tai päähän. :(

Oi, kun kiva juttu!! Parisen päivää sitten pikku pojallani nousi jo toinen korva ylös (reilu kolme kuukautta vanha). Välillä se laskee yhä, mutta aika hyvin se kannattelee sitä koko päivän?! Teippejä olen pitänyt silloin tällöin, mutta korvakarvoja olen leikannut ahkerasti ja kääntänyt ne aina ylöspäin kun se on nukkunut! Toinen on aivan luppakorvana edelleen... Hassun näköinen! :)

Heippa vaan ! Luin tuon jutun allergiaperheeseen hankitusta yorkista!
no, hyvähän se vain on, että k.o. perheessä asiat ovat sujuneet ja allergiaoireilta ollaan säästytty. MUISTAKAA KUITENKIN HYVÄT IHMISET, ETTÄ KOSKAAN EI OLE HYVÄ IDEA HANKKIA KOIRAA PERHEESEEN JOSSA ON KOIRA-ALLERGIAA!!. Eräällä ystävättärelläni on kanssa 2 maltankoiraa vaikka hänellä on todettu astma. Hyvin hän kuitenkin pärjää, vaikkakin aika ajoin astma kyllä vaivaa. Aikaisemmin oli niin että omista koirista hän ei saanut juuri mitään oireita, vieraista kyllä . Sittemmin tilanne on jonkinverran pahentunut, ja oireita tahtoo tulla omistakin koirista.Näin ei kenties tarvitse tietenkään käydä kaikissa tapauksissa mutta hänen kohdallaan niin on tapahtunut . Hänellä on tosin todettu koira- allergia.Sitä minä vaan taas jälleen kerran peräänkuulutan, että toivottavasti kukaan nyt ei saa käsitystä ettäkö esim yorkki olisi "allergiselle sopiva" koira koska sellaista ei ole olemassakaan! Vaikka olisi koira- allerginen, niin nykyisin on monia tapoja olla koirien kanssa tekemisissä vaikka ei omaa hankkisikaan. Varmasti on paljon sellaisia koiranomistajia jotka tarvitsevat ulkoilutus/ lomahoitoapua yms. 4-H dogsitterit mielletään usein koulutytöiksi , mitä varmaan suurimmaksi osaksi ovatkin, mutta tuskinpa se mikään " edellytys " on! Kysyntää riittäsi varmaan muunkinikäisille koiran/ talonvahdeille. Oikein hyvää ( ja vähäsen kuivempaa) kesää kaikille !! Pia S

Kävin ostamassa Fragariaa, kiitos tiedosta. Kerron sitten tuloksista kun on muutamia kuukausia käytetty. Pitää syksyllä käydä taas mekaanisessa hammaskiven poistossa, joten sen jälkeen vasta todelliset tulokset voi olla havaittavissa.
Yleensä suu on hajuton vain muutamia viikkoja sen jälkeen. Olen kysynyt tätä hammaskivi-ongelmaa eläinlääkäriltä joka sanoi, että se johtuu syljen koostumuksesta, ei ruokavaliosta tms. eli sitä tulee toisille enemmän ja toisille vähemmän tai ei ollenkaan. Niinkuin ihmisillekin.
Hammaspesun kanssakin on vähän niin ja näin, se on aina sellaista taistelua, että osa jää pesemättäkin. Hyväksi olen todennut pehmeän harjan ja 'hammastahnana' vedellä laimennetun Molkosan -liuoksen. Tämä auttaa siihen hajuongelmaankin aina vähäksi aikaa, mutta ei siihen varsinaiseen aiheuttajaan eli hammaskiveen.
Pahinta siinä hammaskiven poistossa eläilääkärillä on kun eläin pitää aina pistää 'nukkumaan' ja kun tuota ikää tulee niin se ei ole hyväksi sekään, kuten ei ne ientulehduksetkaan.

Mutta toivotaan nyt, että tästä Fragariasta löytyisi se 'viisasten kivi'. Kiitos vielä ja hyvää kesää !

Lääke on Fragaria C3. Siinä on vaikuttavana aineena mansikkaa yms. luontaisia aineita. Olemme nyt käyttäneet sitä yli kuukauden. Ensin kuukauden kuuri ja sitten viikottain 1 pilleri. Annostus on 1 pieni pilleri (joka on pienempi kuin nuppineulan pää) päivittäin kuukauden ajan ja sen jälkeen hammaskiven ehkäisyyn yksi pilleri viikossa. Sen voi liuottaa pieneen vesimäärään ja suihkauttaa ruutalla suuhun tai sitten laittaa koiran poskeen sulamaan. Meidän yorkki on vasta puolitoista vuotta ja kun tarkemmin katsoin sillä oli kulmahampaiden yläosassa hammaskivirantu. Kolme viikkoa kun oltiin käytetty tätä ainetta katsoin sitä hammaskiveä ja siellähän se oli edelleen, raapaisin sitä kynnellä ja se lähti sellaisena kuorena pois. En tiedä oliko kyseisen aineen ansiota vai oliko se vielä sen verran "tuore" hammaskivi ettei se ollut kunnolla kiinnittynyt. Rasia Fragariaa maksaa noin 25euroa (en muista enää tarkalleen) ja siinä oli noin 40helmeä? (Sitäkään en enää muista, mutta meillä on vielä helmiä jäljellä joten siinä voi olla enemmänkin.) Fragariaa tuo maahan Shetland Oy ja sieltä kysyin lähimmän jälleenmyyjän, laittoivat vielä käyttöohjeenkin faxilla.

Hei vaan kaikille yorkki-harrastajille. En ole vuosiin osallistunut enkä lukenut yhdistyksen tapahtumista ja nyt surffaillessa päädyin sivustolle.. Meillä on 8 v. yorkkineiti, jonka otimme pentuna silläkin uhalla, että perheemme 2 allergikkoa saisivat oireita siitä. Takaporttina oli, että jos näin kävisi niin vanhempani olisivat ottaneet koiran enemmän kuin mielellään. Koira on nukkunut aina meidän tai tyttären sängyssä (vaihtelee yön aikana) ja on varsinainen sylikoira, aina jonkun meistä sylissä iltaisin ja varsinainen nuolukone. Miehelläni on kissa- ja pölyallergia ja tyttärellä hevos- ja kissa-allergia. Kummaa kyllä oma koiramme ei aiheuta mitään oireita, mutta tuttaviemme karkeakarvaiset mäyräkoirat, norwich- ja norfolkin terrierit jne. aiheuttavat oireita melko nopeastikin. Mahtaako kyseessä olla siedätys vai rotu- vai yksilöominaisuus ?
Noloa on se kun pitää sanoa näille koiraihmisille, että älkää tuoko niitä meille kun on noita allergikkoja..

Luin noista huonohampaisista yorkeista tuolta aiemmista viesteistä. Asiallehan ei ole mitään muuta tehtävissä kuin ainainen hammaspesu-tappelu, puhdistavat purunappulat jms. mutta joku mainitsi luontaistuotteista. Voisitko kertoa enemmän asiasta, -onko ollut hyötyä, mikä tuote on kyseessä, entä annostus ?

Kiitos sivustosta ja lämpimämpää kesää toivoen !

Olen kokeillut niitä teippejä pentuni korviin, mutta en oikein ole saanut niitä nousemaan (vika on varmaan laittajassa)!? Ajattelin, että jos odottelisin, että ne nousisi itsekseen (pentu on ny kolme kuukautta). Se on totta, että kaikista tärkeintä on, että koira on terve ja onnellinen!!! Olisi kuitenkin kiva, että korvat nousisi pikku hiljalleen...mutta jos ei, niin ei sitten! :) On se niin SULOINEN luppakorvanakin!!

Olen käynyt kaikki koirakirjat läpi mutta ajattelin vielä kysyä omia kokemuksia.
Eli Nyt vain omia kokemuksia tulemaan! :)

Joo, luin tarkemmin noita aiempia juttuja, ja tuli mieleen vielä seuraavaa:

Tiina mainitsi jotain , kuinka teipattu häntä oli mennyt kuolioon?? Oliko kyseessä jokin side ( häntä vaurioitunut??) sidottiinpa mitä raajaa tai uloketta hyvänsä,niin kannattaa tehdä tarkkaan ja huolella, ja jos ei ole varma, niin kannattaa kysyä neuvoa ( vaikka sitten moneen kertaan) tai jättää sitominen sen osaavalle henkilölle. Esim jos koiralla on tassuhaava ja laitetaan siihen side liian kireälle, voivat varpaatkin mennä kuolioon.Tassusiteen tekemistahän voi ( ja kannattaa) harjoitella terveelläkin , niin sen osaa sitten jos koiran tassuun tulisi haava. Esim. itseensätarttuvat siteet ( Coban ym) ovat tosi hyviä tassusiteeseen, mutta koska ovat elastisia voivat alkaa vetäytyä kun on laitettu ja näin kiristää tassua/ varpaita. Näinollen kannattaa olla niiden kanssa tarkkana!
Mitä tulee korvatulehdusriskiin, niin on aivan totta että luppakorvaisuus lisää sitä JONKIN VERRAN . Yorkin korvalehdet ovat kuitenkin niin pienet ja kevyet, että tuskin tällaista ongelmaa teettävät. Bassetin, vihikoiran tms korvalehdet ovatkin sitten jo toinen juttu! Korvatulehdusriskiä lisää myös jos korvakäytävissä kasvaa kovasti karvaa ( esim Ade-yorkillani oli melkoinen karvoitus korvissansa, en tiedä kuinka yleinen piirre mahtaa yorkeissa olla, vanhemmalla yorkillani Dennyllä ei ollut sellaisia ) . Korvakarvat (sisäpuoleleta) lähtevät kuitenkin yleensä helposti irti nyppimällä ja pentu kannattaa totuttaa siihen pienestä pitäen. Se pitää kuitenkin tehdä varovasti ettei korvakäytävä siitä ärry!! jollain roduilla , esim villakoirallahan on sangen karvaiset korvakäytävät, ja niiltä nypitään korvakarvat. Toinen mikä teettää tulehduksia on ahdas korvakäytävä, ja tämä on spanieleilla yleistä. Sitten on vielä luku erikseen allergiat ja iho- ongelmat, joiden arvellaan olevan esimerkiksi saksanpaimenkoirien korvaongelmien (yksi?) taustatekijä? Sen pystympiä ja avarampia korvia harvalla on, ja kuitenkin on tósi yleistä että sakulla on korvatulehdus(kierre) .Dennylläkin oli korvatulehduskierre kun sain sen , enkä tiedä montako kertaa kävin silloisella EKK:lla ja montako pulloa tippoja kaadoin sen korviin ( tuloksetta!!) Kaikenmaailman viljelyjäkin tehtiin ( tuloksetta!) . Lopulta kerran kävin ( muistaakseni rokotuskäynnillä) eräällä helsinkiläisellä eläinlääkärillä, jonka kanssa tuli puhetta korva-asiasta ( Dennyn korvien iho oli jo paksuuntunut ja mennyt röpyläiseksi , kun ongelma oli jo kaikesta päätellen ollut olemassa jonkin aikaa) Ja hän kysyi, oliko kukaan osannut epäillä Dennyn korvaongelmaa allergiaperäiseksi, ( ei ollut) ja kehotti pitämään sillä ainakin kuukauden riisi/ lammasjauhelihadieettiä. Siihen loppuivat Dennyn korvaongelmat.Jonkin aikaa kotiruokadieetillä oltua kokeilin varovasti riisi/lammasnappuloita jotka sopivat sille hyvin, ja niillä se eli lopun ikäänsä, korvien enää vaivaamatta.

No korvien teippaamisesta : TODELLAKAAN ei ole kyse mistään typistämiseen verrattavissa olevasta jutusta, jos joku näistä puhuu samaan hengenvetoon, niin on kyllä mennyt puurot ja vellit sekaisin. Tosin, kuten todettu, koiran ulkonäköä ei saisi muuttaa näytelyihin, mutta tämähän ei Puppy:n tapauksessa päde kun sitä ei ole näyttelyihin tarkoitusta viedä ( niinkuin omistaja mainitsi) Sikäli tietysti asia saattaisi mietityttää, että onko taipumus lerppakorvaisuuteen yorkeissa jotenkin periytyvää, ja kun yorkilla kuuluu olla pystykorvat, tuntuisi kieltämättä hassulta että kovalla vaivannäöllä hissattaisiin sellaisten koirien korvia pystyasentoon jotka eivät luonnostaan niin mene, ja sitten viedään näyttelyyn , pennutetaan jne. Tosin korvien asento lienee pienimpiä ongelmia, eikä haittaa koiraa millään tavalla, sojottivatpa kuulimet mihin ilmansuuntaan tahansa. Onhan yorkeissakin ( misssäpä rodussa ei ole ??) todellisia terveysongelmia.( polviviat, tracheakollapsi...) . Teippaaminen lienee korkeintaan hiukan epämukavaa, mutta sekin on pientä siihen verrattuna, että dobermanneille ( kait ovat lähinnä itärajan takaa tuotu millä on enää typistetyt korvat ) laitetaan ihme rautalanka/ putkihässäkkä korviin pentuina jotta korvat saadaan nouseman ja pysymään pystyssä. Kumma kyllä, sekään ei tunnu pentuja suuremmin haittaavan!! Lopputulos on kuitenkin aika epävarma, ja vaikka nousisivatkin, niin usein tällaiset korvat koiran juostessa "moikkaavat" lerpattavat kärjistä ( rusto on kait senverran ohuempaa/ pehmeämpää) . Kellä hilataan korvia ylös, ja kellä alaspäin, esim collieilla ja shelteillä laitetaan kaikenmaailman painoja korvankärkiin, jotta ne saadaan pysymään ALHAALLA. Tiedän tapauksen, jossa sheltinpennulle oli ( ohjeiden mukaisesti) kiinnitetty kolikko korvankärkeen painoksi, ja pentu oli saanut sen irti ja niellyt, seurauksena henkeäuhkaava suolitukos ja iso leikkaus. Ei varmaan laitettu sen pennun korviin enää mitään k.o. leikkauksen jälkeen!! Korvien "jumppaaminen" kuulostaa tosi hyvältä idealta!! vaatii varmaan enemmän kekseliäisyyttä ja vaivannäköä kuin teippaaminen, mutta kuulostaa tosi hyvältä. Itse en ole mikään lopunkaiken innostunut näyttelyistä, ja mielestäni yorkki on lerppakorvaisenakin tosi suloisen näköinen!! Luonne ja terveys ovat kuitenkin kaikista tärkeimmät, ulkonäöllä ei niinkään ole vaikutusta siihen millaista koiran elämä on, ja millaista sen kanssa on elää!! Melkein voisi lopuksi todeta, että eihän koira itseään peilistä katsele, mutta se ei kyllä , ainakaan kaikissa tapauksissa, pidä paikkaansa!! Kyllä se katselee, : asuin ennen yksiössä jossa eteiisyvennyksen seinään oli liimattu peiliruutuja aika isolle alueelle . Kun tuli kph:sta oli tämä peili nenän edessä.Kerran olin pessyt Aden ( yorkkini) ja kph:sta tulessa ( se oli minulla sylissä) se alkoi kamalasti murista ja haukkua : se näki oman peilikuvansa!! ;) Ja säikähti sitä pahanpäiväisesti! Kun aloin peilin edessä viittilöidä ja puhua, se vähän ihmetteli ja rauhoittui sitten. Paha tietysti mennä sanomaan mitä sen korvien välissä liikkui, mutta se mielestäni selvästi säikähti oman itsensä (litimärkää) peilikuvaa! Tosin on myös todettava että tottakai kasvattajat pyrkivät kasvattamaan rodunomaisia koiria, en nyt siis edelläolevalla tietenkään tarkoita etteikö niin olisi , ja etteikö koiran ulkonäöllä olisi merkitystä ollenkaan... no tätähän voisi jatkaa vaikka kuinka kauan...? Juhannus muuten meni jo ( toivottavasti oli tosi mukava!!) Kumminkin: tiedättekö mitä tapahtuu jos tekee kukkataian, eli kerää eri kukkia tyynyn alle?: saa heiniä korviin!! Oikein hyvää kesänjatkoa kaikille!

Älkää missään nimessä koskeko niihin spameihin. Vaikka niissä olisi kuinka mukavan tuntuisia linkkejä.
Ne on niitä englannin kielisiä.
Nämä varoitukset tulee siksi, että minä olen marraskuusta maaliskuuhun joutunut pistämään uusiksi sekä käyttöjärjestelman että virustorjunnan. Ja vieläpä moneen kertaan.!!!!!
Arvaatte varmaan, että on harmittanut ja suututtanut.

Taitaa käydä niin, että joudut käymään täällä monena päivänä tai päivittäin.
Tuntuu, että joku yrittää täyttää meidän sivustomme.
Kiitos, kun olet poistanut edelliset.

Kaikille ihanaa keskikesän juhlaa ja keräilkäähän niitä kukkia tyynyjen alle ja tehkää muitakin taikoja mitä mieleen juolahtaa. Me lähdemme keräilemään punkkeja maalle. Isommalle koiralle ostin sitä Exposit liuosta, mutta yorkkipojallemme en taida uskaltaa minkäänmoista myrkkyä käyttää. Täytyy vaan ottaa punkkipihdit mukaan ja pitää jokailtainen syyni. Saas nähdä hyppääkö meidän Skidi poika laiturilta järveen niinkuin edellisenäkin kesänä teki. Taisi vaan olla silloin vahinko kun nuoruudeninnossa yritti tavoitella vedestä jotain.

Meillä nousi pennun korvat pystyyn kun niitä jumpattiin: puhuttiin, leperreltiin ja leikittiin sen kanssa tosi paljon, niin se teki ja tekee vieläkin korvillaan seuraavaa liikesarjaa korvat pystyyn ja luimuun ja taas pystyyn...

Korvakarvatkin leikattiin joka toinen päivä. Ja kun pentu nukkui toisella kyljellä niin toinen korva jäi pystyyn kun sitä auttoi vähän nousemaan.

En ole sittenkään raskinut pitää noita teippejä pennun korvissa?! Korvat on yhä lurpallaan (12 viikkoa), mutta jospa ne nousisi sillä korvien hieromisella ja korvien ylös nostamisella (nukkuessa). On se kyllä niin SULOISEN näköinen ny, että vaikka korvat jäisivätkin noin, niin se ei kyllä haittaisi?! :) Mutta, voisihan se jossain vaiheessa kuitenkin nousta ylös....?!

Meidän kummallakin yorkilla on ja on ollut ahdistuskohtauksia. Taitaa olla aika yleistä sellainen "huonosti kulkeva" hengitys näillä koirilla. Edesmenneellä koirallamme se paheni iän myötä, muuttuen lähes päivittäiseksi ja nykyisellä yorkillamme sitä taasen ilmaantuu silloin tällöin kun se oikein innostuu. Lämpimät ilmat saattavat myös pahentaa vaivaa. Tuo Saran vaiva kuulostaa jo aika pahalta, mutta eihän siinä muu auta kun elää sen kanssa vain jos ei siihen apua : (

Kirjottelen ensimmäistä kertaa ja heti on pakko kysyä onko kenelläkään kokemusta tai tietoa yorkkejen kurkku ongelmista?

Itselläni on lokakuussa 8 vuotta täyttävä narttu, Sara, joka on nyt noin 8 kuukautta kärsiny ns kohtauksista. Aluksi ruuan jälkeen Sara alkoi rapsuttaan vimmetusti kurkkua ja hengitti vaikeasti ja pötkötti oikealla kylellä jonkun aikaa.
Kurkussa tuntui jonkunlainen patti. Jonkun ajan kuluttua olo helpotti ja Sara oli taas täynnä energiaa.

Käytin Saraa eläinlääkärissä ja lääkäri epäili, että Saralla on pienille roduille tyypillinen rakennevika kurkussa. (...kurkun pyöreät rustolevyt ajan kuluessa olisi muuttuneet litteäksi ja näin ollen koiralla helposti ruoka juuttuu kurkkuun ja aiheuttaa tukehtumis vaaraan)

Saraa ei leikattu, koska ikää on jo sen verran ja leikkaus olis ollu vaarallinen pienestä koosta johtuen. (Sara on vielä normaalia pienemmäksi jäänyt=)
Lääkäri anto ainoastaan turvotusta helpottavia lääkkeitä joista eí omasta mielestäni ollu apua.

Nyt Sara saa "slaakeja" helpommin, stressi saattaa jo laukasta hengenahistuksen (pesu ja harjaus esim.) ja patti muodostuu oikealle puolelle kurkkua ja siitä seuraa taas panikointia, kauheeta rapsutusta ja kylellä pötköttämistä. Rauhotteleminen helpottaa. (..niin ku joku rauhanen pullistuis aina, ennen patti muodostui kurkun etupäähän, nyt siis oikealle puolelle kurkkua.)


Sara on muuten hyväkuntonen, energinen, rakastaa ihmisten kans peuhaamista, leikkimistä jne mutta nyt kurkku vaivaa jo useammin. Ruoka on ihan mössönä vesililluna eikä enää usein laukase kohtauksia. Pelkäsin jo välissä että lopetus pitäs toteuttaa mutta koska kurkkuongelma on "vaiva" eikä muuten hiasta vauhtia niin selvisin säikähdyksellä.

Mutta olisin TODELLA kiitollinen jos jollakulla olisi antaa minkäänlaisia neuvoja!
Kiitos(!)

Meidän yorkkipojalla oli korvat vielä lupassa, kun saimme hänet kasvattajalta kotiin, n. 9vk vanhana. Muilla sisaruksilla oli jo korvat nousseet, joten päättelin ettei perimästä ainakaan ollut kyse. Kasvattajan ohjeiden mukaan sivelin hellästi korvia etusormen ja peukalon välissä juuresta ylöspäin useita kertoja päivässä
ja korvat ovat nyt pystyssä ja prikuulleen rotumääritelmän mukaiset ja oikeissa
kohdissakin vielä.

Toinen tapaus meillä on pitkäkarvainen venäjäntoyterrieri, jolla korvat ovat rotumääritelmän mukaan SUURET, pystyt ja pitkien/paksujen karvojen ja "ripsujen" peitossa. Nekin sain samalla tavalla nousemaan pelkästään sivelemällä. Tuntui että toinen ei millään nouse poimujen yms. takia mutta sinnikkyys palkittiin. Tällä rodulla on yleistä että ainakin näyttelykoiriksi kasvatettavilla käytetään teippejä ja "liimaa" korvissa.

Laitoin pennulle teipit korviin (yritin laittaa niin kuin neuvoit Nina), mutta en saanut kyllä niitä suoraan ylöspäin nousemaan (oikeastaan ne vähän sivulla)?! Ja laitoin hellävaraista ihoteippiä, joten pentu repii ne pois vielä tälle iltaa.... :) Huoh!

Kiitos teille kaikille ahkerille kirjoittajille! Olen saanut paljon hyviä vinkkejä teiltä! Joka päivä on pakko tulla lukemaan mitä uutta kukin on kirjoittanut!! :)

Hyvää kesää...kunhan ilmat vaan paranisi!

Nina, näin varmaan on ettei koira kärsi teippauksesta. Minulla ei ole omakohtaista kokemusta asiasta. En ole koskaan ollut tilanteessa jossa olisin voinut seurata omien koirieni suhtautumista teippaukseen. Muutama kuukausi sitten olin toteamassa teipatun hännän kuoliota.

Suomen kennelliiton koiranäyttelysäännöissä on hyvin yksiselitteisesti kerrottu ns. näyttelyoikeuden menettämisestä: "Koira, jolle on tehty jokin toimenpide rotumääritelmän mukaan viaksi katsottavan ominaisuuden korjaamiseksi". On myös hyvä muistaa, että Kennelliiton säännöt pohjautuvat Suomen eläinsuojelulakiin. Kennelliitto voi lievimmissä tapauksissa antaa huomautuksen/näyttelykiellon. Räikeät tapaukset kuuluvat viranomaisille.

No, eihän siinä teippaamisessa ole mitään pahaa!!!!! Yorkit on pystykorvaisia ja korvia voi yrittää auttaa nousemaan, mutta jos ne eivät nouse, niin sitten ei! :) Koiraani en näyttelyihin vie ja ensin ajattelinkin, etten raski laittaa niitä teippejä vauvalleni, mutta kokeilen kuitenkin....niinkuin minulle tällä palstalla neuvottiin (kiitos siitä). Jatkan taas leikkimistä...pentu on aika villillä päällä!! :) HEH!

Mielestäni korvien teippaamista ei voi mitenkään rinnastaa typistyksiin tai muihin toimenpiteisiin, jotka Tiina mainitsit.
1.Teippaus ei minun mielestäni suinkaan ole koiran muokkaamista, koska mahdollisesti nuo korvat olisivat nousseet teippaamattakin pystyyn. Teippaus vain tukee korvien nousemista.
2. KOIRA EI KÄRSI MITENKÄÄN TEIPPAUKSESTA! Laastari ottaa vain hieman kiinni korvalehtien lyhyiksi leikattuihin karvoihin, joten rokotuskin tuntuu koirasta ikävämmältä kuin teipit korvissa. Hieman tottumista se koiralta vaatii, mutta niin vaativat myös talutushihna, sadepuku jne... joita yorkeillamme käytämme.
3. Teippaus on hyvin lyhytaikainen juttu 1-2 viikkossa korvat nousevat pystyyn, jos ovat noustakseen. Käsittääkseni teippausta on turha pidempää aikaa jatkaa ja koira on luppakorva.
4. Pystykorvaisella koiralla on käsittääkseni pienempi riski korvatulehduksiin ym. eli ei sitä teippausta tarvitse ajatella vain näön vuoksi. Oma koirani ei ole näyttelykoira!!!

Voi kamala! Tämä oli kyllä minulle ihan uusi juttu, jota en olisi edes halunnut tietää. Lähden siitä, että meidän ihmisten ei tulisi lähteä muokkaamaan ns. Luojan luomaa oman mielivaltamme mukaiseksi. Olisi ollut mukava elää illuusiossa, että koiramaailman lieveilmiöt (typistys= viimeisten häntänikamien katkaisu, värjäys, silikonikäsittelyt, "ompelut", häntien suoristus teippaamalla, korvien teippaukset, piilokivesten paikoilleen laitot jne...) eivät koskisi yorkkipiirejä. Että yorkkimme olisivat sellaisia kuin miksi he ovat syntyneet. Ettei tarvitsisi miettiä, onko koira perimänsä mukainen (esim. luppakorva) vai ihmisen tekemä (esim. teippaama tai ompelema). Geeniperimä kulkee mukana, ihmisten käsittelemät ominaisuudet eivät. Toivottavasti emme sokeudu omaan erinomaisuuteemme...

Jokainen meistä on oikeutettu muodostamaan omat kunnianlakinsa siten, että omatuntonsa kanssa kykenee elämään.

Töissä kun kirjoittelen pienellä kiireellä, niin eipä tule kovin tarkasti laitettua... Mutta tarkennuksia korvista... Eli hieroin pennun korvia siten, että pentu loikoili sylissäni selällään ja korvat valmiiksi kääntyneenä "ylöspäin", sitten vain hellää korvalehtien hierontaa. Korvien teippaus taas siten, että korvalehden sivureunat käänsin sisällepäin ja ympärille pyöräytin palan laastaria. Korvista tuli ihan pystyssä olevien sarvien näköiset töttöröt.... Toivottavasti auttoi, en osaa selkeämmin asiaa kuvailla näin kirjallisesti.

Ajattelimme ilmottautua, koska emme ole kirjoitelleet aikaisemmin...
Meillä on jo vuoden vanha yorkkipoika Ukko.
Olemme menossa Rovaniemen näyttelyyn ja onpa kiva että Romeo ottaa meistä vastusta.
KRISTIINALLE!
Jos Urho kaipailee leikkikaveria, niin eihän matkaa ole edes 10km:ä että reppu selkään ja lenkkarit jalkaan ja tänne päin.

PS. Kiitos Minnalle ja "pojille" kullanarvoisista neuvoista!

Kiitos teille vastauksista! Miten niitä korvia oikein hierotaan (ei ollut kasvattajan kanssa puhetta)?! Ja korvat rullalle...ja laastarit...vai?!

Yorkkineidilläni oli korvat lurpallaan sen ostaessani (pentu oli silloin muistaakseni jotain 10 vkoa). Muutamana päivänä tai viikon verran korvia hieroin kasvattajan ohjeiden mukaan ja käänsin niitä pystyyn pennun nukkuessa. Kun nämä eivät toisen korvan kohdalla auttaneet, niin aloin teipata korvia (tämänkin kasvattaja neuvoi). Eli korva rullalle ja laastarilla ympäriltä kiinni. Ei ollut vaikeaa ja muutaman päivän jälkeen neiti antoi teippien olla paikoillaankin paremmin. Koira ei näyttänyt ollenkaan teippauksesta kärsivän, itseltä se vain vaati hieman viitsimistä. Olisikohan mennyt noin viikko niin molemmat korvat pysyivät kauniisti pystyssä.
Aurinkoista kesää kaikille!

Meillä kummankin yorkin korvat ovat nousseet aivan oma-alotteisesti. Mielestäni ne ovat jo olleet pystyssä kun koiramme ovat meille tulleet silloin parin kuukauden ikäisenä. Colliemme korvilla on ollut tämä ongelma mutta toisinpäin, eli kun collien korvat pitäisi olla lörpäkät niin nehän ovat nousseet väkisin pystyyn ja silloin aloitettiin heti käyttämään sellaista apteekista saatavaa mömmöä jota laitettiin korvan lehden päihin, ja se auttoi! Nyt on colliellamme kauniisti laskeutuvat korvat.
Mutta mitenhän se on yorkeilla kun välillä näkee näitä lurppakorvaisia yorkkeja, jos ne todella ovat lurpallaan niin saako niitä mitenkään nostettua ylös. Hmm, olisi mielenkiintoista jos joku asiasta tietävä vastaisi.

Milloin pennulle kannattaisi laittaa teipit korviin vai luotanko, että ne nousevat itsekseen?! Tuntuu vaan, etten raskisi laittaa niitä. Korvakarvoja olen leikannut säännöllisesti, että ne eivät ainakaan paina korvia?!

Kiitos jos vastaatte!

Jaa-a. Kylläpäs olen lukenut koirakirjoja ennen koirani hankintaa!!! En ole vain sattunut lukemaan moisesta!! Pentu syö nappuloita ja sekaan milloin mitäkin (riisiä, jauhelihaa, makaroonia, piimää...).

Eihän tuo ulosteiden syönti mikään uusi juttu ole. Etkö ole lukenut yhtään koirakirjaa ennen pennun hankintaa? Kyseessä voi olla jomkin hivenaineen tai mineraalin puute, aina syytä ei löydy.Mitä pentusi syö?

Uskokaa tai älkää, mutta mun yorkki-vauva (10 viikkoa) syö kakkansa tehtyään sen! HYI OLKOON!! Joskus paperin päällä on ollut vain kakkaviiru (sekä kauhea haju), mutta kakkaa ei näy missään?! Onneksi tämä EI tapahdu joka päivä, mutta olen yllättänyt pennun syömästä kakkaansa, mutta en ole ehtinyt tehdä mitään kun se on jo syönyt sen!

Yks' Rikun helluista haluaa kans' mukaan pohjoisen yorkkien tapaamiseen!
Nette asustelee Annen kanssa Rovaniemellä.

Olis tosi kiva jos tavattais. Mullakin on Railin kasvatti; 1 vuoden ikäinen Romeo-poika.Me asutaan Torniossa Kivirannalla. Voisitko sinä järjestää jonkin ajan ja paikan, niin tultais kyllä ihan innolla mukaan. Mihinkähän sitä voisi tuon hauvelilauman kanssa mennä???

Me mennään Romeon kanssa Rovaniemelle näyttelyyn ensi lauantaina eka kertaa, saa nähdä kuin meidän käy.....

Olisi kyllä kiva jos tänne pohjoiseenkin järjestettäisiin yorkkipäivät. Ilmoittaudumme Sirun kanssa heti mukaan =) Olisi kiva tavata muita yorkkeja muulloinkin. Mekin käymme Torniossa aika usein. Siru on kohta 7kk:n ikäinen yorkkineiti. Ja leikkimisenergiaa kyllä riittää jos vain kavereita löytyy.

vänen veijaripoika urho ilmoittautuu!
urho on tullut lomilla kirmailemaan taas tornion maisemiin ja kaipaisi myös leikkiseuraa. ja olisihan sitä kiva nähdä väinö livenä! tahtoisin tietää keneltä urho on perinyt turbomoottorinsa =)
mulle sopisi viikonloput parhaiten, meinaan olla arki-iltaisin melko kanttuvei, töitten takia kun täytyy nousta aikaisin.

Kun ei yhtään tiedä mistäpäin ihmiset on jotka tänne kirjottelee, niin ajattelin pistää kyselyn päällensä. Itse olen Torniosta ja mulla on kaksi yorkki poikaa. Ihan vaan sellasta, että kaikki jotka on täältä suunnalta niin antakaa kuulua itsestänne niin voitais joskus tehdä jotain kivaa porukalla. Täällä pohjoisessa kun ei tuota toimintaa tahdo olla. Railinkin kasvatteja on varmaan jo jonkin verran kerääntynyt tälle alueelle. Voitais kokoontua jonnekkin kahvittelemaan ja koiruudet sais leikkiä keskenään, noita sopivan kokoisia kavereita kun ei tahdo oikein olla. Toivottavasti edes joku innostuu :) Palailemisiin...
T. Minna ja pojat (Riku ja Väne)

Kiitos omasta ja perheeni puolesta mukavasta ja lämminhenkisestä yorkki-kesäjuhlasta. Keli ei meitä suosinut, mutta onneksi ei ihan kaiken aikaa sadellut.
Kyllä oli mukava nähdä hyvin hoidettuja yorkkeja ja harrastuksestaan innostuneita omistajia. Näyttelyitä oli mielenkiintoista seurata ja voittajille palkinnot olivat ruhtinaalliset, kiitos sponsoreiden.
Paikka Rengossa Ruokojärven rannalla oli tapahtumaan erityisen sopiva, toivottavasti saamme vastaavat juhlat myös ensi vuonna.

PENTU ON NY MADOTETTU! :) KIITOS TAAS VINKISTÄ!

Mulla ois ihan muistikuva, että viikkoa ennenkin riittäis, mutta päätäni en pantiksi laita. No eipä siitä haittaa ole vaikka sen samantein madottaisit?

Mun on pakko varmistaa, et madotettiinko pentu kahta viikkoa ennen rokotusta?! Pennullani on juhannuksena ensimmäinen rokotus (12. viikkoa) ja olen selaillut koirakirjoja....kun en muista miten se olikaan? :)

Tiina, luin sinun kirjoituksesi...ja tuli hyvä mieli! KIITOS!

Tiina, luin sinun kirjoituksesi...ja tuli hyvä mieli! KIITOS!

Heinäkuussä ei vielä otetaan käyttöön tämä koe, vasta lokakuussa- olen itse menossa venäjälle ja soitin tästä asiasta ministerioon.

Olen nimenomaan keskustellut henkilön kanssa joka muistaakseni luovuttaa pennun 7-8 viikon iässä, ja luovuttaa ne rokotettuina. Se tässä siis sekoittaa meikäläisen pikku päätä.

Tuolla pissa-asialla viittasin lähinnä siihen, ettei ole mitään ns. tarvetta lähteä tässä vaiheessa vielä lenkille.

Olen usein kirjoituksissani korostanut vastuuntuntoisen kasvattajan merkitystä. Tässä juuri yksi erimerkki siitä; kasvattajasi on antanut sinulle hyvän ja tärkeän neuvon. Meillä palstan keskustelijoilla on erilaisiakin neuvoja. Mitä uskoa? Keneltä kysyä? Mistä tiedän mikä on oikea neuvo? -Olen lopulta ihan päästäni pyörällä. On hyvä, että on ihminen, joka tuntee parhaiten ko. pennun, sen sisarukset, vanhemmat. On rahassa mittaamattoman arvokas asia, että on henkilö, jonka puoleen voi aina kääntyä. Kysyä neuvoa, pyytää apua, pohtia asioita ja sopia, miten nyt toimitaan.

Itse en ole koskaan vienyt rokottamatonta pentua kaduille ulkoilemaan. En ole koskaan päästänyt rokottamatonta pentua kontakteihin tuntemattomien koirien kanssa ennen kuin rokotusohjelma on suoritettu. Totta Mari, useimmat tuntemani kasvattajat luovuttavat pennun rokotettuna ja eläinlääkärin tarkastamana. Silloin pennun luovutusikä on vähintään 12 viikkoa.

Pennun sisäsiistiksi oppimisen kanssa ei ole mitään merkitystä sillä, että odotat ulkoilemisessa rokotuksiin saakka. Juuri virallisen luovutusiän ylittäneen pennun rakkoa "vartioivat" lihakset ovat vielä kehittymättömät ettei pennulla ole vielä edes valmiuksia oppia sisäsiistiksi. Jo sanomalehdelle oppisessa on pienelle pennulle ihan riittävästi haastetta. Pikkuhiljaa -jotkut vasta lähempänä yhtä vuotta- pentu pystyy pidättelemään pissaansa ja odottamaan hätänsä kanssa ulos asti.

Nauti ja iloitse pennusta. Leiki ja kasvata keskinäistä luottamustanne. Se on vielä niin kovin pieni. Ja hassu. Kovin paljoa ei ole kohtuullista vielä tältä vauvalta odottaa.

Siinä mielessä en oo oikee ihminen vastaamaan koska mulla ei sitä kuuluisaa koiranpentua koskaan ole ollut. :D Mutta siis usein suositellaan että pennun kanssa ei aluksi lähdettäis ns. kotipihasta muualle, koska silloin se saattaa kokea tunkeutuvansa muiden koirien reviirille (hajut), eikä uskalla esim tehdä tarpeitaan. Eli pikkuhiljaa pennun mukaan, ja muistetaan se sosiaalistamisen tärkeys. ;)

Kiitos taas vinkistä sinulle Mari! :) Ollaan me käyty kuitenkin ton pikku-veijarin kanssa ihan tossa parkkipaikalla katselemassa maailmaa ja harjoittelemassa hihnassa kävelyä...mutta se reppana on ihan peloissaan! En kysynyt siitä (3 kuukauden rokotuksesta), mutta emo on varmasti rokotettu asianmukaisesti!? :) ÖITÄ NY...

Sari Haikan kirjoittama Koiran kotilääkärikirja sanoo, että koira rokotetaan 3 kk iässä ensimmäisen kerran ja siihen asti emän saamat rokotukset suojaavat pentua.

Sepäs mielenkiintoista, koska osa kasvattajista luovuttaa pennut rokotettuina, jolloin tuo 3 kk ikä ei enää päde (ja taas puhun yleisesti koirista). No joka tapauksessa jos kirjaa on uskominen, ei pennulla ole mitään hätää jos emä on rokotettu asianmukaisesti.

No en mä kyllä tiedä henkkohtaisesti yhtäkään koiraa, joka ei olisi käynyt ulkona alusta asti. Toki riskialttiita paikkoja kannattanee välttää, mutta aika moni tutustuttaa pennut jo heti tuttuihin koiriin, joilla rokotukset ovat kunnossa. Itse varmasti veisin koiran kyllä ulos, mutta ei nyt mihinkään koirapuistoon sentään ensimmäiseksi, vaan vähän tohon takapihalle pyörimään. Eikös ton ikäsellä pitäis olla jo ainakin yks rokotus takana? *pitääpä tarkistaa kirjasta*

HHmmm...?! Kasvattajan sanoi pennun ulos viemisestä kaupunkialueella ehdoton ei (eri juttu jos olisi oma piha)!! Asumme siis kerrostalossa ja kaupungissa. Toki hän sanoi, että sylissä voi käyttää ulkona....taikka ihan "puhtaassa luonnossa" missä ei varmasti ole ollut muita koiria (+ ulosteita ja näin pois päin), mutta muuten ei kannata ulkoilla ilman rokotuksia!! Ainakin toinen rokotus pitäisi olla pohjalla. Kai mun "vauva" oppii sisäsiistiksi rokotuksen jälkeenkin..eli se on ny 9 viikkoa ja pian mennään ekalle rokotukselle. Ok, eihän ne tarpeet ole olleet tuolla lattialla (lehdillä) suuria (heh), mutta kun olen jutellut muiden koiraihmisten kanssa, niin he ovat olleet ihan eri mieltä. Mä kuitenkin "uskon" kasvattajan sanaan...

HHmmm...?! Kasvattajan sanoi pennun ulos viemisestä kaupunkialueella ehdoton ei (eri juttu jos olisi oma piha)!! Asumme siis kerrostalossa ja kaupungissa. Toki hän sanoi, että sylissä voi käyttää ulkona....taikka ihan "puhtaassa luonnossa" missä ei varmasti ole ollut muita koiria (+ ulosteita ja näin pois päin), mutta muuten ei kannata ulkoilla ilman rokotuksia!! Ainakin toinen rokotus pitäisi olla pohjalla. Kai mun "vauva" oppii sisäsiistiksi rokotuksen jälkeenkin..eli se on ny 9 viikkoa ja pian mennään ekalle rokotukselle. Ok, eihän ne tarpeet ole olleet tuolla lattialla (lehdillä) suuria (heh), mutta kun olen jutellut muiden koiraihmisten kanssa, niin he ovat olleet ihan eri mieltä. Mä kuitenkin "uskon" kasvattajan sanaan...

Asiantuntija en ole, mutten oikein usko että syöttämisellä olis mitään yhteyttä koiran ylikorkeuteen vaan se tulee ennemminkin geeneistä. Aliravitsemuksella tosin saattaa olla syyseuraussuhde jos koirasta jää liian pieni. Jättirotujen pentujen kanssa on jonkin verran eri menetelmä koska niille tulee helposti luustovikoja jos ne kasvavat liian nopeasti tai jos niillä on ylipainoa tai vaikkapa epätasapainossa oleva ruokavalio, pienillä roduilla ruoan merkitys ei ole niin suuresti vaikuttava (jos nyt yhtään ympäripyöreemmin asiaa voidaan sanoa).

Ylipäätään normaalisti suositellaan että pennut saisivat syödä ruokaa niin paljon kuin sen napa vetää, koska kasvava lapsi tarvitsee energiaa. Toki jos pennulla on taipumusta ylipainoon niin sitten on asiaan puututtava. Itse en mittaile kissoiltani tahi koiraltani koskaan ruokaa vaan annan esimerkiksi Akulle raksuja niin paljon kuin napa vetää, herkkuja sitten säännöstellään, 7 kk ikäinen kissanpentu saa ruokaa niin paljon kuin napa vetää mutta on silti todella hoikka koska on niin aktiivinen. Ainoastaan mummukissan ravintoa on tarvinnut säännöstellä ja mm. välillä sekoittaa joukkoon lightraksuja koska se näin 10 vuoden iässä ja steriloituna on saanut pienoisia vyötäröongelmia. Hiirien ruokintaa täytyy jonkin verran säännöstellä koska liika ruokinta näkyy heti vyötäröllä.

Niin ja pureskelusta. Tapoja on varmasti yhtä monta kuin koiran omistajaa. Toisiin pentuihin tehoaa kiljaisu ja käden jännittäminen ja pois ottaminen, toiset vain innostuvat lisää. Toiset sivelevät käsiinsä pahanmakuisia aineita kuten tabascoa jne, toiset eivät huomioi purua ollenkaan, toiset vetävät lättyyn (mikään seinälle heitto tietenkään ei ole mitenkään suositeltava).

Jos mua koiranpentu puree, niin yleensä jännitän purtavan ruumiinosan ja otan sen pois - sitä ei ole kiva purra kun se on tiukkaan jännitetty. Joskus samalla kiljaisen ja tapauksesta riippuen ignoraan pennun muuten. Yleensä jos Julius päättää purra (esimerkiksi kyynärpää tai nenä ovat sen suosikkeja) niin parhaiten siihen tehoaa kielto ja kevyt läppäisy nenälle, kaikkea muutakin tabascoa lukuunottamatta on kokeiltu. Jos pentu on saanut hampaidensa väliin jotain mitä todellakaan ei saisi purra (esimerkiksi repii vaatteita), parhaiten sen saa irroittamaan ottamalla pihtiotteen leuasta ja painamalla ikeniin, taistelemaan on turha ruveta, itse teen noin, muilla voi olla muita keinoja.

Tiedän tapauksia joille ei pentuna koskaan opetettu että pureminen on kiellettyä. Koittakaapa kuvitella sakemannin kokoinen, käytökseltään pentumainen koira joka käyttää hampaita leikkiessään...

Kuulkaas!! Mulla painaa vielä yksi tyhmä kysymys mieltä, mutta pakko kysyä teiltä asiantuntijoita!! :) Mun yorkki pentu (9 viikkoa) tuntuu syövän yllättävän paljon kasvattajan mukana saamia nappuloita kuivana ja piimään sekoitettuna. Tuskimpa minulla on pelkoa, että siitä tulee "ylikorkea" (raajat lähinnä) tai muuta sellaista. En ole mitannut annoksia vaan laittanut ihan summassa jonkin verran. Sekaan laitan vielä ihan minipalalan makkaraa, riisiä, makaroonia, jauhelihaa tai muuta sellaista. Turhaan varmaan hätäilen?! :)

siis sormella kutitellaan kitalakea kun pentu yrittää pureksia... . Eräällä tuttavallani on muuten bordercollie, joka pentuna emäntänsä kertoman mukaan juoksenteli ympäriinsä suunnilleen kita apposen auki, ja myös tämä bortsupoika kokeili hampaitaan kaikkeen mitä kohdalle osui...

Pentu on viisainta totuttaa mielestäni pikkuhiljaa hoitotoimenpiteisiin, ja lähinnä oveluudella ja viekkaudella... ;) ! paras tulos saavutettaneen kun pentu on jo valmiiksi väsynyt, ettei juuri unilta herännyttä tyyppiä joka tursuaa energiaa ruveta kampaamaan ym jos se ei siitä pidä. Lahjonta toimii hyvin! ´Vanha yorkkini Denny inhosi/ pelkäsi harvaa asiaa yhtä paljon kuin kynsienleikkuuta , mutta suostui siihenkin kun tiesi että lopuksi saa "palkkaa" Sen tassut tuskin koskivat maata kun se kiisi jääkaapille!! PENNUN KYNSIÄ EI TARVITSE (eikä kannata?) LEIKATA KAIKKIA YHTÄ AIKAA ENSI ALKUUN, jos se kokee sen kovin epämiellyttäväksi. Esim 1 tassu päivässä saattaa olla hyvä määrä, ja pikkuhiljaa lisätään kunnes saadaan leikattua kaikki kerralla. On myös hyvä näpelöidä koiran varpaita muulloinkin kuin kynsiä leikatessa, niin se ei yhdistä sitä pelkkään kynnenleikkuuseen. Kun kampaa, kannattaa kammata huolella, eli ettei vaan päällikarvoja "harjaile" jolloin niiden alle jää helposti takkuja. Toiset vaan tosin ovat tarkempia henkilökohtaisesta "koskemattomuudestaan" ja/tai herkkänahkaisempia. Sitä enemmän työtä ja totuttelua sellainen yksilö kyllä vaatii.PUREMISEEN auttaa mielestäni tosi hyvin kitalaen kutittelu ( Kyllä vaan!) kokeilkaapa "kutitella" omaa kitalakea kielenkärjellä? eli kun pentu tarraa sormeen kiinni, HELLÄSTI kutitellaan. eikös vaan päästäkin irti. kun tarpeeksi usein toistetaan niin luulisi mielenkiinnon lopahtavan. ( olisi kiva kuulla onko kokeiltu ja toimiiko???) Jotkin harvat yksilöt joihin olen itse kokeillut, ovat vaan innostuneet ja tarranneet kovemmin kiinni, mutta ovat kyllä vähemmistön edustajia. Toinen juttu ( voi olla vaikeaakin! ne naskalit...) on, ettei pureksimiseen kannattaisi juuri millääntavoin reagoida!! eli ei kiljahdella ( ei välttämättä onnistu jos pentu pääsee yllättämään) tai muuta sellaista. Lähinnä kannattaa olla vaikka ihan reagoimaton , eli ei edes katso pentuun päin, ja jos ei tunnu auttavan niin voi vähin äänin mennä käymään toisessa huoneessa ( ihan muina miehinä vaan) jolloin pentu huomaa ettei kannata. Palatessa voi kiinnittää sen huomion leluihin tms, jos se yhä on leikkipäällä mutta vähän rauhallisempi. Tämä on vähän samantapainen juttu kuin "tuttidilemma" pienellä lapsella jonka perheeseen syntyy vauva: ystävättäreni veli ja hänen vaimonsa saivat toisen lapsen vanhemman , Petrin ollessa n.3vuotias Petri nyysi itselleen ennenpitkää jonkin vauvan tuteista ja kulki ympäriinsä tutti suussa. Jolloin , kuten ystävättäreni totesi " me kaikki " (lapsen vanhemmat, isovanhemmat ym) "yritimme tietenkin saada sitä tuttia Petriltä pois" Ajattelin, (ja sanoinkin) että eikö ennemmin kannattaisi antaa asian olla, eiköhän ennenpitkää poika ihan itsekin olisi tuttihommaan kyllästynyt ( nyttemmin asia lienee poistunut päiväjärjestyksestä) ja unohtanut sen, mutta tottakai, kun näin näppärästi sai käännettyä huomion itseensä... ? Onkohan tässä nyt mitään tolkkua? Samankaltaisista asioista on minun mielestäni kyse, tavallaan Tai sillai.... kesä(?) terveisin Pia S

Perheeseemme saapui yorkkivauva ja se puree kaikkea mitä se näkee! Yritän opettaa sen olemaan purematta sormia ja varpaita. Tarjolla on luita ja leluja vaihtokaupaksi, mutta miten sen saisi ymmärtämään, että sormia ei saa purra? Vai loppuuko puremienen ajan kanssa, kun ikenien kutitus vähenee? Nimimerkillä: Vinkin tarpeessa..

Vielä kerran muistutus kesäpäivän aikataulun muutoksesta
eli paikalle pääsee klo 12 jälkeen ja näyttelyn pyrimme aloittamaan
klo 13.

Seuratkaa viitoituksia Forssa-Turku tiellä ja lisäksi punaisia nauhoja puiden oksilla pikku tiellä. Matka voi tuntua pitkältä (n. 3 km), mutta se päättyy kyllä - Ruokojärveen - ei voi ajaa ohi!!!

Vielä kerran kaikille tervetuloa ja antoisaa päivää!

HUOM!
Myytävänä on yhdistyksen tuotteita: tarroja, lehtiä, rusetteja, postikortteja
Pieni valikoima koiranhoitotarvikkeita.
Mahdollisuus saada opastusta koiran hoidossa mm. kynsien leikkuuta
Arpajaiset
ja tietysti yorkkiväen seurustelua.

Niin, olisi ollut kiva tulla, varsinkin nyt kun tiedän missä Renko on...:D Mutta ei voi mitään. Uusimmille (olen siis toinen uusimmista) lankee aina ns. paskanakit, mä olen juhannusviikonloppunakin yövuorossa. No ei se nyt niin paskanakki ole kun 100 % palkkaa on luvassa...;) Saa Aku sitten kaikkea hyvää. :)

Kiitos vaan Marille toivotuksista. Minä kun olisin niin toivonut näkeväni Akun, mutta ehkä sitten ensi kesänä onnistaa samoissa kekkereissä jos silloin pääsette. Meidän perheellä olisi tarkoitus lähteä kesäpäivää viettämään ja innolla odotan mitä Skidi poika tykkää kaltaisistaan otuksista. Toivotaan, että keli edes jollain lailla suosisi meitä kesäpäivän viettäjiä.

Kaikki jotka pääsevät kesätapahtumaan, pitäkää hauskaa mun ja Akunkin puolesta! :) Valitettavasti olen viikonlopun töissä, mulla on uudessa työpaikassa eka yövuoro lauantaina.

Yritin jo kerran lähettää tätä, mutta se ei tainnut tulla perille?! Painoin kai väärää nappia...tai jotain!? :) No, mutta joka tapauksessa KIITOS teille ahkerille vastaajille hyvistä neuvoista ja vinkeistä koiran pennun hoidosta! Tänään meni jo paremmin meidän hoitohommelit pojan kanssa. Aikamme "tapeltiin", mutta lopulta pentu antoi periksi ja makasi...tai siis...nukkui...kiltisti! Kiitin lopuksi pentua juustolla ja oli se mielissään, niinkuin minäkin! Toi pentu on aivan ihana! Ihan kaikki on siihen ihan läpällään.... MUISK! Hyvää kesää kaikille!!

Olenpas taas kirjoittanut selkeästi. Niin selvyyden vuoksi. Aku ei pidä hoitotoimenpiteistä mutta alistuu siihen koska tietää että muuta keinoa ei ole. :) Ja meilläkin on käyty läpi nämä kynsien mukaleikkaamiset, nakki per tassu jne. ;)

Itse ainakin komennan akua jos se alkaa kesken kaiken rimpuilla. En sitte tiedä onko siitä apua..mutta ihan yhtä lailla kehun jos on nätisti.

Näin minäkin koen, pennut reagoivat yksilöllisesti hoitotoimenpiteisiin. Ja niin tekevät aikuiset koiratkin. Varmasti koiran temperamentilla ja luonteen kovuudella on oma merkityksensä mutta mielestäni lopputulema on kuitenkin kokonaan opetuksen -tai sen puutteen- mukainen.

Tunnustan, että minun ei oikeasti pitäisi ketään neuvoa ko. asiassa. Omat puudelini ovat piloille hemmoteltuja ja kuritta kasvaneita. Vanhempi, nyt jo 10v., piipittää hiljaa hoitotoimenpiteiden ajan mutta kestää kuitenkin. Kun olen ensiksi kunnostanut vanhemman, nostan nuoremman hoitopöydälle ja sanon: "Nyt sama uusiksi mutta tunteella". Tämä nuorempi -jo 7v. hänkin- pistää ensimmäiset 5min. hanttiin niin kovalla voimalla, että otsalleni nousevat hikikarpalot. Mutta aina tämän jo traditioksi muodostuneet kamppailumme jälkeen (minä voitan aina!)laskeutuu huoneeseen rauha ja jatkamme sovussa hoitotoimenpiteet loppuun.


Nuoremman villakoirani opettaminen esim. konetöihin vaati ulkopuolista apua vaikka minulla oli jo muutamien villakoirien kokemus koulutuksesta. Kun kerroin kokeneelle kasvattajalle, että tassujen trimmaus ei onnistu hän totesi: "Vielä ei sellaista pentua ole ollutkaan jolle ei konetöitä olisi tehty". Kutsuin hänet kotiini. Pennun valtavan huudon, mahdottoman voiman ja räpistelyn jälkeen meidän oli myönnettävä: "Kahteen tassuun tehty konetyöt, enempää ei tällä kertaa jakseta".

Miten sitten olen päässyt tilanteeseen, että tämä mahdoton pikku-peto on oppinut, että hoitotoimenpiteet kuuluvat hänen elämäänsä:
- Aluksi totutellaan hoitopöytään.
-Aluksi vain pari harjan vetoa; kiitos ja kehut. Pikkuhiljaa vaadin enemmän.
- Säännöllisyys!
- Ikinä en ole antanut periksi. Koiralle ei saa jäädä sellaista käsitystä, että hoito jätetään kesken siksi, että koira on voittanut taistelun. On eri asia leikata vaikka yksi kynsi kerrallaan ja lopettaa siihen jos koira on juuri sillä hetkellä nätisti. Ja paljon kiitoksia heti perään. Kesken pahinta taistelua hoitaja ei saa antaa periksi. Jos näin antaa tapahtua kerran... se pahimmillaan jatkuu seuraavat 15 vuotta.
- Minä en juttele koiralle hoitotoimenpiteiden aikana; en puhu rauhoittavasti enkä korota ääntäni vaikka koira kuinka rimpuilisi. (Tämä silloin jos koira taistelee itseään vapaaksi, eri asia silloin jos koira pelkää hoitotoimenpiteitä). Vain tiukka, määrätietoinen ilme ja hellän napakat otteet. No ihan oikeasti saatan kyllä välillä kertoa koiralle iloisen kirkkaalla äänellä: "Ai kun sinä olet nätisti, hyvä"... ja jatkan uurastustani. - Em. ilmoituksesta ei tosin useinkaan ole mitään hyötyä, useimmiten haittaa.
- Minä päätän koska olemme valmiit. Näkisitpä koiran mielettömän riemun, kiitosten osoituksen ja palvonnan, joita saan sen jälkeen kun lasken koiran maahan, annan herkkupalat ja kehun kuinka upea hänestä tulikaan. Olen turvallinen lauman johtaja, joka ei anna periksi tiukassakaan paikassa. -Tämä on tieto ja kokemus on tärkeää koiralle.

- Viimeisimmäksi ihan hassu neuvo mutta olen löytänyt sen kirjasta "Rauhoittavat signaalit". Em. viiden minuutin alkutaistelussa näytän joskus hampaani -yritän siis matkia irvistävää koiraa- ja saatanpa leikin tiimellyksessä vähän muristakin. Onkohan tämä liian raaka juttu; tämä tepsii ainakin meillä. Nuorempi puudelini katsoo ihan järkyttyneenä ja hyytyy paikoilleen.

P.S. Kaikesta huolimatta, ja ehkä juuri siksi, meillä kilpaillaan kuka pääsee ensiksi hoitopöydälle. Yleensä hoitotoimenpiteet tehdään ikäjärjestyksessä. Mutta jos joskus, jostakin syystä poikkean järjestyksestä, on vanhin hyvin loukkaantunut ja huolissaan.

..niin ja hoitotoimenpiteen voi pennun palkita vaikka koirankeksillä tai jollain muulla kivalla, että se oikeesti tietää että siitä seuraa jotakin hyvää. Kaikille koirille kun eivät hyvittelyt välttämättä ole tarpeeksi suuri houkutin olla nätisti. ;)

Riippuu tietysti hieman pennun luonteestakin, mutten usko sen nokkiinsa ottavan. Ei meilläkään Aku voi sietää mitään trimmaus-, pesu-, harjaus-, tai muita sessioita mutta sietää sen koska tietää että siitä ei eroon pääse ennenkuin mamma on valmis. Koira on niin surkeen näköinen, mutta heti kun se saa luvan lähteä niin se unohtaa että mamma on rääkännyt. ;)

Renkoa varten koiran ei tarvitse olla mikrosirutettu eikä tatuoitu. Rokotukset pitää kuitenkin olla kunnossa.

Minulla on yhdeksän viikkoinen yorkki uros ja meidän "hoitosessiot" (kampaaminen, korvien- ja hampaiden katselu, leikkaaminen...) on yhtä tappelua vaikka olen hellä ja puhun pennulle koko aika. En anna kuitenkaan periksi vaan jatkan hoitamista (joka päivä ollaan tehty se). Kiitän hoidosta joka tapauksessa menipä se miten tahansa. Tietenkin se on vielä niin pieni, ettei se tajua koko juttua, mutta lähinnä minua huolestuttaa, ettei se saa kammoa minusta!! :( Haluaisin vain, että pentu luottaa minuun, etten satuta sitä vaan tarkoitan hoidolla vain pelkkää hyvää!! Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia!!

Minulla on yhdeksän viikkoinen yorkki uros ja meidän "hoitosessiot" (kampaaminen, korvien- ja hampaiden katselu, leikkaaminen...) on yhtä tappelua vaikka olen hellä ja puhun pennulle koko aika. En anna kuitenkaan periksi vaan jatkan hoitamista (joka päivä ollaan tehty se). Kiitän hoidosta joka tapauksessa menipä se miten tahansa. Tietenkin se on vielä niin pieni, ettei se tajua koko juttua, mutta lähinnä minua huolestuttaa, ettei se saa kammoa minusta!! :( Haluaisin vain, että pentu luottaa minuun, etten satuta sitä vaan tarkoitan hoidolla vain pelkkää hyvää!! Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia!!

Tarviiko Rengon näyttelyssä koiran olla sirutettu/tatuoitu?

Hei! Muistattehan!
Omat eväät ja vedet mukaan ja muut juomat.
Alkaen kello 12 ilmoittautuminen ja näyttelyshow klo 13.
Tulkaa porukalla.
On myyntipöytä ja arpajaiset. Arpajaisvoitot on hedelmäkori, koiran makuukoppa ja vielä kolmaskin voitto.

Sitten toinen asia Suomen terrierijärjestö ry järjestää SUUREN HYVÄNTEKEVÄISYYS - MATCH SHOWN torstaina 17.6. Helsingin vinttikoirakeskuksessa, Tuomarilankylässä. ilm. klo 17, show klo 18.
Ilm.maksu 5 euroa.Rokotustodistukset mukaan.
Siellä on ryhmä arvostelut ja pennut ja monirotuiset ja jyniori handler ja senior handler ja Best in Show.
Kaikissa omat tuomarit (oikeat)
Tiedustelut Piia Keskimaa 040 833 3130 tai piia.keskimaa@luukku.com

Ostin Akulle tänään häkin sekä homeopaattista lääkettä Ignatiaa. Saas nähdä miten auttavat eroahdistukseen. *pitäkee peukkuja*

Koiran tuontiehdoista antaa lisätietoja Maa- ja metsätalousministeriön
eläinlääkintötarkastaja Tiia Tuupanen,
p. 09-160 52787, e-mail: tiia.tuupanen@mmm.fi

Hei
Meillä on ihana yorkkityttö, joka on joutunut/päässyt matkustamaan "isännän töiden perässä" ympäri maailmaa.
Heinäkuun 3.pvä astuu voimaan uudet säädökset koirien maahantuonnista ja tämä aiheuttaa meille hiukan vaivaa. Asumme Kiinassa ja koira tarvitsee Suomeen tuotaessa verestä tehdyn rabies vasta-ainetutkimuksen, eli testin ottamisesta täytyy odottaa 3kk ennen Suomen tuontia. Sirutus sekä madotus täytyy tietenkin olla kunnossa.
Ongelmana on löytää EU-hyväksytty laboratorio tutkimuksen tekemiseen, joku tiesi sellaisen löytyvän Kiinasta vain Hong Kongista.
Tietääkö kukaan koskeeko tämä käytäntö vain Suomea vai voiko Suomeen tulla jonkun muun Euroopan maan kautta ilman vasta-ainetestiä testiä?
Tokihan se on hyvä, että rabieksen leviäminen pidetään aisoissa mutta meidän pikkuyorkkityttö ei seurustele muiden koirien kanssa, eikä liiku asuinalueemme muurien ulkopuolelle, ei levitä rabiesta!
Jos nyt käy, että testi saadaan otetuksi, niin tietääkö kukaan kuinka kauan se on voimassa? Uusitaanko se vuosittain vai riittääkö, että kerran saatu negatiivinen tulos on aina voimassa, kunhan vain rokotetaan vuosittain?

Kesäpäivä Rengossa!

Harmittavan tuplabuukkauksen takia me voimme aloittaa kesäpäivämme vasta
klo 12, jolloin epävirallisen näyttelymme arvostelu alkaa klo 13.

Kaikille näyttelyyn ilmoittautuneille lähetämme vielä muutoksesta tiedon
kirjallisena.

Toivottavasti tämä tavoittaa muut kesäpäiville tulijat!

terveisin