Aivan, mikäpä on kauniimpaa kuin yorkki lepäilemässä kauniin tyynyn päällä.Itse olen tehnyt viininpunaisesta sametista useita tyynyjä sohville ja ai että se meidän pieni jukuripää näyttää ihanalta kun se ottaa leikkien lomassa pienet tirsat tyynyn päällä.

Minä ajattelin ostaa meidän pojille höyhentyynyt joululahjaksi.
Ei mitään kalliita untuvatyynyjä, vaan tarjouslehden 2 kpl 10 eurolla.
Ostin itselleni unutvatyynyn ja koirat rakastavat nukkua sen päällä,
jompikumpi on siellä heti kun silmä välttää.
Koirat saavat myös joitakin leluja joululahjaksi, herkkupakettien lisäksi.

Akulle on hirveen vaikee ostaa joululahjoja, kun sille ei mikään uusi oikein kelpaa. Yleensä sen joululahjat sitten ovatkin tyyliin, nakkeja, koiran bratwursteja jne.

Ostatteko koirillenne joululahjoja? Me ostetaan ja sukulaiset myöskin, paketin tai kaksi. Yleensä koiratkin nauttivat lahjoista ja ovat jännittyneitä mitähän sieltä puketista löytyy.

Heippa kaikille,

Yorkshirenterrrieri ry syyskokous ja pikkujoulu pidetään Kennelliiton kerhohuoneistossa (katutaso) lauantaina 29.11. klo 13.30 lähtien.

Tervetuloa!

Kolme päivää Morttia. :D Ensimmäisen yön jälkeen löytyi kusilätäkkö hiiriterrarion jalustasta (samaan paikkaan kusaistiin myös viime hoitojaksolla). Seuraavan yön jälkeen löytyi kusilätäkkö olkkarin ovesta (tähän on kustu ennenkin) sekä kissan hiekkalaatikon edessä olevalta matolta (sama lätäkkö). Onneksi matto mahtuu pesukoneeseen. Toinen pissalätäkkö olikin sitten Mortille antamani tyhjän vessapaperirullan päälle tehty. Samalla lätäköllä merkattu myös Akun kori ja eteisen matto. Se saa luvan odottaa ensi kesän matonpesuilmoja...En usko kuseskelun olevan mitenkään kiinni lenkeistä koska ulkona käytiin paljon ja pitkiä lenkkejä, ja vielä illalla viimeiseksi ja aamulla ensimmäiseksi. Merkkailua siis. Kukaan ei jäänyt kiinni itse teosta, mutta Morttia epäilen koska se on ennen jäänyt moisesta kiinni meillä ja kohteet olivat Mortille tyypillisiä. Yhtään yhteenottoa ei tapahtunut ainakaan silloin kun itse olin paikalla, vaikka Aku Morttia välillä komensikin. Mortti myös söi tosi huonosti, muutoin kyllä käyttäytyi normaalisti. Taisi vähän kaipailla perhettään.

Tuhoilta säästyttiin kynsiviilaa lukuunottamatta. :D

To become a member of the Finnish Yorkshire Terrier Club, click "Liity jäseneksi" on these web pages and fill in the form

I guess you know it's a show class puppy because its parents have succeeded in shows?!!! To become a member of the Finnish Yorkshire Terrier Association, contact chairperson Tuulikki, under the link Yhteystiedot. You can find information about dog shows in Koiramme magazine. The next big one is in Helsinki Messukeskus on 6-7 December.

Hi, We are getting female puppy in December, its a show class puppy, so can you please give us information how to become a member of Yorkshire terrier club in Finland and get information about Dog Shows. Thank you.

Voisikohan vuoden ikäisen pikku-herran tapauksessa olla "oivallus" sukukypsyydestä ja siihen liittyvästä reviirin merkkailusta? Totta sekin, että pikku-ystävämme ovat taipuvaisia mielenilmaisuihin. Itselläni on kyllä tapana pysähtyä miettimään rooliani koirani elämässä mikäli koirani oireilevat... meillä tavallisin tapa kertoa mielenilmaus on lattialla olevan kukkaruukun multien levitys. Valitettavasti peiliin katsoessani tunnen piston sydämessäni. Olen hankkinut koirat sitoutuen hoitamaan niitä ja olemaan heille läsnä. Kuinka paljon he osoittavat minulle pyyteetöntä rakkautta ja kiitollisuutta. Eivät he useinkaan turhaan kerro "pettymyksestään". Koirille on oltava aikaa. Koiraa hankittaessa tulee miettiä, kuinka paljon on valmis tekemään valintoja koiran hyväksi.
Olisin kiinnostunut kuulemaan ajatuksia erityisesti uroskoirien merkkailusta? Millaisin toimin olette tästä pienille roduille melko yleisestä tavasta selvinneet?

Meillä on taas odotettavissa viikonloppuna pissashow, koska Mortti on taas tänään tulossa hoitoon meille, ja sunnuntai-illalla lähtee pois. Yleensä aina kun Mortti tulee meille hoitoon, niin se joko kusee sisälle kun ei vielä ole tottunut rytmiimme, tai sitten Aku merkkaa oman reviirinsä. Onneksi kuitenkin sen kuukauden hoitojaksolla selvittiin muistaakseni kolmella tai neljällä pissalla. :D

Ja odotettavissa on pestävää Morttia, koska Aku kusee aina Mortin päähän lenkillä jos en ehdi ajoissa väliin...:D

Mortti tosiaan oli jokin aika sitten meillä hoidossa, vuoden ikäinen bichon/villakoirasekoitus. Aluksi se söi mun kamojani, saldona esimerkiksi tietokoneen virtajohto, rullallinen kakkapusseja, mun pehmolelu, kolme kissanlelua, eväsrasiani jne, mutta ekan viikon jälkeen tuhot loppuivat lähes täysin (kotonaan maistellut koko ikänsä tilaisuuden tullen). Mortti oppi myös, että yöllä nukutaan eikä hypätä joka viides minuutti mun niskaani, että jee leikitään! :D Myös Aku ja Misu tottuivat Mortin läsnäoloon makuuhuoneessa, ekalla viikolla kun en saanut nukuttua murinan ja sähinän takia. Loppuaikana mahduttiin jo kaikki samaan sänkyyn. Kummasti mulla saivat kalanruokapurkit ja vesitestit olla rauhassa. Pariin otteeseen Mortti niitä haki kaapista, mutta riitti että otin ne vain pois siltä ja pistin paikoilleen. Kotonaan olen nähnyt kalan ruokapurkkeja Mortin käsittelyn jälkeen....:D

Hyvin oppi meidän elämänrytmiimme, ja pojat harrastivat lenkillä jopa kimppakakkaa, eli kakkasivat samaan aikaan. Muutoinkin pissatukset sujuivat pitkälti mun tahtiin vaikka omistaja aluksi toisin epäili (ettei osaa pidättää Akun rytmin mukaisesti). Kun Mortti lähti kotiin, se oli omistajiensa mielestä selkeesti rauhallisempi. Vanhemman koiran seura siis vaikutti uskoisin. Kissasta se on edelleen ihan liian kiinnostunut. :D

sellasiakin ajatuksia, että miltähän näyttäisi yorkin karvasta tehdyt rukkaset..

Meilläkin oli eilen "hauska" yllätys, kun Reetu oli tehnyt oikein kunnon pissin sänkyyn! Syy voisi olla se, että mieheni oli useamman päivän peräkkäin kotona ja eilen menikin töihin. Kaikenlaisia ajatuksia tuli mieleen patjaa pestessä...

Juuri kun olen päässyt kehumasta miten meidän yorkkipoika on suht sisäsiisti niin eikös hän ole nyt muutaman päivän ajan käyttänyt meidän yläkertaa vessana. Kyllä meinaa huumorintaju olla koetuksella kun lenkin jälkeen juostaan kiireenvilkkaa yläkertaan ja sinne sitten ilmestyy pissaläikkä tai jopa isommatkin hädät. Se todella vaikuttaa nyt joltain mielenosoitukselta. Olen itse ajatellut sitä, että meidän "kuherrusvuosi" on tavallaan ohi, ja en ehken enää niin paljon osoita huomiota yorkillemme kuin joskus aikasemmin niin näin se reagoi siihen. Kun tuntuu siltä, ettei aina jaksa olla taputtamassa ja silittämässä pikku herraa. Sitten kun sillä on semmoinen tapa, että kun esim. sohvalla istutaan ja lopetat silittämisen niin se alkaa heti nuolemaan käsiä ja se jos mikä on raivostuttavaa, eli sillon pitää aina vähän komentaa ja pikku-ukkohan siitä vetää herneet nekkuun. Täytyy vain toivoa, että sisälle tarpeiden tekeminen menisi nopeasti ohi ja jos ei nyt viikonlopun aikana parannusta tapahdu, täytyy ilmeisesti laittaa joku este portaiden eteen niin ukkeli ei pääse sinne tarpeilleen.

En tiedä missä lämmössä kävit, mutta muistelen, että mitään hoitoaineita ei saisi saunassa pitää hiuksissa (tässä tapauksessa varmaan karvoissa) mikäli saunan lämpötila nousee 55-60 astetta tai jotain sinne päin, koska silloin ne tökötit palaa kiinni.

Itse en viihdy kovin kuumassa saunassa, koska mun tulee huono olo ja olen pyörtynytkin, joten jos mä saunaan menen niin paras lämpö on jotain 60 asteen hujakoilla tai alle (jolloin on voinut sitä hoitoainetta pitää). Koira on ovelta saanut kurkistaa mutta ei sitä ole kiinnostanut tulla peremmälle. Mulla ei sitten saunaa olekaan.

Reetu on saunonut vähintään kerran viikossa puolen vuoden ikäisestä lähtien ja nauttii siitä todella. Se makailee omalla pefletillään silmät puoliummessa. Kun sille tulee liian kuuma, se lähtee itse pois. Lotta on käynyt saunassa muutaman kerran, mutta siitä ei ole ainakaan vielä tullut tapa. Reetulle saunominen sopii, mutta "harrastusta" aloittaessasi ole varovainen, ettei koira saa lämpöhalvausta liian kuumassa saunassa.

Oletteko käyttäneet yorkkianne saunassa ihan lauteilla löylyttelemässä? Tiistaina käytiin saunassa meidän yorkkipojan kanssa, ensin pesin sen ja sitten laitoin hoitoaineen vaikuttamaan ja hetkeksi mentiin lauteille istuskelemaan. Siinä meidän sälli istui naama pitkänä ja selvästi näki siitä että se murjotti, kun houkuteltiin sitä edes vilkaisemaan meihin niin ei katsonut silmiin ollenkaan jurotti vaan paikallaan ja naama oli tosiaankin vähän venähtäneen näköinen. Saunassa ei ollut vielä paljon löylyä mutta selvästi näki, että tämä oli loukkaus häntä kohtaan.
Edellinen yorkkimme nautti saunan lämmöstä silminnähden ja makaili ihan itsekseen pyyhkeellä saunan lauteilla hetken verran. Mutta niin ne ovat erilaisia muutenkin, entinen ja tämä nykyinen.

HEI!

Meille tuli yorkkipentu keväällä -92...lapsia oli kaksi - 7v. ja 4.5...sittemmin on syntynyt 2 lasta lisää -94 ja -98 ja aina on Jekkumme pudonnut lauman asteikossa yhden pykäkän alemmalle tasolle. Se ei ole koskaan purnannut kohtaloaan tai osoittanut mustasukkaisuutta, pikemminkin päinvastoin. Lasten kanssa se on tullut aina erinomaisesti toimeen, mutta vieraat, jotka tulevat ovikelloa soittamatta sisään (asumme maalla) saavat kuulla kunniansa!

Alussa meillä oli kova taistelu lauman johtajuudesta, mutta kovan koulun jälkeen koira tajusi asemansa pahnan pohjimmaisena. Muuten olisimme uskoakseni saaneet pahimmanlaatuisen häirikön ja tyrannin kotiimme. Sen jälkeen ei ole ollut erimielisyyksiä kuin naapurin mäyristyttöjen juoksuista. Kun luonto vetää, se vetää, siinä on kiellot ja käskyt turhia. Niin, no 9v. Tiinaamme koira juoksuttaa ulos ja sisään ja "simputtaa", tyttö kun on niin kultainen ja hellämielinen, että tekee kaiken mitä koira "pyytää". Se on annettu sille anteeksi.

Jekkumme on viettänyt erittäin helppoa ja mukavaa, sanoisinko "kissanelämää"...koiranelämästä...tuskin voi puhua. Näyttelyssä käytin n.vuoden ikäisenä, kun ei ollut haukkunut siiheksi lainkaan ja halusin varmistaa, ettemme olleet saaneet kaupassa - kissaa. Kuono oli kuulemma liian pitkä rodulleen, ja siitäpä Jekku veti herneen kuonoonsa eikä ole sen jälkeen kilpailuissa/näyttelyissä käynyt.

Kaiken kaikkiaan lapsiperheelle ihana rikastus!

eipä sitä kyllä heti yorkin pennusta uskoisi minkälainen tyranni aikuisesta yorkista saattaa tulla jos ei ole varuillaan. Uskon sen kyllä, että monet pitävät pieniä koiria vihaisina koska niillä tuntuu olevan omistajaansa kiintyminen hurjan vahvaa laatua. Nykyinen yorkkini seurailee minua välillä ihan joka paikkaan. Vessassa kökitään yhdessä, sohvalla ollaan yhdessä, ruokapöydässä kun istun se katsoa tapittaa vieressä kaiken aikaa, tämä lista voisi jatkua loputtomiin. Ainoastaan kun sillä on joku touhu menossa toisen koiramme kanssa tai että se on todella väsynyt niin silloin saan olla "rauhassa", mutta silloin jo täytyy ihmetellä itse missä se minun pikku kullanmuruni on, onko se ulkona vai jäänyt jonnekin oven taakse epähuomiossa.

Eniten Aku siis puri poikaystävääni, mutta hampailta ei välttynyt äitini tai veljenikään ja kerran sai hampaat niskaansa myös kaverini kääpiöpinseri kun se tuli Akun mielestä liian lähelle mua.

Mun mielestä paras olisi ollut, että perheenjäsen, joka saa hampaat nahkaansa, näyttää koiralle kaapin paikan (ne jotka ovat näin tehneet, eivät ole toista kertaa hampaita nahkaansa saaneet). Mutta koska äidistäni tai veljistäni (eikä poikaystävästäni joka pelkäsi koiraani loppuun asti vaikka ei viimeiseen kahteen vuoteen purrut kertaakaan) tähän ollut, oli minun tehtäväni näyttää koiralle, että vaikka se kuvitteleekin olevansa muiden yläpuolella, ei alfanarttu eli minä siedä sitä, että hän komentaa muita (isääni ei myöskään purrut - paitsi ihan alussa kerran kun luottamussuhteet eivät vielä olleet kunnossa). Eli nykyään koira ei enää pure muita kuin satunnaisesti (esim makaa korissaan ja veljeni menee moikkaamaan sitä - ei kuitenkaan edes joka kerta, mun tietojen mukaan viimeisimmästä purennasta on yli vuosi). Kuitenkaan esimerkiksi äitini ei saa Akua pihasta lenkille ollenkaan (Akun mielestä äiti on alempiarvoinen). Pikkuveljeni saa koiran lenkille jos minä en ole kotona, mutta esim jos pyydän ottamaan koiran ja käyttämään sitä lenkillä ja itse olen paikalla, niin koira ei suostu lähtemään vaan sitä joudutaan kantamaan. Sen sijaan tuon (ex)avomieheni kanssa, joka koiralle näytti kaapin paikan, koira lähti lenkille hyvin mielellään ja muutenkin palvoi kyseistä henkilöä.

Eli paras olisi, jos jokainen perheenjäsen uskaltaisi kaapin paikan näyttää mutta jos näin ei ole, pääasia että joku tekee koiralle selväksi, mistä se kana pissii ja kuka käskee. Silloin tosiaan en koiraa voinut kaupunkiin tuoda, mutta sen jälkeen se oli vuorotellen mulla, vuorotellen porukoilla ja nyt on kissa ja koira olleet mulla vuoden lukuunottamatta kahden kuukauden hoitojaksoa keväällä jonka olivat porukoilla. Aku on myös sellainen, että ollessaan porukoiden luona mun huoneen ovi joudutaan telkeämään koska muutoin Aku ei muuta tekisi kuin mököttäisi mun huoneessani ensimmäiset pari viikkoa. Kuinka koira voikaan olla noin ihmissidonnainen...

Mun luona ollessaan Aku ei ole purrut kuin kerran, nimenomaan sitä exavoa. Hoitokoiraa se höykytti välillä, mutta tästä otan syyn omaan niskaani, koska tulkitsin Mortin elkeitä väärin, ja kun Aku komensi Morttia, mä komensin Akua vaikka Morttia mun olisi pitänyt komentaa. Kun tajusin ettei Mortti olekaan tyhmän utelias vaan uhmaa Akua ja aloin Morttia komentaa enkä enää reagoinut Akun hyökkäyksiin, rähinät loppuivat kuin seinään ja Morttikin alkoi jo uskomaan jos Aku tai Misu murisivat.

vastauksestasi ja toisaalta ihan hyvä kuulla, että muilla on samanlaisia ongelmia ja että niistä pääsee eroon. Meillä ei edellinen yorkki ollut ollenkaan näin särmikäs kuin tämä nykyinen ja luulen, että luonteet ovat vaan niin tyystin erilaiset koska kasvatustyyli on kuitenkin ihan sama. Vielä mietin sitä, että kummankohan olisi parempi torua minun vaiko sen jonka "kimppuun" se on käynyt, varsinkin kun kyseessä yleensä on perheenjäsenet. Sen toki ymmärrän jos vieras ihminen on kyseessä niin silloin tietysti minä komennan mutta näin kun on perheenjäsenet kyseessä ja ilmeisesti kuitenkin täytyisi yrittää osoittaa samalla kuka on pomo ja kuka alainen.

Sen verran vielä haluaisin lisätä, että kuritus, joka meillä toimii, ei välttämättä toimi muilla. Kuritus koiran mukaan siis. Ja tosiaan sen jälkeen kun "kurinpalautus" on ohi, käyttäydytään niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Koirasi on aivan selvästi mustasukkainen sinusta, ja omasta mielestään on sinun jälkeesi arvojärjestyksessä.

Meillä tällainen vastaava tilanne syntyi, kun muutin kaupunkiin ja koira jäi vanhemmille (mä olen kaikista rakkain ollut aina Akulle). Kun menin viikonlopuksi kotiin, koira makasi jaloissani koko ajan ja seurasi mua joka paikkaan. Riitti, että joku edes käveli mun ohi, niin sai koiran hampaat nilkkaansa. Pitkäjänteisyyttä vaati, mutta muutaman kymmenen purun jälkeen Aku saatiin tajuamaan, että moinen käytös on yksinkertaisesti kiellettyä.

Mä tein niin, että lavastettiin tilanteita, eli silloinen poikaystäväni kulki sängyn ohi, jossa olin koiran kanssa. Heti kun näin koiran aikovan hyökätä (eli se ei ehtinyt kun urahtamaan jonkun kymmenesosasekunnin kun sai mamman niskaansa), nappasin niskavilloista, läppäsin turvalle (usein en harrasta "fyysistä" kuritusta mutta pureminen on sen verran vakava asia), painoin sitä selälleen sänkyyn ja karjuin sille vähän aikaa pää punasena tyyliin "Aku noin ei saa tehdä, anti olla viimeinen kerta kun puret tai pata odottaa!" ja sen jälkeen tuuppasin koiran sängystä lattialla ja käskin sen mennä pois "häpeämään" eli eristin laumasta. Joidenkin mielestä tämä saattoi olla liian raju menetelmä, mutta mä en yksinkertaisesti hyväksy puremista ja mun mielestäni rangaistus oli oikea paikassaan - mun ja koiran välinen suhde ei kärsinyt. Kyllä tilanteita monta kertaa piti lavastaa, ennenkuin se lopetti kokonaisuudessaan noi mustasukkaisuudet. Tämä oli siis kolme vuotta sitten.

Edelleen koira kuvittelee olevansa arvojärjestyksessä mun ja isäni jälkeen, muttei silti enää pure mua "puolustaessaan" vaan ei reagoi mitenkään. Sen sijaan koska äitini ja veljeni eivät reagoi koiran touhuihin kuin korkeintaan "oho, se puri", niin koira edelleen saattaa silloin tällöin käydä komentamismielessä kiinni heihin (ei onneksi pure jälkiä vaan ottaa kiinni).

Samaa se teki aluksi myös kissalle, mutta mun nähteni ei purrut, ärähti ja hyökkäsi vain kohti jos olin Akun kanssa sohvalla ja kissa yritti sekaan. Koiralle välitön kurinpalautus, koira tuupattiin pois sohvalta ja kissa haettiin tilalle. Siihen loppui ärinät kissaa kohtaan ja nyt nukutaankin iloisesti sekaisin. :)

Tunnen koirani sen verran hyvin, että vaikka se onkin pehmeä luonteeltaan, mutta se osaa olla myös dominoiva. Tasan tarkkaan se selvittää oman asemansa laumassa ja toimii sen mukaan. Esimerkiksi kun muutin yhteen seuraavan poikaystäväni kanssa, muuttohässäkässä Aku kävi häneen kiinni. Avo näytti koiralle kaapin paikan. Pari päivää Aku kiersi avoa ja sen jälkeen olivat kuin paita ja peppu eikä toiste enää kokeillut.

kaipaan. Miten, onko teillä ollut tällaista ongelmaa; esim. eilen illalla istuin kirjoituspöydän ääressä tekemässä paperitöitä. Yorkkimme oli takanani korituolissa makoilemassa. Mieheni tuli taakseni aikomuksenaan silittää yorkkiamme ja se kelvoton nappasi kädestä kiinni. Ensin ajattelin, että se oli unitokkuraisena mutta teki saman hetken päästä uudestaan.
Aikasemmin on esiintynyt samanlaista jos makailen sängyllä ja yorkki on vieressäni ja kun lapset tulevat sänkyyn myös rupattelemaan, niin saattaa näykkäistä mutta lopettaa heti kun torutaan. Sama juttu on muuten isompaa koiraamme kohtaan jos istun esim. sohvalla ja pikku-ukkeli makoilee siinä vieressä, colliemme tullessa vierelle alkaa heti hyökkäillä sitä kohdin, ei pure eikä murise koska on arvoasteikossa alempana mutta hyökkäilee. Colliemme viis veisaa moisesta käyttäytymisestä mutta minua se häiritsee. Onko teillä muilla tällaista emännän omimista tapahtunut?

Heips!
Ensin lyhyt esittely, sillä minusta olisi paikallaan että jokainen palstalainen esittelisi lyhyesti itsensä. Tälläinen tapa on useilla keskustelupalstoilla ja mielestäni hyvä tapa tutustua paremmin kun vain oman ja koiran nimen perusteella. TEILLE jotka ette uskalla seisoa sanojenne takana ja kirjoittelette ilman nimeä sanon vain että HYIIIII! :((
Olen Raili Rantavuoti ja asustelen Torniossa. Päärotuna harrastan tanskandoggeja. Kasvattini on tänäkin kesänä kiertänyt Suomen lisäksi hyvällä menestyksellä Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa ja Virossa. Tälle vuodelle valmistui viisi KANS MVA joista tuli myöskin FIN&S&N MVA:t Kennelliiton kasvattaja listalla (kaikki rodut) olemme olleet kymmenen molemmin puolin jo useita vuosia. Yorkkeja minulla on ollut n. 15 vuotta, lisäksi kotonamme asustelee affenpinserit Lilli ja Aino. Olen viitisen vuotta ollut Yorkshirenterrieri ry:n hallituksessa jossa toimin jäsensihteerinä, rahastonhoitajana ja jalostustoimikunnan puheenjohtajana.
Palstalla on keskusteltu monenmoisista mielenkiintoisista asioista ja hyvä niin ;D
Shinobu toi oman (ei jalostustoimikunnan, tämä selvenykseksi) mielipiteensä esille suomalaisten yorkkien tasosta. Täällä palstalla käy paljon ihmisiä jotka ovat miettineet rotua ja pennun hankintaa ja jotka eivät ole yhdistyksen jäseniä, heille ja muillekkin asiasta kiinostuneille haluan esittää FAKTAtietoa (josta oli jo 2 lehdessä)! MIKÄ ON SE MITTARI MILLÄ VOIDAAN MITATA TASOA? Mielestäni pitäisi olla perusteluita, minä ainakaan en voisi sanoa muutaman näyttelyissä näkemäni perusteella kokotasosta mitään, en myöskään ole tarpeeksi nähnyt näitä "kotikoiria" joissa varmasti olisi myös näyttely-yksilöitä jos niitä tuotaisiin kehiin, jokainenhan saa harrastaa koiransa kanssa vapaasti mitä haluaa ja ensisijaisesti koira tulisikin mielestäni tulla juuri perheen jäseneksi. Onko näyttelyt sitten se mittari? ELI NYT FAKTOIHIN! Nämä tiedot perustuvat viime vuoden rekiteröintiin, tälle vuodellehan niitä ei vielä kaikkia ole saatavilla. 2002 oli kymmen kasvattajaa joista 8 oli YHDENPENTUEEN kasvattajia joista puolella oli 1-2 pentua, siis 80 % yhden pentueen kavattajia, voidaanko puhua pentutehtaista? Yksi kasvattaja oli kasvattanut 15 ja yksi 4 pentuetta. Urokset (kaikkiaan 12) joita oli käytetty pentueisiin niistä 7 olivat VALIO koiria, mukana myöskin sertillä palkittuja uroksia, elikkä 64% viimevuoden pennuista oli valiouroksien jälkeläisiä. Nartuissa myöskin valiokoiria. Mielestäni ainakaan tätä tilastoa nähden ei Suomessa ihan heikko taso ole.
Entäpä "huipulle pääsy" ? Mielestäni se nyt ei ainakaan tarvitse olla kaikkien suurin tavoite. Jokaisella huippu kasvattajallakin on varmasti myös niitä epäonnistumisia, varsinkin tämän rodun puitteissa jolla omat vaikeutensa koon värin, turkinlaadun suhteen VAIKKA KUINKA KÄYTETTÄISIIN IHANNE KOKOISIA, VÄRISIÄ, TURKINLAADULTAAN OIKEITA KOIRIA. "Tason nostamimen Suomessa" Minusta on väärin sanoa ettei Suomessa ole yritetty tehdä työtä rodun parantamiseksi! 15 vuoden aikana on tuotu paljon (saatu uutta verta, geenipohjaa laajemmaksi...) upeita koiria Ranskasta, Ausraliasta, Ruotsista jne. Uskon että osalla näistä on ollut paljonkin annettavaa varsinkin kun niitä on annettu käyttöön parantamaan KOKO SUOMEN tasoa! Kasvattajien yhteistyötä täällä tarvitaan sillä ilmapiiri on ollut varsinkin uusia rodusta ja sen kasvatuksesta varsinkin aidosti kiinostuneita kohtaan ikävä kyllä hyvin "kylmää"!
Aina on parantamisen varaa oli rotu kuin rotu mutta ei meillä nyt niin surkeita nämä yorkit ole siihen määrään nähden mitä niitä syntyy. Syyskokoukseen joukolla mukaan ja MIETTIMÄÄN ja (TEKEMÄÄN )miten kehitetään rotua eteenpäin ja positiivisempaa asennetta muita kohtaan sillä ei yorkki saa olla harvojen ja valittujen rotu, niiiin jos sen pennun nyt sattuu joskus jostan saamaan ;D Lopuksi sanoisin niille jotka miettivät voisko pennuttaa narttuansa, MENKÄÄ ENSIN KASATTAJAN PERUSKURSILLE, hakekaa perustiedot kasvattamisesta yleensäkin sieltä sen käyminen on kennelnimen (joka mielestäni pitää olla jokaisella kasvattajalla)saamisenkin ehto! Miettikää jatkoa, etsikää tietoa mm. keskustelemalla eri kasvattajien kanssa.Mukavaa ja leppoisaa talven odotusta kaikille :D
Toivoopi: Raili

Itse koen oloni epävarmaksi pohtiessani kotiruokintaa. Pelkään etten pystyisi tekemään koiralle sellaista ruokaa, josta se saisi kaikki tarvitsemansa - tämän vuoksi syötän teollisia raksuja pääravintona. Ja miksi olen kiinnostunut Acanan kokeilusta? Acana on vapaa keinotekoisista makuaineista, säilöntäaineista ja väriaineista ja tähän astisten tietojeni mukaan laadukasta eikä sitä käyttäneillä/kokeneilla ole siitä ollut pahaa sanottavaa. Aionkin siis siirtyä sekä Akun että Misun kanssa Acanaan, kuten myös tulevan kissanpennun kanssa.

Eli raksut ovat meillä aina tarjolla niin kauan kuin ei paino-ongelmista kärsitä. Sen lisäksi Aku saa tölkkiruokia, raakaa lihaa, sisäelimiä ja kotiruokaa. Mutta täysin kotiruoan varaan en uskalla heittäytyä. Tosin nimenomaan kotiruoka ja raaka liha maistuu parhaiten. :D

Tuli taas viime viikolla törmättyä pikkukoiriin liittyviin uskomuksiin. :) Paikallinen kissaseura järjestää perjantaisin läskinlähdetyslenkkejä. Kysyin sitten, saanko ottaa Akun mukaan - aluksi sitä kohtaan oltiin vähän epäileväisiä, kun lenkeillä käy eräs erittäin arka collie. No sain luvan Akun mukaan ottamiseen, ja kävi ilmi että pojat tulivat heti hyvin toimeen, eikä Aatu osoittanut pelkäävänsä Akua yhtään, joka oli muille suuri yllätys. Mutta heillä kun näytti olevan käsitys, että pieni koira on synonyymi räksyttävälle riekkujalle. :D Käytiin viiden kilsan lenkki purtsilla, ja sen jälkeen kun meinasin kotia kohti lähteä, he päivittelivät, jaksaako koirani kotiin asti kun on niin pieni. :D Juoksutan sen siis yleensä tuolta purtsilta kotiin - matkaa en osaa sanoa, koira korissa menee 15-20 minsaa, juosten 30 minsaa. :D

Ruokinta-asiat ovat nykyään kovasti pinnalla, osittain varmasti siksi, että markkinoille lanseerataan lähes kuukausittain uusia kuivamuonamerkkejä. Silloin tällöin kohtaan koiranomistajia, jotka ovat kovin huolissaan siitä, ettei heidän koiransa suostu syömään teollistaruokaa. Valmisruokia mainostetaan poikkeuksetta "vitamiinit, hivenaineet ja rasvat oikeassa suhteessa". Em. koiranomistajien huoli on ymmärrettävää; miten koirani saa tarvittavat ravintoaineet kotiruuasta?
Oletko sinä pohtinut samaa asiaa? Miten olet asian ratkaissut?
Tiedätkö, minä en anna koirilleni (pieniä turkkirotuja; villakoirat ja yorkki) laisinkaan teollista ruokaa vaan valmistan itse mukaeltuna Yrjölän koirapuuroa (jos mahdollista, käytän vain luomuraaka-aineita) ja lisään joukkoon CitroOska-vitamiiniä. Talvisin annan Viacutan-öljykuurin. Herkkupalat valmistan myös itse. Muutama vuosi sitten Yorkkien kesäpäivillä koirille tarjoiltiin maksapaistosta, jonka reseptin sain yhdistyksemme nykyiseltä sihteeriltä, Riitta Sysimieheltä.
Totta, olen valinnut koirieni ruokinnassa hieman työläämmän tien jos vaihtoehtoisesti käyttäisin ainoastaan teollista ruokaa/herkkupaloja. Mutta en mahda mitään tunteelleni, että teollisenruuan valmistusketju (raaka-aineet, säilymisen varmistaminen -säilymisaika jopa vuosia ym.) askaruttaa kovasti. Samanaikaisesti kun koiranruokateollisuus on kasvanut, ovat myös koirien allergiat lisääntyneet. Ehkä kyseessä on vain sattuma.
Näen, että koirani voivat erinomaisesti. Turkit ovat ylpeys. Pennut ovat kasvaneet terveiksi aikuisiksi. Koirani ovat eläneet pitkän, terveen elämän. Vatsat toimivat -kiitos koirapuuron kuitupitoisuuden. Allergioita tai ruuansulatushäiriöitä meillä ei ole ollut. Hypervilkkaudesta ei ole kärsitty. Koirani voivat luomuruuallani vähintään yhtä hyvin kuin mitä koiranruokamainokset lupaavat.
Erityisen onnellinen olen silloin kun näen koirieni riemun kun he odottavat uunissa muhivaa tuoretta puuroa. Myös se tuntuu hyvältä kun tiedän varmasti mitä koirani syövät; olen saanut itse valita ja annostella raaka-aineet.

Tiedän, että monet asiantuntevat yorkkiharrastajat ovat sitä mieltä, että yorkki ei sovi agilityyn, mutta jopa yhdistyksen jäsenlehdessä on ainakin kerran esitelty agilityä. Reetu 4v. käy agilityssä ja on siinä oikein hyvä. Toiset aina ihastelevat, kuinka nopea ja ketterä se on. Lotta 8 kk aloitti agilityn heti pentuna (ei tietenkään hyppyjä), ja myös sille se näyttää sopivan oikein hyvin. Ehkä yorkki ei halua miellyttää, mutta totisesti nauttii aivotyöskentelystä, ja sitä esteiden oppiminen nimenomaan vaatii. Harmi vaan, kun meidän lähellä ei ole hallia, joten agility jää aina talveksi vähän "jäihin". Aku on niin ihana!! Voin kuvitella, mitä sen päässä liikkuu, kun se ei syö ja sitten oksentelee pitkin kämppää. Reetu tekee samaa sen jälkeen kun olemme käyneet "isovanhempien" luona ja "mummo" on syöttänyt sille kilokaupalla juustoa ja kotona "äiti" laittaa kuppiin vaan niitä typeriä kuivia raksuja. Olen monesti kuullut koiranomistajien sanovan, että koiran ruokaa pitää vaihdella, että emmehän itsekään tykkäisi syödä koko ajan samaa ruokaa, mutta minun mielestäni, herranen aika sentään, se on KOIRA! Pientä rajaa, etenkin kun pieniä koiria inhimillistetään muutenkin liikaa.

Tiedän, että monet asiantuntevat yorkkiharrastajat ovat sitä mieltä, että yorkki ei sovi agilityyn, mutta jopa yhdistyksen jäsenlehdessä on ainakin kerran esitelty agilityä. Reetu 4v. käy agilityssä ja on siinä oikein hyvä. Toiset aina ihastelevat, kuinka nopea ja ketterä se on. Lotta 8 kk aloitti agilityn heti pentuna (ei tietenkään hyppyjä), ja myös sille se näyttää sopivan oikein hyvin. Ehkä yorkki ei halua miellyttää, mutta totisesti nauttii aivotyöskentelystä, ja sitä esteiden oppiminen nimenomaan vaatii. Harmi vaan, kun meidän lähellä ei ole hallia, joten agility jää aina talveksi vähän "jäihin". Aku on niin ihana!! Voin kuvitella, mitä sen päässä liikkuu, kun se ei syö ja sitten oksentelee pitkin kämppää. Reetu tekee samaa sen jälkeen kun olemme käyneet "isovanhempien" luona ja "mummo" on syöttänyt sille kilokaupalla juustoa ja kotona "äiti" laittaa kuppiin vaan niitä typeriä kuivia raksuja. Olen monesti kuullut koiranomistajien sanovan, että koiran ruokaa pitää vaihdella, että emmehän itsekään tykkäisi syödä koko ajan samaa ruokaa, mutta minun mielestäni, herranen aika sentään, se on KOIRA! Pientä rajaa, etenkin kun pieniä koiria inhimillistetään muutenkin liikaa.

Tiedän, että monet asiantuntevat yorkkiharrastajat ovat sitä mieltä, että yorkki ei sovi agilityyn, mutta jopa yhdistyksen jäsenlehdessä on ainakin kerran esitelty agilityä. Reetu 4v. käy agilityssä ja on siinä oikein hyvä. Toiset aina ihastelevat, kuinka nopea ja ketterä se on. Lotta 8 kk aloitti agilityn heti pentuna (ei tietenkään hyppyjä), ja myös sille se näyttää sopivan oikein hyvin. Ehkä yorkki ei halua miellyttää, mutta totisesti nauttii aivotyöskentelystä, ja sitä esteiden oppiminen nimenomaan vaatii. Harmi vaan, kun meidän lähellä ei ole hallia, joten agility jää aina talveksi vähän "jäihin". Aku on niin ihana!! Voin kuvitella, mitä sen päässä liikkuu, kun se ei syö ja sitten oksentelee pitkin kämppää. Reetu tekee samaa sen jälkeen kun olemme käyneet "isovanhempien" luona ja "mummo" on syöttänyt sille kilokaupalla juustoa ja kotona "äiti" laittaa kuppiin vaan niitä typeriä kuivia raksuja. Olen monesti kuullut koiranomistajien sanovan, että koiran ruokaa pitää vaihdella, että emmehän itsekään tykkäisi syödä koko ajan samaa ruokaa, mutta minun mielestäni, herranen aika sentään, se on KOIRA! Pientä rajaa, etenkin kun pieniä koiria inhimillistetään muutenkin liikaa.

Aiemmin täällä taisi olla puhetta, etteivät yorkit oikein sovellu agiin pienen kokonsa vuoksi. Akun kuitenkin voisin kuvitella voivan harrastaa kun se on sen verran reilun kokoinen, mutta koska treenikentälle on aika pitkä matka eikä mulla ole autoa, niin ei olla kokeiltu. Tokotreeneissä kyllä opeteltiin vapaahyppy koska se on tokokilpailussa yhtenä tehtävänä.

Käskyistä sen verran, että koska Akun tullessa taloon mulla oli kaksi koiraa, opetin molemmat koirat siihen, että jos käsky kohdistettiin vain toiseen koirista, sen nimi mainittiin ensin. Kun Puppe lähti sateenkaarisillalle, tapa jäi. Ja olihan siitä hyötyä nyt kun Morttikin oli meillä hoidossa. Jos käsky on osoitettu molemmille koirille, on käskyn edessä pojat. Esimerkiksi "pojat mennään". Tai jos Aku jää kakkaamaan, sanon "Mortti odota", toimituksen jälkeen "mennääs pojat". Morttikin oppi tosi nopeasti tähän käytäntöön. Aku ymmärtää myös niinsanotusti kaksiosaisia käskyjä, jopa nimellä varustettuna, esimerkiksi "Aku ei mene", "Aku ei ota", "Aku saa syödä" jne.

Mun mielestä pelkkä "ei" ei riitä. Esimerkiksi jos koira haukkuu ja sille karjastaan Ei. Mistä se koira tietää mistä sitä oikeestaan kielletään koska Ei -sanaa käytetään niin monen asian kieltämiseen? Sen sijaan jos sille opettaa esim. "hiljaa", niin se oppii yhdistämään sen siihen haukkumiseen, näin ainakin meillä.

Ja tosiaan nuo tarpeelliset komennot riippuu tietysti ihan tilanteesta. Maalla taisi ensimmäinen Akulle opetettu käsky olla "vasen", koska siellä ei ole pyörä- tai kävelyteitä joten kävelyreuna piti olla takaraivossa. Myös "tänne" ja "ei" kuuluivat ensimmäisiin käskyihin. Kun opetin pyörän vierellä juoksemisen, tuli käskyvarastoon myös "oikee", koska liikennöidyillä teilllä ajettiin tien oikeassa laidassa. Kun muutettiin kaupunkiin, ajankohtaiseksi tulivat käskyt "seis" (risteyksessä - erittäin tärkeä varsinkin jos koira kulkee vapaana), "yli" (ylitetään tie), "kierrä" jne. Käytän myös käsimerkkejä Akun kanssa paljon, se tuntuu ymmärtävän tietyt käskyt paremmin komennot käsimerkkeihin yhdistettynä.

Aku on kiero koira. ;) Tässä jokin aika sitten kysyin kokemuksia Acana-ruokamerkistä. Vuoden verran ollaan syötä Royal Caninia, ensin yorkkiruokaa ja nyt minisensibleä. En edes muista, koska Aku olisi oksentanut tyhjän mahan oksennusta viimeksi, RC:n raksut ovat olleet erittäin maittavia. Viime viikolla kokeiltiin sitten näytepussia. Tarjolla oli Acanaa ja minisensibleä. Acanat syötiin, ja tuijotettiin mammaa, että saisko sitä lisää. No annoin pikkasen lisää, taas kaikki hotkittiin. Vasta kun Acanaa ei enempää tippunu, syötiin RC:t pois. Tosin tämän testin jälkeen ei ole RC oikeen maistunu Akulle, vaikka olen Masteryn näyteraksujakin sekaan sekoitellut. Taas oli ruoka koskematon, ja Aku oksensi mun isoimmalle matolle kunnon tyhjän mahan oksennukset. Mutta ei syönyt aamupalaakaan siitä huolimatta... se ihan selkeesti yrittää painostaa mua ostamaan jo lisää Acanaa, vaikka RC:tä on vielä yli 2 kg kaapissa...:D

On kovin tavallista, että koira "unohtaa" kaiken oppimansa ja katselee pää kallellaan kuullessaan tuttuja "käskyjä". Tällöin on hyvä pitää pieni harrastustauko; olipa kyseessä näyttelyt, agility, toko tai vain kotiaktivointi. Ilmiö lienee sama kuin meillä ihmisilläkin: kaikki päivät eivät ole samanlaisia. Välillä hommat huvittavat ja sitten välillä mikään ei huvita.
Rotujen (kuten myös yksilöiden) välillä on varmasti jännittäviä omia nyansseja suhtautumisessa asioihin. Minua viehättää oman yorkkini pään pyöritys ja korvien heilutus kun joku asia on hämmästyttävä. Ja totta, usein juuri tutut "käskyt" saattavat hämmästyttää oikein kovastikin. Villakoirien luppakorvat eivät ole niin selkeästi luettavissa.
Millaisia kokemuksia teillä on yorkista agilityradalla? Harrastetaanko yorkkien kanssa paljon agilityä? Minä en ole koskaan nähnyt yorkkia agilityradalla. Mietinkin, mitä erittäin kokenut yorkkiharrastajaystäväni (joka oli kerran katsomassa villakoirani agilityharjoituksia) sanoi: "Yorkkini kokisivat agilityn loukkauksena". Itseasiassa, en voisi itsekään kuvitella omaa yorkkiani agilityssä. Mielestäni yorkilta puuttuu se loputon miellyttämisen tarve, joka on villakoirilla. Yorkki on itsenäisempi, se kykenee luonnostaan itsenäisiin ratkaisuihin. Villakoira elää miellyttääkseen. Yorkissa on särmäkkyyttä, villakoira on pehmeämpi. Ihastuttavia ja kilttejä rotuja molemmat. Mutta niin ihastuttavalla ja mielenkiintoisella tavalla erilaisia!

Kaksi kättä, fööni, harja ja pöydällä rimpuileva pentu... Mikä avuksi?
Valitse vaatekaapista päällesi esim. t-paita jossa hieman suurempi ja joustavampi kaula-aukko. Laita fööni paidan sisään niin, että föönin "putki" tulee ulos kaula-aukosta. Näin molemmat kädet jäävät vapaaksi. Olen ihastunut em. niksiin ja todennut sen niin toimivaksi (vaatii jonkinverran harjoittelua sekä kohtuullista lihaskuntoa), etten ole 20 vuoden aikana luopunut tavastani vaikka saatavilla on myös föönitelineitä. Kokeilepa!

Juuri näin!!! Se on ihan uskomatonta, kun koira katsoo päätään kallistellen, että mikä istu? Täytyy olla rodulle tyypillinen juttu...

Tulipa mieleen tuosta Mervin tekstistä, että koiralle saattaa tulla välillä kausia, jolloin se tuntuu unohtaneen kaiken opetetun.

Mekin nyt kesällä käytiin ahkerasti tokossa, ja osallistuttiimpa jopa tosimöllitokoon, mielestäni hyvällä menestyksellä. Aku tykkää käydä koulutuksissa, mutta syksyn kaksissa viimeisissä treeneissä se tuntui kokeneen lobotomian. Asiat, joita se on osannut vuosikausia (esim istu), ja asiat, jotka se on oppinut kesällä ja tehnyt tyylipuhtaita suorituksia, tuntuivat olevan sille täysin utopiaa. No, pidettiin sitten pieni koulutustauko, mutta olihan se turhauttavaa kun vikalla kerralla tehtiin koirien arvostelu kesän kehityksestä, ja koirani istuu mun vierelläni eikä tunnu käsittävän, mitä sana "maahan" tarkoittaa. Kun kutsun sitä luokse, se jää istumaan paikoilleen ja tuijottaa mammaa kuin vähäjärkinen (vaikka on treeneissä aina ollut varma luoksetulija, jopa häiriön alaisena) jne...:D

Ei kaikkea saa aina ottaa vakavasti.:)

Muutamia asioita, jotka voivat olla itsestäänselviä, tai sitten eivät. Sisäsiisteys: Käytä pentua ulkona usein. Kun se pissii, sano ”pissi” ja kehu kovasti. Pian se oppii pissimään käskystä, mikä helpottaa elämää paljon.
Ruoka: Syötä mieluiten pennuille tarkoitettua kuivamuonaa, sillä siinä on juuri oikea määrä pennun tarvitsemia ravintoaineita. Kotiruualla on vaikea tietää, että sen kaikki tarpeet tulevat tyydytetyksi. Kuivamuonalla myös anaalirauhaset tyhjenevät säännöllisesti. Anna makupaloja harkiten ja vain koulutuksen yhteydessä. Koulutus: Opeta asioita jo pentuna, koska siten koira oppii asioita helposti myös aikuisena. Älä kuitenkaan kouluta liikaa ja muista, että koulutuksen pitää olla koiralle hauskaa. Käske sitä siis iloisella äänensävyllä äläkä rankaise virheistä, vaan kehu ja palkitse oikea suoritus. Ei hyppyjä ennen 6 kk ikää. Tärkein käsky on ”ei”. Koira ei ymmärrä lauseita, kuten ”minähän olen sanonut, että niin ei saa tehdä”. Yksi sana riittää. Jos koira ei tottele ensimmäistä käskyä, ota sitä varovasti niskasta. Muita tärkeitä käskyjä ovat ”tänne” ja ”seis”. Pesu: Pese koira kahden viikon välein. Älä hankaa turkkia ja huuhtele shampoo pois huolellisesti. Tyhjennä pesun yhteydessä anaalirauhaset, jos ne näyttävät vaivaavan koiraa. (=Aristaa takapuoltaan tai hankaa sitä maahan.) Käytä turkkiin jätettävää hoitoainetta. Pese kasvot sienen avulla, sillä koiran mielestä vesisuihku kasvoihin on epämiellyttävää. Pesun jälkeen kääri pentu vähäksi aikaa pyyhkeeseen ja pidä sitä sylissä. Föönaa koira hyvin. Fööniin tottuminen on vaikeaa, mutta ole kärsivällinen ja johdonmukainen. Pidä sitä toisella kädellä paikallaan, ja jos se rimpuilee liikaa, sano ”ei” ja tarvittaessa ota niskasta. Ennemmin tai myöhemmin koira tajuaa, että rimpuileminen on turhaa. Se voi tosin viedä kuukausia. Puhdista silmänaluset ja suunympärys päivittäin kostealla vanulla. Hampaat: Pese pennun hampaita aluksi viisi sekuntia kerrallaan päivittäin vauvan hammasharjalla. Pian se tottuu ja voit pidentää aikaa ja harjata myös sisäpinnat.
Kynnet: Leikkaa kynsiä vähän ja usein. Pennun täytyy tottua tähänkin hoitotoimenpiteeseen, muuten sen rimpuilu jatkuu koko elämän. Ota vaikka yksi kynsi kerrallaan ja palkkaa. Muista etutassujen kannuskynnet. Harjaus: Harjaa koira päivittäin. Se helpottaa työtäsi, sillä turkkiin ei ehdi tulla pahoja takkuja ja koirakaan ei kärsi niin paljon kuin jos takkuja yritetään selvitellä ja lopulta joudutaan leikkaamaan. Yritä selvittää takut varovasti sormin, älä revi turkkia. Kostuta turkki ennen harjausta vedellä, jossa on hieman turkkiin jätettävää hoitoainetta. Korvakarvat: Muista nyppiä korvakäytävästä karvat. Opeta koira siihenkin vähän kerrallaan.

Ei voi muuta sanoa kuin että on tämä yorkki rotuna varsin valloittava! Erittäin älykäs ja nopeasti oppiva! Ei tarvinnut monta kertaa opettaa istumaan kun neiti jo hoksasi mistä on kyse. Olen niin onnellinen tästä pienestä energiapakkauksesta! Hymy on tulee kasvoille aina kun tämän kullan näkee vaikka olisi kuinka surkea päivä tahansa!

Mulla on näköjään käyny hyvä tuuri kun en muista pudottaneeni Akua koskaan sylistä. :D Pari kertaa se on yhtäkkiä alkanut jostain syystä rimpuilemaan mutta olen siitä aina saanut kiinni uudestaan. Sen sijaan olen monasti istunut sen päälle, kompastunut siihen ja vetänyt rähmälleni ja joskus kun se on peiton taitoksen välissä, olen unohtanut tyystin että se on siellä, oikaissut peittoa ja koira kolahtaa lattialle. Akun onni että se on noin iso koska ikinä ei ole mitään seurannut noista. :D

Pyörän korista se pari kertaa on aluksi meinannut hypätä vauhdissa, mutta mä pidän sen aina remmissä ja remmiä kädessä, sekä toinen käsi on aina valmiina ottamaan valjaista kiinni jos siltä tuntuu. Alun jälkeen se istuu korissa vaikka mitä tapahtuisi. :)

Portaita sen sijaan Aku ei kävele kovin mielellään. Ulkona olevat portaat sujuvat leikiten, mutta kerrostalon portaat on jotain ihan kamalaa. Sen takia kannankin sen aina rapuissa, turhaan rikkoa sen jalkoja (onneksi nykyisessä talossa on hissi).

Aku on joskus ollut täysin rakastunut lapsiin (vielä 3 vuotta sitten esimerkiksi), mutta kiitos sukulaisten kakaroiden, ei Aku enää halua tehdä tuttavuutta jokaisen vastaantulevan lapsen kanssa kuten ennen, ei kylläkään pelkää lapsia mutta suhtautuu niihin pienellä varauksella.

Edellisen yorkkimme kanssa ei ollut hyppiminen ongelma, mutta tämän nykyisen on. Meidän oli pakko siirtää huonekalujenkin paikkaa koska se hyppi sohvien ja nojatuolien selkänojilta ihan tämän tästä. Rappusiakaan ei välttämättä mennä alas asti vaan liidetään jostain toiseksi alimmalta. Siis se ei pelkästään hypähdä alas vaan todellakin ottaa vauhtia ja "liitää" alas jalat harallaan. Liito-orava voisi näyttää samalta. Varsinkin kun isompi ja pienempi koiramme leikkii takaa-ajoleikkejä, vauhti on huima ja liidot todella pitkiä, siinä on isompikin koira hämmästynyt mitä kaikkea pienempi voikaan tehdä.

Aikuinen koirani luiskahti kerran hoidossa ollessaan äitini otteesta ja putosi lattialle hirveän huudon kera. Äitini sai hysteerisen kohtauksen ja soitti minulle, että nyt koiralla meni jalka poikki. Mutta ei onneksi mennyt. Pentukoirani puolestaan putosi vieraani reisien päältä, ja vaikka matka ei ollut pitkä, sillä vieraani istui lattialla, putoaminen sattui pentuun kovasti, sillä se ei vielä kunnolla osannut laskeutua tassuilleen. Minulta pentu rimpuili kerran irti pesulla ja mätkähti 20 cm korkeudelta (leuka edellä) lattiaan ja kyllä säikähtivät emäntä ja koira, edellämainittu pahemmin. Pennuilla ei ole mitään tajua koostaan tai miten korkealla ne ovat, ja aikuisetkin tekevät älyttömiä loikkia, joten ollaan varovaisia!

Eipä ole todellakaan vain lasten kanssa tuo putominen ongelma... vaikka jo yhden yorkin kanssa elämisestä minulla aikuisella immeisellä oli kokemusta, niin siitä huolimatta tämä nyt jo 10 kk pentuni on päässyt putoamaan minulta itseltäni muutaman kerran.... olen ollut omasta mielestäni todella varovainen, mutta neitoni kun on hyvin villi.... onneksi ei ole mitään vaurioita koiralle tullut. Yksi kerta oli pahempi, kun koiruli ottikin yhtäkkiä sylissäni ison loikan ja putoa mätkähti sitten lattialle. Koira vinkui/huusi ja juoksi säikähtäneenä sohvan taakse. Tutkittuani koirani tarkkaan, ei mitään vaurioita löytynyt, eikä koira mitään kohtaa aristanut, mutta seuraavana yönä heräsin sitten kyllä vielä tunnin-kahden välein tarkistamaan koiran kunnon. Tässäkin tarinassa oli onnellinen loppu, mutta näin voi varmasti näiden pienten vilkkaiden otusten kanssa käydä kenelle vain, eli varovaisuus ei tosiaan ole ylimitoitettua.

Olin aikeissa kirjoittaa myös tähän lapsi/yorkki aiheeseen vastauksen, mutta kirjoitit sellaisen vastauksen, että se on aivan kuin omasta näppiksestäni lähtöisin. Todella tilanne on eri jos yorkki on jo kun lapset syntyy, meillä on kaksi lasta ja yorkki (yorkki tuli taloon ennen lapsia), eikä ongelmia ole ollut kun alun perin on asiaa teroitettu. Nyt kun tuli tämä uusi vauvayorkki (nyt jo vuoden) niin silloin erinäisiä asioita piti ottaa uudelleen esille. Niinkuin se, että kun pennun ottaa syliin lapsen/aikuisen täytyy istua jotta se ei tipahda korkealta jos vahinko sattuu. Meillä ei ole lapset tiputtaneet kertaakaan mutta äitini tiputti joten aikuisille samat säännöt. Koska yorkkipentu osaa olla hyvinkin kiemurtelevainen sylissä, saattaa tipahtaa aikuiseltakin.

Pientä pilkun viilausta. ;)
"Olvikoira Jeppe" ei suinkaan ollut russeli- sarjaan kuuluva, vaan sileäkarvainen kettuterroristi. ;)

Itselläni ei siis ole lapsia, mutta veljeni pieni poika (nyt 4,5 v) on melko paljon luonani viikonloppuisin ja tähän pohjaan mielipiteeni - aiemmassa kirjoituksessa jo mainittu EI. Yorkkini, niin edesmennyt vanhus kuin nykyinen pentukin, ovat kyllä tulleet hyvin toimeen lapsen kanssa, MUTTA yhteisolo vaatii jatkuvan valvonnan ja lapselle on muistutettava "säännöistä" usein...."ei saa nostaa koiraa syliin", sillä se voi pudotessaan loukkaantua, "ei saa juosta/riehua sisällä", sillä yorkki voi jäädä jalkoihin, "ei saa sulkea ovia vauhdilla", sillä koira voi olla välissä, "ei saa hyppiä/riehua sohvalla", sillä todennäköisesti koira jää alle, "ei saa sitä..." ja "varo tätä..." -listat ovat loppumattomia. Viikonlopun silloin tällöin yhden lapsen kanssa kyllä jaksaa, mutta huhhuh, jos pitäisi tehdä sitä monen lapsen kanssa kokoajan. Tilannetta, jossa lapsi syntyy yorkkiperheeseen, pidän kuitenkin hieman erilaisena, sillä silloin lapsi kasvaa elämään tällaisen koiran kanssa ja toiseksi, niin kasvaa yorkin itsesuojeluvaistotkin lapsen mukana (luultavasti)... Mukavaa syksyistä elämää kaikille :-)

Vankalla yhden Yorkin kokemuksella sanon että ei.

Meillä nuorin "lapsi" oli 15-vuotias yorkin tullessa. Siskolla on 5-vuotias poika ja koiramme leikki hänen kanssaan ihan kivasti (silloin harvoin kun he meillä vierailevat) mutta kyllä minä olen koko ajan varuillani. Alle 10-vuotiaan lapsen leikit voivat olla liian rajuja pienelle koiralle. Lisäksi kolmen lapsen äitinä en missään tapauksessa olisi aikaisemmin ottanut riesakseni tuollaista koiraa turkinhoitoineen. Siitä on ihan oikeasti paljon työtä vaikka ei aikoisikaan viedä koiraa näyttelyyn. Ei yorkkia voi jättää koirahotelliin, sehän loukkaantuu ikiajoiksi sellaisesta kohtelusta :-)

Yorkki on kovin tarkka "laumastaan" ja haluaa, että koko lauma on aina kasassa. Meillä ainakin on vaikeuksia saada koiraa edes kävelylle jos kävelyttäjiä on vain yksi. Herra haluaa aina seurueen mukaansa.

Miten olis "Olvikoira" Jack Russel (http://www.kolumbus.fi/jackrussell/), se on reipas ja pieni ja minun kokemukseni mukaan "kestävämpi" kuin yorkki. Yhdellä tuttavallani on pienten lasten perheessä parikin tuollaista ja hyvin on mennyt. Se vaatii tiukan ja johdonmukaisen kasvatuksen mutta niin taitaa olla kaikkien terrierien (koirien) kohdalla.

lue ensin shinobun kirjoitus tuosta vähän "alempaa".
minusta 4-4,5 vuotias yorkkinarttu on liian vanha ensisynnyttäjäksi. se nyt on vain minun mielipiteeni =)

ja sitten yorkista lapsiperheeseen...
oman kokemukseni perusteella sanoisin, että yorkki ei oikein ole se paras vaihtoehto lapsiperheeseen, ainakaan kun kaikki lapset ovat alta 10 v. kun se pentu (ja aikuinenkin) on niin pieni. ja yleensä aika riehakas - siinä pitäisi lapsen aina muistaa rajoittaa leikin rajuutta... ja kun ei se aikuisinkaan muisti tai järki aina sano miten näin pienen kaverin kanssa tulisi olla, niin miten sitä voisi sitten odottaa lapsilta? meneehän siinä lapsilla "makukin" koko koiran omistamisesta jos mitään ei saa uuden perheenjäsenen kanssa tehdä. ei ole kivaa sen kummemmin äidillä, lapsilla kuin pennullakaan...
ehkä joku spanieli olisi teille parempi vaihtoehto, tai suurempi terrieri.

ps. mari, se sinun kirjoitus pentujen rekisteröinneistä napakymppi. kiitos siitä!


rapaisin syysterveisin

Ajattelimme teettää keväällä nelivuotiaalle yorkki-tytöllemme pennut, mutta poika- koiraa ei ole tiedossa. Mistähän tälläisiä löytyisi? Pitäisikö koiraamme käyttää näyttelyissä ennen pentujen teettämistä ja mitä pitäisi ottaa erityisesti huomioon?

Muistelen ekaa yorkkia hankkiessani ja omista kokemuksistanikin sanon, että asiaa kyselevän perheen olisi syytä ainakin odottaa vielä pari vuotta, jotta nuorinkin lapsista olisi jo vähän isompi. Yorkki kun on kovin hentoinen ja voi noin pienten ja monen lapsen jaloissa suorastaan mennä rikki... ainakin pentuaikanaan. Perheen äidille lisäisin vielä, että varsinkin näyttely-yorkin turkin hoito on hyvin työlästä, itselläni koirat eivät käy näyttelyissä, mutta ovat olleet pitkässä turkissa aina ja työtä riittää silti. Yorkki on myös hyvin itsetietoinen ja terrieri isolla T:llä pienestä koostaan huolimatta, joten vaatii tiukan ja selkeän kotikasvatuksen.... ei siis ole vain suloinen sylikoira. Kyseisenä perheenä harkitsisin vielä tarkoin yleensä koiran ottoa ja ainakin lyhytkarvaista, hieman yorkkia kookkaanpaa rotua, koirarotuja kun Suomessakin on pilvinpimein....ainakin lähes :-)

Olemme 6 henkinen perhe Kuopiosta ja 8 vuotias tyttäreni painostaa perhettämme ottamaan Yorkshiren terrierin. Pidämme kaikki rodun ulkonäöstä, mutta sopiiko koira luonteeltaan meille, sillä meillä on 4 vilkasta lasta ja olemme "aina"menossa. Lasten iät ovat 4 v.,6v,8v, ja 9 vuotta.
Minua myös huolestuttaa se, että Yorkkien taso Suomessa on kuulemma "huono" ja ne ovat todellakin kalliita rotukoiria. Mekin olemme senverran kilpailuhenkistä porukkaa, että haluaisimme viedä omaa Yorkkiamme ainakin silloin tällöin kesällä varsinkin näyttelyihin.
Onko Kuopion lähellä myöskään mitään "koirahotelleja", joihin koiran voisi turvallisin mielin jättää silloin kun koko perhe on reissussa. Jos on, niin mitä suunnilleen koirahotellien hinnat ovat?
Minua hieman huolestuttaa tämä koiraintoilu. Itselläni on ollut aina koira: mäyräkoiria tai kultanen noutaja, joten ymmärrän tytärtäni erittäin hyvin. En vain jaksaisi enää hoitaa "paljon" hoito vaativaa koiraa. Haluaisin meille sellaisen kivan pienen söpöläisen, jonka voisi iltaisin ottaa syliin ja voisimme kaikki sitä hoitaa.Jos Yorkki ei ole meidän koiramme osaisiko joku ehdottaa meille toista rotua? Mäyräkoiria en enää halua ja kultainen noutaja on liian suuri ja vaatii liikaa liikuntaa.
Mitä siis teemme? Olemme kiitollisia vastauksistanne ja ohjeistanne. Vai olisiko jollakin "laina" Yorkkia jota voisi ajatella yhteishuoltajuuteen ainakin näin aluksi?
Ystävällisin terveisin, Ulla Papp

Kissalla siis kakominen ja nuo hengityskohtaukset häviävät aina matokuurin (tai vehnän kylvämisen) myötä pitkiksi ajoiksi, joten uskon exavon kissalle tehdyn diagnoosin pätevän myös omalle kissalleni, vaikken ulosteessa tai oksennuksessa matoja näekään.

Olen jostain lukenut, että Mirrix ja Canexit ovat kovin mietoja, Flubenol ja Axilur olisivat tehokkaimpia? Tosiaan Akulla ei ole ennen tollasia kohtauksia ollut, eikä se ollut juuri syönyt tai juonut vaan pötkötteli mamman kanssa sohvalla, en osannut kohtauksen aikana muuta tehdä kuin hieroa sen korvia. :(

Nenäpunkkia sillä epäiltiin oireiden perusteella, mutta koska se ei ole koiralle vaarallista (eikä muita nenäpunkkiin viittaavia oireita ole havaittu), seuraan matokuurin vaikutusta asiaan ja jos tosiaan ei auta niin sitten tutkimuksiin.

Oman eläinlääkärin ohje matokuurista oli kaksi kertaa vuodessa, "keväällä kun
lumet sulavat ja syksyllä kun lumi sataa". Olen siis antanut matokuurin huhtikuussa ja marraskuussa. Matolääke on ollut Canex-tahna, sitä ei tarvitse antaa useana päivänä, vaan kerta-annos riittää.
Hengitysvaikeuksista sen verran että ainakin meillä yorkin nenäonteloon menee
helposti joku ruoanmuru tms. tai vettä sen juodessa. Ne aiheuttavat usein hetkellistä sisään-ulos hengitystä tai muuta pärskimistä. Silloin otan koiran syliin ja pyyhin nenän "nessulla" ja se tuntuu rauhoittavan koiran.
Toisen rotuisella koiralla ei ole koskaan ollut vastaavia ongelmia. Syynä lienee erilainen kuononmalli ja nenäontelon koko.

Aku sai nyt aamulla jonkun hengityskohtauksen. Se muistutti ihmisen hyperventilaatiokohtausta, se tuli koko kropasta ja hengitys vinkui. Kohtaus kesti n. 10 sekuntia. Muutaman sekunnin tauko ja uusiks. Taas muutaman sekunnin tauko ja uusiks. Olin jo melkeen soittamassa pomolle etten tuu töihin ku pitää koiruli viedä lääkäriin, mutta sitten tuli mieleen, että kissalleni tulee samantyyppisiä "kohtauksia" jos vehnänoraat on loppu ja se on syöny taas mun rönsyliljoja (koira ei oo jääny ainakaan kiinni huonekasvien syönnistä) tai jos on syytä uusia matokuuri. Kolmen kohtauksen jälkeen Aku oli taas ihan normaali. Tänään siis tie vie apteekkiin, ja jos kohtaukset uusiutuvat, niin sitten lekuriin. En huomannut tarkistaa elikoiden terveyskorteista, koska ovat viimeksi saaneet matokuurin, mutta kesäkuun viimeisenä viikonloppuna muutin nykyiseen asuntooni, ja tässä asunnossa ovat saaneet matokuurin.

Sitä ei ole viime aikoina rasitettu pahasti, viime perjantaina juoksutin sitä muutaman kilsan, mutta ei sillonkaan lujaa menty ja sen jälkeen ollaan ihan kävellen oltu liikkeellä. Heinäkuussa käytiin eläinlääkärillä ja silloin muistaakseni kuunneltiin sydän ja keuhkot eikä niissä ollut mitään vikaa silloin. En muista Akulla ikinä olleen tällaisia kohtauksia. :( Madotan kissan ja koiran aina samaan aikaan neljästi vuodessa, ja välillä annetaan tuplakuuri (eli 2 viikkoa madotuksesta uusi madotus, exavon kissan lääkärin neuvo - tosin en pidä tästä lääkäristä emmekä käy hänellä vaikka lähin onkin). Matokuureina vaihdellaan Axiluria ja Flubenolia, joskus sitä...Droctal/Drontal...jotain sellasta.

Onko kenelläkään kokemuksia tai aavistusta, onko syytä epäillä jotain vakavampaa? Onko teillä kokemuksia eläinlääkärin madotuspiikeistä?

Mahtavaa, että kerrankin joku, jolla on todella paljon kokemusta yorkeista kirjoittaa keskustelupalstalle. Tuhannet kiitokset!

Olen harrastanut yorkkeja yli 30 vuotta ja suomen yorkkejakin seurannut 20 vuotta. Siten voisin sanoa että olen sivusta katsonut suomalaisten yorkkien touhua monella tavalla. Suomalaisten yorkkien pentujen heikosta tasosta huolimatta niillä on korkea hinta. Melkein aina yorkkien pentuja on niin vähän että siitä syntyy myyjän markkinat. Se aiheuttaa yorkien pennunteettäjäin kovan rahanahneuden ja suuren moraalin puutteen! Älkää ostako huonotaosisia pentuja kovalla hinnalla. Älkää uskoko vaikka vanhemmat ovat kuinka hyviä, se ei tarkoita, että pennutkin ovat hyviä. Olen kerholehteen no 2/03 kirjoittanut mielipiteeni jalostuksesta ja juuri pennun hinnoittamisesta, siitä osan kirjoitan tähän palstalle:
Seuraavaksi kertaan jo Japanissa oppimani Yorkien jalostuksen perusohjeet:
1. Selvitä, sopiiko uroksen ja nartun suvut jalostukseen.
2. Selvitä, onko jommankumman suvussa perinnöllisiä vikoja. (Esim. purentavika, kivesvika, hammaspuutokset, luppakorvat. Toki em. vikoja saattaa esiintyä vaikkei ko. geenejä suvussa kulkisikaan).
3. Onko narttu sopivan kokoinen. Ei yli 3,1 kg (eli ei yli rotumääritelmän mukaisen painon) eikä alle 2,45 kg (mahdollisesti synnytysvaikeudet).
4. Onko narttu sopivan ikäinen. (1. astutus aikaisintaan 2. juoksusta, joskin mieluummin vasta 3. juoksusta. Ensisynnyttäjänä ei kuitenkaan yli 3-vuotias.)
Mikäli Yorkiet eivät täytä näitä perusvaatimuksia, olisi harrastajan järkevää luopua jalostamisesta. Huolestuneena olen seurannut sivusta ja huomannut jopa kerholaisissamme ihmisiä, jotka jatkavat jalostamista tietäen, että 2. kohdassa mainitut sukuviat periytyvät selvästi jälkeläisille. Siis he eivät yksinkertaisesti välitä suvuista tai vioista. Heille riittää, että on uros ja narttu ja pentuja syntyy! Tiedän, että nyt jotkut Yorkien omistajat ajttelevat: "Meillä on oikeus tieettää pentuja" tai "mitä se muille kuuluu, miten minä teetän pentuja!".... Olen myös kuullut näkemyksiä, että jostakinhan se jalostaminen on aloitettava - siis siinäkin tapauksessa ettei oma Yorkie täytä rotumääritelmää. On totta, ettei kukaan pääse heti huipulle vaan korkealaatuiste Yorkien kasvatus vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja paljon työtä. Mutta kuinka moni pentujenteettäjä ihan oikeasti yrittää parhaansa Yorkien tason nostamiseksi Suomessa? - ilmeisesti ei kovin moni sillä 20 vuotta Suomessa Yorkeja harrastaneena voin sanoa, ettei rodun taso ole ainakaan kovinkaan paljon noussut vaikka tuhansia pentuja on teetetty. Eikö tästä voi jokainen tehdä johtopäätöksen, ettei pentujenteettäjät ole 20 vuoden aikana tehneet parastaan sillä muutoin edes jonkinlainen tason nousu olisi nähtävissä.
Väistämättä minulle tulee mieleen, että ehkä suurimmalle osalle pentujen teettäjistä on riittänyt, että he ovat saaneet pennuistaan isot rahansa.
Kun olen puhunut Yorkien tason parantamisesta, olen usein myös kuullut vasta-argumentin: "Olen vain "koti-Yorkkien" teettäjä tai "Ihmiset jotka ovat hankkimassa Yorkieita toivovat lemmikki-Yorkkia". Mutta kun ei ole olemassakaan luokkaa "koti-Yorkki"! Yorkki on Yorkki, vai mitä? Mielestäni on täysin kummallinen ajatus, että "koti-Yorkkien" taso saa ollakin matala. Eikö meidän olisi syytä ajatella, että mitä korkealaatuisempi Yorkie, sitä parempi, vaikka se olisikin vain perheen lemmikki?
Jokaisessa tapauksessa pitäisi pentujen teettämisen peruslähtökohta olla rodun tason parantaminen. Mikäli pentujen teettäjällä ei tätä asennetta ja lähtökohtaa ole, ei ole ollenkaan kohtuutonta, että heidän motiiveina pidetään rahan ahneutta ja moraalittomuutta.
Heitä me emme voi kutsua jalostajaksi vaan "pennuttajaksi tai pentutehtailijoiksi". Piittaamattomuudesta ei voida syyttää ainoastaan nartun omistajia sillä puoliksi vastuu on myös urosten omistajilla.
Entäpä sitten pentujen hinnoittelu? Nykyään pentujen hinnat voi jokainen määritellä itse omantuntonsa mukaan. Minusta Suomessa pennut hinnoitellaan aivan liian kalliksi, vaikka pentujen laatu on huono. Epäloogista! Johtuuko tämä myyjän moraalin puutteesta vai rahan ahneudesta? Normaalistihan tuotteiden hinta määräytyy laadun mukaan: korkealaatuiset tuotteet ovat kalliita ja huonolaatuiset edullisia. Miksi tämä loogisuus ei toteudu pentukaupassa vaan kovan kysynnän vuoksi kaikki Yorkkien pennut -laadusta riippumatta ovat saman hintaisia. Onko tämä ihan oikein? Esimerkiksi Japanissa näyttelykoirat ovat kaikkein kalliimpia. Keskihintaisia ovat lemmikki-Yorkkit, joilla ei kuitenkaan ole varsinaisia vikoja.
Edullisimpia ovat ne pennut, joilla on esim. purenta-, hammas-, kivesvika tai luppakorvat. Mielestäni em. hinnoittelu on reilua ja näin ostajat ovat tietoisia mitä he ovat ostamassa.
Voihan olla, että jokaisella on oikeus teettää pentuja, mutta muistakaa, että siihen liittyy myös vastuu ja velvollisuus. Älkää menkö rahan perään!
Toivon, että suomalaiset Yorkien pennuttajat opiskelisivat rotumääritelmää, jalostuksen perusasioita ja parantaisivat näin osaltaan Yorkie-harrastajien moraalia ja omaatuntoa!

Hei.
Kovasti olen miettinyt yorkshirenterrien ottamista, mutta haluaisin tietää muutamiin kysymyksiin vastauksia.
1. Minkä ikäisenä pentu luovutetaan?
2. Kuinka paljon pentu maksaa? Onko eripaikoissa isoja hintojen heittelyjä?


toivon myös muuta tietoa rodusta, jos vain joku viitsii vaivautua kertomaan.

Toyvillakoirani, joka nuorena liikkui unelman kevyesti ja hyvällä potkulla mutta iän myötä liikkeet ovat jäykistyneet, on saanut kiropraktikon hoitoja. Oli ihanaa seurata sivusta kuinka koirani nautti käsittelystä. Voisin uskoa, että hän nautti hoidon aikana ns. nautinnollista kipua. Mutta hoitosarja teki silminnähden hyvää ja koirani liikehdintä keventyi. Niin liikunnassa kuin hoidoissakin säännöllisyys on tärkeää eli hoitojakson jälkeen olisi varmasti ollut hyödyllistä jatkaa ns. ylläpitohoitoja silloin tällöin. Homeopatiasta olen kuullut myös erittäin myönteisiä kokemuksia. ELL Anna Hielm-Björkman tekee parhaillaan tutkimusta "Kroonisesta nivelrikosta kärsivän koirapotilaan kivunhoito vaihtoehtoisia hoitomuotoja käyttäen". Tähän Eläinlääketieteellisessa korkeakoulussa tehtävään tutkimukseen voit tutustua tarkemmin Yliopistollisen Eläinsairaalan Ystävien sivuilla www.elainsairaalanystavat.com - kohdassa "Meneillään olevat tutkimukset".

Onko kukaan kokeillut koirilleen jotain vaihtoehtohoitoa, miksi ja miten on vaikuttanut? Esimerkiksi juuri akupunktiota, akupainantaa, hierontaa, aromaterapiaa, homeopatiaa jne?

Tutustuin alkusyksystä eläinhierojaan, ja olen ajatellut ainakin kokeilla hänen palveluksiaan. Eihän siinä menetä ku muutaman euron. :D Akulla nyt ei mitään vaivaa tunnu olevan, mutta kokemus se olisi tuo hierontakin. :)

Haluaisin vielä lisätä tuohon paperittomuuteen sen, että tosiaan itselläni on "rescue"yorkki. Vaikka se onkin paperiton (olen laittanut fix-rekisteriin ja on sirutettu), värivirheellinen, liian iso ja sillä on hammaspuutoksia, en voisi kuvitella toista rakkaampaa koiraa. 8 vuotta sitten alettiin katselemaan, josko jostain löytyisi jokin huonosti pidetty pikkupiski jalkoihin pyörimään, ja 6 vuotta sitten se oikea koira löytyi. Alunperin se tuli vain "kotikoiraksi", mutta paperittomuus on ainakin meidän menoa haitannut. Olisin halunnut luonnetestata Akun, mutta paperittomia ei testata (kennelliitto on perustellut asiaa sillä, että luonnetesti on kehitetty jalostuksen avuksi, ja rekkaamattomia ja seropeja kun ei käytetä jalostuksessa). Veikkaan ettei Aku koskaan luonnetestistä läpi pääsisi, mutta ihan omaksi huviksi olisin halunnut testata. No tokoilua ei paperittomuus estä, ja ymmärtääkseni voin Akun kanssa osallistua käyttäytymiskokeeseen (alkusyksystä olin bh-kokeessa talkoohommissa ja silloin kaikki osallistujat oli sakemanneja, belggareita ja yks rhodesian ridgeback), ja se onkin suunnitelmissa ensi kesänä jos hyvin sujuu.

Ja jos Akulla olisi paperit ja ois edes lähellä rotumääritelmää, olisin halunnut viime vuosina käyttää sitä muutamassa paikallisessa näyttelyssä, kun tuo koirakin näyttää moisesta pitävän (mätsärissä ollaan käyty). Nyt ollaan tyydytty turistina olemiseen, ja talkoohommiin näyttelyissä.

Pointtini oli siis, että niin se mieli muuttuu. :D

Mutta vielä hintaan. Tokihan muistamme, että kasvatus ei ole ilmaista. On lekurikulut, terveystarkastukset, astutusreissut sun muut jotka tuovat hintaa. Könttisummana 1000 euroa kuulostaa suurelle pienestä rotukoirasta. Mutta tällöin tiedetään aika tarkkaan mitä saadaan, ja koiralla on kaikki oikeudet ja mahdollisuudet rekkarin myötä.

Sen sijaan on näitä "pentutehtailijoita" myös sekarotuisten puolella. Tuttavani olisi halunnut erään toisen rodun edustajan, joilla tuo myyntihinta on myös 1000 euroa. Oli kovin tyyris, joten ostivat koiran, joka oli kahden rodun sekoitus, toisena osapuolena tämä haluttu rotu. Tästä maksoivat 500 euroa (pentuja ei oltu edes rokotettu). Näitä kyseisiä yhdistelmiä tehtaillaan kuulema enemmänkin, ja ihmiset maksaa itsensä kipeäksi sekarotuisesta. Kuulin myös toisesta tahallisesta sekoituksesta, joista pyydettäisiin 1000 euroa. Useimmiten seropeja kun ei mitenkään terveystarkasteta (lonkkakuvat, silmäpeilaukset jne, mitä nyt roduissaan on vaatimuksena), niiden sukupuuta ei ole tiedossa jne. Kuitenkin kun vertaa faktaa seropeista ja rotukoirien tunnollista kasvattamista, ymmärtää korkeahkon rotukoirien hinnan. Silti toki ihmetyttää rotujen suuri hintaero (esim seuraavan rotuni hinta on n. 700 euroa ja siitä ylöspäin).

Heipsan kaikki yorkki-immeiset.

Haukkuminen on meillä aikas ajankohtainen asia,ja haluaisinkin
vinkkejä, miten sen saa aisoihin, ettei koira tulisi säikyksi.
Meille suositteli kiva lääkäri-täti suihkupulloa, että kun sillä
suihkuttaa ja samalla sanoo topakasti ei,niin pitäisi tehota.
No suihkuttelin sillä samalla pullolla myös kukkia silloin tällöin,
ja luulen, että ajanmittaan Elvis luuli myös olevansa jonkin
sortin kukka,ja samalla koko homma vesittyi......
Huomasin myös meillä tällä hetkellä sen seikan, että esim.illalla
kuivumassa oleva kylpytakki saattaa pelottaa joskus ihan hirveäsi,
taas toisella kerralla ei mitään. Kertokaa omia kokemuksianne,
olisin tosi kiitollinen vinkeistä.

Tämä nykyinen yorkkipentuni sai tulla sänkyyniheti, kun sinne vain osasi itse hypätä. En uskaltanut ottaa sitä ennen viereeni, sillä eihän sitä nostettu olemaan muuallekaan mihin ei itse päässyt. Kun neiti sitten oppi sänkyyn hyppäämään, ei ole sen jälkeen öitään muualla nukkunutkaan. Isommat koirani eivät nuku/eivät ole nukkuneet sängyssä, mutta pääsevät/ovat päässeet makuuhuoneeseen ja usein nukkuvat/nukkuivat aivan sänkyni vieressä tai alla. Meillä neiti ei ole tähän mennessä juurikaan haukkunut, mutta nyt on sen aloittanut ulkona. Haukkuu silloin, kun toinen koirani pysähtyy kakkalle tai kun mennään tien yli...ärsyttävää! Mahtaakohan koirani käytös liittyä lähenevään ekaan juoksuun, sillä hänelle on tullut nyt myös joitain outoja pelkoja (mustat koirat tai mustiin pukeutuneet ihmiset pimeällä ja pöydällä olo kun harjataan)... ei ole tuo koiranaiseksi tulokaan helppoa ilmeisesti.

Lainaus eräästä koirapalsta kommentista, kun kysyjä haluaisi apua koiran öiseen ulinaan.Kysyjä haluaa että koira ei nuku makuhuoneessa vaan omassa paikassaan.

"Mielestäni on aika selvää miksi pentu ulisee öisin: se joutuu olemaan erossa laumastaan ja noin nuori pentu voi kokea tosi pahana asiana eristämisen ja telkeämisen yöksi eroon laumasta. Se kuitenkin pitää omistajiaan laumanaan."

Oletteko samaa mieltä?

meillä/mulla on nyt toinen yorkki menossa, rakas vanhus nukkui pois noin kk sitten. tämä nro 2 on nyt melkein 5 kk vanha (lähes 3 kk ollu mulla "kotona") ja täytyy sanoa että jo näin lyhyessä ajassa olen huomannut valtavan eron koirien luonteessa.
pentu ei oikeastaan ole moksiskaan yksin jättämisestä. urkki pönkätään minun makuuhuoneeseen vesikipon, oman kopan ja puruluun kanssa. ja tietenkin radio on päällä. joskus laitan mukaan myös sellaisen vessapaperirullayllärin - on todella pop juttu pojan mielestä! ensimmäisellä kerralla yritin jättää lapsukaisen keittiöön, mutta meteli oli valtava ja homma jäi yrityksen asteelle. nykyään ei ole mitään ongelmia jättää urkkia yksin kotiin. kun tulen kotiin niin se tulee unisena haukotellen ja venytellen vastaan ovelle. (nyt tietenkin alkaa ongelmat täälläkin kun menin sanomaan näin....apua!)
urkki tykkää palloista ja puruluista - on niinkuin koira ainakin.
vanhus oli ihan toista maata. vielä viimeisellä viikollaan aloitti mahtavan jodlauksen heti kun jäi yksin, eikä ihan heti lopettanutkaan. ja oli niin valtavan loukkaantunut kun kotiväki tuli takaisin - silmistä pystyi aivan selvästi erottamaan syyttävän katseen...
siis ero on/oli todellakin valovuosissa mitattava vaikka ihan samalla lailla on koiria kohdeltu ja opetettu. papparainen kun ei vain tuntenut itseään koiraksi, taisipa luulla olevansa ihminen.
joten... yksilöitä ne koiratkin ovat. onneksi =)

Kiitos Virpi, oikeassa olet, on kovin vaikea olla menemättä pennun luokse kun toinen huutaa kurkku suorana. Se on kovin sydäntä raastavaa! Olisi tosiaan kiva jos jollain olisi kokemusta tällaisesta itkijäpennusta ja oikeista menettelytavoista.

Tässäpä teille muutamia kivoja linkkejä: www.unitedyorkierescue.org (linkin "Looking for Love" alla aivan ihania mutta myös surullisia yorkkikohtaloita) ja www.yorkshireterrierrescue.net (linkin What Does a Yorkie Look Like alla kuvia erilaisista yorkeista). Mukavia hetkiä yorkkien parissa!

Kiitos vastauksestasi.Ikävä kyllä en pysty laittamaan sähköpostia kun tämä koulun kone ei anna siihen mahdollisuutta vaiko lienee sitten osaamattomuuttani.Kykenetkö laittamaan mitenkään puhnumeroasi jotta voisin soittaa ja kysellä hieman tuosta mahdollisuudesta??Olen koulun koneellla seuraavaksi vasta maanantaina.Kiitos etukäteen jos näin sujuu!!!

Nämä yorkit kun ovat niin eteviä pyöräyttämään omistajansa tassun ympärille ja siinähän sitä sitten ollaan jos näille terriereille antaa liikaa periksi ja hemmottelee niitä liikaa. Kuitenkin täytyy jämpit säännöt olla joita omistaja noudattaa vaikka sydäntä särkisi komentaa näin pientä ja "avutonta" karvapäätä. Yorkkihan kaikkein mieluiten olisi aina sen oman henkilönsä kanssa jonka se itselleen valitsee, ja tämä henkilö on se kuka sitä ruokkii ja huomioi eniten. Alusta alkaen pentu leimautuu kaikkein vahvimmin juuri tähän henkilöön ja tuo suhde kestää koko eliniän. Toivoisinkin, että joku viisaampi palstan lukija neuvoo itkijävauvan omistajaa hetimiten millälailla hänen tulisi opastaa pentuansa jotta se kestäisi yksinolon ennenkuin tilanne pääsee liian tuskastuttavaksi. Meillä tuo koulutus on jotenkin sujunut itsestään kun meillä on toinenkin koira niin toinen menee aikalailla siinä siivellä koska kohtelemme koiria aikalailla tasavertaisesti. Mutta olen huomannut sen kuinka helppoa on antaa yorkin katseelle periksi ja hemmotella sitä liikaa ja silloin on "piru" irti.

Täällä leikkii villi ja terhakka parikuinen yorkkityttö ja lähettää kaikille terveisiä:) Olisin vielä kysynyt itkusta sen verran, että oletteko komentaneet pentuanne kun se vikisee. Tämä likka kun harrastaa vikinää/ulinaa/haukkumista jatkuvasti jos jää hetkeksikään huomiotta. Ja yöt ovat pahimpia, kun nyt tämä tyttö on oppinut käyttämään ääntä jo haukkumisen muodossakin, eikä hevillä luovuta vaikka koittaisi olla huomioimatta tai ärähtää. Asumme kerrostalossa joten pelkään että naapurit alkavat pian häiriintyä. Pentu nukkuu myös yöllä kovin lyhyitä jaksoja, noin parin tunnin välein se herää ulisemaan n.puoleksi tunniksi ja jatkaa taas unia. Itse alkaa olemaan aika väsynyt kun pikkuinen herättää koko ajan. Mitä suositteliseitte tässä tilanteessa?

Minä ostin ensimmäisen yorkkini niin sanotuksi kotiyorkiksi, ja pyysin erästä kasvattajaa ilmoittamaan minulle, jos hänelle syntyisi turkiltaan huonompilaatuisempi pentu, jota ei kannattaisi käyttää näyttelyissä tai siitokseen, ja muutaman kuukauden kuluttua hän ottikin yhteyttä ja sain pennun hieman halvemmalla. Se ei ollut millään lailla sairas eikä ole vieläkään.

Siis tuo alla oleva viesti on tarkoitettu Tuijalle!!!

Itselläni oli aivan sama tilanne kun sulla kun päätin hankkia yorkin itselleni. Opiskelioillehan tuo on valtavan iso raha, jos ei muita tuloja ole! Siksi lähdin hankkimaan yorkkia muualta kuin suomesta. Virosta löysin itselleni terveen ja ihanan yorkin. Poikaystäväni setä tuntee sen kasvattajan sieltä hän myös itse koiransa on ostannut. Niin siksi päädyin sieltä sen ostamaan. Enkä ole katunnut sitä hetkeäkään. Jos olet kiinnostunut asiasta niin ota mieluiten sähköpostitse yhteyttä. Niin ei synny muiden kanssa erimielisyyksiä.

Vaikka nurisenkin Yorkin korkeasta hinnasta ollessani opiskelija,sehän ei tietenkään tarkoita sitä että en olisi valmis esim. eläinlääkärikuluihin,täytyyhän lemmikistään huoli pitää,elävä olentohan tuo on!! En myöskään toivo että kukaan tahallisesti tekisi epäpuhtaita pentuja,mutta luonto hoitaa asioita joskus myös tähän suuntaan ja olisin itse kiinnostunut myös tällaisista pienokaisista.

Niin, monet tuntuvat kauhistuvan yorkin hintaa, onhan se korkea. Meidän toinen koiramme joka on collie maksoi puolet siitä. Ja sitten kun ottaa huomioon, että tämä koiran hinta ei ole ainoa meno-erä joka näistä meidän lemmikeistä joudutaan pulittamaan, vaan siihen lisätään vielä kaikki muutkin kulut jotka ajan mittaan tulevat. Olen aina sanonut, että yorkki on kallis koira ylläpitää. Varsinkin jos ei harjaa koiran hampaita, niin hammaskivenpoisto täytyy suorittaa eläinlääkärillä. Jos et itse hallitse turkin hoitoa ja trimmausta, niin sekin täytyy hoitaa pari kertaa vuodessa trimmaajan toimesta.
Eläinlääkärikulujakin on meillä ollut jostain kumman syystä enemmän näistä pienistä koirista kuin suuremmista. Ne on ehken enemmän onnettomuuksille alttiita, tai vahingoittuvat helpommin. Koska röörit on pienet ja suolet myös voi myös kaikenlaisia tukoksia tulla helpommin kuin isommille koirille. Siksi vaatiikin aivan erityistä tarkkuutta mitä yorkille voi antaa ja minkäkokoisina paloina. Kaikki nämä olemme itse karvaasti kokeneet ja eläinlääkärin tilipussia paksuntaneet. Mutta vaikka meillä on ollut talossa yorkki pitkälti toistakymmentä vuotta aina vahinkoja sattuu. Joten tällaiset menoerät täytyy ottaa myös huomioon jos rahavarat on muutenkin niukat.

Onpas kiva kun nämä sivut tuntuvat nyt päivittyvän useammin, onko näin vai luulenko vain? Kun mielestäni ennen ei päivällä tullut mitään uusia juttuja, ihankuin sivut olisivat päivittyneet illalla tai yöllä. Nyt kuitenkin on pitkin päivää uutta kivaa luettavaa täällä keskustelupalstalla.
Miten muuten olette ratkaisseet tämän lumipallero-ongelman yorkin turkissa? Kyllä taas viikonloppu osoitti miten lumi voi olla hankalaa. Meidän yorkilla on lyhyt turkki ja sitten sillä on ulkoillessa fleece-mantteli ja eikös ne lumipallerot valloita tassukarvat ihan kokonaan ja fleecen kaula-aukosta menee lunta sisään varsinkin kun metsässä ulkoillaan. Ilmeisesti täytyisi olla joku hihallinen takki koska ei turkkia taas ihan lyhyeksi voi kyniä. Miten teillä muilla?
Päivän jatkoja!

Kiitos Mari! -olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi. Kasvattajalla, joka pyrkii kasvatustyössään rodun kehittämiseen ja noudattaa Kennelliiton kasvattajasitoumusta, ei ole mitään syytä jättää pentuja rekisteröimättä. Lähinnä minulle tulee mieleen kolme konkreettista ja todellista syytä rekisteröimättömiin pentuihin: 1. kyseessä on ns. välipentue eli nartun edellisestä synnytyksestä on alle 10kk jolloin Kennelliitto ei rekisteröi pentuetta. Kyseessä on siis nartun rasitus liian tiheillä pennutuksilla. 2. Kasvattajan toiminta on vilpillistä (esim. Kennelliiton, rotuyhdistyksen, eläinsuojeluviranomaisten, verottajan näkökulmasta) 3. Pennut eivät ole puhdasrotuisia tai niiden alkuperä on hämärä (esim. salakuljetukset ulkomailta; uutisten mukaan esim. Helsingin tullipiiri paljastaa lähes viikottain salakuljetusyrityksiä). Toivon sydämestäni, ettei paperittomien yorkkien kysyntä kasva Suomessa puhtaasti em. eläinsuojelullisista syistä.
Ja mitä tulee yorkin hintoihin... Olen viime vuosina pohtinut pentujen hinnoittelua. Näkisinkin, että hinnoittelu perustuu jonkinlaiseen kysynnän ja tarjonnan lakiin. Ja näinhän ei pitäisi olla kun kyseessä on elävillä olennoilla käytävä kauppa. Minulla on käsitys, että pääsääntöisesti yorkin pennut maksavat noin 1000 - 1200euroa riippumatta siitä minkä laatuinen pentu on. Ja em. hinnoittelu on mahdollista sillä kysyntää riittää ja pennun ostajat ovat valmiita hinnan maksamaan vain siksi, että kyseessä on yorkki. Täysin omana mielipiteenä esitän, että pennun hinta tulisi määräytyä pentueen linjojen, vanhempien laadun sekä erityisesti pennun rodunomaisuuden mukaan. Kasvattajalla tulisi olla tietoa, taitoa että rehellisyyttä arvioida pentuja (mm. väri, turkinlaatu,koko, mittasuhteet sekä tietysti hampaat ja mahd. kivekset) ja määritellä hinta em. seikkojen mukaisesti. Eikö kuulostaisikin reilulta? Hyvin usein törmään yorkkien parissa lauseisiin: "Haluan vain kotiyorkin"- ostaja tai "Ei ihmiset halua näytteykoiraa" -kasvattaja. Näin varmasti on. Mutta eikös vain, että ostaja haluaa itselleen yorkin -sellaisen yorkin, josta on ollut kuvaus koirakirjassa tai johon on tutustuttu näyttelyssä (pieni terhakka kääpiökoira, silkkinen turkki, metallinhoitoiset värit ja TERVE). Ja eikös vain, että kasvattajan tulee aina pitää mielessä rotumääritelmä ja rodun kehitys. Mikäli toimintamme ei perustu rotumääritelmään, meillä ei pian ole enää rotua yorkshirenterrieri ... tai rotu ehkä mutta koirat eivät ole enää yorkkeja. Liian usein näen isoja, villaisia, lähes valkoisia ja jopa luppakorvaisia koiria, jotka kuulemma ovat "paperikoiria" ja yorkkeja. Onneksi aina näiden koirien omistajat rakastavat olentoansa vaikka sanovatkin, että luulivat ostavansa esim. kääpiökoiran. Lopuksi: vaikka oletkin hankkimassa yorkkia vain perheenjäseneksi, älä tingi laadusta. Vaadi kasvattajalta omistautumista rodulle. Vaikka kasvattaja tekisi kuinka harkittua kasvatustyötä, pentueisiin syntyy aina "ei aivan täydellisiä" yorkkeja. Ehkäpä sinun onnistuu hankkia tälläinen pentu itsellesi - edullisempaan hintaan. Kenenkään ei pidä kasvattaa "vain" kotiyorkkeja tai hankkia "vain" kotiyorkkia. Meillä on olemassa vain yorkshirenterrieri!

Onko tällaisia "virheellisiä" pentuja esim. värivirhe mahdollisesti jossain tiedotettuna/mistä voisi tiedustella? Sairasta pentuahan emme toki halua.

Paperittomuutta ei pitäisi tukea. Todellisuudessa pennun rekisteröinti ei paljoa maksa. Mä ainakin miellän asian niin, että kasvattajalla joka tarkoituksellisesti jättää pentuja rekisteröimättä, niin ei ole puhtaita jauhoja pussissa. Kaikki pennut tulisi rekisteröidä, oli niissä sitten mikä vika tahansa. Vaikka EJ-rekisteriin (ei jalostukseen) jos halutaan varmistaa ettei pentua tulla käyttämään jalostukseen.

Kun pentu jätetään rekisteröimättä, niin "virallisesti" tätä pentua ei silloin ole. Näin pystytään pitämään kasvattaja "hyvässä maineessa" jolla on vain terveitä pentuja, koska esim värivirheelliset jne. pennut on lakaistu maton alle - tällöin mm. linjan terveydentilan tarkkailu jää vajavaiseksi, koska vain terveet ja rotumääritelmän mukaiset pennut on rekattu. Rekisteröidyt, ns. virheelliset pennut normaalisti lähtevät halvemmalla kuin rotumääritelmän täyttävät pennut. Rekkaamaton rotukoira rinnastetaan sekarotuiseen (koska puhdasrotuisuutta ei voida todentaa), ja jos sen kanssa innostuisi vaikka harrastamaan jotain, paperittomuus saattaa rajoittaa mahdollisuuksia.

En tiedä mikä yorkkien piirissä on käytäntönä rekkaamisen suhteen, minä perustan tämän oman mielipiteeni siihen, mitä olen yleisesti asiasta lukenut ja kuullut. Ja hyviä perusteluja olen tähän asiaan saanutkin, itse en vain ole mitenkään verbaalisesti lahjakas jotta saisin sanottua asian just niinkuin sitä tarkoitan. Toivotaan ettei kukaan vedä vihannespeltoa takaraivoonsa. ;)

Paperittomuutta ei pitäisi tukea. Todellisuudessa pennun rekisteröinti ei paljoa maksa. Mä ainakin miellän asian niin, että kasvattajalla joka tarkoituksellisesti jättää pentuja rekisteröimättä, niin ei ole puhtaita jauhoja pussissa. Kaikki pennut tulisi rekisteröidä, oli niissä sitten mikä vika tahansa. Vaikka EJ-rekisteriin (ei jalostukseen) jos halutaan varmistaa ettei pentua tulla käyttämään jalostukseen.

Kun pentu jätetään rekisteröimättä, niin "virallisesti" tätä pentua ei silloin ole. Näin pystytään pitämään kasvattaja "hyvässä maineessa" jolla on vain terveitä pentuja, koska esim värivirheelliset jne. pennut on lakaistu maton alle - tällöin mm. linjan terveydentilan tarkkailu jää vajavaiseksi, koska vain terveet ja rotumääritelmän mukaiset pennut on rekattu. Rekisteröidyt, ns. virheelliset pennut normaalisti lähtevät halvemmalla kuin rotumääritelmän täyttävät pennut. Rekkaamaton rotukoira rinnastetaan sekarotuiseen (koska puhdasrotuisuutta ei voida todentaa), ja jos sen kanssa innostuisi vaikka harrastamaan jotain, paperittomuus saattaa rajoittaa mahdollisuuksia.

En tiedä mikä yorkkien piirissä on käytäntönä rekkaamisen suhteen, minä perustan tämän oman mielipiteeni siihen, mitä olen yleisesti asiasta lukenut ja kuullut. Ja hyviä perusteluja olen tähän asiaan saanutkin, itse en vain ole mitenkään verbaalisesti lahjakas jotta saisin sanottua asian just niinkuin sitä tarkoitan. Toivotaan ettei kukaan vedä vihannespeltoa takaraivoonsa. ;)

Emme halua tästä "lapsesta" näyttelykoiraa vaan ainoastaan seurakoiran ja hellyyden kohteen.Mitähän kautta saisi tietää ns. "paperittomista koirista" ja onko heitä?? Itku kohta jo pääsee kun tollasen söpölliinin haluaisi mutta raha ei oikein näin opiskelijalla anna myöten maksaa 1000E.

Näyttelytuloksia-linkin alta löydät varmasti hyviä kasvattajia, kun tutkit kasvattien näyttelymenestystä. Pentu maksaa 1000-1100 euroa. Pentua valitessa täytyy tutkia, että se on terve ja hyvin hoidettu ja luonteeltaan rohkea ja sosiaalinen. Muista, että yorkkipentu on hyvin pieni ja altis onnettomuuksille ja turkin hoito työlästä. Mainostan ilmaiseksi tuntemiani kasvattajia henkilökohtaisesti.

Itse olen siinä käsityksessä, että jos pitää yorkillaan pitkää turkkia, on föönaaminen lähes pakollista. Kuulema föönauksen ansiosta turkki pysyy helpommin selvänä ja niin edelleen.

Aku kun tuli meille, niin meinasin ekan pesun jälkeen föönata sen, mutta sehän sai ihan kauheen hepulin. Tosin onhan se ymmärrettävää kun koira on paljon negatiivista kokenut eikä vielä luottanut muhun (oli tällöin ollut meillä vasta pari päivää, meni puoli vuotta luottamuksen saavuttamiseen). Sen jälkeen en ole kokeillut (olen todella laiska föönaamaan jopa omaa tukkaani - tyyliin kerran vuodessa), vaan pesun jälkeen nakkaan koiran vähäksi aikaa peiton alle sänkyyn kuivumaan. Aku ei pidä kylvystä, joten jos se saa vihiä että nyt on kylpypäivä, niin takuulla menee piiloon. Kerrankin kävin vanhempien talon kaksi kertaa läpi ennenkuin löysin koiran, sen piiloon olin jo edellisellä kerralla katsonut mutta koira oli niin hyvin piiloutunut etten nähnyt sitä. :D Mutta itse pesutapahtumaan se alistuu kun tietää että pois ei pääse. Se ei siis rimpuile, mutta on niin surkeen näkösenä. Yleensä pesun jälkeen leikataan kynnet, harjataan ja tarpeen tullen trimmataan turkkia. Onneksi se ei ole pitkävihaista tyyppiä vaan unohtaa tuon "rääkkäyksen" samantein kun toimenpiteet loppuvat.

Koiran pesu onnistuu mainiosti yksinkin, mutta kissan pesuun tarvittaisiin kolme kättä (yksi pitää kissasta kiinni, toinen pitää suihkua ja kolmas pesee). :D

Kiellosta on maininta postituslomakkeella.

En koskaan föönää Jossun turkkia, koska se pelkää föönin ääntä todella paljon, enkä muutenkaan ole pitänyt sitä tarpeellisena, koska se ei ole mikään näyttelykoira (purentavika, joka tosin on korjaantunut).

Moi!! Tuli just mieleen kun pesin yorkkini, joka todella vihaa kun se pestää! Niin pitävätkö teidän yorkkinne kun niitä pestään? Ja miten ne saa siihen tottumaan, vai oppiiko ne vaan ajanmyötä siihen itse. Vellu oppi muuten tossa noin viikko sitten sisäsiistiksi, huomasin että se halusi ulos kun se meni raapimaan ovea, sitten mentiin pika pikaa ulos. Ja siellä se sitten heti teki hädän. Nyt ollaan käyty monesti päivässä ulkona, niin sisälle ei ole vahinkoja tullut (toistaiseksi) =) Ainiin ja viellä tohon pesuun, nii onko muuten kuinka välttämätöntä föönata yorkin turkki pesun jälkeen? Kun Vellu suorastaan saa sydänkohtauksen kun otan jo föönin esillekkin, tekee niin pahaa katsoa vierestä kun toista pelottaa=(
No nyt onkin kysymykset tullu kysyttyä, mutta iloista joulun odotusta kaikille. Me lähdetäänkin tästä Vellun kanssa pentukurssille. Hei hei!

Palstalla saa toki kirjoitella mitä ikinä mieleen juolahtaa, toivon mukaan kuitenkin rotuun liittyvää. Nimimerkillä kirjoittelu on ehdottomasti sallittua.
Katso Leena Kaplaksen kirjoitus 6.3.2003 jossa
kerrotaan paljon tärkeätä asiaa, myös nimien mainitsemisesta. Eli asiasta on kyllä aikaisemmin mainittu, mutta toki ei voi olettaa, että kaikki käyvät aina sivustot läpi. Siksi muistutankin asiasta jälleen kerran.
Yhdistyksellä on oma "kasvattajia"-linkki, josta jokainen voi ottaa yhteystietoja ja keskustella kasvattajien kanssa. Varmasti kaikki ovat asiansa osaavia.

En tiennyt, että nimiä ei saa käyttää. Kuulin tällaisen ohjeen ensimmäistä kertaa. Se tieto kannattaisi lisätä tämän palstan johdantotekstiin.

Heippa kaikille yhdistyksen jäsenille,

Viimeistä (3/2003) yorkkilehteä palautui meille 5 kpl, joissa joko henkilön osoite tuntematon tai muuttanut- merkintä. Jos joku tämän palstan vierailijoista tunnisti itsensä, niin ilmoittakaa uusi osoitteenne toimitukseen mahdollisimman pian.

Muistakaa hyvät palstalla vierailijat, että nimiä ei mielellään mainittaisi keskuteluissa (ettehän te kerro omiannekaan!). Webmaster tulee poistamaan tällaiset ns. "mainokset".

PS. Minun neljä yorkkiani nukkuvat kaikki vieressäni. Alusta asti tiesin, että näin tulee käymään. Kaikki ovat tyytyväisiä ja nukumme hyvin. Mutta mikä sopii minulle ei välttämättä sovi sinulle.

terveisin

Pian jo 10-kuinen yorkkityttöni "osasi" itkeä myöskin meille tullessaan ja pari ekaa yötä menivät hieman vähemmillä yöunilla. Pentu oli omassa kopassaan sänkyni vieressä ekana yönä ja kun hän heräsi itkemään, niin tiukan lempeästi komensin nukkumaan ja turvaksi laskin käteni koppaan. Toisena yönä itkut/heräämiset jo harvenivat ja kolmantena yönä koppa siirrettiin sitten toiseeen huoneeseen. Toisesta yöstä alkaen riitti hiljenemiseen nukkumaan komennus. Yksinolon neiti "oppi" tosi helposti, ei vaihtoehtojakaan ollut, kun pari päivää pennun tulon jälkeen töihin jo piti mennä. Aluksi kävi hoitajatyttö/itse päivällä koiria katsomassa, mutta aika pian tästä voitiin luopua, kun kaikki meni hyvin. Malttia vain itkusta kärsiville, kyllä pentu teihin ja uuteen asuntoon totuttuaan varmasti vähitellen hiljenee.

Olemme mieheni kanssa olleet jo pitkään kiinnostuneita ja ihastuneita tästä söpöstä rodusta.Olisimme näin alkuun kiitollisia jos saisimme tietää hiemen pentujen hintoja,kasvattajia ja mitä pitäisi ottaa huomioon pentua valittaessa??
Toivottavasti saamme apuanne kokeneemmat omistajat.

Ja kyllä, olen keskustellut parvosta ja pennusta myös eläinlääkärin ja kasvattajan kanssa. Haluaisin vain kuulla myös muiden mielipiteitä. :-)

Meille on tulossa uusi pentu joulun aikoihin. Lähistöllä on ollut parvoa. Miten suuri riski on saada parvo vanhemman koiran mukana ulkoa? Vanhempi koira on rokotettu viimeksi heinäkuussa. Olen ajatellut rokotuttaa pennun parvoa vastaan jo kasvattajalla, noin 10 viikon ikäisenä. Mitä mieltä olette?

Oman yorkkimme tullessa meille minulla oli mahdollisuus jäädä "äitiyslomalle" ensimmäiseksi viikoksi. Alusta lähtien oli selvää että koiralla on oma peti, jo senkin vuoksi että pelkäsin nukkuessani kääntyväni sen päälle. Oli muuten ihan turha pelko; koiravauvan kanssa on ihan yhtä herkkäuninen kuin ihmisvauvankin
kanssa, joka ininään ja tuhinaan heräsin ja osasin varoa sitä nukkuessanikin.
No kuitenkin pennun petiin laitettiin ensimmäisiksi öiksi pyyhkeeseen kääritty, lämminvesipullo. Kun valot sammutettiin laitoin vielä käteni petiin koiran viereen.
Parina ekana yönä koira heräsi ja alkoi vinkumaan kun vedin käteni pois. Sitten
keksin laittaa aamutakkini tai käyttämäni villapuseron sen petiin ja niin yöheräämiset loppuivat. Yksinoloa opeteltiin alkuun niin että puin ulkovaatteet päälle ja vein pennun omaan petiin ja lähdin rappukäytävään n 5 minuutiksi. Kun tulin takaisin menin heti pentua tervehtimään ja annoin sille jonkun herkun. Vähitellen pidensin poissaoloaikaa ja lähdin jo esim. kauppaan. Ihka viimeisenä
"äitiylomapäivänä" kävin jo 3 tunnin kampaamoreissulla j naapurin mukaan itkua
ei ollut kuulunut. Myös myöhemmin tulevat pennut olisi hyvä opettaa olemaan yksin. Meillä on nyt myös vuoden ikäinen venäjän toyterrieri, jolle yksinoloa ei tullut vauvana opetettua, sillähän oli tämä vanhempi kaverina. Nyt sitä ei voi enää
jätää yksin kotiin, huuto ja itku on sydäntä raastavaa.

Aivan ihanaa kun kirjoittelette näitä pentu-uutisia meille jo vähän vanhemman yorkin omistajien iloksi. Itsellä tosin on vielä hyvässä muistissa yorkkimme vauva-aika, olihan se vasta viime talvena joulun tienoilla kun nykyisen yorkkimme saimme. Kyllähän yorkin pentu on yksi niistä suloisimmista koiranpennuista niin ulkonäöllisesti kuin myös luonteensa puolesta. Vaikeata on jättää itkevää yorkkipentua yksin. Mekin nukuimme pari- kolme yötä koirien huoneen lattialla pentu kaulakuopassa somasti lämmittäen. Itse olisin voinut antaa tätä vierihoitoa vaikka kuinka kauan niin kivalta se vauveli vieressä tuntui. Muutaman seuraavan yön nukuimme viereisessä huoneessa koska meillä on tämä toinenkin koira jotta jos olisi jotain kahnausta syntynyt olisimme nopeasti päässeet hätiin, mitään ei onneksi ollut. Joku suri sitä että pentu syö vähän. Kyllähän se alkuun syökin, mutta varmaan tarvittavan määrän. Toki voit vaikka liottaa nappuloita ja sekoittaa joukkoon jauhelihaa, raejuustoa tai ihan vaikka leipää voideltuna niin se voi maistua ihan eri tavalla. Mutta nappuloita kannattaa pitää koko päivän kupissa saatavana niin siitä voi sitten popsia kun nälkä tulee. Meillä on edelleen niin, että kaksi kertaa päivässä annetaan ruoka, joka on muuta kuin kuivia nappuloita mutta silti on jatkuvasti nappuloita kupissa saatavana. Miellään se niitäkin rouskuttelee. Tähän nappuloiden syömiseen liittyy aina rituaali, jokakerran kun se ottaa nappulan kupista niin aina sitä nappulaa ensin kuovitaan kupin pohjalta ja hämmennetään sitten vasta se syö sen. Ja joka ainoan nappulan kohdalla tehdään näin. Ensin kesytetään ja sitten syödään. Näyttää kieltämättä aika hassulta. Mutta yorkeilla tuntuu olevan enemmän hassuja tapoja kuin muilla koiraroduilla, onhan ne niin äärettömän inhimillisä otuksia.

Tietysti pennut on aluksi ihmeissään ja peloissaan kun ne tuodaan uuteen paikkaan ja erotetaan sisaruksista. Vieraat ihmiset, hajut ja paikka. Eiköhän itkeminen aluksi ole ihan normaalia, ja turvaahan se hakee ihmiseltä joka siinä vieressä on. Meidän neiti on ollut nyt lauantaista asti meillä ja itkuja ei paljoa ole ollut. Päivisin se joutuu olemaan yksin n.4h ja yksin jätettäessä ja takaisin tullessa ei vikinää ole kuulunut. Tosin siitä väliajasta en tiedä. Mutta hurjan iloinen se on kun taas tullaan kotiin ja sen jälkeen seuraa hetken, mutta kun se taas huomaa ettei olla menossa minnekään, niin nyt se uskaltaa jo mennä toiseen huoneesee yksinään leikkimään ja syömään, ja juoksentelee asuntoa yksinään ympäri. Mutta sitten kun taas väsyttää se haluaa olla lähellä nukkumassa. Mutta tutustukoon nyt rauhassa meihin ja uuteen kotiinsa, mielelläni olen sitä lähellä :) Eikös se ole niin, että jos aina mennään katsomaan kun vauveli itkee, niin se oppii siihen että kun tarpeeksi huutaa niin joku tulee. Jätä se yksinään yhteen huoneeseen ja käy vaikka kaupassa, takaisin tullessa se luultavasti on rauhoittunut ja sitten kehut hurjasti. Näin minä tein heti sunnuntaina ja se toimi, eikä tarvinnut kuunnella mahdollista sydäntäsärkevää itkua. Kyllä se pian oppii, että aina kuitenkin tullaan takaisin, eikä sitä jätetä ainiaaksi yksin!

Meillä tietysti aivan eri tilanne, mutta kun lähden normaalisti vaikka töihin, niin aamupissalta tullessa koira jolkottaa suoraan sohvalle tai sänkyyn nukkumaan, hyvä jos edes katsoo mammaan päin. Jos taas lähden harrastuksiin, tulee koira eteiseen moikkaamaan siinä toivossa, että pääsis mukaan. Mutta jos taas yhtäkkiä päätän vaikkapa poiketa kaupassa (poikkeaa normaalirutiinista), ja lähden niin etten moikkaa elikoita eli Aku ei huomaa että mamma lähtee, niin johan kuuluu rappukäytävään kauhea ulina...:) Samaa on tehnyt myös, jos ollaan vieraassa paikassa ja käyn esimerkiksi vessassa enkä ota sitä mukaan (ei onneksi enää ole näin epävarma).

Itse tulkkaisin, että tuo itkeminen johtuu siitä, että pentu tuli outoon paikkaan ja kaikki on outoa. Se haluaa turvata sinuun. Toki pennun läheisyydessä kannattaa olla alkuajat, jotta se tottuu uuteen ympäristöönsä ja uuteen laumaansa, mutta itkuun ei pitäisi reagoida mitenkään (hyssytellä tai hyvitellä). Muutoin pentu oppii, että itkemällä se saa haluamaansa huomiota.

Tästä on hyvänä esimerkkinä eräs tuntemani koira (ei yorkki). Se ei osaa olla yksin, koska aina kun se haukkuu, sen omistajat menevät hyssyttelemään sitä -> koira haukkuu aina jäädessään yksin, vaikka omistajat olisivatkin näkösällä. Tai kun heille tulee vieraita ja koira on epävarma -> murisee ja perääntyy omistajiensa taakse. Omistajat alkavat koiraa hellitellä ja hyysäämään, jolloin koira tulkitsee, että vieraissa on jotain pelättävää ihan oikeasti. Koira on nyt varmaankin 2-3 vuotias ja erittäin epävarma.

Moni pikkupentu on varmasti epävarma muiden koirien seurassa. Tähän auttaa se, että touhutaan mahdollisimman paljon sellaisten koirien kanssa, joista pentu pitää, ja ohimennen vaikkapa tutustutaan muihin koiriin. Pikkuhiljaa kun pentu tajuaa, ettei niistä ole vaaraa, se alkaa ottamaan myös itse kontaktia. Tosin näissä tilanteissa täytyy olla todella tarkka, koska yksikin negatiivinen kokemus voi viedä pohjan koko työltä.

Esimerkiksi meillä kun Aku sai kyytiä koirapuistossa (eka käynti), sen jälkeen se joko yritti puistosta pois tai mamman syliin. Kävimme tämän jälkeen puistossa aina kun se oli tyhjä (toisten koirien hajuja, paikkaan totuttaminen), ja kun siellä oli toisia koiria, kävelimme puiston ympärillä. Aluksi Aku uskalsi haistella verkon läpi, ja kun muutama kuukausi oli tätä tehty (koirapuistolaisten omistajat hellivät Akua), Aku jo pyysi päästä koirapuistoon itsekin. Sen jälkeen siellä on ollut hulvatonta, ikävä kyllä heinäkuun alun jälkeen ollaan vain kerran päästy sinne, kun muutettiin kauemmas. Eli mitä tällä haetaan takaa, eli pitkäjänteisyyttä, harkitsevuutta, tarkkaavaisuutta. Esim jos koira haluaa päästä syliin, ei sitä oteta syliin jos tilanne ei sitä vaadi, vaan vetäydytään tilanteesta hieman kauemmas, muttei kuitenkaan täysin "karkuun" lähdetä.

Meille tuli eilen aivan ihana yorkkilikka! Kaikki on muuten mennyt tosi hyvin, mutta se ei suostu olemaan lainkaan yksin. Yö nukuttiin vierekkäin, kun itkusta ei tullut millään loppua. Nyt aamulla laitoin sen taas omaan paikkaansa, mutta itkusta tuli suoranaista huutoa. Edes silittäminen ei riitä, vaan tytsy haluaisi olla koko ajan kyljessä kiinni. Onko jollain kokemusta?

Minunkin Lottani (jo 8 kk) pelkää muita koiria, eikä vain pentukurssilla vaan myös lenkillä. Käyttäytyy juuri kuin Vellu. Onneksi on löytynyt muutama pienikokoinen koira, joiden kanssa olemme voineet harjoitella. Se vie tosi paljon aikaa eli kärsivällinen täytyy olla. Ja ehkä on parempikin, ettei yorkki ole kovin kiinnostunut isommista koirista. Siinä voi tulla helposti vahinko.

Hei!!!
Minulla on nyt 9 viikkoinen ihana yorkki pienokainen, meille se tuli kaksi päivää sitten. Kaikki on mennyt tähän asti ok, mutta syömisen kanssa vivi takkuilee. Kasvattaja suositteli royal caninin pentu ruokaa ja sitä ostin. Jostakin syystä ei pentu suostu syömään kaikkea sitä mitä sen pitäsi. Muutaman raksun se syö mutta ei riittävästi... Pitääkö minun olla huolissaan, onko muilla saman kaltaisia kokemuksia...

Heippa kaikille taas pitkästä aikaan!
Ajattelin vain kertoa kun käytän yorkkiani pentukurssilla, joka on kerran viikossa. Nyt ollaan jo kaksi kertaa käyty siellä Vellun kanssa. Ihmettelen vain että miksiköhän Velluni pelkää siellä aivan kamalasti...se istuu kököttää vain mun jaloissa, ja tärisee ja pyytää syliin. Se pelkää siellä niitä muita koiria. Varsinkin isompi kokoisia. Vellu on kyllä on ukona uskaltannut mennä moikkaamaan muita koiria, sekä pieniä että isoja. Mutta kurssilla se ei uskalla mennä leikkimään muiden kanssa! Ainoastaan yhtä koiraa se vähän haisteli, se oli papillon. Tietääkö kukaan missä on vika? Ja onko ujosteleminen pysyvää? Kiitos jo etukäteen=)

Tosiaan Aku on aina rakastanut ulkoilua. Se on aina valmis lähtemään lenkille, kunhan vettä ei kauheasti sada. Koville pakkasille onkin teetetty toppahaalari, ja kosteille sadepäiville taas kurapuku. Vaikka just oltais oltu monta tuntia ulkona ja mamma on jo rättipoikki, ja kaveri soittaa josko lähdettäis seuraksi lenkille, niin Akulta ei kahdesti tarvitse kysyä, mitä mieltä se on asiasta. :)

Ja tosiaan pyöränkorissa istuminen oli todella helppo opettaa, koska pyöräreissuihin liittyy AINA jotain mukavaa, kuten koirakoulu, tai koiramiitti koirapolulla. Joidenkin mielestä rääkkään koiraani kun ulkoillaan niin paljon ja juoksutan pikkusta pyörällä, mutta sais tulla katsomaan kuinka koira oikein syttyy nähdessään että nyt lähdetään pyörälenkille, voi sitä riemua ja riehumista!

Haluaisinkin kysyä, onko kukaan teistä kokeillut Acana-ruokamerkkiä koiralleen? Kyseessähän on muistaakseni säilöntäaineeton, vai oliko se nyt lisäaineeton ruoka, josta olen kuullut vain pelkkää hyvää. Tutustuin eilen henkilöön joka myy tätä, ja saan häneltä lähiaikoina näytepussit joita kokeillaan.

Haluan vielä kertoa tähän lopuksi, että perheeseemme on syntynyt lisäystä. Kauan haaveilemani abessiinialaiskissa syntyi eilen illalla. :)

Ja onneksi olkoon Millasta, uudesta perheenlisäyksestä! :)

Milla täytti eilen 8vk ja on tietenkin aivan ihana. Milla on meidän ensimmäinen yhteinen koira ja ensimmäinen yorkki mulle. Vauveli haettiin kotiin 4h matkan takaa Lohjalta asti. Mutta matka meni hyvin nukkuessa. Ensimmäiset yöt meni myös tosi hyvin. Nukuttiin vierekkäin keittiön lattialla, eikä yhtään itkettänyt! Välillä heräsin siihen kun vauva nuoli korvaa tai silmää, kun avasin silmät niin tämä tuojotti pää tyynyllä suoraan silmiin :) Ruoka on maistunut hyvin ja leikitty ollaan kovasti kaikilla uusilla ja jännittävillä leluilla. Lempileikki on sellanen että se juoksee ringin toisessa huoneessa ja tulee takasin silitettäväksi ja taas sama juoksulenkki ja silitettäväksi... Tänään alkoi arki ja itku meinas tulla kun piti jättää vauva aamulla yksin kotiin. Onneksi avokki pääsee kotiin jo ennemmin ja minä lähden tästä ruokatunnilla tarkistamaan että kaikki on hyvin. On tämä vaan niin ihanaa :)

Mitä, kerro heti lisää Millasta!! :) Siitä on jo puoli vuotta, kun meillä viimeksi oli pentu, oi niitä aikoja. Oliko teillä ennestään yorkki? Mistä ostit Millan?

Tänään haettiin Milla neiti kotiin ja täällä sitä jo leikitään ja riehutaan täysillä :) Oikea päivänsäde.

Ihana lukea Akun elämästä! -todella elämän täyteistä elämää. Voi kun itsekin voisin tarjota yhtä aktivoivaa elämää toyvillakoiraurokselleni,
joka ei väsy koskaan ennen minua. Perheeni tytöt - toyvillakoira ja yorkki- puolestaan ovat nautiskelijoita, jotka eivät ymmärrä pitkien
lenkkien tai metsässä kävelyjen arvoa. Toytyttö on kiltti ja mielyttämisen haluinen, joten hän kävelee maten mieliksi mutta näen, ettei
hän retkistämme erityisesti nauti. Yorkki on itsenäisempi ja kertoo omista mieltymyksistään. Hän kävelee juuri sen verran kun hyvältä
tuntuu (ja silloinkin hihnan on oltava juuri oikeassa asennossa) ja sen jälkeen siirtyy sylikyytiin. Voisiko ajatella, että kullakin koiralla on
oma yksilöllinen liikunnan tarpeensa johon vaikuttavat koirat koko, temperamentti, ikä, yleiskunto ja ehkäpä sukupuolikin. Pienestä koostaan
huolimatta yorkit kaipaavat yllättävän paljon liikuntaa mutta se kuinka paljon on sopiva määrä, täytyy "lukea" koirasta itsestään. Yorkit
kyllä osaavat sen kertoa.

Onko olemassa liian pitkiä lenkkejä jos koira vaan nauttii?

Nyt kun ei enää tuolla maalla asuta niin ulkoilut on muuttuneet, mutta meillä Aku tuli aina tallille mukaan, ja hyvin pysyi kilparavureiden menossa mukana. Itse ratsastin aina siitostammaa ja jäin odottelemaan kun Aku haisteli. Ja sitten juostiin ravurit kiinni. Tai jos oltiin kolmestaan niin mentiin sitten tamman tahtiin. Oisko yhtenäkin talvipäivänä Aku ollut ensin isäni kanssa hirviä etsimässä umpimetsässä pari tuntia. Sitten mä käytin sitä n. 3 kilsan metsälenkillä kun en aikonut sitä tallille ottaa tulevan reippaan maastolenkin takia. No koirapa läksi perään (joku ilmeisesti päästi sen pihalle kun se ruinasi) joten en kotiin lähtenyt viemään, ja niin se tuli kilparavurien kanssa 1,5 tunnin hölkkälenkille ja vielä tämänkään reissun jälkeen ei ollut mitään kunnon väsähtämistä havaittavissa. Jännä että se "karkaa" vanhempien luona pihasta vain jos olen lähtenyt tallille ja lähtee mun perääni. Tunnistaa tallivaatteeni ilmeisesti. :D

Viileällä kelillä ei ole myöskään parin tunnin pyörälenkistä moksiskaan, kunhan mennään koiran ehdoilla. Yleensä aamu- ja iltapissat on n. 5-10 minsan lenkkejä, ja sitten päivälenkki on 30 min-2 tuntia. Monasti viikonloppuisin reippaillaankin sitten n. 4 tunnin lenkkejä, ja käymme koiramiiteissä (koirapuistoissa, koirapolulla, metsässä jne) ja niin edelleen.

Namien piilotusta aktivointina en ole enää harrastanut, koska sen opettamisen jälkeen Aku alkoi varastelemaan. Toki muutakin koiran kanssa tehdään kuin ulkoillaan, mutta mikäs siinä on ulkoillessa kun kaikilla on kivaa. :)

Eilenkin käytiin kaverin kanssa metsässä tunnin kävelylenkillä. Sillä oli vuoden ikäinen flattiuros ja mulla Aku. Maasto oli soratiestä pikkusiin kinttupolkuihin, junarataa, kallioiden kiipeilyä, puiden yli könyämistä jne. Ja kun pojat olivat vapaana, niin tietysti nauttivat täysin rinnoin. :)

Hyvää alkutalvea kaikille!

Uteliasuudesta kyselen, minkä pituisia lenkkejä teette koiruutenne
kanssa ja kuinka usein?Tuntuu joskus siltä, että ulkoillaan ehkä
liiankin pitkiä matkoja, mutta meidän perheessä koira vie emäntää,
eikä toisin päin.
Ja sitten otan kantaa minäkin tuohon sisälle lirutteluun,nimittäin 2 vuotias
yorkkiuroksemme lirauttaa aamulla olohuoneen matolle, jos en saa omia
jalkojani tarpeeksi rivakasti ulos.Sitten tuntuu joskus siltä ,että jotkut
jo opitut asiat vain "unohtuvat" ja ne täytyy opettaa uudelleen!

Minkä ikäisenä yorkkinartuille tulee ensimmäinen juoksuaika ja kuinka usein ja mihin ikään asti niitä sitten on? Suositteleeko kukaan kohdunpoistoa? (Paitsi eläinlääkärit.)

Jos koira on sisäistänyt asian, että pissit ja kakit tehdään lehdelle, niin joillakin on toiminut se, että ottavat lehden ulos mukaan, ja ensin koira tekee ulkona lehden päälle, eli se tottuu siihen että myös ulkona voi tehdä asiansa. Ja siitä pikkuhiljaa jätetään lehti pois.

En tiedä onko sisäsiisteys yorkeilla minkä verran sukupuolisidonnaista, mutta Aku on sisäsiisti. Tosin se on protestipissaaja, eli kyllä ilmoittaa pissaamalla sisälle jos joku ei mene hänen mielensä mukaan. Kyse ei ole siitä, ettäkö rakko ei kestäisi, se vaan päättää pissata sisälle jos ei mielestään ole päässyt esim tarpeeksi pitkälle lenkille. Vaikka olis koko päivän ollut pihahommissa mukana ja touhuttu sen kanssa omalla pihalla.

Yorkit oppii periaatteessa sisäsiisteiksi ja saattaa mennä viikkoja ja kuukausia, ettei ettei "jo sisäsiistiksi" oppinut yorkki tee sisälle mitään mutta sitten ykskaks löytyykin pisinluraus jostain nurkasta tai matolta. Sinulla ei ole vielä mitään hätää koirasi on niin nuori, ajan kanssa ja rauhallisesti opetat poikaasi sisäsiisteyteen. Et ole varmaankaan mitään tehnyt tähänastisessa opetuksessa väärin, mutta yorkit niinkuin yleensäkin pienet koirat ovat sellaisia ettei se sisäsiisteys ole niin nuukaa. Meillä on toiset koirat oppineet huomattavasti nopeammin sisäsiisteiksi kuin tämä meidän nykyinen tai edesmennyt yorkkimme, eikä vahinkoja tapahdu enää vanhemmalla iällä ollenkaan, kun taas yorkilla niitä sattuu... kyllä se siitä ajan kanssa.

On hiukan ongelmallista kun heti kun Mortti tuli taloon niin laitettiin paljon sanomalehtiä ympäritaloa vähensimme niitä ja jätimme yhden vessaan. Nyt Mortti ollut meillä 5kk ja kun viedään ulos niin ei mitään. Hiukan liruttaa mutta kakkaamisesta toivoakaan. Mitä voimme tehdä? Viety ulos enemmän mutta ei tahdo toimia?
Pitäisikö viedä koirakouluun. Osa syy ekoina viikkoina "liialliseen" paperin käyttöön oli että ei ollut rokotukset täysin kunnossa ja ei uskallettu viedäulos

Hei! Ajattelin kysyä millä tavalla totutitte pentunne olemaan yksin?

Meidän Leon on oikeen rauhallinen yorkki. Junassa, autossa ja lentokoneessakin on tullut matkustettua kuuden kuukauden iässä. Rauhattomuutta esiintyy vain silloin, kun joutuu odottelemaan lähtöä, mutta kun moottorin hyrräys alkaa Leon joko nukahtaa tai katselee mielenkiinnolla ohikiitäviä maisemia. Ongelma on näin viileämpien ilmojen tultua Leonin rakkaus veteen. Joen rannalla kun asutaan, on oltava tarkka. Kun Leon pääsee laiturille tai veden äärelle on pakko hypätä veteen. Kun kerran "isikin" vedestä kaloja ylös onkii, meinaa Leon kalat kiinni napata pulahtamalla jokeen. Muuten Leon inhoaa pesulla käymistä ja eritoten, jos fööni otetaan esiin on rähinä valtava! Kissamainen piirre on todellakin tämä rakkaus kalaan. Possunkorvat maistuvat kyllä, mutta kuivatettu kala, sitä ei voita sitten mikään. Muuten Leon on kaikkiruokainen -vessapaperikin maistuisi, jos sitä saatavilla olisi. Leonin paras kaveri, naapurin Max, on vallan mukava bernhardilainen. Valitettavasti Sissi, toinen arvoisa yorkkirouva kylässämme, ei voi sietää Leonia. Mutta siitähän Leon ei ole moksiskaan, härnätä pitää... nopeudella voittaa! Hampaat ovat vaihtuneet itsestään, mutta koska "äiti" on kuitenkin hieman epävarma, siksi näytetään purukalusto ensi viikolla eläinlääkärille. Sinne mennään sekalaisin tuntein. Sellaisia herkkupaloja harvoin saa kotona, mitä lääkärisetä Leonille antaa, kunhan vaan ei piikitetä... Ja jos piikitetään, sitten kakataan armottomasti keskelle vastaanottohuonetta. Ihan protestin vuoksi! Sisäsiistiksikin Leon oppi -vaikka kärsivällisyyttä siinä tarvittiin. Unien, syömisen, leikkimisen ja kaiken mahdollisen jälkeen Leon kiikutettiin (silloin rappuset olivat vielä liian hankala juttu) ulos. Vahinkoja sattui... ja sitten hävettiin. Nyt ollaan jo melkein kuukausi oltu "vahinkovapaita" ja tällä tiellä koitetaan pysyä! Pallon hakeminen on sen verran kova juttu, että sitä pitäisi jonkun olla heittelemässä vuorokauden ympäri. Mutta kyllä Leon leikkii itsekseenkin, varsinkin pehmoleluille on pidettävä kovaa jöötä! Ja kun ei leikitä, silloin halutaan pusia ja halia! Tietokoneelle täytyy aina olla mustasukkainen, varsinkin jos joku haluaa sen ääressä ihan töitä tehdä. Silloin tuodaan pallot, köydet, siilit, nallet ja kaikki muu lattialta löytyvä jalkoihin... Mutta miten ihmeessä ne korvakarvat vielä parhaiten leikattaisiin? Aurinkoisia syyspäiviä toivotellen!

Minun vastineeni ruoka-asiaan löytyy päiväyksellä 7 June.

Myös meillä sorruttiin joskus syöttämään kädestä. Aku ja Puppe istuivat vierekkäin ja raksu kerrallaan tungettiin vuorotellen koirien suuhun. Mutta nirsoiluun ainakin meillä auttaa eri ruokamerkkien ja laatujen kokeilu. Meillä löytyi ne jotka maistuu paremmin, mutta tiedämpä myös mitä on ihan turha ostaa. Silloin kun kunnon ruoka ei maistu, niin sillon ei saa kyllä mitään ylimääräisiä herkkujakaan. Toisaalta Aku rakastaa esimerkiksi lusikasta syömistä jne, joten sitä voi vähän huijata (harvemmin kyllä oon jaksanu ruveta kikkailemaan. Jos ei maistu niin sitten ei ole nälkä). Ja jos vertaa esim purkkiruokia tuoreruokaan, niin raaka liha uppoaa kyllä ihan eri lailla. Sitä syötäisiin vaikka koko paketti, kun taas tölkkiruokaa saatetaan ehkä haistaa ja syödä sitten joskus, jos silloinkaan. Meillä on raksuja aina tarjolla, mutta aamuisin on yleensä sitten pehmeän ruoan aika. Raksuja on tarkoitus syöttää sen takia paljon, että hampaat pysyisivät kunnossa paremmin. Myös toinen koira kummasti kiihottaa ruokahalua, kun omat safkat pitää syödä nopeesti ennenku kaveri tulee apajille. Aku ainakin syö koiraseurassa paljon paremmin.

Hiukan alempana tällä palstalla olen kertonut mitä omat koirani mielellään syövät. Minulla on siis kaksi koiraa, yorkki on vanhempi ja on aina ollut hyvin nirso ruokien suhteen. Se käyttäytyi juuri kuvaamallasi tavalla, haisteli hiukan ruokakuppia ja jätti syömättä. Aloin siis ruokkimaan sitä kädestä ja niin meillä syödään edelleen mutta itsepä koirani opetin. Minua asia ei pahemmin haittaa ja aikanikin riittää herran syöttämiseen ja ruokien valmistamiseen mutta kenellekään muulle en suosittele näin toimimaan. Kyselijä voisi kokeilla olla antamatta niitä possunkorvia ja -saparoita tai muita herkkuja, jospa ruokakin alkaisi sitten maittamaan.

Moi! Kyselen vaa sellasta että miten saan mun yorkin syömään enemmän? Se on hirveen nirso kaikille ruualle. Haistelee vaa ja menee pois. Vai voiko ruokahaluttomuus johtua hampaitten lähdöstä? 1 hammas siltä on jo tipahtanut. Sian korvia ja saparoita yorkkini syö mielellään. Jätänkö ne pois, jos se sitte vaikka söis paremmin?!

Itselleni otin myös aikoinani 3 -vuotiaan yorkin kaveriksi sakemannin pennun, varotoimia ei erityisesti ollut, mutta eri sukupuolta koirat olivat. Milloinkaan ei pienintäkään naarmua tms. yorkissani ollut, vaikka välillä koko pienen koiran pää oli sakemannin suussa leikkien aikana. Pitänee kuitenkin mainita, että sakemanninarttuni oli erityisen rauhallinen yksilö (myös pentuna). Oli myös mielenkiintoista seurata, kuinka tarkasti iso koira osaa asettaa leikkiessään tassunsa niin, ettei vahingossakaan astu pienemmän päälle. Molemmat näistä koirista ovat jo koirien taivaassa sairauksiensa vuoksi kun heidät jouduttiin lopettamaan. Hyvistä kokemuksistani huolimatta, tarkkaan kuitenkin miettisin, ennenkuin nykyiselle yorkille kaveriksi ison koiran ottaisin. Ja mieluummin sitten ainakin sen rauhallisimman pennuista valikoisin.

Mainitsempa vielä, että myös isän koiran kanssa kokeiltiin miten sujuu, mutta parin kokeilun jälkeen luovuttiin. Aggressiivisuutta ei ollut ilmassa, mutta Tassu ei vain osannut käyttäytyä pienen koiran kanssa eikä sitä sitten lähdetty aktiivisesti totuttamaan koska tiedossa oli ettei ne pahemmin tule yhdessä joka tapauksessa olemaan. Kyseessä siis harmaa norjalainen.

Myös minulla oli sakemannin kokoluokkaa oleva kulkukoiraseropi Akun tullessa taloon. Puppe yllätti minutkin käytöksellään, kun se on yleensä todella aggressiivinen toisia uroksia kohtaan, toistaiseksi oli tavattu vain yksi uros jolle ei haastettu riitaa (japsi). Alunperinhän Aku tuli äidille, joten ongelmia ei olisi oikeastaan tullut vaikkeivät olisi toimeen tulleetkaan. Vaan Puppepa otti Akun "siipiensä" suojaan, ja toista samanlaista parivaljakkoa saa hakea. Meillä tietysti Akun kokokin vaikuttaa jo eri tavalla kuin normaaliyorkin kanssa. Mutta kolme vuotta olivat samaan aikaan, ja ikinä ei mitään sattunut. Jos Aku riehui liikaa, pisti Puppe sen aisoihin, mutta todella nätisti näytti kaapin paikan. Tosin koirat eivät koskaan olleet keskenään, vaan aina valvottuna yhdessä. Kun Puppe lopetettiin, meni Akulta monta kuukautta, että pääsi kaverin kuoleman yli. Kyllä se oli säälittävää katseltavaa. :(

En suosittele kenellekään yorkkia ja isomman rodun edustajaa samaan perheeseen. Minulla vain sattuu olemaan sama kokemus kuin Virpillä, että collieni osasi todella hyvin varoa pientä perhoskoiraani heti pennusta lähtien, ja niistä tuli ylimmät ystävykset. Tiedän myös yhden collie-yorkki -yhdistelmän, joka toimii ihan hyvin.

Ehkä olisi kuitenkin fiksumpaa jättää kirjottamatta internettiin tällaisia tietoja kuulopuheen perusteella.Ei siitä sen enempää kukaan ole herneitä vetänyt nenään, minusta on vain ihan yleisesti typerää lähteä spekuloimaan tällaisia asioita ja esittää diagnooseja jos kerran ei ole oikeasti asiasta tietoa.Eikä kaikki oksentaminen ja ripuli ole parvoa! Ja kuten jo mainitsin, oireet kestivät vain tunnin verran vieden kuolemaan, parvo ei etene niin.

Niin, tätäkään asiaa ei voi yleistää. Meillä on ollut yorkki isompien koirien kaverina 13vuotta. Ikinä ei ole ollut mitään ongelmia. Itse olemme olleet vaarallisempia yorkeillemme kun toiset koiramme aikanaan ja nykyään. Milloin yorkki meinaa jäädä oven väliin, milloin jalkoihin, lastenrattaiden alle ja kaikenlaista vahinkoa on sattunut vuosien varrella. Tokihan kun olemme totuttaneet meille omaksi tulleen isomman koiran yorkkiimme niin olemme noudattaneet pitkään erityistä varovaisuutta, puuttuneet leikkeihin jos ne ovat käyneet rajuiksi yms. mutta ajan kanssa asiat ovat lutviutuneet hyvin. Tällä hetkellä meillä on vuoden ikäinen yorkki ja 3vuoden ikäinen collie. Ne leikkivät keskenään erittäin paljon ja hellivät toisiaan. Ovat parhaimmat kaverukset. Enemmän pelkään sitä, että yorkkimme satuttaa itsensä hypätessään sohvalta tai jotain muuta onnettomuutta kuin että oma isompi koiramme sitä loukkaisi. Mutta koskaan ei voi sanoa ei koskaan, aina voi jotain tämän parivaljakonkin välillä sattua, niinkuin myös ihminenkin voi tahtomattaan loukata pientä koiraa. Mutta ikinä en luota isompaan vieraaseen koiraan, eli kovin hevillä en päästä niitä nuuskimaan yorkkiamme ellei koira ole jo entuudestaan minulle tuttu.

Se, miksi ajattelin asiasta varoittaa on, että tyttärellä Toijalassa astutettu narttu ja itsellä pienet pennut lähellä Toijalaa. Siksi ajattelin, että jos siellä on parvoa liikkeellä, on parasta varoa. Minulle kerrottiin, että pentu oksensi ja ripuloi rajusti ja kuoli ennen eläinlääkäriin pääsyä ja eläinlääkäri oli epäillyt virusta. Olen todella pahoillani, jos tällaisesta varoituksesta joku vetää herneitä nenäänsä. Paras ilmeisesti on antaa tästä lähtien olla, on parvohuhu totta tai ei ja pitää vain omat eläimensä niin suojassa kuin voi, vaikka mielestäni on hyvä välillä muistuttaa ihmisiä parvorokotteen tärkeydestä.

Tämä oli todellakin vain kuulopuhetta, naapuri kertonut, että rotavirus tai parvo. Mutta parempi varoa kuin sairastua. Ei kai tällaisesta mitään pahoja tai pahaa tarkoittavia juoruja voi lähteä. Parvo mikä parvo. Ei kenenkään syy. Mutta hyvä jos ei ollut parvo, sillä se on todella ikävä ja helposti leviävä ja tarttuva sairaus. Minä ainakin heti saan sätkyn kun kuulen nimenkin, itsellä yksi kasvatti kuollut 3 kk ikäisenä parvoon enkä koskaan halua sitä enää kokea.

Eräältä koirapalstalla tuosta kuulin, eri rodun kasvattaja oli jostain tällaisen kuullut ja varmuuden vuoksi ilmoitti. Onhan se hyvä että varmuuden vuoksi varotaan, mutta ikävä kyllä näillä spekuloinneilla kun lähtee perättömiä juttuja helposti liikkeelle. Sääli pentua, oli syy kuolemalle mikä tahansa. :(

Toijalassa kuolleen 8 vko:n ikäisen pennun kuolemalla ei oireiden perusteella ollut mitään tekemistä parvon kanssa. Pentu oli täysin pirteä ja terve kunnes sen yleistila romahti äkisti ja se alkoi oksentamaan rajusti. Pentu kuoli tunnin kuluttua oireiden alkamisesta. Kuumetta pennulla ei ollut. Oireet viittaavat siis akuuttiin myrkytykseen tms. Parvo ei näin nopeasti etene, saati johda kuolemaan. Mistähän moinen parvo huhu on lähtenyt?

En suosittele yorkin ottamista perheeseen, jossa on isokokoisia koiria. Riskit koiran (yorkin) vammautumiselle ovat liian suuret. Yorkki on rakenteeltaan hauras leikkimään ison koiran kanssa ja pahasti alakynnessä mahdollisissa tappeluissa. Onnettomuusriski leikeissä on erityisen suuri suurten koirien pentujen kanssa.

Toivottavasti kukaan ei tuota esimerkkiäni ymmärtänyt väärin, vaan pentupaketin sisältämä artikkeli tästä asiasta koski nimenomaan uskomuksia joiden mukaan kyseinen rotu olisi mukamas allergiaa aiheuttamaton. Mutta yorkista itsestään mulla on sellaisia kokemuksia, että se aiheuttaa lievempiä oireita kuin pohjavillan omaavat rodut joita pestään kerran vuodessa. Esimerkiksi työharjoittelupaikassani sain pitää koiraa mukana, vaikka työkaverini oli allerginen (kysyin häneltä usein, että jätänkö koiran kotiin). Hän ei saanut Akusta läheskään yhtä pahoja oireita kuin koirista yleensä. Ollessaan omassa työhuoneessaan (mun huoneen vieressä, väliovi aina auki) hän ei saanut lainkaan oireita, mutta mun huoneeseen tullessaan alkoi vähän kutittamaan, ei kummempaa. Sen sijaan nykyisellä työpaikallani eräs työkaveri on niin allerginen, että jos olen käynyt Akun kanssa poikkeamassa yhtäkkiä työpaikalla pari kertaa lyhyen ajan sisällä (n. viis minsaa kerrallaan), hän ei pysty olemaan ilman allergialääkkeitä töissä. Sen vuoksi ei Aku täällä enää vierailekaan. Eli se on niin paljon henkilökohtainen asia, ettei siitä voi vetää mitään suoria johtopäätöksiä. Oma veljeni on allerginen, mutta Aku aiheutti jonkin verran punoitusta ja ihottumaa. Tosin tätä saattoivat aiheuttaa yhtälailla ruokavalion noudattamatta jättäminenkin. Miten on, sain tänään tietää että Toijalassa on kuollut 8 viikon ikäinen yorkkipentu parvoon, pitääkö paikkansa?

Ei yorkeista lähde paljoakaan pentukarvaa..muutama karva vaan kun harjaa! Eikä lähde myöskään vanhempana paljoa.

Lähteekö yorkista paljon pentukarvaa?

Ajattelin kirjottaa ku on kerran jorkki ollu suvussa! Meillä oli 18 vuotias jorkki, joka jouduttiin lopettamaan kun sydän meinas lopettaa toimimasta. Tämä Niki oli syntynyt samana vuonna kuin minä eli 1983 ja oli tietysti lempikoirani! Itse omistan kaksi koiraa, sekarotuinen narttu 7v ja bokseri-malinua risteytys nartun 8kk! On tullut pieni ikävä koiraa koko suvulla ja ajattelinkin kysyä teiltä kannattaisiko minun ottaa vielä jorkki omieni sekaan? Antakaa vastauksia!

Maarit, tilastollisesti "siedättyminen koiralle" on erittäin harvinaista suhteutettuna kaikkiin allergiatapauksiin. Allergiat ovat yhä yleistyvämpi kansanterveydellinen ongelmamme, jota laajasti ja monista erinäkökulmista tutkitaan. Käytän tässä yhteydessä siedättyminen yhteydessä lainausmerkkejä sillä en viittaa -kuten ei ilmeisesti tällä palstalla käydyissä keskusteluissakaan- lääketieteeseen perustuvaanSIEDÄTYSHOITOON, jonka tulokset ovat rohkaisevia useissa eri allergioissa. -On hyvä erottaa kaikissa mielipidekeskusteluissa henkilön subjektiivinen, omaan kokemukseen pohjautuva näkemys yleisestä -tässä allergiakeskustelussa tieteellisestä- tiedosta. Henkilökohtaisesti koen, että useimmissa elämän ilmiöissä ei ole täysin oikeaa ja täysin väärää mielipidettä nimenomaan siksi, että meillä kaikilla omat subjektiiviset näkemyksemme. Omalta osaltani päätän allergiakommentointini tähän ja kehoitan kaikkia niitä, joita mahdollinen allergiakysymys omalla kohdalla askaruttaa, ottamaan yhteyttä asiantuntijalääkäriin mahd. allergian selvittämiseksi ja sen ennusteen arvioimiseksi.

Mielipiteitä tästä allergia-asiasta on varmaan yhtä paljon kuin koiranomistajia, joten; Eiköhän toimita niin, että jokainen enemmän tai vähemmän allerginen ihminen miettii asiaa omalla kohdallaan realistisesti ja valmentautuneena siihen, että edessä voi olla tilanne, että koirasta on pakko luopua. Näin ollen jokainen järkevä ihminen varmasti katsoo koiralleen uuden kodin jo valmiiksi ennen koiran ottamista. Toivottavasti koiraystävästä ei tarvitse koskaan luopua, mutta se saattaa olla välttämätöntä, ihan jokaisen kohdalla, sillä allergiahan voi siis puhjeta kenelle vaan. Ja mitä siihen tulee, että omalle koiralle sidättyminen on ERITTÄIN harvinaista ei pidä paikkaansa. Näitä tapauksia on todella monta.

Allergiakeskusteluhan lähti siitä, että yorkki olisi allergiselle sopiva rotu. Mikä tarkoittaa, että tätä asiaa kysyvällä on ilmeisesti jo todettu jonkinlainen allergia. Lausahdan kirjoituksessani "mikäli on pienikin mahdollisuus allergiaan". En suinkaan yritä edes väittää, että kaikkien ihmisten pitää pysyä erossa koirista. Lopetan tämän asian kommentoimisen tähän, jatkakaa ihmeessä muut. Mukavaahan se on lukea erilaisista asioista ja erilaisia mielipiteitä.

Lääkäreiden suositukset ovat tosiaan viime vuosina kovasti muuttuneet allergioiden suhteen. Eläinallergioissakin käytetään nykyään jopa siedätyshoitoa. Ja tuo Tuulikki Helinin lausahdus "jos on pienikin mahdollisuus allergisoitua koiralle" merkitsisi kyllä sitä, ettei kukaan meistä voisi ottaa koiraa lemmikikseen! Ja mitä sitten tulee yorkkiin, niin se tosiaan tunnetaan kirjallisuudessa monille allergikoillekin sopivana rotuna. Mutta kuten hyvin tiedetään, allergioitakin on monenlaisia... Ja silläkin on tietysti merkitystä, onko kyseessä lapsi- vai aikuisallergikko.

Voimme varmaankin yhteisesti todeta käydyn allergiakeskustelun perusteella seuraavaa: 1. Mikään koirarotu ei ole allergiavarma. On huolestuttava ilmiö, että pohjavillattomat koirarodut nimetään usein vähemmän allergisoiviksi. Väite ei pidä tieteellisessä valossa paikkaansa. Mikäli esim. joku kasvattaja näin omasta rodustaan väittää, on mielestäni aiheellista suhtautua varauksellisesti kyseisen myyjän toimintaan. 2. Elämässä on paljon yksittäisiä ilmiöitä, jotka ovat ns. poikkeuksia sääntöön. Meistä varmasti jokainen on kuullut tarinoita miten koira- allerginen ihminen voi elää yhdessä koiransa kanssa. Ainakin jonkin aikaa. Kyseessä voi olla todellakin olla jonkinlainen "siedättyminen" oman koiran allergeeneille. Mutta nämä ovat hyvin harvinaisia tapauksia eikä ole näyttöä, että "siedättyminen" olisi todennäköisempää pohjavillattomalle rodulle. Lääkärini kertoi päinvastaisen esimerkin omasta perheestään. Heidän tyttärensä allergisoitui heidän bichon friselle (pohjavillaton rotu) ja heillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin antaa koira tuttavaperheeseen. Aina kun he vieraileva ko. tuttavaperheessä, allerginen tytär saa voimakkaita oireita. MUTTA täysin vieraat koirat eivät oireita laukaisekaan. Tässä tapauksessa perheen allerginen tytär ei "siedättynyt" vaan ilmiö oli täysin päinvastainen. 3. Meistä jokainen vastaa omasta terveydestä. Kuten jo aiemmin olen kirjoittanut; kerrommehan kasvattajalle mikäli on pienintäkään syytä epäillä, että perheessämme on allergiauhka. Kasvattajan on hyvä varautua etsimään pennulle uusi koti hyvinkin pian. On kaikkien osapuolten etu, että pennulle etsitään koti yhdessä. Yksikään pentu tähän maailmaan ei saa syntyä kiertolaiseksi! Ymmärrän hyvin puheenjohtajamme huolen tästä mm. allergiakeskustelusta. Rotuyhdistysten toimihenkilöt ovat nimenomaan niitä, jotka joutuvat kohtaamaan koiramaailman lieveilmiöt ns. silmästä silmään. Monissa rotuyhdistyksissä on jo jouduttu perustamaan ns. rescue-toiminta kuten esim. villakoirissa. Meistä jokainen ymmärtää mitä maailmassa tapahtuu kun rescueta tarvitaan. Toivon sydämestäni, ettei rescue-toiminnan perustaminen tule ikinä ajankohtaiseksi Yorkshirenterrieri ry:ssä. Ihmisten mielivalta on rajatonta. Toisia ihmisiä emme voi muuttaa mutta omin valinnoin voimme tehdä maailmasta paremman.

Hei kaikille, Jokainenhan meistä tekee elämässään omat ratkaisunsa.Henkilökohtaisesti en ottaisi koiraa, mikäli on pienikin mahdollisuus allergiaan. Mutta kuten sanottu tämähän on vain minun vaatimaton mielipiteeni. Sitähän ei tosiaan tiedä puhkeaako allergia vai ei, olisi tosi kiva olla Aino Kassinen. Toisaalta lääkärit eivät suosittele eläimen pitoa, mikäli jostakin allergisoi. Ehkä tämäkin on muuttunut tänä päivänä, en tiedä! Toisaalta tiedän ihmisiä, jotka ovat olleet esim. lapsena allergisia, mutta aikuisina ei ole mitään ongelmaa. Toivotan kaikille hyvää allergiavapaata syksyä!

Näin on Nina! On totta, että jos ei ole koskaan ollut koiraa ja on todettu koira-allergia, sitä tuskin kannattaa ottaa. On kuitenkin totta kuten Nina totesi, olemme yksilöitä myös allergioiden suhteen, ei allergia aina ole oireinen, vaikka sen olemassa olo tiedetäänkin. On ihmisiä joilla on todettu allergia esim. siitepölyistä,eläimistä jne. mutta he eivät kuitenkaan saa mitään oireita. Näin ollen on syytä suhtautua tähän allergia asiaan siten, että konsultoi omaa lääkäriä siinä tulisiko lemmikkiä hankkia ja mitkä ovat todennäköisyydet saada oireita. Sellaisella jolla ei ole allergialääkärin pätevyyttä, tuskin kannattaa sanoa jyrkkää eitä tai joota.Eikö niin puheenjohtaja.

Niin, kuten omassa aiemmassa "tarinassani" kerroin, en todellakaan suosittele toimimaan samoin kuin itse olen tehnyt ja teen. En esimerkiksi ota itselleni kissaa, koska tiedän sen olevan itselleni todennäköisesti allergiaoireita aiheuttava. Ja ellen riittävän selvästi aiemmassa kirjoituksessa maininnut, niin koiriin minulla ei ole todistettu testien mukaan olleenkaan allergiaa (edes lapsena) kuten taas on kissoihin ja hevosiin. Koiran hankkimista harkitsin pitkään ja olin tosiaan ekan koiran (yorkin sattumalta) hankkiessani jo aikuinen ja koirien kanssa tekemisissä paljon ollut ystävieni kautta jne. Eli olin lähes varma, että voin elää samassa taloudessa koirien kanssa allergioistani huolimatta. Pitäisiköhän muistaa myös, että milloinkaan ihminen ei voi ennustaa tulevia sairauksiaan ja, että olemme myös allergioinemme yksilöitä ja myös eläimet allergeeneineen ovat yksilöitä. Kyllä mielestäni asioista pitää voida keskustella ja aikuisten ihmisten saada päätöksensä tueksi monia kokemuksia myös allergioista.

Meillä koirat syö mielellään Frolic-merkkistä, puolikosteaa koiranmuonaa. Sitä on ainakin kahta eri makua ja meillä kauppansa tekee kana-riisi maku. Nappulat ovat aika suuria, joten pilkon ne neljään osaan. Lisäksi ne syövät myös porsaanlihaa, kanaa ja kalkkunaa. Kiitospaloina ne saavat koiransuklaata ja lihatikkuja. Lihat paistan uunissa ilman mitään rasvoja tai mausteita. Mitään lisävitamiineja ei tarvitse antaa, jos koira syö edes jonkin verran koirien valmisruokaa. Itse annan kuitenkin kuuriluontoisesti koirille tarkoitettuja vitamiinipillereitä ja E-vitamiinia, sekä lisäksi helokkiöljykapseleita. Ei niistä ainakaan haittaa ole ollut. Kävimme juuri edellisellä viikkolla rokotuksilla ja vuositarkastuksessa. Lääkäri sanoi silmien, karvan, hampaitten ja kynsien oleva erinomaisessa kunnossa.

Olen jo pitkään haavelillut koiran hankinnasta, nyt olen vihdoin sen valmis hankkimaan. Erityisen ihastunut olen yorkkeihin ja sellaisen haluasin itselleni. Minulla ei ole ennen ollut koiraa, eli olen ihan ensikertalainen. Kyselsinkin onko yorkki hyvä vaihtoehto? Myöskin haluaisin tiedustella onko kenelläkään tiedossa tulevia yorkki pentueita?

Meillä on noin 2 vuotias yorkki-uros Elvis, maailman suloisin koiruus.Olisin tosi kiinnostunut,mitä ruokaa tarjoatte rakkaalle koirallenne. Miten vitamiinit? Olen ostanut kuivamuonaa, nimenomaan yorkeille tarkoitettua,ja possun kielet ovat suurta herkkua.Mutta olisiko muita ehdotuksia. On Elvis muutakin toki saanut, mutta jos itse saisi päättää, ruokalistalla ei olisi muuta,kuin kieltä!

Heippa kaikille, kaikkein eniten minua säälittää ilmoitus lehdessä "myydään/annetaan 3-vuotias koira allergian takia" ja todella minua säälittää, kun minulle tulee puhelu samasta asiasta koskien yorkkia. Kertooko tämä kenellekään mitään? Jos on allergiaa, on allergiaa, sen kanssa on vain elettävä ja vältettävä mahdollisia lisä-altistuksia. Ei ole olemassakaan koiraa, joka ei varmasti aiheuta allergia-oireita; on se sitten karva, hilse, hiki - mitä nyt ikinä koira tuottaakin. Toivon, että tämä asia otettaisiin nyt vakavasti ja lopetetaan keskustelu siitä, että yorkki olisi muka allergiselle sopiva.

Kiitos Nina! Tuo oli hyvä tieto siinä mielessä, että ehkä en itsekkään saa koskaan mitään oireita. Ja toisaalta allergiahan voi puhjeta kenelle tahansa koska tahansa, eli siinä mielessä koskaan ei ole taetta siitä etteikö joskus voisi tulla allergiseksi.

Olen itse ollut allerginen ja sairastanut astmaa n. 3 vuotiaasta lähtien. Eniten olen allerginen hevosille, mutta myös kissoista saan usein oireita. Joskus oireita tulee myös muista eläimistä. Perheeseeni tuli (puoli vahingossa) kissa, kun olin n. 12 vuotias eikä tämä kissa allergisoinut mitenkään. Äitini ja mummuni hankkivat myöhemmin useampiakin kissoja, joille kaikille olen ollut enemmän tai vähemmän allerginen. Itse hankin ensimmäisen oman koirani (yorkin) yli 9 vuotta sitten ja nyt on sitten jo toinen yokkikin eikä näistä kummastakaan ole mitään allergiaoireita tullut. Minulla on ollut myös sakemanni ja nyt on cockerikin, nämä rodut taas aiheuttivat pari ekaa viikkoa lieviä allergiaoireita, mutta sitten poistuivat. En suosittele muita toimimaan kuten itse olen tehnyt, mutta kokemukseni mukaan omiin eläimiin voi siis "siedättyä".

Kiitos vastauksestasi! Tämän jo tiesinkin entuudestaan, ajattelin vain yorkkia juuri siltä kannalta, että miten "paljon" se tavallaan allergisoi. Itselläni on ollut pumi, enkä siitä koskaan saanut oireita. Kävin kuitenkin allergiatestissä, koska ajattelin ottaa uuden koiran, siis yorkin. Allergiatestissä kävi kuitenkin yllätyksekseni niin, että olen lievästi allerginen koirille vaikka mitään oireita en ole aikaisemmin pumistani saanut. Nyt siis olen kahden vaiheilla mitä tehdä.

Maarit, allergia-asiaa on käsitelty keskustelupalstalla toukokuussa. Voit selata keskusteluja ja lukea esim. näkemyksistäni 16.5.2003.

Ups sorry...taisit tarkoittaakin jotain muuta rotua kuin yorkkia. Tiedätkö miten on yorkin laita tässä allergia-asiassa?

Kiitos vastauksestasi! Kiinnitin huomiota tuohon, että yorkki mielletään ns. allergiaystävälliseksi roduksi. Osaatko kertoa tästä enemmän?

Sori tuli vähän epäselvästi kun ei ole tuota muokkausmahdollisuutta ja toistuvuudet ja virheet yleensä huomaa vasta lähetyksen jälkeen, vaikka kuinka yrittäisi tarkistaa ennen lähetystä. :( Pitkästä turkista, että ne yorkit mitä olen nähnyt pitkässä turkissa (kotikoiria, ei näyttelytähtiä), niin ovat kyllä olleet mun mielestä vähän onnettoman näköisiä. Siis se turkki ei ole mitenkään hyväkuntoisen näköinen. Tosin valtaosa kotiyorkeista mitä olen nähnyt, ovat olleet nimenomaan puolipitkässä turkissa, harvemmin niillä täyspitkää pidetään (ainakaan täällä päin).

Tosiaan kaikki kasvattajat eivät anna pentupakettia, mutta mielestäni se kuuluu kyllä vastuuntuntoisen kasvattajan velvollisuuksiin sellainen kasata/toimittaa. Joidenkin pentupaketti on varsin minimaalinen, mutta joistain näkee, että on tehty vaivaa. Tässä esimerkki erään toisen turkkirodun kasvattajan väsäämästä pentupaketista:Hoito-opas (Mitä tarvitset pennulle?, ruokinta, kuivamuona, mitä koiralle ei saa antaa, turkin hoito ja pesu, trimmaus, aktivointi/harrasteet, kynnet, hampaat, korvat ja silmät, eläinlääkäri, kun pentu tulee kotiin, pennun syliin nostaminen, rokotukset ja madotukset, näyttelystäistäkö uusi harrastus?, rotumääritelmä, perinnölliset sairaudet, linkkejä mielenkiintoisille sivuille, artikkeli allergiasta ja rodusta (kuuluu rotuihin jotka mielletään allergiaystävällisiksi). Pentupaketti kokonaisuudessaan: Pennut luovutetaan aikaisintaan 8vk iässä eläinlääkärin tarkastamina ja tunnistusmerkittyinä. Pennut on madotettu vähintään 3 kertaa ennen luovutusta. Pentu on myös pesty ja trimmattu. - pentumuonaa - paperit (rekisteritodistus, myyntisopimuksen osa, eläinlääkärin todistus jne) - hoito-opas - lelu - shampoo pullo (valmiiksi laimennettu) - - valokuvia - numero johon saa soittaa milloin vain jne. Eli todellakin riippuu kasvattajasta, mutta esimerkiksi tämä pentupaketti kyllä ainakin minun silmissäni vaikuttaa huolella laaditulta ja osoittaa, että kasvattaja haluaa antaa mahdollisimman hyvät eväät koiran tulevaisuudelle.

Jos et ole vielä kokeillut, niin kannattaa katsoa tämän sivun "linkkejä"-kohta. Sieltä voit klikata itsesi muiden maiden yorkki-yhdistysten sivuille ja mm. "Yorkshire Terrier Journal"-sivuille, jossa on myös hauska kuvagalleria.

Hei vaan kaikille, Siis pentupaketti = pennun hoito-ohje. Anteeksi väärä sanavalintani. Pennun hoito-ohje sisältää pennun hoitamiseen tarvittavat ohjeet ym. hyödyllistä tietoa rodusta. Kaivarin tulokset nyt luettavissa "näyttelytuloksia"-linkistä.

Haluaisin tietää mitä pentupaketti pitää sisällään?

Niin, itse asiassa yorkin turkkia ei ole tarkoitettukaan trimmattavaksi, vaan kotikoirilla on ehken vaan kätevämpi pitää koira lyhytturkkisena. Jos vaan jaksaa turkkia hoitaa niin ilman muuta kannattaa turkki pitää pitkänä, onhan yorkki upea ilmestys jos sen turkki on pitkä ja hyvin hoidettu. Annat turkin kasvaa rauhassa ja lyhennät vain tassu- ja korvakarvat jotta yleisilme pysyy siistinä. Jos turkki tuntuu työläältä nyytityksineen kaikkineen niin ainahan sen voi pätkäistä pois. Karvojen lähdöstä sen verran, että minun mielestäni yorkista lähtee karva vain harjatessa. Alusvillaa yorkilla ei ole joten se ei voi lähteä. Itse olen pitänyt yorkkimme turkin lyhyenä talvisin koska se on hankala kun siihen tarttuu lumi. Takin alla turkki nuhjaantuu takkuiseksi. Kesällä karva saa olla pidempi, mutta ei kuitenkaan niin pitkä, että kaikki risut ja roskat jää siihen kiinni. Olen samaa mieltä kanssasi, että yorkki on nätimpi pidempi turkkisena.

Hei kaikille, Yhdistyksen pentupaketti on tarjolla kaikille kasvattajille edulliseen Eur 2,50/kpl hintaan + postituskulut. Yhdistyksen jäsenille Eur 3,50/kpl + postitus. Muille Eur 10,- sis. postituksen (1 kpl). Pentupakettia ei ole pentuvälittäjällä jakelussa. Vanhoja lehtiä voi tilata minulta, katso linkki Jäsenlehti. Toimitusaika kuten jo aikaisemmin mainitsin, riippuu siitä milloin maksu on tilillämme. Vinkkinä sanoisin, maksakaa tilille etukäteen ja postittakaa tai mailatkaa minulle tilaus + kuitti, niin saatte lehdet suunnilleen paluupostissa. Lisätkää kuitenkin maksuunne postituskulut 2 lehteä Eur 1,30 3 lehteä -> Eur 2,30 (painon mukaan, tarkistakaa postista).Suosittelen kaikille lehtien tilaamista, sillä niissä löytyy vastaukset useimpiin tällä palstalla esitettyihin kysymyksiin. Valitettavasti joidenkin vanhempien lehtien painos on loppunut. Lehtiä on saatavilla kerhotapahtumissa, vuosi- ja syyskokouksessa, Club Showssa sekä Kaivarissa. Myös rusetteja voi tilata minulta hintaa Eur 5/rusetti + postitus Eur 1,30. terveisin

Yorkin turkki on samanlainen kuin silkkiterrierin eli siitä ei lähde karvoja kuin harjatessa. Turkkia ei todellakaan tarvitse leikata lyhyeksi vaan sen saa kasvattaa juuri niin pitkäksi kuin haluaa. Lue myös aikaisempia meilejä, niin saat hyödyllistä lisätietoa yorkeista. Onnea matkaan!

Itse olen hankkimassa yorkkia, yksi asia askarruttaa. Onko niidenkin turkki sellainen, että siitä ei lähde karvoja kuin harjatessa? Ainakaan suuremmin...? Mietin kun silkkiterrierien turkeista ei karvoja pahemmin irtoa, ja tietääkseni niiden turkit ovat aika samantyyppiset, vai? Kiitos jo etukäteen! Niin ja vielä, voiko yorkin jättää trimmaamatta kokonaan jos haluaa kasvattaa pitkän turkin? Itse en pidä trimmattujen yorkkien ulkonäöstä... Tietty turkin hoito olisi silloin hankalampaa, mutta eiköhän se onnistuisi :)

Siis saako vanhoja yorkkilehtiä sinulta tilaamalla? Jos saa niin mitä maksaa ja mikä on toimitusaika?

Pentupaketin saa silloin kun käy ostamassa koiran..kaikki pentuvälittäjät ei sitä kyllä anna. Vaikka se olisikin hyvä saada aina kun pennun käy hankkimassa.

Minun kohta nelivuotias yorkkiurokseni on pentuiän huonojen kokemusten ja antamani huonon koulutuksen johdosta aggressiivinen vieraita koiria kohtaan, koska se pelkää niitä. Otin kuitenkin nyt 7 kk vanhan yorkkinartun sille kaveriksi, ja oikein hyvin on mennyt. Ne leikkivät yhdessä tosi paljon ja ovat muutenkin hyviä kavereita. Yllätyksekseni vanhemman huono käytös ei ole "tarttunut" nuorempaan, ainakaan vielä. Pentu käykin ahkerasti sosiaalistumassa sekä hyvät tavat -ryhmässä että vauva-agilityssä.

Olisin kiinnostunut tästä pentupakettiasiasta. Saako sellaisen esim. kaikilta rotuyhdistykseen kuuluvilta kasvattajilta ja mitä siihen yleensä kuuluu?

Voitaisiinko välillä keskittyä johonkin olennaisempaan tällä palstalla kuin keskinäisiin välien selvittelyihin. Olisi oikein ystävällistä jos selvittäisitte asiat vaikka sähköpostin kautta. Kiitos:)

Olette molemmat omalta osaltanne oikeassa. Mari siinä että idästä tuotujen koirien taustat kannattaa selvittää ja varmistaa että koira on rekisteröity kyseisen maan rekisteriin ja että kysymyksessä on juuri se rekisteröity koira, varsinkin jos ei tunne/tiedä kasvattajaa ja aikoo käyttää koiraa näyttelyissä ja teettää sillä pentuja. Nancy on myös oikeassa. Ei kaikki Venäjän ja Viro kasvattajat ole huijareita ja eivät kaikki itäkoirat omaa epämääräistä taustaa. Venäjällä on kasvatettu ja jalostettu rotukoiria ehkä jopa kauemmin kuin meillä täällä Suomessa ja kansainvälisissä näyttelyissä näkeekin upeita itä- eurooppalaisia koiria.

Ai kysyit muka yleisesti.. Sä kyllä kirjotit mulle että:ja et tosiaan kertonut saitko sen pentupaketin, siitä kun pitäisi aika paljon asioita selvitä. Ni MITÄS TOI SITTE TARKOITTI?? OLIKO TOI MUKA YLEINEN KYSYMYS? ja mix sä sen oisit mulle lähettänny jos se ois ollu yleinen. Käyppä tarkastamassa mitä kaikkea oot mulle lähettänny ku sul ei vissii toi muisti oikeen pelaa!!!

Kysyin kylläkin yleisesti, millaista pentupakettia Suomessa kasvattajilla on tarjolla, mutta käy se noinkin.

Tajusinko oikein että kun en kertonnut äskeisessä viestissä että mitä pentupakettiin sisältyy niin on enemmän epäiltävää. No jos se sua lohduttaa ja kiinnostaa ni kyllä mä sen voin kertoa. Sieltä tuli rokotekirja,ja 2 vihkoa missä kerrotaan yorkeistä, tosin ne on kirjoitettu viron kielellä ni en oo niihin perehtynny sen enempään. Sitten tuli mukaan sitä ruokaa mitä kasvattaja on sille pentuna syöttännyt, ja tietenkin kennelipaperit. Sukukirja ym..Vellun äiti ja isä on voittaanut kultaa näyttelyissä=) Siksi päätin alkaa käyttämään Velluakin kunhan se nyt viellä vähän kasvaa ja oppii! En ole suuttunut sulle kyllä mistään kun väitit että vedin herneet nenään! Mutta...jätetää tää asia myös mun puolesta tähän! Ja ps: En oo six tiennyt aikaisemmin mitä nyytitys sun muut tarkoittaa koska ne lukee niissä vihkoissa toden-näköisesti Ja VIROKSI.

Koitahan rauhoittua. Kukaan ei hyödy siitä mitään että sanomiset ymmärretään tahallaan väärin ja vedetään herneet nenään, niinkuin kaikki asiat osoittaisi omaan napaan. En ole väittänyt, että koirassasi olisi mitään laitonta tai vikaa. Ja tosiaan et kertonut, saitko pentupaketin, siitä kun pitäisi aika paljon asioita selvitä. Kaikki kasvattajat kun eivät anna pentupakettia, vaikka se mielestäni vastuuntuntoisen kasvattajan velvollisuuksiin kuuluukin. Tämä asia jääköön minun puolestani tähän kun ei kerran haluta asiaa ymmärtää oikein. Jos haluat kuvitella että olen kateellinen, niin ihan rauhassa vain.

Enpähän usko että se mistä meidän Vellu on tullut on saannut väärät paperit tai jotain muuta laitonta. Koska kuten jo kerroinkin kasvattaja ja tuttuni joka koiran minulle toi virosta on hyviä kavereita, jonka tunnen myös itsekkin! Vellulla oli tatuointikin laitettu valmiixi korvaan kun se tuli ni turhaa epäilet siitä jotain että se ei ole täydellisesti kasvatettu ym... Oletko kateellinen kun halveksit sitä että koirani on tullut Virosta? Jotenkin viittaat siihen että olet. Kun epäilet että en ole saannut pentupakettia ja muuta tarvittavaa. Ja että otan koiran mistä en edes tiedä mitään. Älä käy aliarvioimaan sellaista mistä et tiedä mitään. En tiedä että mistä olet kuullut että ulkomailta haetuissa koirissa olisi yleensä jotain vikaa, mutta älä viittaa sitä Velluun koska et tiedä Vellun kasvattajasta mitään. Eikä asia sulle muutenkaan kuulu. Ei pahalla ;)

Hei Tuulikki, Eivät koirani ole "kaltereiden" takana boxeissaan päivällä, vaan boxien ristikot on otettu irti ja koirat voivat kulkea vapaasti asunnossa. Sitten kun matkustetaan ristikot laitetaan paikoilleen. Koirilla on myös omat sängyt missä ne mielellään nukkuvat yöt ( tai minun vieressäni) mutta olen huomannut että päivisin, kun emme ole kotona ne viihtyvät paremmin boxeissaan, joista ne pääsevät kyllä syömään, juomaan ja riehumaan keskenään.

En väitäkään, että kaikki lähinaapureista tapahtuva tuonti on epäilyttävää, mutta ikäväkseni on pakko sanoa, että valtaosa mun korviini kantautuneista tuontitapauksista ovat olleet negatiivissävyisiä. Tuotu typättyjä koiria, sukusiitettyjä, väärillä papereilla tulleita, paperit jääneet sopimuksista huolimatta saamatta jne. Mitäs muuten yorkkien pentupaketti pitää sisällään kokonaisvaltaisesti? Oma yorkki kun tosiaan tuli täyskasvuisena rescuetapauksena muutaman tunnin varoitusajalla, niin ei ole sitä pentupakettia saatu. Mä olettaisin, että siinä olisi myös esimerkiksi nyytitystä koskevat asiat. Tosta mainitsemastani kirjasta, niin lukemaan en ole ehtinyt,mutta selaillut läpi. Se sisältää osiot yorkin historia, Miksi juuri yorkki, rotumääritelmä, yorkki pentuna, jokapäiväinen hoito (turkin hoito, matkailu sisällään), yorkin koulutus ja kasvatus, terveydenhoito, vanhuuden yllättäessä, näyttelyosuus ja käytösongelmat. Tekstiä on 171 sivua kattavine kuvineen, joten uskoisin sen olevan aika hyvä lähde. Harmi vaan ettei yorkkikirjallisuutta saa ainakaan mun tietojen mukaan suomenkielisenä, joten aikaa ton kääntämiseen tulee menemään. Jos jollakulla on muita kattavia teoksia tiedossaan, niin vinkit otetaan vastaan. :)

Joo oon liittynnyt jäseneksi. Ja lasku teiltä jo tulikin. Yorkki lehdistä saan varmaan paljon uutta tietoa!

Oon mä nähnyt paljon valokuvia sen kasvattajan yorkeista ja sen perusteella valitsin minkä niistä haluan. Tuttuni tuntee kasvattajan jolta yorkkini ostettiin. Enhän mä nyt tuntemattomalta olisi sitä edes ostannut! Mutta Vellullani oli kaikki rokoitukset ja paperit kunnossa kun se mulle haettiin. Ja sain toki pentupaketin koirani mukana. Ei ne ihmiset siellä Virossa ole sen kummallisempia kun täällä suomessakaan..ainakaan kaikki. Ennen yorkkini hankintaa olen kyllä lainaillut kirjastosta koirakirjoja mutta ei niistä paljon tietoa löytynnyt...kuten nyytitys ym... Mememme Vellun kanssa päijät-hämeen eläinyhdistyksen kerhoon 15.10 Siellä valistetaan sekä omistajaa että pentua. Ehkä sieltä tullessani tiedän jo enemmän yorkeista!

Mainitsit kirjoituksessasi tilanneesi lehtiä - onko kyse Yorkshirenterrieri ry:n lehdistä? Minulta voi lehtiä tilata suoraan e-maililla (katso linkkiä Jäsenlehti) ja mikäli haluat liittyä yhdistyksen jäseneksi, saat tänä vuonna ilmestyneet lehdet ja lisäksi voit tilata edulliseen hintaan aikaisemmin ilmestyneitä lehtiä. Mikäli asut pääkaupunkiseudulla ja miksei muuallakin olet tervetullut lauantain kerhotapahtumaan, jossa voit täydentää tietojasi yorkeista. Myös pentuoppaita voi minulta tilata. Valitettavasti kuitenkin huonot kokemukset ovat osoittaneet, että maksun tarvitsee olla tilillämme ennenkuin mitään lähetetään. Nyt en voi tarkistaa tilannetasi, kosken tiedä oikeata nimeäsi, mutta ota yhteyttä tämän asian tiimoilta.

Mitä mä olen jutellu yorkin omistajien kanssa, niin se harmaan sävy voi vaihdella tosi vaalean harmaasta aina todella tummanharmaaseen, mutta musta sen ei pitäisi olla pentuvaiheen jälkeen? Itselläni on liian vaalea yorkki, jolla myös ruskea on sijoittunut takapuolella hieman väärin, sekä sillä on valkoinen pläntti rinnassa sekä ruskeita hajakarvoja selässä harmaalla alueella, eli ei se väri aina ole niinkuin rotumääritelmässä sanotaan.

Minä lähdin siitä olettamuksesta, että olet itse itsellesi koiran tuonut Virosta, koska toisin et aiemmin sanonut. Tällöin lähdetään myös olettamuksesta, että koiranomistaja ottaa rodusta selvää ENNEN rodun päättämistä ja pennun varaamista, eikä ainakaan Suomessa vastuuntuntoinen kasvattaja myy koiraa henkilölle, joka ei ole rodusta etukäteen ottanut selvää, ja vastuuntuntoinen kasvattaja myös antaa ns. pentupaketin koiran mukana, joka sisältää nimenomaan pennun yleiset hoito-ohjeet, turkin hoito-ohjeet jne, joita sitä et ilmeisesti ole saanut. Rescuetapauksissa yms. tilanne on eri, koska silloin koira voi tulla lyhyelläkin varoitusajalla. Tällaisilla palstoilla nimenomaan oletetaan niiden tietojen perusteella, mitä toinen antaa. Ja tottakai paljon saa kysyä, mutta jotkut kysymyksesi ovat viitanneet siihen, että ensin otetaan koira, ja sitten vasta selvitetään, millainen tuli otettua (ja pennun ollessa kyseessä ilman tarkempia selvityksiä oletin, että se on itse kasvattajalta tilattu).

Kyselit siitä turkista, meillä on kaksi yorkkia, toinen on täysin harmaa 11 vuotias ja toinen on kohta 6 vuotias ja turkki on melkein musta, joten ei se mun mielestä katso väriä, eihän kaikki ihmisetkään ole samanvärisiä=) Terv. Anna

Joo no enhän mä ite mun yorkkia ole ostannutkaan sieltä Virosta, vaan mun tuttu. Ja on mulla ennestääkin jo koira mutta eka yorkki vasta. Enkä ole voinnut tarkemmin ottaa selvää yorkeista koska ei oo tullu niitä lehtiä viellä mitkä tilasin...Ja sixhän mä täällä sivuilla käyn ottamasta asioista selvää mitkä on viellä auki. Sitä vartenhan nää sivut on! Jos se sua häiritsee niin paljon ni älä lue mun lähettämiä viestejä. Ja kyseleehän täällä muutkin yorkin hoidosta ym.

Ikävä näin sanoa, mutta musta tuntuu ettet sä ole hirveesti ottanu yorkeista selvää ennenkuin olet pentusi ottanut. Muutoin tietäisit mitä mm. nyytittäminen tarkoittaa (viittaa maileihin), tai tietäisit että musta väri kuuluu pentuturkkiin, ja aikuisen yorkin ei kuulu musta ollakaan. Onko pentusi typätty, ja onko se myös rekattu, millainen sukutaulu (sukusiitosta)? Ikävä myös tunnustaa, että mä suhtaudun varauksella Virosta ja Venäjältä tuotuihin koiriin koska monasti niiden asiat ovat enemmän tai vähemmän kyseenalaisia (ei toki kaikkien). Mutta lupasin sulle sen kirjan nimen katsoa, jonka ostin. Tämä kirja on siis Yorkshire terrier, kirjoittaja Rachel Keyes. Itse maksoin tästä 9.90 euroa alennusmyynnistä, ja on 1999 painettu.

Tuleeko kaikille yorkeille ajanmyötä harmaa turkki? Tänään eläinlääkärissä kun olin yorkkini kanssa, odotushuoneeseen tuli toinen yorkki joka oli 8v. Ja sillä oli harmaa turkki pikimustaa ei ollut missään. Ja kysymyksestä toiseen, pidetäänkö kotiyorkeilla yleensä pitkää vai lyhyttä karvaa? Onko pitkä turkki sitten niin vaikea hoitaa kun pitkä turkkisia yorkkeja ei paljon kaduilla näy!? Vai onko ollu vain sattuma että olen nähnyt vain lyhytkarvaisia? Itse aijon kyllä kasvattaa yorkilleni pitkän ja kauniin turkin. =)

Kyllä koirasi kuulostaa vähän mustasukkaiselta. Tuo koirapuistokäytös viittaa selkeästi siihen, ettei se ole tottunut siihen ja pelkää koirapuistossa. Meillä koirapuistopelko saatiin pois niin, että ensin käytiin vain kävelemässä koirapuiston ympäri ja haisteltiin verkon läpi, koska sisäpuolella Aku oli ekalla käynnillä saanu "selkäänsä" ja pelkäsi siellä ihan vietävästi. Kyllähän tossa jonkun aikaa meni, mutta sitten Aku jo pyysi itse sisään, ja sinne mentiin. Toki asia on hieman eri, kun koirani kerran rakastaa toisia koiria. Jos koira ei selvästikään nauti vieraiden koirien seurasta, niin tarvitseeko sitä viedä niiden seuraan? Mielestäni voi silti lähes huoletta ottaa toisen koiran seuraksi, kyllä se tottuu se vanhakin koira aika nopeasti. Lauma on kuitenkin lauma, ja vieraat koirat ovat eri asia. Esimerkiksi edesmennyt kulkukoirani ei tullut toimeen kuin ehkä 5 % vastaantulevista koirista. Muiden päälle se yritti käydä hampaat irvessä. Vähän mietittiin, että miten se mahtaa reagoida kun Aku tuli taloon, mutta tämän yksilön se otti siipiensä suojaan ja siinä oli kyllä semmonen menopari. Näin yhtäkkiä muistan 2 uroskoiraa, joiden kanssa Puppe tuli toimeen. Narttujen kanssa tuli ihan ok (paitsi jo olemassa olevan narttuni kanssa), mutta meilläpäin oli enemmän uroksia.

Oma yorkkini ei tosiaan oikein välitä muista koirista. Menee kyllä haistelemaan vataantulijaa, mutta ohittaa sen noin 2 sekuntia sen jälkeen, että ei kiinnosta. Jos itse silitän jotakin vierasta koiraa, omani saa sätkyn (= hyppii mua vasten ja koittaa pussailla oikein innokkaasti naamaani ja ynisee, sellaista ininäänsä, muttei koskaan hauku). Onkohan tämä jonkinsorttista mustasukkaisuutta? Mulla ei ole tuttavapiirissä koiria, joten testimielellä hoitoon en saa toista. Koira-aitauksissa muut koirat piirittävät uteliaana tätä pikkuista joka hyppii tuhatta ja sataa mun jalkaa vasten, koittaa syliin ja inisee taas erittäin anovasti. Ja tää mun yorkin touhu on tosiaan niin "anovaa" ihan kuin sillä ois pakokauhu pois. Että ajatuksena, tottuiskohan se toiseen samankokoiseen koiraan, joka tulis pentuna? Koska esim. toi aitauskäyttäytyminen on niin rasittavaa, että sinne ei voi mennä. Kesälläkin sääret ihan kynsien jälkiä täynnä kun toinen kiipee väkisin syliin. Huh, tulipa pitä selostus :)) Kiitos neuvoista!

Kirjoituksestasi sain sellaisen kuvan, että pidät koirat häkissä (kuljetusboxissa) päiväsaikaan. Ymmärsinkö oikein? Minulla koirat saavat olla ympäri huoneistoa, enkä voisi ajatellakaan sulkevani niitä kuljetusboxiin kun olen töissä päivisin. . Miksi ne on kuljetusboxissa? Mm. yksinoloon liittyvää ero-ahdistusta koirilla hoidetaan sulkemalla koira häkkiin päiväksi, jotta se tuntisi olonsa turvallisemmaksi. Englannisa olen kuullut kasvattajista, joilla on olohuone täynnä häkkejä, joissa yorkit oleskelevat, että kyllähän tällainenkin ratkaisu on mahdollinen, mutta....

Piti vielä lisätä, että kun mä olen kotona, niin kaikki eläimet ovat iloisesti sekaisin. Misu kyllä ilmoittaa Mortille kun ei tykkää tilanteesta ja komennan Morttia jos se mielestäni ahdistelee kissaa liikaa. Koirat leikkivät sisällä keskenään, mutta selkeästi joukossa tyhmyys tiivistyy. Esimerkiksi kun mulla on vain oma koira, se ei reagoi telkkarista tuleviin ovikelloihin sun muihin (omaan kyllä). No nyt kun on kaksi koiraa, niin mikä tahansa mikä telkkarissa kuulostaa ovikellolta tai oveen koputukselta, saa kaksi koiraa juoksemaan ovelle ilmoittaen, että siellä on joku. :D

Jos sulla on joku tuttu joka tarvitsee koiralleen hoitopaikkaa, kokeilepa tällä tavalla. Aku, 8-vuotta rakastaa kyllä toisia koiria kokoon, näköön, sukupuoleen ja ikään katsomatta, kun ei olla hänen reviirillään. Kun tuo Mortti (nyt 11 kk bichon frise-kääpiövillakoira) tuli meille ensimmäistä kertaa hoitoon, ulkona kaikki sujui loistavasti, mutta sisällä Aku ei lakannut murisemasta, ja jos Mortti edes kulki metrin päästä Akun korista, kävi Aku Morttiin kiinni. Akulle tietysti seurasi turpakeikka koska mä en moista suvaitse. Ennen tätä pidempää hoitojaksoa Mortti on ollut mulla kerran kolme päivää hoidossa, pari kertaa muutaman tunnin. Nyt keskiviikkoiltana Mortti tuli kuukaudeksi. Aluksi aikomukseni oli pitää työpäivän ajan omat elikkoni muissa tiloissa ja Mortti keittiössä. Kuinkas ollakaan se osaa avata jopa sisäänpäin avautuvan keittiön oven, ja niin mulla oli torstai-iltapäivällä kaksi koiran kuonoa eteisessä vastaanottamassa. Ei ollut ottanut kissankaan kanssa yhteen, vaan Mortti uskoo Misua viimeistään sitten kun se murisee, on pari kertaa sähähtänyt ja nostaa käpälää. Tämän jälkeen päätin, että kissa on hiirien ja akvaarion kanssa olkkarissa, ja Aku ja Mortti ovat keittiössä ja eteisessä, kengät sun muut ovat makkarissa (Mortti on maisteluiässä). Aku kyllä välillä hyökkää Mortin päälle, mutta Mortti ei koskaan vastaa tähän, eikä reikiä ole löytynyt, joten se on lähinnä komentamista.

Miten on, osaatteko avittaa asiassa. Minulla on kotona yorkki tyttö joka on iältään 7 vuotta. Sopeutuisiko se taloon tulevaan uuteen pentuun? Yorkkini ei ole kovin innoissaan muista koirista (ihmisistä kylläkin :)), koska ei ole koskaan joutunut/saanut olla tekemisissä pidempää aikaa kerrallaan. Tuntuu välillä, että pikkuinen kuvitteleee itsensä ihmisten kastiin ainakin meillä perheessä.

Vanhempi koira (yorkki) tuli meille joulukuussa v.2000 ja nuorempi koira (venäjän toyterrieri) viime vuoden marraskuussa. Koirilla on omat kuljetusboxit joissa ne oleskelevat päiväsaikaan ja loppukesästä vanhempi koira alkoi merkata omaa boxiaan ulkopuolelta. Muualle sisälle se ei tee tarpeitaan. Ei auta vaikka pesen joka kerta boxin sisältä ja päältä pesuaineella ja suihkuta vedellä, myös pehmusteet. Ulkoillessa se on tarpeitten teon jälkeen alkanut kuopia vimmatusti takatassuilla (levittää hajuaan). Kokeneemmat voisivat vastata onko kyseessä joku asema laumassa- ja reviirijuttu kuten arvelen? Nuorempi koira ei merkkaile sisälle mutta ulkona se pissaa heti (jos se huomaa) vanhemman koiran tekemän pissan päälle. Alla muokattu viesti, jonka laitoin helmikuussa Siirille. Viesti: Sisäsiisteydestä sen verran että oma koirani on uros ja oppi hyvin sisäsiistiksi. Pennun opetus kyllä vaatii kärsivällisyyttä ja viitseliäisyyttä. Meillä oli ensin pissipaperit kaikissa huoneissa joissa pentu oleskeli ja yöllä kun koira nukkui omassa sängyssään,makuuhuoneemme lattialla, pissipaperi ja vesikuppi oli vieressä. Pidimme huoneen oven kiinni, joten se ei päässyt muihin tiloihin. Jäädessään yksin kotiin se oli yhdessä huoneessa. Kaikki matot oli kääritty rullalle siksi aikaa kun sisäsiistiksi opeteltiin, joten sen oli mukavampi mennä paperin päälle pissille. Se nostettiin aina paperille heti herättyä, kun oli leikitty ja syömisen jälkeen. Jos se lirautti muualle, se nostettiin heti lempeästi toruen paperin päälle. Sitten pikkuhiljaa paperit laitettiin vain huoneeseen jossa koira eniten oleskeli ja eteiseen ulko-oven viereen. Koska oli talvi laitoimme paperin myös parvekkeelle, jonne se nostettiin aamuisin ensimmäiseksi. Lisäksi aloimme ulkoilla säännöllisesti, aamulla, iltapäivällä, illalla ja juuri ennen nukkumaan menoa. Aluksi ulkoilessa meillä oli sanomalehti mukana ja laitoimme sen paikkaan jossa muutkin koirat olivat pissineet. Tärkeää oli myös kiitää ja kehua aina kun tarpeet tulivat oikeaan paikkaan. Myöskään vahingoista emme pahasti toruneet, koira vietiin paperin kautta toiseen huoneeseen ja sillä aikaa siivottiin jäljet mahdollisimman hyvin ettei olisi jäänyt edes hajua. (Toiseen huoneeseen siksi, ettei se olisi kuvitellut siivouksen olevan kiva leikki.) Koira oli n. 9 kk vanha kun se oli täysin sisäsiisti. Uuden pennun kanssa olemme opetelleet sisäsiisteyttä samalla tavalla ja nyt kun se on 5 kk vanha se tekee kaikki tarpeensa paperille. Moneen viikkoon ei vahinkoa ole sattunut. Se on jopa muutaman kerran pissannut ulos. Kyseessä on nyt uroskoirat, narttujen opettaminen voi olla vaikeampaa, niillä kun ei käsittääkseni ole tarvetta merkata reviiriään, kuten uroskoirilla.

Vastaisin jos tietäisin. Nimittäin että minkä ikäisenä yorkit oppivat sisäsiistiksi. Jotkut eivät koskaan, ja epäilen, että monilla siihen kuluu lähes vuosi. Olisi hienoa, jos asiasta enemmän tietävät voisivat myös kertoa kokemuksistaan, vaikka tämä ei ilmainen neuvontapalsta olekaan. (Voi kai sitä kanssaihmisiä silti auttaa, tai etenkin heidän yorkkejaan!) Käytä koirasi kävelyllä heti sen herättyä, aamuruuan jälkeen, aina kun tulet kotiin, iltaruuan jälkeen, ainakin rajun leikin jälkeen ja vielä ennen nukkumaanmenoa. Lenkin ei tarvitse olla pitkä, mutta yorkit jaksavat kävellä pitkiäkin lenkkejä. Minulla yleensä iltalenkki on pitempi, 30-60 minuuttia. Pissilenkit lyhyempiä, niin kauan kunnes tarpeet on tehty. Yorkin rakko on kai aika pieni, mutta aikuisen koiran pitäisi jaksaa pissimättä työpäivä tai yö.

Otan osaa myös Mintun puolesta. :( Itselläni on kolmas koira menossa, ja pakko sanoa että kovimmille tulee ottamaan sitten kun Akun aika tulee. Sisäsiisteydestä, että minkälaisia pissalenkkejä teette pennun kanssa? Lähdettekö ihan lenkille, vai vaan pihalla? Monesti kun pentu vierastaa toisten koirien hajuja eikä uskalla tehdä "toisen reviirille", jolloin sen on omasta mielestään helpompi tehdä asiat tutulle paikalle. Eli pihalle vaan seisoskelemaan ja pissailemaan. Jos ei tunnu auttavan, kokeile ottaa sanomalehti myös pihalle mukaan, jolloin se pissaa vanhalle tutulle sanomalehdelle, ja yrittää pikkuhiljaa opettaa, että ulkona voi pissata muuallekin kuin paperille.

Minkä ikäisenä yorkki oppii suunnilleen sisäsiistiksi? Oma yorkkini on ollut meillä nyt 2kk ja tuli luovutus ikäisenä. Eikä osaa tehdä hätäänsä ulos vaan aina kun tulemme ulkoolta niin se tekee hätänsä sisälle! Monta kertaa pentua tulisi päivässä keskimäärin käyttää ulkona? Jaksaako yorkit kävellä pidempiäkin matkoja? Vastatkaa takaisin kiitos.

Minkä ikäisenä yorkki oppii suunnilleen sisäsiistiksi? Oma yorkkini on ollut meillä nyt 2kk ja tuli luovutus ikäisenä. Eikä osaa tehdä hätäänsä ulos vaan aina kun tulemme ulkoolta niin se tekee hätänsä sisälle! Monta kertaa pentua tulisi päivässä keskimäärin käyttää ulkona? Jaksaako yorkit kävellä pidempiäkin matkoja? Vastatkaa takaisin kiitos.

Kiitos kun saimme lukea Mintun tarinan! Olen läsnä suuressa surussanne. Oheinen Eino Leinon runo tuonut minulle paljon lohtua elämän menetyksissäni. On lohduttavaa, että poisnukkuneet jäävät elämään sydämiimme ja kulkevat rinnallamme muistoina. "Nyt olen vapaa ja mukana tuulen saan kulkea rajalla ajattomuuden. En ole poissa vaan luoksenne saavun mukana jokaisen nousevan aamuna ja jokaisen tummuvan illan myötä toivotan teille hyvää yötä." Lämmin osanottomme perheenne suureen suruun.

Tervetuloa tapahtumaan Kennelliiton kokoutilat, katutaso, Kamreerintie, Espoo. Jos haluat vinkkejä yorkin hoidosta, tai muuten vaan tavata yorkkeja ja yorkki-ihmisiä, tässä tilaisuutesi.

Kyllähän se talvi vähän haittaa tällaisen kylmänaran koiran sisäsiistiksi opettamista, mutta kyllä siinäkin omistajan viitseliäisyys palkitaan. Kunhan vain usein jaksaa koiraa käyttää ulkona tarpeillaan, niin kyllähän se siitä siistiksi oppii. Välillä joutuu ottamaan syliiin ja kietaisemaan jotain lämmintä koirulin ympärille, ja sitten taas laskee alas maahan jos hetken aikaa tarkenisi. Itse tein lämpöisestä fleecestä takin pienokaisellemme ja sen avulla tarkeni viime talven hyvin. Pentu tuli meille joulukuussa ja kyllähän se muutaman kuukauden näillä pienillä koirilla ottaa, että täydellisen sisäsiistiksi päästään (jos kokonaan silloinkaan). Nyt meillä on toinen yorkki menossa ja tämä tekee todella harvoin tarpeitansa sisälle. Jos hätä tulee, niin saattaa käydä kylppärin lattialle lorauttamassa, mutta niinkuin sanoin niin todella harvoin. Pentumme täyttää lokakuussa vuoden.

Otan osaa! Todella harmittava juttu. Voin hieman kuvitella suruanne, sillä minäkin olen menettänyt jo neljä koiraa elämäni aikana. Viimeinen päätös on aina vaikea, mutta onneksi myös jotenkin helpottava. Voimia teille!

Onko jollain teistä ollut talvipentu? Jos, niin miten pian pentu oppi sisäsiistiksi?

Surullisena ilmoitan, että Minttu on haudattu kotimme pihamaalle kaverinsa Maxin viereen viime viikon tiistaina. Sen vatsassa olleet muhkurat kasvoivat sitä vauhtia, että katsoimme parhaaksi päästää se vaivoistaan, vaikka ihan hirveän vaikeata sen päätöksen tekeminen olikin. Kaipaus on edelleen kova, vaikka kuinka yrittäisi järjellä ajatella, että sen on nyt hyvä olla. Pitäkää hyvää huolta omista kullanmuruistanne, että ne saisivat yhtä pitkän ja terveen elämän kuin Mintulla!

Hei Sari! Meille Anni tuli maaliskuun lopulla. Ensimmäinen automatka oli heti Rengosta Hämeenlinnaan, sen matka Anni teki jo kuljetusboxissa. Vähän hän protestoi ja vikisi, matka kesti 20 min. Ensimmäiset pari kuukautta Anni jaksoi kitistä autossa boxissa pitenpiäkin aikoja. Laitoin usein vaan radiota kovemmalle, enkä ollut kuulevinaankaan häntä. Olemme antaneet monessa asiassa perikisi tämän kultamme kanssa, mutta tämä oli selvä, että automatkat tehdään aina boxissa. Alkukesästä jo matkat meni hienosti. Anni nukkuu tyytyväisenä boxissaan. Olemme jopa pysähtyneet syömään tai asioille ja Anni on boxissaan autossa turvassa. On todella helppoa kun tietää, ettei autossa pääse tapahtumaan mitään haaveria. Boxi on tietysti takapenkillä ja turvavöillä kiinni. Kärsivällisyyttä vaan sinulle ja yorkillesi. Yorkin kanssa on tosi kiva ja helppo liikkua.

Moi! Ostin n.2kk sitten uros yorkin, nytten sillä on ikää 3ja½kk. Minkä ikäisenä yorkit oppivat yleensä sisäsiisteiksi? Tietääkö kukaan järjestetäänkö yorkeille Lahdessa mitään toimintaa? Olisi kiva jos pystyisitte järjestämään ellei jo ole järjestetty. Kun en täältä Lahdesta oikein yorkkini kanssa pääse kaukaksi matkustelemaan. Yorkkini pelkää hirveesti matkustamista autolla. Entä teidän muiden yorkit, pitävätkö he autossa olemisesta? Olisi kiva jos voisitte vastata minulle sähkö postitse! Osoite on sari.anneli.niemi@jippii.fi

Olipa erityisen mukava tulla töistä kotiin, kun postilaatikossa odotti Yorkki-lehti! Ennen kuin koirat pääsivät päivälenkille, oli ihan pakko lukea muutama juttu. Ja illalla samat jutut uudestaan. Ja seuraavana aamuna. Niin hyviä olivat kirjoitukset jälleen. Liittykää hyvät ihmiset yhdistykseen, niin saatte kotiinne mahtavan lehden neljä kertaa vuodessa. Suurkiitos Annille, Mimosalle ja Mintulle hauskoista kirjoituksista. Mintusta lukiessa tuli kyynel silmään. Mitähän Mintulle tällä hetkellä kuuluu?

Luin aamun iloksi läpi koko tämän keskustelupalstan. Monia hauskoja kertomuksia pikku Yorkeista. Itse olen kerran aikaisemmin tänne kirjoittanut ja silloin pohdin Yorkin hankkimista kaniinimäyräkoirani kaveriksi. Koirani on kuitenkin vielä niin nuori (8kk.), että päätin jättää asian hautumaan ainakin ensi kevääseen saakka jos ei pitemmäksikin aikaa. mielestäni tämä keskustelupalsta on erittäin toimiva kokonaisuus ja mieltä askarruttaviin kysymyksiin saa vastauksia nopeasti ja asiallisesti. Hyvää syksyä kaikille.

Vaikka pidänkin koirallani suht lyhyttä turkkia (nyt n. 1-2 cm, häntä täyspitkä, mutta esim turpavillat pikkasen pidemmät), niin kyllä mä yleensä pruukaan pestä koirani aika tarkkaan kahden viikon välein, koska silloin se on jo sen verran likaisen tuntuinen (koirani rakasta hiekassa, tomussa, nurtsilla ja joka paikassa kierittelyä). Aluksi kokeiltiin markettishamppoita ja ihmisten shamppoota, ne oli ihan ok. Sitten kokeiltiin minkkiöljyshamppoo ja hoitoaine. Se oli niin erilainen kuin aikaisemmin käyttämäni shamppoot, jätti pintaan sellasen öljypinnan, ja ensimmäistä kertaa koirastani tarttui käsiin mustaa töhnää (jota siis tarttuu silittäessä koirista, joita pestään n. kerran vuodessa). Nyt meillä on jotain manteliöljyshamppoota, kerran sillä pesty ja ihan hyvältähän tuokin vaikuttaa. Nykyään jos koira on tosi likainen, pesen ekan kierroksen markettishamppoolla (kun niitä vielä on), ja sitten kunnon shamppoolla. En raaski heittää vanhojakaan pois. Talvisin pesuväli saattaa venyä ehkä kuukauteen, koska koira ei likastu niin helposti.

Olen pessyt meidän poitsun turkkia silloin kun se on likaisen tuntuinen, eli noin joka toinen tai jokakolmas viikko. Riippuu vähän turkin pituudesta miten se alkaa tuntumaan likaiselta. Kun turkki on pitkä se vähänkin likaisena takkuuntuu helposti.

Kuinka usein yorkin turkkia on pestävä?

Heippa kaikille, Yhdistyksellä on tällä hetkellä yksi pentuvälittäjä Liisa Paasimaa, hänen yhteystietonsa löytyvät sivuiltamme. Kaivarin näyttelystä ei ole videota, kuvat ja tulokset yritämme saada lähiaikoina sivuillemme, sen sijaan arvostelut tulevat (toivottavasti) lehteemme 4/2003. terveisin

Olen jo pitkään ollut hankkimassa yorkki pentua. Nyt vihdoin on asiat mallillaan niin, että vauveli olisi tervetullut :) Sivulla annettiin aiemmin kahden pentuvälittäjän numerot, ovatko nämä numerot edelleen voimassa? Vai lähdenkö suoraan soittelemaan kasvattajia läpi? Näillä sivuilla ilmoitetaan vain neljän kasvattajan tiedot, mistä löytyisi muiden tietoja? Muuten, tehtiinkö tämän vuoden Kaivarin näyttelystä videoa näille sivuille? Olisi kiva nähdä, kun en muuton takia päässyt paikalle.

Mistä näkisin tulokset kuinka kenenkin yorkit on pärjänny Kaivopuistossa? Tuleeko ne jossain vaiheessa näyttelytulokset palstalle vai onko ne jo luettevissa jostain?

Voi että oli mukavaa tavata uusia ja vanhoja yorkkiystäviä. Täällä susirajalla näkee niitä niin harvoin. Ja menestyskin vei jalat alta, Lotta sai KP:n! Kunpa joskus jaksaisin ajaa vielä kerhotapaamiseenkin.

Se on ilmeisesti mennyt multa vaan auttamattomasti ohitse, kun tuolloin en edes tiennyt tulevani pääkaupunkiseudulle, niin en sitten kiinnittänyt varmaan mitään huomiota. En kuulu mihinkään järjestöön joten mitään lehtiä ei mulle toistaiseksi tule. :(

Kaivopuistoon toivotin tervetulleeksi kaikki viestissäni 14.8. näillä sivuilla. Myös sinä Mari (ainakin nimimerkki Mari vieraili) vierailit sivuilla samana päivänä. Joten kyllä Kaivopuistosta mainittiin etukäteen. Toisaalta kaikista yhdistyksen tapahtumista voi lukea myös "tapahtumia" -sivuilta, ja jos olet yhdistyksen jäsen, saat myös lehden neljä kertaa vuodessa ja voit sieltä lukea tapahtumista !!! terveisin Tuulikki Helin

Tuli ilmoitus pikkasen myöhässä. :( Nimittäin oltiin pikkuserkun häissä viikonloppuna Mäntsälässä, joten olis ollut lyhyt matka Helsinkiin yorkkeja katsomaan, mutta kun en tiennyt moisesta. Nyt ei nähty yorkkeja. :( No Aku ainakin varasti koko shown taas häissä. :) Ostin myös matkalla englanninkielisen teoksen yorkeista. Jahka päättötyö valmistuu niin on aikaa syventyä kirjaan. Se oli vuonna 1999 painettu joten ei se varmaan kovin vanhentunut ole. :)

Tervetuloa sunnuntaina Kaivopuiston upeisiin maisemiin jo perinteeksi muodostuneeseen kääpiökoirien erikoisnäyttelyyn! Rotumme näyttelyssä arvostelee arvostettu yorkshirenterrierien kasvattajatuomari Henrik Johansson Ruotsista. Näyttelyyn on ilmoitettu 15 yorkkia, joiden arvostelu alkaa noin klo 13 kehässä 11. Tavataan Kaivopuistossa!

Reetu on oppinut, että kun minä tulen töistä kotiin, niin silloin ei kannata edes nousta sängyn pohjalta, koska minä en kuitenkaan ole sitä huomaavinanikaan. Mutta kun isäntä saapuu, niin silloin pitää haukkua ja hyppiä ja riehua kuin viimeistä päivää, isäntähän palkitsee tällaisen käytöksen silityksillä ja kehuilla. Reetullakin on näitä protestipissejä. Yllättävää kyllä, Reetu oppi sisäsiistiksi kun pentu tuli taloon.

Meilläkään ei tosiaan ole noi ilopissat kaukana. Olen yrittänyt viime kuukausina olla huomioimatta koiraa kun tulen kotiin, enkä lähde heti lenkille vaan vasta n. puolen tunnin päästä. Siis miten koira voikaan olla niin iloinen omistajan tullessa kotiin? Akun riemu kun mun mielestä menee jo hieman yli. Rauhoittuu kyllä sitten kun saa tarpeeksi hellimistä, mutta kun olen yrittänyt että rauhoittuisi ilman. Mutta onneksi se ei harrasta ilopissejä. Protestipissailija se sen sijaan on. Esimerkiksi kahteen päivään en ehtinyt sen kanssa kunnon lenkille, sen verran käytiin ulkona että pissat ja kakat saatiin aikaseks mut mitään tunnin lenkkiä ei ehditty tekemään. Johan oli aamulla taas protestipissit ilmestyny olkkarin oveen. Se siis protestoi pissaamalla jos ei mielestään ole saanut aktiviteettia. Onneksi se ei oo mulla ollessa kolmen vuoden aikana protestoinut kuin viitisen kertaa, kun taas vanhemmilla ollessaan protestipissit ovat lähes päivittäisiä. Akulle kun ei riitä että se olisi isän kanssa pihahommissa koko päivän mukana, vaan sen täytyy saada aktiviteettia.

Uskon, että Marin neuvo on oikea. Olen hoitanut samalla tavalla Reetun eroahdistusta. Se on vain vaikeaa, kun kaikki perheenjäsenet eivät noudata sääntöjä. Ritva antoi aikoinaan ohjeita sisäsiistiksi opettamisessa, mutta en raskinut pitää pentua yhdessä huoneessa, joten nyt se pissii onnellisesti minne sattuu. Siis oma syy omaan kurjuuteen. Useimmiten kuitenkin sanomalehdelle, jollainen löytyy joka huoneesta, vielä. Se pissii myös ulos, jos sillä hetkellä sattuu hätä olemaan. Onneksi ei ole parkettilattioita.

Meidän nyt 3 vuotias yorkkipoika lirautteli ihan pentuna joskus ns. ilopissit kun tulimme kotiin. Koira vietti koko päivän yksin ja oli tietysti riemuissaan kun sai viimeinkin seuraa. Nyt vanhempana se on kyllä yhtä riemuissaan kun tulemme mutta ei enää lirauttele, enkä tiedä miksi se on loppunut. Ongelmaiselle neuvoisin että kylään mentäessä isäntäväki tulisi ulos koiraa tervehtimään tai tervehtiminen tapahtuisi paikassa jossa pienet pissit ei niin haittaa. Nyt kun pissaamisesta tuli puhe, niin kerron meidän viikonlopun ongelmasta. Koira oli juossut "pili" pitkänä tyttöjen perässä ja tupen karvat olivat tarttuneet siittimeen. Sitten kun koira oli vetänyt siittimen takaisin sisään, niin tuppi oli etureunastaan rullautunut sisäänpäin. En saanut tuppea oikenemaan ( tosin en uskaltanut kovasti siitä vetääkään), joten soitin Pieneläinklinikan päivystykseen, josta sanottiin että jos tilanne on kestänyt useamman tunnin voi siitin olla turvoksissa, koska siihen pakkautuu verta ja turvotus pitäisi ensin saada esim. kylmällä vedellä laskemaan. Sen jälkeen voisi vesiliukoisella rasvalla yrittää rullata tuppea paikalleen ja jos ei onnistu niin sitten eläinlääkäriin. Tein kuten klinikalta neuvottiin ja onneksi neuvot tepsivät ja eläinlääkärireissulta vältyttiin.

Jo edesmennyt urosyorkkini harrasti myös ilopissaamista, eritoten silloin, kun joku tuttu ihminen erehtyi hänelle lepertelemään. Ongelma hävisi vähitellen iän myötä. Nykyisen yorkkini kanssa on taas vaikeuksia saada häntä sisäsiistiksi, ikää neidillä on siis vajaa 8 kk, ja tekee sujuvasti sisälle mikäli hätää en ennakoi ja vie ajoissa ulos...toivossa elän, että vielä oppii jonain päivänä..... Perinteiset palkitsemiset ym. keinot on käytössä, mutta onko lisää ideoita?

Ilopissojen ehkäisyyn on neuvottu, ettei huomioi koiraa mitenkään kun se tapaa uusia ihmisiä, kuten teidän tapauksessa nuo ilopissat tulevat. Omalla koirallani ei ole sitä ongelmaa, mutta olen kyllä kuullut näistä ja edellinen koirani päästi kerran ilopissat lahkeelleni kun oltiin ensimmäistä yötä koiraleirillä ja koirani nukkui trimmaushuoneessa yöt. Eli harjoittelua kehiin, koiran huomaamattomuutta ja aina kun se onnistuu olemaan rauhallisesti ja pissaamista, palkkio. Olenko ihan hakoteillä?

Reetulla on sama ongelma, enkä valitettavasti tiedä ratkaisua. Kivestenpoisto rauhoitti sitä huomattavasti, mutta näitä "ilopissejä" esiintyy silti :)

Onko kenelläkään vastaavaa ongelmaa ja ennenkaikkea ratkaisua siihen? Eli minulla on kaksivuotias poika yorkki ja se on oikea elohopea. Energiaa riittää joka lähtöön ja tuntuu ettei väsy ikinä. Ongelma on nyt kuitenkin pieni mutta kiusallinen: Jos mennään esim. kylään ja yorkkini tapaa tutun ihmisen pitkästä aikaa niin voi sitä riehumista ja iloa mutta ups siinä samassa lirahtaa pissatkin vieraan syliin. Vaikka juuri olisi pissattu ulos niin jotenkin ne pissat vaan tulee riehumisen yhteydessä. Tiedän että koira pitäisi saada rauhottumaan mutta milläs tätä sitten jäähdyttelis? Kun ei kuitenkaan haluais jättää koiraa kotiinkaan yksin. Yorkki on kyllä sellainen sydäntensärkijä, mutta kuinka kauan riittää ihmisten kärsivällisyys lorautteluun?

Ensimmäinen yorkkini matkusti nuorena paljon junassa opiskeluni vuoksi, edestakainen matka lähes viikottain oli n. 600 km. Koira matkasi mukavasti omassa muovisessa "kantokopassaan" ja junamatkan aikana pääsi välillä myös pyyhkeellä peitetyn kopan katolle istuskelemaan. Saimme matkojemme aikana monta uteliasta ja ystävällistä tuttua. Myös nykyinen yorkkini (vajaa 8 kk narttu) matkustaa automatkat junailevalta yorkilta perityssä kopassa. Myös neitokaiseni oppi helposti omaan koppaan ja siellä pidempikin matka sujuu mukavasti ja turvallisesti nukkuen. Lentokoneessa koirani eivät kyllä ole koskaan matkustaneen, enkä varmaan pientä koiraa ainakaan ruumaan uskaltaisi antaakaan. Sen sijaan useista eri paikkakuntien 4-H dogsittereistä meillä on paljon hyviä kokemuksia (rotuina yorkkien lisäksi minulla ollut myös sakemanni ja cockeri). Sitten noutamisesta... molemmat yorkkini oppivat lähes itsestään tuomaan nimeämäni lelun pyynnöstä suoraan käteeni. Ensimmäisen yorkkini lempileikki oli myös makupalojen ja lelujen etsiminen huoneistosta. :) Nina

Anteeksi, edellinen viesti kärsi jonkinlaisen typistyksen... Niin, boxiin laput ja nuolet "this side up" ja omat yhteystiedot ja koiran kutsumanimi boxin päälle. Edellä mainittuja (paljon koirien kanssa lentävän Kirsti Lummelammen kertomia SKKY:n sivuilla) neuvoja noudattaen minulla ja eurasier-narttu Flirtillä oli onnistunut astutusmatka Saksaan. Molempiin suuntiin oli vielä välilaskut. Koira oli ennemminkin ylpeä kokemuksestaan kuin stressaantunut. Kun boxia ja koiraa tuotiin koneessa, niin se makaili boxissaan tyytyväisenä, näin oli varmasti tehnyt koko matkan ajan. Kannattaa miettiä yksilökohtaisesti - onko koira tasapainoinen ja itsevarma, vaiko hermostunut jne. yksilö jota ei ruumaan kannata pistää - sekä matkan tarkoitusta yms.

Jos ruumassa matkustaa koira, säädetään ruuman lämpötilaa koiralle sopivaksi ja käsittääkseni muutenkaan koira ei ole missään viimeisessä sopukassa matkalaukkujen alla :). Jos koirasi matkustaa ruumassa, niin muista seuraavat asiat: - ennen koneeseen menoa pyydä henkilökuntaa selvittämään, onko koirasi jo koneessa, ettei käy niin, että sinä olet matkalla ja koirasi on tavarahississä kentällä. - kun olet koneessa, pyydä lentoemäntää muistuttamaan kapteenia siitä, että koneessa on koira. Kapteenilla on tieto asiasta, mutta on surullisia esimerkkejä siitä, ettei lämpötilaa ole säädetty kun asia on päässyt unohtamaan eli parempi ottaa varman päälle. Varustin boxin myös isoilla lapuilla ja nuolilla (no kyseessä oli siis iso boxikin)

Tyylikkäät ja toimivat sivut, kaipaisin tosin vielä hieman lisää tietoa rodun historiasta, luonteesta ja hoidosta. Etenkin näyttelyturkin hoito kiinnostaa. Täällä olikin aikaisemmin kommentti turkihoidosta, mikä jo vähän selvittikin asiaa nyytityksineen. Vierailu oli ensimmäinen, tulen varmasti toistekin. En omista yorkkia, mutta muuten vain rotu kiinnostaa (karvaisia kääpiötä edustaa kotona pekingeesit), ja aloitin tutustumisen täältä muutamien kasvattajien sivujen selaamisen jälkeen. Seuraava osoite on varmastikin kehän laita :). Hyvää jatkoa kaikille yorkki-ihmisille koirineen, Kati & peket & samojedit & eurasierit

En mä oikeen tiedä kuinka usein. No joskus varmaan huhtikuussa taisin viimeksi kyniä sen n. 1-2 cm mittaiseksi. Heinäkuussa piti uudestaan kyniä, mut se jotenkin jäi. Nyt ei enää voi niin lyhkäseksi kyniä, mutta aikomus olis taas tällä viikolla se kyniä. Kait se on aika lailla omasta mieltymyksestäkin kiinni, kuinka usein sen trimmaa ja minkä mittaisena pitää. Myös minä jätän talveksi turkin pidemmäksi kuin kesällä, mut en hirveen pitkäksi koska sitten tulee lumipaakkuja turkkiin. Tällä hetkellä sillä on ehkä n. 5 cm mittainen turkki.

Meillä on 8-vuotias yorkshiren terrieri.Lyhennämme sen turrkia n.pari kertaa vuodessa.Talvella annamme sen kasvaa jotta se edes hieman lämmittäisi koiraa, mutta kesä helteillä se lyhennetään...

Te jotka pidätte yorkkinne turkkia lyhyenä, kuinka usein sitä pitää lyhentää?

voisiko joku kertoa minulle yorkeista!

minkä nimisiä yorkkeja teillä on mä olen saamassa marras-joulukuuna sellaisen.

Kannattaa vielä miettiä sitä, kuinka paljon siellä on kulkukoiria, ja kissoja, että sehän voi saada vaikka minkä pöpön sieltä tuliaisina.

Olen kuullut että lämpötila ruumassa saattaa olla aika kylmä, olisiko ollut jotain nollan tienoilla joten suositeltu on että varsinkin pienet koirat puettaisiin lämpimästi lennon ajaksi. Ja ruumassa on sitten pilkkopimeää ja paljon ihmeellisiä ääniä!! Omaa yorkkiani en raaskisi laittaa sinne... Kannattaa vielä tarkistaa lentoyhtiöltä onko näin kaikissa koneissa.

Meillä Aku kun on rescue, niin en voi kuvitellakaan jättäväni sitä muiden kuin vanhempien hoitoon koska se varmasti stressaisi hiemankin vieraammasta hoitajasta, ja saattaisi jopa purra tätä. Edes äitini ei saa koiraa lenkille. Tästä onkin seurannut ongelmia. En päässyt kesällä festareille koska vanhemmat lähtivät reissuun eivätkä voineet koiraa sinne ottaa. Itse olen kuitenkin koiran ottanut ja sitoutunut pitämään siitä huolta. En elikoiden takia pystynyt lähtemään vaihtoonkaan.

Olemme hankkimassa koiraa perheeseemme, seuraksi 7-vuotiaalle koulutytöllemme myös kun sisaruksia ei ole. Haluamme pienen koiran koska asumme kaupungissa, ja tyttömme on ihastunut naapurustossamme asuvaan Fifi-koiraan, joka on yorkshirenterrieri. Kertokaapa kokemuksianne yorkista; haukkuuko paljon (kerrostalo), tykkääkö lapsista, onko järkevämpää ottaa uros vai narttu? Ystävämme Fifi on oikein sosiaalinen, lapsirakas, reipas ja terhakka koira. Sekä miehelläni että minulla on lapsena ollut koira, joten voisimme ottaa myös "koiraystävän" eli löytyykö Helsingistä koiranomistajia jotka haluaisivat/ tarvitsisivat koiralleen väliaikaista hoitopaikkaa aina silloin tällöin ja joiden koira tutustumisen jälkeen tulisi iloisena rauhalliseen lapsiperheeseen hoitoon??

Kiitos kaikille vastauksista! mietin nyt kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja. Helppoa se ei ole. Eikä mun koira ole kovin helppo hoidossa, niinpä sekin pakottaa miettimään. Esim. kokemattomalle ystävälle en uskaltaisi jättää. Otan illalla yhteyttä 4H-palveluun, katsotaan mitä tarjottavaa heillä on.

Koiran voi ottaa gabiiniin reittilennolle. Aikoinaan matkustin paljon koirani kanssa, mutta hän matkusti vieressäni gabiinissa. En laittaisi koiraani ikinä ruumaan, joten mitään vaihtoehtoa ei ainakaan minulle ole. Pysymme kotimaassa, jos ei hoitopaikkaa löydy. Yleensä kyllä löytyy, onhan esim. dogsitter-palvelu Helsingissä hyvin toimiva. Tietysti se vaatii vähän rahaa, mutta kaikkihan me haluamme koirallemme parhaan mahdollisen hoidon poissaollessamme! Ota yhteyttä 4H-liiton dogsitter palveluun, sieltä saat varmaankin hoitajan ja koira voi viettää 2 vko omassa kodissaan. HUOM! Kaivari lähestyy, olettehan tulossa! Paikalle voi tulla koiran kanssa ihan vain puistokävelylle. Tervetuloa! terveisin Tuulikki Helin

Kiitos Mari vastauksesta :( mutta kun sellaista mahdollisuutta ei ole :( Yleensä mun vanhemmat ottavat koiran, mutta heilläkin on silloin loma. Ja kyseessä on sentään 2 viikkoa, ei lomasta tuu yhtään mitään, jos koira jää tänne, niinpä koiran ottaminen mukaan tuntuu jotenkin luontevalta. Yhtenä vaihtoehtona on yhden viikon loma, jolloin koiran voi jättää ystävälle, mutta lyhyen loman vaihtoehto harmittaa pitkän vuoden jälkeen! :( Jotenkin ihan toivoton tilanne. Miksi koiria ei voi ottaa matkustamoon? :(((((

hei, meillä on koira matkustanut yksinään Helsinki-Toronto väliä vuosia, ja hyvin on selvinnyt, pari kertaa matkusti ihan yksinään. Muutoin se on äidillä jaloissa sellaisessa kissan kopassa, ja hyvin on siihenkin tottunut. Mutta kehottaisin silti miettimään sitä mukaan ottamista, koska Kreikka on kuitenkin ilmastollisestikin jo ihan erilainen kun suomi. Jos vaan löydät hyvän hoitokodin,niin jätä ihmeessä tänne pikku hauvasi.

Minä jättäisin koiran kotimaahan. Yleensä rauhoitusta ei suositella lentomatkoilla, syytä en nyt muista mutta rauhoittaminen yleisesti ottaen kasvattaa riskiä ongelmiin. Onhan noita koiria kuollut lentokoneen ruumaan. Syynä joko väärä annostus rauhoittavissa, väärä lämpötila, nestehukka jne.

Hei! Päätimme ottaa koiran mukaan lomamatkalle Kreikkaan. Ongelmana on se, että lomamalennoilla lemmikkieläimiä kuljetetaan ainoastaan ruumassa lemmikin painosta riippumatta. Kysynkin kaikilta teiltä, joilla on jo kokemusta :o) Voitte varmaan kuvitella kuinka huolissani olen! Kuinka totutan koirani kuljetuslaatikkoon? Onko ruumassa sopiva lämpötila? Miten lentomatka vaikuttaa koiraan? Miten koira voi suhtautua siihen, että on melkein 5 tuntia yksin kuljetuslaatikossa täysin tuntemattomassa ympäristössä? Onko rauhoittava lääkitys otettava huomioon? (Taidan itsekin tarvita!)Kysymyksiä ja pelkoja on valtavasti! Koirani on tottunut matkustamaan, mutta lentokone on meille ihan uusi asia :( eikä se ole ikinä matkustanut yksin!

Leikin yorkkipoikamme kanssa aika ahkerasti silloin kun se oli vielä pentu. Se oppi nimeltä joitakin leluja mitä pyysin sitä hakemaan. Ensin olin tietysti näyttänyt ja opettanut mikä oli mikin lelu. Pyysin esim. hae pallo tai hae siili ja kun se toi kyseisen lelun, niin kehuin sitä innostuneesti ja aluksi se sai myös jonkin makupalan kiitokseksi. Sitten pyysi anna lelu äidille ja ojensin kämmenen avonaisena ja koira pudotti lelun ja taas kehuttiin. Sitten vähän aikaa heiteltiin yhtä lelua ja vaihdettiin toiseen jne. Nykyisin kun meillä on kaksi koiraa ne leikkivät aika paljon keskenään mutta kaipaavat välillä myös ihmistä leikkeihinsä ja silloin tuodaan lelua suussa ja ne yrittävät antaa sitä minulle. Jos en ole huomaavinani, niin ne kuopaisevat etutassulla kättäni että ota nyt. Koiramme ovat oppineet myös tuntemaan meidät ihmiset nimeltä. Sanon koiralle vaikka että mene katsomaan mitä Marja tekee, niin se kipittää kiltisti kyseisen henkilön luo.

Reetulle heitetään palloja ym. ja se tuo sen uudelleen heitettäväksi, mutta jostain syystä jää aina kauemmaksi, ei siis tuo sitä käteen asti, mikä on tosi rasittavaa. Oon yrittäny opettaa, mutta ei. Opettajassa varmaan vika :)

Ootteko kokeillu noutamista yorkin kanssa? Meille kerrottiin viime koulutuksessa pieniä vinkkejä, miten koiran voi opettaa noutamaan. Nyt tekis mieli hankkia pienenpieni noutokapula ja kokeilla, miten Aku oppisi. Se ei kyllä ole ikinä ollut oikein lelujen perään, ainoastaan parista kissanlelusta pitää, ja viime kesänä sain sen innostumaan yhdestä pallosta. Mutta sitäkään se ei yleensä tuo mulle. Juoksee perään kun heitän ja saattaa ottaa suuhun, pari kertaa se on yllättäen tuonu sen mulle. :) (En ole pyytänytkään tuomaan kylläkään). Noutaminenhan ei oikeestaan kuulu yorkkien perusluonteeseen, mutta yrittänyttä ei laiteta! :)

Kiitos kaikille vinkeistä!

Meillä käytetään vauvojen hammasharjaa ja kananmakuista, koirien hammastahnaa. Välillä käytän kuminypykästä sormihammasharjaa, mutta se on vähän liian suuri niin pieneen suuhun. Koirat kyllä ovat valmiit hampaidenpesuun heti kun otan hammastahna tuubin esille. Syynä lienee hammstahnan hyvä haju/maku ja annan vielä sormesta lipasta sitä ennenkuin harja viedään suuhun. Eläinten hammastahnoista varoittaisin etää kannattaa ostaa hyvästä eläinkaupasta tai apteekista eläinhoitotuotteita valmistavan tehtaan tuotteita. Ostin kerran koirien hammastahnaa, (eläinkaupasta kylläkin) joka kotona tuoksui ihmistahnalle ja maistuikin piparmintulle. Tutkin paremmin tahnatuubia ja siihen oli päälle liimattu kääremuovi, jonka alta paljastui englanninkielinen teksti jonka mukaan kyseessä oli tavallinen fluorihammastahna. Eläinliikkeeseen palauttaessani sen he väittivät (otettuaan maahantuojaan yhteyttä) että kyseessä oli muka eläintentahna ja purkit oli poistoerä niitä valmistavalta tehtaalta, oli vain laitettu uusi päällyspaperi ja haju sekä maku johtui eukalyptysöljystä. Mene tiedä häntä mutta se putkilo jäi kauppaan. Nykyään ostetaan vain alussa mainittua. saksalaista kanatahnaa.

Ja terveiset lomalta! Törmäsinpä sellaiseen asiaan lomani aikani joka mua on tosin aikaisemminkin mietityttänyt ja nyt kysynkin näyttelyissäkävijöiltä tätä mieltäni vaivaavaa asiaa. Eli, pidetäänkö yorkkeja välillä vähän nälässä jotta sen paino menisi sopivaan haarukkaan. Näin mielestäni todella laihan yorkin, joka oli muutoin kookkaanpuoleinen, mutta laiha se oli. Juttelin omistajan kanssa ja hän sanoi, että on laihduttanut koiraansa näyttelykuntoon. Hah, sanon minä, toivottavasti näyttelyissä huomataan nämä koirat jotka ei ole sopusuhtaisia vaan liian laihoja ja siitä huomautetaan omistajaa eikä ainakaan palkita tällaista käytöstä. Oletteko törmänneet tähän näyttelyissä käydessänne?

Me käytetään vauvojen hammasharjaa, ja sitten tahnana on bucadog, eli kissoille ja koirille suunniteltu hammastahna. Saa eläinkaupasta ja apteekista. Viimeksi ostaessani maksoi n. 55 markkaa tuubi. Ehkä vähän kallista, mut eipähän koira pistä hirveesti vastaan. :D Sen pitäis siis olla kissan ja koiran makuun. Kissa ei oikeen tykänny siitä, mut joskus ku en jaksa Akulta harjata, niin se nuolee tahnat sormestani. Kun käytiin Akun kanssa hammaskiven poistossa ja se nukutettiin kolmen hampaan poiston takia, niin ei ne edes kysyny, saako laittaa heräämispiikkiä, ne tuikkas sen vaan koiraan. Jos olis multa kysytty niin en olis sitä antanu laittaa. Oltiin muuten Akun kanssa viime viikolla ekaa kertaa osallistumassa Match Show:n ja me oltiin pikkukoirien sinisten neljänsiä ja saatiin palkintokin. :) 1. sijalla oli sileä kettuterroristi Sisu, 2. oli cockeri, 3. oli pikkuseropi ja me neljäntenä. Sijoituttiin jopa paremmin kuin ystävän melkein valionarvoinen näyttelyshiba. :)

Vautsi, Lotta kävi mätsärissä eilen ja oli BIS-2!!! Se oli toinen myös pentujen kiihdytyskilpailussa (n. 50 m pikajuoksu), voitti kaksi sakemannin pentua!! Olin lentää pyrstölleni molemmista hopeatiloista.

Olen pessyt koirien hampaat lasten harjalla, josta on lyhennetty harjaksia, ja Elmexillä, koska se ei vaahtoa. Ihmisten tahnoja ei kai suositella, mutta meillä eivät ole aiheuttaneet mitään ongelmia. Ja hampaat on pysyny puhtaina ja ientulehdus poissa.

Kun peset koirasi hampaat niin käytätkö jotain hammastahnaa tms? Itse olen pessyt Jossun hampaat pelkällä vedellä joka ilta.

Just tuon takia pesen yorkiltani hampaat joka ikinen ilta, ettei ainakaan hammaskiven puhdistuksen takia tarvitse nukuttaa. Nukutus on aina riski.

Koirani sai sydänpysähdyksen nukutuksen jälkeisen ns. "heräämispiikin" saatuaan. Onneksi eläinlääkäri sai yorkkini elvytettyä. Sen jälkeen ei enää koskaan ole sellaista piikkiä annettu, vaan koirani on saanut herätä nukutuksesta kaikessa rauhassa.

Siis pahviset pohjapalat 20x40 ja 40x40, ei kaksi kertaa 40x40. Aivot on vielä kesälomalla...

Jotta yorkkisi pysyisi pitkään hyvässä kunnossa, tee sille portaat! Osta muovi- ja kumituotteiden kaupasta valmiiksi paloiteltuna 40x40x15 cm ja 40x20x15 cm palat suht. kovaa vaahtomuovia. (Hinta n. 20 e.) Leikkaa pahvista kaksi 40x40 cm palaa. Kangasta tarvitset n. 90x160 cm. Taittele kangas vaahtomuovin päälle ja kiinnitä se niittipyssyllä vaahtomuovin alla olevaan pahviin. Päällystä kumpikin porras erikseen. Meillä on kahdet, olohuoneessa ja makuuhuoneessa. Lotta tykkää tosi paljon, kun pääsee sinne minne muutkin. Portaat otettiin esille, kun se oli 4 ja puoli kk vanha.

Ei myöskään meidän yorkki ole varuksellinen vieraita kohtaan, oli sitten kyse ihmisistä tai toisista koirista, vaan on varsin sosiaalinen ja on ensimmäisenä vieraat vastaanottamassa. Myös ulkoillessa se kyllä antaa itseään silitellä ja rapsutella. Se myös pyrkii haistelututtavuuteen kaikkien vastaantulevien koirien kanssa. Varauksellinen se on ainoastaan ihan pienten lasten suhteen, johtuen syystä että yksi n. vuodenikäinen pääsi kerran repimään sitä partakarvoista. Se myös vaistoaa tuttavistamme ne jotka eivät pahemmin koirista välitä ja jättää heidät rauhaan. Yorkki myös kiintyy omistajaansa ja viihtyy sylissä, ainakin meillä. Se ei mielestäni ole sen tyhmempi kuin muutkaan rodut mutta itsepäinen se kyllä on ja opettamisessa, ainakin ikävien asioiden voi mennä aikaa. Ihmisen täytyy olla kärsivällinen ja hermostumatta tai yhteistyö yorkin puolelta loppuu välittömästi jos sille tiuskaisee. Kauniisti puhumalla ja äänensävyillä, sekä palkitsemalla yorkki oppii melkein mitä tahansa. Ei sentään puhumaan, ymmärtämään kyllä. Meillä keskustellaan sillätavalla että minä juttelen koiralle ja se vastaa urahtelemalla katsoa napittaen kauniilla ruskeilla silmillään ja kallistellen päätään. Sisäsiistiksi se oppi oikein hyvin, alempana palstalla olen siitä kertonutkin. Kampaamisesta sen verran että itse kampaan pitkänturkin ensin pitkäpiikkisellä, (n.3cm, piikit. Ei terävät) harvalla metallikammalla ja sen jälkeen harjalla jossa on napakat luonnonharjakset ja niiden joukossa muovipiikit. Luonnonkarva ehkäisee sähköisyyttä. Kuonon ja silmien ympärystän kampaan vain pienellä metallikam- malla, jossa harvempi ja tiheämpi puoli.

Leon (4kk) Sveitsistä lähettää kaikille rotutovereilleen kuumia kesäterveisiä!

Tuossa tuli mainintaa, että Mervin yorkit ovat varauksellisia vieraita kohtaan. Ei meillä vaan...:D No toki koira on joidenkin ihmisten suhteen arempi, mutta kyllä se melkeen menee kerjäämään rapsutuksia jokaiselta vieraalta, jotka meille tulevat tai joiden kanssa näen kaupungilla ja jutellaan. Koira vetää pepun pystyyn (pää maassa) ja odottaa että rapsutetaan. Jos ei rapsutuksia kuulu, Aku urahtaa, et hei, eksä nää että mua pitää rapsuttaa? :D Ja monelle heittää ihan selälleen että saa mahasta rapsutella. :) Sitä nappulaa ei kylläkään ole vielä löytynyt, josta se jalka lähtisi käyntiin.

Juu, Reetukin nukkuu isännän kainalossa :) Lotta 5 kk haluaa nukkua omassa rauhassa. Unohdin mainita yorkkien hyvänä puolena sen, että niistä ei irtoa karvoja. Papillonistakin, vaikka sekin oli pieni, lähti yllättävän paljon karvaa, aina sai olla imuroimassa. Nyt vieraatkin tykkää.

Itsekin pidän yorkissa kaikesta muusta paitsi pitkästä turkista. Jossu on lyhyt turkkisena todella suloinen. Pidän hyvin paljon myös sen luonteesta. Jossu kuitenkin on toisinaan läheisyyden kipea ja pyytää syliin (tai kapuaa itse), mutta tulee yleensä ainakin kylkeen kiinni (kunnes sille tulee liian kuuma).

No voi vitsi, kauhee sepustus ja sain lähetettyä sen vielä kahteen kertaan. Koettakaa kestää! :)

Kerron yorkin luonteesta ja turkinhoidosta kahden yorkin kokemuksella. Voi olla, että monet mainitsemani asiat ovat yksilöllisiä, joten en yritäkään tehdä yleistyksiä koskemaan kaikkia maailman yorkkeja. Minulla on ollut aiemmin cockerspanieli, cavalierkingcharlesinspanieli, collie ja papillon. Enää en halua muita rotuja, yorkki on osoittautunut minulle parhaiten sopivaksi. Se on luonteeltaan utelias, sillä se on aina innokas tutkimaan uusia paikkoja. Se yrittää päästä pomoksi, joten se on koulutettava hyvin. Se on itsenäinen, sillä se ei kyöhnää jaloissa tai kainalossa koko ajan. Tosin siitä voi helposti tulla liiankin itsenäinen, jos se saa esim. oleskella paljon pihalla itsekseen. Se on varautunut vieraita kohtaan. Yleensä se käy haistelemassa pikaisesti, mutta ei antaudu siliteltäväksi. Se ei nauti sylissä olemisesta, vaan haluaa oman vapautensa. Sen voi opettaa olemaan kiltisti pestävänä, harjattavana, leikattavana ym., kun on määrätietoinen eikä anna periksi pelleily-yrityksille. Yorkki ei ole kaikkein älykkäin koirarotu. Jotkut asiat se oppii salamannopeasti (esim. Reetu oppi, että kun se on "seuraa"-käskyn alla, ja minä pysähdyn, sen pitää istua), mutta joitakin ei millään (esim. "maahan"-käsky on dominoiville yksilöille hyvin hankala). Joskus se oppii jotain helposti, osaa sen pitkään, mutta yhtäkkiä unohtaa koko opitun asian, on niin kuin ei olisi koskaan kuullutkaan kyseistä käskyä. (Enkä nyt tarkoita tyhmän näyttelemistä.) Se oppii helposti käyttämään hyväksi omistajan lepsuilua. Sisäsiistiksi se oppii hyvin hitaasti, jos koskaan. Pentuna se on, niin kuin yhdistyksen pentuoppaassakin todetaan, ilkikurinen. Näyttelykoirilla turkki kasvatetaan maahan asti, jonka jälkeen se nyytitetään, jotta turkki kasvaa vieläkin pidemmäksi eikä katkeile tai haurastu. Nyytit tarkistetaan joka päivä, mikä vie kuulema parikymmentä minuuttia aikaa. Ne vaihdetaan kokonaan kerran viikossa, jolloin turkki myös pestään. Koira pitää nyyttipukua, jotta nyytit pysyvät paremmin. Kotikoiralla voi pitää pitkää turkkia tai leikata sen haluamaansa malliin. "Virallinen" malli näyttää olevan lyhyt (koneella ajeltu) runkoturkki ja pitkät karvat jaloissa ja hännässä (niin kuin snautsereilla), päässä turkki vastaa lähinnä ihmisten polkkatukkaa. :) Epävirallinen on esim. Reetulla, joka on ajeltu joka puolelta koneella n. 2-3 cm pituiseksi, myös naamakarvat. Ei varmasti miellytä esteettisintä silmää, mutta hyvin kätevä kesäisillä uintireissuilla. Pitkää turkkia harjataan päivittäin metallipiikkisellä harjalla, jonka piikeissä ei ole muovisia palloja päissä. Samalla turkkiin suihkutetaan hoitoaine-vesiseosta, jotta turkki pysyisi silkkisenä. Hyvin harvalla yorkilla sellainen taitaa olla luonnostaan. Useimmilla yorkeilla taitaa olla myös kihartuva turkki, vaikka rotumääritelmässä sanotaan, että sen pitää olla täysin suora. Se föönataan pesun jälkeen suoraksi, aikaa siihen saattaa mennä parikin tuntia. Lyhyttä turkkia ei juurikaan tarvitse harjailla, siihen ei tule takkuja. Kotikoiran turkki pestään joka toinen viikko, sillä se rasvoittuu kuten ihmishius. Joku kyseli kerran, että miksi ottaa yorkki, jos ei halua turkkikoiraa. Minusta yorkki on maailman söpöin koirarotu erityisesti lyhytturkkisena, sillä pidän sen silmistä, korvista, kuonosta, turkin väristä ja tunnusta, pienestä koosta, luonteesta nyt puhumattakaan. Miksi en saisi ottaa yorkkia, jos pidän siinä kaikesta paitsi pitkästä turkista?

Kerron yorkin luonteesta ja turkinhoidosta kahden yorkin kokemuksella. Voi olla, että monet mainitsemani asiat ovat yksilöllisiä, joten en yritäkään tehdä yleistyksiä koskemaan kaikkia maailman yorkkeja. Minulla on ollut aiemmin cockerspanieli, cavalierkingcharlesinspanieli, collie ja papillon. Enää en halua muita rotuja, yorkki on osoittautunut minulle parhaiten sopivaksi. Se on luonteeltaan utelias, sillä se on aina innokas tutkimaan uusia paikkoja. Se yrittää päästä pomoksi, joten se on koulutettava hyvin. Se on itsenäinen, sillä se ei kyöhnää jaloissa tai kainalossa koko ajan. Tosin siitä voi helposti tulla liiankin itsenäinen, jos se saa esim. oleskella paljon pihalla itsekseen. Se on varautunut vieraita kohtaan. Yleensä se käy haistelemassa pikaisesti, mutta ei antaudu siliteltäväksi. Se ei nauti sylissä olemisesta, vaan haluaa oman vapautensa. Sen voi opettaa olemaan kiltisti pestävänä, harjattavana, leikattavana ym., kun on määrätietoinen eikä anna periksi pelleily-yrityksille. Yorkki ei ole kaikkein älykkäin koirarotu. Jotkut asiat se oppii salamannopeasti (esim. Reetu oppi, että kun se on "seuraa"-käskyn alla, ja minä pysähdyn, sen pitää istua), mutta joitakin ei millään (esim. "maahan"-käsky on dominoiville yksilöille hyvin hankala). Joskus se oppii jotain helposti, osaa sen pitkään, mutta yhtäkkiä unohtaa koko opitun asian, on niin kuin ei olisi koskaan kuullutkaan kyseistä käskyä. (Enkä nyt tarkoita tyhmän näyttelemistä.) Se oppii helposti käyttämään hyväksi omistajan lepsuilua. Sisäsiistiksi se oppii hyvin hitaasti, jos koskaan. Pentuna se on, niin kuin yhdistyksen pentuoppaassakin todetaan, ilkikurinen. Näyttelykoirilla turkki kasvatetaan maahan asti, jonka jälkeen se nyytitetään, jotta turkki kasvaa vieläkin pidemmäksi eikä katkeile tai haurastu. Nyytit tarkistetaan joka päivä, mikä vie kuulema parikymmentä minuuttia aikaa. Ne vaihdetaan kokonaan kerran viikossa, jolloin turkki myös pestään. Koira pitää nyyttipukua, jotta nyytit pysyvät paremmin. Kotikoiralla voi pitää pitkää turkkia tai leikata sen haluamaansa malliin. "Virallinen" malli näyttää olevan lyhyt (koneella ajeltu) runkoturkki ja pitkät karvat jaloissa ja hännässä (niin kuin snautsereilla), päässä turkki vastaa lähinnä ihmisten polkkatukkaa. :) Epävirallinen on esim. Reetulla, joka on ajeltu joka puolelta koneella n. 2-3 cm pituiseksi, myös naamakarvat. Ei varmasti miellytä esteettisintä silmää, mutta hyvin kätevä kesäisillä uintireissuilla. Pitkää turkkia harjataan päivittäin metallipiikkisellä harjalla, jonka piikeissä ei ole muovisia palloja päissä. Samalla turkkiin suihkutetaan hoitoaine-vesiseosta, jotta turkki pysyisi silkkisenä. Hyvin harvalla yorkilla sellainen taitaa olla luonnostaan. Useimmilla yorkeilla taitaa olla myös kihartuva turkki, vaikka rotumääritelmässä sanotaan, että sen pitää olla täysin suora. Se föönataan pesun jälkeen suoraksi, aikaa siihen saattaa mennä parikin tuntia. Lyhyttä turkkia ei juurikaan tarvitse harjailla, siihen ei tule takkuja. Kotikoiran turkki pestään joka toinen viikko, sillä se rasvoittuu kuten ihmishius. Joku kyseli kerran, että miksi ottaa yorkki, jos ei halua turkkikoiraa. Minusta yorkki on maailman söpöin koirarotu erityisesti lyhytturkkisena, sillä pidän sen silmistä, korvista, kuonosta, turkin väristä ja tunnusta, pienestä koosta, luonteesta nyt puhumattakaan. Miksi en saisi ottaa yorkkia, jos pidän siinä kaikesta paitsi pitkästä turkista?

Niin aika paljon päätökseeni vaikuttaa se, ettei mulla ole autoa. Aku kulkee hyvin pyöränkorissa pidemmillä matkoilla, mutta en mä siihen kahta koiraa saa sullottua enkä uskaltaisi hankkia takahäksälle koria koska siinä en pysty tarkkailemaan koiraa ja pitämään sitä kiinni. Kuitenkin haluaisin molempien kanssa sitten käydä esimerkiksi koirakoulussa, koska voisin käyttää niitä peräkkäisissä ryhmissä. Mutta kun ei ole autoa...Toisaalta villiksellä on rokotukset kunnossa ja sen pitäisi muutenkin olla terve piilokivestä lukuunottamatta (tämän takia saattaisi kastrointi olla edessä), mutta kun ei tosiaan ole sitä omaa autoa, niin lekurikäynnit on sitten kavereiden varassa, jotka onneksi kyllä heittävät tarvittaessa. Toisaalta mulle on jo varauksessa rotukissanpentu nyt syksylle, niin ei näin opiskelijana taitaisi olla varaa pitää niin montaa elikkoa. Tai no jos mitään ei sattuisi, niin olisi varaa jos pennejä laskisi, mutta riski kasvaa esimerkiksi eläinlääkärikäynnin tarpeelle kun lauma kasvaa. Ja tosiaan olen varautunut ostamaan kissalleni kaverin, en koiralleni. Koiralla kun on noita kavereita muutenkin (just eilen tutustuttiin kahteen whippettiin, jotka ystäväni tuntee ja Aku sai niiden kanssa kirmailla), kissa ei pääse ulos. :D

heippa, olen yrittänyt lähettää sinulle yorkkipostia welho-osoitteeseen, mutta se tulee bumerangina takaisin. kummanko koneessa mahtaa olla vikaa.

Meillä on siis käynyt villiksen ja bichonin sekoitus, alle vuoden ikäinen uros hoidossa. Kahtena iltapäivänä ja sitten kolmen päivän jaksona (ja tulee kuukaudeksi hoitoon parin kuukauden päästä). Nyt jo Mortti hyväksytty niin hyvin että sisällä leikitään, aluksi ulkona kaikki meni hyvin mutta sisällä Aku ei suvainnut Morttia lainkaan. Olivat lenkkituttuja jo ennen hoitoon tulemista. Myös kaveri voi tulla poikkeemaan oman cavaliernarttunsa ja hoitochihuahuauroksensa kanssa meille, Aku ei ota niistä nokkiinsa. Kissakaan ei kahdesta viimeisestä välitä mitään kun ovat rauhallisia, Mortista ei oikeen välitä. Eli periaatteessa varmasti kääpiövillis sopii menoon, mutta kun en oo varautunu näin nopeasti toisen koiran hankintaan. Olen kyllä tiedustellut koirasta ja odottelen saavani omistajien yhteystiedot, mutta itse en kuitenkaan mitä luultavammin sitä ota. Olen kuitenkin selvittänyt mm. villakoirarescueringin yhteystiedot ja potenttiaalinen uusi koti saattaakin olla tiedossa Tuusulassa. Että aion nyt käydä ainakin katsomassa koiraa ja auttaa etsimään hyvää kotia, vaikken sitä itse otakaan.

Meillä oli toinen koira juuri pari vuotias kun hommasimme tämän yorkkipoikamme. Olen myös Marin kanssa aivan samaa mieltä siitä, että jos toinen koira on juuri murkkuiässä ja muutenkin vielä pentumainen ei kannata ottaa pentua silloin. Siinä sitä tyhmyys tiivistyy kyllä niin täysin, että siinä voi omistajaparan hermot olla koetuksella. Nytkin oli vähän siinä ja oliko tässä vaiheessa järkevää ottaa. Nyt vanhempi koiramme on kaksi ja puoli vuotta ja yorkkimme 10kk. Välillä vieläkin nämä kaksi puupäätä heiluvat vallattomasti, eikä niihin helposti saa kontaktia kun ne provosoivat toinen toistaan. Useimmiten tämä ilmenee tyhjän haukkumisena, eli kun toinen intoutuu pihalla haukkumaan jotain ohikulkijaa niin yhdessä sitä sitten räksytetään ja mitkään kiellot eivät meinaa aina purra. Sitä ollaan niin porkkanat korvissa jotta. Isompi koiramme alkaa kuitenkin pikkuhiljaa tajuta, että jos kielletään haukkumasta niin silloin ei haukuta, mutta välillä homma tosiaan riistäytyy käsistä... Ja Marille sanoisin, että vaikutat niin järkevältä koiran kasvattajalta, että varmaan tiedät itse parhaiten voiko Akun seuraksi ottaa toista koiraa. Riippuu varmaan paljolti siitä miten Aku hyväksyy tulijan, koska se on jo teillä pitkään olleena vähän niinkuin isäntä talossa. Mutta minä henk. koht. pidän siitä, että on kaksi koiraa, niitä on mukava seurata ja yorkki hellyydenkipeänä ja seuraa kaipaavana koirana saa huomiota myös toiselta koiralta. Varsinkin kun Aku on sen verran kookas koira, että varmaan osaa pitää puolensa, eniten pelkäänkin tulokkaan puolesta. Mutta anna hyvä koti villikselle jos kerran omistajat joutuvat siitä pitovaikeuksien vuoksi luopumaan. Me lähdemme nyt lomalle!

Taidat olla valitettavan oikeassa :-) Perustelusi pennun ja toisen koiran ikäeroksi ovat vakuuttavat. Taidan siirtää pennun hankintaa ensi kesään. Voihan niitä söpöliinejä käydä kuitenkin katsomassa :-)

Tuolla aiemmin olikin jo pientä mainintaa näiden yhdessäolosta. Mulle tyrkytetään nyt 4-vuotiasta valkoista villakoiraurosta, ilmeisesti kääpiö, kaveri ei ollut varma koska hänen trimmaajansa vaan oli asiasta maininnut. Kuulema hyvinpidetty, kiltti. Omistajapariskunnan kauniimman osapuolen reuma on kuulema luopumisen syy. Toisaalta alko tekemään hirveesti mieli sitä koirua. Miten niiden luonteet sopii yhteen? Erilaisiahan ovat luonteeltaan mutta eihän se sulje toisiaan pois.

Yorkeista en tiedä miten niillä tuo murrosikä jne menee, mutta keskimäärin suositellaan, että otetaan toinen pentu vasta, kun aiempi koira on n. 2-vuoden iässä aikaisintaan, toisinsanoen ohittanut murrosiän ja sitä on jo koulutettu niin että perusasiat vähintäänkin on hanskassa. En osaa edes kuvitella kuinka kamalaa olisi elo murrosikäisen uroksen ja pennun kanssa, joka ei osaa yhtään mitään ja riekkuu. Mielestäni kaksi urosta tulee hyvin toimeen, ainakin meillä tuli kun niillä oli useampi vuosi ikäeroa. Aika lailla tietysti riippuu siitäkin, kuka on perheessä se auktoriteetti (koira vai omistaja). Myöskään sen vuoksi ei kahta melkeen saman ikäistä koiraa suositella, että sitten ne touhuavat keskenään ja muodostavat lauman, ja ihminen ei saa sitten niin hyvää kontaktia koiraan. Ja yksi syy on tietysti se, että kun on useampi n. samanikäinen koira, niin entäs sitten kun vanhuus iskee, tulee kaikille vaivoja samaan aikaan, paljon eläinlääkärikustannuksia ja poismeno samoihin aikoihin. Jos siis huonosti käy. On niitä silti onnistuneitakin yhdistelmiä nähty, jossa siis otettu nuorelle koiralle pentu kaveriksi, mutta enemmän se kuulema vaatii. Mikään asiantuntija en ole koska mulla ei ole koskaan ollut koiranpentua. :D Kiitos vain Akun kehujille. :)

Meidän Unto taitaa olla aika ihannekokoinen yorkki, noin 2,1kg ja hvyäsukuinenkin. Ajattelinpa vain, että olisi mukava jossakin vaiheessa löytää Untolle tyttöystävä ja tutustua sitten ehkäpä pentupuuhasteluun. Me asustellaan Lahdessa, joten olisikohan "vapaita leidejä" lähistöllä?

Hei Miia! Totta puhuen en enää edes muista :o) Mehän emme enää osallistu näyttelyihin, niinpä en pidä tätä tietoa kovin tärkeänä :o) P.S. Muutama kuva Gumbertista on kuvagalleriassa... Terveisin,

Olen tässä vähän alkanut vilkuilla "pentuja myytävänä"-ilmoituksia :-) Eetu täytti toukokuun alussa vuoden. Onko liian aikaista harkita toista koiraa? Eetu on sisäsiisti ja muutenkin käyttäytyy ihan hyvin. Mieli tekisi urospentua, mahtuuko yhteen taloon kaksi urosta vai onko odotettavissa kammottavia reviiritaisteluja?

Kävin katsomassa Akun kuvia ja kyllä se minustakin ihan yorkilta näytti. Oli hauskaa nähdä Akun kuva. Yorkkini Jossu painaa 2,7 kiloa, joten se taitaa olla aika keskikokoinen. Jossun säkäkorkeus on yli 20 senttiä. Kuinka korkeita teidän nämä isommat yorkit ovat?

Hei! Esim. Gumbert painaa n. 4 - 4,5 kiloa, ja kyllä se on ihan täysverinen yorkki, jolla on aivan erinomaiset paperit ja hyvä tausta. Onneksi huomiota herättävä upea turkki on meidän pelastus ja kysymyksiä siitä miksi tämä yorkki on niin iso kuullaan vain harvoin. Mutta kyllä sellaistakin kysytään. Gumbertin emo painoi muuten 6 kiloa. Tiedän, että on olemassa rotumääritelmä, mutta jos kerran on olemassa isompia tapauksia niin mitä niille pitäisi tehdä? Minun mielestäni olen ihan "hyvän ja oikean" yorkin omistaja :)

Palstalla on keskusteltu Aku-yorkista, joka on aika kookas yksilö. Aku ei kuitenkaan ole Suomen suurin yorkshirenterrieri. Itse näin muutama vuosi sitten Kaivopuiston yorkkikehän laidalla yorkin, joka omistajansa mukaan painoi n. 8 kg. Koira ei ollut lihava, vaan kaikilta mittasuhteiltaan suuri. Oma poikayorkkini painaa n. 2 kg (on aikuinen) ja muut samasta pentueesta ovat 3,5 kg luokkaa. Oma koirani ei ole pieni siitä syystä että se on huono syömään, vaan se oli jo syntyessään sisaruksiaan pienempi.

Tietääkö kukaan mitään Yorkki kasvattajasta nimeltä Ritva Mäkelä, asuin ainakin joskus Mannerheimintiellä Helsingissä? Onko enää edes elossa...? Itse olen ottanut aikoinaan koirani sieltä.

Olipas Aku venynyt pitkäksi koiraksi. Ihan yorkilta näyttää minunkin silmissäni. Kiitos kun saimme nähdä Akun kuvan!

Moi Janne! minulla oli pieni Yorkkityttö, joka tuli tosi hyvin toimeen kahden karkeakarvaisen kääpiömäykyn kanssa (tyttö ja poika). Kummatkin olivat tosi suojelevaisia pikkutorkkia kohtaan ja varsinkin poikakoira Santtu (leikattu) antoi pienen tyttöystävänsä pomppia päällä repien korvia yms. "hauskaa". ainoa mitä tein oli että päivisin annoin mäykkyjen olla omassa huoneessaan ja yorkin omassa jotta se saisi "rauhoittua" kun mäyräkoirat ovat aika villejä. kannattaa myös alusta alkaen huolehtia siitä että "nokkimisjärjestys" säilyy s.e. vanhemmat koirat ei tule mustasukkaisiksi koska silloin voi tulla ongelmia. Valitettavasti yorkkini kuitenkin kuoli liian nuorena (7kk) hampaidenpoiston yhteydessä mevetissä ja siitä tuli myös kova suru mäyräkoirille jotka etsivät sitä siitä omasta huoneestaan pitkään. mutta takaisin asiaan: suosittelen lämpimästi yorkkia myös mäykyn kaveriksi!

Moi. Olen kiinnostunut Yorkshirenterrieristä. Minulla on entuudestaan pitkäkarvainen kaniinimäyräkoirauros ja haluaisin hankkia sille kaverin. Sopiikohan yorkki ja mäykky yhteen?

Minkälainen koira kyseessä on ja minkälainen on tätän terrierin perusluonne? Onko turkun hoidossa jotakin huomioitavaa, olen harkitsemassa tämän terrierin hankintaa.

Kävin katsomassa Akun kuvia, ja vaikka en olekaan asiantuntija, niin yorkilta se "pahan kerran" vaikuttaa. :D Se on kyllä tosi suuri, mutta ei liene ainoa Suomessakaan. Ja onhan sen kanssa helpompi elääkin, tavata muita koiria ja käydä agilityssä, kun se ei ole ihan pieni. Ihan makuasiahan se on, tykkääkö pienistä vai isoista koirista. Usein vain isojen rotujen omistajat eivät voi sietää pieniä koiria tai päinvastoin. Täytyy myöntää, että minuakin ärsyttää, kun oikein iso koira hökeltää ja kuolaa ympärillä, vaikka koirarakas olenkin. Oma yorkki-tyttöni on nyt 5 kk ja painaa noin 1,5 kg. Minusta se on syötävän suloinen juuri sen takia, että se on niin pieni! En tietenkään teettäisi pentuja niin pienellä, mutta en myöskään yli 3,1 kg koiralla, jos rotumääritelmää noudatetaan.

Kiitos vain. :) Tosiaan Aku edelleen säikkyy helposti ja se arkuus paistaa siitä läpi, mutta kokonaisuutena se on nykyään aika rohkea ja reipas koira. Se on aina valmis lähtemään mamin kanssa ulos - jos ei sada. :) Koirakoulussa käydään (rakastaa siellä käyntiä) ja koirapuistossa käytiin lähes joka päivä kun asuin vielä sen vieressä. Aku haluaa tutustua lähes jokaiseen vastaantulevaan koiraan kokoon ja näköön katsomatta ja pitää kissoista. Välillä tuntuu että sen energia ei lopu ulkona koskaan. Mutta se osaa kanavoida sen niin, että sisällä ei riehuta, mutta ulkona on lupa vipeltää niin paljon kuin sielu sietää. Aluksi se ei meinannut hyväksyä meillä hoidossa käyvää Morttia, joka on bichonin ja villakoiran sekoitus, alle vuoden. Ulkona kaikki meni hyvin, mutta sisällä Aku vain murisi ja kävi Morttiin kiinni. Nyt jo leikkivät sisälläkin. :) Negatiivisille kokemuksille se on todella herkkä, ja esimerkiksi 1,5 vuotta sitten sen päälle kävi iso paimenkoira (ei purrut mutta hyökkäsi ja kuolasi Akun). Vasta tänä keväänä joskus maaliskuussa se uskalsi touhuta koirien kanssa, jotka lähestyvät samalla tavalla (esim naapurin sakemanni kävelee päälle kun on sokea). Myös koirapuistossa se sai ekalla kerralla kyytiä, ja meni n. puoli vuotta, että Aku alkoi rakastamaan koirapuistossa käyntiä ja oppi, ettei se ole paha paikka.

pyytämästäni selvityksestä. Olen todella tyytyväinen Akun puolesta, että se on päässyt hyvää kotiin, alkuvaikeuksien jälkeen. Paljon terveisiä toivoo

http://photo.jippii.fi/fi/publicalbum?album=13730 Eli niitä joita epäilyttää koirani rotu, tarkistakoon noista kuvista, onko se yorkki vai ei. Ymmärrän kyllä että paperiton koira rinnastetaan sekarotuiseen, mutta kyllä tuo minun mielestäni omaa samanrotuiset vanhemmat. Parissa kuvassa on myös Papuli, jonka on väitetty olevan Akun täyssisar. Niin ja saa niitä katsoa muutenkin. :) Ja sen haluaisin itsekin tietää, onko olemassa suurempia yorkkeja, vai onko mulla nyt sitten Suomen suurin yksilö? Ehkei kuitenkaan maailman suurin...*epäilee*

No mehän ei siis olla Akusta mitään maksettu ja se tuli meille muutaman tunnin varoajalla. En tiedä yhtään, ketkä ovat sen vanhemmat, olen ainoastaan tavannut kerran Akun täyssisaren, Papulin joka taustatietojen mukaan piti olla samasta yhdistelmästä, aiemmasta pentueesta (ilmeisesti onkin samasta pentueesta). Taustatietojen mukaan Aku oli vuoden -97 pentuja, 24.9.97 se tuli meille. Mä vaan sanon, että saman vuoden pentu ei tuossa vaiheessa omaa lähes täyspitkää takkuista aikuisen koiran turkkia, ei ole 32 cm korkea ja 5,2 kg painava...eli Aku ei ole minkään järjestön kautta meille tullut, mutta rescueksi sitä sanon koska se tavallaan oli sellainen. Kaksi eläinlääkäriä sanoi, että se on parivuotias, ei todellakaan pentu. Luonteeltaan Aku on aran utelias, ja hiiriltä lähtee henki samantein kun Aku ne äkkää, mutta häkkijyrsijöihin sillä ei ole mitään riistaviettiä. Tykkäis ajaa myös jäniksiä, mutta riistavietti on hallussa. On se siinä mielessä ärhäkkä, että tietää kyllä oman paikkansa laumassa, ja myös osoittaa sen. On esimerkiksi äitiä ja veljiäni ylempänä laumassa, ja saattaa komentaa niitä näykkäsemällä, mua se ei koskaan kyseenalaista, eikä meidän isää. Tullessaan se ei syönyt ihmisten nähden vaan odotti että on yksin tai mä nukun, ja kun otti remmin ja pannan käteen, se alkoi tutista entistä enemmän ja meni sängyn alle syvemmälle piiloon. Vieraat ihmiset eivät päässeet ulkonakaan viittä metriä lähemmäs kun jo oli koira käpälämäessä. Se pelkäsi aivan kaikkea polkupyöristä toisiin koiriin. Se oli aivan takkunen ja likainen. Lihaskuntoa sillä ei ollut nimeksikään. Puoli vuotta meni, että se oppi luottamaan meihin. Se on hirveän ihmissidonnainen ja sitä ei esimerkiksi edes äitini saa lenkille ja sitä ei voi viedä vieraalle hoitoon. Moni vuosikymmeniä koirien kanssa tekemisissä ollut on päässyt seuraamaan Akun kehitystä koko meilläolon aikana (isä liikkuu paljon koiraporukoissa), ja ollaan saatu pelkkää kehua koiran kehityksestä. Toisille koirille se ei ärhentele, mutta nyt vanhemmiten sen on alkanut menemään hermot helpommin ja saattaakin varottaa toisia koiria, että menkää pois. Se ei oo täysin ns. terrierin oloinen luonteeltaan, mutta uskoisin sen johtuvan pääosin historiastaan, joka on siis hämärän peitossa. Jopa yksinkertaisimmat tiedot jotka olimme saaneet, osoittautuivat vääriksi. Uusiin asioihin totuttaminen ja ns. koulutus ja tapakasvatus jatkuu koko loppuiän. Uusiin asioihin se suhtautuukin aluksi hirveen epäluuloisesti eikä yleensä ensimmäisellä kerralla onnistu, esimerkiksi laiturilla kävely.

Mimosan, pienen yorkkidaamin, tarinat ovat nyt luettavissa myös osoitteessa www.lemmikkikauppa.net/omasivu4.html Lempeitä kesätuulia toivoo Mimosa

Niin, jotenkin mulle on nyt epäselvää, että mikä tämä rescue Aku oikein on, onko se jostain pelastettu? En tiedä oletko aikasemmissa jutuissasi siitä kertonut mutta jos viitsit vielä lyhyesti kertoa. Kauanko Aku sinulla on ollut? Onko Aku yorkkimainen luonteeltaan? Pirtsakka pippurinen riiviö? Tietysti jos Aku on jo vanhempi hän on tainnut tämän riiviövaiheen jo ohittaa. Paljon kesäisiä terveisiä minulta sinulle ja Akulle.

Laitoin pari vanhaa kuvaa Jippiin kuva-albumiin osoitteeseen http://photo.jippii.fi/fi/publicalbum?album=13730. Kunhan saan kotoa valittua parempia kuvia ja skannattua niin siellä on sen jälkeen lisää kuvia. Saa sitten kommentoida, onko tuo yorkki vai ei. :D Huomatkaa tuossa leikkikuvassa, että itse seison äärimmäisenä oikealla, niin näkyy vähän mittasuhteita...

Akun kasvattajahan on tämä Kokkarinen, josta alkukesästä täällä kyselin. Ja kyllä, Aku on yorkki. Sillä ei ole virallisia papereita, rescue kun on, mutta muutama vuosi sitten laitoin sen fix-rekisteriin, ja nyt se sai sirunkin. Mulla on ollut se koiranäyttelyssä mukana turistina, jossa on ollut sekä silkkien, että yorkkien kasvattajia, he näkivät Akun joten minä en ole ainoa joka tätä mieltä on. :) Aku ei ole silkin mallinen, vaan ihan selkeästi yorkin mallinen, isossa koossa, kuono taas muistuttaa aussia. Sitä on lähinnä luultu aussiksi/silkiksi/yorkiksi kaduntallaajien puolesta, jotka hiukan koiria tuntevat, mutta tosiaan, on ihan rotukasvattajakin sen nähnyt. Säkää sillä tosiaan on 32 cm ja vaikka painoa sillä on eläinlääkärin vaakan mukaan 6,3 (sillä oli valjaat ja panta sekä naru kytkettynä), mun vaakan mukaan 6,2 kg. Ja kun tunnustelee kylkiä, niin siinä ei tunnu läskiä sitten yhtään. Lihaksikkaaksi sitä kyllä on joskus kehuttu. :) Että minä olen erittäin suuren yorkin ylpeä omistaja. :) Vaikka se tosiaan on noin iso ja vielä värivirheellinen, niin kaikista tärkeintä on kuitenkin se, että se on mamin pikku kullanmussukka ja upea koira, mun mittapuuni mukaan. :) Mun on pitäny laittaa siitä kuva tonne kuvagalleriaan, mutta vielä en ole saanut aikaiseksi.

Ihan oikeesti, voiko yorkki olla noin painava? Meilläkin on iso yorkki mutta se painaa "vain" 3.6kg ja se tuntuu minust kookkaalta yorkiksi. Meille tosin sopivan kokoinen niin eipä jää jalkoihin ihan huomaamatta. Mutta, että 6,2kg. On varmaan maailman suurin yorkki, vai tiedätkö suurempaa? Olisi hauska nähdä Aku jotta muistuttaako se yhtään ulkonäöltään silkkiterrieriä? Meidän ystäville myytiin 2 silkkiterrieriä ja myyjä oli kuulemma väittänyt niitä yorkeiksi. Mene ja tiedä kuka tässä puhuu puuta heinää, mutta eipä tunnu heitä haittaavan vaikka yorkkien asemesta heillä on silkkejä.

Eilen käytiin Akun kanssa ensimmäistä kertaa yksityiseläinlääkärillä. Tähän asti se on aina käynyt samalla lekurilla vanhempien paikkakunnalla, nyt kokeiltiin mun kotikaupunkini parhaimman maineen omaavaa eläinlääkäriasemaa. Itse kehuttu lääkäri oli lomalla vaikka hänelle luulin meneväni, mutta tytöt olivat todella asiantuntevia ja mukavia. Akulta putsattiin hammaskivi, ja siltä poistettiin kolme heiluvaa hammasta. Myös neljäs heilui, mutta niin vähän että sitä katsotaan uudestaan ensi käynnillä. Aku myös sirutettiin samalla ja tehtiin perustarkastus, jos isoa kokoa ei huomioida niin terve koira eikä yhtään lihava. Sydän toimii niinkuin kuuluu jne. Muistin eläinlääkäriä varottaa tosta herkkyydestä noihin aineisiin, mutta he sitten operaation edetessä totesivat, ettei Aku kyllä kovin herkkä ole, kun kovasti pistää vastaan aineille, sen ilmeisesti ois pitäny tolla nukutusaineen määrällä olla unten mailla, mutta ei se ihan täysin ollut (rauhotettiin hammaskiven poistoon, nukutettiin hampaiden poisottoon). Akun paino on nyt noussut. Se painaa 6,2 kiloa. Punnitsin sen viime viikolla koska pelkäsin sen laihtuneen kun syö niin huonosti nyt kuumalla ja päätin madottaa. Se olikin saanut lisää painoa. En keksi muuta selitystä, muuta kuin hyvälaatuinen ruoka menee lihaksiin, koska kun se söi vielä markettiraksuja jne, niin jos se painoi 6 kiloa, niin se oli selkeästi makkaran mallinen ja lihava. Nyt sillä on kuitenkin selkeästi uuma, kylkiluut tuntuu eikä siinä tunnu yhtään rasvan pehmeyttä tunnusteltaessa. Että tämmästä meillä.

Edellisen yorkkimme äiti kuoli myös nukutuksen jälkeiseen tilaan. Eli oli vaan ollut hammaskiveä poistattamassa ja koiruli oli rauhoitettu. Kotiin kun pääsivät operaation jälkeen koira menehtyi. Sen paremmin en tiedä tilanteesta, mutta yorkki oli 6-vuotias ja hyväkuntoinen muutoin, ja niin vaan kävi.

Hei, onko jollain teistä kokemusta hypoglykemiasta yorkin kanssa eli siitä että verensokerin lasku aiheuttaa tokkuraisuutta ja huonossa tapauksessa vakavampiakin oireita? itselläni oli pienikokoinen yorkki, joka kuoli lääkäritoimenpiteen seuraksena (tai sattumalta samaan aikaan. vaikea tosin uskoa että asia on niin) ja nyt tapausta tutkitaan perusteellisesti, sillä koirani oli täysissä voimissaan viedessäni sen eläinlääkärille. koiraltani oltiin poistamassa maitohampaita ja hän heräsi nukutuksesta, mutta jonkin ajan kuluttua sai jonkinlaisen kohtauksen josta ei selvinnyt kun sitä hoidettiin sydänpysähdyksenä. (sydänvaivoja ei koskaan todettu koirassani vaikka tutkittiin normaali tarkastusten yhteydessa) ikää koirallani oli vasta 7 kuukautta joten asia oli täysi järkytys minulle sekä poikaystävälleni. itse en ole eläinlääkäri enka alan expertti, mutta olen ottanut jonkin verran asiasta selvää ja olen lukenut että alhainen verensokeri voi aiheuttaa pahimmassa tapauksessa kooman ja jopa kuoleman pienikokoisilla koirilla stressin tai syömättömyyden takia. koirani oli pienempänä joskus heittaytynyt veteläksi heti herättyään aamulla, jolloin olen antanut heti hiukan hunajaa tai muuta ja pikkukaveri muuttui omaksi iloiseksi itsekseen - sen takia epäilyni vaikka lääkäri ei asiaa suostunut uskomaankaan. Toivottavasti en järkyttänyt teitä aiheellani, mutta asia on vakava ja toivoisin kokemuksia tai muuta tietoa aiheesta mikäli joku vain tietää.

Noniin, nyt on pari viikkoa mökkeilyä takanapäin ja voih, sitä punkkien määrää mikä taas meidän karvaläjistä pengottiin. Että ne osaa olla iljettäviä, kyllä niitä jo jokunen jolkotteli minunkin koivillani. Yorkkipojassamme oli jokunen punkki kiinnikkin, mutta onneksi ne löytyy helposti silkkisen turkin alta. Muuten meni loma nautinnollisesti, mutta yksi episodi meille sattui poitsumme kanssa. Lähdimme päivällä käymään kylillä ja jätimme koirat mökille koska oli niin kuuma. Annoinpa sitten häränhännät kummallekin lohdutukseksi, niinkuin usein tapaan tehdä. Mökille tultiin jokusen tunnin päästä takaisin ja siellä oli iloinen parivaljakko odottelemassa. Pari tuntia vierähti mukavasti ja istuskelin hellettä paossa terassilla. Yht´äkkiä huomasin, että pikkupoitsumme olotila ei ollut kovin hyvä. Se huojui puolelta toiselle ja oli selvästi aivan omissa atmosfääreissään. Kokeilin vatsaa ja se oli kivikova ja kuumetta sillä oli selvästi. Seurasimme sitä pari-kolme tuntia, välillä se oli parempi ja välillä huonompi. Hieroimme vatsaa ja se tuntui helpottavan. Tilanne oli niin yllättävä, etten tiennyt yhtään mitä tehdä. Sitten se pissasi alleen ja silloin minä aloin ottamaan selvää missä on paikallinen eläinlääkäri. Kello oli jo puoli kymmenen illalla joten pieni kylmä rinki oli tietyssä paikassa kun olin kuullut miten hankala on eläinlääkäriä saada maaseudulla kiinni, ja jo yleensäkin se vaivautuuko ne ottamaan tällaista "hienostokoiraa" käsiteltäväksi. Olen kuullut, että maaseudun eläinlääkärit eivät pidä vasikkaa pienempää eläintä minään. No, kuitenkin jouduin metsästämään päivystävää eläinlääkäriä jonkin aikaa ja kauhuvisiot pyörivät silmieni editse. Mutta kun lopetin yrittämisen (yritin soittaa el.lääkärin numeroon eikä vastattu) niin jonkin ajan päästä pirteä naisääni soitteli ja kyseli mikä tilanne on. Minä kerroin tilanteen ja hän pyysi tulemaan vastaanotolle muutamankymmenen kilometrin päähän. Mehän pakattiin koko perhe autoon ja lähdettiin meidän sairasta viemään hoitoon. Selvästi näytti, että tilanne koheni auton tärinässä, eli vatsa tykkäsi hyvää pienestä tutinasta. Poitsumme kuvattiin ja siellä niitä häränhännän nikamia oli pyrkimässä suolesta pois ja sitten niitä oli kasautunut vatsaonteloon. Eikun pojalle vähän nesteytystä, kipulääketta ja parafiiniöljykuuri. Eläinlääkäri oli todella ihana ja osaaottava kaikki visioni olivat aivan turhia. Poika hoidettiin ja öljyt saatiin mukaan jotta hoitoa voitiin jatkaa sitten mökillä. Puolenyön jälkeen päästiin takaisin mökille väsyneen pikku koirulin kanssa. Onneksi vatsa alkoi toimimaan joten ei tarvinnut suurempia operaatiota tilanteen parantamiseksi tehdä. Seuraava päivä meni vielä toipuessa mutta sitten jo sitä seuraavana päivänä vauhtia taas löytyi. Sen verran varottelen, että voitte varmaankin häränhäntiä antaa mutta pieninä palasina. Ilmeisesti tämä minkä nyt annoin oli liian pitkä, seuraavaksi kokeilen ihan pientä palaa vain. Aikaisemmin yorkkimme on syönyt ihan ilman vatsavaivoja näitä häränhäntiä joten ne ovat olleet varmaan pienempiä. Toisaalta nämä hännät ovat niin hyvää ja mieluisaa pureskeltavaa etten ihan kokonaan niiden antamista lopeta. Tällaista meillä miten teillä muilla on kesä mennyt?

Aku söi muutoin hyvällä menestyksellä RC:n yorkkiruokaa, mutta sivuvaikutuksena tuli erityisen pahan hajuiset pierut. Mini sensiblen aikana ei piereskele läheskään samalla lailla. Muutoin olin enemmän kuin tyytyväinen kyseiseen ruokaan. Meillä Aku on yleensä rauhotettu ja siihen rauhotusaineeseen lisätty ina nukutusainetta. Eli se on ollu siinä rajamailla, mä olen sitte pitäny kiinni jos se on jotain yrittäny venkoilla.

Yorkkia ei tarvitse nukuttaa hammaskiven poistoa varten, kun pesee siltä itse joka ilta hampaat. Mini Yorkshire -ruoka estää myös hammaskiven muodostumista.

On kovin tavallista, ettei pieniltä koirilta lähde maitohampaat vaan pysyvät hampaat rupeavat kasvamaan maitohampaiden rinnalle. Varaa aika pieneläineläinlääkärille viimeistään siinä vaiheessa kun pysyvä hammas/hampaat ovat kasvaneet puoleen väliin maitohampaita. Mikäli hampaat poistetaan ns. liian aikaisin, on vaarana, että uusien hampaiden juuri vaurioituu. Ja mikäli odotat liian kauan, uudet hampaat eivät pääse kasvamaan oikeaan paikkaan/asentoon, josta seuraa ongelmallisia hammas-/purentavikoja, esim. kulmahampaat voivat kääntyvät kitalakeen. Ikävintä on tietenkin se, jos pennulta joudutaan poistamaan maitohampaita useammassa erässä sillä hampaathan kasvavat eri tahtiin. Narkoosit ovat aina riski -niin lemmikeille kuin meille ihmisillekin - mutta luotan pieneläimiin erikoistuneiden eläinlääkäreiden ammattitaitoon. Ja muistathan, että yorkkien elämään kuuluu mm. säännöllinen hammaskivenpoisto, jota ei myöskään voi jättää hoitamatta narkoosin pelossa. - Lopuksi, suosittelenkin, että otat yhteyttä koirasi kasvattajaan ja keskustelet hänen kanssaa vielä tarkemmin sekä ruokinta- että hammasasiasta.

Hei! yorkkini on 7 kk vanha pikkukaveri joka painaa vain 1.150 grammaa. eli on selvästi pienempi kuin yleensä suomessa kasvatetut yorkit. mihin ikään asti ne voi vielä kasvaa ja miten saan koirani syömään kunnolla kun se aina "kyllästyy" ruokiinsa ja käy vaan näykkimässä pienissä erissä ruokaansa. olen tottunut mäyräkoira-ahmatteihin, joten tälläinen "ruokahalu" tai haluttomuus käy huolestuttamaan. munakokkelista se tykkää kunhan voissa paistaa ja ei ole kylmää... ja usein se syö jos ruokin sitä kädestä vaikkapa koirannappulan kerrallaan... lääkärissäkin ollaan yorkkini kanssa käyty, mutta vikaa ei löydy. nyt sille on lisäksi kasvamassa "aikuishampaat" maitohampaiden rinnalle. täytyisi viedä eläinlääkärille, mutta olen kuullut että yorkinpennut ovat erityisen herkkiä nukutusaineelle ja voi käydä huonosti.onko totta?

Pakko oli tulla tännekin meidän puudelia tuulettamaan. :) Osallistuttiin eilen Akun ja mun ekoihin kisoihin. Osallistuttiin varmuuden vuoksi siihen tosimöllitokoon, eli kaikkein helpoimpaan. Meitä oli siinä 2 rotikkaa, nova scotia, hollannin paimenkoira, berninpaimenkoira, belgianpaimenkoira, kultsu ja yksi yorkki. Eli yhteensä kahdeksan osallistujaa. Meidän pisteet: Luoksepäästävyys 10, Paikallaan makaaminen 10, Seuraaminen kytkettynä/vapaana 8, Maahanmeno 8, Luoksetulo 8, Vapaahyppy 5, Kokonaisvaikutelma 8. Sijoituimme viidenneksi. Jos mä en ois törmänny siihen esteeseen, niin oltais saatu ehkä 8 pistettä ja se ois vieny meidät kolmansiksi. Harmittaa kun MUN mokan takia ei päästy sijoille. Mut ihan hyvin silti jos ajattelee että Aku oli ryhmän ainoa "puudeli" ja ainoa koira joka esitettiin vapaasti koko kokeen ajan. :) Mut kyllä meillä oli hauskaa. :D

Mistä vironkennelistä puhut - tahtoo tietää!

Tällä keskustelupalstalla oli allergia-asia esillä toukokuussa. Löydät esim. näkemykseni aiheesta selaamalla keskusteluja ajankohtaan 16.5.

Hei vaan! Mistä löytyis jorkin pentuja?(paitsi täältä ja kohdasta pentuja) Onko tualla vironkennelissä jorkkeja?Miks siäl on kaikki nii isoja?

no perheeseeni ajateltaisiin koiraa mutta eräs perheenjäsenistä on "hiukan" allerginen koirille. onko yorkki allergia koira?

On hienoa nähdä, miten asiantuntevaa väkeä tällä palstalla kirjoittelee. Yritän jälleen kerran ottaa opikseni. Hyvää kesää Ritva ja kaikki muutkin keskusteluun osallistuneet!

Tutustu Suomen Kääpiökoirayhdistyksen sivuilla olevaan ns. muistilistaan "Oletko hankkimassa kääpiökoiraa?". (www.toydogs.net/rodut/rodut.htm). Yorkshirenterrieri ry on yksi Kääpiökoirayhdistyksen jäsenyhdistyksestä.

Tutustu Suomen Kääpiökoirayhdistyksen sivuilla olevaan ns. muistilistaan "Oletko hankkimassa kääpiökoiraa?". (www.toydogs.net/rodut/rodut.htm). Yorkshirenterrieri ry on yksi Kääpiökoirayhdistyksen jäsenyhdistyksestä.

Hyvä Tuulikki Helin, hysteerinen tai en, olen kuitenkin kanssasi hiukan erimieltä koiranelämästä. Omien koirieni elämään kuuluu olla perheemme yksi jäsen, "ottolapsi". Oma tai eläin, niin lapsillamme on oikeuksia ja myös velvollisuuksia, kunkin kykyjen ja iän mukaan. Kaikkien oikeuksiin kuuluu mm. mahdollisimman hyvä huolenpito, mikä mielestäni pitää sisällään myös terveydenhoidon ja sairauksien ennaltaehkäisyn. Punkkien levittämä borrelioosi oli vielä 80-luvun lopussa Suomessa tuntematon tauti, jolloin psykiatri Ilkka Vartiovaara (lanseerasi burn outin ja oli Lääkärilehden päätoimittaja) jäi yli vuodeksi vaille oikeaa hoitoa, kun borrelioosi diagnisoitiin uupumukseksi. Hoidon viivästymisen vuoksi hän joutui vähän yli nelikymppisenä sairaseläkkeelle. Metsien pieneneminen lisää tautien levittäjiä, New Scientistissa olleen, biologi Felicia Keesingin artikkelin mukaan. Hänen ryhmänsä tutki kuinka yleisiä borrelioosia kantavat puutiaiset ovat 14 eri kokoisessa metsässä. Tutkijat löysivät sitä enemmän bakteeria kantavia punkkeja, mitä pienempi metsälaikku oli. Yhdellä hehtaarin palstalla jopa 80 prosenttia punkeista kantoi bakteeria. Vaarallisten puutiaisten runsaus johtuu hänen mukaansa siitä että eläinlajit vaihtuvat kun metsät pienenevät. Puutiaiset saavat borreliabakteerin hiiriltä, jotka lisääntyvät tehokkaasti metsärääpäleissä, niiden kilpailijoiden ja saalistajien kaikotessa metsien käydessä olemattoman kokoisiksi. Nykyisin Suomessa joka kymmenes punkki kantaa borrelioosia, Hgin seudulla, rannikolla ja saaristossa jopa joka toinen. Borrelioosiin sairastuu vuosittain noin tuhat suomalaista.Koirista ja muista eläimistä ei kai ole pidetty lukua, mutta oma epäilykseni on että aika moni epämääräinen oireilu eläimissä johtuu punkkien tartuttamasta borrelioosista tai niiden levittämästä aivotulehduksesta. Ihmisillä se tunnetaan Kumlingen-taudin nimellä. Noin viikko sitten siitä oli artikkeli Hesarissa. Artikkelin mukaan Kumlingen-tautiin on viime vuosina sairastunut noin 40 ihmistä. Ja vielä mökkinaapurille tiedoksi että punkit täytyy nyppiä koirista pois ja mieluiten polttaa takassa tai muussa avotulessa. Kun itsensä täyteen imenyt punkki pääsee takaisin luontoon se pystyy tuottamaan järjettömän määrän munia ja näin on levinneisyys taattu.

Noniin nyt on käyty lääkärillä, maitokulmis poistettu (pitkän juuren kera), ja rohinat tutkittu. Meidän poitsun rohinat johtuivat kahdesta eri syystä: toinen on rakenteellinen seikka kitalaessa (joka kuulemma yleinen pikkukoirilla) ja toinen oli nielutulehdus johon saimme antibioottikuurin. Hmmm... liekö runsas ruohon syöminen johtunut nielutulehduksesta, koska nyt sälli on syönyt tiistaista lähtien antibiootteja ja eilen huomasin ettei ruohoa mennyt samaan tahtiin kuin aikaisemmin. Toivottavasti tähänkin asiaan olisi tullut parannus koska oli aika kiusallista kun koko ajan poitsu oli ruohotupon kimpussa ja välillä meni oikein pitkää pötköä voikukan varttakin. Niin, punkeista vielä, itsellänikin on epäily, että eräs koiristamme meni punkin puremista saatuun tautiin. Meillä oli kymmenen vuotta sitten sheltti jossa oli useita punkkeja aina kesäisin kiinni. Silloin ei tiedetty niiden vaarallisuudesta vaan poistettiin punkit lähinnä sen takia kun ne oli niin epämiellyttäviä ja tipahtelivat sitten lattialle ylensyöneinä. Mutta muistan usein kuinka punkinpurema-alue punehtui ja tulehtui. Nelivuotiaana koirallemme tuli neurologisia oireita ja menehtyi muutamassa päivässä. Syytä ei tiedetty. Joten olkaa vaan ihmiset varovaisia punkkien suhteen. En tiedä, mutta silti suhtaudun näihin myrkkyihin ennakkoluuloisesti eläimillä käytettynä, en varmaan itse koiralleni niitä laittaisi, yritän olla vaan tarkkana ja syynätä koirulit päivittäin. Oikein hyvää kesää punkeista huolimatta!

Ystäväni menetti vajaa kuukausi sitten neljä vuotiaan Japanese chin uroksen, joka oli rakas perhekoira ja upea monen maan muotovaliokin. Koira alkoi oireilemaan ja sitä tutkittiin Helsingissä asti ja välillä luulivat, että pahin oli ohi ja sitten koiran tila huononi dramaattisesti ja koira menehtyi. Tulokset kuolinsyystä eivät ole vielä täysin varmat, mutta suurin epäilys on punkin aiheuttama aivokalvon tulehdus tai vastaava. Itse suhtaudun punkkeihin kyllä erittäin varautuneesti. Mistä muuten olette Yorkkinne hankkineet?!! Itse en ole ainuttakaan myytävää nähnyt..Laumamme kaipaisi lisäystä tulevaisuudessa chinien kaveriksi..

Hei vaan kaikille, meneekö tämä punkki-asia jo hysteriaksi!! Itse olen viettänyt kaikki kesät ensin koiran ja nyt koirieni kanssa merenrannalla saaressa, jossa on mielestäni paljon punkkeja. Jokaisessa koirassani niitä on ollut tietty määrä kesän aikana eikä mieleeni kyllä ole kertaakaan tullut borrelioosi niitä pois nyppiessäni. Mitenkään asiaa kuitenkaan väheksymättä. Mökkinaapurillani on kaksi koiraa, joista hän ei edes ikinä nypi punkkeja pois, kun putoavat kuulemma itsestäänkin! Kautta aikojen eläimissä on ollut punkkeja. Onko tämän päivän jopa jossain määrin ylihuolehtivaisuus johtanut kaikenmaailman pelkoihin tässäkin asiassa. Minä käytän koirillani Expot-punkkikarkotetta, jaan yhden annoksen suunnilleen molemmille tasan (koirani ovat yli 3 kg) - toimii hyvin. Juhannuksen sato oli punkki per koira, kosken vielä antanut expottia. Punkit nykäistiin pois niinkuin aina ennenkin ja jälki on parantunut hyvin. Aikanaan koirallani epäiltiin erlichiosi-tartuntaa, jonka myös aiheuttaa punkki, mutta se diagnoosi osoittautui vääräksi. Toisen koiran kanssa menin näyttelyyn, pesin koiran ja harjasin ym. näyttelyvalmistelut. Vielä viime hetken partakarvojen tarkistuksen yhteydessä koiran kuonosta löytyi punkki. Eli koiranelämään kuuluu myös punkit. Sen sijaan koiran elämään ei kuulu istua kuumassa autossa paistumassa. Muistattehan hyvä yorkkiväki, että myös pieni koira voi saada lämpöhalvauksen eikä sitä pidä koskaan jättää autoon odottamaan, kun "pistäydytte" kaupassa tms. En suosittele muutenkaan koiran jättämistä autoon, jättäkää se mielummin kotiin. Kesä terveiset kaikille ja kiitos kaikille Club Show'hun osallistuneille. Meillä oli mukavaa!

Hei Virpi ja Emmi, Viime kesä oli lämpönsä puolesta ihanteellinen punkkien lisääntymiselle ja siksi niitä tänä kesänä riittää. Punkit talvehtivat munina ja kehittyvät kevään/kesän aikana nyfiasteelle, joina vaanivat viattomia uhreja aluskasvillisuudessa. Viitaten aiempiin viesteihini tällä palstalla, suosittelen kaikille metsässä ja pusikoissa liikkuville, niin ihmisille kuin koirillekin sopivaa pitkähihaista ja -lahkeista vaatetusta sekä karkotteiden käyttöä. Lisäksi perusteellinen punkkitarkastus metsäreissujen jälkeen molemmille ja tarkastuksen jälkeen koirille kunnon harjaus ja ihmisille suihku tai sauna. (Jos punkkeja löytyy antibioottikuuri on aiheellinen.) Punkit kantavat joissakin osin maata borrelioosibakteerin lisäksi myös virusta joka aiheuttaa aivokuumeen tapaista tautia. Taudista voi jäädä aivoihin pysyviä neurologisia muutoksia. Punkit erittävät sylkeään puremakohtaan pitääkseen veren sopivan ohuena ja voivat siis syljen välityksellä tartuttaa uhriin bakteerin tai viruksen. Pienille koirille ja pennuille voi käyttää kissoille tarkoitettua Frontline selkään- valeluliuosta, josta kerroin jo aiemmassa viestissä. Aineesta ei ollut muita sivuvaikutuksia kuin muutamana päivänä vähäistä karvanlähtöä käsittellystä kohdasta. Tänä vuonna kun koira on lyhytkarvainen edes karvanlähtöä ei ole ollut.

Älkää nyt hyvät nuoret ja vanhemmatkin yorkinomistajat koirallenne niitä pitsoja ja hampurilaisia ja muita hyväsköjä ruoaksi syöttäkö. Ne ovat ihmisten ruokaa (eikä meillekään niin terveellisiä) ja aivan liian suolaisia koiralle. Korkeintaan makupalaksi silloin tällöin. Minä olen kehittänyt vuosien saatossa oman sekoituksen, jota koirani ovat hyvällä ruokahalulla syöneet jo vuosia. Syynä tähän oli ensimmäisen koiramme sydänvika, johon lääkäri määräsi suolattoman ruokavalion. Ja pättelin tästä, että ei se terveelle koirallekaan pahitteeksi ole. Ei koira tarvitse vaihtelua ruokaansa, kunhan se saa kaikki tarvitsemansa ravintoaineet, päinvastoin, pienillä koirilla on usein herkkä vatsa ja senhän tietää mikä show löysästä vatsasta seuraa. Eli laitan 6 litran kattilaan n. 2 litraa vettä ja yhden kasvisliemikuution kiehumaan. Kiehuvaan veteen sitten 7 dl KOKOjyväriisiä (keittoaika 35 min) ja noin 1 kg jauhelihaa ( josta osa voi olla jauhettua maksaa joskus, mutta ei jatkuvasti ). Kun keitos on kiehunut n.15-20 minuuttia lisään sinne vajaan kilon verran kuorittuja ja erittäin karkeaksi raastettua porkkanaa. Ja kun keitos on porissut vaaditut 35 minuuttia, kaadan sen osa kerrallaan lävikköön ja huuhtelen nopesti kylmällä vedellä ( tämä estää riisin "liisteröitymisen") ja annostelen pakasterasioihin ja pakkaseen. Kätevää ottaa sitten purkki kerrallaan käyttöön. Yleensä tarjoilen sitten kaupan koiran liha-vihanneshyytelön kera tätä omaa sekoitusta ja kelvannut on.Talvella annan lisäksi eläinten kalanmaksaöljykapseleita kuuriluontoisesti ja samoin vitamiineja ja hivenaineita. Hyviä keittohetkiä kaikille !

Hei! Olen uusi "jorkkifani",ja vähän köyhästi olen tietoa kotipaikkakuntamme kirjastosta jorkeista löytänyt.Toivoisin siis,että kyseisten koiruleiden kanssa enemmän tekemisissä olleet laittaisivat mulle mailia, infoa kuten onko kaikilla rodun edustajilla jatkuva seurantarve,vai pärjääkö yksin esim.parisen tuntia? jne..Olisin nimittäin hankkimassa jorkkia seuraksi kun opiskelemaan lähden(muutto paikkakunnalle kyllä jo ajoissa että ehtii koiraa totuttaa...)Joten kaikki tieto ja vinkit on enemmän kuin tervetulleita =)!!! P.S aikaisempi koirakokemus liittyy lähinnä meidän papparaiseen pystykorvaan:)..hän luultavasti hieman erilainen "persoona"...

Akulla oli tullessaan hammaspuutoksia. Luulisin, ettei jälkikäteen pysty näkemään, onko kyseessä synnynnäinen puutos, vai onko ne sitten pudonneet/poistettu jossain vaiheessa. Pystyykö näkemään? Kuinka yleisiä synnynnäiset hammaspuutokset ovat yorkeilla? Kääpiökoirilla on usein ongelmia hampaiden kanssa, se tiedostettiin jo koiran tullessa, ja hammaskiven poistossa ollaankin käyty jo useamman vuoden ajan ja vauvojen hammasharja ja bucadog löytyy hyllystä. Aluksi kerran vuodessa, nykyään kahdesti. Ihan pikku tuuletusta: Osallistun Akun kanssa parin viikon päästä möllitokoon. :) Meidän ekat kisat. :)

Yorkshirenterrierikerhon sivuilla on kohta "Pentuja". Nämä pentueet täyttävät rotuyhdistyksen jalostuskriteerit. Miksikö on tärkeää valita pentu palkituista vanhemmista ja kasvattajalta, joka noudattaa Kennelliiton kasvattajasitoumusta? - Jokainen haluaa terveen pennun vaikkei näyttelykoiraa etsisikään. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei kaikkia sairauksia ja vikoja voi tunnistaa pennusta vaan ne ilmenevät vasta pennun kasvettua. Silloin tunnollisen kasvattajan apu on tarpeen! Vastuuntuntoinen kasvattaja haluaa seurata kasvattiensa elämää senkin jälkeen kun pentu on muuttanut uuteen kotiin. Hyvä kasvattaja on aina valmis auttamaan ja on valmis kohtaamaan kasvattiensa mahdolliset viat ja sairaudet. Kun kasvattaja on tehnyt parhaansa hyvällä omallatunnolla, hän pystyy kohtaamaan avoimesti vaikeuksiakin. Hankkiessani yorkkia, tutustuisin kasvattajiin ja heidän koiriinsa. En suostuisi koskaan hankkimaan pentua ellen saisi tilaisuutta nähdä emoa ja pentuetta. Suosisin pienimuotoista kasvatustyötä harrastavaa kasvattajaa, jonka koirat ja pennut saavat elää ja kasvaa perheen parissa. Olisin valmis odottamaan vaikka vuosia minulle sopivaa pentua valitsemaltani kasvattajalta. Useat kasvattajat haluavatkin tutustua pennunostajaan ns. ajan kanssa. Suhtautuisin varauksella pennun myyjään, joka yhden puhelinkeskustelun jälkeen olisi valmis tuomaan pennun kotiini. Lopuksi: edellyttäisin, että kaupasta tehtäisiin virallinen paperi Kennelliiton "Sopimus koiran kaupasta" -lomakkeelle. Ja tietenkin kasvattaja antaisi minulle mukaan hoito-ohjeet!

Nyt kun olet jo käynyt yorkki-yhdistyksen sivuilla, luulen, että löydät yorkista todella paljon tietoa sitä kautta. Kasvattajien tiedot sekä rotumääritelmä ovat ilmeisesti pennun hankkijaa kiinnostavaa tietoa. Ehdottomasti kannattaa myös selata vanhat kirjeet jotka ovat kertyneet keskustelupalstalle. Itse olen erittäin ihastunut yorkkiin sen luonteen puolesta. Turkki sekä hampaat saisivat olla helpompihoitoiset, mutta jotain hankaliakin asioita on kestettävä jos haluaa yorkin koirakseen. Meillä on jo toinen yorkki menossa, enkä edes harkinnut toista rotua toiseksi koiraksemme edellisen yorkin kuoltua. Yorkki on pieni koira jolla on leijonan sydän. Se on uskollinen, ilmeikäs, sisukas, hauska, älykäs, näyttelijän lahjat omaava pieni koira. Se saa minut hyvälle tuulelle omilla pikku tempuillaan ja hellällä olemuksellaan. Läheisyyttä se kaipaa kovin ja tulee heti syliin tai viereen kun menen esim. sohvalle telkkaa katsomaan. Joitakin saattaa tietysti raivostuttaa sen läheisyyden tarve, ja silloin ei yorkkia kannata ottaa jos haluaa itsenäisemmän koiran. Nopea se on oppimaan ja nauttii jos sen kanssa touhutaan ja opetetaan uusia temppuja. Nauttii myös toisten koirien kanssa juoksemisesta ja leikkimisestä. Kaipaa paljon liikuntaa kokoonsa nähden, eli ei ole mikään sohvaperuna. Mennä tikuttaa vierellä pidemmätkin lenkit eikä edes väsy. Yorkeista riittää paljon kerrottavaa ja toivottavasti joku toinen kertoo omasta puolestaan huomionarvoisia seikkoja joita en itse ole ottanut esille.

Yorkeilla on niin pieni suu ja siellä tietysti ahtaat paikat niin kyllä kertyy kaikkea mahdollista jätettä hampaan pinnoille. Siksipä se omistajalla on velvollisuus kerran tai kaksi vuodessa käydä poistattamassa hammaskivet ja huonot hampaat. Tietysti jos on viitseliäisyyttä, hampaiden pesu tai pyyhkiminen pehmeällä rätillä päivittäin varmaankin estää hammaskiven tulon. Meidän yorkilta on säännöllisesti poistettu hammaskivi, mutta silti joka kerran hoidossa käydessä joutui nappaamaan jonkun huonon hampaan pois ja sitten vanhuksena yorkkimme olikin hampaaton. Kasvattajakin sanoi, että parempi hyvät ja kovat ikenet kuin huonot ja särkevät hampaat. Usein näenkin vanhemmista yorkeista kuvia joilla kieli roikkuu leppoisasti leualla koska hampaita ei enää ole. Mutta sen sanon, että menkää hyvät ihmiset hoidattamaan niitä yorkkienne hampaita eläinlääkärille jottei sen tarvitse kärsiä hammaskivuista. Tämä myös tiedoksi niille jotka ovat aikeissa hankkia yorkin; hampaat ja turkki vaativat aika paljon huomiota ja viitseliäisyyttä joten jos vähänkin epäilyttää ettei pysty eikä raski (hammashoito maksaa ihan kivasti) hommaa säännöllisesti hoitaa kannattaa miettiä kaksi kertaa ottaako yorkin hoidettavakseen.

olen hankkimassa yorkshirenterrierin. kaipaisin siitä jotain tietoa esim. haukkuuko paljon, mistä voi hankkia ja miten...?

Juhannusterveiset mökiltä! Nyt kun on käyty näitä punkkikeskusteluja tiuhaan tahtiin, niin johan ne heti meitäkin mökillä muistuttivat olemassaolostaan. Meidän mökkialueella se onkin jokakesäinen riesa ja nyt tuntuu tänä kesänä punkkeja olevan ihan reilunlaisesti. Pieniä piipertäjiä kun ovat niin johan niitä sitten meidän pienimmäisessä (yorkkipojassa) oli kiinni kaksin kappalein. Hyvin ne saa irroitettua ilman punkkipihtejä jos saat ne heti ensimmäisten tuntien aikana kiinnittymisestä kynsien väliin. Silloin lähtevät hyvin kivuttomasti, mutta jos kiinnittymisestä on kulunut pidempi aika punkkipihtejä tarvitaan. Ei meidän pikkumiekkonen ollut moksiskaan kun irrottelin päälaelta nämä jänismatkustajat. Jokunen oli kyllä vielä liikekannallakin, itsessänikin käveli kaksi punkkia pitkin jalkoja. Kyllä siinä tulee epäluuloiseksi vähän jokaista kutinaa kohtaan ja varsinkin yöllä niitä kutinoita tuntuu olevan ja aivan varmana on sitä noustava katsomaan, että mikä siellä menee. Harvemmin menee yhtään mitään sitä vaan tulee niin luulosairaaksi kun näitä punkkeja epäilee joka kutinan syyksi. Painogalluppia jokunen täällä teki, meidän nykyinen yorkki painaa 3kg 100gr ja edeltäjänsä yleisemmin semmoisen 2,6 kiloa. Pidän, että tämä päälle kolme kilonen on jo ihan hyvän kokoinen, eikä niin helposti jää muiden jalkoihin.

Olen jo aiemmin maininnutkin oman piskin koosta. Se oli täysikasvuinen, arviolta 2 vuotias meille tullessaan, ja on siitä vain lihonut n. 200 grammaa. Säkää sillä on 32 cm ja painoa siis 5,6 kg. Pari kertaa on joutunut laihikselle, kiitos isukin joka syöttää kissalle ja koiralle liikaa herkkuja kun ovat hoidossa (onneksi isikin on oppinut kun joutui oksennuksia siivoamaan, että koiran ruokavalioon ei kuulu suklaapatukat ja neekeripusut, vaikka se niistä pitäisikin). Korkeimmillaankin Akun paino on ollut muistaakseni n. 6 kiloa, mutta noinkin vähäinen painonnousu vaikuttaa paljon noin pieneen koiraan. Itseänikin kiinnostaisi, onko Suomessa Akua isompia yorkkeja, koska itse en ainakaan ole koskaan törmännyt (IRL on tullut nähtyä vain kymmenkunta yorkkia). Ainoastaan Papuli, Akun täyssisar oli samaa kokoluokkaa Akun kanssa, ehkä inan pienempi. Muut ovatkin olleet selvästi pienempiä. Joidenkin mielestä koirani on liian laiha, mutta Akun ruumiinrakenne on sellainen, että jos sitä tuosta lihottaisi, niin ainakin mun silmiini se olisi lihava. Kuitenkin koira syö reippaasti, joten nälässäpidosta ei ole kyse. Koiran ruumiinrakenne on myös sellainen, että standardikokoiset vaatteet eivät sovi (ovat liian isoja), vaan olemme teettäneet mittojen mukaan kurapuvun ja toppapuvun, ja tyytyväisiä olemme. Muuten, vaikka Aku onkin ollut jo noin parivuotias meille tullessaan, niin kyllä se on ihan alusta asti koulutettu itse, nytkin opetetaan pyörän korissa istumista. Sille ei oltu opetettu yhtään mitään, pelkäsi aivan kaikkea jne, joten toisaalta tällaisen rescuekoiran hankkiminen on jopa haastavampaa kuin pennun hankkiminen. Mutta hetkeäkään en vaihtaisi pois. :) Mulla oli juhannuksen hoidossa semmonen n. 7-8 kk ikäinen koiranpentu, ja kyllä mä nyt olen sitä mieltä, etten sittenkään halua koiranpentua vähään aikaan. Aikuisen koiran kanssa elo on kuitenkin niin erilaista kuin pennun kanssa elo. Vaikka mulla onkin kolmas koira menossa, niin pentua mulla ei itselläni ole koskaan ollut. Isossa yorkissa on se hyvä puoli, että sen kanssa voi olla huolettomammin, se ei jää niin helposti jalkoihin ja kestää paremmin koirien leikeissä. Enhän mä ainakaan semmosta oikean kokoista yorkkia uskaltaisi ikinä viedä koirapuistoonkaan. ;) Toivottavasti ihmisiä ei ala kyllästyttämään kun aina tänne kirjoittelen, vaikken mitään yorkeista tiedäkään. :)

Onko kenenkään yorkilla esiintynyt hammasongelmia.Meidän 8-vuotiaalla uros yorkilla rupesi n.vuois sitten hampaat lähtemään. Ennen syötettin koirallemme kuivia napuja, mutta nykyään ostamme koirien purkkiruokaa jaa "muussaamme" sen.Tosin koirastamme on tullut paljon virkeämpi ruoan vaihdon jälkeen joten se saa siitä varmaankin enemmän vitamiineja...

Onko kenenkään yorkilla esiintynyt hammasongelmia.Meidän 8-vuotiaalla uros yorkilla rupesi n.vuois sitten hampaat lähtemään. Ennen syötettin koirallemme kuivia napuja, mutta nykyään ostamme koirien purkkiruokaa jaa "muussaamme" sen.Tosin koirastamme on tullut paljon virkeämpi ruoan vaihdon jälkeen joten se saa siitä varmaankin enemmän vitamiineja...

Olen hankkimassa Yorkki vauvelia syksymmällä, ja nyt kiinostaa yorkkien kokoerot. Olen nähnyt hyvin erikokoisia yksilöitä. Mutta kertokaapa hyvät omistajat, minkä kokoisia omanne ovat. (säkä+paino) Kun sitten olen menossa valitsemaan omaa koiruutta; kertooko luovutusikäisen pennun koko jo sen lopullisesta koosta. Eli esim. 1,5kg aikuisena painava yksilö on jo pentuna muita pienempi ja aikuisena n.5kg painava koiruus on jo pentuna muita suurempi.. Olen jostain lukenut, että jos haluaa varmuuden lopullisesta koosta, kannattaa hankkia täysikasvuinen yorkki. Itse olen hankkimassa ihan kotikoiraa seuraksi (en näyttelykoiraa) joten mieluummin koiruus saisi olla vähän kookkampi. Koska kuitenkin haluan kasvattaa/kouluttaa koirani itse, ei täysikasvuinen tule kysymykseen. Jään odottelemaan vastauksia:)

Jos joku viitsisi keroa kauniin turkin hoidosta, poikkeaako paljon esim villakoiran, jota pestään usein aina föönataan ja kammataan sekä karstataan päivittäin... Onko näyttelyturkin pitäminen kuinka työlästä..Papiljotit on lienee välttämätöntä, minkälainen on sinun Yorkkisi luonteeltaan, yksin kotona, entäpä muiden koirien kanssa..Kaikki tieto kiinnostaa! Kuinka helposti pennun sitten saa, itse en juuri ole myytäviä nähnyt! Näyttelytkin kiinnostaa ja tyttö pentu.

Ostin apteekista kolme vuotiaalle yorkilleni uuden markkinoille tulleen punkkipannan nimeltä Scalibor vet. Pidin sitä kaksi päivää jonka jälkeen koirani alkoi rapsuttamaan kaulaansa minuutin välein. Ajattelin että koirani on pannalle allerginen joten otin pannan pois ja pesin koiran todella huolellisesti shamppoolla. Mutta vielä vuorokauden jälkeen pesusta se rapsutti kaulaansa koko ajan. Painelin apteekkiin punkkipannan kanssa ja apteekkari soitti maahantuojalle; he kertoivat että MONI koira on saanut siitä allergisia reaktioita, apteekkari päätti tämän jälkeen ettei enään myy pantaa. Maahantuoja kertoi että aine imeytyy rasvakudokseen joten pelkkä pesu ei riitä vaan koira täytyy viedä heti eläinlääkärille saamaan kortisonia tai sitten antaa kyytabletti (joka sisältää kortisonia). Sain apteekista rahat takaisin, maksoi 15 euroa. Vuorokauden päästä oireet sitten kokonaan hävisivät. HIRVEÄÄ, varokaa tätä pantaa, ohjeissa sanottiin että koira ei saa uida se päällä koska panta on vaarallista kaloille ja veden pieneliöille, sekä lapset eivät saa koskea siihen lainkaan, ja aikuistenkin pitää pestä kädet koskettelun jälkeen... Viime kesänä kokeilin apteekista ostettua yrttipantaa joka häätäisi punkkeja mutta kuukauden pidon jälkeen punkki iski kiinni sentin päähän pannasta!! Nyt taidetaan olla ilman karkotteita tämä kesä!

Oletko siis kiinnostunut trimmaamaan yorkkisi ns. tyypillisen lyhytkarvayorkin näköiseksi? Silloin ei musta ole apua - mä kun tartun saksiin, niin on koira joka kerta eri näköinen. :D Välillä on tullu itekin naureskeltua, että tulipa siitä kamalan näkönen...mutta pari viikkoa leikkauksesta niin taas on nätti kun vähän tasottuu. Ite yleensä leikkaan turkin märkänä, koska on niin helpompi. Tukko karvoja kouraan ja naks. Sitten tietysti lopuksi siistiminen, ja jalat otan yleensä kamman ja saksien kanssa, ettei tule kovin pahoja lommoja. Mahan alustasta mahdollisimman lyhyeksi ja monasti leikkaan muutenkin pepun ja pippelin ympäristöstä, vaikken muutoin trimmaisikaan. Naama on ainakin mulla ongelmallisin paikka, en ikinä saa siitä sellaista kuin haluisin. Mutta eipä ole menoo haitannu ennenkään. :D Semmosia sahalaitasia saksia, oliko ne nyt ohennussakset, olen myös kokeillut ja jos pitää pidempää turkkia, niin mun mielestä silloin niillä tulee siistimpi jälki. Tosin hukkasin sakset ja niillä se työskentely on hitaampaa mun mielestä.

Heippa! Olen ajatellut hankkia Yorkshirenterrierin pennun. Kaipaisin tietoja rodusta sekä kokemuksia.

Olen tutustunut erilaisiin koirarotuihin ahkerasti ja päätynyt siihen, että yorkki olisi juuri minulle sopiva rotu. Mieltäni kuitenkin askarruttaa se, ottaisinko uroksen vai nartun. Asun kaupungissa kerrostalossa ja haluaisinkin tietää onko yorkki uroksissa ja nartuissa paljon eroja? Jos on niin minkälaisia ja sopiiko jompi kumpi paremmin kaupunkiympäristöön?

Kiitos kovasti kaikille yhdistyksen aktiiveille mukavista ja onnistuneista kesäpäivistä Rengossa! Toivottavasti tapaamme uudelleen samoissa merkeissä!

haluaisin saada hieman neuvoja turkin leikkauksesta. lähinnä ideoita mallista ja tottakai myös suoranaisia leikkausneuvoja. jos joillain olisi vaikka koneella valokuvia lyhytkarvaisista yorkeista, olisin enemmän kuin iloinen jos hän viitsisi niitä vaikka laittaa minulle sähköpostilla! samoin myös vinkkejä voi lähettää minulle suoraan. kiitos jo etukäteen!

Minun yorkkini on rohissut koko suuren ikänsä (kohta 15-v.) aina innostuessaan riehumaan tai haukkumaan. Kakoo kurkkuaan kuin tukehtuisi tai vetää ilmaa vinkumalla sisäänsä suun kautta. Siinä tilanteessa olen ottanut yorkkini syliini ja hellästi ravistellut ja kohtaus on mennyt ohi. Yorkillani ei ole ollut matoja eikä sydänvikaa, ja vaikka en tiedäkään mistä kohtaukset johtuvat, yorkkini ikä jo kertoo, etteivät kohtaukset ole hengenvaarallisia. Olen pitänyt niitä rodulle tyypillisinä. Olen käyttänyt koirallani aina kissanvaljaita ja ne ovat sopineet hyvin. Kokeilkaa, niitä saa ihanan värisinäkin.

Aku saattaa joskus röhistä jos lenkitän pannasta. Se kun kiskoo vaikka henki loppuu jos ollaan juuri lähdetty lenkille, mennään koirakouluun, koirapuistoon tai näkee jonkun koirakaverin. Aikomus on ollut opettaa pois tosta vedosta ja joskus treenataankin, tosin en ole sitä hirveesti jaksanut sen suhteen opettaa, muut asiat on tärkeempiä. Nyt opetan sitä mm. istumaan pyörän korissa. Mutta siis käytännössä Aku ulkoilee valjaissa. On ulkoillut viimeiset 2,5 vuotta koska sillä on niin herkkä kaula (esim vinkuu kivusta jos otan kaulapannasta kiinni). Myös koirakoulussa kuljetan valjaista, vaikka panta onkin suositus, meillä sujuu parhaiten valjaista. Saattaa kuluttaa pitkää turkkia noi valjaat, meillä kun on lyhyt turkki. Tekee ehkä pientä takkua etukainaloihin, mutta harjallahan se selviää. Meillä siis käytetään Jokke-merkkisiä heijastinvaljaita, eläinkaupasta ostettu. Panta on silti kaulassa, siinä on puhelinnumero siltä varalta, että jotain sattuu.

Me pidimme valjaita pentuna ja ihan hyvin kävivät yorkille vaikka turkkia ei ollut leikattu. Valjaat ovat sellaiset joissa ensin pää pujotetaan lenkkiin. Siis tulee kaulanympäri mutta ei kurista tai paina henkitorvea vaikka koira vähän vetääkin ja hihnat (nauhat, remmit, ne mitkä kiinnitetään vartalon ympäri) eivät ole kovin leveät ja menevä ympäri vain kerran ja ovat säädettävät ympärysmitan mukaiseksi. Talutin kiinnitetään valjaaseen kaulalenkin ja vartalonympärys hihnan risteyskohtaan, koiran selkäpuolelle. Kun ympärimenevä hihna on säädetty oikein, ei siis liian väljäksi, niin veto ei kohdistu liiaksi kaulanalueelle.

Noniin, nyt sitten kun varasin aikaa lääkärille kulmiksen poistoon, tuli samalla puheeksi tämä "rohina". Hoitsu luurin toisessa päässä epäili, että johtuu kaulapannasta ja suositteli, että panta vaihdettaisiin valjaisiin. Hmm, voi tietysti olla mahdollista, että panta ei ole hyvä ratkaisu kun poitsumme vetää todella paljon lenkillä ja lenkillä käymme kuitenkin n. 3x päivässä. Mutta miten valjaat oikein sopivat yorkille, onko teillä kokemusta? Ja onko muilla ollut tällaisia röhimisongelmia? Tämä nyt todella askarruttaa mieltäni koska edellinen yorkkini menehtyi sydänvikaan (oli tosin iäkäskin jo). Ja nyt sitten tietysti kun tämä röhiminen on vähän saman kuuloista kun sydänvikaisen koiran hengitys kiihtyessään niin heti säikähdin, ettei vaan meidän pienokaisella ole jotain sen laatuista vikaa. Hui, en edes uskalla ajatella loppuun... Onneksi meillä on se lääkäri viimeistään siinä selviää asian laita (toivottavasti). Mutta ennen sitä, kun joudumme toista viikkoa vielä odottamaan lääkärille pääsyä, niin toivon saavani kannanottoja myös teiltä.

Hei vaan! Minulla on 8kuukautinen terhakka yorkkipoika. Nyt on ilmennyt outo vaiva ihan viime viikkoina. Yleensä aamuisin kun poitsumme oikein innostuu jälleennäkemisestämme niin sille tulee semmoinen ahdistushengitys kaiken riehumisen päälle. Eli vetää sisään ja ulos henkeä rohinalla. Aivan outo vaiva ihan kuin sydänvikainen koira jolle tulee ahdistuskohtaus. Yleensä tämä ilmenee vain aamulla, iltapäivällä juoksee ja temmeltää vaikka kuinka eikä tällaista vaivaa ilmene lainkaan. Koira on muutoin terve, eläinlääkärin tarkastama tapaus. Ensi viikolla olemme tosin menossa poistattamaan yhden maitokulmahampaan ja silloin kysyn ihan lääkärinkin mielipidettä tästä ahdistuksesta.

Sorry Mervi, meni nimet sekaisin. Ötökkäviestini oli vastaus Marin viestiin.

Hei Mervi, Punkkiviestilläni tarkoitin vain heinikossa ja aluskasvillisuudessa lymyileviä puutiaisia, jotka saattavat tartuttaa muihin eläviin, niin ihmisiin kuin koiriinkin borrelioosin. Luin lehtiartikkelin, jossa kerrottiin että täällä Helsingin seudallakin tutkitusti jo joka toinen puutiainen kantaa kyseistä bakteeria. Jos puutiaisenpuremaa ei huomaa tai heti saa siihen lääkekuuria (myöhemmin ei enää ole hoitokeinoa), niin bakteeri aiheuttaa ihmisellä Lymen-taudin, joka lopulta saa aikaiseksi pysyvän työkyvyttömyyden. Eräs tuttavani on siihen sairastunut ja alkuvaiheessa jopa lääkärit leimasivat hänet luulosairaaksi ja lähettivät mielenterveystoimistoon, koska oireet olivat epämääräisiä jäsensärkyjä, huimausta, näköongelmia yms. joihin ei löytynyt mitään fyysistä syytä. Lopulta eräs lääkäri osasi epäillä borrelioosia ja verikokeesta se sitten varmistui. Uskoisin että myös eläimillä se voi aiheuttaa kuvatunlaisia oireita ja siksi suojaan koirani karkotteilla sekä myös päivittäin tarkastan koirat puutiasten varalta. Ainoatakaan ei koirissani vielä ole ollut mutta jos sellaisen löydän, niin varmuudeksi koira saa antibioottikuurin. Myös ihmisille suositellaan puutiaisenpureman hoidoksi heti lääkekuuria, vaikka punaista rengasta puremakohtaan ei ilmestyisikään. Sitten muista ötököistä: lienevät harvinaisia Suomesta saadut kirppu-ym. tartunnat yorkeilla ja muilla pikkuroduilla sekä näyttelykoirilla. Meillä ei ole koskaan ollut enkä ole kuullut muidenkaan koirilla olleen. Eläinlääkäri tosin epäili kerran meidän koiralla nenäpunkkia, joka kuulemma on yleinen eikä edes aiheuta kaikilla koirilla mitään oireita. Nenäpunkki tarttuu koirasta toiseen niiden nuuhkiessa toistensa kuonoja. Verikokeella varmistettiin ettei kyseistä ötökkää löytynyt, koiralla oli silloin nenäontelontulehdus joka parani lääkekuurilla.

Onko teillä punkit tai kirput kovinkin yleisiä? Olen tuota hieman ihmetellyt, että vaikka Akun kanssa rymytään pitkin metsiä, tallilla, täällä kaupungissa käydään koirapuistossa, koulutuksessa, koirapolulla ja muualla, niin silti ei ole punkkia saatu ku kaks kertaa (tästäkin useampi vuosi), eikä kirppuja tai muitä öttiäisiä ikinä (eikä olla käytetty noita karkoitteita). Onkos kukaan tulossa nyt 28.-29.6 Ulvilan näyttelyyn? Mä lupauduin sinne molempina päivinä orjatyövoimaksi. :) Olis kiva kuitenkin nähdä omaakin rotua. Viime vuonna olin Porin näyttelyissä katsastamassa omaa rotua. Olihan siellä peräti yksi kilpailija...Silkkejä onneksi oli muutama, oisko ollut kolme yksilöä.

Punkkien häätöön on muuten tablettikin, nimeltään Program. Käy 2,3 kg alkaen. Yksi tabletti/kk.

Kiitos Tiina!! Syötän porkkanaa raakana silloin tällöin pieninä palasina. Koirat tuntuvat olevan siihen aivan hulluna.

Kaivopuiston näyttely 31.8. on Kennelliiton virallinen näyttely eli siellä noudatetaan virallisia näyttelysääntöjä. Voit tutustua tarkemmin em. sääntöihin www.kennelliitto.fi - näyttelyt - säännöt ja ohjeet. Virallisissa näyttelyissä koiran tulee olla tunnistusmerkitty SKL:n hyväksymällä tavalla (Indexel- tai Datamars-mikrosirut tai tatuointi). Tunnistusmerkinnän voi tehdä pentuna tai vasta aikuisena. Tiedän joitakin eläinlääkäreitä, jotka eivät turvallisuussyistä laita pienikokoisen rodun nuorille pennuille mikrosirua. Odotan innolla Kaivopuiston näyttelyä, joka on samalla rotumme vuosittainen erikoisnäyttely. Kaivopuiston historiallinen tunnelma luo ihastuttavat puitteet näyttelylle. Kotona pakattu picnik-kori kruunaa päivän. Sieltä ei voi jäädä pois!

Kesä on käsissä ja punkit ynnä muut hyönteiset taas vitsauksena. Vinkkinä muillekin: olen käyttänyt punkkien torjuntaan kissankirppujen häätöön käytettävää Frontlain selkäänvaleluliosta, koska pienille (alle 5kg) koirille ei ole omaa tuotetta ja suihkeita tai punkkipantoja ei voi tälläisella turkki-/sylikoiralla käyttää. Kissojen aineessa yhden pipetin teho kestää n. 4 viikkoa ja pakkauksessa on 3 pipettiä eli melkein koko kesän tarve. Torjunta ainetta tulee käyttää tarpeeksi ajoissa, noin toukokuulta ja tarpeeksi pitkään, kunnes ilmat kylmenevät eli noin lokakuulle asti. Meille aineen suositteli viime kesänä apteekin farmaseutti ja varmistin asian vielä maahantuojalta, tehoaine on sama kuin suuremmille koirille tarkoitetuissa karkotusaineissa. Aine myös tehosi, yhtään punkkia ei koirassa ollut, vaikka se oikein nautti aluskasvillisuudessa ja heinikossa hiipimisestä, vain korvan- ja hännänpää vilkkuivat kun se pyydysti ties mitä hyönteisiä. Tai sitten meilläpäin ei ole punkkeja.

Mä annan Akulle vaan raakaa porkkanaa. Tosin sitä ei anneta kovin usein (kun en mäkään kovin usein sitä syö, syödään samaan aikaan), eikä se syö kovin isoja paloja kerrallaan (tykkää pienistä porkkananpaloista, kuin namipalasta konsanaan).

Kyllä eläinlääkäri maksua vastaa poistaa kannukset, vaikka ei erityistä syytä olisikaan. Meillä siihen riitti oma pelkoni yksin olosta ja se että kannuskynsien leikkaaminen on tosi hankalaa pitkän turkin takia. Meillä se kylläkin tehtiin muun nukutustoimenpiteen yhteydessä, koiran ollessa n. 1,5 vuotias. Pelkkä kannustenpoisto yksityisellä eläinlääkäriasemalla maksaa 100 euron molemmin puolin.

Annatko yorkillesi keitettyä porkkanaa?

Ai niin, unohdin mainita, että saahan yorkkini sentään jotain herkkua: juustoa. Silloin tällöin pienen palasen ja koulutuksissa palkintona. Ja tykkää tosi paljon. Porkkana on toinen suosikki, mutta kohtuudella tietenkin.

Karsastan ajatusta siitä, että pitäisin Jossulle paastoa, koska nälkäkuolemasta herättely ei ole hauskaa ja mielestäni se, että olen sen kaksi kertaa tehnyt saa riittää. Voi olla, että pitäisi hankkia toinenkin koira kasvattamaan syömiskilpailua, mutta en haluaisi välttämättä toista yorkkia ja, koska täällä nimenomaan painotettiin sitä, että yorkin kaveriksi yorkki, eikä minulla välttämättä olisi aina aikaa hoitaa kahta koiraa. Enkä muutenkaan usko siihen, että toinen koira olisi apu kaikkeen (en tarkoita, että joku niin olisi kirjottanut). Saatta olla, että tein suuren virheen antaessani nälkäkuolemaa tekevälle koiralle mitä vain "terveellistä" ruokaa. Koin sen kuitenkin välttämättömäksi. Tarjosin Jossulle kylläkin sen tullessa meille kennelistä saatua ruokaa, mutta se ei kelvannut. Ehkä muuten niin hyvin kotiutunut koira reagoi kodin vaihtoon ruuan kautta.

Heippa teille, Onnittelen Minttua 15-vuoden kunnioitettavasta iästä. Kuulisin mielelläni lisää Mintusta, sillä luulen, että hän on oman Riksuni sisar. Riksu syntyi 5.6.1988 ja on nyt jo koirien taivaassa. Kerro meille Mintun tarina, mielelläni julkaisen sen myös Yorkshirenterrieri-lehdessä, sillä 15-vuotias yorkki tänä päivänä on jo harvinaisuus. Ota yhteyttä, katso yhteystiedot.

Minäkin meinasin ensin ehdottaa paastoa, mutta jos Jossu ei kerran siltikään syö, niin en osaa neuvoa (jotkut koirat oikeasti eivät syö vaikka kuinka nälkä kurnisi). Itse käytän nimenomaan sitä metodia, että jos ei ruoka maita niin sitten ei ole nälkä, ja kuppi kaappiin enkä ala tyrkyttämään mitään muuta, koska nirsoilu osoittaa sen, että Aku on saanut liikaa hyvää viime aikoina. Akun kanssa ei ole tarvinnut kovin kauaa paastota, esim päivä on riittänyt, mutta edesmennyt seropini sekä isän hirvikoira paastosivat samaan aikaan neljä päivää. Oli nimittäin ollut teurastusviikko ja olivat viikon ajan saaneet joka päivä tuoretta lihaa, luita jne, niin sen jälkeen ei enää normaali ruoka meinannutkaan kelvata. ;) Vaan pakkohan se oli kelvata kun muuta ei nokan alle tippunut.

Minä syötän yorkilleni vain Mini Yorkshire -kuivamuonaa, kuivana. Tarjolla on tietenkin koko ajan raikasta vettä. Jos antaisin sille heti jotain muuta ruokaa silloin, kun se ei syö, niin se oppisi nirsoksi, ja pian sille ei kelpaisi enää hanhenmaksakaan. Ruokakuppi on tarjolla aamuin illoin kymmenen minuuttia, ja jos koira ei syö, niin kuppi otetaan pois ja tarjotaan uudelleen kahdeksan tunnin kuluttua. Joskus on mennyt parikin päivää, että ruoka ei ole maistunut, mutta ei koira itseään nälkään tapa. Sudetkin pitävät syömisessään pitkiäkin taukoja. Yorkkini on kooltaan juuri sopiva: ei laiha eikä lihava. Tunnen koiranomistajia, jotka syöttävät koirilleen broilerin rintafilettä ym., mikä on mielestäni ihan älytöntä, mutta jokainen saa tietysti käyttää rahansa mihin haluaa. Joskus olen halunnut hemmotella koiraani ja antanut sille esim. Cesar-aterian kostutettuun kuivamuonaan sekoitettuna, mutta sitä on seurannut monen päivän ripuli. Minä syötän kuivamuonaa, koska kokemukseni mukaan se pitää hampaat puhtaina ja ulosteen sopivan kovana, jotta anaalirauhaset tyhjentyvät.

Niin kuin jo olen maininnut, syötän Jossulle kissanruokaa, mutten tietenkään pelkästään sitä. Itse olen sitä mieltä, että jos koiralle ei mikään kelpaa, niin silloin on oikeastaan pakko syöttää sitä mikä kelpaa. Olen kysynyt sitä myös eläinlääkäriltä.Vaihtelen Jossulle tarjoamiani ruokia, koska se kyllästyy. Koiran kuivamuonaa on tarjolla aina, mutta sillä ei ole mikään hyvä menekki. Voi olla, että joku on jo saanut sellaisen käsityksen, että Jossu vihaa kaikkea "välttämätöntä" hoitoa, mutta esim. pesulla käydessä ei ole mitään ongelmaa. Kiitos Ritvalle siitä, että kerroit mitkä kannukset ovat.

Mäkin olisin halunnut, että Akulta olisi leikattu kannukset pois, mutta ymmärtääkseni sitä operaatiota ei tehdä kuin pikkupennuille, isommille vain jos on tarpeeksi hyvä syy, ja meillä ei sitä ole. Viime talvena koirapuistossa Akun kannus ilmeisesti jäi leikkikaverin pantaan tai johonkin kiinni ja repesi. Koira ei valittanut missään vaiheessa, vahinko huomattiin tassunjäljissä olevasta verestä. Kotona sitten leikkasin tunnottoman osan pois, puhdistin ja paketoin (kevyt side). Ekan päivän jälkeen pidettiin sidettä vain ulkoillessa eikä käyty koirapuistossa kunnes kynsi oli varmasti parantunut. Aku onneksi alistuu kaikkiin hoitotoimenpiteisiin, mutta sen näkee, että se ei pidä siitä.

Kyllä meidänkin koiran korvat olivat ulkoisesti katsottuna ihan siistit ja puhtaat kun olen niitä yrittänyt viimeisen päälle hoitaa ja leikata. Korvakäytävään ei pysty ilman lääkärin apuvälineitä näkemään. Koira ei edes ilmaissut millään tavalla lievästä korvatulehduksesta, vaan se tuli esille sitten eläinlääkärillä kun käytin nuorempaa koiraa hampaanpoistossa ja kysäisin samalla reissulla miten saisin lyhyet karvat korvakäytävästä nypittyä ja hän sitten samantien katsoi ja päätettiin rauhoittaa koira ja ottaa karvat pois. Kannukset, joissa on kynsi ovat yorkeilla etujaloissa noin ihmisen peukalon kohdalla. Jos niitä ei leikkaa ne kasvavat ympyränmuotoon ja painuvat kärjestä nahan sisään. Muista en tiedä mutta meillä kannukset on poistettu, koska pelkäsin että koira yksinollessaan jää kiinni päiväpeittoon tms. ja yrittää tempoa itseään vapaaksi, jolloin kannus repeää. Siitä tulee silloin runsaasti verta joka voi olla kohtalokasta näin pienelle koiralle kun se on yksin.(Koira painaa vain 2,2kg)

jos minä olen asian ymmäränyt oikein niin kissanruoka on liian voimakasta koiralle - munuaisia ja virtsateitä ajatellen...kivet niissä tiehyeissä eivät ole ollenkaan kiva juttu!

Pitääkö yorkilla olla mikrosiru Kaivopuiston erikoisnäyttelyssä? Minkä ikäisenä se on parasta "asentaa"?

Tuo meidän Nette taitaa olla tosi kiltti yorkki. Kun pesen sitä se istuu kiltisti pesutuolilla ja taitaa jopa nauttia siitä pesusta. Pesun jälkeen se kääritään isoon pehmeään pyyhkeesee ja sitten se köllöttelee sylissäni noin puoli tuntia ja pyyhkeen sisältä kuoriutuu melkein kuiva koiruli, sellainen joka on hieman kostea elikkä juuri sopiva harjattavaksi. Olen ottanut föönillä kuivauksen tavaksi heti pennusta eikä Nette pidä sitä ollenkaan pahana touhuna, luulempa että kun sillä on vähän vilu kun se on kostea niin se jopa odottaa lämpöistä tuulta. Ja kuten jo edellä sanoin se todella tykkää harjauksesta, tosin se voi johtua siitä, että kun meillä on tuo vanha Nelli-koira niin jopa sellaisen huomoin saaminen kuin harjaaminen saa koiran onnelliseksi. Kynsien leikkuu onnistuu hyvin, samoin korvien siistiminen muuten, mutta jos mennään nykkimään karvoja korvan sisältä tulee ankaraa vastustelua. Olen aloittanut totuttelun tähänkin hommaan, pyörittelen sormeani korvasssa, en tee muuta jotta se tottuisi, että sielläkin häätyy jotain touhuta. Uskon että pääsen putsaamaan vielä nuo korvatkin kunnolla. Tosin kun kävin rokotuksella Neten kanssa niin eläinlääkäri kutsui apulaisensa katsomaan tapausta jolla on tosi pitkät korvakarvat ja silti korvat on puhtaat. Nyt odotellaan juoksua jotta päästäisiin Rikun luo Tornioon, ja odottavan aika tuntuu tosiaankin pitkältä. Terkkuja Rikulle, Vänelle, mummolle ja Minnalle sinne Tornioon!!!

Taidan olla hieman tyhmä, mutta en tiedä mitkä kannukset ovat. Tosin minulla on ollut Jossu vasta vajaan vuoden ja se on ensimmäinen koirani. Olen itsekin yrittänyt leikata kynnet kahden viikon välein, joskus kynsien leikkuun välillä on ollut enemmänkin aikaa. Olen myös antanut jotain nameja (koiransuklaata), jota se muuten on huolinut hyvin, mutta joskus sen isotellessa ei ole kelvannut. Kerran kävi niin, että leikkasin kynsiä liian pitkältä ja kahdesta tuli verta, sen jälkeen se hurjistui aina, kun huomasi, että kynnet leikataan. Nyt se tosin on taas jo tottunut siihen aika hyvin. Olen laittanut Jossun selälleen makaamaan. Etutassujen kynnet olen saanut leikattua hyvin, mutta takatassuissa tarvitsen vähän apua. Olen yleensä sijoittanut kaikki kynsien leikkuut, pesemiset ja trimmaukset samaan viikonloppuun. Pesemisen kanssa ei ole mitään ongelmaa. Trimmatakin se antaa hyvin. Harjaaminenkin onnistuu muuten hyvin, mutta takkujen sattuessa kohdale siitä tulee todella kiukkuinen. Takkuja sillä tosin on hyvin vähän (ainakin huomattavasti enemmän sillä oli silloin, kun sillä oli pitkä turkki).

Mulla ei oo ku toi yks piski. Korvakarvoja en oo ikuna nyppiny, täällä vasta kuulin että pitäis, ettei tuu korvaongelmia. No koira on pian ollut meillä 6 vuotta eikä korvaongelmia ole kuulunut, itse asiassa nuo ovat todella siistit korvat. Kynsien leikkuusta taas...aluksi piti ottaa varovasti, kun sillä oli megapitkät kynnet ja sitä tuskin oli siihen opetettu. Eka kerta lekurilla ja sitten itse. Jos kynsien leikkuussa on esimerkiksi kuukausi väliä tai ne on viimeksi leikattu lääkärissä, niin takuuvarmasti Aku yrittää koko ajan nyppiä tassua pois. Pyrin leikkaamaan ne 1-2 viikon välein, opetteluvaiheessa tuli leikkaustuokio kolmisen kertaa viikossa. Tosin aina ei tarvitse leikata mitään, mä olin vaan leikkaavinani että koira tottuu. Eläinlääkäri on mun nähteni leikannu kerran niin että verta tuli, ja itse olen leikannut kaksi kertaa niin että koira on alkanut huutamaan, joten olen tullut aika varovaiseksi leikkuussa ja leikkaan varmaan liian vähän kerrallaan. Kun niitä kynsiä vaan leikkaa tarpeeksi usein ja antaa sen jälkeen vaikka namia ja kehuu kovasti, niin kyllä se siitä alkaa sujumaan. Aiemmin leikkasin kynnet niin, että koira seisoi/makasi mahallaan ja siitä otin sitten tassut käsittelyyn kuin olisin hevosen kavioita putsannut konsanaan (eli takakoivet vaan taaksepäin tassunpohja ylöspäin). Nykyään Aku makaa selällään ja antaa ihan nätisti leikata kynnet. Kissa voi ihan hyvin tassutella koiran yli kesken operaation, no problemos. Kannuksien leikkaamista pelkään kun niistä ei näe kulumaa jonka mukaan leikkaisi. Akulla on kolme kannusta. Multa on ainakin menny ohi täysin, että saako yorkilla olla kannuksia, vai onko niiltä ollut tapana leikata kannukset pentuna pois?

Muistaakseni Jossun (yorkkini) kotiutumisen alkuaikoina se sai raakaa jauhelihaa, muttei pitänyt siitä. Toisinaan se syö muun ruuan joukossa kypsennettyä jauhelihaa, pelkästään ei. Sisäelimiä en ole koskaan tarjonnut. Miten yorkkinne/kisi suhtautuu kynsien leikkuuseen ja korvakarvojen nyppimiseen?

Oletko siis kokeillut maustamatonta, raakaa jauhelihaa/lihaa? Kevyesti kypsennettynä (kuulema menee monella nirsolla koiralla alas kun kevyt kypsennys tuo siihen tuoksua)? Tai sisäelimiä?

Kaiken maailman koiranraksuilla on ruokittu, niin kaupan pedigriillä kuin eläinkaupan erikoisuuksilla, niitä sillä on tarjolla aina. Muuten on annettu kissanruokaa ja kotiruokaa perunoista lihapulliin ja pitsasta pannariin. Silloin kun se syö kissan kanssa kilpaa niin ruoka menee hyvinkin alas, mutta muuten ei. En ole yorkkini turkkia föönäännyt kuin kerran, enkä sitä taatusti toista kertaa tee.

Mitä koirallesi on siis käytännössä annettu? Akulle ei meinannu markettiraksut kelvata laisinkaan, eikä se oikein ole välittänyt Hillsistä eikä Nutrostakaan (näitä kuitenkin paremmin kuin markettiraksuja). Meillä siis syödäänkin Royal Caninin yorkkiruokaa. Aku piereskelee aika ahkerasti, joten nyt ostin kokeiluun jotain Mini Sensibleä (RC) sekä näytepussin Hill'sin jotain uutta, säilöntäaineetonta raksua. Jos nyt ajatellaan, että markettiraksupaketti (1,5 kg) saattaa kestää jopa lähemmäs puoli vuotta, niin eläinkaupan raksuja menee aika tarkkaan 2 kiloa/kk eikä koira kuitenkaan liho, muutokset positiivisia. En annostele raksuja vaan raksuja on aina tarjolla koska Aku ei syö yli oman tarpeen niitä. Munuaiset eivät kelvanneet raakana (hyvin liotettuna ja paloiteltuna, kissa söi kyllä), mutta paistinpannulla laitettuna menivät kuin kuumille kiville. Jauheliha ja suikaleet ym. ovat myös hyvin tehneet kauppansa. Jos koiralle ei yksinkertaisesti mikään ruoka kelpaa, niin eikai siinä auta kuin kokeilu. Kyllä meilläkin syötiin monta näytepussia ennenkuin paras raksumerkki löytyi. Ja tosiaan, kissanruoka menis alas vaikka pääruokana, sen vuoksi kissankupit on jouduttu nostamaan ylös. Ihmisten ruoka on myös sellaista, mitä hotkitaan. Esimerkiksi pitsaa Aku söisi vaikka joka päivä navan täyteen, jos vain saisi. :D Itse olen siinä käsityksessä, että koiralle kissanruoan syöminen ei ole niin vaarallista kuin kissalle koiranruoan syöminen, mutta jos ruokavalio muodostuu pääosin kissan ruoasta, niin ymmärtääkseni puutokset ovat uhkana. Yleensä kilpailu lisää ruokahalua. Akukin söi paljon paremmin kun oli vielä toinen koira. Ja meillä myös kihartuu turkki. En ole sitä koskaan föönannut. Ekalla kerralla meinasin mutta koira veti niin isot hepulit, etten ole sitä nähnyt tarpeelliseksi kun kuitenkin lyhyttä tukkaa pidetään. (Koira muutenkin inhoaa pesuja ja harjaamisia).

Omalla yorkillanikin karvat kiharoituvat, sen turkin olen kuitenkin käytännöllisyyden takia leikannut lyhyeksi. Pitkään turkkiin tarttuivat kaikki risutkin enemmän kuin helposti, eikä silloin ollut kellään hauskaa. Pitkä turkki myös takkuuntui helposti ja karvojen latvat olivat hieman huonokuntoiset (kuivat). Pidän itse muutenkin enemmän lyhyestä turkista, vaikka pitkä turkki upea onkin. Ruokailun kanssa meillä on aina ollut ongelmia; mikään ei meinaa kelvata ja se mikä kelpaa, ei kelpaa kahta kertaa enempää. Yorkkini meinasi tähän alkuaikona jo kuollakin verensokerin laskiessa liian alas, hunajalla se silloin viroitettiin. Koti -, kissan -ja koiranruokaa sille yritetään syöttää vuoronperää. Kasvattaja aikoinaan kielsi kissanruuan antamisen, mutta eläinlääkäri sanoi, että jos vain se kelpaa, niin kyllä syödä saa.

Nette täyttää syyskuussa kolme vuotta ja kerran olen leikannut karvan lyhyeksi mutta sen jälkeen se on saanut olla pitkänä. En koe turkin hoitoa mitenkään hirmuisen aikaa vievänä ja rankkana. Nyyttejä meillä ei käytetä, ei vain ole tullut opeteltua. Harjaan karvan ainakin joka toinen päivä, useimmiten päivittäin. Jos jää pari päivää väliin niin tietää, että hommassa menee todella aikaa. Metsään lähdettäessä käytämme pukua, muuten puolet metsän risuista on karvoissa kiinni. Joskus pesulla täytyy käydä usein kun tulee mullikossa telmittyä tai Nelli kaverin kanssa nurmikolla oteltua. Jo harjan nähdessään Nette hypää omalle kampauspallilleen ja odottaa harjausta. Ainakin yhden yorkin turkin pitää pitkänäkin hyvässä kunnossa aika vaivatta, kunhan muistaa säännöllisyyden. Näin meilläpäin. Yksi juttu askarruttaa, pestyäni turkin ja jos en kuivaa sitä föönillä niin se jää loiville kiharoille, onko se tavallista? Eikös yorkilla kuulu olla suoraan alaslaskeutuva karva, ei kiharoita? Vai föönataanko ne suoriksi? Mistä Neten kiharat ovat kotoisin, onko se tavallista?

Nanne: Meillä tietysti alku oli hievan kivikkoinen, rescue kun toi koiru on. Asuin vielä vanhemmilla ja joku oli lähes aina kotona, joten koira ei paljoa yksin joutunut olemaan. 2,5 vuotta sitten muutin kaupunkiin, kerrostaloon. Vanhemmilla koiran tehtäviin kuului ovikellona ja pihavahtina toimiminen. Tämän vuoksi arvelutti, mahtaako haukkua kerrostalossa. Kerrostaloasumista takana 2 vuotta, haukahduksia taisi sinä aikana tulla kolme (yöllä kun posti tuli). Kertaakaan ei tehnyt kerrostalossa asioitaan sisälle, porukoilla osoittaa mieltään jos ei saa tarpeeksi aktiviteettia tekemällä asiansa sisälle. Aluksi laitoin oveeni lapun, että mulla on siellä koira ja jos se häiritsee esim haukunnalla tai ulvomisella, niin soittaa jättämääni numeroon. Ei tullut yhtään ilmoitusta, ja kysyessä naapurit aina sanoi, ettei mitään kuulu. Nyt asun puisessa rivitalossa (omakotitalo muutettu rivitaloksi) ja siellä Akulla on lupa ilmoittaa ovikellosta. Ikävä kyllä on alkanut myös vikisemään ja haukkumaan ulos lähtiessä kun on niin innoissaan. Ennen jätin aina radion pienelle, kun koira jäi yksin. Nyt kun sillä on kissa kaverina, en koe radiota tarpeelliseksi. Mulle pitäisi syksyllä tulla hoitokoira kahdeksi viikoksi. Säkäkorkeudeltaan Akua pienempi, mutta ikää alle vuoden. Alkoi vain mietityttämään kun joudun muuttamaan ja uudessa kämpässäni ei saa muuta kuin eteisen ja vessan suljettua, että uskallanko kuitenkaan, vaikka ne paljon keskenään painivatkin. Viikon päästä tulee yhdeksi päiväksi hoitoon kokeiluluontoisesti. Töissä on kaksi allergista, joten en oikein tännekään voi niitä päivän ajaksi ottaa. Mietin lapsiportin hankintaa, onko muita ehdotuksia? Ystävä lähtee ulkomaille joten hoitopaikka olisi jostain saatava.

Kyselin tammikuussa, minkälaisia kokemuksia on yorkin jättämisestä päiväksi yksin kotiin? Meillä on nyt ollut maaliskuun lopusta ihana yorkkineiti Anni. Päivät olemme töissä ja hyvin on mennyt. Alakerran rouva kertoi, että kahtena ensimmäisenä päivänä meiltä kuului välillä pientä vikinää. Sen jälkeen ei ole kuulunut mitään. Ruokailu on välillä vähän sitä sun tätä. Onneksi meillä on ollut ennenkin koiria, joten en ota asiasta sen suurempaa huolta. Joinakin päivinä syö kaiken mitä eteen laitetaan ja toisina ei taas paljon mitään. Nappuloita on aina tarjolla ja välillä käy niitä rouskuttamassa. Sen olen huomannut ettei mikään mauton kelpaa, kuten esim. keitetty kala. Neidin mielestä ruuassa pitää olla makua. Alkuun ulos mennessä neiti pisti kotinurkilla stopin. No sitten vaan neiti syliin ja menoksi. Nyt ulkoilut on jo tosi mukavia. Pitkiäkin lenkkejä ollaan tehty. Neiti pyytää kyllä syliin heti kun alkaa väsyttämään. Olin päättänyt että nyt ei meillä sitten koira nuku sängyssä. Toisin kävi, heti kun pääsi itse hyppäämään sänkyyn. On kyllä liikuttavan suloinen pieni kerä tyynyn vieressä. Automatkat Anni kulkee aina kuljetusboksissa. Se oli kyllä kullanarvoinen neuvo kasvattajalta. On tosi turvallista ja helppoa liikkua pitkiäkin matkoja. Kahvillakin voi välillä poiketa, kun tietää ettei autossa ole mitään hätää. Muutenkin saimme niin hyvät nevot, ettei tässä herää mitään varsinaisia kysymyksiä. Aurikoisia kesäpäiviä kaikille Yorkeille ja heidän perheillen! Anni 4 kk ja Nanne

Hei! Olen kuullut yorkin turkin leikkaamisesta puhuttavan paljon. Olen nähnyt vain lyhytturkkisia yorkkeja kadulla,enkä yhtään nyytitettyä. Itselläni ei ole yorkkia, mutta on vain ajan kysymys, milloin se hankitaan. Pitkäkarvaisia näkyy vain näyttelyissä. Siksi kysyisinkin, onko se turkin hoito lopulta niin tuskaa; onhan yorkin pitkä turkki sen ylpeys. Itse en halua leikata sen turkkia, mutta hyväksyn silti, jos joku niin haluaa tehdä. Nyt pyytäisin kaikkia, ketkä jaksavat vaivautua kertomaan minulle yorkin pitkän turkin hoidosta. Olen ottanut asiasta paljon selvää, mutta olisi kiva kuulla myös arkipäivän kommelluksista- kiitokset kaikille jo etukäteen!

Juu näitä viestejä ei pysty editoimaan joten uutta viestiä taas pukkaa! Eli aiemmassa sepostuksessa jossa kerroin koirani hoidosta, oli tarkoitukseni kertoa kuinka meillä tehdään ja kysyä, pitäisikö joku asia kenties tehdä toisin jne. Miten te muut ruokitte koiraanne jne?

Hei kaikille, lehdessä pyrimme huomioimaan kaikkia lukijoitamme. Useaan kertaan olemme pyytäneet kuvia ja kertomuksia jäsenkunnaltamme, mutta tulos on yleensä ollut laihanlainen. Mielellämme julkaisemme juttuja niin koti kuin muistakin yorkeista ja kuvien tarve meillä on ihan krooninen. Jos lähetät materiaalia, mielellään lähetä kuva + teksti sähköisessä muodossa. Ellei siihen ole mahdollisuutta, voit lähettää ihan paperikopiona. terveisin

Olisi mukavaa, jos yhdistyksen lehdessä olisi "kotiyorkki-palsta" tms. muille kuin näyttelykoirille. Ymmärrän, että yhdistyksen tavoitteena on rodun edistäminen näyttelyiden ja kasvattamisen kautta, mutta "tavallisiakin" yorkkeja riittää, ja olisi kiva nähdä kuvia ja kuulla tarinoita niistäkin. Näin yhdistyksen lehteen saisi mielestäni mielenkiintoa muillekin kuin näyttelyharrastajille.

Jos korvakäytävästä kasvavia karvoja ei nypi pois, koiralla on taatusti jossain vaiheessa korvatulehdus. Niin kävi myös meille kun en ihan lyhkäisiä karvoja (katkenneet nyppiessä tms.)saanut korvasta pois ja sitten kun eläinlääkäri ne rauhoituksessa nyppi, mukana tuli aikalailla mustaa möhnää. Siinä sitä oli pöpöjen hyvä muhia. Vaikka laitoin korvanpuhdistusainetta tippoina korvakäytävään, niin vaikku ja lika ei koiran ravistaessa päätä tullut pois kun karvat olivat esteenä. Nyt meille ei enää käy niin, koska lääkäri kehoitti käyttämään pinsettejä tai muuta pyöreäkärkistä työkalua apuna. Aiemmin olin saanut ohjeeksi että karvat nypitään sormin. Muutoin korvan ulkopinnan karvojen pituus on makuasia. Itse olen sitä mieltä että siistiksi leikatut ja tasatut korvat ovat kauniimmat ja lisäksi kesällä paksut karvat korvissa koiralla on kuuma.

Jos ei kyseessä ole näyttelykoira, niin voihan homman hoitaa itsekin. ;) Mä käytin Akun ekalla kerralla trimmaajalla, seurasin sen touhuja ja sen jälkeen olen trimmannut sen itse (kerran kokeilin konetta, mutta sakset on mun juttu). Myös trimmauskurssi kiinnostaisi, mutta ei niitä täällä päin järjestetä...ja trimmauspöytä ois kova sana, mutta kovin kallis! Niistä korvakarvoista muuten kun aiemmin oli puhetta. Mä olen antanut niiden olla, ja korvat ovat tosi siistit. Korvakarvojen nyppiminen on siis aiheellista vain näyttelykoirilla? Onko sillä mitään muuta perustetta kuin esteettisyys (ja mahdollisesti korvien siistinä pysyminen)?

Itse käyn koirani kanssa karvoja siistimässä Vantaan Myyrmäen Liesitorilla olevassa eläinkaupassa. Kaupan nimi oli ennen Koira&Kumppani ja taitaa olla nyt Karvaistenkaverit. Siellä ottaa trimmaaja vastaan ja ajan voi varata soittamalla liikkeeseen ja kysymällä milloin hän seuraavan kerran tulee. Hinta on edullinen, verrattuna esim. H:gin keskustan trimmausliikkeisiin. En tiedä onko tästä apua Hyvinkään suunnalla asuvalle, trimmausta kaipaavalle mutta lähempänä asuville vinkiksi. Trimmaajalta voi varata ajan myös vain kynnen leikkuuseen tms. Me mm. kävimme aikaisemmin vain juuri kynsiä leikuuttamassa ja siistimässä korvia, tassuja jne. Nyt koira on lyhyt turkkinen toistaiseksi.

Meidän vakitrimmaaja Hyvinkäältä jäi eläkkeelle ja nyt on pieni pulma missä me kävisimme siistimässä yorkkipoitsumme turkkia. Mistähän olisi mahdollista saada trimmaajien yhteystietoja sektorilla Hyvinkää - Järvenpää, olisin kiitollinen tiedosta.

Miksi tää palsta hävittää tekemäni kappaleenvaihdot? Tulee törkeetä sössöä kun koko teksti menee pötköön. Muutenkin palsta olisi selkeämmin luettavissa, jos se olisi toteutettu tyyliin www.lemmikkipalstat.net tai muu sen tyyppinen, ettei kaikki tulis yhteen pötköön, vaan jaoteltaisiin omiin threadeihin nuo keskustelunavaukset.

Kiitos vastanneille. :) Ikävä kyllä kennelnimi ei haussa tuottanut minkäännäköistä tulosta. Meillä käytetään minkkiöljyshamppoota ja hoitoainetta, ja se näyttäisi olevan ihan hyvä, ainakin tuollaiseen lyhyeen turkkiin (lyhimmillään n. 1cm, pisimmillään ehkä 5 cm). Ruokavalioon kuuluu mm. Royal Caninin Yorkshire Terrier kuivaraksu, sitten marketin rasiaruokia, raakaa jauhelihaa, suikaleita, palaa, munuaista (paistettuna) jne, joten suht monipuoliseksi kuvittelisin tuon ruokapuolen. Pöydästä saa jonkin verran, mutta esim sipsejä tai karkkia ei koskaan (joskus suklaata). Puruluut ja siankorvat eikä semmoset kelpaa, mutta mm. lehmänmahalevyt on nannaa (ei syö kuivattua), sekä koirankeksit. Aluksi Akukin piteli lenkeillä takajalkojaan ylhäällä kun sen meni polvi pois paikoiltaan jatkuvasti. Tästä lueskelin ja kysyttiin lekurilta, ja asialle ei tehty muuta, kuin treenattiin vaan lihaskuntoa. Puolen vuoden meilläolon jälkeen ei polviongelmia ole esiintynyt kertaakaan. Viime syksynä hankittiin kurapuku, ja talvella toppapuku. Ensi talveksi hankitaan töppöset pahimmille pakkasille. :) Jokapäiväisessä käytössä on myös heijastinvaljaat. Pannasta en sitä taluta, koska sillä on niin herkkä kaula (saattaa alkaa ulisemaan jos otan esim pannasta kiinni). Koirakoulussa pitäis pitää pannasta kytkettynä, mutta meillä sujuu valjaista paljon paremmin. Talvisin on käytössä myös valopanta (näkyy kauas ja tietää itsekin missä koira on). Kokoa Akulle on kertynyt siis 32 cm 5,6 kg. Kyseessä siis suurehko yorkki. Onkohan Suomessa vieläkin suurempia? Akulle on myös tullut nyt keväällä selkään suurinpiirtein etujalkojen lavan taakse punaruskeaa, karkeaa karvaa, ennen oli normaalin pehmeää/silkkistä harmaata. Mistä johtunee? Myös Akulla rähmii silmät jonkin verran. Pitäiskö meidänkin kokeilla dieettiruokaa, vai onko muita keinoja vähentää sitä? No onhan se nyt vähentynyt, mutta... Jyrsijöistä. Maastossahan Aku tappaa hiiret ja myyrät välittömästi, jopa minkin on saaliikseen saanut, mutta kun ollaan katsomassa esim tallipupuja tai eläinkaupassa jyrsijöitä, niin sillä ei tunnu olevan niitä kohtaan mitään riistaviettiä, pikemminkin se pelkää niitä. :D

Hei! Minulla on 7-vuotias yorkshirenterrieri Jessi ja haluaisin vaihtaa ajatuksia,kirjoitella ja tutustua toisiin Vantaan alueen yorkki-harrastajiin. Ota yhteys sähköpostilla. Aurinkoista kesää kaikille!

Sirkka Kokkarisen kennelnimi oli Finnpug.

Heippa, Pieksämäen lähellä asui eräs kasvattaja nimeltään Sirkka Kokkarinen. Hän on nyt edesmennyt, mutta hänellä on tytär. Valitettavasti en tiedä nimeä. Ehkei tästä ollut apua, onnea etsinnässä kuitenkin.

Eli mulla on nyt 5,5 vuoden kokemus YHDESTÄ Yorkista. Aku on rescuekoira, arviolta nyt n. 7-vuotias. Se tuli talouteen, jossa ennestään oli norjan harmaa sekä sakemannin kokoluokkaa oleva sekarotuinen (kaikki uroksia). Peloistani huolimatta ei ongelmia syntynyt, tosin aiemmat koirat oli tarhakoiria, joten olivat yhdessä vain valvotusti. Tosin koirani on ylikasvuinen, eli säkää löytyy 32 cm. Nykyään on perheen ainoa koira, seurana kissa. Koirapuistossa käydään lähes päivittäin ja kaveripiiriin kuuluukin koiria aina chihuahuasta tanskandoggiin. Yleisimmät koirapuistokaverit ovat sakemanni, dobberi, rotikka, whippet, kääpiösnautseri, sekarotuiset jne. Kertaakaan ei Aku ole puruleluksi joutunut, vaikka pari kertaa sitä onkin höykytetty (ekalla kerralla ja kerran ihan iltapissalla, ei koirapuistossa). Ainoastaa muutama staffi on sellaisia, joiden kanssa ei mennä samaan aikaan koirapuistoon, mutta silti löytyy mm. staffeja leikkikavereista. Vaikka kyseessä onkin aktiivinen rotu, pennuksi vielä luullaan, niin riidanhaastaja ei mun koirani ole. Koskaan se ei vastaa ärhentelyyn, eikä yritä provosoida muita koiria. Sinänsä hieman dominoiva, että kyllä kokeilee, kuka on pomo talossa. Meillä on niin, että ensin olen minä, sitten mun isä, sitten avo, koira, ja pahnan pohjimmaisina ovatkin sitten mun molemmat veljet ja äiti (eivät osoita koiralle sen paikkaa). Silmille hyppiminen tulee ilmi lähinnä puremisena. Koira on periaatteessa sisäsiisti, mutta osoittaessaan mieltään se kusee sisälle (jos ei mielestään ole päässyt tarpeeksi pitkälle lenkille jne). Käytännössä se haukkuu vain jos ovikello soi tai ovi käy. Tämä on sen tehtävä ollut porukoiden luona maalla ihan alusta asti, ja kerrostalossa se ei haukkunut (asuin 2 vuotta). Nyt puisessa rivitalossa sen sallitaan ilmoittavan ovikellosta. Muualla kuin kotona se on haukkunut pari kertaa viiden vuoden aikana (lähinnä joko innostuessaan leikistä tai itkiessään mamin perään). Ollaan muuten koirakoulun vanhin parivaljakko. Muut ryhmämme koirat ovatkin vuoden hujakoilla ja alle, mutta se ei menoa haittaa! Koska kyseessä on paperiton ja meille tullessaan jopa nimetön, ylikasvuinen, värivirheellinen piski, niin ihan kätevyyden vuoksi mä pidän sillä lyhkäsen turkin. Koittakaapas kuvitella tuollainen moppitukka juoksemassa hevosten kanssa...:D Koiralla riittää kuntoa, kyllä ihmisen kunto loppuu ennen koiran kuntoa...eli meillä ulkoillaan niin paljon kuin mahdollista sään salliessa.

Haluaisin tietää, onko Pieksämäellä ollut ns. virallinen yorkkikasvattaja. Jos on ollut (henkilö joka on koirani kasvattanut, on kuollut muutama vuosi sitten), niin mikä on ollut hänen kasvattajanimensä ja onko kellään tiedossa hänen kasvattejaan (nimi jne)? Jos jollain on kyseisestä edesmenneestä kasvattajasta enemmänkin tietoa, niin otan kaiken tiedon mielelläni vastaan, kiitos. Tässä yritän siis koirani sukua ja syntyperää selvitellä...(rescue).

Mikään koirarotu ei ole allergiavarma. Kaikista koirista lähtee ihon epiteeliä ja niiden syljessä sekä virtsassa on koiran allergisoivia proteiineja. Em. syystä esim. villakoirat ja yorkit allergisoivat vaikkei niillä karvanlähtöä/pohjavillaa olekaan. Monimutkaisemmaksi ja vaikeammaksi asian tekee se, että jokainen koira on yksilö; joku ärsyttää vähemmän kuin toinen. Minusta tuli 1. kerran villakoiran omistaja asuessani lapsuudenkodissani. Äitini sai lieviä allergiaoireita melko pian pennun muuttaessa perhee- seemme. Vuosien kuluessa äitini allergiaoireet voimistuivat ja koiramme nukkuessa pois 15vuotiaana, äitini allergia oli muuttunut jo astmaksi. Villakoirien ja yorkin omistajana en siis uskalla suositella kumpaakaan rotua allergiaperheeseen vaikkakin tiedän koiranomistajia, jotka onnistuvat pitämään allergiaoireensa hallinnassa. Eli olen samaa mieltä Tuulikki Helinin kanssa vaikkei asia ihan mustavalkoinen olekaan. Jokainen meistä on oikeutettu tekemään omat ratkaisut oman terveytensä suhteen. Tiedän, etten voisi luopua koiristani vaikka minulla olisikin astman uhka. Uuden pennun hankkimista sen sijaan harkitsisin hyvin tarkasti: en niinkään itseni kuin pennun elämän kannalta. Pennun hankkiminen on suuri ilo, pennusta/koirasta luopuminen suuri suru kaikille osapuolille. Mikäli allergiasta huolimatta hankimme pennun, kerrommehan kasvattajalle asiasta. Kasvattajan on hyvä tietää, että pennulle joudutaan mahdollisesti etsimään piankin uusi perhe. On sekä pennun ostajan että kasvattajan etu ja turva, että uusi perhe pennulle etsitään yhdessä. Yksikään pentu tähän maailmaan ei saa syntyä "kiertolaiseksi"!

Ymmärrän Tuulikki Helinin vastauksen hyvin, mutta tiedän allergisia ihmisiä, joille sopii tietynrotuinen, esim. joku villakoira. Oma aviomieheni on tutkitusti koirille allerginen, mutta ei saa oireita yorkeista. Että täysin mustavalkoinen tämä asia ei ole käytännössä.

Hei kaikille, ikävää olla taas ilonpilaaja, mutta jos ihminen on koiralle allerginen niin mikään koirarotu ei ole sopiva. Vaikka reaktiota ei heti tulisikaan, se saattaa tulla myöhemmin ja silloin on vaikeata luopua koirasta. En suosittele edes yorkkia, paitsi pehmolelun muodossa. Voithan käydä hoitamassa muiden koiria ja näin saada oman annoksesi koiratouhua. Asutko Helsingissä, minulla on 4 yorkkia, jotka silloin tällöin kaipaavat hoito-tätiä??

Olen kuullut, että kaikista koirista irtoaa hilsettä, mutta kaikki ihmiset eivät reagoi samalla tavalla kaikkien koirien hilseeseen. Yorkista ei irtoa karvoja kuin harjatessa. Voisitte käydä miehenne kanssa kokeilemassa oleskelua yorkkien seurassa huomataksenne saako hän oireita.

Onko yorkki sopiva koira "vähän" allergiselle ihmiselle ¿ Ja kuinka paljon yorkin turkista iroaa karvaa ja hilsettä ¿ Haluaisin niin yorkin mutta mieheni on allerginen koirille eli saanko haudata haaveeni yorkista ¿

Vastaanpa itse omaan kysymykseeni, jos joku muukin joskus ihmettelee samaa asiaa. Pentuyorkillani on juuresta valkoiset otsakarvat. Aluksi luulin jopa, että ne ovat hirveän harvat. Tämä herätti ihmetystä, koska edellisellä yorkillani oli kaksivuotiaaksi asti täysin mustat otsakarvat. Kasvattaja onneksi tiesi molemmista mahdollisuuksista ja oli sitä mieltä, että on parempi, jos karvat vaalenevat juuresta jo pennusta lähtien. Tuomarit kuulema arvostavat enemmän, kun värit ovat kunnolla näkyvissä jo pentuna eikä vasta kaksivuotiaana. Että selvisi tämäkin mysteeri, ehdin jo hätääntyä.

Olemme olleet yorkkiyhdistyksen jäseniä jo 16 vuotta eli siitä asti, kun hankimme ensimmäisen koiramme Maxin. Ja vuoden päästä siitä sille kaveriksi Mintun. Maxi muutti 10 vuotiaana paljon sairastettuaan koirataivaaseen, mutta Minttu täyttää pian 15 v. ja on ollut viime vuosiin asti terve. Pari vuotta sitten poistettiin märkivä kohtu ja hiljakkoin rintarauhaskasvain, mutta nyt taas ollaan entisellään. Toki vuosien mittaan on kuulo ja näkö heikentynyt ja vauhti hiukan hiipunut, mutta onhan tuota ikääkin. Edelleen Minttu on perheen pää ja paikka on näytetty myös perheen uudelle ottolapselle 2 vuotiaalle kääpiöpinseri Ruulle. Ruoka maistuu ja elämä hymyilee, että mikäs siinä on ollessa. Kiitos muuten yhdistyksen lehdestä, se tulee luettua aina kannesta kanteen, kun asumme täällä pohjanmaalla, emmekä paljon näe muita yorkinomistajia. Ei kukaan muu kuin yorkinomistaja tiedä mitä kaikkea tähän pikku rotuun liittyy.Vaikka meidän koirat onkin hankittu vain omaksi iloksi, niin yhdistysväki tekee mielestämme tärkeää työtä näyttely- ja jalostustoiminnan hyväksi. Kiitos teille!

Meillä on vuoden vanha Yorkki, joka olisi kaveria vailla. Olisikohan kellään tietoa suunnilleen saman ikäisestä tai vanhemmastakin pojasta, joka etsisi uutta kotia?

Kevään kerholehdessä oli myös Shinobu Nordgrenin täyttä asiaa oleva artikkeli yorkkien jalostuksesta ja hinnoittelusta täällä Suomessa. On hyvä että joku nostaa asian esille, koska tällä hetkellä näyttäisi olevan buumina tuottaa paljon pentuja välittämättä rotumääritelmästä ja myydä ne sitten eteenpäin kysymättä ostajan tietoutta yorkista rotuna. Olen oman koiran kanssa liikkuessa useinkin saanut huomata että varsinkin nuoret tytöt ihastuvat suinpäin "suloiseen pikku koiraan" ja innostuvat sellaisen hankkimaan. Yritänkin aina kiinnostuneille kertoa että yorkin turkin- ja muu hoito vaatii paljon aikaa, vaivaa ja rahaa ja että yorkki ei ole pelkästään mukana kannettava "sylikoira" jonka voi unohtaa siksi aikaa kun on muuta mielenkiintoisempaa tekemistä. Joskus kuitenkin tuntuu että kertomisesta ei ole mitään hyötyä. Tälläisille ostajille voi sitten myydä melkein mitä tahansa, pikkupennuistahan ei vielä kokematon voi nähdä värien muodostumista eikä tulevaa karvanlaatuakaan. Joku kertoi alempana palstalla ihastuneensa lyhytkarvaiseen yorkkiin. Itselläni kävi painvastoin, näin aivan upean pitkäkarvaisen yksilön, josta kiinnostus sitten heräsi ja etsin käsiini kaiken mahdollisen tiedon tästä rodusta jo ennenkuin lähdin pentuja kyselemään. Tarkoitus oli hankkia juuri hyväsukuinen, rotumääritelmän mukainen koira, vaikka en ajatellutkaan käyttäväni koiraa näyttelyissä. Olin myös valmis maksamaan sellaisesta pennusta pyydetyn aika kalliin hinnan. Onnekseni kohdalleni osui myös vastuunsa tunteva kasvattaja. Luottamukseni sai vielä vahvistusta kun kävin pentua katsomassa ja kasvattaja kertoi rehellisesti aikaisemmista koiristaan ja näytti niiden valokuvia. Kasvattajien lähtökohtana pitäisi olla rotumääritelmän mukaiset pentueet, vaikka pentuja sitten tulisikin vähemmän, nostakaa vaikka hyvien pentujen hintaa, mikä sekin saisi ihmiset harkitsemaan uudelleen yorkin hankkimista ja ostajista karsiutuisivat hetken mielijohteesta rotuun päätyneet ostajat.

Posti toi eilen laatikkoomme kevään yorkkilehden. Kiitos! Lehden teemana on jalostus ja aihetta sivuttiin lähes jokaisessa artikkelissa - tavalla tai toisella. Ihastuttavaa, että päätoimittaja/lehtitoimikunta oli onnistunut "myymään" lehtemme rotumme ulkomuototuomareille, jotka olivat kirjoittaneet lehteen erittäin mielenkiintoisia ajatuksiaan ja kokemuksiaan meiltä ja maailmalta. Viime vuoden pentuerekisteröinnit olivat esitetty uudella tavalla sekä havainnollisina graafeina että informatiivisina rekisteröintitietoina (pentujen nimet ja rek.nrot) - jälkimmäinen tapa mm. helpottaa myöhemmin yksittäisten koirien linjojen ja sukujen tutkimista. Kerholaisena ja Yorkki-lehden innokkaana lukijana kiitän kaikkia teitä, jotka osallistuitte lehden tekoon kuvin ja kirjoituksin. Teemmehän syksynkin lehden porukalla jolloin lehti tarjoaa erilaisia näkemyksiä ja kokemuksia asioista. Tiedon, taidon, kokemusten ja ajatusten jakaminen on tapa tehdä yhteistyötä. Asioita voi tehdä monella tavalla ja ajatuksia voi olla yhtä paljon erilaisia kuin on ajattelijoitakin. Ja kuten Paula Heikkinen-Lehkonen artikkelissaan kirjoitti; yhtä oikeaa totuutta ei ole ole- massa sillä asioita voi tarkastella ja niitä voi painottaa eritavoin. Minä näen erilaisuuden tilaisuutena oppia ja tarkistaa omia "kunnian lakejani". Mutta nyt on aika hengähtää, ideoida uutta ja erityisesti nauttia Aurinkoisen leppoisista kesähetkistä!

Tervehdys, lähdin mielenkiinnosta kyselemään minkä kokoisia ovat keskiverto yorkit? Olen itse nähnyt hyvin erikokoisia yksilöitä. Painoltaan runsaasta kilosta viiteen kiloon.. Mutta minkä kokoisia on eniten?? Vielä turkinleikkuuta vastustaville; itse kiinnostuin aikoinaan rodusta, nähtyäni lyhytkarvaisen pikku yorkin! :)

Pentutilanteen tietää pentuvälityksemme yhteystiedot sivuilta sekä klikkaamalla "pentuja" sivun vasemmalta.

Turkin saa leikata, mutta sitten sitä ei voi viedä viralliseen näyttelyyn. Kotikoiran on kuitenkin mukavampi olla ilman nyyttejä. Leikkausohjeita ei ole kukaan vielä tarjonnut. Pennun hinta on 1000-1100 euroa.

Onko Yorkshirenterrierin turkki pakko pitää pitkänä vai voiko sen leikata myös lyhyeksi ja ... kuinka lyhyeksi ? Ja paljonko pennusta yleensä joutuu maksamaan ? Kiitos jo etukäteen kaikille vastanneille :)

HALUAISIN TIETÄÄ MISTÄ SAISI VAIKKA KUUKAUDEN PÄÄSTÄ LUOVUTUSIKÄISIÄ YORKSHIRENTERRIERIN PENTUJA?

haLUAISIN TIETÄÄ MISTÄ SAA VAIKKA KUUKAUDEN PÄÄSTÄ OLISI LUOVUTUS IKÄSIÄ PENTUJA

Onko kenelläkään kokemusta, että yorkki-pennun otsakarvat ovat juuresta valkoiset? Onko se värivirhe vai mistä on kysymys?

Hei, Mahtaakohan kukaan tietään kuinka paljon painaa Suomen pienin täysikasvuinen Yorkshiren terrieri? Maailman pienin on 700 gramman paikkeilla!

Hei, Meidän poikayorkki painoi n. 1 kg puolivuotiaana ja painaa nyt 2,5 vuotiaana 2,2 kg (ell. punnitsi 23.4.) säkäkorkeus on 18,5 cm. Koira-ammattilainen sanoi että se on ihannekoko näyttely- koiralle. Meidän pojumme ei ikävä kyllä voi osallistua näyttelyihin, koska toinen kives on poistettu. Paino tietysti riippuu paljonkin ruokailutottumuksista ja -haluista, meidän koira on aika kranttu ruoan suhteen ja syö vain kun on tosi nälkä (ei edes joka päivä suostu syömään). Lempiruokaa on paistetut porsaanlihasuikaleet ja joskus paistettu maksa. Agilitya ei saamani tiedon mukaan suositella yorkeille niiden hennon luuston vuoksi.

Hei! miten suuria Yorkin pennut ovat yleensa n 5kk:n ikäisinä? minulla on Mona-koira (tyttö), joka painaa vajaat 1,100 gramma sen ikäisenä, ja lääkäri sanoi että siitä tulee maksimissaan 1.5 kg painava aikuisena (tn. alle senkin), vaikkakin on täysin terve. Voiko niin pienen kanssa harrastaa agilityä? missä sellaisia kursseja järjestetään?

Marjatta! Kiitos hauskasti mukaansa tempaavasta tarinastasi "Tessu, Suuri Rottakoira!" Olen varma, ettei emäntää ole aina naurattanut muttaTessu on varmasti koira, jonka elämän aika kultaa. Suuret persoonat eivät jätä koskaan ketään kylmäksi. Ja juuri heillä on tapana tehdä ylilyöntejä, joihin kenelläkään ei jää mitään lisättävää. - Tosin sanottakoon, että ihan kiva jos lähipiiriin ei samanaikaisesti kuulu kovin montaa Suurta Persoonaa. Iloista kevättä Sinulle ja pienille ystävillesi.

Mira, mikäli Frodolla on vakuutus, ota suoraan yhteyttä ao. vakuutusyhtiöön ja tiedustele heidän kantaansa mahd. leikkauksen hyväksymisestä korvauksen piiriin. Mikäli Frodolla ei vielä ole vakuutusta ja ajattelit ottaa vakuutuksen nyt kun ko. vika on jo löydetty, ei vakuutus suurella todennäköisyydellä tule korvaamaan leikkausoperaatiota. Olethan ollut yhteydessä Frodon kasvattajaan ja keskustellut hänen kanssaan Frodon polvista? - On erittäin tärkeää, että kasvattaja saa tiedon ilmenneestä polviongelmasta. Esim. ns. omassa rodussani, villakoirissa, polviviat katsotaan perinnölliseksi ja siihen kiinnitetään suurta huomiota jalostusvalintoja tehdessä (jalostusohjesääntö edellyttää vanhemmilta polvitarkastustulokset). Korostan kuitenkin, että polviviat ovat hyvin tavallisia pienillä roduilla ja ne voivat joissakin tapauksissa syntyä myös ulkoisten tekijöiden aiheuttamina. Tästä syystä polvivikoja ei katsota sellaisiksi vioiksi, jotka automaattisesti velvoittaisivat kasvattajaa korvauksiin. Elänlääkäri on oikea taho arvioimaan leikkauksen tarpeellisuuden. Olen kuullut koirista, jotka pystyvät nauttimaan elämästään lievän polvivian kanssa. Olen myös kuullut koirista, joille polvivika on aiheuttanut kipua, joka on muuttanut koiran personaallisuuden. Leikkauksen jälkeinen kuntoutus on tärkeää mutta sen jälkeen koira on saanut "uuden elämän". Mira, pyri kartoittamaan eläinlääkäreitä, joiden polvileikkausoperaatioista on ollut hyviä kokemuksia. Hintahaarukka on varmasti laaja mutta pidä valintakriteerinä ell.n ammattitaitoa. Wappuriemua Sinulle Mira yhdessä Frodon kanssa!

Rengon kesäpäivillä on leikattujen turkkien ryhmä. Onko olemassa jotain standardia, miten yorkin turkki leikataan? Millaista ja minkä merkkistä leikkuria suosittelette? Onko kokemusta hyvistä ammattilaisista, jos itsellä on peukalo keskellä kämmentä?

Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Yorkit ovat yksilöitä. Toinen tappaa kaiken mikä liikkuu, toinen ei edes huomaa muita eläimiä. Meillä on sattunut olemaan noita tappaja-yorkkeja. Maksoin kerran melkoisen summan mökkinaapurin kanoista (ja kukosta). Toisen naapurin kani ja gerbiilit olivat myös vaaravyöhykkeessä. Tessu kyttäsi oven takana ja luikahti heti sisään, jos ovi avattiin. Eivät oikein tykänneet, kun verenhimoinen yorkki syöksähti keittiöön ja kanihäkille. Sieltä sitten pojan huoneeseen ja gerbiilihäkin päälle. Sunnuntaiaamun rauhan rikkoi naapurinrouvan närkästynyt huuto: SE ON TAAS TÄÄLLÄ! Uuden ja tiiviimmän (tosi tiiviin) ja korkeamman aidan rakentaminen tuli aika kalliiksi, mutta yorkin kekseliäisyyttä ei pidä aliarvioida... Onkiminen oli ohjelmanumero sinänsä. Kala piti saada kuivalle maalle ilman, että Tessu pääsi nappaamaan sitä ilmasta (yorkki hyppää yllättävän korkealle). Jos kala putosi veteen, hyppäsi Tessu heti perään ja söi osan saaliistaan kuistin alla, jossa loput kalasta sitten haisi muutaman päivän. Sisiliskot ja ojamyyrät saivat kyytiä, mutta uskon että Tessulla oli aina ihana kesä. Veljensä Santtu ei piitannut näistä riennoista tuon taivaallista. Hauskaa vappua! Marjatta, Sini ja Cecilia

Minulla on hamsteri ja yorkki. Ei välitä hamsusta tuon taivaallista. Voi tietysti johtua siitäkin kun meidän hamsu on isossa terraariossa pöydällä. Mutta toisaalta kun pidän hamsua kädessä, ei yorkkini silloinkaan siitä välitä, utelias on tietysti mutta ei mitenkään kiihtynyt tilanteesta. Ei edellinenkään yorkki välittänyt hamsuistani.

moikka

Terve vaan! Kävimme tänään Frodon (yorkshirenterrierini, joka on 8 kk ikäinen ja painaa huikeat 1.8 kg) eläinlääkärissä. Siellä selvisi että hänellä on paha polvivika molemmissa polvissa, etenkin vasemmassa ja joudutaan todennäköisesti leikkaamaan. Sattuuko kenelläkään teista koira rakkaista ihmisistä olemaan kokemusta koiran polvenleikkauksesta...??? Siitä paljonko se maksaa ja korvaako vakuutus leikkauksen, jos teillä on vähänkään kokemusta niin olkaa kilttejä ja ottakaa yhteyttä minuun... mira_0704@hotmail.com Kiitos!

En saa tekstiäni näkyville palstalle, missä ongelma? Painoin tallenna ja palasin sivustolle, mutta mitään ei näy.

Tämä palsta on tosi mukava, saa tietoa pikku temmeltäjistä ja kaikista mahdollisista ongelmista joita esiin tulee. Olen seurannut pienen yorkkipojan elämää jo kolmisen vuotta ja tämä pieni puppeli on aivan ihana, vienyt kokonaan sydämeni.

Minulla on kolme vuotias jorkki-poika. Rauhallinen ja kiltti. Nyt minä olen harkinnut ottaa hiiriä lemmikeiksi mutta miten on, voiko samaan perheeseen ottaa hiiriä kun jorkki on kuitenkin ROTTAKOIRA!! Luulisi että sillä on saalistusvietti verissä. Vahtaisikohan se häkkiä koko ajan, vinkuisi ja haluaisi syödä ne?? En kuitenkaan tahtoisi että pikku jorkkini stressaantuisi näistä mahdollisista hiiristä. Osaatteko yhtään arvata miten koirani käyttäytyisi ja voiko jyrsijöitä pitää rottakoiran kanssa yhtäaikaa????? Emmi

Voisinkohan saada luvan Kuvagalleriassa oleviin kuviin 1, 6, 12 ja 15? Se olisi todella kivaa ja odottelen vastauksia mailiini. Jos näet tämän viestin ja tunnet koiran kuvien omistajia, voisitteko kertoa heille ja pyytää heitä ottamaan yhteyttä? Kiitos!

Ihan samoin käyttäytyy meidän Cissy (8v.). Heti kun päästään rapun ulko-ovesta ulos niin se katsahtaa vasemmalle ja oikealle ja sitten alkaa jatkuva räkytys. Olen tulkinnut sen "ilmoitukseksi" muille kulmakunnan koiruuksille että Cissy Suuri Peto on ulkona, olkaa muut varovaisia. Tätä menoa jatkuu jonkin aikaa kunnes se huomaa ettei kukaan vastaa sen haukuntaan ja sitten mennäänkin jo ihan normaalisti. Näin tapahtuu aikaisin aamulla kun kadulla ei näy ristinsielua tai illalla myöhään. Asento on mitä kaunein kun koira seisoo omasta halustaan ja itsestään kuin patsas siinä tilanteessa, minusta se ei kyllä ilmennä pelkuruutta, vaan jonkin asteista isottelua, luulisin.

Netellä on hiemen kumma tapa tuon haukkumisen suhteen. Asumme omakotitalossa ja kun päästän sen käymään tarpeillaan niin heti kun se ampaisee ovesta ulos niin alkaa valtava haukkuminen. Pelkääkö se? Vai mikä on haukkumisen tarkoitus? Onko muilla vastaavia kokemuksia? Nette ja Anne

Minulla on 13 viikkoinen narttu pentu. Turkki on muuten tuuhea mutta päälaki on hiukan kalju. Onko aivan normaalia?

Mukava kuulla toisten yorkkien elämästä. Onneksi kaikki yorkit eivät siis olekaan kimeä-äänisiä, käyn huomenna nimittäin hakemassa itselleni elämäni toisen yorkin! Saa nähdä, mitä nämä kaksi yhdessä keksivät. Tutulta kuulostaa tuo leikkiinpyyntöhaukku, minunkin yorkkini haukahtaa hyvin käskevästi ja katsoo minua pää kallellaan hyvin järkyttyneenä, että etkö sinä nyt ymmärrä?!! Yorkit ovat hyvin rakastettavia olentoja, koska naapurit eivät niiden haukkumisista välitä. Muutin uuteen asuntoon, ja siinä on jatkunut sama meno kuin entisessä eli yorkkini käy naapurissa kylässä ilman minua! Tiedän, että joskus yorkkini ulisee minun perääni tai puhelimen soittoäänen mukana, mutta naapurit väittävät, että mitään ei kuulu. Onneksi on mukavat naapurit!

Itselläni on tällä hetkellä 2 yorkki-narttua ja kyllä ne haukkuvat ovikellon soidessa ja silloin tällöin lehdenjakajaakin. Olen usein kysellyt naapureilta että häiritseekö se heitä, niin ovat sanoneet että ei. Tietävät aina vaan milloin meillä ovi käy ja ovat sanoneet että se haukkuminen loppuu yhtä nopeasti kuin on alkanutkin. Ja saahan sitä järjestyssääntöjenkin mukaan pitää pientä asumiseen liittyvää ääntä melko myöhään. Uskonpa ettei tuo ovikellon soittoon haukkuminen ole niin ärsyttävää kuin jatkuva haukkiminen ja ulina.

Minun yorkkipoika lähtee ovelle kovalla vauhdilla ja rähinällä joka kerta kun postinkantaja käy. Onneksi aamulehti tulee vain viikonloppuisin... Kaikki muutkin käytävästä kuuluvat äänet saavat aikaiseksi jonkin asteisen haukahduksen joten vorot eivät kyllä pääse yllättämään. Ja niin kauan haukutaan ja muristaan kun jotakin ääntä kuuluu. Kieltohuudot kaikuvat kuuroille korville ja niskakarvoista muodollisesti tukistamalla saa sen pysymään pari sekuntia hiljaa. Onneksi yorkillani ei ole kovin kimeä ääni.... en tiedä kumpi paremmin naapuriin kuuluu emännän kieltohuudot vai koiran haukunta. Vaan taitaa yläkerran mummo olla jonkin verran kuuro kun kysyttäessä väittää ettei mitään koskaan kuulu koskaan. Muutoin yorkkini ei pahemmin hauku.....niin paitsi silloin kun se komentaa minua leikkimään kanssaan ja se onkin käskevä haukahdus :)

Olisi mukava kuulla useammalta taholta kommenttia yorkkien haukkumiseen. Yorkin haukku on mielestäni epämiellyttävän kimeä. Oma yorkkini haukkuu ovikelloa. Olettaisin, että kerrostalossa yorkki alkaisi haukkua postinkantajaa ja muitakin ääniä käytävästä, onkohan näin? Perhoskoiraa ei ainakaan kannata ottaa, minulla oli sellainen kerrostalossa. :)

Mielestäni yorkki sopii erinomaisesti kerrostaloon. Eikä se koskaan hauku turhaan tai ilman syytä...

Haluaisin tiedustella onko yorkshirenterrieri sopiva kerrostaloon, olen kuullut , että ovat kovia haukkumaan. Olen omistanut skotteja, mutta haluaisin vielä pienemmän ja terrieristä rotuna en haluaisi lupua.

Kiitos, että kerroit tarkemmin yorkkien turkkien väreistä.

Yorkshirenterrierin rotumääritelmän mukainen väritys (tumma teräksensininen runko ja kultainen pää, rinta ja jalat) on jalostuksen kannalta vaikein rodun ominaisuuksista. On lähestulkoon mahdotonta onnistua saamaan aikaan täydellisiä värejä.

Täydellinen runkoturkin väri merkitsee usein epäpuhdasta kultaista ja vastaavasti täydellinen kulta päässä, rinnassa ja jaloissa merkitsee yleensä hieman vaaleampaa sinistä runkoturkissa. Värit kehittyvät ja muuttuvat koiran kasvaessa (mustasta) pennusta aikuiseksi ja siitäkin eteenpäin (joskus hyvinkin yksilöllisesti noin 3. ikävuoteen mennessä). Pääsääntö on kuitenkin se, että runkoturkki ei iän myötä tummu vaan vaalenee, kultainen väri sen sijaan syvenee koiran varttuessa. Tuo kultainen väri saattaa juniori-ikäisellä koiralla olla lähes valkoinenkin mutta muuttuu siis oikeaksi ajan myötä. Runkoturkin sininen vaalenee usein ei-toivotusti hopeansiniseksi ja joskus platinanväriseksikin eikä enää voi muuttua tumman teräksiseksi.

Oikeat värit edellyttävät myös oikeaa karvanlaatua. Virheelliseen laatuun (karkea, villainen tai pumpulinen) liittyy usein musta runkoturkki, joka on virhe. Mustaa koiraa ei pidä käyttää jalostukseen.

Oman yorkkini turkin väristä on hyvää vauhtia kasvamassa valkoinen. Missä vika?

Vielä näyttää olevan kasvattajilla tekemistä rotumme karvanlaadun parantamisessa. Edelleen esiintyy luvattoman paljon rotumääritelmän vastaista villavaa, pumpulista tai karkeaa karvaa. Näihin voimakkaasti perinnöllisiin ominaisuuksiin liittyy myös lähes aina virheellinen väritys ja muita ei-toivottuja piirteitä kuten alusvilla ja karvanlähtö. Kirjallisuudessa esitetyt yorkin turkinhoito-ohjeetkin on luonnollisesti suunniteltu rotumääritelmän mukaiselle karvanlaadulle eivätkä välttämättä ole ollenkaan sopivia esim. pumpuliselle karvalle. Koska yorkshirenterrieri tunnetaan nimenomaan silkkisestä teräksensinisestä karvapeitteestään, ei ko. ominaisuuksista koskaan pitäisi kasvatustyössä tinkiä!

Olen käyttänyt Pet Silk- sarjan shampoota ja hoitoaineita. Niistä phase 1 sopii yorkin turkille. Sitä saa hyvin varustetuista eläintarvikeliikkeistä. Ainakin Faunatar ja Koira&Kumppanin Vantaalla myyvät sitä ja voivat kertoa tuotteesta lisää. Tuotesarja on aika kallis mutta riittoisa, koska kaikkiin tuotteisiin lisätään ainakin puolet vettä. Myös kampausneste laimennetaan, mutta jos turkki on oikein sähköinen sitä voi käyttää laimentamattomanakin ihmisten hiuskiinteen tapaan. Tuli nyt mainostettua oikein kunnolla. Palstanpitäjä saa poistaa tämän viestin jos katsoo sen aiheelliseksi. P.S Sarja on kyllä made in USA.

Luin,että Ritva voisi suositella jotain hyvää shampoota ja hoitoainetta. Please kerro meille mitä se olisi??? Olemme kokeilleet erilaisia vaihtoehtoja ja markkinoilla on jos jonkinlaista purnukkaa mistä valita. Se tuntuu olevan salaisuus mikä olisi hyviä aineita ja ymmärän sen hyvin jos käydään näyttelyissä. Meillä on ongelmana se että turkki on kovin sähköinen vaikka käytetään mitä hoitoainetta ja välillä suihkutellaan hoitoainetta turkkiin. Me emme käy näyttelyissä, mutta heppohoitoisempi turkki olisi kummankin helpotus. Eli jos voit kertoa salaisuuden niin kiitos etukäteen....

Hei Anne, Voi olla että Neten karvanlähdössä on kyse keväästä. Jospa Nette ennakoi lämmintä kesää ja siksi vähentää karvoitusta. Yksi asia mitä voi karvanlähtöön kokeilla on vähentää tai poistaa vehnä koiran ravinnosta. ( Jos sitä on ollut) Lisäksi voi antaa E-vitamiinia kuurina. Helokkiöljykapseleitakin voi koiralle antaa. Ei ainoastaan turkin vuoksi, vaan niistä on muutakin hyötyä mm. iholle ja limakalvoille ym. Helokkiöljykapselit ovat kyllä aika kalliita, mutta kun rakkaasta lemmikistä on kyse niin raha menettää merkityksen. Voisin suositella erinomaista shampoo, hoitoaine ja kampausnestesarjaakin, mutten tiedä saako tällä palstalla mainostaa erityisesti jotakin merkkiä.

Kiitos Ritva vastauksesta. Nette täyttää kolme vuotta syyskuussa. Karva on kyllä kiiltävä ja hyväkuntoinen, harjaan sitä päivittäin. Vaikka Nette on kasvoistaan liian vaalea, olen halunnut pitää sen karvat pitkinä koska mielestäni luonteen lisäksi yorkeissa on kaunista niiden karvapeite ja varsinkin pitkänä ja hoidettuna. Nette nukkuu meidän kanssamme ja karvanlähdön huomaa lakanoista sekä siitä, että harjaan jää enemmän karvaa kuin aiemmin. Kaljuuntumisen pelkoa ei todellakaan ole sillä karvapeite on ihailtavan paksu. Muistelin vain sitä kun koiraa hankkiessani useat ihmiset olivat sitä mieltä, että yorkki sopisi koiraksi myös allergisille. Terveisiä kaikille yorkkiystäville!!!!

Kyllä yorkkien karvanlaaduissa on eroja. Toisilla yksilöillä on ohut karvanlaatu, toisilla taas paksumpi. Karvan tulee kuitenkin aina olla silkkisen tuntuinen ja kiiltävä. Oletan että koirasi on vielä pentu. Pentukarvaa lähtee yorkeiltakin, ainakin omaltani lähti. Pentukarva on pehmeämpää ja paksumpaa, se myös huopaantuu ja takkuuntuu helposti. Siksi perusteellinen harjaus joka päivä on tarpeen. Karvojen suhteen koirat ovat ihmisen kaltaisia. Eli hormonaaliset muutokset, sairaudet/lääkitys, stressi, kuiva huoneilma, väärä shampoo tai hoitoaine ym. jopa väärä ravinto voivat vaikuttaa karvanlähtöön ja -laatuun.

Tässä sitä yksi tietämätön varmaankin kyselee tyhmiä, mutta kysyn kuitenkin. Onko yorkkien karvapeitteen tuuheudessa eroja? Netellä on niin huisin paksu karvapeite ja kaiken kukkuraksi siitä lähtee aika lailla karvaa. Luulin, että yorkeilla ei olisi ollenkaan karvanlähtöä?

Nuorisojäsen on Eur 17/vuosi, hinnat löytyvät "liity jäseneksi" valinnasta.

Sivuilta ei löydy yhdistyksen jäsenhintoja... Tietääkö kukaan paljon on juniorijäsenen hinta?

Jos tarkoitat korvakäytävästä kasvavia karvoja, ne nypitään pois. Nyppiminen tehdään hellävaraisesti lähes karva kerrallaan. Karvat otetaan esim. peukalon ja saksienkärjen väliin ja nyppäistään pois. Jos nyppiminen tehdään oikein, koiralle ei aiheudu kipua, eikä korvien iho ärsyynny toimenpiteestä. Omat koirani makasivat kyljellään sylissäni ja nukkuivat koko huoltotoimen ajan ja jopa nauttivat siitä. Muuten korvat trimmataan leikkaamalla. Itse kannatan saksien käyttöä, toiset käyttävät leikkuria.

Yorkillani on korvien sisällä pitkät karvat, onko ne tarkoitus nyppiä pois? Kasvattaja varmasti tietäisi, mutta yritän ensiksi säästää puhelinlaskussa ja kysyn täältä.

Ilmeisesti ne kasvattajat, jotka hoitavat pentukaupan asiallisesti, eli opastavat, neuvovat ja antavat yhteys- tietonsa myöhempää tarvetta varten, eivät seuraa tätä palstaa tai eivät muuten vaan halua tehdä muille kuuluvia hommia.

Koirankauppa rinnastetaan kuluttajalaissa samanlaiseksi kaupaksi kuin minkä tahansa tavaran kauppa. Myyjä on ensisijaisesti vastuussa myymästään tuotteesta. Eli pennun kasvattajan tulisi antaa pennun mukana hoito-ohjeet, seurata pennun kehitystä ja antaa kysyttäessä neuvoja ostajalle myöhemminkin. Neuvoa tulisi aina kysyä ensin pennun myyjältä! Yhdistys neuvoo ja opastaa jäseniään pääasiassa yhdistyksen kerhotilaisuuksissa ja jäsenlehdessä. Tämä palsta on avoin keskustelijoille, myös niille, jotka eivät ole jäseniä. Yhdistys ei ole palkannut tai valinnut ketään asiantuntijaksi vastaamaan keskustelijoiden kysymyksiin, vaan niihin saattaa vastata kuka hyvänsä satunnainen vierailija, minkä vuoksi neuvoihin on syytä suhtautua varauksella. Mielipiteitä on monia. Varsinaiseksi neuvontapalstaksi tätä ei ole tarkoitettu. Silti täältä voi AINA kysyä neuvoja tai selvitystä mieltä askarruttaviin yorkkipulmiin, tai vaihtaa muuten vain kuulumisia . Välillä voi joku asiantuntevakin jäsen pistäytyä palstalla ja jakaa osaamisensa muiden kanssa. Hyvää kevättä kaikille! Keskustelkaa ja olkaa eri mieltäkin asioista!

Onpas kireetä porukkaa, kun kysytään jotain niin sanotaan että onko tuo pila-vitsi, eikös kasvattaja kertonut ym ym. Miksi te hyvät kasvattajat ette sitten tänne voi vastata, jos tiedätte. Mikä tämän keskustelupalstan tarkoitus onkaan ?

Nimimerkille Onnellisten petojen puolesta: Onko koira sinun mielestäsi onnellinen ja nauttiiko se seksuaalisesti, kun se makaa oven edessä yöt ja päivät ja vinkuu eikä syö eikä nuku? Se on kuin unissakävelevä luuranko.

Voi, voi meitä immeisiä kun emme enää soisi lemmikeillemme luonnon ja viettien sanelemia nautintoja. Sääliksi käy pieniä eunukki-yorkkeja! Miksi ihmeessä ottaa uros lemmikiksi, jossei kestä urosmaista käytöstä? Ei sen puoleen - myös monet nartut harrastavat aina silloin tällöin tuota "nyksyttämistä". Esim. suunnaton innostus ja hyvä mieli purkautuvat toisinaan ko. tavalla. Ja miksei? Onhan seksuaalinen nautinto nautinnoista paras. Antakaamme yorkkiemme olla pienestä koostaan huolimatta koiria ja Petojen jatkossakin onnellisia... (Siirille suosittelisin hieman syvällisempää perehtymistä uroskoiran anatomiaan - ei sitten tarvitsisi niitä mystisiä "pullahtelemisia" kauhistella :-)

Minä en osaa sanoa, onko jatkuva nylkytys koiralle vaarallista. Luulisin, että se ei ole hyväksi, jos koira näyttää stressaantuvan siitä (läähättää tms.) Mutta sitähän sinä et tiedä? Yhden tuttavani koiralla pullahti jotain ulos liian nylkyttämisen seurauksena, mutta "se" meni takaisin sisälle Sanoin hirvittää siks,i että minulla käy koiraa sääliksi. Se ei voi sille mitään. Oisko se vähän niinkuin sijaistoiminto niinkuin itsekin epäilit. Eläinlääkärihän sen tietäisi, että onko se vaarallista. Turhaa se mielestäni joka tapauksessa on. Asian kun voi korjata hyvin pienellä nipsaisulla.

Yhdistys ylläpitää nämä nettisivut jäsentensä rahoilla ja heidän ilokseen ja toivoo hartaasti saavansa satunnaisesti sivuille eksyneistä vierailijoista uusia jäseniä! Yorkkeja on paljon enemmän kuin jäseniä. Sydämellisesti tervetuloa mukaan yhdistykseen, aivan konkreettisesti maksavina jäseninä!!! Pentua etsiville neuvoisin, että käyttäkää yhdistyksen pentuneuvontaa, mutta muistakaa, että yhdistys ei takaa pennun laatua! Etenkään, kun tällä hetkellä pentuvälityksessä ei ole minkäänlaisia laatukriteerejä vanhemmille! On selvää, että kasvattaja antaa pennun mukana hoito-ohjeet, opettaa ja seuraa pennun kehitystä. Jos jäsenistöömme kuuluva kasvattaja ei näin tee, kannattaa asiasta tiedottaa yhdistykselle. Neuvoja voi silti kysellä tälläkin palstalla ja toivon, että keskustelu jatkuu, eikä puheenjohtajakaan siitä siirry syrjään vaikka kuinka mieli tekisi. Mikä asia askarruttaa yorkki-ihmisiä eniten tällä hetkellä? Terveisin Leena Kaplas

Tuota tuota, lienenkö hidas hämäläinen kun en ymmärtänyt mutta miksi hirvittää lukea innokkaista yorkkipojista...? Itseasiassa tätä juuri yritin kysyä että onko siitä jotakin haittaa että se nylkyttää itseään pehmolelua vasten ja näyttää nauttivan siitä. :) Kenelle se tässä tapauksessa näyttää valtasuhteita kun on yksin pehmolelun kanssa? Yorkkini on hyvin uskollinen lelulleen eikä harrasta kyseistä asiaa muiden koirien ym. kanssa ja harvoin ihmisten ollessa paikalla. Onko se siis vain ajan tappamista yksin ollessaan. Mutta lähinnä kiinnostaisi tietää voiko siitä olla sille haittaa....muuten asia ei minua häiritse jos kerran yksinolon hetket kuluvat näin paremmin. Onhan mukavampi lähteä töihin kun koira ei jää vetoavin katsein katsomaan perääni.

Omista koiristani olen huomannut että uroskoirien "nylkyttäminen" liittyy jotenkin valtasuhteisiin ja sillä myös "merkataan" laumanjäsenet. Meillä on reilu kaksivuotias yorkki ja 5,5 kuukautta vanha toitsu. Omasta mielestäni kyse ei ole seksistä. Joskus painitaan leikkimielessä ja silloin ei nylkytetä mutta välillä vanhemman koiran täytyy ilmeisesti näyttää että on pomo ja silloin se hyppää nuoremman selkään tai selättää sen ja aloittaa "hommat". Jos nuorempi yrittää tehdä sitä tälle vanhemmalle, vanhempi "rähisee" ja nuorempi livahtaa muina miehinä pureskelemaan jotain lelua.

Kiitos Ritvalle vastauksesta! Muillakin varmaan löytyy hyväksi havaittuja kikkoja?! Hirvittää muuten lukea "innokkaista" yorkkipojista. Sääliksi käy poikaraukkoja. Oma yorkkini on leikattu, eikä siitä ole tullut sohvaperunaa. Se käy paljon lenkillä ja koiraharrastuksissa. Ei leikkaus välttämättä pilaa koiraa, mutta näyttelyynhän sitä ei sitten kai enää voi viedä. Uskon, muuten, että "kotiyorkin" omistajia on paljon!

Aamuisin kun lähden töihin ja pieni kolmivuotias yorkkipoikani jää yksin kotiin se ei edes huomaa lähtöäni kun niin kiivaasti ryntää "tyttöystävänsä" kimppuun... eli se alkaa nylkyttää pehmoleluaan. Vauhti on joskus melkoisen kiivasta ja jatkunee jonkun aikaa....tunnin, kaksi, koko päivän....en tiedä kun en näe. Mutta kysyisinkin siis mahtaako tämmöisestä harrastuksesta olla sille jotakin haittaa näin jatkuvasti harjoitettuna? Pitäisikö kieltää, vai suonko tämän ihanaisen nautinnon hänelle? Voiko se aiheuttaa fyysisiä vaurioita? ...hmm niin kieltäminen varmaan aiheuttaisi henkisiä traumoja. Onko teillä muilla kokemuksia yhtä kiihkeästä yorkkipojusta?

Oma koiranikin kärsi silmien jatkuvasta rähmimisestä monta vuotta. Ruskea tahma pilasi turkin ja ihon kuonon päältä. Luulin tämän olevan rodulle tyypillinen vaiva, koska olin sellaisesta myös lukenut. Kunnes koirani sai avun herkkään vatsaansa ruokavaliosta. Nyt koirani syö ainoastaan eläinlääkärin kautta saatavaa dieettiruokaa ja silmien rähmintä loppui tyystin. Aikoinaan hankkiessani omaa yorkkiani, sai jonottaa ainakin vuoden pentua. Ja kun sen lopulta sai, kasvattaja oli todella tarkka millaiseen perheeseen pentu menisi. Hoito-ohjeita sain mukaani ja käytännössä kasvattaja näytti yorkin hoidon. Ovatko ajat muuttuneet?

Valitan, jos mielipiteeni koetaan ilkeiksi ja ihmiset lopettavat sen takia keskustelupalstalla käynnin. Toisaalta minä olen niitä ainoita, jotka käyttävät omaa nimeään tällä palstalla, joten on hyvä osoittaa sormella. Yritän pysyä tästä lähin hiljaa ja antaa viisaampien ottaa kantaa asioihin. Toisaalta oletteko katsellut Kääpiökoirien keskustelupalstaa, siellä kaksi henkilöä keskustelee keskenään päivästä toiseen..... Hyvää jatkoa vaan kaikille yorkin omistajille! Tuulikki Helin Yorkshirenterrieri ry puheenjohtaja

Olen samaa mieltä nimimerkin "Heips vaan" kanssa. Tällä palstalla tosiaan tuntee olevansa liikaa. Varsinkin yhdistyksen puheenjohtaja heittelee ilkeitä vastauksia. Ns. tavallisen kotiyorkin omistajana taidan myös lopettaa palstan seuraamisen.

Nimimerkki Heips vaan! mielestä keskustelupalstalla saa ylimielisiä vastauksia. Tuntuu vaan ihmeelliseltä että ihmiset kyselevät asioita, jotka jokaisen pitäisi selvittää jo siinä vaiheessa kun harkitsevat koiran hankintaa ja etteivät kasvattajat opasta heiltä pennun hankkineita niiden jokapäiväisessä hoidossa ja käsittelyssä varsinkin jos kysessä on henkilö jolla ei aiemmin ole ollut yorkkia. Oman koirani kasvattaja piti kyllä asiasta huolen ja perehdyin myös itse asioihin niinä viikkoina kun pentu oli valittu ja oli vielä kasvattajan hoidossa. Huomautan vielä ettei perheellämme ennen tätä koiraa ole ollut minkäänlaista lemmikkieläintä ja hyvin pärjäsimme kun hyvä kasvattaja oli tukena ja hänelle saattoi soittaa jos myöhemmin ilmeni jotain kysyttävää tai kertoa mitä pennulle kuuluu.

Miksi tällaista keskustelupalstaa yleensä ylläpidetään kun kaikki mitä täällä kysytään tyrmätään joko sillä, että kasvattajan kuuluu asiasta kertoa tai sitten, että asiasta on jo kerrottu aiemmin. Yritä siinä sitten saada jotain keskustelua aikaseksi kun käytös täällä on niin ylimielistä. Kiitos vaan mutta tämän palstan seuraaminen riitti minulle.

Epätietoiselle, Onko viestisi pilajuttu vai totta? Tässä nyt kuitenkin vastaus. Oletko hankkinut koiran kotimaiselta kasvattajalta? Kasvattajan olisi pitänyt opastaa yorkin hoito kädestä pitäen ja antaa myös pennun hoito-opas. Itse pesen oman koirani 1-2 viikon välein. Talvisin pesuväli voi olla jopa 3 viikkoa, koska lumessa ja takki päällä koira ei niin helposti likaannu. Tassujen, mahanalusen ja pyllyn pesu voi olla tarpeen jopa joka ulkoilukerran jälkeen. Shampoopesun jälkeen koiran turkki täytyy vielä käsitellä hoitoaineella ja hiustenkuivaajalla, harjaa ja kampaa apuna käyttäen puhaltaa kuivaksi. Koiraa ei myöskää saa viedä ulos kesälläkään heti pesu jälkeen ja vetoa on vältettävä. Harjaaminen ( turkki täytyy kostuttaa ensin esim. kukkien suihkupullo on hyvä ) ja muu perushoito kuten silmien pyyhkiminen, hampaidenharjaus yms.on turkkikoiralla tehtävä joka päivä ja opetettava pennulle heti alusta lähtien. Turkin voi leikata itsekin ja siihen riittää parit kappaleet trimmaus- saksia, mutta tässä tapauksessa en sitä suosittelisi,koska olet epävarma jo perushoidon suhteen. Ammattitaitoisten trimmaajien ilmoituksia löytyy mm.puh.luettelon keltaisilta sivuilta. Muita koiranhoitoon tarvittavia shampoita, hoitoaineita, harjoja ja kampoja saa eläintarvikeliikkeestä ja siellä osataan myös opastaa oikeat välineet. Silmän- ja korvienpuhdistusaineet on syytä ostaa apteekista. Myös yhdistys järjestää kerhopäiviä, joilla opetetaan turkinhoitoa. Kannattaa seurata tapahtumapalstaa.

Kuinka usein pesette yorkkinne turkkia ja kuinka usein harjaatte? Turkkihan rasvoittuu aika nopeasti ja silloin sitä on hankala harjata joten ilmeisesti se silloin tulisi pestä vai kärsiikö turkki jotenkin paljosta pesusta? Sitten kysymys silmistä, koska yorkilla silmät erittävät jotain rähmän tapaista ilmeisesti ihan luonnostaan ja turkki sotkeutuu silmien alapuolelta, miten putsaatte silmien alaosat? Voisiko nitä putsata jollain vanu+silmävesi? (onko sellaista olemassa) yhdistelmällä? Onko vihjeitä turkin leikkaukseen jos itse aloittaisin tämän siistimisen kun on vielä pentu kyseessä ja turkki on vielä lyhyehkö? Millä sitä voisi leikata? Tarvitaanko sähkö/patterikäyttöistä leikkauskonetta? Näihin kysymyksiin odottelen vastausta.

Jos yorkkisi kantaa toista takajalkaansa joko koko ajan tai joka toisella askeleella, on koira vietävä eläinlääkärintarkastukseen. Vika voi olla polvessa tai lonkassa.

Kääpiökoirien hyppimistä sängyiltä ja sohvilta tulisi rajoittaa. Sängyn ja sohvan eteen olisi hyvä laittaa portaat, joiden kautta koira pääsisi helpommin hyppäämään. Varsinkin alastulot liukkaalle lattialle tuhoavat yorkkien polvia tehokkaasti - usein myös lapoja. Yorkki ei ole kovin hyvä agility-koira, sillä kokonsa vuoksi se joutuu hypyissään kohtuuttomalle rasitukselle.

Jos koirasi kantaa toista takajalkaansa, tarkasta ensin koirasi polkuanturat ja kynnet. Leikkaa karvat polkuanturoiden välistä. Talvella lumi paakkuuntuu niihin. Kylmäkin kangistaa yorkin, mutta sen yleensä erottaa, sillä koira jähmettyy ensi kankeuden jälkeen paikalleen. Muistakaa, että yorkki ei ole säänkestävä koira. Ensiksi, se on niin pieni, että sen ruumiinlämpö laskee kylmässä nopeasti ja koira vilustuu helposti (nielurisaongelmat, virtsatulehdukset jne.). Toiseksi, siltä puuttuu aluskarva joka suojaisi sitä kylmältä ja sateelta! Rotu on kehitetty koristekoiraksi Englannin olosuhteisiin. Suomen talvessa se vain pistäytyy ulkona. Se, että koira altistetaan monille tulehduksille, lyhentää varmasti sen elinikää.

Yorkin luonteesta on kyselty paljon. Yorkki on äärimmäisen tervepäinen, elämäniloinen ja älykäs koira, jossa on terävyyttä, mutta ei onneksi yhtä paljon kuin muissa terriereissä. Kaunis, mutta ei tyhmä.

Yorkin sopivuutta isomman koiran kaveriksi on kysytty myös. Älkää koskaan ottako ison koiran pentua taloon, jossa on jo yorkki. Pentu runnoo yorkin helposti. Yksi tassun läpsäisy yorkin selkään ja selkäranka murtuu. Jos perheessä on rauhallista elämänsä ehtoota viettävä, lupsakka isompi koira, voi yorkkipennun ottamista harkita, mutta vain JOS isäntäväellä on silmät selässäkin vahtimaan, miten yhteiselämä sujuu silloinkin, kun koirat jäävät kahden kesken. Miksi ottaa turhia riskejä? Jos haluaa eri rotuisia koiria, riittähän kääpiökoirissa valikoimaa.

Tällä keskustelupalstalla ei saa julkaista kasvattajien yhteystietoja ja puhelinnumeroita. Vaihdelkaa kasvattajatietoja henkilökohtaisesti keskenänne, jos haluatte suositella jotain tiettyä kasvattajaa! Yhdistyksen kaikki kasvattajailmoitukset ovat maksullisia - tasapuolisesti kaikille. Vuoden kasvattajatitteliä ei ole kukaan voinut voittaa, sillä meillä ei ole Suomessa tällaista kilpailua.

Parhaimmat tiedot saat pentuvälityksestämme, yhteystiedot -sivuita löydät numerot ja nimet.

Jouduin saattamaan 9-vuotiaan urosyorkkini hautaan eläinlääkärin avustuksella. Alkoi saada epilepsiakohtauksia joista ei sitten enää toipunut omaksi pirteäksi itsekseen. Kotonani on nyt vanha sijoituscockeri ja hänelle kaveria etsiskelen. Onko siis tiedossa pentuja/nuorta tervettä koiraa ihan kotikoiraksi?

Olen huomannut omasta koirastani että sillä "unohtuu" takatassu ulkona ylös kun se tarkentaa jotakin huomaamaansa mielenkiintoista. Näkee tai tai haistaa jotain. Sisäsiisteydestä sen verran että oma koirani on uros ja oppi hyvin sisäsiistiksi. Pennun opetus kyllä vaatii kärsivällisyyttä ja viitseliäisyyttä. Meillä oli ensin pissipaperit kaikissa huoneissa joissa pentu oleskeli ja yöllä kun koira nukkui makuuhuoneemme lattialla, omassa sängyssään, pissipaperi ja vesikuppi oli vieressä. Huoneen ovi oli kiinni, joten se ei päässyt muihin tiloihin. Jäädessään yksin kotiin se oli yhdessä huoneessa. Se nostettiin aina paperille heti herättyä, kun oli leikitty ja syömisen jälkeen. Jos se lirautti muualle, se nostettiin heti lempeästi toruen paperin päälle. Sitten pikkuhiljaa paperit laitettiin vain huoneeseen jossa koira eniten oleskeli ja eteiseen ulko-oven viereen. Koska oli talvi laitoimme paperin myös parvekkeelle, jonne se nostettiin aamuisin ensimmäiseksi. Lisäksi aloimme ulkoilla säännöllisesti, aamulla, iltapäivällä, illalla ja juuri ennen nukkumaanmenoa. Aluksi ulkoilessa meillä oli sanomalehti mukana ja laitoimme sen paikkaan jossa muutkin koirat olivat pissineet. Tärkeää oli myös kiitää ja kehua aina kun tarpeet tulivat oikeaan paikkaan. Myöskään vahingoista emme pahasti toruneet, koira vietiin paperin kautta toiseen huoneeseen ja sillä aikaa siivottiin jäljet mahdollisimman hyvin ettei olisi jäänyt edes hajua. (Toiseen huoneeseen siksi, ettei se olisi kuvitellut siivouksen olevan kiva leikki.) Koira oli n. 9 kk vanha kun se oli täysin sisäsiisti. Se ei ole tehnyt tarpeitaan sisälle sen jälkeen kuin kaksi kertaa, mikä johtui siitä kun meille tuli marraskuussa uusi pentu. Nostimme sen silloin uuden pennun pissipaperille, koska mielestäni mikä on sallittu toiselle, pitää sallia myös tälle vanhemmalle koiralle. Ei se kuitenkaan pissinyt pennun paperille. Uuden pennun kanssa olemme opetelleet sisäsiisteyttä samalla tavalla ja nyt kun se on 5 kk vanha se tekee kaikki tarpeensa paperille. Moneen viikkoon ei vahinkoa ole sattunut. Se on jopa muutaman kerran pissannut ulos. Vanhemman koiran kanssa ulkoilemme edelleen joka päivä säännöllisin väliajoin ja jos koiralla on yöllä jostain syystä tarve päästä ulos ( vatsa sekaisin tms.) se ilmaisee sen niin että tietää mitä se haluaa. Kyseessä on nyt uroskoirat, narttujen opettaminen voi olla vaikeampaa, niillä kun ei käsittääkseni ole tarvetta merkata reviiriään, kuten uroskoirilla.

Hei! Lueskelin tuossa juuri palstan löytäneenä vanhoja juttuja, ja huomasin, että muillakin on kokemusta siitä, että yorkki pitää toista takatassua ylhäällä lenkillä. Minun yorkillani se ei ainakaan johdu kylmästä, sillä se tekee sitä kesälläkin. Ei siitä muuten haittaa olisi, mutta agility-puomilla on aina henki kurkussa. Mistähän moinen ilmiö johtuu? Kaipaisin myös vinkkejä sisäsiistiksi opettamisesta. Tähän asti olemme kokeilleet vain koiran opettamista haukkumaan ulos halutessaan. Joskus haukkuu, joskus ei. Etenkin yöllä pissii sisälle, vaikka on jo neljävuotias!! Olisin kovin kiitollinen kokeneempien avusta.

Eija ja Lilli, ei yorkkilaumassa kenekään tarvitse hellyydestä paitsi jäädä. Kyllä he kaikki yhtaikaakin syliin mahtuvat, eivät paina yhdessäkään liikaa ja kädetkin ovat toistaiseksi riittäneet. Meillä ovat asiat hoituneet yleensä niin, että aloitan kaikki hoito- ja hellyyshommat vanhimmasta (johtajanartusta) ja etenen sitten järjestyksessä. Vanhin tietää saavansa aina kaiken ensiksi ja pitääkin järjestyksestä tarkan huolen. Joskus kun on kiire, eikä vanhin (ei käy näyttelyissä) välttämättä juuri silloin tarvitsisi esim. kynsien leikkuuta tai nyytitystä, on vain löydettävä aikaa noudattaa arvojärjestystä. Muuten saattaa syntyä jopa tappelu. Myös makupalat on aina muistettava antaa oikeassa järjestyksessä. En tiedä onko muilla tällaista, mutta ainakin minun johtajanarttuni ovat olleet hyvin itsekkäitä ja omanarvontuntevia. Ruokakupillekin muut saavat tulla vasta sitten, kun kuningatar antaa luvan.Kahden tai useamman koiran lauma on aina vähän ongelmallinen. Yleensä kaikki sujuu hyvin, mutta kun terriereistä on kysymys, ei yhteenottojakaan voi välttää. Niitä tulee väistämättä ja jälki voi olla tosi pahaa. Nartut näyttävät tappelevan keskenään vielä uroksiakin pahemmin. Narttujen tapellessa on henki kyseessä, mistä lähipiirissä on murheellisia esimerkkejä. Vammat ovat vähäisempiä, jos tappelijat ovat kokonsa ja voimiensa puolesta mahdollisimman tasaväkisiä. Jatta + lauma

Kuten olen jo aiemmin kertonut, meidän perheessä on collie (Waldo) 2-vuotias ja yorkkipentu (Skidi) 5kuukautta. Touhukkaan päivän jälkeen kun Waldo on jo ihan tattis ja tasaraha niin pienemmällä virtaa riittää. Kun Waldo makailee raukeana paikallaan niin silloin Skidi aloittaa ison broidin "huoltohommat". Ensin Skidi tutkii Waldon korvat, sitten nuollaan suupielet ja se toimenpide saa jo Waldon vaivautuneena haukottelemaan. Sitten onkin hampaiden vuoro. Skidi työntää huoletta päänsä Waldon kitaan ja nuolee purukalustoa huolellisesti niin kauan kun Waldo pitää suutaan auki ja pitäähän se suunsa auki kun toisen pää on kiilana välissä. Sitten kun Skidi kyllästyy huoltohommiinsa Waldo pääsee rauhassa nukkumaan ennenkuin taas keksitään jotain muuta mukavaa toimenpidettä jotta saadaan isonbroidin huomio. Kyllä sitä aina jaksaa yhtä lumoutuneena katsella näiden karvapäiden ystävyyttä.

Meidän Santtu oli poika sieltä kiihkeämmästä päästä. Iltaulkoilu meni yleensä vielä melko hyvin, mutta sitten hän keskellä yötä, n. klo 2.30, muisti, että "ai niin, jossain oli ihanat tuoksut". Ei muuta kuin äitiä herättelemään. Minä menin aina halpaan, kun luulin poikaparan vallan halkeavan pisuhätäänsä. Ulos mentiin, oli sitten sade tai hirmupakkanen, mutta Santtupa ei kinttua nostanutkaan vaan alkoi vetää tiettyyn suuntaan. Ei oikealle eikä vasemmalle, vaan parkkipaikan läpi ja autojen välistä suoraan vastapäisen talon B-portaan ulko-ovea kohti. Siellä asui jumalainen Bessie, leppoisa partacollie, johon Santtu oli syvästi rakastunut. Valitettavasti Bessiellä oli juoksu kaksi kertaa vuodessa. Joka kerta päätin, että ensi yönä en takuulla lähde yhtään minnekään, mutta Santun surkea olemus, vikinä ja vapina ajoivat minut yön selkään aina uudestaan. Bessie eli 16-vuotiaaksi ja Santtu yli 14-vuotiaaksi, joten aika monta yötä siinä pipariksi meni. Santtu oli ihana poika muuten, mutta silloin kyllä päätin, että hän on takuulla minun viimeinen uroskoirani. 14 vuodessa en ongelmaan ratkaisua keksinyt. Leikkauttaa en Santtua halunnut. Pojat ovat poikia, jotkut vielä vähän enemmän poikia. Se on vain kestettävä, kun asuu alueella, jossa on paljon koiria ja jossa juoksunarttuja riittää. Santusta huomasin kyllä sen, että vain Bessie sai aikaan tällaisen sirkuksen. Joskus Santtu kyllä erehtyi ja veti Bessien luo, vaikka juoksu olikin jollain muulla. Huomenna alkaa kevät, iloitaan siitä, vaikka pakkanen koko ajan kiristyykin ja pikku tassut alkavat taas palella.

Yorkkipojat nyt vain sattuvat elämään täysillä, niinkuin varmaan nartutkin. Edesmennyt yorkkipoikani oli "hautaan" asti niin kiihkeä rakastaja, että oksat pois kun kiimanen narttu sattui olemaan näköpiirissä. Epäilenpä ettei asialle ole kyllä mitään tehtävissä. Tilanne on kyllä raivostuttava sen uskon koska niin sitkeä sissi yorkki on, että niin kauan kun juoksua piisaa tyttösillä niin raju rakastaja varmaan kyhjöttää oviaukossanne ja odottaa lemmenleikkeihin pääsyä. Minkäs koira luonnolleen voi. Itsekin etsin syksyllä pentua ja sitkeiden soitteluiden jälkeen sain kuin sainkin uuden pennun, mutta sitkeyttä se todella vaati. Pentuvälittäjät ovat avainasemassa tässä tilanteessa. Minusta yhteystiedot esim. Marja Järvelle ovat jossain edellisissä viesteissä. Paljon onnea pennun hakuun!

Mikä avuksi kun naapuriin, ihan viereiseen oveen on muuttanut tyttökoira, jolla on nyt parhaillaan juoksuaika ja meidän 2-vuotias poikayorkki uikuttaa ulko-ovella, vapisee, tärisee ja on muutoinkin rauhaton. Onko kyseinen tila sille kovinkin stressaava? Entä onko olemassa jotain suihketta tai vastaavaa, jolla hajun voisi peittää? Tai jotain muuta konstia, joka auttaisi koiraa. Nyt ei tunnu auttavan vaikka yritämme kiinnittää sen huomion muuhun, ei herkut, houkutukset leikkimään eikä mikään. Yorkiltamme on leikattu laskeutumaton ns.piilokives, mutta toinen normaali jätettiin, ettei siitä tulisi pullea sohvaperuna. Nyt tuntuu että molemmat kivekset olisi voinut poistaa, niin ei olisi tätä ongelmaa. Kertokaa onko muilla vastaavia kokemuksia.

Uteliaalle vastaukseksi: Olen 42-v. ja 14-v. yorkkinartun emäntä. Itsekin löysin tämän palstan vasta muutama kuukausi sitten. Innostuin ensin. Oli kiva lukea juttuja yorkeista. Virittelin itsekin keskustelua tällä palstalla. Mutta, mutta. Joko yorkin omistajissa ei ole kirjoitustaitoisia tai sitten nämä piirit ovat niin pienet, että yorkkien omistajat keskustelevat jossakin muualla kuin tällä palstalla. Monia koirapalstoja lukiessani olen huomannut ne jotenkin sisäpiirijutuiksi. Onko sama tällä palstalla? Suurkiitokset sinulle Tiitiäinen jutustasi. Tuollaisia juttuja haluaisin lukea enemmänkin. Yorkille eloisana koirana varmasti sattuu ja tapahtuu. Tärkein rodunvalinnan syy täytyisikin olla yorkin ihana luonne, ei turkin pituus ja ulkonäkö. P.S "Yorkki yorkille kaveriksi!" Miten tyydytätte useamman yorkin omistajat niiden hellyyden kaipuun? Onko teillä koko lauma yhtäaikaa sylissä?

Hei! Voisiko joku antaa meille vinkkiä, mistä löytäisimme pikkuisen uroksen perheemme uudeksi jäseneksi. Me olemme yli 50-v. pariskunta jolla on ollut isoja koiria aikaisemmin ja nyt haluaisimme pienen yorkshirenterrierin joka voisi kulkea myös mukanamme veneellä ja matkoilla. Mistä uusi perheenjäsen.

Olisi kiva tietää ketkä tätä palstaa vakituisesti seuraavat ja minkälaisella kokoonpanolla. Itse olen vasta löytänyt tämän palstan. Olen 41-vuotias collien ja yorkin omistajatar. Yorkkeja olen "harrastellut" kohta 13vuotta ja collieita n. 6vuotta. Ilmeisesti tällä palstalla ei ole kovin paljon lukijoita koska toiminta tuntuu olevan hyvin verkkaista. Olisi kiva kuulla yorkkikuulumisia enemmänkin niin hauskoja nämä meidän veijarit ovat.

Onko kukaan huomannut yorkissaan "kissamaisia" piirteitä? Meidän pikku poika on mainio kun menen kotonamme yläkertaan. Se ei itse uskalla vielä tulla vaan jää kaihoisana alarappuun nojailemaan. Sitten kun se kuulee, että emäntä on palaamassa takaisin, niin poitsu juoksee kiireesti väijymispaikkaansa, olohuoneeseen verhon alle josta on suora näkyvyys rappuun. Sieltä se väijyy viiksikarvat vähän heiluen ja kun olen sopivasti hollilla jo alakerran puolella, niin sitten hyökätään ihan hulluna kimppuun. Ja ai sitä riemua, kun äiskä palaa samalle tasolle pikkumiehen kanssa.

Kun pysyvät kulmahampaat ovat pituudeltaan noin puolessavälissä maitohammasta ja maitohammas on vielä tiukasti kiinni, niin silloin olisi asiaa eläinlääkärille. Eläinlääkäri neuvoi meitä näin Mevet-lääkäriasemalla, silloin kun asia oli meillä ajankohtainen. Koiramme oli sitten n. 6,5 kuukautta vanha kun hampaat poistettiin Nukutuksessa lääkäri poisti muitakin lähtemättömiä maitohampaita. Toimenpide oli helppo ja kun koira heräsi, niin se oli heti reippaasti valveilla, operaatiosta muistutti vain tahriintuneet partakarvat. Muista kuitenkin muistuttaa yorkkien herkkyydestä nukutusaineelle, ettei tule liian suurta annosta. Eläinlääkärit yleensä sen kyllä tietävät mutta ei vara venettä kaada.

Selaa tätä keskustelupalstaa hieman alemmaksi, sieltä löydät vastauksen mm. maitohampaista. Samoja kysymyksiä esitetään näillä sivuilla jatkuvasti, mikä viittaa siihen, että joku kasvattaja ei ilmeisesti jaa minkäälaista opasta pentujensa ostajille. Todella harmittavaa, sillä juuri ilmestynyt pentuoppaamme on saatavilla kaikille kasvattajille edelleen pennunostajille annettavaksi.

Minulla on nyt kohta 5kuukautta vanha yorkkipoika. Hampaat ovat juuri vaihtumassa. Rautahampaat ovat jo tulleet eteen ja kulmiin, mutta silti sillä on pari maitoetuhammasta jäljellä, sekä kulmahampaat. Rautakulmikset eivät vielä ole yhtä korkeat kuin maitokulmikset, mutta koska niitä pitäisi ruveta poistattamaan kun ovat meinaan aika tiukassa vielä. Uskon, että etuhampaat saan retuutusleikeillä pois, mutta kulmikset nyt vaivaa mieltäni.

Kiitos vastauksesta! Ja ihan selvennykseksi, että tehtailulla ei tarkoitettu mitään sen kummempaa, sanamuoto vain ; )

Hei yorkkikansa ! Olen seuraillut keskustelupalstaa ja lähetän nyt omia kommenttejani käytyihin keskusteluihin. Meidän yorkkipoika on nyt hiukan yli kaksivuotias. Otimme marraskuussa hänelle seuraksi Venäjän toyterrieripojan, joka on aikuisena kooltaan "suurehkon kokoinen yorkki", eläinlääkärin sanoja lainatakseni. Alkuun hommasta ei meinannut tulla mitään, pentu kun oli aika vilkas ja ärhäkkä- luonteinen ja repi ja riuhtoi yorkkiamme melkei koko sen ajan minkä oli valveilla. Ennen niin sosiaalisesta koirastamme alkoi tulla arka ja pelokas muitakin koiria kohtaan. Se haukkui ja murisi muille koirille ja vieraille ihmisillekin ja kun pentu lähestyi sitä se selvästi väisti ja pyrki syliin turvaan, ilmeisesti ainaista karvoista- repimistä. Sitten keksimme leikata ennen niin hienon ja kiiltävän turkin lyhyeksi, jotta pentu ei saisi siitä otetta ja tämä on onneksi auttanut. Nyt yorkkimme on saanut varmuutensa takaisin ja ulkona tervehtii taas koirakavereita iloisesti häntää heilutelle ja pyrkii "haistelukontaktiin"kaikkien kanssa. Myös kotona se on ottanut oman paikkansa takaisin, hakee pentua leikkimään ja jos pentu sitten "villiintyy" liikaa ojentaa sitä oikein "isän kädellä". Ja onneksi se karvakin kasvaa joskus takaisin. Lisäksi kertoisin että oma yorkkimme oppi aika hyvin pissimään ulos, vaikka se tuli meille keskellä talvea ja piti varoa kylmää ulkona. Kun se oppi ko. homman se ei ole sisälle merkkaillut, mitä nyt pennun tulon jälkeen vahingossa kaksi kertaa. Asumme kerrostalossa ja rapusta kuuluvat kolistelut, postin tulo ja varsinkin Hesarin tullessa aamuyöllä, yorkkimme haukkuu niin että meillä kyllä herätään. Olen kysynyt naapureilta kuuluuko meteli, mutta ei häiritse heitä ainakaan kun eivät siihen kuulemma herää. On meillä ollut nenäontelontulehduskin noin vuosi sitten. Koira kummasti veti sisäänpäin henkeä muutaman päivän kunnes sitten eräänä sunnuntaiaamuna herätti minut surkeasti vinkuen sängyn vieressä että "auta nyt minua". Nenä vuosi kirkasta vettä ja koira oli tosi surkea. Päivystyksessä lääkäri epäili ensin nenäpunkkitartuntaa, josta viime jäsenlehdessäkin oli artikkeli. Koirasta otettiin verikoe, josta todettiin ettei nenäpunkkia ollut. Varmuudeksi koiralle laitettiin kuitenkin selkäänvaleluliuosta ja toinen ampulli annettiin mukaan. Se piti laittaa muistaakseni kuukauden kuluttua edellisestä. Lääkäri totesi verikokeesta myös tulehdusarvot ja totesi kyseessä olevan nenäontelontulehduksen, sekä määräsi antibioottikuurin, joka tehosikin hyvin. Tässä kaikki tältä erää. Hyvää kevättä kaikille ja nähdään kesäpäivillä.

Pentutehtailusta en tiedä, vai vitsinkö heitit? Jokatapauksessa, jos olet yhdistyksemme jäsen, voit ilmoittaa uroksesi jalostustoimikunnan urosrekisteriin (julkaistaan lehdessämme 2/2003 ilmestyy toukokuussa). Ota yhteys Raili Rantavuoti, yhteystiedot näillä sivuilla.

Heippa. Voisikohan joku kertoa minulle hieman tuosta Yorkki-lapsien tehtailusta. Ajattelin, että olisi ihan mukava joskus tulevaisuudessa käyttää meidän Untoa treffaamassa jotain kivaa ladya. Unto kun on hyvästä suvusta ja komea, charmantti ja hirmuisen mukava poikamies. Elikkäs kuinka vanha uroksen tulisi olla? Ja kuinka nämä asiat käytännössä tapahtuu? Pitäisikö olla jotain erityisiä meriittejä vai onko esim. sukupuu ja Yorkki-tytön ja omistajan hyväksyntä riittävä? Kiitokset avusta jo etukäteen!

Jeps. Kukin pitäköön oman mielipiteensä, mutta mielestäni kaksi erirotuista koiraa ei ole mahdoton yhdistelmä samassa taloudessa...Esim. parson ja borderihan ovat lähes samanlaisia väriään lukuunottamatta. Ehkäpä yorkki ei kuitenkaan ole minua varten -- taitaisi jäädä "suuren" parsonin jalkoihin, eikä minulla valitettavasti ole energiaa saati taitoa vaativan turkin hoitoon. Kiitos tiedoista kuitenkin! Mukavaa kevättä :o)

Yorkin turkin pituus on rotumääritelmän mukaan pitkä, muut on kaikki leikattu turkkisia. En suosittele yorkkia toisen terrierin (paitsi yorkin) seuraksi, olen tätä asiaa painottanut näillä sivuilla useaan otteeseen, ja kaikista vastaväitteistä huolimatta, olen edelleenkin samaa mieltä! Miksi ette ota samanrotuisia koiria seuralaiseksi? Ihmisten mieltymykset ei aina sovi eläinten vastaaviin!

Heips! Mieleni tekisi toista koiraa ja kovin mielelläni haluaisin pienen terrierin. Itselläni on tällä hetkellä vajaan kolmen vuoden ikäinen parsonrussellinterrieri. Minulle jäi hiukan epäselväksi tuo yorkin karvapeite. Rotumääritelmässä sanotaan, että karvapeite on pitkä (maallikon silmään silkkiterrierimäinen), mutta useissa kuvissa näkyy lyhyt/lyhyempikarvaisia yorkkeja. Onko siis olemassa kahta karvanpituutta vai trimmataanko kaikki yorkit välillä lyhyiksi? Itse pidän niin kovasti noista lyhyempikarvaisista... Entä millainen on yorkin luonne? Onko pienestä koostaan huolimatta "kunnon terrieri" eikä mikään sylikoira? Mietin vain, että tulisiko toimeen parsonin kanssa -- jaksaako lenkkeillä pitkään tms.? Näin jo viime yönä unta, että sain pienen yorkin :o) Kiitos vastauksista!

Kiitos Miia, epäilinkin, että tassua saattaa paleltaa. Varsinkin kun "poikamainen" takatassun nosto ei vielä ihan aina onnistu. Saattaa olla, että pissaa osuu tassulle tai sitten Eetu astuu juuri tuolla oikealla tassulla märkään pissalumeen.

Onko yorkki kova haukkumaan ja merkkaako aikuisena sisälle? Sanoisin kumpaankin, että kyllä ja ei. Riippuu täysin yksilöstä. Kumpikin meidän tytöistä järjestää valtavan metelin kun ovikello soi, eikä siinä auta yhtään mikään kielto ja komennus. Muulloin Sini on täysin hiljaa, mutta Ceci puolestaan kommentoi koko ajan jotakin rapusta kuuluvaa - ja sieltähän kuuluu. Pelkään joskus, että naapurit alkavat vaatia meille häätöä... Santtu I ja Tessu olivat täysin sisäsiistejä. Heille ei olisi tullut mieleenkään tehdä sisälle. Santtu II merkkaili yhtä tiettyä ikkunaverhoa. Tessallekaan ei koskaan sattunut vahinkoja, mutta Sini ja Ceci sen sijaan saavat välillä hullunpuuskia. Sini sai viime keväänä päähänsä merkkailla sohvan istuityynyä. Onneksi siinä on irrotettava päällinen ja onneksi se merkkailu loppui. Mutta nyt on Ceci puolestaan ottanut minun sänkyni hyökkäyksensä kohteeksi. Meillä pestään täkkiä useimmin kuin muissa huusholleissa lakanoita. Ceci hyvin tietää tehneensä sopimattomia. Ei tarvitse kuin kysyä "KUKA on taas pissinyt sänkyyn!" niin Ceci viettää puoli päivää sohvan alla. Kyllä tämäkin tästä aikanaan loppuu, mutta täytyy myöntää, että raivari ei ole joskus kaukana.

Uskoisin, että Eetu nostaa tassuaan ulkoillessa siksi, että sen tassua paleltaa. Oma yorkkini ainakin tekee sellaista ja tuttavien kääpiökoirat ovat tehneet samaa. Yorkkini Jossu on nyt myös 9 kk (täyttää pian 10 kk) eikä enää sisälle merkkaile, mutta sisäsiistiksi opettamiseen meni paljon aikaa ja kaikkea kokeiltiin. Jossusta tuli sisäsiisti puoli vuotiaana. Jossu on myös kova haukkumaan omalla reviirillään, mutta reviirin ulkopuolelle mentäessä ei ääntä pahemmin lähde. Jotkut televisiosta kantautuvat äänetkin saavat sen haukkumaan, mutta useimpiin se on jo tottunut.

Eetu on nyt 9kk. Noin kuukauden verran Eetu on osannut pyytää ulos ja satunnainen sisälle pissaaminen on loppunut. Haukkuminen on välillä ongelma. Eetu ei hauku yksin ollessaan mutta muuten vahtii erittäin terhakasti. Olohuoneen ikkunaulaudan vahtipaikalla se seuraa ja haukkuu kaikki ohikulkijat. Myös ovikellon soiminen saa aikaan kovan haukun. Eetu ei vielä erota kovin hyvin televisiosta kuuluvia ääniä ovikellosta. Visailuohjelmat ovat pahimpia, niissä kuuluu vähän väliä "ovikellon" pimputusta :-) Eetu pitää melko usein oikeaa takatassua ilmassa, varsinkin ulkona ollessaan. Tassussa ei näy mitään vikaa eikä Eetu arista sitä kosketeltaessa. Mistähän mahtaa olla kysymys?

Eetu on nyt 9kk. Noin kuukauden verran Eetu on osannut pyytää ulos ja satunnainen sisälle pissaaminen on loppunut. Haukkuminen on välillä ongelma. Eetu ei hauku yksin ollessaan mutta muuten vahtii erittäin terhakasti. Olohuoneen ikkunaulaudan vahtipaikalla se seuraa ja haukkuu kaikki ohikulkijat. Myös ovikellon soiminen saa aikaan kovan haukun. Eetu ei vielä erota kovin hyvin televisiosta kuuluvia ääniä ovikellosta. Visailuohjelmat ovat pahimpia, niissä kuuluu vähän väliä "ovikellon" pimputusta :-) Eetu pitää melko usein oikeaa takatassua ilmassa, varsinkin ulkona ollessaan. Tassussa ei näy mitään vikaa eikä Eetu arista sitä kosketeltaessa. Mistähän mahtaa olla kysymys?

Nyt oli myynnissä yorkki n. 450 €, hintaluokka oli semmosta... Mulla on n. 8- vuotias lappis, se on rauhallinen, niin sopisikohan yorkki sen kaveriksi. Lappiksella on lonkkavika, että se ei vois leikkiä sen kanssa ainakaan hirveesti... Haukkuuko yorkki paljon?

Onko tällä rodulla pissaongelmia, eli ovatko herkkiä merkkailemaan aikuisena sisälle? Kertokaa rehellisesti!!! T: Etukäteen rehellisiä tietoja tarvitseva ;)

Aivan putosi paino sydämeltä, kun näin kokenut koira-ihminen on kyseessä. Ehkäpä sinä olet oikeassa ja minä väärässä! Luen mielelläni tällä palstalla kivoja yhteiselo- tarinoita!

Haluan vielä lisätä, että kun kijoitin että isommat koirat varovat satuttamasta yorkkejani, niin en tietenkään tarkoittanut mitä tahansa vieraita koiria, vaan nimenomaan sellaisia tuttuja joiden kanssa ollaan, ja on asuttu samassa talodessakin joitain aikoja. En esimerkiksi koskaan päästäisi pikkukoiriani koirapuistoon itseään isompien kanssa tai muuta sellaista. Painotin myös että uskon yorkin olevan hyvä kaveri-valinta, jos perheen edellinen koira on RAUHALLINEN JA KILTTI (vaikka isokin) , en minäkään usko että ongelmilta vältytään isomman ja vilkkaan/erittäin voimakastahtoisen koiran ja kääpiökoiran/yorkin välillä. kuten sanoinkin, kk-kettuterrieri on ehkä pahin mahdollinen mieleen tuleva, ja tämän sanon ihan omasta kokemuksesta. Yritin vain olla positiivinen, sillä tuttavapiirissäni on useita erittäin onnistuneita isompi-pienempi-koira-yhdistelmiä, ja uskon kuitenkin että useammin se onnistuu, kuin epäonnistuu. Harkinnan paikka aina silti.

Yorkkeja minulla on ollut nyt 7, 5 vuotta, yleensä koiria n. 20 vuotta. Kaksi kk-kettuterrieriä, yksi aussi, tällä hetkellä kaksi yorkkia ja yksi chihuahua. Myös äidilläni on koiria, miehelläni on ollut myös maalaistalon poikana koiria koko elämänsä, että ihan omista kokemuksistani olen puhunut tässä "yorkki kaveriksi asiassa". Omatkin koirani ovat toki tempperamenttisia kuten kaikki terrierit, mutta lauhkeita kyllä, kun vertaan niitä esim. kettuterriereihimme. Tosin kk-kettuterrieri nyt on kyllä ihan oma luku sinänsä, sillä niiden ylitsepursuava luonne tuskin pystyy kilpailemaan minkään muun terrierin kanssa. Joka tapauksessa aussi on ainakin sopinut loistavasti kimppaan (ovat paljon yhdessä), ja ystäväni novascotiannoutaja, tosin näissäkin tapauksissa isommat koirat uroksia ja yorkit narttuja. Uskon kyllä kokemukseni perusteella vakasti että eri sukupuoli vaikuttaa paljon laumahenkeen. Kaikki on kiinni omistajan terveestä järjestä. Esim. kk-kettuterrierin kaveriksi sopii yleensä vain vähintään saman kokoinen ja terrierille alistuva koira. muuten menee sukset ristiin.

Hei vaan kaikille, Kaikki asiat on aina yksilöllisiä, mikä sopii toiselle ei välttämättä sovi toiselle. Näin on myös koira-asioissa, toiset menevät yhteen, toiset eivät ja kuten jo aikaisemmin sanoin, yorkki on liian pieni isomman leikkitoveriksi tai leluksi. Minna: ihan mielenkiinnosta, kuinka kauan sinulla on ollut yorkkeja?

Palstalla on ollut keskustelua siitä että mille koirille yorkki sopii kaveriksi. Ja joku jo kyselikin että eikö se sovi millekään muulee kuin toiselle yorkille. Omat yorkkini ainakin ovat niin lauhkeita että tulevat hyvin toimeen isompien terrierien kanssa. Tässä asiassa on ihan turha maalailla mitään kauhukuvia, kyllä koirat laumassa ottavat oman paikkansa. Omistajan täytyy vaan ajatella terveellä järjellä. Se ei ole ainoastaan yorkki, vaan mikä tahansa kääpiökoira, joka ei ole hyvä yhdistelmä isokokoisen, vilkkaan ja rajuotteisesti leikkivät koiran kaverina. Mutta jos perheessä jo oleva koira on rauhallinen ja hyväluonteinen, niin kyllä mielestäni yorkki sopii siihen seuraan aivan hyvin. Ainakin oman kokemukseni peruteella isommat koirat varovat pikkukoiriani, eivätkä yritä niiden kanssa rajua leikkiä.

haluaisin todella kovasti hankkia yorkin,mutta perheessämme on 6-vuotias jyrsijä.Voiko yorkki tottua pennusta lähtien marsuun,vai kannattaisiko odottaa kunnes marsu on poissa?Auttakaa!

Hyvä, että Gumbert pääsi pian hoitoon. Kunto on varmasti jo paljon parempi. Meidän Sini nielaisi syksyllä pienen kumilenkin palasen. Arvasin oireista heti, että kysessä on vierasesine, mutta kun se ei näkynyt sen paremmin röntgenissä kuin varjoainekuvauksessakaan, eivät lääkärit paljon pystyneet auttamaan. Sen he näkivät, että mahalaukusta ei varjoaine juuri etene. Neljän päivän päästä öljyt auttoivat ja näin mikä ongelman oli aiheuttanut. Että sitä voikin niin riemastua sentin mittaisesta kumilenkin pätkästä! Pienelle koiralle on pienikin esine vaarallinen. Meillä on kuvattu hiekoitussoran murusen etenemistä suolistossa ja kaivettu kurkusta ruohoa jne. Se ruoho siellä kurkussa aiheutti pahan nielutulehduksen. Menevälle sattuu. Pikaista paranemista Gumbertille toivottelee Marjatta Huuhtanen

Kävimme aamupäivällä koirani kanssa lääkärissä, tutkimuksen jälkeen todettiin, että Gumbertilla on nielurisatulehdus (ovat suuret ja punaiset). Raukka rauhoitettiin, se sai antibioottipistoksen ja tänään aloitetaan antibioottikuurin (Amovet) Tämän lisäksi lääkäri suositteli parafiiniöljyä, se todennäköisesti normalisoi ruokasulatustoimintaa, tai ainakin auttaa poistamaan mahdollisia vierasesineita.... Röntgenisää niitä ei näkynyt, mutta mahalaukussa oli lääkärin mukaan kiinteä massa, mutta sehän voi olla myös edellisen illan ruoka... Katsotaan nyt, eletään päivä kerrallaan, olen vaan niin kiitollinen esimiehelle, joka päästi mut lähtemään koiran kanssa lääkääriin. Hänellä itsellä on kaksi koiraa, niin hän kyllä ymmärtää, miltä tuntuu, kun tämä rakas olento sairastuu.... Kiitos teillekin!

Kyllä Gumbert vilustunutkin voi olla, mutta tuskin se noin äkkiä ilmenisi. Vanhalla Tessullani oli kerran keuhkoputkentulehdus. Se alkoi nenän vuotamisella ja aivastelulla ja paheni sitten muutamassa päivässä oikein kunnon köhäksi. Olisiko Gumbert saanut lumen joukossa jotain ylimääräistä kurkkuunsa? Minulla on kokemuksia niin kivistä kuin kumilenksuistakin. Suosittelen pikaista lääkärireissua, jos yskä jatkuu. Terveisin Marjatta Huuhtanen

Onko teillä kokemusta asiasta? Tarvitsen apua. Eilen leikittiin ulkona yorkkini (4 v. uros) kanssa, heitettiin palloa ja nyt pelkään, että yorkki on vilustunut. Se yskii ja minusta tuntuu ettei se saa tarpeeksi ilmaa, mutta muuten on ihan iloinen, kuumetta ei ole, mittasin aamulla: 38,5, onko ok? Harmittaa, ettei se pysty nukkumaan, valvosimme koko viime yön. Lämmin kanaliemi näyttää helpottavan, mutta mitä voisitte suositella sen lisäksi? Yritämme päästä tänään lääkääriin, mutta kaipaan neuvoa myös yorkkien omistajilta. Olen tietenkin hyvin huolestunut, melkein itkettää, kun joudun olemaan nyt töissä ja se on siellä kotona yskin.

Sekarotuinen Nelli ehti olla meillä kuusi vuotta ennenkuin Nette tuli taloon. Nelli on melkein tiibetinterrieri ja oli meillä talon ainoa vauva kuusi vuotta. Kun yorkki- vauvamme Nette tuli taloon Nelli murjotti viikon kodinhoitohuoneen kaapin alla, mutta tuli sitten siihen tulokseen, että ilmeisesti tuo toinen jää myös tänne ja tuli pois kaapin alta. Olemme koko ajan tuoneet käyttäytymisessämme ilmi sen että Nelli on talon 1.koira ja Nette on vasta kakkonen. Näin ei pääse tulemaan musta- sukkaisuuskohtauksia. Koirilla on toisistaan seuraa päivällä. Nelli hoitaa Netteä kuin omaa lastaan. Jos koirat ovat erossa toisistaan niin jälleennäkeminen on yhtä riemua. Jopa aiemmin esiintyneet valeraskaudetkin ovat jääneet pois.

Kiitoksia tiedoista! Tarkoitus olisikin hankkia koira ihan kotikoiraksi. Näyttelytoiminnasta en ole ainakaan toistaiseksi innostunut.

Eikö yorkille sovi mikään muu kuin yorkkikaveriksi? Esim. joku westie tai joku vastaava.

Tuhannen euron ala-ja yläpuolella on tämän kokoisten ja rotuisten koirien hintaluokka. Hinta riippuu myös koiran näyttelykelpuudesta.

Eli minkä hintaisia tämän rotuluokan pennut ovat noin keskimäärin? Olen hankkimassa pientä koiraa ja yorkshirenterrieri olisi yksi vaihtoehto.

Olen Tuulikki Helinin kanssa samoilla linjoilla siitä että yorkki ei ole paras mahdollinen kaveri itseään isommalle koiralle. Mutta mielestäni yksi merkittävä tekijä on sukupuoli. Jos koirasi olisivat eri sukupuolta, se varmasti vähentäisi jo suuresti ongelmien riskiä. Oma kokemukseni ainakin on että äitini australianterrieri(uros) suojelee yokkejamme ja chihuamme,(jotaka ovat tyttöjä) eikä hermostu niille mistään. Uroskoirilla on kyllä yleensä pitkä pinna ja ymmärrys, mitä tyttöihin tulee. Onnea koiranhankintaan! ps. aussikin on tosi kiva rotu, oletko tullut ajatelleeksi...

Iloksemme ilmoitamme, että yorkkivauvoja on nyt syntynyt useampaan kotiin, eikä tarvitse sanoa ei joota, kuten esimerkiksi viime vuoden keväällä ja kesällä. Vuonna 2002 oli välitettävänä yhteensä 35 pentua. Vauvoja on syntynyt Kaustisille, Pirkkalaan,Lahteen ja Renkoon ja odotamme vauvoja helmikuun puolessavälissä ainakin Uuteenpaupunkiin. Tarkempia tietoja saa pentuvälittäjiltä Liisa Paasimaa puh 02/2326332 tai Marja Järvi puh 03/6526266. Haikaraterveisin Marja.

Yorkki on pieni koira, eikä minun mielestäni sovi kaveriksi itseään suuremmalle, etenkään terrierille. Lisäksi sillä on suuri ego, mikä saattaa ärsyttää toista, ja kun yhteen otetaan niin voi vaan arvata, kumpi on heikommalla. Koirat ovat eläimiä, pieni kiltti mussukka voi muuttua hetkessä leijonaksi. Toki joukossamme on onnistuneita yhteisöjä, mutta paljon olen kuullut surullisia tarinoita näistä epäonnistuneista.

Hei. Itselläni on viisi vuotias cairnterrieriuros. Pitemmän aikaa on mietitty toista koiraa. Yorkki vaikuttaa mukavalta ja sopivalta. Cairnimme on leppoisa - mukavuuden haluinen sylikoira. Sopiiko yorkki kaveriksi?

Oma koirani on sopeutunut hyvin yksin kotona olemiseen. Se oleskelee kasvattajan suosittelemassa aitauksessa. Aitaukseen sille on varattu omaa tekemistä ja nukkumispaikka. Ihan kiltisti se sielä on ollut. Nukkuu suurimman osan ajastaan.

Eetu tuli meille 4 kk ikäisenä ja jäi heti viikonlopun jälkeen päiviksi yksin. Eetulle laitettiin tytön huoneeseen oma paikka ja sähköjohdot irrotettin seinästä. Ovi pantiin kiinni. Aluksi joku kävi ruokatunilla kotona katsastamassa tilannetta mutta melko pian Eetu oli koko päivän yksin. Naapurit sanoivat, ettei meiltä kuulu vinkumista tai haukuntaa. Asumme paritalossa joten mitään Eetua häiritseviä ääniä ei päivällä kuulu (vrt. kerrostalon porraskäytävästä kuuluvat äänet). Eetu vaatii iltaisin ja aluksi jopa öisin hirveästi huomiota ja liikuntaa. Näyttää kuitenkin siltä, että rytmi on ihan hyvä, päivisin nukutaan kiltisti ja iltaisin sitten touhutaan senkin edestä.

Eetu tuli meille 4 kk ikäisenä ja jäi viikonlopun jälkeen päiviksi yksin. Eetulle varattiin oma nukkumapaikka tytön huoneesta jonka ovi pidettiin kiinni. Kaikki sähköjohdot tietenkin irroitettin seinästä, ihan varmuuden vuoksi :-) Ensin aluksi joku kävi ruokatunnilla kotona mutta melko pian Eetu tottui rytmiin, päivät Eetu nukkuu ja illat ja aluksi osittain myös yöt vaatii huomiota. Olen kysynyt naapureilta mahdollisesta haukkumisesta tai vinkumisesta mutta sitä ei ole ollut. Asumme paritalossa joten mitään "ylimääräisiä" ääniä ei talosta päivällä kuulu (vrt. kerrostalon rappukäytävästä kuuluvat äänet). Paljon huomiota ja liikuntaa iltaisin varmasti helpottaa tilannetta ja totuttelua yksinoloon.

Mukava kuulla ihanista koiristanne, kiitokset vastanneille. Toki kaikki koirat ovat yksilöitä, mutta juuri tämä terrieriominaisuus kiehtoo:) Kierrän (isommissa) näyttelyissä aika ahkeraan ilman koiraa vielä, Turku ja Tampere ovat ainakin listalla. Pitää tulla katsomaan tunnelmia kehässä! Onnea kaikille jotka ovat kehään menossa ja terveisiä myös kotikoirille sohville ja metsäpoluille.

Onko kenelläkään kokemuksia yorkin penun otosta siten, että pentu joutuu olemaan päivät yksin kotona. Olemme olleet nyt 2 vuotta ilman koiraa. Koirakuume on nyt voittamaton. Lapset ovat jo maailmalla ja olemme töissä. Koiramme joutuisi olemaan yksin kotona n 7.30 - 15.30. Hyviä vinkkejä Kiitollisena odottaen!

Hakiessani sijoitukseen yorkinpentua, tutustuisin ensiksi yorkkien sukuihin ja linjoihin sekä rodun kasvattajiin. Koiran sijoitus edellyttää aina kasvattajan ja koiran hankkijan välistä saumatonta luottamusta ja yhteistyökykyä - jopa henkilökemiaakin. Edellyttäisin, että sijoituksesta sovittaisiin Suomen kennelliiton "Sopimus koiran sijoituksesta" -lomakkeella. Suhtautuisin erittäin varauksellisesti kasvattajan määrittelemiin, em. sopimuksen ulkopuolisiin ehtoihin. Lisätietoja ja toimintaohjeita tiedustelisin Suomen Kennelliitosta.

Jokainen yorkki on oma ainutlaatuinen yksilönsä; perimänsä, kasvatuksensa ja kokemuksiensa tulos. Rotumääritelmän mukaan yorkki on vilkas, tasapainoinen, älykäs ja valpas. Minulla on ilo omistaa yorkki ja toyvillakoiria, jotka ovat luonteeltaan hyvin erilaisia rotuja. Omat villakoirani ovat hyvin sensitiivisiä ja he kokevat erilaiset tunteensa hyvin voimakkaasti. Yorkkini puolestaan on rodulle tyypilliseen tapaan tasapainoinen ja suhtautuu asioihin iloisen uteliaasti. Ärhäkkä yorkkini ei ole mutta sanoisinko, että nopeasti syttyvä silloin kun turvallisuus sitä edellyttää. Ja päämääriinsä hän pyrkii hyvin sisukkaasti. Uskon, että pienestä yorkista kasvaa helposti perheen ärhäkkä pomo ellei kasvatus ole määrätietoisen johdonmukaista Yorkin omistajan on hyvin varhaisessa vaiheessa tehtävä ratkaisu lähteäkö näyttelyuralle vai nauttiako yorkin kanssa kotikoiramaisesta elä- mästä. Yorkki on yksi vaativimmista roduista näyttelyitä ajatellen.Omistajalla tulee olla halua ja aikaa hoitaa (mm.nyytitys) turkkia päivittäin. Mutta mielestäni yorkki, jolla on oikeat värit ja oikeanlaatuinen täyspitkä turkki on myös maailman kaunein rotu ja omistajalleen suuri ilon aihe. Kotiyorkin hoidon tulee myös olla säännöllistä vaikkakaan ajallisesti hoitotoimenpiteet eivät ole yhtä vaativia. Yorkin hoidosta saat lisätietoa mm Yorkshirenterrieri ry:n jäsenlehdestä ja -tapahtumista. TOIVOTAN SINULLE HANNAMARIA ANTOISIA HETKIÄ TUTUSTUESSASI IHASTUTTAVAAN ROTUUMME:Vieraile näyttelyissä ja kerhotapahtumissa, tutustu yorkkeihin ja heidän omistajiinsa, keskustele kasvattajien kanssa ja lue alan julkaisuja.

Oma yorkkini on ainakin aina iloinen ja pirteä. Yorkeilla on ärhäkkä luonne niin kuin muillakin terriereillä. Yorkin kanssa ei tarvitse välttämättä käydä trimmaajalla, turkin voi ihan yhtä hyvin leikata itse. Yorkin hyviä puolia ovat mm. koulutuksen helppous, karva ei lähde, todella seurallinen. Listaa voisi tietysti jatkaa, vaikka kuinka pitkään, mutta tuossa muutamia esimerkkejä.

Olen ihastunut yorkshirenterrieriin rotuna Onko paikalla omistajia, jotka voisivat valottaa koiran luonnetta? Olen kahlannut läpi kirjoja, nettisivuja yms. , mutta koiran luonteesta haluaisin kuulla lisää... Kuinkas on laita näyttelyissä, onko rodun sisällä omistajien eripuraisuutta? Koirathan tulevat yleensä hyvin toimeen:) Meille koira tulisi ainoaksi koiraksi kahden nuoren aikuisen perheeseen, näyttelyt kiinnostavat (kokemusta "omistajana" ei tosin ole) ja kaikenlainen puuhailu ulkona ja sisällä. Ilmeisesti trimmaajalla tulee käydä silloin tällöin? Kuinka usein? Kiitokset jo etukäteen jos joku osaa vastailla.

mistä voisi tiedustella sijoitettavai yorkkeja?