Yleistä

Pentu on terve ja vilkas, mutta uuteen ympäristöön jouduttuaan se tulee alussa ikävöimään emoaan ja sisaruksiaan. Sitä tulee huomioida riittävästi, pitää paljon sylissä, puhua sille rauhoittavasti sekä tarjota sille pieniä makupaloja. Sen tulee myös antaa nukkua riittävästi, eikä sitä saa kesken unien herättää. Pentu nukkuu vielä suurimman osan vuorokautta, mutta pienissä jaksoissa. Pentu kotiutuu aivan varmasti, mutta voi jopa 1-2 viikon ajan vierastaa uutta ympäristöään ja uusia ääniä sekä hajuja. Pentua tulee käsitellä varmoin ottein, mutta hellästi. Pienten lasten käsiin ei koiranpentua pidä jättää ilman valvontaa. Erittäin tärkeätä on, ettei pennun anneta pudota mistään, ei sylistä, tuolilta eikä sohvalta. Pennun luusto on erittäin hauras ja murtuu aivan varmasti, jos pentu putoaa. Vasta sitten, kun se itse pystyy hyppäämään ylös tuolille, sohvalle, sängylle, se pääsee sieltä myös omin voimin alas. Pennulla ei (eikä usein vielä aikuisellakaan koiralla) ole minkäänlaista suhteellisuudentajua omasta koostaan ja kyvyistään. Turvallisin paikka sille on lattia - muistuta tästä myös vieraitasi, jotka mielellään ottavat pennun syliin, eivätkä arvaakaan, kun se jo hyppää sieltä pois.


Henkinen tasapaino

Pennustasi kasvaa henkisesti tasapainoinen, rauhallinen ja hyvin käyttäytyvä koira, jos käsittelet sitä aina lempeästi, mutta määrätietoisesti. Sitä on koulutettava samalla tavalla kuin suurtakin koiraa. Sillä ei ole oikeutta olla häiritsevä, levoton tai kuriton. Se ei saa vetää hihnassa tai terrorisoida perhettään. Muista, että koira on laumaeläin; se tarvitsee paljon seuraa ja sen on tiedettävä, mikä sen asema perheessä on. Laumanjohtaja olet aina sinä itse.


Ruokinta

8-viikkoinen pentu syö jo melkein kaikkea. Puhdasta vettä on oltava koko ajan tarjolla. Turvallisinta on jatkaa pennulle entuudestaan tuttua ruokavaliota. Kasvattaja kertoo kyllä, millaiseen ruokaan pentusi on tottunut.
Pennulle tarkoitettua kuivamuonaa voi hyvin antaa, joko kuivana tai veteen kostutettuna. Kermaviiliä, piimää tai raejuustoa voi antaa lisukkeeksi. Kaikki ruoka on pilkottava ja muhennettava pieneksi. Myös raakaa jauhelihaa (paisti, tuore) voi pennulle hieman antaa silloin tällöin. Mitään suolaista tai maustettua ei saa antaa. 
Aterian kerta-annos on erittäin pieni ja siksi pennun täytyy aluksi saada ruokaa 4 kertaa päivässä. Ruokailupaikan tulisi aina olla sama. Ruoka-astiaa ei saa viedä heti pois, jos pentu ei tarjottaessa ryhdy syömään. Aterioiden lukua vähennetään ajan myötä, mutta vielä aikuisenakin kääpiörotuisen koiran tulisi saada 2 ateriaa päivässä. Pennun ruokailua on seurattava, jotta voi olla varma, että pentu syö riittävästi. Ensimmäinen koiran normaalin kehityksen edellytys on sen riittävä ja monipuolinen ravinnonsaanti. Pennusta ei pidä tehdä kronkelia, koira ei sitä itsessään ole, ellei sitä opeteta.
Nykyajan valmisruoissa on kalkki ja vitamiinit mukana, joten pennun ruokaan niitä ei tarvitse lisätä. Mutta jos pentu on pelkällä ns. kotiruoalla, on pidettävä huoli myös kalkin ja vitamiinien saannista. Erilaisia valmisteita saa apteekista ja koiratarvikeliikkeistä, katso aina annosteluohjeet purkin kyljestä.
 

Hampaat

Pennulla on ns. maitohampaat, jotka alkavat vaihtua pysyviin n. 4-7 kk:n iässä. Kääpiökoirien maitokulmahampaat lähtevät itsekseen hyvin harvoin ja siksi ne joudutaan poistamaan eläinlääkärin toimesta. Kun pysyvä hammas on kasvanut noin puoleen väliin maitohammasta, on maitohammas poistettava, muuten pysyvä kasvaa vinoon eikä koiralle tule oikeata saksipurentaa. Pentua on myös jo pienestä pitäen totutettava hampaiden ”harjaukseen”. Sen voi tehdä sormen ympärille käärityn sideharson avulla, tai yrittää oikean hammasharjan kanssa. Hampaiden oikean kehityksen tueksi tarvitsee koira myös kaluttavaa, puruluut ovat ehdottomasti parempia siihen tarkoitukseen kuin tuolinjalat tai kengät. Mikäli pentu kuitenkin innostuu puremaan esim. jalkalistoja, laita valkopippuria listalle.


Korvien hoito

Korvat puhdistetaan ainakin pesun yhteydessä varovasti. Pumpulipuikolla se mitä näkyy, eli älä mene korvakäytävään. Jos korvakäytävässä on runsaasti karvoja, nypi ne pois, sillä ne keräävät kaikenlaista likaa korvaan ja käytävään. Korvalehdet trimmataan karvoista sekä päältä että sisältä, etenkin pentuvaiheessa, jotta korvat nousevat mahdollisimman pian pystyyn.


Tassujen ja kynsien hoito

Tassukarvat pyöristetään saksilla, myös anturoiden väleistä on hyvä poistaa liika karva.
Kynnet on leikkaamalla pidettävä sopivan lyhyinä. Pennun kynsiä voi leikata n. 2 viikon välein, vaikkei olisi mitään leikattavaakaan. Pentu tottuu tilanteeseen eikä sen kynsiä ole vaikea leikata vanhempanakaan. Yorkin kynsissä hermot on suhteellisen pitkällä, joten kynsistä on tarkasti leikattava vain päät. Jos leikkaa hermoon ja tulee verta, tyrehtyy se nopeimmin pumpulilla painamalla. Muista myös kannuskynsi, ettei se pääse kasvamaan lihan sisään.
 

Silmien hoito

Koska yorkin kasvoissa on aikuisenakin hyvin runsas karvoitus, saattavat karvat hangata silmiä ja aiheuttaa silmien vuotamista. Silmät on puhdistettava päivittäin esim. lämpimään veteen kostutetulla pumpulilla. Sekä silmien että suun ympärillä oleva ”kostuva” karvapeite on syytä pitää puhtaana aina.
 

Turkin hoito

Yorkshirenterrierin merkittävin ja näkyvin ominaisuus on hyvin hoidettu turkki, joka vaatii säännöllistä hoitoa pysyäkseen puhtaana, takuttomana ja ollakseen sekä kantajalleen että koiran omistajalle kunniaksi. Turkki vaatii päivittäisen harjauksen, mielellään pentuna luonnonharjaksista valmistetulla harjalla. Kun turkki on kasvanut hieman pitemmäksi, tehdään selkään jakaus. Nyt turkkia ei enää saa harjata kuivana, vaan sille suihkutetaan vettä, näin estetään karvojen katkeilu. Kun otsakarvat ovat kasvaneet tarpeeksi, solmitaan ne ylös (top knot) esim. pienellä kumilenkillä. Pään karvoja ei koskaan pitäisi leikkaa harkitsematta lyhyeksi, sillä ne kasvavat erittäin hitaasti. Koira pestään n. 2 viikon välein, tarpeesta riippuen, hyvällä koirashampoolla ja myös hoitoainetta kannattaa käyttää. Pentu syntyy aina mustana ja sen oikeat värit tulevat esiin vasta vähitellen iän myötä. Yorkilla ei ole alusvillaa, vaan turkki kasvaa koko sen elinajan. Koiraa ei saisi viedä ulos, jos pakkasta on –15 astetta tai enemmän, korvalehdet paleltuvat erittäin helposti.
 

Huonesiisteys

Tulee aina muistaa, että mikään eläin ei ole koskaan 100% huonesiisti aikuisenakaan. Pentu on tosin oppinut asioimaan tarpeensa sanomalehdelle, mutta varmuus häiriintyy uuteen paikkaan tultaessa ja entisten hajujen kadotessa. Sanomalehden sivuja tulisi aluksi olla useammassa paikassa, niitä voi ajan mukaan vähentää ja siirtää sitä paikkaa kohti, jonne koiran aikuisena sallitaan tekevän tarpeensa. Pennun tehtyä tarpeensa paperille, sitä tulee kehua ja jättää käytetty paperi siihen edelleenkin, että pentu oppisi oikean paikan nopeasti. Kun pentu alkaa pyöriä itsensä ympäri ja hakea paikkaa tarpeilleen, tulisi se rauhallisesti nostaa paperin päälle. Paras keino on ulkoiluttaa koira n. 5-10 min kuluttua ruokailusta.
 

Rokotukset

Koiranpennut rokotetaan ensimmäisen kerran 12 viikon ikäisenä. Tämä rokotus suojaa pentua tavallisimmilta tartuntataudeilta. Toinen rokotus annetaan 16 viikon ikäisenä ja kolmas vuoden ikäisenä. Rokotukset suojaavat penikkataudilta, tarttuvalta maksatulehdukselta, parvoripulilta, kennelyskältä ja raivotaudilta. Pennulle annetaan yleensä yhdistelmärokotus, joka antaa samalla kertaa suojan useaa tautia vastaan. Ensimmäisen rokotuksen jälkeen useimmat eläinlääkäriasemat kutsuvat seuraavaan rokotukseen.




Tässä oli joitakin yleisiä hoitovinkkejä pennun ensimmäisten kuukausien varalle. Muista, että mikäli sinulla on kysyttävää, voit aina ottaa yhteyttä pentusi kasvattajaan. Häneltä saat parhaat ohjeet juuri tätä pentua varten.

Tule myös mukaan Yorkshirenterrieri r.y:n toimintaan! Nettisivumme löytyvät osoitteesta www.yorkshirenterrieri.fi