Yorkki-FAQ: Usein kysyttyä yorkshirenterrierin koosta

 

Minkä kokoisia yorkshirenterrierit ovat aikuisina? Mistä voin tietää kuinka suureksi pentuni kasvaa? Onko yorkkeja olemassa kahta eri kokoa? Miten on mahdollista, että yorkkini painaa yli 5 kg, vaikka sen vanhemmat olivat 3-kiloisia?

 

Rotumääritelmässä sanotaan koosta ainoastaan seuraavaa: ”Kääpiöterrieri. Paino enintään 3,1 kg”
Yorkin koolle ei ole sanottu alarajaa. Rotua ei ole myöskään jaoteltu koon perusteella mihinkään mini- tai maxi-luokkiin.
 
Käytännössä yorkkien painot vaihtelevat 1 kg ja 6 kg välillä. "Ylisuuria" koiria syntyy pääasiassa kahdesta syystä: ensinnäkin rotu oli alunperin huomattavasti kookkaampi kuin nykyään ja vaikka kokoa onkin määrätietoisesti pyritty saattamaan tuon rotumääritelmässä mainitun ylärajan alapuolelle, koirien perimässä vaikuttavat edelleen esi-isiltä perityt geenit. Toinen syy on siinä, että edelleenkin kasvatustyössä turvaudutaan usein hiukan liian suuriin narttuihin, ne kun ovat yleensä parempia synnyttäjiä kuin pienemmät (alle 2-kiloista narttua ei terveyssyistä tulisikaan käyttää jalostukseen), ja näin myös osa jälkeläisistä kasvaa turhan kookkaiksi.

Yorkkien siirryttyä FCI-luokituksessa kääpiöryhmästä terrieriryhmään on myös ollut havaittavissa, että kookkaammat yksilöt pärjäävät Euroopan näyttelykehissä pienempiään paremmin.

Koko on perinnöllinen ominaisuus, mutta siihen vaikuttaa useampi geeni, ja siksi perinnöllisyys ei ole ihan suoraviivaista. Koira voi kasvaa vanhempiaan isommaksi, jos vaikkapa isoisovanhemmissa on isokoisia yksilöitä. 8-viikkoisen yorkkipennun ostajan tulisikin ymmärtää, ettei koiran lopullista kokoa voi kukaan mennä vuorenvarmasti ennustamaan, sillä isojen esivanhempien geenit kummittelevat pitkään koirien perimässä ja voivat sopivassa yhdistelmässä tuottaa yllätyksiä vielä sukupolvien jälkeenkin. Myöskään pennun syntymäpainosta ei voida suoraan ennustaa sen tulevaa kokoa.

Tänä päivänä kääpiökoirien suosio ja erikoisuuksien tavoittelu on saanut valitettavia ja epäterveitä ilmenemismuotoja maailmalla, kun hyvin pienillä nartuilla pyritään tuottamaan mini-kokoisia jälkeläisiä. Yorkshirenterrierien kohdalla puhutaan ns teacup-yorkeista, joita myydään takaamalla niiden jäävän jopa alle kilon painoisiksi. Näin pienet yksilöt eivät kuitenkaan yleensä ole terveitä ja pitkäikäisiä.

Yorkin koolla ei ole rotumääritelmässä alarajaa eikä pieni koko näin ollen ole itsessään rotumääritelmän vastainen. Hyvin usein pienen koon myötä koira saa kuitenkin muita ei-toivottuja ominaisuuksia kuten hieman pyöreämmän kallon ja ns. baby face -kasvot. Pienillä yksilöillä on myös ilmeisesti enemmän hammasongelmia kuin isommilla. Ne ovat myös alttiimpia erilaisille tapaturmille. Ei siis ole mitenkään erityisen toivottavaa jalostaa minikokoisia yorkkeja mutta rotumääritelmän vastaista se ei ole.
 

Minkä ikäisenä yorkki saavuttaa aikuisen painonsa?

Pennun kasvu syntymästä tai luovutusikäisestä aikuiseksi on mielenkiintoinen ja vaihteleva prosessi. Toiset kasvavat nopeasti ja saavuttavat lopullisen kokonsa jo alle puolivuotiaina, toiset kehittyvät hitaammin ja kasvavat melkein vuoden vanhaksi asti. Monet vankistuvat ja lisäävät painoaan jopa kolmevuotiaiksi.
On hyvin vaikeaa ennustaa koiran tulevaa painoa, vaikka tuntisi sen taustan. Edes kasvattaja ei voi mennä takuuseen omien kasvattiensa tulevasta koosta. Yhden pentueen sisällä voidaan tietysti tehdä joitakin johtopäätöksiä vanhempien koon, pentujen syntymäpainon ja niiden varhaisten elinviikkojen perusteella, mutta sekään ei läheskään aina pidä paikkaansa. Myös hampaiden vaihtumisen ajankohta, rungon kehittyneisyys, nartuilla ensimmäisen juoksun ajankohta ja muu yleinen kehitys antaa viitteitä kasvuvaiheesta (ollaanko jo valmiita vai vielä keskenkasvuisia).
Yleisesti voidaan kai kuitenkin todeta, että yorkit, kuten muutkin kääpiökoirat, kehittyvät fyysisesti melko nopeasti.

Sopiiko yorkki isomman koiran kaveriksi?

Rodun asiantuntija neuvoo: Älkää koskaan ottako ison koiran pentua taloon, jossa on jo yorkki. Pentu runnoo yorkin helposti. Yksi tassun läpsäisy yorkin selkään ja selkäranka murtuu. Jos perheessä on rauhallista elämänsä ehtoota viettävä, lupsakka isompi koira, voi yorkkipennun ottamista harkita, mutta vain JOS isäntäväellä on silmät selässäkin vahtimaan, miten yhteiselämä sujuu silloinkin, kun koirat jäävät kahden kesken. Miksi ottaa turhia riskejä? Jos haluaa eri rotuisia koiria, riittäähän samankokoisissakin valikoimaa.