Yorkki-FAQ: Usein kysyttyä yorkshirenterrierin karvapeitteestä

Millainen turkki yorkilla on?

Rotumääritelmä on karvan värin ja laadun suhteen hyvinkin tarkka.

Yleisvaikutelmasta sanotaan karvan osalta seuraavaa: ”Pitkäkarvainen; karvapeite laskeutuu täysin suorana ja sileänä rungon kummallekin puolelle; jakaus alkaa kirsusta ja jatkuu hännänpäähän.”

Korvista todetaan: ”Korvat ovat lyhytkarvaiset, väriltään hyvin syvän ja täyteläisen kullanruskeat (tan).”

Hännästä rotumääritelmä sanoo: ”runsaskarvainen; karvapeitteen väri on etenkin hännän päässä tummemman sininen kuin rungossa.”

Raajoista todetaan seuraavasti: ”Raajoja peittää runsas, väriltään täyteläinen kullanvärinen (tan) karvapeite, joka on muutamaa astetta vaaleampi karvan kärjestä kuin juuresta. Kullan väri ei ulotu eturaajoissa kyynärpäiden eikä takaraajoissa polvien yläpuolelle.”

Rungon väristä sanotaan seuraavaa: Tumma teräksensininen (ei hopeansininen) niskakyhmystä hännänpäähän eikä siihen saa koskaan sekoittua kullanruskeita, pronssinvärisiä tai tummia karvoja. Rinnassa karvan väri on täyteläisen heleä kulta. Kaikki kullanväriset karvat ovat tummempia juuresta kuin keskeltä sävyttyen vielä vaaleampiin karvankärkiin.”

Lisäksi rotumääritelmä toteaa karvasta yleensä: ”Rungossa karva on kohtalaisen pitkää, täysin suoraa (ei laineikasta) ja kiiltävää. Karvanlaatu on hieno ja silkkinen, ei villava. Päässä karva on pitkää, väriltään täyteläisen kullanvärinen (tan); tummempaa pään sivuilla, korvien juuressa ja kuonossa, jossa se on erityisen pitkää. Pään kullan värin ei saa ulottua niskaan, eikä sen seassa saa olla nokisia eikä tummia karvoja.”

Photo: B Pettersson

Milloin karvan pitäisi ulottua lattiaan? Miksi yorkkini karva ei kasva, vaikka hoidan sitä ohjeitten mukaisesti?

Yorkshirenterrierin karvankasvunopeus on varsin yksilöllistä, mutta oikeanlaatuinen silkkinen karva on lattiapituinen suunnilleen 1,5 vuoden iässä, partakarvat vasta pari-kolme vuotta myöhemmin. Karva kasvaa siis melko hitaasti ja vaatii hellävaraista hoitoa. Partakarvat eivät kasva pitkiksi, ellei niitä nyytitä.

Kaikilla yorkeilla ei kuitenkaan ole rotumääritelmän mukaista silkkistä karvaa vaan karva saattaa olla laadultaan karkeaa, pumpulista tai villaista. Mitä karkeampaa karva on, sitä huonommin se kasvaa eikä välttämättä koskaan ulotu maahan asti. Pumpulinen karva taas kasvaa huomattavasti nopeammin kuin silkkinen, jo puolivuotiaalla koiralla turkki voi olla täydessä pituudessa.

Karkeakarvaisia tai pumpuliturkkisia yorkkeja ei saisi käyttää jalostukseen. Yorkshirenterrierin kasvatustyössä ei voi väheksyä oikeanlaatuisen karvan merkitystä.

Vielä näyttäisi kasvattajilla olevan työsarkaa karvanlaadun parantamisessa. Maailmalla esiintyy edelleen luvattoman paljon rotumääritelmän vastaista villavaa, pumpulista tai karkeaa karvaa. Näihin voimakkaasti perinnöllisiin ominaisuuksiin liittyy myös lähes aina virheellinen väritys ja muita ei-toivottuja piirteitä kuten alusvilla ja karvanlähtö. Kirjallisuudessa esitetyt yorkin turkinhoito-ohjeetkin on luonnollisesti suunniteltu rotumääritelmän mukaiselle karvanlaadulle eivätkä välttämättä ole ollenkaan sopivia esim. pumpuliselle karvalle. Koska yorkshirenterrieri tunnetaan nimenomaan silkkisestä teräksensinisestä karvapeitteestään, ei ko. ominaisuuksista koskaan pitäisi kasvatustyössä tinkiä.

 

Mistä oikeanlaatuisen karvan tunnistaa?
 

Oikeanlaatuinen silkkinen karva tuntuu viileältä kättä vasten ja heijastaa valoa.

Yorkkini on vielä aivan musta - milloin värin pitäisi vaihtua? Miksi yorkkini mantteliturkki on hopeanvärinen vaikka sen vanhemmat ovat tummanteräksensinisiä? Miten tan-väri kehittyy? Yorkillani on rungossa karkeita valkoisia karvoja, onko se virhe?

Yorkshirenterrierin rotumääritelmän mukainen väritys (tumma teräksensininen runko ja kultainen pää, rinta ja jalat) on jalostuksen kannalta vaikein rodun ominaisuuksista. On lähestulkoon mahdotonta onnistua saamaan aikaan kaikilta osin täydellisiä värejä. Useimmiten koiralla, jolla on ideaali tummanteräksensininen runkoturkki, on hiukan epäpuhdas tan-väri. Vastaavasti koira, jonka tan on rotumääritelmän mukaisesti puhdasta ja sävyttynyttä kultaa, on usein runkoturkiltaan keskisininen tai vaalea.

Kokenutkaan kasvattaja ei voi pennun rekisteröintihetkellä varmuudella ennustaa sitä, millaiset värit kyseisellä yksilöllä tulee aikuisena olemaan. Rekisteröintipapereihin on yleensä kaikille yorkkipennuille rotumääritelmän mukaisesti merkitty väreiksi teräksensininen-tan (tai steel blue & tan), vaikka syntyessäänhän pennut ovat aina mustia tan-merkein (muunvärisistä pennuista ei tule koskaan oikeanvärisiä aikuisia).

Värit kehittyvät ja muuttuvat koiran kasvaessa (mustasta) pennusta aikuiseksi ja siitäkin eteenpäin, hyvinkin yksilöllisesti, noin 3. ikävuoteen mennessä. Mitä hitaammin väri vaihtuu, sen kestävämpi teräksensinisestä väristä yleensä tulee. Hyvin varhain värinsä murtavat koirat vaalenevat usein liikaa, mutta yksilöllisiä ja linjakohtaisia vaihteluja toki tässäkin asiassa esiintyy. Tan-värin puhdistumisessa esiintyy myös runsaasti yksilöllistä vaihtelua. Tummanteräksensinisillä koirilla tan-väri puhdistuu usein vaaleita koiria hitaammin ja harvoin täydellisesti, yleensä tummia karvoja jää ainakin pään sivuille korvien alapuolelle.

Pääsääntö on kuitenkin se, että runkoturkki ei iän myötä tummu vaan vaalenee, kultainen väri sen sijaan syvenee koiran varttuessa. Tuo kultainen väri saattaa juniori-ikäisellä koiralla olla paikoin hyvinkin vaalea mutta muuttuu sitten yleensä oikeaksi ajan myötä. Runkoturkin sininen vaalenee usein ei-toivotusti hopeansiniseksi ja joskus platinanväriseksikin eikä enää muutu takaisin tummanteräksiseksi.

Oikeat värit edellyttävät myös oikeaa karvanlaatua. Virheelliseen laatuun (karkea, villava tai pumpulinen) liittyy usein musta runkoturkki, mikä on virhe. Mustaa koiraa ei pidä käyttää jalostukseen. Oikeanlaatuinen silkkinen karva ei koskaan jää mustaksi, vaan vaihtuu kyllä aikaamyöden teräksenväriseksi.

Joskus silkkisen runkoturkin seassa saattaa kasvaa yksittäisiä jouhimaisia valkoisia karvoja. Ne muistuttavat meitä rodun esi-isistä, joista osalla oli karkea karva. Valkoiset karvat ovat aina rotumääritelmän vastaisia ja varsinkin runsaasti esiintyvinä virhe. Sen sijaan yorkkipentujen rinnassa usein ilmenevä valkoinen laikku katoaa koiran kasvaessa, ja se on vanhojen yorkkikirjojen mukaan ollut jopa toivottu ominaisuus ennustaen kyseiselle yksilölle runsasta turkkia.

Värit ovat koiran koon lailla perinnöllisiä ominaisuuksia, joihin vaikuttaa useampi geeni, ja siksi niiden perinnöllisyys ei ole ihan suoraviivaista. Koira voi esimerkiksi jäädä väriltään mustaksi, vaikka kumpikaan sen vanhemmista ei olisi musta. Samoin sinisen eri sävyt vaihtelevat suuresti samankin pentueen sisällä.

Tänä päivänä rotumääritelmän mukainen tummanteräksensininen on luonnossa melko harvinainen ja siksi arvokas ominaisuus. Samaa voidaan sanoa kultaisesta sävyttyneestä tan-väristä (eng. the three shadings). Valitettavan usein tan-väri ilmenee yksivärisenä ja himmeän ruskeana tai punaisena.

Kulta ja teräs ovatkin edelleen keskeinen ulkonäköön liittyvä tavoite yorkshirenterrierin jalostuksessa.

Mikä on "running tan"?

Yorkshirenterrierin ainutlatuiset värit teräksensininen ja tan (=kulta) eivät saisi sekoittua keskenään. Tan-värin kuuluu kasvaa vain rotumääritelmässä määritetyillä alueilla. Teräksensininen runkokarva ulottuu niskakyhmystä hännänpäähän eikä sen joukossa saisi esiintyä tan-värisiä karvoja.

Joskus tan kuitenkin ns. vaeltaa yli rajojensa eivätkä karvapeitteen värirajat ole enää selvät. Ilmiötä kutsutaan "running taniksi". Tällöin runkokarva saa vähitellen rotumääritelmän vastaisen pronssisen tai ruskean sävyn. "Running tan" pahenee iän myötä. Nuorella koiralla sen voi havaita ensimmäiseksi olkavarresta, niskasta ja hännän kiinnityskohdasta.

Perinteisesti "running tania" on rodun kasvattajien keskuudessa pidetty erittäin epätoivottavana.